tiistai 18. heinäkuuta 2017

Apostolien teot luvut 22-28


Apostolien teot luvut 22-28

 

 22. luku

 

1 Veljet ja isät, kuulkaa puolustus teitä kohtaan;

2 Ja kun he kuulivat, että hän puhui heidän kanssaan hebreaksi, he vaikenivat enemmän, ja hän sanoi heille;

3 Minä olen juutalainen mies, ja minä synnyin Kilikian Tarsos’ssa, mutta minä olen kasvatettu tässä kaupungissa, Gamaliel’n jalkojen vierellä, ja minä olen kulkenut täydellisesti siinä meidän isiemme kirjoitetussa sanassa, ja minulla oli se Jumalan intohimo, joka myös teillä kaikilla on.

4 Ja tätä tietä minä olen vainonnut kuolemaan saakka, vangiten ja luovuttaen miehiä ja naisia vankilaan.

5 Niin kuin ylipappi todisti minusta, ja ne kaikki vanhimmat, joilta olin saanut sen kirjeen, että menen niiden veljien luokse, jotka ovat Darmsok’ssa, että näitäkin, jotka siellä olivat, toin Jerusalemiin vangiten, ja että he saisivat ruumiillisen rangaistuksen.

6 Ja kun olin mennyt ja alkanut saapua Darmsok’iin, päivän jakautumisessa, yhtäkkiä, lepäsi se suuri valkeus minun päälläni

7 Ja minä olin pudonnut maan päälle ja kuullut äänen, joka sanoi minulle, ”Shaul, Shaul, miksi sinä vainoat minua?”

8 Mutta minä olin vastannut ja sanonut, ”kuka sinä olet, herrani?” Ja hän sanoi minulle, ”minä olen hän, Jeshua, nasaretilainen, jota sinä vainoat”.

9 Ja jotkut, jotka olivat minun kanssani, näkivät sen valkeuden, mutta eivät kuulleet sitä ääntä, joka puhui minun kanssani.

10 Ja minä olin sanonut, ”mitä minä teen, Herrani?” Ja meidän Herramme sanoi minulle, ”nouse, mene Darmsok’iin ja siellä minä olen puhuva sinun kanssasi kaikesta siitä, jota sinua käsketään tekemään”.

11 Ja kun en nähnyt sen hänen valkeutensa kirkkauden tähden, he pitivät kiinni käsistäni, nämä, jotka olivat minun kanssani, ja veivät minut sisälle Darmsok’iin.

12 Ja oli yksi mies, Chananja, sanassa puhdas, niin kuin hänestä todistivat ne kaikki juutalaiset, jotka olivat siellä.

13 Hän tuli minun luokseni ja sanoi minulle, ”minun veljeni Shaul, avaa silmäsi”, ja siinä hetkessä minun silmäni avautuivat, ja minä näin hänet.

14 Ja hän sanoi minulle, ”meidän isiemme Jumala nostaa sinut tuntemaan hänen tahtonsa, ja näkemään sen puhtauden, ja kuulemaan hänen suunsa äänen”.

15 Ja olemaan hänelle todistaja kaikkien ihmisten luokse, kaikesta, mitä olet nähnyt ja kuullut.

16 Ja nyt, mitä odotat? Nouse, käy kasteella ja olet puhdistettu synnistäsi, kun kutsut hänen nimeään.

17 Ja minä olen palannut, tullut tänne Jerusalemiin ja rukoillut temppelissä.

18 Ja minä näin hänet näyssä, kun hän sanoi minulle, ”kiirehdi, ja mene pois Jerusalemista, koska he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta”.

19 Ja minä olin sanonut, ”minun Herrani, nämäkin tietävät, että minä luovutin vankilaan ja löin kaikissa kokouksissa niitä, jotka uskoivat sinuun”.

20 Ja kun Estefanos’n, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, minäkin nousin heidän kanssaan ja suostuin niiden tahtoon, jotka tappoivat hänet, ja vartioin niiden vaatteita, jotka olivat kivittämässä häntä.

21 Ja hän sanoi minulle, että ”minä lähetän sinut kauas, julistamaan muille kansakunnille”.

22 Ja kun he kuulivat Paulosta tähän sanaan saakka, he korottivat äänensä ja huusivat, ”pois maasta sellainen, joka siten on, sillä ei hän saa elää!”

23 Ja heidän huutaessaan ja heittäessään vaatteitaan, he heittivät tomua taivaisiin.

24 Konsuli käski, että hänet on vietävä sisään leiripaikalle, ja käski, että häntä on ruoskien kuulusteltava, että saataisiin tietä, mikä on sellainen aihe, jota he huusivat hänestä.

25 Ja kun he olivat sitoneet hänet remmeillä, sanoi Paulos sadanpäämiehelle, että ”onko teidän lupa nousta minua vastaan, sillä minä olen roomalainen mies, jota ei tuomita ruoskittavaksi?”.

26 Ja kun sadanpäämies kuuli, hän lähestyi konsulia ja sanoi hänelle, ”mitä sinä teet, sillä tämä mies on roomalainen?!”

27 Ja konsuli lähestyi häntä ja sanoi hänelle, ”sano minulle, oletko sinä roomalainen?” Ja hän sanoi hänelle, ”kyllä”.

28 Ja konsuli vastasi ja sanoi, ”minä ostin roomalaisuuden suurella rahalla”. Paulos sanoi hänelle, ”mutta minä olen siihen syntynyt”.

29 Ja heti he erottautuivat hänestä, nämä, jotka etsivät hänen ruoskimistaan, ja konsuli pelkäsi, kun oppi, että se, jonka hän sitoi, oli roomalainen.

30 Ja seuraavana päivänä hän tahtoi todellakin tietää, että mitä syytöksiä juutalaiset olivat tuoneet häntä vastaan, ja hän vapautti hänet ja käski, että ylipapit tulisivat, ja koko sen kansanjoukon johtajat, ja hän johdatti Paulos’n ja vei hänet alas seisomaan heidän keskellään.

 

23. luku

 

1 Ja kun Paulos katsoi sitä heidän kokoontumistaan, hän sanoi, ”miehet, minä elän kaikessa hyvässä omassatunnossa, minua on johdatettu Jumalan edessä tähän päivään saakka”.

2 Ja pappi Chananja käski näitä, jotka seisoivat hänen vieressään, että löisivät Paulosta suulle.

3 Ja Paulos sanoi hänelle, ”Jumala on tuleva lyömään sinua, valkaistu seinä, ja sinäkö istut tuomitsemassa minua kirjoitetun sanan mukaan, kun teet sanaa vastaan ja käskit lyömään minua?”

4 Ja ne, jotka olivat siellä seisomassa, sanoivat hänelle, ”syytätkö sinä Jumalan pappia?”

5 Paulos sanoi heille, ”en tiennyt, veljeni, että hän on pappi, sillä kirjoitettu on, että kansasi johtajaa älä kiroa”.

6 Ja kun Paulos tiesi, että osa siitä kansasta oli zadokialaisia ja osa fariseuksia, hän huusi siinä kansanjoukossa, ”miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten poika, ja kuolleiden ylösnousemuksen toivon tähden minua tuomitaan!”

7 Ja kun hän sanoi tämän, he lankesivat toinen toiseensa, fariseukset ja zadokialaiset, ja se kansa jakaantui.

8 Sillä zadokialaiset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, eikä enkeleitä eikä sitä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat ne kaikki.

9 Ja oli suuri ääni, ja jotkut kirjanoppineet nousivat fariseusten joukosta ja kiistelivät heidän kanssaan ja sanoivat, ”emme me löydä tässä miehessä mitään pahaa, mutta jos henki tai enkeli puhui hänen kanssaan, mitä tämä onkaan?”

10 Ja kun heidän keskellään oli suurta levottomuutta, konsuli pelkäsi että he repivät Paulos’n kappaleiksi, ja lähetti roomalaisille sanan, että tulisivat tempaamaan hänet heidän keskuudestaan, ja veisivät hänet sinne leiriin sisälle.

11 Ja kun oli yö, meidän Herramme näyttäytyi Paulos’lle ja sanoi hänelle, ”voimallistu, koska niin kuin olet todistanut minusta Jerusalemissa, siten tulet myös todistamaan Roomassa”.

12 Ja kun oli aamu, kokoontuivat jotkut juutalaisista ja tekivät ylleen kirouksen, etteivät söisi eivätkä joisi, ennen kuin Paulos olisi tapettu.

13 Mutta heitä oli, näitä, jotka pysyivät tämän liiton valassa, enemmän kuin neljäkymmentä miestä.

14 Ja he menivät pappien ja vanhinten luokse ja sanoivat, että ”me kirosimme itsemme sillä kirouksella, ettemme maistaisi mitään, ennen kuin Paulos olisi tapettu”.

15 Ja nyt, pyytäkää te, ja kokouspaikan johtaja, konsulilta, että hänet tuotaisiin teidän luoksenne, ikään kuin te todellakin tahtoisitte tutkia hänen asemansa, ja me olemme valmiit tappamaan hänet, kun hän on tulossa teidän luoksenne.

16 Ja Paulos’n sisaren poika oli kuullut tämän juonen, ja hän meni sinne leiriin sisälle ja selitti Paulos’lle.

17 Ja Paulos lähetti kutsun yhdelle niistä sadanpäämiehistä, ja sanoi hänelle, ”saata tämä nuorukainen konsulin luokse, sillä hänellä on jotain sanottavaa hänelle”.

18 Ja sadanpäämies johdatti nuorukaisen ja vei hänet sisään konsulin luokse ja sanoi, ”vanki Paulos kutsui minut ja pyysi minulta, että tuon tämän nuorukaisen sinun luoksesi, sillä hänellä on sinulle jotain sanottavaa”.

19 Ja konsuli otti häntä kädestä kiinni ja vei hänet yhdelle laidalle ja kysyi häneltä, että ”mitä sinulla on sanottavaa minulle?”

20 Ja nuorukainen sanoi hänelle, ”juutalaiset ovat suunnitelleet, että pyytävät sinulta, että viet huomenna Paulos’n alas heidän kokoukseensa, ikään kuin he tahtoisivat oppia häneltä jotain enemmän”.

21 Sen tähden, älä sinä vakuutu heistä, sillä katso, enemmän kuin neljäkymmentä miestä heistä pysyy salaliitossa, ja he ovat kironneet sielunsa, etteivät söisi eivätkä joisi, ennen kuin tappavat hänet, ja katso, he ovat valmiit ja odottavat sinun suostumustasi.

22 Ja konsuli lähetti nuorukaisen käskien, ettei ”kukaan saisi tietää näitä, jotka olet minulle selittänyt”.

23 Ja hän kutsui kaksi sadanpäämiestä ja sanoi heille, ”menkää, laittakaa kaksisataa roomalaista

valmiiksi menemään Kesareaan, ja seitsemänkymmentä hevosmiestä ja kaksisataa oikealla kädellä ampujaa, että lähtisivät yön kolmantena tuntina”.

24 Mutta laittakaa myös kuormaeläimet, että kantaisivat Paulos’n ja hän pääsisi pakoon hallitusmies Feliks’n luokse.

25 Ja hän kirjoitti kirjeen, antoi heille, jossa oli näin;

26 Klaudius Lysius, loisteliaalle hallitusmies Feliks’lle, shalom!

27 Juutalaiset ottivat kiinni tämän miehen, kuin tappaakseen hänet, ja minä olen noussut roomalaisten kanssa ja lunastanut hänet, kun olen oppinut, että hän on roomalainen.

28 Ja kun minä etsin, tietääkseni sitä aihetta, jonka tähden hänelle oli ne syytteet, vein hänet alas heidän kokoukseensa.

29 Ja minä olen löytänyt, että he syyttivät häntä heidän kirjoitetun sanansa vaatimuksista, eikä häntä kohtaan ole aihetta, joka olisi arvollinen vankeudelle tai kuolemalle.

30 Ja kun minulle kerrottiin salaliiton petoksesta, jota juutalaiset tekivät häntä vastaan, minä olen heti lähettänyt hänet sinun luoksesi, ja käskenyt hänen syyttäjiään tulemaan ja puhumaan hänen kanssaan sinun edessäsi. Ole terveenä!

31 Silloin ne roomalaiset, niin kuin käskettiin, johdattivat Paulos’n yöllä ja veivät hänet Antipatros’n kaupunkiin.

32 Ja seuraavana päivänä ratsumiehet poistivat työtoverinsa, jalkamiehet, palauttaen heidät leiriin

33 Ja hänet vietiin Kesareaan, ja he antoivat sen kirjeen hallitusmiehelle, ja laittoivat Paulos’n seisomaan hänen edessään.

34 Ja kun hän luki sen kirjeen, hän kysyi häneltä, että mistä maakunnasta hänet oli tuotu, ja kun hän oppi, että Kilikia’sta,

35 Hän sanoi hänelle, ”minä kuulen sinua, kun sinun syyttäjäsi tulevat”, ja käski, että häntä vartioidaan Herodes’n pretorionissa.

 

 24. luku

 

1 Ja viiden päivän kuluttua tuli alas ylipappi Chananja, vanhinten kanssa, ja asianajaja Tertullos’n kanssa, ja he kertoivat sille hallitusmiehelle Paulos’sta.

2 Ja kun hänet oli kutsuttu, Tertullus alkoi syyttämään häntä, ja sanoi, ”sinun tähtesi me asustamme suuressa rauhassa, ja monenlaiset uudistukset tälle kansalle ovat sinun ansiotasi”,

3 Ja me kaikki joka paikassa otamme vastaan sinun siunaustasi, loistelias Feliks.

4 Mutta etten sinua moninaisesti uuvuttaisi, minä pyydän sinua kuulemaan meidän nöyryyttämme suoraan.

5 Sillä me löysimme tämän miehen, joka on turmelija, ja herättää levottomuutta kaikille juutalaisille koko maassa, sillä hän on sen nasaretilaisten opetuksen johtaja.

6 Ja hän tahtoi saastuttaa meidän temppelimme, ja kun me otimme hänet kiinni, etsimme hänen tuomitsemistaan sen meidän kirjoitetun sanamme mukaan.

7 Mutta konsuli Lysius tuli, ja otti hänet suurella väkivallalla meidän käsistämme ja lähetti hänet sinulle.

8 Ja hän käski hänen syyttäjiään tulemaan sinun luoksesi, ja sinä voit, kun kysyt häneltä, oppia häneltä nämä kaikki, joista me häntä syytämme.

9 Mutta juutalaisetkin huusivat häntä vastaan sanoen, että nämä ovat juuri niin.

10 Ja hallitusmies viittoi Paulos’lle, että hän puhuisi, ja Paulos vastasi ja sanoi, ”monenlaisesta rauhasta minä tiedän, että sinä olet tämän kansan tuomari, ja tämän tähden minä iloisesti puolustan itseäni”.

11 Ja sinä voit saada tietää, ettei ole enempää kuin kaksitoista päivää siitä, kun minä nousin Jerusalemiin palvomaan.

12 Eikä minua löydetty puhumasta kenenkään kanssa temppelissä, enkä minä koonnut kansanjoukkoakaan, en heidän kokouspaikoissaan, enkä siinä kaupungissa.

13 Eivätkä he voi osoittaa edessäsi mitään siitä, mitä heidän käsiinsä on tullut, josta he minua nyt syyllistävät.

14 Mutta kuitenkin tämän minä tunnustan, että tässä opetuksessa, jota he sanovat, minä palvelen minun isieni Jumalaa, uskoen ne kaikki, jotka ovat kirjoitetut toorassa ja profeetoissa.

15 Ja kun minulla on toivo Jumalassa, sellainen, jota myös nämä toivovat tulevaksi, joka on oleva se ylösnousemus kuolleista, sekä puhtaiden, että väärien.

16 Tämän tähden minä myös näen vaivaa, että minulla olisi puhdas omatunto sekä Jumalan edessä, että ihmisten edessä, amen.

17 Mutta monia vuosia minä olin tullut oman kansani luokse antamaan hyväntekeväisyyttä ja tuomaan niitä lahjoja.

18 Ja nämä löysivät minut temppelissä, kun olin puhdistumassa; ei kansanjoukon kanssa, eikä levottomuudessakaan.

19 Vaan jos jotkut niistä juutalaisista, jotka tulivat Aasiasta, aiheuttivat levottomuutta, niiden täytyisi seisoa sinun edessäsi ja syyttäköön he näitä tällaisista asioista.

20 Tai sanoisivatko nämä, minkä rikkomuksen he löysivät minusta, kun nousin sen heidän kokouksensa eteen?

21 Vaan se on tämä yksi sana, jonka olen huutanut seisoessani heidän keskellään, että ”kuolleiden ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana tänään teidän edessänne”,

22 Mutta koska Feliks tiesi täydellisesti tämän tien, hän halvensi heitä sanoen, että ”kun konsuli tulee, minä kuulen teidän välejänne”.

23 Ja hän käski vartijoita vartioimaan Paulosta levossa, ja ettei kukaan hänen tuntemistaan olisi kielletty palvelemasta häntä.

24 Ja muutaman päivän jälkeen Feeliks, ja hänen vaimonsa Dursila, joka oli juutalainen, lähettivät ja kutsuivat Paulos’n, ja he kuulivat häneltä siitä Messiaan uskosta.

25 Ja kun hän puhui heidän kanssaan puhtaudesta ja vanhurskaudesta, ja siitä tulevasta tuomiosta, Feliks täyttyi kunnioituksella ja sanoi, että ”minä menen nyt, ja kun tulee tilaisuus, minä lähetän sinua noutamaan”.

26 Sillä hän luuli, että Paulos antaisi hänelle lahjuksen, tämän tähden hän myös todella lähetti häntä noutamaan, ja puhui hänen kanssaan.

27 Ja kun hänelle tuli täyteen kaksi vuotta, tuli hänen paikalleen toinen hallitusmies, jota kutsuttiin ”Porkius Fehostus”, mutta Feliks tehdäkseen ikään kuin siunausta juutalaisille, jätti Paulos’n vangiksi.

 

25. luku

 

1 Ja kun Fehostus tuli Kesareaan, hän meni kolmen päivän jälkeen ylös Jerusalemiin

2 Ja ylipappi, ja juutalaisten johtajat kertoivat hänelle Paulos’sta ja etsivät häntä.

3  Pyytäen häneltä tätä siunausta, että hän lähettäisi hänet tuotavaksi Jerusalemiin, heidän tehdessään salaliiton, että tappaisivat hänet sillä tiellä.

4 Ja Fehostus antoi vastauksen, että Paulosta vartioidaan Kesareassa, ”ja minä kiirehdin pääsemään sinne”.

5 Sen tähden, ne, jotka ovat teistä, joiden käsiin hän tuli, menköön alas meidän kanssamme, ja syyttäköön sitä miestä kaikesta, mitä hän on rikkonut.

6 Ja kun hän oli siellä kahdeksan tai kymmenen päivää, hän meni alas Kesareaan, ja istui seuraavana päivänä tuomioistuimella, ja käski, että Paulos tuodaan.

7 Ja tullessaan häntä ympäröivät ne juutalaiset, jotka olivat tulleet alas Jerusalemista, ja monet johtajat, ja he toivat kovia syytöksiä hänen peräänsä, joita he eivät pystyneet osoittamaan.

8 Ja kun Paulos puolustautui, ettei missään rikkonut juutalaisten kirjoitetussa sanassa, eikä temppelissä eikä keisarin suhteen,

9 Mutta Fehostus, koska tahtoi juutalaisten siunauksen, sanoi Paulos’lle, ”tahdotko lähteä ylös Jerusalemiin ja siellä tulla tuomituksi näistä minun edessäni?”

10 Paulos vastasi, ja sanoi, ”keisarin tuomioistuimen tähden minä seison tässä, minulle on oikein tulla siellä tuomituksi. En ole tehnyt mitään syntiä juutalaisille, niin kuin sinäkin tiedät”.

11 Ja jos minulla on tehtynä rikkomus tai jotain, joka on kuoleman arvoista, en minä vältä kuolemaa, mutta jos asian olemus ei olekaan näistä, joista syytetään minua, ei kukaan voi antaa minua heille. Minä vetoan keisarin kutsumiseen.

12 Silloin Fehostus puhui neuvonantajiensa kanssa ja sanoi, ”sinä vetosit keisarin kutsumiseen. Keisarin luokse sinä olet menossa”.

13 Ja kun ne päivät olivat menneet, meni kuningas Agrippus, ja Veronika, alas Kesareaan tervehtimään Fehostusta.

14 Ja kun he olivat ne päivät hänen luonaan, Fehostus antoi kuninkaalle tiedoksi Paulos’n tuomion, sanoen, ”yksi mies, vanki, jätettiin Feliks’n käsistä”,

15 Ja kun minä olin Jerusalemissa, ylipapit ja juutalaisten vanhimmat kertoivat minulle hänestä ja pyysivät, että teen heitä varten hänestä jonkin tuomion.

16 Ja hän sanoi heille, ettei roomalaisilla ole tapana, että annettaisiin ihminen tapettavaksi lahjana, ennen kuin hänen tuomitsijansa tulee ja syyttää vasten kasvoja, ja hänelle annetaan tilaa puolustautua siitä, mistä häntä syytetään.

17 Ja kun minä olin tullut tänne viivyttelemättä, olen toisena päivänä istunut tuomioistuimelle ja käskenyt, että toisitte sen miehen minulle.

18 Ja hänen syyttäjänsä nousivat hänen kanssaan, eivätkä pystyneet mitään pahaa rikosta osoittamaan häntä vastaan, sellaista, jota minä olin luullut.

19 Mutta heillä oli selvitettävää siitä, mitä he kunnioittivat, ja jostain Jeshuasta, joka kuoli, se, josta Paulos sanoi, että hän elää.

20 Ja koska en tukenut näitä aiheita, minä olin sanonut Paulos’lle, että jos pyydät, saat mennä Jerusalemiin, ja sinut tuomitaan siellä näistä.

21 Mutta hän pyysi, että häntä säilytettäisiin keisarin tuomiolle, ja minä olen käskenyt, että häntä on vartioitava, kunnes hänet lähetetään keisarin luokse.

22 Ja Agrippus sanoi, ”minä olen tahtonut, että kuulen tätä miestä”, ja Fehostus sanoi, että ”huomenna sinä kuulet häntä”.

23 Ja seuraavana päivänä tuli Agrippus, ja Veronika suurella näytöksellä, ja hän meni sisään tuomiosaliin konsulin kanssa, ja kaupungin johtajan kanssa, ja Fehostus käski, ja Paulos tuli.

24 Ja Fehostus sanoi, ”kuningas Agrippus, ja te kaikki miehet, jotka olette meidän kanssamme, tästä miehestä, jonka te näette, koko juutalaisten kansa on valittanut Jerusalemissa ja täällä huutaen, ettei tämän tule enää elää”.

25 Mutta minä en havainnut hänen harjoittaneen mitään, mikä olisi kuoleman arvoista, ja koska minä pyysin, että häntä vartioitaisiin keisarin tuomiota varten, minä olen käskenyt hänet lähetettäväksi.

26 Enkä minä tiedä, mitä minä kirjoitan hänestä keisarille. Tämän tähden minä olen tahtonut tuoda hänet teidän eteenne, ja erityisesti sinun eteesi, kuningas Agrappee, että hänen tuomionsa tutkinnan jälkeen minä saisin selville, mitä kirjoitan.

27 Sillä ei meidän tule lähettää miestä, vankia, ilman hänen rikkomustaan kirjoitettuna.


26. luku

 

1 Ja Agrippus sanoi Paulos’lle, ”sinulla on lupa puhua sielusi puolesta”. Silloin Paulos viittasi kädellään ja puolustautui ja sanoi,

2 Kaikesta siitä, josta juutalaiset syyttävät minua, kuningas Agrippee minä luulen sieluni olevan siunattu edessäsi tänään puolustautuessani,

3 Erityisesti kun minä tiedän, että sinä olet varma niistä kaikista vaatimuksista ja juutalaisten kirjoitetusta sanasta. Tämän tähden minä pyydän sinulta, että kuulet minua kärsivällisesti.

4 Sillä me tiedämme, että nämä juutalaisetkin, jos he tahtovat, osaavat todistaa sen minun tieni, joka minulla on nuoruudestani ollut, kun he olivat alusta asti minun kanssani ja Jerusalemissa.

5 Koska he ovat varmoja minun menneisyydestäni, ja he tietävät, että minä olen elänyt fariseusten johtavassa opetuksessa.

6 Ja nyt, sen lupauksen toivon tähden, joka Jumalasta oli tullut meidän isillemme, minä seison ja minua tuomitaan.

7 Sillä tätä toivoa ne meidän kaksitoista heimoamme toivovat saapuvaksi, säännöllisissä rukouksissa päivin ja öin, ja tämän toivon tähden minä olen juutalaisten käsistä syytettynä, kuningas Agrippee.

8 Miten te tuomitsette, eikö meidän tule uskoa, että Jumala nostaa kuolleet?

9 Sillä minä olin ennen laittanut ajatuksiini, että harjoitan monenlaista Jeshuan, natsaretilaisen nimeä vastaan.

10 Tätä minä olen tehnyt Jerusalemissakin, ja heittänyt monia pyhiä vankilaan sillä käskyvallalla, jonka minä sain ylipapeilta, ja kun osa heistä tapettiin, minä olin osanottajana niille, jotka heitä syyttivät.

11 Ja kaikissa kokouksissa minä kidutin näitä, kun ahdistin heitä, että pilkkaisivat Jeshuan nimeä, ja minä olin niin täynnä suurta vihaa heitä vastaan, että lähdin toisiinkin kaupunkeihin vainoamaan heitä.

12 Ja kun minä olin tämän tähden menossa Darmsok’lle, ylipappien käskyvallalla ja vakuudella,

13 Päivän jakaantuessa, sillä tiellä minä näin taivaista – oi kuningas – että aurinkoa suurempi valkeus loisti minun päälleni, ja kaikkien niiden päälle, jotka olivat kanssani.

14 Ja me kaikki putosimme maan päälle, ja minä olin kuullut sen äänen, sanoen minulle hebreaksi, ”Shaul, Shaul, mitä sinä vainoat minua? Vaikea on sinulle potkia tutkainta”.

15 Ja minä olin sanonut, ”kuka sinä olet, Herrani?” Ja meidän Herramme sanoi minulle, ”minä olen hän, Jeshua, natsaretilainen, jota sinä vainoat”.

16 Ja hän sanoi minulle, ”nouse jaloillesi, sillä tämän tähden minä näyttäydyn sinulle, että minä nostan sinut olemaan palvelija, ja todistaja siitä, että olet nähnyt minut, ja olet tuleva näkemään minut”.

17 Ja minä pelastan sinut juutalaisten kansasta, ja toisista kansakunnista, joiden luokse minä lähetän sinua.

18 Että sinä avaisit heidän silmänsä, että he palaisivat pimeydestä valkeuteen, ja satanan käskyvallasta Jumalan luokse, ja saisivat vapautukset synneistä ja sen osan pyhien kanssa, siinä uskollisuudessa, joka on minussa.

19 Tämän tähden, kuningas Agrippee, minä en noussut riitelemään taivaallista näkyä vastaan.

20 Vaan olen julistanut ensimmäisestä lähtien näille, jotka olivat Darmsok’ssa, ja näille, jotka olivat Jerusalemissa ja niissä kaikissa Jehud’n kylissä, ja olen niille kansakunnillekin julistanut, että kääntyisivät ja palaisivat Jumalan luokse ja tekisivät niitä tekoja, jotka ovat sen kääntymyksen arvoisia.

21 Ja minun kasvojeni tähden nämä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni, ja tahtoivat tappaa minut.

22 Mutta Jumala auttoi minua tähän päivään saakka, ja katso, minä seison ja evankelioin vähäisiä ja suuria, enkä minä puhu Moshen tai profeettojen ulkopuolisia, vaan minä sanon näitä, joita he sanovat, että ne tulevat tapahtumaan.

23 Että Messias on kärsivä, ja oleva ylösnousemuksen alkuperä, joka on kuolleista, ja että hän on tuleva julistamaan valkeutta sille kansalle ja muille kansakunnille.

24 Ja kun Paulos puolustautui siten, huusi Fehostus korkealla äänellä, ”hullu sinä olet, Paulee! Liikaa kirjoja on tehnyt sinut hulluksi!”

25 Paulos sanoi, ”en minä ole hullu, loistelias Fehostus, vaan minä puhun totuuden sanoja, ja rakentavaa”.

26 Ja kuningas Agrippuskin erityisesti tietää näistä, että ne ovat näin, ja tämän tähden minä puhun julkisesti hänen edessään, koska en luule yhdenkään näistä sanoista eksyneet häneltä, sillä eivät ne ole salassa harjoitettuja.

27 Uskotko sinä, kuningas Agrippee, profeettoja? Minä tiedän, että sinä uskot.

28 Agrippus sanoi hänelle, ”noin vähälläkö sinä vakuutat minut kristityksi?”

29 Ja Paulos sanoi, ”minä olen pyytänyt Jumalalta, vähällä tai paljolla, ei ainoastaan sinua varten, vaan myös kaikille niille, jotka tänään kuulevat minua, että he olisivat niin kuin minä, ilman näitä kahleita”

30 Ja kuningas nousi, ja se hallitusmies ja Veronika, ja ne, jotka istuivat heidän kanssaan.

31 Ja kun he poistuivat sieltä, he puhuivat toinen toisensa kanssa ja sanoivat, että ”se mies ei tehnyt mitään, mikä olisi kuoleman tai kahleiden arvoista”.

32 Ja Agrippus sanoi Fehostus’lle, ”tämän miehen olisi voinut vapauttaa, jos ei hän olisi vedonnut keisarin kutsuun”.

 

27. luku

 

1 Ja Fehostus käski hänestä, että hänet lähetettäisiin keisarin luokse Italiaan, ja luovutti Paulos’n ja toiset vangit hänen kanssaan yhdelle miehelle, jonka nimi oli Julius, sadanpäämies Sebasten maakunnasta.

2 Ja kun aloimme matkustaa, me laskeuduimme siihen laivaan, joka oli Adramantius’n kaupungista, ja se oli menossa Asia’n seudulle. Ja meidän kanssamme laivaan tuli makedonialainen Aristarkus, joka oli Thessalonikan kaupungista.

3 Ja seuraavana päivänä me saavuimme Tsidon’lle, ja sadanpäämies kohteli Paulosta armahtavaisuudella, ja salli hänen mennä ystäviensä luokse ja virvoittua.

4 Ja me matkustimme sieltä, ja koska tuulet olivat meitä vastaan, me kiersimme Kyproksen yläpuolelle.

5 Ja me ohitimme Kilikian meren, ja Pamfylian, ja me saavuimme Myra’lle, Lykian kaupunkiin.

6 Ja sadanpäämies löysi siellä laivan Aleksandriasta, joka oli menossa Italiaan, ja aikoi laittaa meidät siihen.

7 Ja koska matkanteko oli raskasta monta päivää, me saavuimme vaivalla vastapäätä, Knidos’n saarelle, ja koska tuuli ei sallinut meidän mennä suoraan, me kiersimme Kreetan yläpuolelle, vastapäätä Salmonan kaupunkia.

8 Ja kun me matkustimme vaivaa nähden sen ympäristössä, me saavuimme paikkaan, jota kutsuttiin ”kauniit satamat”, ja sen lähellä oli kaupunki, jonka nimi on Lasea.

9 Ja me olimme siellä kauan aikaa, kunnes se juutalaisten paaston päivä oli ohi, ja oli vaarallista kenenkään matkustaa niinä päivinä, ja Paulos puhui heille,

10 Ja hän sanoi, ”miehet, minä näin, että meidän matkamme on ahdistusta ja monenlaista menetystä, ei ainoastaan laivamme lastille, vaan jopa omille sieluillemmekin”.

11 Mutta sadanpäämies kuuli enemmän perämiestä ja laivan omistajaa, kuin Paulos’n sanoja.

12 Ja koska se satama ei ollut talvehtimiseen sopiva sinä talvena, monet meistä tahtoivat matkustaa sieltä, että jos mahdollista, voisimme saapua ja talvehtia siinä yhdessä satamassa, joka oli Kreetalla, ja jota kutsuttiin ”Foeniks”, ja se suuntaa etelään.

13 Ja kun etelän tuuli puhalsi ja he toivoivat, että saapuisimme sinne heidän tahtonsa mukaan, me matkustimme Kreetan ympäri.

14 Ja vähän sen jälkeen meidän päällemme tuli se pyörremyrsky, jota kutsuttiin ”taifuuni Euroklidyn”.

15 Ja se tempaisi laivan, eikä sitä tuulta vastaan voinut nousta, ja me antauduimme sen käsiin.

16 Ja kun me ohitimme sen yhden saaren, jota kutsutaan ”Keuda”, me vaivalla pystyimme pitämään kiinni pelastusveneestä.

17 Ja kun me olimme kantaneetkin sitä, me köytimme sen ja kiinnitimme sen laivaan, koska me pelkäsimme, ettei se ehkä putoa meren voimasta. Me laskimme purjeet, ja niin me matkustimme.

18 Ja kun se kova myrsky nousi päällemme, toisena päivänä me heitimme tavaraa mereen.

19 Ja kolmantena päivänä me heitimme omin käsin pois laivan omat tavarat.

20 Ja kun myrsky piti kiinni enemmän päiviä, eikä aurinkoa näkynyt, eikä kuuta eikä tähtiä, meidän elämämme toivokin oli aivan kokonaan katkaistu.

21 Ja kun kukaan ei kestänyt mitään, silloin Paulos nousi heidän keskellään ja sanoi, ”jospa vain olisitte olleet vakuuttuneet minusta, miehet, emme olisi matkustaneet pois Kreetalta, ja olisimme säilyneet tästä menetyksestä ja ahdistuksesta".

22 Ja nyt minä neuvon teitä, että olisitte ilman huolta, sillä yksikään sielu teistä ei tuhoudu, paitsi laiva.

23 Sillä Jumalan, jonka oma minä olen, enkeli näytti minulle tämän, ja häntä minä palvelen.

24 Ja hän sanoi minulle, ”älä pelkää, Paulee, sinä olet tuleva seisomaan keisarin edessä, ja katso, Jumala antoi sinulle suosion kaikkia niitä varten, jotka matkustavat sinun kanssasi”.

25 Tämän tähden, vahvistakaa sydämenne, miehet, sillä minä uskon Jumalaa, että niin tapahtuu, kuin minun kanssani on puhuttu.

26 Mutta yhdelle saarelle meidän on kuitenkin heittäydyttävä.

27 Ja neljäntoista päivän jälkeen me eksyimme ja ajelehdimme Hadrius’n merellä. Yön jakautuessa merimiehet luulivat, että olimme lähestyneet maata.

28 Ja he heittivät ankkurin ja löysivät kaksikymmentä kuum-mittaa, ja taas matkustivat vähän, ja löysivät viisitoista kuum-mittaa.

29 Ja kun me pelkäsimme, että niissä paikoissa on ehkä kareja, he heittivät laivan kyljestä neljä ankkuria, ja me rukoilimme, että tulisi päivä.

30 Mutta merimiehet etsivät siitä laivasta pakenemista, ja he laskivat pelastusveneen merelle sillä aiheella, että siihen menisivät, ja sitoisivat laivaa maahan.

31 Ja kun Paulos näki, hän sanoi sille sadanpäämiehelle ja sotilaille, että ”jos nämä eivät pysy laivassa, te ette voi selviytyä”.

32 Silloin sotilaat katkaisivat sen pelastusveneen köydet laivasta, ja jättivät sen harhailemaan.

33 Mutta hän, Paulos, siihen saakka, että oli aamu, vakuutti heitä kaikkia, että ottaisivat evankeliumin vastaan, sanoen heille, ”tänään, katso, neljätoista päivää siitä vaarasta, ettekä ole mitään maistaneet”,

34 Tämän tähden minä pyydän teitä, että ottaisitte syötävää vastaan, teidän elämänne tueksi, sillä ei yksikään hius teidän päästänne ole tuhoutuva.

35 Ja kun hän sanoi nämä, hän otti sen leivän ja ylisti Jumalaa heidän kaikkien edessä, ja mursi, ja alkoi syömään.

36 Ja he kaikki olivat lohdutetut ja saivat ravintoa.

37 Mutta meitä oli siinä laivassa 276 sielua

38 Ja kun he olivat siitä syötävästä ravitut, he kevensivät laivaa, ja kantoivat vehnät pois ja heittivät ne mereen.

39 Ja kun oli päivä, merimiehet eivät tienneet, millainen se maa on, vaan he katsoivat kuivan maan rantaa, yhtä meren luotoa, miettien, että voiko se laiva ajelehtia siihen.

40 Ja he katkaisivat laivasta ankkurit ja jättivät ne mereen, ja vapauttivat peräsimen siteet ja nostivat yläpurjeen, että se saisi vähän tuulta, ja he olivat matkustamassa kuivan maan pinnalle.

41 Ja se laiva osui siihen paikkaan, joka on korkea, kahden meren syvyyden välissä, ja jäi siihen jumiin, ja keula seisoi sen päällä, eikä liikkunut, mutta perän loppuosa hajosi aaltojen voimasta.

42 Ja sotilaat tahtoivat tappaa vangit, etteivät he nousisi uimaan ja pakenisi heiltä.

43 Ja se sadanpäämies kielsi heitä tästä, koska hän tahtoi, että he eläisivät. Hän käski Paulosta ja niitä, jotka osasivat uida, että ensin uisivat ja menisivät kuivalle maalle.

44 Ja loput kulkivat lautojen päällä ja muiden laivan puiden päällä, ja siten he kaikki pelastautuivat maalle.

 

28. luku

 

1 Ja näiden jälkeen me opimme, että sitä saarta kutsuttiin ”Miletos”.

2 Ja niillä barbaareilla, jotka siellä asuivat, oli paljon armoa meitä kohtaan, ja he sytyttivät tulen ja kutsuivat kaikkia, että lämmittelisimme sen runsaan sateen ja kylmyyden tähden, jota siellä oli.

3 Ja Paulos kantoi paljon oksia, ja laittoi tulen päälle, ja niistä lähti myrkkykäärme, tulen kuumuudesta, ja se puri hänen käteensä.

4 Ja kun barbaarit näkivät sen riippuvan hänen kädessään, he sanoivat, ”ehkä tämä mies on murhaaja, kun hän pääsi merta pakoon, eikä se oikeus salli hänen jäädä eloon”.

5 Mutta hän, Paulos, karisti kättään ja heitti käärmeen pois, tuleen, eikä hänelle tapahtunut mitään huonoa.

6 Mutta ne barbaarit luulivat, että hän hetkessä turpoaa ja putoaa kuolleena maahan. Ja kun he olivat kauan aikaa odottaneet ja näkivät, ettei mitään huonoa hänelle tapahtunut, he vaihtoivat sanansa ja sanoivat, että ”hän on jumala”.

7 Mutta siinä paikassa oli pelto, se oli yhden miehen, jonka nimi oli Puplios, joka oli sen saaren johtaja, ja hän otti meidät iloisesti vastaan kotiinsa kolmeksi päiväksi.

8 Mutta Puplios’n isä oli kuumeessa ja sisäelinten kivuista sairaana, ja Paulos meni sisälle hänen luokseen ja rukoili ja laittoi kätensä hänen päälleen, ja paransi hänet.

9 Ja kun tämä tapahtui, ne muutkin, jotka olivat sillä saarella sairaita, lähestyivät hänen luokseen ja tulivat tehdyiksi terveeksi.

10 Ja he kunnioittivat meitä valtavalla kunnioituksella, ja kun olimme lähdössä sieltä, he varustivat meidät.

11 Mutta me lähdimme kolmen kuukauden jälkeen, ja matkustimme aleksandrialaisella laivalla, joka oli talvehtinut sillä saarella, ja sen päällä oli se kaksosten merkki.

12 Ja me tulimme Syrakusan kaupunkiin, ja viivyimme siellä kolme päivää.

13 Ja sieltä me kiersimme, ja saavuimme Regionin kaupunkiin, ja yhden päivän jälkeen meille puhalsi etelän tuuli, ja toisena päivänä me tulimme Italian kaupunkiin, Putielos’iin.

14 Ja me löysimme siellä veljiä, ja he pyysivät meitä, ja me olimme heidän luonaan ne seitsemän päivää, ja sitten me menimme Roomaan.

15 Ja kun ne veljet kuulivat, jotka siellä olivat, he lähtivät meitä vastaan sille kadulle saakka, jota kutsuttiin ”Appis Forus”, ja kolmelle majatalolle saakka, ja kun Paulos näki heidät, hän kiitti Jumalaa ja sai voimaa.

16 Ja hän meni Roomaan sisälle, ja se sadanpäämies salli, että Paulos sai asua, missä halusi, sen sotilaan kanssa, joka vartioi häntä.

17 Ja kolmen päivän jälkeen Paulos lähetti kutsun juutalaisten johtajille, ja kun he kokoontuivat, hän sanoi heille, ”miehet, minun veljeni, minä en missään noussut kansaa vastaan, ja minun isieni sanaa vastaan. Minut on kahleissa luovutettu Jerusalemissa roomalaisten käsiin”.

18 Ja nämä, kun tutkivat minut, tahtoivat vapauttaa minut, koska he eivät löytäneet minusta mitään rikosta, joka olisi kuoleman arvoinen.

19 Ja kun juutalaiset nousivat minua vastaan, minut ahdistettiin huutamaan, vetoamaan keisariin, ei niin, että minulla olisi jotain syytettävää minun kansani lapsia kohtaan.

20 Tämän tähden minä olen pyytänyt teitä tulemaan, ja että saisin nähdä teidät, ja kertoa nämä teille, sillä Israelin toivon tähden minä olen vanki, näissä kahleissa.

21 Nämä sanoivat hänelle, ”me emme ole saaneet sinusta kirjettä Jehud’sta, eikä kukaan niistä veljistä, jotka tulivat Jerusalemista, ole sanonut meille mitään pahaa sinusta”.

22 Mutta me tahdoimme kuulla sinulta sen, mitä sinä ajattelet tämän opetuksen suhteen. Me tiedämme, ettei kukaan ota sitä vastaan.

23 Ja he nostivat hänelle päivän, ja he kokoontuivat ja tulivat hänen luokseen, monet siellä asuvat, ja hän paljasti heille Jumalan kuningaskuntaa todistaen ja vakuuttaen heille Jeshuasta, siitä Moshe’n kirjoitetusta sanasta ja profeetoista, aamusta iltaan saakka.

24 Ja jotkut heistä olivat vakuuttuneita hänen sanoistaan, ja toiset eivät olleet vakuuttuneita.

25 Ja he hajaantuivat hänen luotaan, kun eivät rauhoittuneet toisiinsa, ja hän, Paulos, sanoi heille tämän sanan, ”kauniisti pyhyyden henki puhui profeetta Ishaia’n suun kautta teidän isiänne vastaan”,

26 Kun sanoi, että ”mene tämän kansan luokse ja sano heille, kuulkaa, että he kuulisivat eivätkä ymmärtäisi, ja he näkisivät, eivätkä käsittäisi”.

27 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja he ovat tukkineet heidän kuulemisensa, ja sulkeneet silmänsä, etteivät näkisi silmillään ja kuulisi korvillaan, ja ymmärtäisi sydämillään, ja kääntyisi minun luokseni, ja etten minä vapauttaisi heitä.

28 Sen tähden, tietäkää te tämä, että tämä Jumalan lunastus on lähetetty muille kansakunnille, sillä nämä myös kuulevat häntä.

29 Ja kun hän sanoi nämä, juutalaiset menivät pois, ja monet väittelivät heidän keskellään.

30 Ja Paulos vuokrasi kodin, joka oli hänen omansa, ja oli siinä kaksi vuotta, ja otti siellä vastaan ne kaikki, jotka tulivat hänen luokseen.

31 Ja hän julisti sitä Jumalan kuningaskuntaa, ja opetti julkisesti meidän Herrastamme Jeshuasta, Messiaasta, ilman esteitä.

 

Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/apt.pdf

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti