tiistai 18. heinäkuuta 2017

Markus luvut 11-16


Markus luvut 11-16

 

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.

(Lopussa ovat kääntäjän sanat tähän käännökseen.)

 

11 luku

 

1 Ja kun hän lähestyi Jerusalemin vierelle, Beit’Fage’a ja Beit’Aniaa, Öljymäen luona, hän lähetti kaksi oppilaistaan,

2 Ja hän sanoi heille, ”menkää siihen kylään, joka on vastapäätä, ja äkisti teidän sinne tullessanne, te löydätte aasin, joka on sidottu, jolla kukaan ihminen ei ole ratsastanut. Päästäkää se vapaaksi ja tuokaa se.”

Ja jos joku sanoo teille, ”miksi te tämän teette?”, sanokaa hänelle, että ”se on pyydetty meidän Herrallemme”, ja lähettäkää se heti tänne.

(Aasin esikoiset olivat papiston käytettävissä, joten eläimen lainaaja ajatteli sen menevän ylipapin matkan tarkoituksiin, käytäntö oli normaali.)

4 Ja he menivät, löysivät aasin, joka oli sidottu portin ulkopuolelle, kadulla, kun he vapauttivat sen,

5 Osa niistä ihmisistä, jotka seisoivat, sanoivat heille, ”miksi te teette näin, että päästätte sen aasin vapaaksi?”

6 Mutta he sanoivat heille niin kuin Jeshua heitä käski, ja he jättivät heidät.

7 Ja he toivat sen aasin Jeshuan luokse, ja heittivät vaatteitaan sen ylle, ja Jeshua ratsasti sen päällä.

8 Mutta monet levittivät päällysvaatteitaan tielle, ja toiset leikkasivat puista oksia, ja levittivät niitä tielle.

9 Ja hänen edellään olevat, ja perässään olevat, riemuitsivat ja sanoivat, ”hoosianna, siunattu hän, joka tulee Herran nimessä!”

10 Ja siunattu se meidän isämme David’n kuningaskunta, joka on tuleva; hoosianna korkeudessa!

11 Ja Jeshua meni sisälle Jerusalemin temppeliin, ja näki kaiken, mutta kun oli illan aika, hän poistui Beit - Aniaan niiden kahdentoista kanssa.

12 Ja seuraavana päivänä, poistuessaan Beit - Aniasta, hän oli nälkäinen.

13 Ja hän näki kaukaa yhden viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja hän tuli sen luokse, että jos löytäisi siitä jotain, ja kun hän tuli, ei löytänyt siinä muuta kuin lehtiä, sillä viikunoiden aika ei ollut.

14 Ja hän sanoi sille, ”tästä lähtien ja iankaikkisesti, ei kukaan syö sinusta hedelmää!” Ja hänen oppilaansa kuulivat, ja he tulivat Jerusalemiin.

15 Ja Jeshua meni sisään Jumalan temppeliin, ja alkoi ajamaan pois niitä, jotka ostivat ja myivät temppelissä, ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja niiden istuimet, jotka myivät kyyhkysiä.

16 Eikä hän sallinut kenenkään tehdä kauppaa temppelin sisällä.

17 Ja hän opetti ja sanoi heille, ”eikö ole kirjoitettu, että ’minun huoneeni on kutsuttava rukoushuoneeksi kaikille kansakunnille’, mutta te olette tehneet siitä varkaiden luolan!”

18 Ja papiston johtajat ja kirjanoppineet kuulivat, ja etsivät, että kuinka saisivat hänet tuhotuksi, sillä he pelkäsivät häntä sen tähden, että kaikki kansa oli hämmästynyt hänen opetuksensa kautta.

19 Ja kun oli ilta, he laskeutuivat ulos kaupungista.

20 Ja aamulla, ohi kulkiessaan he näkivät sen viikunapuun kuivettuneen juuristaan.

21 Ja Shimeon muisti ja sanoi hänelle, ”rabbi, katso, se viikunapuu, jonka sinä kirosit, kuivettui.”

22 Ja Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”olkoon teissä Jumalan uskollisuus.”

23 Sillä amen, minä sanon teille, että joka sanoo tälle vuorelle, että kohoa ja putoa mereen, eikä ole jakaantuneella sydämellä, vaan uskoo, että niin tapahtuu kuin sanoo, hänelle tapahtuu se, mitä sanoo.

24 Tämän tähden minä sanon teille, että kaikki, mitä te rukoilette ja kysytte, uskokaa saavanne, ja niin on teille tapahtuva.

25 Ja kun te nousette rukoilemaan, vapauttakaa, mitä teillä on ihmisiä vastaan, että myös teidän isänne, joka on taivaissa, vapauttaisi teille teidän rikkomuksenne.

26 Mutta jos te että päästä vapaaksi, ei myös teidän isänne, joka on taivaissa, vapauta teille teidän rikkomuksianne.

27 Ja he tulivat taas Jerusalemiin, ja kun hän oli kulkemassa temppelissä, tulivat hänen luokseen papiston johtajat, ja kirjanoppineet ja vanhimmat.

28 Ja he sanoivat hänelle, ”minkä käskyvallan kautta sinä nämä teet, ja mistä sinulle on annettu tämä käskyvalta, että näitä tekisit?”

29 Mutta hän, Jeshua, sanoi heille, ”minä myös kysyn teiltä yhden sanan, jonka kerrotte minulle, ja minä sanon teille, minkä käskyvallan kautta minä nämä teen.”

30 Mistä Johannan’n kaste oli? Oliko se taivaista vai ihmislapsista? Kertokaa minulle.

31 Ja he suunnittelivat sieluissaan, ja sanoivat, että ”jos sanoisimme hänelle, että ’taivaista’, hän sanoo meille, ’ja miksi te ette uskoneet häntä?’.

32 Ja sanoessamme, ”ihmislapsista”, saamme pelätä kansaa; Sillä he kaikki pitävät häntä, Johannan’ia, että hän todellakin oli profeetta.

33 Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle, Jeshualle, ”me emme tiedä.” Hän sanoi heille, ”en minäkään sano teille, minkä käskyvallan kautta minä nämä teen.”

 

12 luku

 

1 Ja hän alkoi puhumaan heidän kanssaan vertauksen kautta. ”Yksi mies istutti viinitarhan ja ympäröi sen aidalla, ja kaivoi siihen viinipuristamon, ja rakensi siihen tornin, ja jätti sen palvelijoiden hoitoon, ja lähti matkalle.”

Ja hän lähetti palvelijoiden luokse omia työntekijöitään, että saisi ajallaan viinitarhan hedelmistä.

(Vertauksessa on kahta erilaista palvelijaa. Viinitarha jätettiin sellaisten hoitoon, jossa sana merkitsee ensisijaisesti papin tehtäviä.)

Mutta he hakkasivat hänet, ja lähettivät tyhjänä pois.

Ja taas hän lähetti heidän luokseen toisen työntekijän, ja myös hänet he kivittivät.

Ja taas hän lähetti toisen; myös hänet he tappoivat, ja hän lähetti monia toisia palvelijoita, ja osan heistä he hakkasivat, mutta tappoivat toiset.

Mutta lopulta, hänellä oli yksi rakas poika, ja hän lähetti hänet heidän luokseen, sillä hän sanoi, ”vihdoinkin, he varmasti häpeävät poikani edessä.”

Mutta he, palvelijat, sanoivat omissa sieluissaan, ”tämä on perillinen, tulkaa, tapetaan hänet, ja perintö on oleva meidän!”

Ja he ottivat hänet kiinni ja tappoivat, ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.

Sen tähden, mitä viinitarhan isäntä tekee? Hän tulee tuhoamaan ne palvelijat, ja antaa sen viinitarhan toisille.

10 Ja ettekö myös ole lukeneet tätä kirjoitusta, että ”se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi”?

11 Herran Jumalan luota tämä oli, ja se on ihmeellistä meidän silmissämme.

12 Ja he etsivät tilaisuutta ottaa hänet kiinni, ja he pelkäsivät kansaa, sillä he tunsivat, että hän oli sanonut tämän vertauksen heistä, ja he jättivät hänet ja menivät pois.

13 Ja hänen luokseen lähetettiin joitakin kirjanoppineita, ja Herodeksen huoneesta, että saisivat hänet ansaan sanan kautta.

14 Mutta he tulivat ja kysyivät, ”opettaja, me tiedämme, että sinä olet totuudesta, etkä sinä katso kenenkään kasvoihin, sillä sinä et ole puolueellinen ihmislasten tavoin, vaan totuudessa sinä opetat Jumalan tien. Onko luvallista antaa keisarille verorahaa? Antaako vai eikö antaa?”

(Jakeessa molemmat aramean eri sanonnat, jotka merkitsevät puolueellisuutta.)

15 Mutta hän tunsi heidän petollisuutensa, ja sanoi heille, ”miksi te kiusaatte minua? Tuokaa minulle dinari nähtäväksi.”

16 Ja se tuotiin hänelle. Hän sanoi heille, ”kenen kuva tämä on, ja kenen kirjoitus?” Mutta he sanoivat, ”keisarin.”

17 Jeshua sanoi heille, ”keisarin oma antakaa keisarille, ja Jumalan oma Jumalalle.” Ja häntä ihmeteltiin!

18 Ja saddukeukset tulivat hänen luokseen – ne, jotka sanovat, että ylösnousemusta ei ole – ja kysyivät häneltä ja sanoivat,

19 Opettaja, Moshe kirjoitti meille, että jos ihmisen veli kuolee, ja jättää vaimon, eikä jätä lapsia, ottakoon hänen veljensä hänen vaimonsa, ja nostakoon veljelleen siemenen.

20 Oli seitsemän veljeä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli, eikä jättänyt siementä.

21 Ja toinen otti hänet, ja kuoli, eikä hänkään jättänyt siementä, ja samoin kolmas.

22 Ja he seitsemän ottivat hänet, eivätkä jättäneet siementä. Viimeiseksi heistä kaikista kuoli myös se vaimo.

23 Ylösnousemuksessa siis, kenen heistä vaimo hän on oleva, sillä he seitsemän olivat hänet ottaneet?

24 Jeshua sanoi heille, ”eikö ole niin; tämän tähden te eksytte,  kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?

25 Sillä kun noustaan kuolleista, ei oteta naisia, eivätkä naisetkaan ole miehille, vaan he ovat niin kuin ne enkelit, jotka ovat taivaissa.

26 Mutta kuolleiden ylösnousemuksesta; ettekö ole lukeneet Moshe’n kirjoituksesta, kuinka Jumala sanoi hänelle pensaasta, ”minä, minä olen Abrahamin Jumala, ja Iishakin Jumala, ja Jakobin Jumala”?

27 Eikä hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien! Sen tähden te eksytte suuresti.

28 Ja yksi kirjanoppineista lähestyi, ja kuuli heidän väittelynsä, ja näki, että hän oli antanut heille kauniin vastauksen, ja kysyi häneltä, ”mikä käsky on ensimmäinen, niistä kaikista?”

29 Jeshua sanoi hänelle, ”ensimmäinen niistä kaikista käskyistä; kuule, Israel, Herra, meidän Jumalamme, Herra, hän on yksi.”

30 Ja että ”rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.” Tämä on ensimmäinen käsky.

31 Ja toinen, joka on sen kaltainen, että ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin sieluasi”. Toinen käsky. Näistä suurempaa ei ole.

32 Se kirjanoppinut sanoi hänelle, ”kaunista, rabbi! Totuudessa sinä sanoit, että hän on yksi, eikä hänen ulkopuolellaan ole toista.”

33 Ja että ihminen rakastaisi häntä, kaikesta sydämestä ja kaikesta mielestä, ja kaikesta sielusta ja kaikesta voimasta, ja että rakastaa lähimmäistään kuin omaa sieluaan; se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja ruokauhrit.

34 Mutta Jeshua näki, että hän antoi viisaan vastauksen. Hän vastasi ja sanoi hänelle, ”sinä et ole ollut kaukana Jumalan kuningaskunnasta.” Eikä kukaan enää uskaltanut kysellä sitä häneltä.

35 Ja Jeshua vastasi, ja sanoi, opettaessaan temppelissä, ”kuinka kirjanoppineet sanovat, että Messias, hän on Davidin poika?”

36 Sillä hän, David, sanoi pyhän hengen kautta, että ”Herra Jumala sanoi minun Herralleni; istu sinä minun oikealleni, kunnes minä annan sinun vastustajasi kenkätelineeksi sinun jalkojesi alle”.

37 Sen tähden, hän, David, kutsuu häntä ”minun Herrani”, ja kuinka hän on hänen poikansa? – Ja kaikki kansa kuuli häntä mielellään.

38 Ja hän sanoi opetuksessaan heille, ”varokaa kirjanoppineita, jotka tahtovat kulkea viitoissa, ja rakastavat ’shalom!’ kaduilla”,

39 Ja johtajien istuimia kokouspaikoissa, ja johtajien asemaa juhlilla.

(Sanavalinta ei tarkoita raamatussa säädettyjä ”Herran juhlia”, vaan maallisempia juhlia.)

40 Nämä, jotka syövät leskien talot, uhrilahjojen kautta, jotka pitkittävät rukouksiaan; nämä tulevat saamaan enemmän tuomiota.

41 Ja kun Jeshua istui vastapäätä rahavarastoa, hän oli katselemassa, kuinka kansa laittoi rahaa rahavarastoon, ja monet rikkaat laittoivat paljon.

(Sanavalintana rahaa laitettiin jostain alhaalta ylös. Alueella ei ollut luvallista istua, paitsi kuninkaalla.)

42 Ja tuli yksi köyhä leski, laittoi kaksi miinaa, jotka olivat pikkurahoja.

43 Ja Jeshua kutsui oppilaansa ja sanoi heille, ”amen, minä sanon teille, että tämä köyhä leski laittoi enemmän kuin ne kaikki muut, jotka laittoivat rahavarastoon.”

44 Sillä he kaikki laittoivat omasta rikkaudestaan, mutta tämä puutteestaan, kaiken, mitä hänellä oli, kaikesta siitä lesken vähästään.

   

13 luku

 

1 Ja kun Jeshua poistui temppelistä, yksi hänen oppilaistaan sanoi hänelle, ”opettaja, katso, näe nuo kivet ja nuo rakennukset!”

2 Mutta Jeshua sanoi hänelle, ”sinä näet ne suuret rakennukset. Tähän ei jää jäljelle kiveä kiven päälle, jota ei olisi kaadettu alas.”

3 Ja kun Jeshua istui Öljymäellä, temppeliä vastapäätä, kysyivät häneltä Keefa ja Jakob, ja Johannan ja Andreos, he ainoastaan;

4 Sano meille, milloin nämä tapahtuvat, ja mikä on se merkki, kun näiden kaikkien täyttymys alkaa lähestyä?

5 Mutta hän, Jeshua, alkoi puhumaan heille, ”katsokaa, ettei kukaan ihminen teitä eksyttäisi.”

Sillä monia tulee minun nimessäni, ja he sanovat, että ”minä, minä olen”, ja eksyttävät monia.

7 Mutta kun kuulette sotaa, ja sanomia taisteluista, älkää pelätkö tulevaisuutta, sillä se ei ole oleva vielä se loppu

(Tämä sodasta käytetty sana tarkoittaa vain länsimaiden sotia, esim. roomalaisten. Mutta, jos vokaalit laittaa eri tavalla, se käännetään ”kun kuulette syvällä sisällänne”. Se voi olla aramean ajatuskin, sotaa kun on vaikea kuulla, ellei ole kuuloetäisyydellä.)

Sillä kansa on nouseva kansaa vastaan, ja kuningaskunta kuningaskuntaa vastaan, ja on oleva maanjäristyksiä monin paikoin, ja on oleva nälänhätää, ja viettelyksiä. Nämä ovat synnytystuskien huippu.

Mutta te, ymmärtäkää sieluissanne, sillä teitä tullaan johdattamaan tuomareille, ja teitä ruoskitaan heidän kokouspaikoissaan, ja te tulette seisomaan kuninkaiden ja valtiaiden edessä, minun tähteni, heille todistukseksi.

10 Mutta ensin on tuleva, että minun evankeliumini julistetaan kaikissa kansoissa.

11 Mutta kun teitä viedään teidän täyttymyksillenne, älkää edeltä ahdistuko, mitä puhuisitte, älkääkä miettikö, vaan sitä, mitä teille annetaan siinä hetkessä, se puhukaa, sillä se ei ole teidän puhumistanne, vaan pyhän hengen.

12 Sillä veli on johdattava veljensä kuolemaan, ja isä poikansa, ja lapset nousevat isiään vastaan, ja kuolettavat heidät.

13 Ja te tulette olemaan jokaisen vihattavat, minun nimeni tähden, mutta joka kestää lopulle saakka, hän saa elää.

14 Mutta kun te näette sen merkin; hävityksen saastaisuus, se, joka on sanottu profeetta Danielin kautta, seisovan missä ei tule – hän, joka lukee, ymmärtäköön – silloin ne, jotka ovat Jehud’ssa, paetkoon sille vuorelle!

(Voi olla ”vuorille” tai ”sille vuorelle”, molemmat sopivat kieliopillisesti, mutta profeetat puhuvat yhdestä tietystä vuoresta.)

15 Ja joka on katolla, hän älköön laskeutuko ja menkö sisään noutamaan mitään kodistaan!

16 Ja hän, joka on pellolla, älköön kääntykö palaamaan, että hakisi vaatteitaan.

17 Mutta voi raskaana olevia ja niitä, jotka imettävät niinä päivinä!

18 Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakenemisenne olisi talvella.

19 Sillä näissä päivissä on oleva sellainen kärsimys, ettei sellaista ole ollut Jumalan luoman luomakunnan alusta, tähän saakka, eikä tule olemaan.

20 Ja jos Herra ei yhdistä niitä päiviä, ei mikään liha olisi elävä, vaan niiden valittujen tähden, jotka hän valitsi, hän on nämä päivät yhdistänyt.

(Yhdistää, kasata esimerkiksi lapiolla hiekkaa yhteen. Jakeessa vähän eri ajatus kuin muissa kielissä.)

21 Jos silloin joku sanoo teille, että ”katso, tänne! Hän on Messias!” - Ja katso, te menisitte sinne, älkää uskoko!

22 Sillä nousee valheen messiaita, ja mielikuvituksen profeettoja, ja he antavat merkkejä ja ihmeitä, ja eksyttävät – jos pystyvät – myös niitä valittuja.

23 Mutta te, varokaa, katso, minä olen sanonut teille edeltä kaiken.

24 Mutta niinä päivinä, sen kärsimyksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valkeuttaan.

25 Ja tähtiä tulee putoamaan taivaista, ja taivasten voimat tulevat horjumaan.

26 Ja silloin he tulevat näkemään Ihmisen Pojan, kun hän tulee pilvissä, suuren voiman kanssa, ja kirkkauden kanssa.

27 Silloin hän on lähettävä omat enkelinsä, ja he kokoavat hänen valittunsa neljästä tuulesta, maan ääristä ja taivasten ääriin saakka.

28 Mutta oppikaa viikunapuusta se ajatusmalli, että kun sen oksat ovat hennot, ja sen lehdet versovat, te tiedätte, että kesä on alkanut tulla.

29 Samoin myös te, kun te näette nämä, olkaa tietoiset, että se pasuunan puhallus on lähellä.

(Tharaa on pasuunan puhallus, niin kuin pasuunansoittojuhlassa. Oven edessä olisi kedem, ’al–sijasta.)

30 Amen, minä sanon teille, ettei tämä auringon kuumuus lakkaa siihen saakka, kunnes nämä kaikki tapahtuvat.

(Laittamalla vokaalit toisin, sukupolvi on ”se auringon polte”, joka näitä sanoja puhuessa oli. Tietysti näillä tekstiin laitetuilla vokaaleilla sana merkitsee sukupolvea. Asiayhteyteen kesän kuumuus sopii paremmin, kuin tulkintoja aiheuttava yli 1800 vuotta sitten jo pois nukkunut sukupolvi.)

31 Taivaat ja maa tulevat katoamaan, ja minun sanani eivät katoa.

32 Mutta siitä päivästä ja siitä hetkestä ei kukaan tiedä, eivät edes taivasten enkelit, eikä poika, paitsi isä.

(Tetraevangelium Sanctum laittaa jakeen edellisen kanssa yhteen ja luettelee suuren määrän erilaisia eroja käsikirjoituksissa. Matteuksen mukaan menevä jae on todennäköisesti alkuperäisin.)

33 Ymmärtäkää! Valvokaa ja rukoilkaa, sillä te ette tiedä, milloin se aika on.

34 Sillä se on kuin se mies, joka matkusti pois, ja jätti oman talonsa, ja antoi käskyvallan omille palvelijoilleen, ja toisille ihmisille hänen tekonsa, ja käski, että ovella olisi vartija.

35 Sen tähden, valvokaa, sillä te ette tiedä, milloin sen talon herra tulee; illalla vai keskiyöllä, vai aamu - uhrin aikaan vai aamupäivällä.

(Kukon kiekumisella tarkoitettiin kutsua temppelin aamu - uhrille.)

36 Ettei mitään tulisi yllättäen, ja teidät löydettäisiin nukkumasta.

37 Mutta mitä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille, olkaa vartijoina.

 

14 luku

 

1 Mutta kahden päivän jälkeen oli se happamattoman leivän juhla, ja papiston johtajat ja kirjanoppineet etsivät, kuinka petoksen kautta saisivat hänet kiinni ja tapetuksi.

2 Ja he sanoivat, ”ei juhlassa, ettei kansassa olisi mitään levottomuutta.”

3 Ja kun hän oli Beit - Ania’ssa, ruukuntekijä Shimeon’n talossa aterioiden, tuli vaimo, jolla oli mukanaan alabasteripullo parasta nardusvoidetta, hyvin kallista, ja avasi sen, ja vuodatti sen Jeshuan pään päälle.

4 Mutta siellä oli joitakin oppilaita, jotka loukkaantuivat sieluissaan, ja he sanoivat, että ”miksi tämä voide piti tuhlata?”

5 ”Sillä sen olisi voinut laittaa myytäväksi yli kolmellasadalla dinarilla, ja antaa köyhille.” Ja he olivat vihastuneita häneen.

6 Mutta hän, Jeshua, sanoi, ”jättäkää hänet, miksi te murehdutatte häntä? Hän teki kauniin teon minulle.”

Sillä köyhiä teillä on koko ajan teidän kanssanne, ja milloin tahdotte, te voitte tehdä heille sitä, mikä on kaunista. Mutta minä en ole koko ajan teidän luonanne.

Hän on tehnyt tämän sillä, mitä hänellä oli, ja edeltä kuin hautaamistani varten, voidellut minun olemukseni.

Ja amen, minä sanon teille, että kaikkialla, missä julistetaan tätä minun evankeliumiani, kaikessa maailmassa, myös tämä, mitä hän teki, on sanottava hänen muistokseen.

10 Mutta Jehuda, Skariota, yksi kahdestatoista, meni papiston johtajien luokse, kuin pettääkseen hänet, Jeshuan, heille.

11 Mutta he sen kuullessaan iloitsivat, ja lupasivat, että antaisivat hänelle rahaa, ja hän etsi tilaisuutta, että saisi hänet petetyksi.

12 Ja happamattoman leivän ensimmäisenä päivänä, jossa juutalaiset teurastavat pääsiäislampaan, hänen oppilaansa sanoivat hänelle, ”missä sinä tahdot, että menemme valmistamaan sinulle syötäväksi pääsiäislampaan?”

(Sanatarkasti siis tässä syödään pääsiäinen, ei pääsiäislammas.)

13 Ja hän lähetti kaksi hänen oppilaistaan, ja sanoi heille, ”menkää kaupunkiin, ja katso, teidät kohtaa mies, joka kantaa vesiastiaa. Menkää hänen perässään.”

14 Ja minne hän menee sisään, sanokaa sen talon isännälle, ”meidän rabbimme sanoi; missä on lepohuone, jossa saamme syödä pääsiäislampaan minun oppilaideni kanssa?”

15 Ja katso, hän näyttää teille suuren yläkerran, joka on laitettu ja valmistettu. Valmistakaa se siellä meille.

16 Ja hänen oppilaansa lähtivät, ja tulivat kaupunkiin, ja löysivät, kuten hän oli heille sanonut, ja he valmistivat pääsiäislampaan.

17 Ja kun oli ilta, hän tuli niiden kahdentoista kanssa.

18 Ja kun he lepäilivät ja aterioivat, Jeshua sanoi, ”amen, minä sanon teille, että yksi teistä, joka syö minun kanssani, hän on minut pettävä.”

19 Mutta he alkoivat epäröidä, ja sanoivat hänelle toinen toisensa jälkeen, ”miksi... minäkö?”

20 Mutta hän sanoi heille, ”yksi kahdestatoista, joka kastaa minun kanssani lautasella...”

21 Ja Ihmisen Poika menee, kuten minusta on kirjoitettu. Mutta voi sitä miestä, jonka käden kautta Ihmisen Poika petetään! Sille miehelle olisi parempi, jos hän ei olisi syntynyt.

22 Ja kun he aterioivat, Jeshua otti leivän, ja siunasi, ja mursi ja antoi heille, ja sanoi heille, ”ottakaa tämä, se on minun ruumiini.”

(”Siunasi”, ei ”siunasi sen”. Leivän siunausrukouksessa siunataan Jumalaa.)

23 Ja hän otti maljan, ja kiitti, ja siunasi, ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä.

24 Ja hän sanoi heille, ”tämä on minun vereni, sen uuden liiton, joka vuodatetaan monien puolesta.”

25 Amen, minä sanon teille, että en enää juo viinipuun tuottamaa, siihen päivään saakka, että minä juon sitä uutena Jumalan kuningaskunnassa.

26 Ja he menivät pois ja nousivat Öljymäelle.

27 Ja Jeshua sanoi heille, että ”te kaikki tulette häpeämään minua tänä yönä, sillä kirjoitettu on, että ’minä lyön paimenta, ja hänen lampaansa hajotetaan’.”

28 Vaan kun minä olen noussut, minä olen teidän edellänne Galileassa.

29 Keefa sanoi hänelle, ”vaikka he kaikki häpeäisivät, minä en!”

30 Jeshua sanoi hänelle, ”amen, minä sanon sinulle, että tänään, tänä yönä, ennen kuin kukko kiekuu kaksi kertaa, sinä kolmesti kiellät minut”.

(Jerusalemiin ei kukkoja tuotu. Kyseessä oli temppelin aamu-uhrin aloituksen termi, huutavaa pappia kutsuttiin kukoksi. Toisin sanoen, ”ennen aamu - uhria sinä kolmesti...”.)

31 Mutta hän sanoi enemmän, että ”jos niin on minulle tapahtuva, menen kanssasi kuolemaan! En halveksi sinua, minun Herrani!” Ja samoin myös he kaikki puhuivat.

32 Ja he tulivat sellaiselle paikalle, jota kutsutaan ”Gad - Seman”, ja hän sanoi oppilailleen, ”istukaa tässä, kunnes minä olen rukoillut.”

33 Ja hän johdatti mukanaan Keefa’n ja Jakob’n ja Johannan’n, ja alkoi tulla murheelliseksi, ja ahdistumaan.

34 Ja hän sanoi heille, ”se murhe on minun sieluani varten, kuolemalle saakka. Pysykää tässä ja vartioikaa!”

35 Ja hän tuli vähän lähemmäksi, ja lankesi maan päälle ja rukoili, että jos mahdollista, se hetki menisi hänen ohitseen.

36 Ja hän sanoi, ”isä, minun isäni! Sinä pystyt kaikkeen; ohittakoon minut tämä malja, mutta ei minun tahtoni mukaan, vaan sinun.”

37 Ja hän tuli, löytäen heidän nukkumasta, ja hän sanoi Shimeon Keefa’lle, että ”sinä nukuit? Ettekö pystyneet yhtä hetkeä vartioimaan?”

38 Vartioikaa ja rukoilkaa, ettette menisi kiusaukseen sisään. Henki tahtoo, ja on valmistettu, vaan ruumis on heikko.

39 Ja hän meni taas, rukoili ja sanoi sen sanan.

40 Ja hän palasi, tuli, löysi heidät taas nukkumasta, koska heidän silmänsä olivat raskaat, eivätkä he tienneet, mitä he sanoisivat hänelle.

41 Ja hän tuli kolmannen kerran, ja sanoi heille, ”nukkukaa nyt, ja levähtäkää. Loppu on saapunut, ja hetki on tullut, ja katso, Ihmisen Poika petetään syntisten käsien kautta.”

42 Nouskaa, mennään, katso, hän, joka minut pettää, on lähellä.

43 Ja hänen vielä puhuessaan, tuli Jehuda Skariota, yksi kahdestatoista, ja paljon kansaa, miekkojen ja sauvojen kanssa, papiston johtajien ja kirjanoppineiden ja vanhimmiston luota.

44 Ja hän antoi heille merkin – hän, se pettäjä, joka petti – ja sanoi, ”hän, jota minä suutelen, se on hän. Ottakaa hänet kiinni varmuudella, ja viekää hänet.”

45 Ja silmänräpäyksessä, hän lähestyi ja sanoi hänelle, ”rabbi, rabbi!” – ja suuteli häntä.

46 Mutta he kohottivat kädet hänen päälleen, ja ottivat hänet kiinni.

47 Mutta yksi niistä, jotka seisoivat, veti miekan, ja löi ylipapin palvelijaa, ja leikkasi hänen korvansa.

48 Mutta hän, Jeshua, vastasi ja sanoi heille, ”niin kuin rosvojoukko, te olette lähteneet miekkojen ja sauvojen kanssa ottamaan minua kiinni!”

49 Koko päivän minä olin teidän luonanne, opettaen temppelissä, ettekä te ottaneet minua kiinni, vaan tämä tapahtui, että te täyttäisitte kirjoitukset.

50 Silloin hänen oppilaansa jättivät hänet ja pakenivat.

51 Ja yksi nuorukainen oli tullut hänen perässään, ja hän oli puettu lakanaan, alaston, ja he ottivat hänet kiinni.

52 Mutta hän jätti lakanan, ja pakeni alasti.

53 Ja he veivät hänet, Jeshuan, ylipappi Kaifaan luokse, ja hänen luokseen kokoontuivat kaikki papiston johtajat ja kirjanoppineet ja vanhimmat.

54 Mutta Shimeon tuli etäisyyden päässä hänen perässään, ylipapin pihan sisälle saakka, ja oli istumassa palvelijoiden kanssa ja lämmitteli vastapäätä tulta.

55 Mutta papiston johtajat, ja koko se kokouksensa, etsivät todistusta Jeshuaa vastaan, että saisivat hänet kuolemaan, eivätkä pystyneet.

56 Sillä kun monet todistivat häntä vastaan, heidän todistuksensa ei ollut arvollinen.

57 Mutta jotkut nostivat häntä vastaan tekaistuja todistajia, ja he sanoivat;

58 Että, ”me kuulimme, että hän sanoi, että minä tuhoan tämän temppelin, joka on käsillä tehty, ja kolmessa päivässä minä rakennan toisen, joka ei ole käsillä tehty”.

59 Mutta samoin ei heidänkään todistuksensa ollut arvollinen.

60 Ja ylipappi nousi keskelle, ja kysyi Jeshualta ja sanoi, ”etkö sinä puolustaudu, vastaten, mitä nämä todistavat sinua vastaan?”

61 Mutta hän oli hiljaa, eikä vastannut mitään. Ja taas ylipappi kysyi ja sanoi, ”sinä olet hän, Messias, sen siunatun poika?!”

62 Mutta hän, Jeshua, sanoi hänelle, ”minä, minä olen. Ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan, joka istuu voiman oikealla puolella, ja tulee taivasten pilvien päällä.”

63 Mutta ylipappi halkaisi vaatteensa ja sanoi, ”mistä te vielä meille todistusta tarvitsette?”

64 ”Katso, hänen omasta suustaan te kuulitte pilkkaa. Miltä tämä teille näyttää?” Mutta nämä kaikki tuomitsivat, että hän on kuolemaan tuomittu.

65 Ja ihmiset alkoivat sylkemään hänen kasvoilleen, ja peittivät hänen päänsä ja löivät häntä ja sanoivat, ”profetoi!” ja ylipapin vartijat löivät häntä leukaan.

66 Ja kun Shimeon oli alhaalla pihalla, tuli yksi ylipapin palvelijatar.

67 Hän näki hänet lämmittelemässä, ja vilkaisi häntä ja sanoi hänelle, ”ja sinäkin olit Jeshua Natsaria’n kanssa!”

68 Mutta hän kielsi ja sanoi, ”minä en tiedä, mitä sinä puhut”, ja poistui ulos, eteiseen. Ja kukko kiekui.

69 Ja se palvelijatar näki hänet taas, ja alkoi sanomaan niille, jotka seisoivat, että ”myös tämä oli heistä.”

70 Mutta hän kielsi taas. Ja vähän ajan jälkeen taas nämä, jotka seisoivat, sanoivat Keefa’lle, ”todellakin, sinä olet myös heistä, sillä sinä olet galilealainen, ja puheesi on sen kaltainen”.

71 Mutta hän alkoi kiroamaan ja vannomaan, että ”minä en tunne tätä miestä, josta te puhutte!”

72 Ja yhtäkkiä kukko kutsui toisen kerran, ja Shimeon’ia muistutettiin Jeshuan sanasta, joka sanoi hänelle, että ”ennen kuin kukko kutsuu kaksi kertaa, kolmesti tulet minut kieltämään.” Ja hän alkoi itkemään.

(Tässä jakeessa juuri näkyy papin kutsu aamu-uhrille. Ei käytetä kukon kiekumista tarkoittavaa sanaa, vaan sellaista verbiä, kun joku ihminen kutsuu toista luokseen.)

 

15 luku

 

1 Ja heti aamulla papiston johtajat valmistivat neuvottelun vanhimmiston kanssa, ja kirjanoppineiden kanssa, ja kaiken sen kokouspaikan kanssa, ja he kahlitsivat Jeshuan, ja ottivat hänet ja veivät hänet Pilatus’lle.

2 Ja Pilatus kysyi häneltä, ”sinä olet hän, juutalaisten kuningas?!” Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle, ”sinä olet sanonut.”

(Jakeessa on sama ”sanaleikki” kuin Matteuksessakin. Kysymyksen voi kääntää myös toteamukseksi, että ”sinä olet hän, juutalaisten kuningas”. Siksi vastaus on tuo, ja tämä näkyy ainoastaan arameassa.)

3 Ja papiston johtajat syyttivät häntä monista asioista.

(Syödä ja purra on aramean sanonta, joka merkitsee samaa syyttämistä, jota paholainen tekee.)

4 Mutta hän, Pilatus, kysyi taas ja sanoi hänelle, ”etkö sinä puolustaudu vastaten, näethän, kuinka monet todistavat sinua vastaan?”

5 Mutta hän, Jeshua, ei vastannut mitään, niin että Pilatus ihmetteli.

6 Mutta jokaisessa juhlassa oli tapana vapauttaa heille yksi vanki, sellainen, jota he kysyivät.

7 Ja siellä oli yksi, jota kutsuttiin ”Bar - Abba”, vanki, joka oli tehnyt kapinaa näiden kanssa, jotka tekivät murhia kapinoidessaan.

(Bar - Abba, ”isän poika”. Kutsumanimi. Kreikassa maskuliinin takia lisätään – s nimien loppuun.)

8 Ja kansa huusi ja alkoi pyytämään, niin kuin hänellä oli tapana heille tehdä.

9 Mutta hän, Pilatus, vastasi ja sanoi, ”tahdotteko te vapauttaa teille juutalaisten kuninkaan?”

10 Sillä Pilatus tiesi, että papiston johtajat olivat antaneet hänet kateudesta.

11 Mutta papiston johtajat enemmän kehottivat kansaa, että vapauttaisi heille Bar - Abba’n.

12 Mutta hän, Pilatus, sanoi heille, ”sen tähden, mitä te tahdotte tehtävän tälle, jota te kutsutte juutalaisten kuninkaaksi?”

13 Mutta he huusivat taas, ”ristiinnaulitse hänet!”

14 Mutta hän, Pilatus, sanoi heille, ”minkä pahan hän sitten on tehnyt?” Ja he huusivat enemmän, ”ristiinnaulitse hänet!”

15 Mutta Pilatus tahtoi, että kansan tahto tehdään, ja hän vapautti heille Bar - Abba’n, ja luovutti heille Jeshuan, kun hänet oli ruoskittu, että ristiinnaulitsevat.

16 Mutta sotamiehet johdattivat hänet sisälle, sille pihalle, jossa on se ”pretorion”, ja kutsuivat kaiken sotajoukon.

(Latinasta tullut sana ”pretorion” merkitsi kenraalin telttaa tai koko aluetta, jossa sotajoukon päämies oli.)

17 Ja he pukivat hänet punaiseen, ja haavoittivat ja laittoivat hänelle kruunun orjantappuroista.

(Helakanpunainen KR33. Sama väri kuin se lanka, jota heitettiin lehmän tuhkan sekaan 4Moos.19 ym.)

18 Ja he alkoivat tervehtimään häntä, toivottaen ”shalom, juutalaisten kuningas!”

19 Ja he löivät häntä kepillä päähän, ja sylkivät hänen kasvojaan, ja siunasivat häntä polvillaan ja kumarsivat häntä.

20 Ja häntä pilkattuaan he riisuivat hänet siitä punaisesta, ja pukivat hänet omilla vaatteillaan, ja veivät hänet ristiinnaulittavaksi.

21 Ja he pakottivat yhden, joka oli kulkemassa ohi, Shimeon Kyrenaia, joka oli tullut pellolta – Aleksandros’n ja Rufus’n isä – että ottaa hänen ristinsä.

22 Ja he veivät hänet Gagoltha’lle; paikka, joka tarkoittaa sitä pääkalloa.

(Perimätiedon mukaan paikka Öljymäen rinteellä sai nimensä Adamin pääkallosta, hänen haudastaan.)

23 Ja he antoivat hänelle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa, mutta hän ei sitä ottanut.

24 Ja kun he olivat ristiinnaulinneet hänet, he jakoivat hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa, mitä kukakin ottaisi.

25 Mutta se oli kolmas hetki, kun he ristiinnaulitsivat hänet.

26 Ja hänen kuolemansa aihe oli kirjoitettu tässä kirjoituksessa, ”hän on juutalaisten kuningas”.

27 Ja he ristiinnaulitsivat hänen kanssaan varkaita, yksi oikealle ja yksi vasemmalle puolelleen.

28 Ja se kirjoitus täyttyi, joka sanoo, että ”hänet luettiin väärien kanssa”.

29 Mutta myös ne, jotka kulkivat ohi, pilkkasivat häntä vastaan ja heiluttivat päätään, ja sanoivat, ”voi temppelin hajottajaa, ja kolmessa päivässä rakentajaa!”

30 Pelasta sielusi, ja tule alas ristiltä!

31 Ja samoin myös papiston johtajat naureskelivat toinen toisensa kanssa, ja kirjanoppineet, ja sanoivat, ”toisia hän teki eläväksi, omaa sieluaan hän ei pystykään tekemään eläväksi!”

32 ”Messias, Israelin kuningas, tulisitko nyt alas ristiltä, että me näkisimme ja uskoisimme häneen?” Mutta myös ne, jotka olivat hänen kanssaan ristiinnaulitut, halveksivat häntä.

33 Ja kun oli kuudes hetki, oli pimeys kaiken maan päällä, yhdeksännelle hetkelle saakka.

34 Ja yhdeksännellä hetkellä Jeshua huusi kovalla äänellä ja sanoi, ”Eeil, Eeil, lmaana shabakthani?” Joka on se ”Jumalani, Jumalani, miksi minut jätit?”

35 Ja jotkut, jotka kuulivat, näistä, jotka seisoivat, sanoivat, ”kutsuiko hän Eliaa?”

36 Mutta yksi kiirehti, ja sieni täynnä etikkaa, ja se sidottiin keppiin, että hän saisi juoda, ja hänelle sanottiin, ”jättäkää hänet, katsokaamme, tuleeko Elia alas häntä varten.”

(Tässä ei välttämättä ole mikään pilkanteko kyseessä. Elian odotus on aivan normaalia.)

37 Mutta hän, Jeshua, huusi kovalla äänellä ja teki sen täydellisesti.

(Viimeisellä sanalla on useita eri merkityksiä täydellisestä rauhaan.)

38 Ja temppelin Jumalan kasvojen verho repesi kahtia, ylhäältä alas saakka.

39 Mutta kun se sadanpäämies näki, hän, joka oli seisomassa hänen luonaan, että hän näin huusi ja saattoi loppuun, hän sanoi, ”todellakin, tämä mies oli Jumalan poika.”

40 Mutta siellä oli myös naisia matkan päässä, jotka näkivät; Mirjam Magdalaitha, ja Mirjam, Jakob ”vähäisen” ja Jose’n äiti, ja Shalom.

(Kreikassa feminiinin takia Salome. Oliko Jose se myöhemmin kuuluisa rabbi, jolta on säilynyt aikaamme paljon Messias - kirjoituksia, tätä kirjoittaessani en ole aivan varma, mutta ei nimeä sattumalta mainita.)

41 Nämä, jotka olivat Galileassa liittyneet häneen, ja palvelivat häntä, ja monia muitakin, jotka olivat nousseet hänen kanssaan Jerusalemiin.

42 Ja kun oli se perjantai - ilta, joka on ennen sapattia,

43 Tuli Josef, hän, joka oli Ramtha’sta, kunnioitettu poliitikko, sellainen, joka myös odotti Jumalan kuningaskuntaa, ja rohkaistui ja meni sisään Pilatuksen luokse, ja kysyi Jeshuan ruumista.

44 Mutta Pilatus ihmetteli, että oliko hän jo kuollut, ja kutsui sen sadanpäämiehen, ja kysyi häneltä, että kuoliko hän ennen aikaa.

(Kenturion on näissä latinan lainasana ja osoittaa sadanpäämiehen kansalaisuuden.)

45 Ja kun hän oli oppinut, hän antoi hänen ruumiinsa Josef’lle.

46 Ja Josef osti kankaan, ja otti hänet alas ja kääri hänet siihen, ja laittoi hänet siihen hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja vieritti kiven sen haudan oviaukolle.

47 Mutta Mirjam Magdalaitha, ja Mirjam  – se Jose’n  – näkivät, mihin hänet laitettiin.

 

16 luku

 

1 Ja kun sapatti oli ohi, Mirjam Magdalaitha ja Jakob’n Mirjam, ja Shalom, olivat ostaneet yrttejä, että tulisivat voitelemaan hänet.

(Yleensä mascha on oliiviöljyllä voitelemista, joten yrtit oli sekoitettu siihen.)

2 Mutta aamulla, viikon ensimmäisenä, kun he tulivat haudalle auringon noustessa,

3 Ja he sanoivat omissa sieluissaan, ”mutta kuka vierittää meille kiven siitä haudan oviaukosta?”

4 Ja he katsoivat, näkivät, että se kivi oli vieritetty; sillä se oli todella suuri.

5 Ja he menivät sisään hautaan, ja he näkivät nuorukaisen, joka istui oikealla puolella, ja puettuna valkoiseen viittaan, ja he ihmettelivät häntä.

6 Mutta hän sanoi heille, ”älkää pelätkö! Te etsitte Jeshua Natsariaa, häntä, joka ristiinnaulittiin. Hän on noussut, ei hän ole täällä, katso, paikka, johon hänet oli laitettu!”

7 Vaan menkää sanomaan hänen oppilailleen, ja Keefa’lle, että ”katso, hän meni teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän teille sanoi.”

8 Ja kun he kuulivat, he pakenivat ja lähtivät haudalta, sillä heidät oli vallannut kauhu ja vapina, eivätkä he puhuneet mitään kenellekään, sillä he pelkäsivät.

9 Mutta aamulla, viikon ensimmäisenä, hän nousi ja näyttäytyi ensin Mirjam Magdalaitha’lle, josta seitsemän riivaajaa oli poistettu.

10 Ja hän meni julistamaan toivon sanomaa heille, jotka olivat hänen kanssaan – jotka murehtivat ja itkivät.

(Toivon sanoma; sevar on toivomista.)

11 Ja kun nämä kuulivat, että he sanoivat, että hän elää, ja näyttäytyi heille, he eivät uskoneet.

12 Näiden jälkeen hän näyttäytyi heistä kahdelle, toisessa ulkomuodossa, kun he kulkivat ja menivät siihen kylään.

(”Se kylä” on tietysti se roomalaisten sotilastukikohdaksi rakennettu (Josefus) Emmaus.)

13 Ja nämä menivät kertomaan lopuille – eivätkä hekään uskoneet!

14 Mutta toisen kerran hän näyttäytyi yhdelletoista, kun he aterioivat, ja syytti heitä heidän uskollisuutensa puuttumisesta ja heidän sydäntensä paatumuksesta, etteivät uskoneet niitä, joiden edessä hän näyttäytyi.

15 Ja hän sanoi heille, ”menkää kaikkeen maailmaan, ja julistakaa minun toivoni sanomaa kaikessa luomakunnassa!”

16 Sellainen, joka uskoo ja kastetaan, saa elää, ja sellainen, joka ei usko, on syyllinen.

17 Mutta merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Nämä; minun nimeni kautta he ajavat pois riivaajia, ja puhuvat uuden kielen kautta.

18 Ja he ottavat käärmeet kiinni, ja jos he juovat kuoleman myrkkyä, se ei vahingoita heitä, ja he laittavat kätensä sairaiden päälle, ja he tulevat terveeksi.

19 Mutta meidän Herramme Jeshua näiden puheiden, heidän kanssaan, jälkeen, kohosi taivaisiin, ja istui Jumalan oikealle puolelle.

20 Mutta he lähtivät ja julistivat joka paikassa, ja meidän Herramme auttoi heitä, ja vahvisti heidän sanansa merkkien kautta, joita he olivat tekemässä.

 

Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/markus.pdf

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/

 

Markuksen evankeliumi, kääntäjän alkusanat

Vokaalimerkinnät vuoden 2007 laitoksen mukaan, ja ovat lähinnä vain suuntaa antavia, alkuperäisessä tekstissähän niitä ei tietenkään ole ollut. Muuten teksti on 1901 G.H.Gwilliam, ”tetraevangelium sanctum”, Critical Text mukaan.

Teksti itsessään on täynnä todisteita aramean alkuperästä, jotka näkyvät tietysti kaikista selvimmin useissa aramean sanojen transliteroinneissa länsimaisissakin käännöksissä.

Ensimmäisen vuosisadan lopulla elänyt kirkkoisä Papias mainitsee, että Markus on kirjoittanut sanat ja sanavalinnat erityisellä huolella, mutta tapahtumat eivät ole oikeassa järjestyksessä. Voi olla, että viimeinen luku jakeesta yhdeksän, olisi jälkeen päin lisätty, samoin kerrotaan Matteuksen sukuluettelosta ja lopusta, ja Johanneksen alusta; eräs talmudiin liittyvä historian kirja kertoo, että ”messiaaniset” lisäsivät jotain pientä evankeliumien teksteihin, alkuperäisen tekstin kirjoittamisen jälkeen.

Mutta evankeliumit tunnettiin aramean kielellä jo vuonna 78, ja se on yksi syy suomennokseen (lähde; Josef Assemani, Bibliotheca Orientalia). Tuossa Tetraevangelium Sanctum –teoksessa on alaviitteissä todella paljon kirjoituseroja sekä Matteuksen, että tämän viimeisissä luvuissa.

Herra siunatkoon lukijaa! Piikkiössä heinä-joulukuussa 2014, korjaukset ja tarkistukset lokakuun lopulla 2018. Tuomas Levänen

http://www.apokryfikirjat.com/markus.pdf





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti