Apostolien teot luvut 22-28
22. luku
1 Veljet ja isät, kuulkaa puolustus
teitä kohtaan;
2 Ja kun he kuulivat, että hän
puhui heidän kanssaan hebreaksi, he vaikenivat enemmän, ja hän sanoi heille;
3 Minä olen juutalainen mies, ja
minä synnyin Kilikian Tarsos’ssa, mutta minä olen kasvatettu tässä kaupungissa,
Gamaliel’n jalkojen vierellä, ja minä olen kulkenut täydellisesti siinä meidän
isiemme kirjoitetussa sanassa, ja minulla oli se Jumalan intohimo, joka myös
teillä kaikilla on.
4 Ja tätä tietä minä olen vainonnut
kuolemaan saakka, vangiten ja luovuttaen miehiä ja naisia vankilaan.
5 Niin kuin ylipappi todisti
minusta, ja ne kaikki vanhimmat, joilta olin saanut sen kirjeen, että menen
niiden veljien luokse, jotka ovat Darmsok’ssa, että näitäkin, jotka siellä
olivat, toin Jerusalemiin vangiten, ja että he saisivat ruumiillisen
rangaistuksen.
6 Ja kun olin mennyt ja alkanut
saapua Darmsok’iin, päivän jakautumisessa, yhtäkkiä, lepäsi se suuri valkeus minun
päälläni
7 Ja minä olin pudonnut maan päälle
ja kuullut äänen, joka sanoi minulle, ”Shaul, Shaul, miksi sinä vainoat minua?”
8 Mutta minä olin vastannut ja
sanonut, ”kuka sinä olet, herrani?” Ja hän sanoi minulle, ”minä olen hän,
Jeshua, nasaretilainen, jota sinä vainoat”.
9 Ja jotkut, jotka olivat minun
kanssani, näkivät sen valkeuden, mutta eivät kuulleet sitä ääntä, joka puhui
minun kanssani.
10 Ja minä olin sanonut, ”mitä minä
teen, Herrani?” Ja meidän Herramme sanoi minulle, ”nouse, mene Darmsok’iin ja
siellä minä olen puhuva sinun kanssasi kaikesta siitä, jota sinua käsketään
tekemään”.
11 Ja kun en nähnyt sen hänen
valkeutensa kirkkauden tähden, he pitivät kiinni käsistäni, nämä, jotka olivat
minun kanssani, ja veivät minut sisälle Darmsok’iin.
12 Ja oli yksi mies, Chananja,
sanassa puhdas, niin kuin hänestä todistivat ne kaikki juutalaiset, jotka
olivat siellä.
13 Hän tuli minun luokseni ja sanoi
minulle, ”minun veljeni Shaul, avaa silmäsi”, ja siinä hetkessä minun silmäni
avautuivat, ja minä näin hänet.
14 Ja hän sanoi minulle, ”meidän
isiemme Jumala nostaa sinut tuntemaan hänen tahtonsa, ja näkemään sen
puhtauden, ja kuulemaan hänen suunsa äänen”.
15 Ja olemaan hänelle todistaja kaikkien
ihmisten luokse, kaikesta, mitä olet nähnyt ja kuullut.
16 Ja nyt, mitä odotat? Nouse, käy
kasteella ja olet puhdistettu synnistäsi, kun kutsut hänen nimeään.
17 Ja minä olen palannut, tullut
tänne Jerusalemiin ja rukoillut temppelissä.
18 Ja minä näin hänet näyssä, kun
hän sanoi minulle, ”kiirehdi, ja mene pois Jerusalemista, koska he eivät ota
vastaan sinun todistustasi minusta”.
19 Ja minä olin sanonut, ”minun
Herrani, nämäkin tietävät, että minä luovutin vankilaan ja löin kaikissa
kokouksissa niitä, jotka uskoivat sinuun”.
20 Ja kun Estefanos’n, sinun
todistajasi, veri vuodatettiin, minäkin nousin heidän kanssaan ja suostuin
niiden tahtoon, jotka tappoivat hänet, ja vartioin niiden vaatteita, jotka
olivat kivittämässä häntä.
21 Ja hän sanoi minulle, että ”minä
lähetän sinut kauas, julistamaan muille kansakunnille”.
22 Ja kun he kuulivat Paulosta
tähän sanaan saakka, he korottivat äänensä ja huusivat, ”pois maasta sellainen,
joka siten on, sillä ei hän saa elää!”
23 Ja heidän huutaessaan ja
heittäessään vaatteitaan, he heittivät tomua taivaisiin.
24 Konsuli käski, että hänet on
vietävä sisään leiripaikalle, ja käski, että häntä on ruoskien kuulusteltava,
että saataisiin tietä, mikä on sellainen aihe, jota he huusivat hänestä.
25 Ja kun he olivat sitoneet hänet
remmeillä, sanoi Paulos sadanpäämiehelle, että ”onko teidän lupa nousta minua
vastaan, sillä minä olen roomalainen mies, jota ei tuomita ruoskittavaksi?”.
26 Ja kun sadanpäämies kuuli, hän
lähestyi konsulia ja sanoi hänelle, ”mitä sinä teet, sillä tämä mies on
roomalainen?!”
27 Ja konsuli lähestyi häntä ja
sanoi hänelle, ”sano minulle, oletko sinä roomalainen?” Ja hän sanoi hänelle,
”kyllä”.
28 Ja konsuli vastasi ja sanoi,
”minä ostin roomalaisuuden suurella rahalla”. Paulos sanoi hänelle, ”mutta minä
olen siihen syntynyt”.
29 Ja heti he erottautuivat
hänestä, nämä, jotka etsivät hänen ruoskimistaan, ja konsuli pelkäsi, kun oppi,
että se, jonka hän sitoi, oli roomalainen.
30 Ja seuraavana päivänä hän tahtoi
todellakin tietää, että mitä syytöksiä juutalaiset olivat tuoneet häntä
vastaan, ja hän vapautti hänet ja käski, että ylipapit tulisivat, ja koko sen
kansanjoukon johtajat, ja hän johdatti Paulos’n ja vei hänet alas seisomaan
heidän keskellään.
23. luku
1 Ja kun Paulos katsoi sitä heidän
kokoontumistaan, hän sanoi, ”miehet, minä elän kaikessa hyvässä omassatunnossa,
minua on johdatettu Jumalan edessä tähän päivään saakka”.
2 Ja pappi Chananja käski näitä,
jotka seisoivat hänen vieressään, että löisivät Paulosta suulle.
3 Ja Paulos sanoi hänelle, ”Jumala on tuleva lyömään sinua, valkaistu seinä, ja sinäkö istut tuomitsemassa minua kirjoitetun sanan mukaan, kun teet sanaa vastaan ja käskit lyömään minua?”
4 Ja ne, jotka olivat siellä
seisomassa, sanoivat hänelle, ”syytätkö sinä Jumalan pappia?”
5 Paulos sanoi heille, ”en tiennyt,
veljeni, että hän on pappi, sillä kirjoitettu on, että kansasi johtajaa
älä kiroa”.
6 Ja kun Paulos tiesi, että osa
siitä kansasta oli zadokialaisia ja osa fariseuksia, hän huusi siinä
kansanjoukossa, ”miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten poika, ja
kuolleiden ylösnousemuksen toivon tähden minua tuomitaan!”
7 Ja kun hän sanoi tämän, he
lankesivat toinen toiseensa, fariseukset ja zadokialaiset, ja se kansa
jakaantui.
8 Sillä zadokialaiset sanovat,
ettei ylösnousemusta ole, eikä enkeleitä eikä sitä henkeä, mutta fariseukset
tunnustavat ne kaikki.
9 Ja oli suuri ääni, ja jotkut
kirjanoppineet nousivat fariseusten joukosta ja kiistelivät heidän kanssaan ja
sanoivat, ”emme me löydä tässä miehessä mitään pahaa, mutta jos henki tai
enkeli puhui hänen kanssaan, mitä tämä onkaan?”
10 Ja kun heidän keskellään oli
suurta levottomuutta, konsuli pelkäsi että he repivät Paulos’n kappaleiksi, ja
lähetti roomalaisille sanan, että tulisivat tempaamaan hänet heidän
keskuudestaan, ja veisivät hänet sinne leiriin sisälle.
11 Ja kun oli yö, meidän Herramme
näyttäytyi Paulos’lle ja sanoi hänelle, ”voimallistu, koska niin kuin olet
todistanut minusta Jerusalemissa, siten tulet myös todistamaan Roomassa”.
12 Ja kun oli aamu, kokoontuivat
jotkut juutalaisista ja tekivät ylleen kirouksen, etteivät söisi eivätkä joisi,
ennen kuin Paulos olisi tapettu.
13 Mutta heitä oli, näitä, jotka
pysyivät tämän liiton valassa, enemmän kuin neljäkymmentä miestä.
14 Ja he menivät pappien ja
vanhinten luokse ja sanoivat, että ”me kirosimme itsemme sillä kirouksella,
ettemme maistaisi mitään, ennen kuin Paulos olisi tapettu”.
15 Ja nyt, pyytäkää te, ja
kokouspaikan johtaja, konsulilta, että hänet tuotaisiin teidän luoksenne, ikään
kuin te todellakin tahtoisitte tutkia hänen asemansa, ja me olemme valmiit
tappamaan hänet, kun hän on tulossa teidän luoksenne.
16 Ja Paulos’n sisaren poika oli kuullut
tämän juonen, ja hän meni sinne leiriin sisälle ja selitti Paulos’lle.
17 Ja Paulos lähetti kutsun yhdelle
niistä sadanpäämiehistä, ja sanoi hänelle, ”saata tämä nuorukainen konsulin
luokse, sillä hänellä on jotain sanottavaa hänelle”.
18 Ja sadanpäämies johdatti
nuorukaisen ja vei hänet sisään konsulin luokse ja sanoi, ”vanki Paulos kutsui
minut ja pyysi minulta, että tuon tämän nuorukaisen sinun luoksesi, sillä
hänellä on sinulle jotain sanottavaa”.
19 Ja konsuli otti häntä kädestä
kiinni ja vei hänet yhdelle laidalle ja kysyi häneltä, että ”mitä sinulla
on sanottavaa minulle?”
20 Ja nuorukainen sanoi hänelle,
”juutalaiset ovat suunnitelleet, että pyytävät sinulta, että viet huomenna
Paulos’n alas heidän kokoukseensa, ikään kuin he tahtoisivat oppia häneltä
jotain enemmän”.
21 Sen tähden, älä sinä vakuutu
heistä, sillä katso, enemmän kuin neljäkymmentä miestä heistä pysyy
salaliitossa, ja he ovat kironneet sielunsa, etteivät söisi eivätkä joisi,
ennen kuin tappavat hänet, ja katso, he ovat valmiit ja odottavat sinun
suostumustasi.
22 Ja konsuli lähetti nuorukaisen
käskien, ettei ”kukaan saisi tietää näitä, jotka olet minulle selittänyt”.
23 Ja hän kutsui kaksi
sadanpäämiestä ja sanoi heille, ”menkää, laittakaa kaksisataa roomalaista
valmiiksi menemään Kesareaan, ja
seitsemänkymmentä hevosmiestä ja kaksisataa oikealla kädellä ampujaa, että
lähtisivät yön kolmantena tuntina”.
24 Mutta laittakaa myös
kuormaeläimet, että kantaisivat Paulos’n ja hän pääsisi pakoon hallitusmies
Feliks’n luokse.
25 Ja hän kirjoitti kirjeen, antoi
heille, jossa oli näin;
26 Klaudius Lysius, loisteliaalle
hallitusmies Feliks’lle, shalom!
27 Juutalaiset ottivat kiinni tämän
miehen, kuin tappaakseen hänet, ja minä olen noussut roomalaisten kanssa ja
lunastanut hänet, kun olen oppinut, että hän on roomalainen.
28 Ja kun minä etsin, tietääkseni
sitä aihetta, jonka tähden hänelle oli ne syytteet, vein hänet alas
heidän kokoukseensa.
29 Ja minä olen löytänyt, että he
syyttivät häntä heidän kirjoitetun sanansa vaatimuksista, eikä häntä kohtaan
ole aihetta, joka olisi arvollinen vankeudelle tai kuolemalle.
30 Ja kun minulle kerrottiin salaliiton petoksesta, jota juutalaiset tekivät häntä vastaan, minä olen heti lähettänyt hänet sinun luoksesi, ja käskenyt hänen syyttäjiään tulemaan ja puhumaan hänen kanssaan sinun edessäsi. Ole terveenä!
31 Silloin ne roomalaiset, niin kuin käskettiin, johdattivat Paulos’n yöllä ja veivät hänet Antipatros’n kaupunkiin.
32 Ja seuraavana päivänä ratsumiehet
poistivat työtoverinsa, jalkamiehet, palauttaen heidät leiriin
33 Ja hänet vietiin Kesareaan, ja
he antoivat sen kirjeen hallitusmiehelle, ja laittoivat Paulos’n
seisomaan hänen edessään.
34 Ja kun hän luki sen kirjeen, hän
kysyi häneltä, että mistä maakunnasta hänet oli tuotu, ja kun hän oppi, että
Kilikia’sta,
35 Hän sanoi hänelle, ”minä kuulen
sinua, kun sinun syyttäjäsi tulevat”, ja käski, että häntä vartioidaan
Herodes’n pretorionissa.
24. luku
1 Ja viiden päivän kuluttua tuli
alas ylipappi Chananja, vanhinten kanssa, ja asianajaja Tertullos’n kanssa, ja
he kertoivat sille hallitusmiehelle Paulos’sta.
2 Ja kun hänet oli kutsuttu,
Tertullus alkoi syyttämään häntä, ja sanoi, ”sinun tähtesi me asustamme
suuressa rauhassa, ja monenlaiset uudistukset tälle kansalle ovat sinun
ansiotasi”,
3 Ja me kaikki joka paikassa otamme
vastaan sinun siunaustasi, loistelias Feliks.
4 Mutta etten sinua moninaisesti uuvuttaisi, minä pyydän sinua kuulemaan meidän nöyryyttämme suoraan.
5 Sillä me löysimme tämän miehen, joka on turmelija, ja herättää levottomuutta kaikille juutalaisille koko maassa, sillä hän on sen nasaretilaisten opetuksen johtaja.
6 Ja hän tahtoi saastuttaa meidän temppelimme, ja kun me otimme hänet kiinni, etsimme hänen tuomitsemistaan sen meidän kirjoitetun sanamme mukaan.
7 Mutta konsuli Lysius tuli, ja
otti hänet suurella väkivallalla meidän käsistämme ja lähetti hänet sinulle.
8 Ja hän käski hänen syyttäjiään
tulemaan sinun luoksesi, ja sinä voit, kun kysyt häneltä, oppia
häneltä nämä kaikki, joista me häntä syytämme.
9 Mutta juutalaisetkin huusivat
häntä vastaan sanoen, että nämä ovat juuri niin.
10 Ja hallitusmies viittoi
Paulos’lle, että hän puhuisi, ja Paulos vastasi ja sanoi, ”monenlaisesta
rauhasta minä tiedän, että sinä olet tämän kansan tuomari, ja tämän tähden minä
iloisesti puolustan itseäni”.
11 Ja sinä voit saada tietää, ettei
ole enempää kuin kaksitoista päivää siitä, kun minä nousin Jerusalemiin
palvomaan.
12 Eikä minua löydetty puhumasta
kenenkään kanssa temppelissä, enkä minä koonnut kansanjoukkoakaan, en heidän
kokouspaikoissaan, enkä siinä kaupungissa.
13 Eivätkä he voi osoittaa edessäsi
mitään siitä, mitä heidän käsiinsä on tullut, josta he minua nyt syyllistävät.
14 Mutta kuitenkin tämän minä
tunnustan, että tässä opetuksessa, jota he sanovat, minä palvelen minun isieni
Jumalaa, uskoen ne kaikki, jotka ovat kirjoitetut toorassa ja profeetoissa.
15 Ja kun minulla on toivo
Jumalassa, sellainen, jota myös nämä toivovat tulevaksi, joka on oleva se
ylösnousemus kuolleista, sekä puhtaiden, että väärien.
16 Tämän tähden minä myös näen
vaivaa, että minulla olisi puhdas omatunto sekä Jumalan edessä,
että ihmisten edessä, amen.
17 Mutta monia vuosia minä olin
tullut oman kansani luokse antamaan hyväntekeväisyyttä ja tuomaan niitä
lahjoja.
18 Ja nämä löysivät minut
temppelissä, kun olin puhdistumassa; ei kansanjoukon kanssa, eikä
levottomuudessakaan.
19 Vaan jos jotkut niistä
juutalaisista, jotka tulivat Aasiasta, aiheuttivat levottomuutta, niiden
täytyisi seisoa sinun edessäsi ja syyttäköön he näitä tällaisista asioista.
20 Tai sanoisivatko nämä, minkä
rikkomuksen he löysivät minusta, kun nousin sen heidän kokouksensa eteen?
21 Vaan se on tämä yksi sana, jonka
olen huutanut seisoessani heidän keskellään, että ”kuolleiden ylösnousemuksen
tähden minä olen tuomittavana tänään teidän edessänne”,
22 Mutta koska Feliks tiesi
täydellisesti tämän tien, hän halvensi heitä sanoen, että ”kun konsuli
tulee, minä kuulen teidän välejänne”.
23 Ja hän käski vartijoita
vartioimaan Paulosta levossa, ja ettei kukaan hänen tuntemistaan olisi
kielletty palvelemasta häntä.
24 Ja muutaman päivän jälkeen
Feeliks, ja hänen vaimonsa Dursila, joka oli juutalainen, lähettivät ja
kutsuivat Paulos’n, ja he kuulivat häneltä siitä Messiaan uskosta.
25 Ja kun hän puhui heidän kanssaan
puhtaudesta ja vanhurskaudesta, ja siitä tulevasta tuomiosta, Feliks täyttyi
kunnioituksella ja sanoi, että ”minä menen nyt, ja kun tulee tilaisuus, minä
lähetän sinua noutamaan”.
26 Sillä hän luuli, että Paulos
antaisi hänelle lahjuksen, tämän tähden hän myös todella lähetti häntä
noutamaan, ja puhui hänen kanssaan.
27 Ja kun hänelle tuli täyteen kaksi vuotta, tuli hänen paikalleen toinen hallitusmies, jota kutsuttiin ”Porkius Fehostus”, mutta Feliks tehdäkseen ikään kuin siunausta juutalaisille, jätti Paulos’n vangiksi.
25. luku
1 Ja kun Fehostus tuli Kesareaan,
hän meni kolmen päivän jälkeen ylös Jerusalemiin
2 Ja ylipappi, ja juutalaisten johtajat
kertoivat hänelle Paulos’sta ja etsivät häntä.
3 Pyytäen häneltä tätä
siunausta, että hän lähettäisi hänet tuotavaksi Jerusalemiin, heidän tehdessään
salaliiton, että tappaisivat hänet sillä tiellä.
4 Ja Fehostus antoi vastauksen,
että Paulosta vartioidaan Kesareassa, ”ja minä kiirehdin pääsemään sinne”.
5 Sen tähden, ne, jotka ovat
teistä, joiden käsiin hän tuli, menköön alas meidän kanssamme, ja syyttäköön
sitä miestä kaikesta, mitä hän on rikkonut.
6 Ja kun hän oli siellä kahdeksan
tai kymmenen päivää, hän meni alas Kesareaan, ja istui seuraavana päivänä
tuomioistuimella, ja käski, että Paulos tuodaan.
7 Ja tullessaan häntä ympäröivät ne
juutalaiset, jotka olivat tulleet alas Jerusalemista, ja monet johtajat, ja he
toivat kovia syytöksiä hänen peräänsä, joita he eivät pystyneet osoittamaan.
8 Ja kun Paulos puolustautui, ettei
missään rikkonut juutalaisten kirjoitetussa sanassa, eikä temppelissä eikä
keisarin suhteen,
9 Mutta Fehostus, koska tahtoi
juutalaisten siunauksen, sanoi Paulos’lle, ”tahdotko lähteä ylös Jerusalemiin
ja siellä tulla tuomituksi näistä minun edessäni?”
10 Paulos vastasi, ja sanoi,
”keisarin tuomioistuimen tähden minä seison tässä, minulle on oikein tulla
siellä tuomituksi. En ole tehnyt mitään syntiä juutalaisille, niin kuin sinäkin
tiedät”.
11 Ja jos minulla on tehtynä
rikkomus tai jotain, joka on kuoleman arvoista, en minä vältä kuolemaa, mutta
jos asian olemus ei olekaan näistä, joista syytetään minua, ei kukaan voi antaa
minua heille. Minä vetoan keisarin kutsumiseen.
12 Silloin Fehostus puhui
neuvonantajiensa kanssa ja sanoi, ”sinä vetosit keisarin kutsumiseen.
Keisarin luokse sinä olet menossa”.
13 Ja kun ne päivät olivat menneet,
meni kuningas Agrippus, ja Veronika, alas Kesareaan
tervehtimään Fehostusta.
14 Ja kun he olivat ne päivät hänen
luonaan, Fehostus antoi kuninkaalle tiedoksi Paulos’n tuomion, sanoen, ”yksi
mies, vanki, jätettiin Feliks’n käsistä”,
15 Ja kun minä olin Jerusalemissa,
ylipapit ja juutalaisten vanhimmat kertoivat minulle hänestä ja pyysivät, että
teen heitä varten hänestä jonkin tuomion.
16 Ja hän sanoi heille, ettei
roomalaisilla ole tapana, että annettaisiin ihminen tapettavaksi lahjana, ennen
kuin hänen tuomitsijansa tulee ja syyttää vasten kasvoja, ja hänelle annetaan
tilaa puolustautua siitä, mistä häntä syytetään.
17 Ja kun minä olin tullut tänne
viivyttelemättä, olen toisena päivänä istunut tuomioistuimelle ja käskenyt,
että toisitte sen miehen minulle.
18 Ja hänen syyttäjänsä nousivat
hänen kanssaan, eivätkä pystyneet mitään pahaa rikosta osoittamaan häntä
vastaan, sellaista, jota minä olin luullut.
19 Mutta heillä oli selvitettävää
siitä, mitä he kunnioittivat, ja jostain Jeshuasta, joka kuoli, se, josta
Paulos sanoi, että hän elää.
20 Ja koska en tukenut näitä
aiheita, minä olin sanonut Paulos’lle, että jos pyydät, saat mennä
Jerusalemiin, ja sinut tuomitaan siellä näistä.
21 Mutta hän pyysi, että häntä
säilytettäisiin keisarin tuomiolle, ja minä olen käskenyt, että häntä on
vartioitava, kunnes hänet lähetetään keisarin luokse.
22 Ja Agrippus sanoi, ”minä olen
tahtonut, että kuulen tätä miestä”, ja Fehostus sanoi, että ”huomenna sinä
kuulet häntä”.
23 Ja seuraavana päivänä tuli
Agrippus, ja Veronika suurella näytöksellä, ja hän meni sisään
tuomiosaliin konsulin kanssa, ja kaupungin johtajan kanssa, ja Fehostus
käski, ja Paulos tuli.
24 Ja Fehostus sanoi, ”kuningas
Agrippus, ja te kaikki miehet, jotka olette meidän kanssamme, tästä miehestä,
jonka te näette, koko juutalaisten kansa on valittanut Jerusalemissa ja täällä
huutaen, ettei tämän tule enää elää”.
25 Mutta minä en havainnut hänen
harjoittaneen mitään, mikä olisi kuoleman arvoista, ja koska minä pyysin, että
häntä vartioitaisiin keisarin tuomiota varten, minä olen käskenyt hänet
lähetettäväksi.
26 Enkä minä tiedä, mitä minä
kirjoitan hänestä keisarille. Tämän tähden minä olen tahtonut tuoda hänet
teidän eteenne, ja erityisesti sinun eteesi, kuningas Agrappee, että hänen
tuomionsa tutkinnan jälkeen minä saisin selville, mitä kirjoitan.
27 Sillä ei meidän tule lähettää miestä,
vankia, ilman hänen rikkomustaan kirjoitettuna.
26. luku
1 Ja Agrippus sanoi Paulos’lle,
”sinulla on lupa puhua sielusi puolesta”. Silloin Paulos viittasi kädellään ja
puolustautui ja sanoi,
2 Kaikesta siitä, josta juutalaiset
syyttävät minua, kuningas Agrippee minä luulen sieluni olevan siunattu edessäsi
tänään puolustautuessani,
3 Erityisesti kun minä tiedän, että
sinä olet varma niistä kaikista vaatimuksista ja juutalaisten kirjoitetusta
sanasta. Tämän tähden minä pyydän sinulta, että kuulet minua kärsivällisesti.
4 Sillä me tiedämme, että nämä
juutalaisetkin, jos he tahtovat, osaavat todistaa sen minun tieni, joka minulla
on nuoruudestani ollut, kun he olivat alusta asti minun kanssani ja
Jerusalemissa.
5 Koska he ovat varmoja minun menneisyydestäni, ja he tietävät, että minä olen elänyt fariseusten johtavassa opetuksessa.
6 Ja nyt, sen lupauksen toivon
tähden, joka Jumalasta oli tullut meidän isillemme, minä seison ja
minua tuomitaan.
7 Sillä tätä toivoa ne meidän
kaksitoista heimoamme toivovat saapuvaksi, säännöllisissä rukouksissa päivin ja
öin, ja tämän toivon tähden minä olen juutalaisten käsistä syytettynä, kuningas
Agrippee.
8 Miten te tuomitsette, eikö meidän tule
uskoa, että Jumala nostaa kuolleet?
9 Sillä minä olin ennen laittanut
ajatuksiini, että harjoitan monenlaista Jeshuan, natsaretilaisen nimeä vastaan.
10 Tätä minä olen tehnyt
Jerusalemissakin, ja heittänyt monia pyhiä vankilaan sillä käskyvallalla,
jonka minä sain ylipapeilta, ja kun osa heistä tapettiin, minä olin
osanottajana niille, jotka heitä syyttivät.
11 Ja kaikissa kokouksissa minä
kidutin näitä, kun ahdistin heitä, että pilkkaisivat Jeshuan nimeä, ja
minä olin niin täynnä suurta vihaa heitä vastaan, että lähdin toisiinkin
kaupunkeihin vainoamaan heitä.
12 Ja kun minä olin tämän tähden
menossa Darmsok’lle, ylipappien käskyvallalla ja vakuudella,
13 Päivän jakaantuessa, sillä
tiellä minä näin taivaista – oi kuningas – että aurinkoa suurempi valkeus
loisti minun päälleni, ja kaikkien niiden päälle, jotka olivat kanssani.
14 Ja me kaikki putosimme maan
päälle, ja minä olin kuullut sen äänen, sanoen minulle hebreaksi, ”Shaul,
Shaul, mitä sinä vainoat minua? Vaikea on sinulle potkia tutkainta”.
15 Ja minä olin sanonut, ”kuka sinä
olet, Herrani?” Ja meidän Herramme sanoi minulle, ”minä olen hän, Jeshua,
natsaretilainen, jota sinä vainoat”.
16 Ja hän sanoi minulle, ”nouse
jaloillesi, sillä tämän tähden minä näyttäydyn sinulle, että minä
nostan sinut olemaan palvelija, ja todistaja siitä, että olet nähnyt
minut, ja olet tuleva näkemään minut”.
17 Ja minä pelastan sinut
juutalaisten kansasta, ja toisista kansakunnista, joiden luokse minä lähetän
sinua.
18 Että sinä avaisit heidän
silmänsä, että he palaisivat pimeydestä valkeuteen, ja satanan
käskyvallasta Jumalan luokse, ja saisivat vapautukset synneistä ja sen
osan pyhien kanssa, siinä uskollisuudessa, joka on minussa.
19 Tämän tähden, kuningas Agrippee, minä
en noussut riitelemään taivaallista näkyä vastaan.
20 Vaan olen julistanut ensimmäisestä lähtien näille, jotka olivat Darmsok’ssa, ja näille, jotka olivat Jerusalemissa ja niissä kaikissa Jehud’n kylissä, ja olen niille kansakunnillekin julistanut, että kääntyisivät ja palaisivat Jumalan luokse ja tekisivät niitä tekoja, jotka ovat sen kääntymyksen arvoisia.
21 Ja minun kasvojeni tähden nämä
juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni, ja tahtoivat tappaa minut.
22 Mutta Jumala auttoi minua tähän
päivään saakka, ja katso, minä seison ja evankelioin vähäisiä ja suuria, enkä
minä puhu Moshen tai profeettojen ulkopuolisia, vaan minä sanon näitä, joita he
sanovat, että ne tulevat tapahtumaan.
23 Että Messias on kärsivä, ja
oleva ylösnousemuksen alkuperä, joka on kuolleista, ja että hän on
tuleva julistamaan valkeutta sille kansalle ja muille kansakunnille.
24 Ja kun Paulos puolustautui
siten, huusi Fehostus korkealla äänellä, ”hullu sinä olet, Paulee! Liikaa kirjoja
on tehnyt sinut hulluksi!”
25 Paulos sanoi, ”en minä ole
hullu, loistelias Fehostus, vaan minä puhun totuuden sanoja, ja rakentavaa”.
26 Ja kuningas Agrippuskin
erityisesti tietää näistä, että ne ovat näin, ja tämän tähden minä puhun
julkisesti hänen edessään, koska en luule yhdenkään näistä sanoista eksyneet
häneltä, sillä eivät ne ole salassa harjoitettuja.
27 Uskotko sinä, kuningas Agrippee,
profeettoja? Minä tiedän, että sinä uskot.
28 Agrippus sanoi hänelle, ”noin
vähälläkö sinä vakuutat minut kristityksi?”
29 Ja Paulos sanoi, ”minä olen
pyytänyt Jumalalta, vähällä tai paljolla, ei ainoastaan sinua varten, vaan myös
kaikille niille, jotka tänään kuulevat minua, että he olisivat niin kuin minä,
ilman näitä kahleita”
30 Ja kuningas nousi, ja se hallitusmies
ja Veronika, ja ne, jotka istuivat heidän kanssaan.
31 Ja kun he poistuivat sieltä, he
puhuivat toinen toisensa kanssa ja sanoivat, että ”se mies ei tehnyt mitään,
mikä olisi kuoleman tai kahleiden arvoista”.
32 Ja Agrippus sanoi Fehostus’lle,
”tämän miehen olisi voinut vapauttaa, jos ei hän olisi vedonnut keisarin
kutsuun”.
27. luku
1 Ja Fehostus käski hänestä, että
hänet lähetettäisiin keisarin luokse Italiaan, ja luovutti Paulos’n ja
toiset vangit hänen kanssaan yhdelle miehelle, jonka nimi oli Julius,
sadanpäämies Sebasten maakunnasta.
2 Ja kun aloimme matkustaa, me
laskeuduimme siihen laivaan, joka oli Adramantius’n kaupungista, ja se oli
menossa Asia’n seudulle. Ja meidän kanssamme laivaan tuli makedonialainen
Aristarkus, joka oli Thessalonikan kaupungista.
3 Ja seuraavana päivänä me
saavuimme Tsidon’lle, ja sadanpäämies kohteli Paulosta armahtavaisuudella, ja
salli hänen mennä ystäviensä luokse ja virvoittua.
4 Ja me matkustimme sieltä, ja
koska tuulet olivat meitä vastaan, me kiersimme Kyproksen yläpuolelle.
5 Ja me ohitimme Kilikian meren, ja
Pamfylian, ja me saavuimme Myra’lle, Lykian kaupunkiin.
6 Ja sadanpäämies löysi siellä
laivan Aleksandriasta, joka oli menossa Italiaan, ja aikoi laittaa meidät
siihen.
7 Ja koska matkanteko oli raskasta
monta päivää, me saavuimme vaivalla vastapäätä, Knidos’n saarelle, ja koska
tuuli ei sallinut meidän mennä suoraan, me kiersimme Kreetan yläpuolelle,
vastapäätä Salmonan kaupunkia.
8 Ja kun me matkustimme vaivaa
nähden sen ympäristössä, me saavuimme paikkaan, jota kutsuttiin ”kauniit
satamat”, ja sen lähellä oli kaupunki, jonka nimi on Lasea.
9 Ja me olimme siellä kauan aikaa,
kunnes se juutalaisten paaston päivä oli ohi, ja oli vaarallista kenenkään matkustaa
niinä päivinä, ja Paulos puhui heille,
10 Ja hän sanoi, ”miehet, minä
näin, että meidän matkamme on ahdistusta ja monenlaista menetystä,
ei ainoastaan laivamme lastille, vaan jopa omille sieluillemmekin”.
11 Mutta sadanpäämies kuuli enemmän
perämiestä ja laivan omistajaa, kuin Paulos’n sanoja.
12 Ja koska se satama ei ollut
talvehtimiseen sopiva sinä talvena, monet meistä tahtoivat matkustaa sieltä,
että jos mahdollista, voisimme saapua ja talvehtia siinä yhdessä satamassa,
joka oli Kreetalla, ja jota kutsuttiin ”Foeniks”, ja se suuntaa etelään.
13 Ja kun etelän tuuli puhalsi ja
he toivoivat, että saapuisimme sinne heidän tahtonsa mukaan, me matkustimme
Kreetan ympäri.
14 Ja vähän sen jälkeen meidän
päällemme tuli se pyörremyrsky, jota kutsuttiin ”taifuuni Euroklidyn”.
15 Ja se tempaisi laivan, eikä sitä
tuulta vastaan voinut nousta, ja me antauduimme sen käsiin.
16 Ja kun me ohitimme sen yhden
saaren, jota kutsutaan ”Keuda”, me vaivalla pystyimme pitämään kiinni
pelastusveneestä.
17 Ja kun me olimme kantaneetkin
sitä, me köytimme sen ja kiinnitimme sen laivaan, koska me pelkäsimme, ettei se
ehkä putoa meren voimasta. Me laskimme purjeet, ja niin me matkustimme.
18 Ja kun se kova myrsky nousi
päällemme, toisena päivänä me heitimme tavaraa mereen.
19 Ja kolmantena päivänä me heitimme
omin käsin pois laivan omat tavarat.
20 Ja kun myrsky piti kiinni
enemmän päiviä, eikä aurinkoa näkynyt, eikä kuuta eikä tähtiä, meidän elämämme
toivokin oli aivan kokonaan katkaistu.
21 Ja kun kukaan ei kestänyt
mitään, silloin Paulos nousi heidän keskellään ja sanoi, ”jospa vain olisitte
olleet vakuuttuneet minusta, miehet, emme olisi matkustaneet pois Kreetalta, ja
olisimme säilyneet tästä menetyksestä ja ahdistuksesta".
22 Ja nyt minä neuvon teitä, että
olisitte ilman huolta, sillä yksikään sielu teistä ei tuhoudu, paitsi laiva.
23 Sillä Jumalan, jonka oma minä olen,
enkeli näytti minulle tämän, ja häntä minä palvelen.
24 Ja hän sanoi minulle, ”älä
pelkää, Paulee, sinä olet tuleva seisomaan keisarin edessä, ja katso, Jumala
antoi sinulle suosion kaikkia niitä varten, jotka matkustavat sinun kanssasi”.
25 Tämän tähden, vahvistakaa
sydämenne, miehet, sillä minä uskon Jumalaa, että niin tapahtuu, kuin minun
kanssani on puhuttu.
26 Mutta yhdelle saarelle meidän on
kuitenkin heittäydyttävä.
27 Ja neljäntoista päivän jälkeen
me eksyimme ja ajelehdimme Hadrius’n merellä. Yön jakautuessa merimiehet
luulivat, että olimme lähestyneet maata.
28 Ja he heittivät ankkurin ja
löysivät kaksikymmentä kuum-mittaa, ja taas matkustivat vähän, ja löysivät
viisitoista kuum-mittaa.
29 Ja kun me pelkäsimme, että
niissä paikoissa on ehkä kareja, he heittivät laivan kyljestä neljä
ankkuria, ja me rukoilimme, että tulisi päivä.
30 Mutta merimiehet etsivät siitä
laivasta pakenemista, ja he laskivat pelastusveneen merelle sillä aiheella,
että siihen menisivät, ja sitoisivat laivaa maahan.
31 Ja kun Paulos näki, hän sanoi
sille sadanpäämiehelle ja sotilaille, että ”jos nämä eivät pysy laivassa, te
ette voi selviytyä”.
32 Silloin sotilaat katkaisivat sen
pelastusveneen köydet laivasta, ja jättivät sen harhailemaan.
33 Mutta hän, Paulos, siihen
saakka, että oli aamu, vakuutti heitä kaikkia, että ottaisivat evankeliumin
vastaan, sanoen heille, ”tänään, katso, neljätoista päivää siitä vaarasta,
ettekä ole mitään maistaneet”,
34 Tämän tähden minä pyydän teitä,
että ottaisitte syötävää vastaan, teidän elämänne tueksi, sillä ei yksikään
hius teidän päästänne ole tuhoutuva.
35 Ja kun hän sanoi nämä, hän otti
sen leivän ja ylisti Jumalaa heidän kaikkien edessä, ja mursi, ja alkoi
syömään.
36 Ja he kaikki olivat lohdutetut ja
saivat ravintoa.
37 Mutta meitä oli siinä laivassa 276
sielua
38 Ja kun he olivat siitä
syötävästä ravitut, he kevensivät laivaa, ja kantoivat vehnät pois ja heittivät
ne mereen.
39 Ja kun oli päivä, merimiehet
eivät tienneet, millainen se maa on, vaan he katsoivat kuivan maan rantaa, yhtä
meren luotoa, miettien, että voiko se laiva ajelehtia siihen.
40 Ja he katkaisivat laivasta
ankkurit ja jättivät ne mereen, ja vapauttivat peräsimen siteet ja nostivat
yläpurjeen, että se saisi vähän tuulta, ja he olivat matkustamassa kuivan maan
pinnalle.
41 Ja se laiva osui siihen
paikkaan, joka on korkea, kahden meren syvyyden välissä, ja jäi siihen jumiin,
ja keula seisoi sen päällä, eikä liikkunut, mutta perän loppuosa hajosi
aaltojen voimasta.
42 Ja sotilaat tahtoivat tappaa vangit,
etteivät he nousisi uimaan ja pakenisi heiltä.
43 Ja se sadanpäämies kielsi heitä
tästä, koska hän tahtoi, että he eläisivät. Hän käski Paulosta ja niitä, jotka
osasivat uida, että ensin uisivat ja menisivät kuivalle maalle.
44 Ja loput kulkivat lautojen
päällä ja muiden laivan puiden päällä, ja siten he kaikki pelastautuivat
maalle.
28. luku
1 Ja näiden jälkeen me opimme, että sitä
saarta kutsuttiin ”Miletos”.
2 Ja niillä barbaareilla, jotka
siellä asuivat, oli paljon armoa meitä kohtaan, ja he sytyttivät tulen ja
kutsuivat kaikkia, että lämmittelisimme sen runsaan sateen ja kylmyyden tähden,
jota siellä oli.
3 Ja Paulos kantoi paljon oksia, ja
laittoi tulen päälle, ja niistä lähti myrkkykäärme, tulen kuumuudesta, ja se
puri hänen käteensä.
4 Ja kun barbaarit näkivät sen
riippuvan hänen kädessään, he sanoivat, ”ehkä tämä mies on murhaaja, kun hän
pääsi merta pakoon, eikä se oikeus salli hänen jäädä eloon”.
5 Mutta hän, Paulos, karisti
kättään ja heitti käärmeen pois, tuleen, eikä hänelle tapahtunut mitään huonoa.
6 Mutta ne barbaarit luulivat, että
hän hetkessä turpoaa ja putoaa kuolleena maahan. Ja kun he olivat kauan aikaa
odottaneet ja näkivät, ettei mitään huonoa hänelle tapahtunut, he vaihtoivat
sanansa ja sanoivat, että ”hän on jumala”.
7 Mutta siinä paikassa oli pelto,
se oli yhden miehen, jonka nimi oli Puplios, joka oli sen saaren johtaja, ja
hän otti meidät iloisesti vastaan kotiinsa kolmeksi päiväksi.
8 Mutta Puplios’n isä oli kuumeessa
ja sisäelinten kivuista sairaana, ja Paulos meni sisälle hänen luokseen ja
rukoili ja laittoi kätensä hänen päälleen, ja paransi hänet.
9 Ja kun tämä tapahtui, ne muutkin,
jotka olivat sillä saarella sairaita, lähestyivät hänen luokseen ja tulivat
tehdyiksi terveeksi.
10 Ja he kunnioittivat meitä
valtavalla kunnioituksella, ja kun olimme lähdössä sieltä, he varustivat
meidät.
11 Mutta me lähdimme kolmen
kuukauden jälkeen, ja matkustimme aleksandrialaisella laivalla, joka
oli talvehtinut sillä saarella, ja sen päällä oli se kaksosten merkki.
12 Ja me tulimme Syrakusan kaupunkiin,
ja viivyimme siellä kolme päivää.
13 Ja sieltä me kiersimme, ja
saavuimme Regionin kaupunkiin, ja yhden päivän jälkeen meille
puhalsi etelän tuuli, ja toisena päivänä me tulimme Italian kaupunkiin,
Putielos’iin.
14 Ja me löysimme siellä veljiä, ja
he pyysivät meitä, ja me olimme heidän luonaan ne seitsemän päivää, ja
sitten me menimme Roomaan.
15 Ja kun ne veljet kuulivat, jotka
siellä olivat, he lähtivät meitä vastaan sille kadulle saakka, jota kutsuttiin
”Appis Forus”, ja kolmelle majatalolle saakka, ja kun Paulos näki heidät, hän
kiitti Jumalaa ja sai voimaa.
16 Ja hän meni Roomaan sisälle, ja
se sadanpäämies salli, että Paulos sai asua, missä halusi, sen
sotilaan kanssa, joka vartioi häntä.
17 Ja kolmen päivän jälkeen Paulos
lähetti kutsun juutalaisten johtajille, ja kun he kokoontuivat, hän sanoi
heille, ”miehet, minun veljeni, minä en missään noussut kansaa vastaan, ja
minun isieni sanaa vastaan. Minut on kahleissa luovutettu Jerusalemissa
roomalaisten käsiin”.
18 Ja nämä, kun tutkivat minut,
tahtoivat vapauttaa minut, koska he eivät löytäneet minusta mitään rikosta,
joka olisi kuoleman arvoinen.
19 Ja kun juutalaiset nousivat
minua vastaan, minut ahdistettiin huutamaan, vetoamaan keisariin, ei niin, että
minulla olisi jotain syytettävää minun kansani lapsia kohtaan.
20 Tämän tähden minä olen pyytänyt
teitä tulemaan, ja että saisin nähdä teidät, ja kertoa nämä teille, sillä
Israelin toivon tähden minä olen vanki, näissä kahleissa.
21 Nämä sanoivat hänelle, ”me emme
ole saaneet sinusta kirjettä Jehud’sta, eikä kukaan niistä veljistä, jotka
tulivat Jerusalemista, ole sanonut meille mitään pahaa sinusta”.
22 Mutta me tahdoimme kuulla
sinulta sen, mitä sinä ajattelet tämän opetuksen suhteen. Me
tiedämme, ettei kukaan ota sitä vastaan.
23 Ja he nostivat hänelle päivän,
ja he kokoontuivat ja tulivat hänen luokseen, monet siellä asuvat, ja hän
paljasti heille Jumalan kuningaskuntaa todistaen ja vakuuttaen heille
Jeshuasta, siitä Moshe’n kirjoitetusta sanasta ja profeetoista, aamusta iltaan
saakka.
24 Ja jotkut heistä olivat vakuuttuneita
hänen sanoistaan, ja toiset eivät olleet vakuuttuneita.
25 Ja he hajaantuivat hänen
luotaan, kun eivät rauhoittuneet toisiinsa, ja hän, Paulos, sanoi heille tämän
sanan, ”kauniisti pyhyyden henki puhui profeetta Ishaia’n suun kautta teidän
isiänne vastaan”,
26 Kun sanoi, että ”mene tämän
kansan luokse ja sano heille, kuulkaa, että he kuulisivat eivätkä ymmärtäisi,
ja he näkisivät, eivätkä käsittäisi”.
27 Sillä paatunut on tämän kansan
sydän, ja he ovat tukkineet heidän kuulemisensa, ja sulkeneet silmänsä,
etteivät näkisi silmillään ja kuulisi korvillaan, ja ymmärtäisi sydämillään, ja
kääntyisi minun luokseni, ja etten minä vapauttaisi heitä.
28 Sen tähden, tietäkää te tämä,
että tämä Jumalan lunastus on lähetetty muille kansakunnille, sillä nämä myös
kuulevat häntä.
29 Ja kun hän sanoi nämä,
juutalaiset menivät pois, ja monet väittelivät heidän keskellään.
30 Ja Paulos vuokrasi kodin, joka
oli hänen omansa, ja oli siinä kaksi vuotta, ja otti siellä vastaan ne kaikki,
jotka tulivat hänen luokseen.
31 Ja hän julisti sitä Jumalan
kuningaskuntaa, ja opetti julkisesti meidän Herrastamme Jeshuasta, Messiaasta,
ilman esteitä.
Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/apt.pdf
Uuden Testamentin käännösvertailut
aramea ja KR38 https://ut-vertailut.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti