Markus luvut 11-16
Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.
(Lopussa ovat kääntäjän
sanat tähän käännökseen.)
11 luku
1 Ja kun hän lähestyi Jerusalemin
vierelle, Beit’Fage’a ja Beit’Aniaa, Öljymäen luona, hän lähetti kaksi
oppilaistaan,
2 Ja hän sanoi heille, ”menkää
siihen kylään, joka on vastapäätä, ja äkisti teidän sinne tullessanne, te
löydätte aasin, joka on sidottu, jolla kukaan ihminen ei ole ratsastanut.
Päästäkää se vapaaksi ja tuokaa se.”
3 Ja
jos joku sanoo teille, ”miksi te tämän teette?”, sanokaa hänelle, että ”se on
pyydetty meidän Herrallemme”, ja lähettäkää se heti tänne.
(Aasin
esikoiset olivat papiston käytettävissä, joten eläimen lainaaja ajatteli sen
menevän ylipapin matkan tarkoituksiin, käytäntö oli normaali.)
4 Ja he menivät, löysivät aasin, joka
oli sidottu portin ulkopuolelle, kadulla, kun he vapauttivat sen,
5 Osa niistä ihmisistä, jotka seisoivat,
sanoivat heille, ”miksi te teette näin, että päästätte sen aasin vapaaksi?”
6 Mutta he sanoivat heille niin kuin
Jeshua heitä käski, ja he jättivät heidät.
7 Ja he
toivat sen aasin Jeshuan luokse, ja heittivät vaatteitaan sen ylle, ja Jeshua
ratsasti sen päällä.
8 Mutta monet levittivät
päällysvaatteitaan tielle, ja toiset leikkasivat puista oksia, ja levittivät
niitä tielle.
9 Ja hänen edellään olevat, ja perässään
olevat, riemuitsivat ja sanoivat, ”hoosianna, siunattu hän, joka tulee Herran
nimessä!”
10 Ja siunattu se meidän isämme David’n
kuningaskunta, joka on tuleva; hoosianna korkeudessa!
11 Ja
Jeshua meni sisälle Jerusalemin temppeliin, ja näki kaiken, mutta kun oli illan
aika, hän poistui Beit - Aniaan niiden kahdentoista kanssa.
12 Ja seuraavana päivänä, poistuessaan
Beit - Aniasta, hän oli nälkäinen.
13 Ja hän näki kaukaa yhden viikunapuun,
jossa oli lehtiä, ja hän tuli sen luokse, että jos löytäisi siitä jotain, ja
kun hän tuli, ei löytänyt siinä muuta kuin lehtiä, sillä viikunoiden aika ei
ollut.
14 Ja hän sanoi sille, ”tästä
lähtien ja iankaikkisesti, ei kukaan syö sinusta hedelmää!” Ja hänen oppilaansa kuulivat, ja he tulivat Jerusalemiin.
15 Ja
Jeshua meni sisään Jumalan temppeliin, ja alkoi ajamaan pois niitä, jotka
ostivat ja myivät temppelissä, ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja niiden
istuimet, jotka myivät kyyhkysiä.
16 Eikä hän sallinut kenenkään tehdä
kauppaa temppelin sisällä.
17 Ja hän opetti ja sanoi heille, ”eikö
ole kirjoitettu, että ’minun huoneeni on kutsuttava rukoushuoneeksi kaikille
kansakunnille’, mutta te olette tehneet siitä varkaiden luolan!”
18 Ja papiston johtajat ja
kirjanoppineet kuulivat, ja etsivät, että kuinka saisivat hänet tuhotuksi, sillä
he pelkäsivät häntä sen tähden, että kaikki kansa oli hämmästynyt hänen
opetuksensa kautta.
19 Ja
kun oli ilta, he laskeutuivat ulos kaupungista.
20 Ja aamulla, ohi kulkiessaan he
näkivät sen viikunapuun kuivettuneen juuristaan.
21 Ja Shimeon muisti ja sanoi hänelle,
”rabbi, katso, se viikunapuu, jonka sinä kirosit, kuivettui.”
22 Ja Jeshua vastasi ja sanoi
heille, ”olkoon teissä Jumalan uskollisuus.”
23 Sillä amen,
minä sanon teille, että joka sanoo tälle vuorelle, että kohoa ja putoa mereen,
eikä ole jakaantuneella sydämellä, vaan uskoo, että niin tapahtuu kuin sanoo,
hänelle tapahtuu se, mitä sanoo.
24 Tämän
tähden minä sanon teille, että kaikki, mitä te rukoilette ja kysytte, uskokaa
saavanne, ja niin on teille tapahtuva.
25 Ja kun te
nousette rukoilemaan, vapauttakaa, mitä teillä on ihmisiä vastaan, että myös
teidän isänne, joka on taivaissa, vapauttaisi teille teidän rikkomuksenne.
26 Mutta jos
te että päästä vapaaksi, ei myös teidän isänne, joka on taivaissa, vapauta
teille teidän rikkomuksianne.
27 Ja he tulivat taas Jerusalemiin, ja
kun hän oli kulkemassa temppelissä, tulivat hänen luokseen papiston johtajat,
ja kirjanoppineet ja vanhimmat.
28 Ja he
sanoivat hänelle, ”minkä käskyvallan kautta sinä nämä teet, ja mistä sinulle on
annettu tämä käskyvalta, että näitä tekisit?”
29 Mutta hän, Jeshua, sanoi
heille, ”minä myös kysyn teiltä yhden sanan, jonka kerrotte
minulle, ja minä sanon teille, minkä käskyvallan kautta minä nämä teen.”
30 Mistä
Johannan’n kaste oli? Oliko se taivaista vai ihmislapsista? Kertokaa minulle.
31 Ja he suunnittelivat sieluissaan, ja
sanoivat, että ”jos sanoisimme hänelle, että ’taivaista’, hän sanoo meille, ’ja
miksi te ette uskoneet häntä?’.
32 Ja
sanoessamme, ”ihmislapsista”, saamme pelätä kansaa; Sillä he kaikki
pitävät häntä, Johannan’ia, että hän todellakin oli profeetta.
33 Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle,
Jeshualle, ”me emme tiedä.” Hän sanoi heille, ”en
minäkään sano teille, minkä käskyvallan kautta minä nämä teen.”
12 luku
1 Ja hän alkoi puhumaan heidän kanssaan
vertauksen kautta. ”Yksi mies istutti viinitarhan ja ympäröi
sen aidalla, ja kaivoi siihen viinipuristamon, ja rakensi siihen tornin, ja
jätti sen palvelijoiden hoitoon, ja lähti matkalle.”
2 Ja
hän lähetti palvelijoiden luokse omia työntekijöitään, että saisi ajallaan
viinitarhan hedelmistä.
(Vertauksessa
on kahta erilaista palvelijaa. Viinitarha jätettiin sellaisten hoitoon, jossa
sana merkitsee ensisijaisesti papin tehtäviä.)
3 Mutta he
hakkasivat hänet, ja lähettivät tyhjänä pois.
4 Ja taas hän
lähetti heidän luokseen toisen työntekijän, ja myös hänet he kivittivät.
5 Ja taas hän
lähetti toisen; myös hänet he tappoivat, ja hän lähetti monia toisia
palvelijoita, ja osan heistä he hakkasivat, mutta tappoivat toiset.
6 Mutta
lopulta, hänellä oli yksi rakas poika, ja hän lähetti hänet heidän luokseen,
sillä hän sanoi, ”vihdoinkin, he varmasti häpeävät poikani edessä.”
7 Mutta he,
palvelijat, sanoivat omissa sieluissaan, ”tämä on perillinen, tulkaa, tapetaan
hänet, ja perintö on oleva meidän!”
8 Ja he
ottivat hänet kiinni ja tappoivat, ja heittivät hänet ulos viinitarhasta.
9 Sen tähden,
mitä viinitarhan isäntä tekee? Hän tulee tuhoamaan ne palvelijat, ja antaa sen
viinitarhan toisille.
10 Ja
ettekö myös ole lukeneet tätä kirjoitusta, että ”se kivi, jonka rakentajat
hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi”?
11 Herran
Jumalan luota tämä oli, ja se on ihmeellistä meidän silmissämme.
12 Ja he etsivät tilaisuutta ottaa hänet
kiinni, ja he pelkäsivät kansaa, sillä he tunsivat, että hän oli sanonut tämän
vertauksen heistä, ja he jättivät hänet ja menivät pois.
13 Ja hänen luokseen lähetettiin joitakin
kirjanoppineita, ja Herodeksen huoneesta, että saisivat hänet ansaan sanan
kautta.
14 Mutta
he tulivat ja kysyivät, ”opettaja, me tiedämme, että sinä olet totuudesta, etkä
sinä katso kenenkään kasvoihin, sillä sinä et ole puolueellinen ihmislasten
tavoin, vaan totuudessa sinä opetat Jumalan tien. Onko luvallista antaa
keisarille verorahaa? Antaako vai eikö antaa?”
(Jakeessa
molemmat aramean eri sanonnat, jotka merkitsevät puolueellisuutta.)
15 Mutta hän tunsi heidän
petollisuutensa, ja sanoi heille, ”miksi
te kiusaatte minua? Tuokaa minulle dinari nähtäväksi.”
16 Ja se tuotiin hänelle. Hän sanoi
heille, ”kenen kuva tämä on, ja kenen kirjoitus?” Mutta he sanoivat, ”keisarin.”
17
Jeshua sanoi heille, ”keisarin oma antakaa keisarille, ja
Jumalan oma Jumalalle.” Ja häntä ihmeteltiin!
18 Ja saddukeukset tulivat hänen
luokseen – ne, jotka sanovat, että ylösnousemusta ei ole – ja kysyivät häneltä
ja sanoivat,
19 Opettaja, Moshe kirjoitti meille,
että jos ihmisen veli kuolee, ja jättää vaimon, eikä jätä lapsia, ottakoon
hänen veljensä hänen vaimonsa, ja nostakoon veljelleen siemenen.
20 Oli seitsemän veljeä. Ensimmäinen
otti vaimon ja kuoli, eikä jättänyt siementä.
21 Ja
toinen otti hänet, ja kuoli, eikä hänkään jättänyt siementä, ja samoin kolmas.
22 Ja he seitsemän ottivat hänet,
eivätkä jättäneet siementä. Viimeiseksi heistä kaikista kuoli myös se vaimo.
23 Ylösnousemuksessa siis, kenen heistä
vaimo hän on oleva, sillä he seitsemän olivat hänet ottaneet?
24 Jeshua sanoi heille, ”eikö
ole niin; tämän tähden te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia
ettekä Jumalan voimaa?
25 Sillä
kun noustaan kuolleista, ei oteta naisia, eivätkä naisetkaan ole miehille, vaan
he ovat niin kuin ne enkelit, jotka ovat taivaissa.
26 Mutta
kuolleiden ylösnousemuksesta; ettekö ole lukeneet Moshe’n kirjoituksesta,
kuinka Jumala sanoi hänelle pensaasta, ”minä, minä olen Abrahamin Jumala, ja
Iishakin Jumala, ja Jakobin Jumala”?
27 Eikä hän
ole kuolleiden Jumala, vaan elävien! Sen tähden te eksytte suuresti.
28 Ja yksi kirjanoppineista lähestyi, ja
kuuli heidän väittelynsä, ja näki, että hän oli antanut heille kauniin
vastauksen, ja kysyi häneltä, ”mikä käsky on ensimmäinen, niistä kaikista?”
29
Jeshua sanoi hänelle, ”ensimmäinen niistä kaikista
käskyistä; kuule, Israel, Herra, meidän Jumalamme, Herra, hän on yksi.”
30 Ja että
”rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi,
ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.” Tämä on ensimmäinen käsky.
31 Ja toinen,
joka on sen kaltainen, että ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin sieluasi”. Toinen
käsky. Näistä suurempaa ei ole.
32 Se kirjanoppinut sanoi hänelle,
”kaunista, rabbi! Totuudessa sinä sanoit, että hän on yksi, eikä hänen
ulkopuolellaan ole toista.”
33 Ja
että ihminen rakastaisi häntä, kaikesta sydämestä ja kaikesta mielestä, ja
kaikesta sielusta ja kaikesta voimasta, ja että rakastaa lähimmäistään kuin
omaa sieluaan; se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja ruokauhrit.
34 Mutta Jeshua näki, että hän antoi
viisaan vastauksen. Hän vastasi ja sanoi hänelle, ”sinä
et ole ollut kaukana Jumalan kuningaskunnasta.” Eikä
kukaan enää uskaltanut kysellä sitä häneltä.
35 Ja Jeshua vastasi, ja sanoi,
opettaessaan temppelissä, ”kuinka kirjanoppineet sanovat, että
Messias, hän on Davidin poika?”
36 Sillä
hän, David, sanoi pyhän hengen kautta, että ”Herra Jumala sanoi minun
Herralleni; istu sinä minun oikealleni, kunnes minä annan sinun vastustajasi
kenkätelineeksi sinun jalkojesi alle”.
37 Sen tähden,
hän, David, kutsuu häntä ”minun Herrani”, ja kuinka hän on hänen poikansa? – Ja kaikki kansa kuuli häntä mielellään.
38 Ja hän sanoi opetuksessaan
heille, ”varokaa kirjanoppineita, jotka tahtovat kulkea
viitoissa, ja rakastavat ’shalom!’ kaduilla”,
39 Ja
johtajien istuimia kokouspaikoissa, ja johtajien asemaa juhlilla.
(Sanavalinta
ei tarkoita raamatussa säädettyjä ”Herran juhlia”, vaan maallisempia juhlia.)
40 Nämä, jotka
syövät leskien talot, uhrilahjojen kautta, jotka pitkittävät rukouksiaan; nämä
tulevat saamaan enemmän tuomiota.
41 Ja kun Jeshua istui vastapäätä
rahavarastoa, hän oli katselemassa, kuinka kansa laittoi rahaa rahavarastoon,
ja monet rikkaat laittoivat paljon.
(Sanavalintana
rahaa laitettiin jostain alhaalta ylös. Alueella ei ollut luvallista istua,
paitsi kuninkaalla.)
42 Ja tuli yksi köyhä leski, laittoi
kaksi miinaa, jotka olivat pikkurahoja.
43 Ja Jeshua kutsui oppilaansa ja sanoi
heille, ”amen, minä sanon teille, että tämä köyhä leski
laittoi enemmän kuin ne kaikki muut, jotka laittoivat rahavarastoon.”
44 Sillä
he kaikki laittoivat omasta rikkaudestaan, mutta tämä puutteestaan, kaiken,
mitä hänellä oli, kaikesta siitä lesken vähästään.
13 luku
1 Ja kun Jeshua poistui temppelistä,
yksi hänen oppilaistaan sanoi hänelle, ”opettaja, katso, näe nuo kivet ja nuo
rakennukset!”
2 Mutta Jeshua sanoi hänelle, ”sinä
näet ne suuret rakennukset. Tähän ei jää jäljelle kiveä kiven päälle, jota ei
olisi kaadettu alas.”
3 Ja kun Jeshua istui Öljymäellä,
temppeliä vastapäätä, kysyivät häneltä Keefa ja Jakob, ja Johannan ja Andreos,
he ainoastaan;
4 Sano
meille, milloin nämä tapahtuvat, ja mikä on se merkki, kun näiden kaikkien
täyttymys alkaa lähestyä?
5 Mutta hän, Jeshua, alkoi puhumaan
heille, ”katsokaa, ettei kukaan ihminen teitä eksyttäisi.”
6 Sillä monia
tulee minun nimessäni, ja he sanovat, että ”minä, minä olen”, ja eksyttävät
monia.
7 Mutta
kun kuulette sotaa, ja sanomia taisteluista, älkää pelätkö tulevaisuutta, sillä
se ei ole oleva vielä se loppu
(Tämä sodasta
käytetty sana tarkoittaa vain länsimaiden sotia, esim.
roomalaisten. Mutta, jos vokaalit laittaa eri tavalla, se käännetään ”kun
kuulette syvällä sisällänne”. Se voi olla aramean ajatuskin, sotaa kun on
vaikea kuulla, ellei ole kuuloetäisyydellä.)
8 Sillä kansa
on nouseva kansaa vastaan, ja kuningaskunta kuningaskuntaa vastaan, ja on oleva
maanjäristyksiä monin paikoin, ja on oleva nälänhätää, ja viettelyksiä. Nämä
ovat synnytystuskien huippu.
9 Mutta te,
ymmärtäkää sieluissanne, sillä teitä tullaan johdattamaan tuomareille, ja teitä
ruoskitaan heidän kokouspaikoissaan, ja te tulette seisomaan kuninkaiden ja
valtiaiden edessä, minun tähteni, heille todistukseksi.
10 Mutta ensin
on tuleva, että minun evankeliumini julistetaan kaikissa kansoissa.
11 Mutta
kun teitä viedään teidän täyttymyksillenne, älkää edeltä ahdistuko, mitä
puhuisitte, älkääkä miettikö, vaan sitä, mitä teille annetaan siinä hetkessä,
se puhukaa, sillä se ei ole teidän puhumistanne, vaan pyhän hengen.
12 Sillä veli
on johdattava veljensä kuolemaan, ja isä poikansa, ja lapset nousevat isiään
vastaan, ja kuolettavat heidät.
13 Ja te
tulette olemaan jokaisen vihattavat, minun nimeni tähden, mutta joka kestää
lopulle saakka, hän saa elää.
14 Mutta
kun te näette sen merkin; hävityksen saastaisuus, se, joka on sanottu profeetta
Danielin kautta, seisovan missä ei tule – hän, joka lukee, ymmärtäköön –
silloin ne, jotka ovat Jehud’ssa, paetkoon sille vuorelle!
(Voi olla
”vuorille” tai ”sille vuorelle”, molemmat sopivat kieliopillisesti, mutta
profeetat puhuvat yhdestä tietystä vuoresta.)
15 Ja joka on
katolla, hän älköön laskeutuko ja menkö sisään noutamaan mitään kodistaan!
16 Ja hän,
joka on pellolla, älköön kääntykö palaamaan, että hakisi vaatteitaan.
17 Mutta voi
raskaana olevia ja niitä, jotka imettävät niinä päivinä!
18 Mutta
rukoilkaa, ettei teidän pakenemisenne olisi talvella.
19 Sillä
näissä päivissä on oleva sellainen kärsimys, ettei sellaista ole ollut Jumalan
luoman luomakunnan alusta, tähän saakka, eikä tule olemaan.
20 Ja jos
Herra ei yhdistä niitä päiviä, ei mikään liha olisi elävä, vaan niiden
valittujen tähden, jotka hän valitsi, hän on nämä päivät yhdistänyt.
(Yhdistää,
kasata esimerkiksi lapiolla hiekkaa yhteen. Jakeessa vähän eri ajatus kuin
muissa kielissä.)
21 Jos silloin
joku sanoo teille, että ”katso, tänne! Hän on Messias!” - Ja katso, te
menisitte sinne, älkää uskoko!
22 Sillä
nousee valheen messiaita, ja mielikuvituksen profeettoja, ja he antavat
merkkejä ja ihmeitä, ja eksyttävät – jos pystyvät – myös niitä valittuja.
23 Mutta
te, varokaa, katso, minä olen sanonut teille edeltä kaiken.
24 Mutta niinä
päivinä, sen kärsimyksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valkeuttaan.
25 Ja tähtiä
tulee putoamaan taivaista, ja taivasten voimat tulevat horjumaan.
26 Ja silloin
he tulevat näkemään Ihmisen Pojan, kun hän tulee pilvissä, suuren voiman
kanssa, ja kirkkauden kanssa.
27 Silloin hän
on lähettävä omat enkelinsä, ja he kokoavat hänen valittunsa neljästä tuulesta,
maan ääristä ja taivasten ääriin saakka.
28 Mutta
oppikaa viikunapuusta se ajatusmalli, että kun sen oksat ovat hennot, ja sen
lehdet versovat, te tiedätte, että kesä on alkanut tulla.
29 Samoin myös
te, kun te näette nämä, olkaa tietoiset, että se pasuunan puhallus on lähellä.
(Tharaa on
pasuunan puhallus, niin kuin pasuunansoittojuhlassa. Oven edessä olisi kedem,
’al–sijasta.)
30 Amen, minä
sanon teille, ettei tämä auringon kuumuus lakkaa siihen saakka, kunnes nämä
kaikki tapahtuvat.
(Laittamalla
vokaalit toisin, sukupolvi on ”se auringon polte”, joka näitä sanoja puhuessa oli.
Tietysti näillä tekstiin laitetuilla vokaaleilla sana merkitsee sukupolvea.
Asiayhteyteen kesän kuumuus sopii paremmin, kuin tulkintoja aiheuttava yli 1800
vuotta sitten jo pois nukkunut sukupolvi.)
31 Taivaat ja
maa tulevat katoamaan, ja minun sanani eivät katoa.
32 Mutta
siitä päivästä ja siitä hetkestä ei kukaan tiedä, eivät edes taivasten enkelit,
eikä poika, paitsi isä.
(Tetraevangelium
Sanctum laittaa jakeen edellisen kanssa yhteen ja luettelee suuren määrän
erilaisia eroja käsikirjoituksissa. Matteuksen mukaan menevä jae on
todennäköisesti alkuperäisin.)
33 Ymmärtäkää!
Valvokaa ja rukoilkaa, sillä te ette tiedä, milloin se aika on.
34 Sillä se on
kuin se mies, joka matkusti pois, ja jätti oman talonsa, ja antoi käskyvallan
omille palvelijoilleen, ja toisille ihmisille hänen tekonsa, ja käski, että
ovella olisi vartija.
35 Sen tähden,
valvokaa, sillä te ette tiedä, milloin sen talon herra tulee; illalla vai
keskiyöllä, vai aamu - uhrin aikaan vai aamupäivällä.
(Kukon
kiekumisella tarkoitettiin kutsua temppelin aamu - uhrille.)
36 Ettei
mitään tulisi yllättäen, ja teidät löydettäisiin nukkumasta.
37 Mutta mitä
minä teille sanon, sen minä sanon kaikille, olkaa vartijoina.
14 luku
1 Mutta kahden päivän jälkeen oli se
happamattoman leivän juhla, ja papiston johtajat ja kirjanoppineet etsivät,
kuinka petoksen kautta saisivat hänet kiinni ja tapetuksi.
2 Ja he sanoivat, ”ei juhlassa, ettei
kansassa olisi mitään levottomuutta.”
3 Ja kun hän oli Beit - Ania’ssa,
ruukuntekijä Shimeon’n talossa aterioiden, tuli vaimo, jolla oli mukanaan
alabasteripullo parasta nardusvoidetta, hyvin kallista, ja avasi sen, ja
vuodatti sen Jeshuan pään päälle.
4 Mutta
siellä oli joitakin oppilaita, jotka loukkaantuivat sieluissaan, ja he
sanoivat, että ”miksi tämä voide piti tuhlata?”
5 ”Sillä sen olisi voinut laittaa
myytäväksi yli kolmellasadalla dinarilla, ja antaa köyhille.” Ja he olivat
vihastuneita häneen.
6 Mutta hän, Jeshua, sanoi, ”jättäkää
hänet, miksi te murehdutatte häntä? Hän teki kauniin teon minulle.”
7 Sillä
köyhiä teillä on koko ajan teidän kanssanne, ja milloin tahdotte, te voitte
tehdä heille sitä, mikä on kaunista. Mutta minä en ole koko ajan teidän
luonanne.
8 Hän
on tehnyt tämän sillä, mitä hänellä oli, ja edeltä kuin hautaamistani varten,
voidellut minun olemukseni.
9 Ja amen,
minä sanon teille, että kaikkialla, missä julistetaan tätä minun evankeliumiani,
kaikessa maailmassa, myös tämä, mitä hän teki, on sanottava hänen muistokseen.
10 Mutta Jehuda, Skariota, yksi
kahdestatoista, meni papiston johtajien luokse, kuin pettääkseen hänet,
Jeshuan, heille.
11 Mutta he sen kuullessaan iloitsivat,
ja lupasivat, että antaisivat hänelle rahaa, ja hän etsi tilaisuutta, että
saisi hänet petetyksi.
12 Ja
happamattoman leivän ensimmäisenä päivänä, jossa juutalaiset teurastavat
pääsiäislampaan, hänen oppilaansa sanoivat hänelle, ”missä sinä tahdot, että
menemme valmistamaan sinulle syötäväksi pääsiäislampaan?”
(Sanatarkasti
siis tässä syödään pääsiäinen, ei pääsiäislammas.)
13 Ja hän lähetti kaksi hänen
oppilaistaan, ja sanoi heille, ”menkää
kaupunkiin, ja katso, teidät kohtaa mies, joka kantaa vesiastiaa. Menkää hänen
perässään.”
14 Ja minne
hän menee sisään, sanokaa sen talon isännälle, ”meidän rabbimme sanoi; missä on
lepohuone, jossa saamme syödä pääsiäislampaan minun oppilaideni kanssa?”
15 Ja katso,
hän näyttää teille suuren yläkerran, joka on laitettu ja valmistettu.
Valmistakaa se siellä meille.
16 Ja
hänen oppilaansa lähtivät, ja tulivat kaupunkiin, ja löysivät, kuten hän oli
heille sanonut, ja he valmistivat pääsiäislampaan.
17 Ja kun oli ilta, hän tuli niiden
kahdentoista kanssa.
18 Ja kun he lepäilivät ja aterioivat,
Jeshua sanoi, ”amen, minä sanon teille, että yksi teistä,
joka syö minun kanssani, hän on minut pettävä.”
19 Mutta he alkoivat epäröidä, ja
sanoivat hänelle toinen toisensa jälkeen, ”miksi... minäkö?”
20 Mutta hän sanoi heille, ”yksi
kahdestatoista, joka kastaa minun kanssani lautasella...”
21 Ja
Ihmisen Poika menee, kuten minusta on kirjoitettu. Mutta voi sitä miestä, jonka
käden kautta Ihmisen Poika petetään! Sille miehelle olisi parempi, jos hän ei
olisi syntynyt.
22 Ja kun he aterioivat, Jeshua otti
leivän, ja siunasi, ja mursi ja antoi heille, ja sanoi heille, ”ottakaa
tämä, se on minun ruumiini.”
(”Siunasi”, ei
”siunasi sen”. Leivän siunausrukouksessa siunataan Jumalaa.)
23 Ja hän otti maljan, ja kiitti, ja
siunasi, ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä.
24 Ja hän sanoi heille, ”tämä
on minun vereni, sen uuden liiton, joka vuodatetaan monien puolesta.”
25 Amen,
minä sanon teille, että en enää juo viinipuun tuottamaa, siihen päivään saakka,
että minä juon sitä uutena Jumalan kuningaskunnassa.
26 Ja he menivät pois ja nousivat
Öljymäelle.
27 Ja Jeshua sanoi heille, että ”te
kaikki tulette häpeämään minua tänä yönä, sillä kirjoitettu on, että ’minä lyön
paimenta, ja hänen lampaansa hajotetaan’.”
28 Vaan kun
minä olen noussut, minä olen teidän edellänne Galileassa.
29 Keefa sanoi hänelle, ”vaikka he
kaikki häpeäisivät, minä en!”
30
Jeshua sanoi hänelle, ”amen, minä sanon sinulle, että tänään,
tänä yönä, ennen kuin kukko kiekuu kaksi kertaa, sinä kolmesti kiellät minut”.
(Jerusalemiin
ei kukkoja tuotu. Kyseessä oli temppelin aamu-uhrin aloituksen termi, huutavaa
pappia kutsuttiin kukoksi. Toisin sanoen, ”ennen aamu - uhria sinä
kolmesti...”.)
31 Mutta hän sanoi enemmän, että ”jos
niin on minulle tapahtuva, menen kanssasi kuolemaan! En halveksi sinua, minun
Herrani!” Ja samoin myös he kaikki puhuivat.
32 Ja he tulivat sellaiselle paikalle,
jota kutsutaan ”Gad - Seman”, ja hän sanoi oppilailleen, ”istukaa tässä, kunnes
minä olen rukoillut.”
33 Ja hän johdatti mukanaan Keefa’n ja
Jakob’n ja Johannan’n, ja alkoi tulla murheelliseksi, ja ahdistumaan.
34 Ja
hän sanoi heille, ”se murhe on minun sieluani varten,
kuolemalle saakka. Pysykää tässä ja vartioikaa!”
35 Ja hän tuli vähän lähemmäksi, ja
lankesi maan päälle ja rukoili, että jos mahdollista, se hetki menisi hänen
ohitseen.
36 Ja hän sanoi, ”isä,
minun isäni! Sinä pystyt kaikkeen; ohittakoon minut tämä malja, mutta ei minun
tahtoni mukaan, vaan sinun.”
37 Ja hän tuli, löytäen heidän
nukkumasta, ja hän sanoi Shimeon Keefa’lle, että ”sinä
nukuit? Ettekö pystyneet yhtä hetkeä vartioimaan?”
38 Vartioikaa
ja rukoilkaa, ettette menisi kiusaukseen sisään. Henki tahtoo, ja on
valmistettu, vaan ruumis on heikko.
39 Ja hän meni taas, rukoili ja sanoi
sen sanan.
40 Ja hän palasi, tuli, löysi heidät
taas nukkumasta, koska heidän silmänsä olivat raskaat, eivätkä he tienneet,
mitä he sanoisivat hänelle.
41 Ja hän tuli kolmannen kerran, ja
sanoi heille, ”nukkukaa nyt, ja levähtäkää. Loppu on
saapunut, ja hetki on tullut, ja katso, Ihmisen Poika petetään syntisten käsien
kautta.”
42 Nouskaa,
mennään, katso, hän, joka minut pettää, on lähellä.
43 Ja
hänen vielä puhuessaan, tuli Jehuda Skariota, yksi kahdestatoista, ja paljon
kansaa, miekkojen ja sauvojen kanssa, papiston johtajien ja kirjanoppineiden ja
vanhimmiston luota.
44 Ja hän antoi heille merkin – hän, se
pettäjä, joka petti – ja sanoi, ”hän, jota minä suutelen, se on hän. Ottakaa
hänet kiinni varmuudella, ja viekää hänet.”
45 Ja silmänräpäyksessä, hän lähestyi ja
sanoi hänelle, ”rabbi, rabbi!” – ja suuteli häntä.
46 Mutta he kohottivat kädet hänen
päälleen, ja ottivat hänet kiinni.
47 Mutta yksi niistä, jotka seisoivat,
veti miekan, ja löi ylipapin palvelijaa, ja leikkasi hänen korvansa.
48 Mutta
hän, Jeshua, vastasi ja sanoi heille, ”niin kuin
rosvojoukko, te olette lähteneet miekkojen ja sauvojen kanssa ottamaan minua
kiinni!”
49 Koko päivän
minä olin teidän luonanne, opettaen temppelissä, ettekä te ottaneet minua
kiinni, vaan tämä tapahtui, että te täyttäisitte kirjoitukset.
50 Silloin hänen oppilaansa jättivät
hänet ja pakenivat.
51 Ja yksi nuorukainen oli tullut hänen
perässään, ja hän oli puettu lakanaan, alaston, ja he ottivat hänet kiinni.
52 Mutta hän jätti lakanan, ja pakeni
alasti.
53 Ja he
veivät hänet, Jeshuan, ylipappi Kaifaan luokse, ja hänen luokseen kokoontuivat
kaikki papiston johtajat ja kirjanoppineet ja vanhimmat.
54 Mutta Shimeon tuli etäisyyden päässä
hänen perässään, ylipapin pihan sisälle saakka, ja oli istumassa palvelijoiden
kanssa ja lämmitteli vastapäätä tulta.
55 Mutta papiston johtajat, ja koko se
kokouksensa, etsivät todistusta Jeshuaa vastaan, että saisivat hänet kuolemaan,
eivätkä pystyneet.
56 Sillä kun monet todistivat häntä
vastaan, heidän todistuksensa ei ollut arvollinen.
57 Mutta
jotkut nostivat häntä vastaan tekaistuja todistajia, ja he sanoivat;
58 Että, ”me kuulimme, että hän sanoi,
että minä tuhoan tämän temppelin, joka on käsillä tehty, ja kolmessa päivässä
minä rakennan toisen, joka ei ole käsillä tehty”.
59 Mutta samoin ei heidänkään
todistuksensa ollut arvollinen.
60 Ja ylipappi nousi keskelle, ja kysyi
Jeshualta ja sanoi, ”etkö sinä puolustaudu, vastaten, mitä nämä todistavat
sinua vastaan?”
61 Mutta hän oli hiljaa, eikä vastannut
mitään. Ja taas ylipappi kysyi ja sanoi, ”sinä olet hän, Messias, sen siunatun
poika?!”
62 Mutta
hän, Jeshua, sanoi hänelle, ”minä, minä
olen. Ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan, joka istuu voiman oikealla
puolella, ja tulee taivasten pilvien päällä.”
63 Mutta ylipappi halkaisi vaatteensa ja
sanoi, ”mistä te vielä meille todistusta tarvitsette?”
64 ”Katso, hänen omasta suustaan te
kuulitte pilkkaa. Miltä tämä teille näyttää?” Mutta nämä kaikki tuomitsivat,
että hän on kuolemaan tuomittu.
65 Ja ihmiset alkoivat sylkemään hänen
kasvoilleen, ja peittivät hänen päänsä ja löivät häntä ja sanoivat, ”profetoi!”
ja ylipapin vartijat löivät häntä leukaan.
66 Ja
kun Shimeon oli alhaalla pihalla, tuli yksi ylipapin palvelijatar.
67 Hän näki hänet lämmittelemässä, ja
vilkaisi häntä ja sanoi hänelle, ”ja sinäkin olit Jeshua Natsaria’n kanssa!”
68 Mutta hän kielsi ja sanoi, ”minä en
tiedä, mitä sinä puhut”, ja poistui ulos, eteiseen. Ja kukko kiekui.
69 Ja se palvelijatar näki hänet taas,
ja alkoi sanomaan niille, jotka seisoivat, että ”myös tämä oli heistä.”
70 Mutta
hän kielsi taas. Ja vähän ajan jälkeen taas nämä, jotka seisoivat, sanoivat
Keefa’lle, ”todellakin, sinä olet myös heistä, sillä sinä olet galilealainen,
ja puheesi on sen kaltainen”.
71 Mutta hän alkoi kiroamaan ja
vannomaan, että ”minä en tunne tätä miestä, josta te puhutte!”
72 Ja yhtäkkiä kukko kutsui toisen
kerran, ja Shimeon’ia muistutettiin Jeshuan sanasta, joka sanoi hänelle, että
”ennen kuin kukko kutsuu kaksi kertaa, kolmesti tulet minut kieltämään.” Ja hän
alkoi itkemään.
(Tässä
jakeessa juuri näkyy papin kutsu aamu-uhrille. Ei käytetä kukon kiekumista
tarkoittavaa sanaa, vaan sellaista verbiä, kun joku ihminen kutsuu toista
luokseen.)
15 luku
1 Ja heti aamulla papiston johtajat
valmistivat neuvottelun vanhimmiston kanssa, ja kirjanoppineiden kanssa, ja
kaiken sen kokouspaikan kanssa, ja he kahlitsivat Jeshuan, ja ottivat hänet ja
veivät hänet Pilatus’lle.
2 Ja Pilatus kysyi häneltä, ”sinä olet
hän, juutalaisten kuningas?!” Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle, ”sinä
olet sanonut.”
(Jakeessa on
sama ”sanaleikki” kuin Matteuksessakin. Kysymyksen voi kääntää myös
toteamukseksi, että ”sinä olet hän, juutalaisten kuningas”. Siksi vastaus on
tuo, ja tämä näkyy ainoastaan arameassa.)
3 Ja papiston johtajat syyttivät häntä
monista asioista.
(Syödä ja
purra on aramean sanonta, joka merkitsee samaa syyttämistä, jota paholainen
tekee.)
4 Mutta hän, Pilatus, kysyi taas ja
sanoi hänelle, ”etkö sinä puolustaudu vastaten, näethän, kuinka monet
todistavat sinua vastaan?”
5 Mutta
hän, Jeshua, ei vastannut mitään, niin että Pilatus ihmetteli.
6 Mutta jokaisessa juhlassa oli tapana
vapauttaa heille yksi vanki, sellainen, jota he kysyivät.
7 Ja siellä oli yksi, jota kutsuttiin
”Bar - Abba”, vanki, joka oli tehnyt kapinaa näiden kanssa, jotka tekivät
murhia kapinoidessaan.
(Bar - Abba,
”isän poika”. Kutsumanimi. Kreikassa maskuliinin takia lisätään – s nimien
loppuun.)
8 Ja kansa huusi ja alkoi pyytämään,
niin kuin hänellä oli tapana heille tehdä.
9 Mutta hän, Pilatus, vastasi ja sanoi,
”tahdotteko te vapauttaa teille juutalaisten kuninkaan?”
10 Sillä
Pilatus tiesi, että papiston johtajat olivat antaneet hänet kateudesta.
11 Mutta papiston johtajat enemmän
kehottivat kansaa, että vapauttaisi heille Bar - Abba’n.
12 Mutta hän, Pilatus, sanoi heille,
”sen tähden, mitä te tahdotte tehtävän tälle, jota te kutsutte juutalaisten
kuninkaaksi?”
13 Mutta he huusivat taas,
”ristiinnaulitse hänet!”
14 Mutta hän, Pilatus, sanoi heille,
”minkä pahan hän sitten on tehnyt?” Ja he huusivat enemmän, ”ristiinnaulitse
hänet!”
15 Mutta
Pilatus tahtoi, että kansan tahto tehdään, ja hän vapautti heille Bar - Abba’n,
ja luovutti heille Jeshuan, kun hänet oli ruoskittu, että ristiinnaulitsevat.
16 Mutta sotamiehet johdattivat hänet
sisälle, sille pihalle, jossa on se ”pretorion”, ja kutsuivat kaiken
sotajoukon.
(Latinasta
tullut sana ”pretorion” merkitsi kenraalin telttaa tai koko aluetta, jossa
sotajoukon päämies oli.)
17 Ja he pukivat hänet punaiseen, ja
haavoittivat ja laittoivat hänelle kruunun orjantappuroista.
(Helakanpunainen
KR33. Sama väri kuin se lanka, jota heitettiin lehmän tuhkan sekaan 4Moos.19
ym.)
18 Ja he alkoivat tervehtimään häntä,
toivottaen ”shalom, juutalaisten kuningas!”
19 Ja he
löivät häntä kepillä päähän, ja sylkivät hänen kasvojaan, ja siunasivat häntä
polvillaan ja kumarsivat häntä.
20 Ja häntä pilkattuaan he riisuivat
hänet siitä punaisesta, ja pukivat hänet omilla vaatteillaan, ja veivät hänet
ristiinnaulittavaksi.
21 Ja he pakottivat yhden, joka oli
kulkemassa ohi, Shimeon Kyrenaia, joka oli tullut pellolta – Aleksandros’n ja
Rufus’n isä – että ottaa hänen ristinsä.
22 Ja he veivät hänet Gagoltha’lle;
paikka, joka tarkoittaa sitä pääkalloa.
(Perimätiedon
mukaan paikka Öljymäen rinteellä sai nimensä Adamin pääkallosta, hänen
haudastaan.)
23 Ja he antoivat hänelle juotavaksi
viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa, mutta hän ei sitä ottanut.
24 Ja kun he olivat ristiinnaulinneet
hänet, he jakoivat hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa, mitä kukakin
ottaisi.
25 Mutta se oli kolmas hetki, kun he
ristiinnaulitsivat hänet.
26 Ja hänen kuolemansa aihe oli
kirjoitettu tässä kirjoituksessa, ”hän on juutalaisten kuningas”.
27 Ja he ristiinnaulitsivat hänen
kanssaan varkaita, yksi oikealle ja yksi vasemmalle puolelleen.
28 Ja se
kirjoitus täyttyi, joka sanoo, että ”hänet luettiin väärien kanssa”.
29 Mutta myös ne, jotka kulkivat ohi,
pilkkasivat häntä vastaan ja heiluttivat päätään, ja sanoivat, ”voi temppelin
hajottajaa, ja kolmessa päivässä rakentajaa!”
30 Pelasta sielusi, ja tule alas
ristiltä!
31 Ja samoin myös papiston johtajat
naureskelivat toinen toisensa kanssa, ja kirjanoppineet, ja sanoivat, ”toisia
hän teki eläväksi, omaa sieluaan hän ei pystykään tekemään eläväksi!”
32 ”Messias, Israelin kuningas,
tulisitko nyt alas ristiltä, että me näkisimme ja uskoisimme häneen?” Mutta
myös ne, jotka olivat hänen kanssaan ristiinnaulitut, halveksivat häntä.
33 Ja
kun oli kuudes hetki, oli pimeys kaiken maan päällä, yhdeksännelle hetkelle
saakka.
34 Ja yhdeksännellä hetkellä Jeshua
huusi kovalla äänellä ja sanoi, ”Eeil,
Eeil, lmaana shabakthani?” Joka on se ”Jumalani, Jumalani,
miksi minut jätit?”
35 Ja jotkut, jotka kuulivat, näistä,
jotka seisoivat, sanoivat, ”kutsuiko hän Eliaa?”
36 Mutta yksi kiirehti, ja sieni täynnä
etikkaa, ja se sidottiin keppiin, että hän saisi juoda, ja hänelle sanottiin,
”jättäkää hänet, katsokaamme, tuleeko Elia alas häntä varten.”
(Tässä ei
välttämättä ole mikään pilkanteko kyseessä. Elian odotus on aivan normaalia.)
37 Mutta hän, Jeshua, huusi kovalla
äänellä ja teki sen täydellisesti.
(Viimeisellä
sanalla on useita eri merkityksiä täydellisestä rauhaan.)
38 Ja temppelin Jumalan kasvojen verho
repesi kahtia, ylhäältä alas saakka.
39 Mutta kun se sadanpäämies näki, hän,
joka oli seisomassa hänen luonaan, että hän näin huusi ja saattoi loppuun, hän
sanoi, ”todellakin, tämä mies oli Jumalan poika.”
40 Mutta siellä oli myös naisia matkan
päässä, jotka näkivät; Mirjam Magdalaitha, ja Mirjam, Jakob ”vähäisen” ja
Jose’n äiti, ja Shalom.
(Kreikassa
feminiinin takia Salome. Oliko Jose se myöhemmin kuuluisa rabbi, jolta on
säilynyt aikaamme paljon Messias - kirjoituksia, tätä kirjoittaessani en ole
aivan varma, mutta ei nimeä sattumalta mainita.)
41 Nämä, jotka olivat Galileassa
liittyneet häneen, ja palvelivat häntä, ja monia muitakin, jotka olivat
nousseet hänen kanssaan Jerusalemiin.
42 Ja
kun oli se perjantai - ilta, joka on ennen sapattia,
43 Tuli Josef, hän, joka oli Ramtha’sta,
kunnioitettu poliitikko, sellainen, joka myös odotti Jumalan kuningaskuntaa, ja
rohkaistui ja meni sisään Pilatuksen luokse, ja kysyi Jeshuan ruumista.
44 Mutta Pilatus ihmetteli, että oliko
hän jo kuollut, ja kutsui sen sadanpäämiehen, ja kysyi häneltä, että kuoliko
hän ennen aikaa.
(Kenturion on
näissä latinan lainasana ja osoittaa sadanpäämiehen kansalaisuuden.)
45 Ja kun hän oli oppinut, hän antoi
hänen ruumiinsa Josef’lle.
46 Ja
Josef osti kankaan, ja otti hänet alas ja kääri hänet siihen, ja laittoi hänet
siihen hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja vieritti kiven sen haudan
oviaukolle.
47 Mutta Mirjam Magdalaitha, ja
Mirjam – se Jose’n – näkivät, mihin hänet laitettiin.
16 luku
1 Ja kun sapatti oli ohi, Mirjam
Magdalaitha ja Jakob’n Mirjam, ja Shalom, olivat ostaneet yrttejä, että
tulisivat voitelemaan hänet.
(Yleensä
mascha on oliiviöljyllä voitelemista, joten yrtit oli sekoitettu siihen.)
2 Mutta aamulla, viikon ensimmäisenä,
kun he tulivat haudalle auringon noustessa,
3 Ja he
sanoivat omissa sieluissaan, ”mutta kuka vierittää meille kiven siitä haudan
oviaukosta?”
4 Ja he katsoivat, näkivät, että se kivi
oli vieritetty; sillä se oli todella suuri.
5 Ja he menivät sisään hautaan, ja he
näkivät nuorukaisen, joka istui oikealla puolella, ja puettuna valkoiseen
viittaan, ja he ihmettelivät häntä.
6 Mutta hän sanoi heille, ”älkää
pelätkö! Te etsitte Jeshua Natsariaa, häntä, joka ristiinnaulittiin. Hän on
noussut, ei hän ole täällä, katso, paikka, johon hänet oli laitettu!”
7 Vaan
menkää sanomaan hänen oppilailleen, ja Keefa’lle, että ”katso, hän meni teidän
edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän teille sanoi.”
8 Ja kun he kuulivat, he pakenivat ja
lähtivät haudalta, sillä heidät oli vallannut kauhu ja vapina, eivätkä he
puhuneet mitään kenellekään, sillä he pelkäsivät.
9 Mutta aamulla, viikon ensimmäisenä,
hän nousi ja näyttäytyi ensin Mirjam Magdalaitha’lle, josta seitsemän riivaajaa
oli poistettu.
10 Ja hän meni julistamaan toivon
sanomaa heille, jotka olivat hänen kanssaan – jotka murehtivat ja itkivät.
(Toivon
sanoma; sevar on toivomista.)
11 Ja kun nämä kuulivat, että he
sanoivat, että hän elää, ja näyttäytyi heille, he eivät uskoneet.
12 Näiden jälkeen hän näyttäytyi heistä
kahdelle, toisessa ulkomuodossa, kun he kulkivat ja menivät siihen kylään.
(”Se kylä” on
tietysti se roomalaisten sotilastukikohdaksi rakennettu (Josefus) Emmaus.)
13 Ja nämä menivät kertomaan lopuille –
eivätkä hekään uskoneet!
14 Mutta toisen kerran hän näyttäytyi
yhdelletoista, kun he aterioivat, ja syytti heitä heidän uskollisuutensa
puuttumisesta ja heidän sydäntensä paatumuksesta, etteivät uskoneet niitä,
joiden edessä hän näyttäytyi.
15 Ja
hän sanoi heille, ”menkää kaikkeen maailmaan, ja julistakaa
minun toivoni sanomaa kaikessa luomakunnassa!”
16 Sellainen, joka uskoo ja kastetaan, saa
elää, ja sellainen, joka ei usko, on syyllinen.
17 Mutta
merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Nämä; minun nimeni kautta he ajavat pois
riivaajia, ja puhuvat uuden kielen kautta.
18 Ja he
ottavat käärmeet kiinni, ja jos he juovat kuoleman myrkkyä, se ei vahingoita
heitä, ja he laittavat kätensä sairaiden päälle, ja he tulevat terveeksi.
19 Mutta
meidän Herramme Jeshua näiden puheiden, heidän kanssaan, jälkeen, kohosi
taivaisiin, ja istui Jumalan oikealle puolelle.
20 Mutta he lähtivät ja julistivat joka
paikassa, ja meidän Herramme auttoi heitä, ja vahvisti heidän sanansa merkkien
kautta, joita he olivat tekemässä.
Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/markus.pdf
Uuden
Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38 https://ut-vertailut.blogspot.com/
Markuksen
evankeliumi, kääntäjän alkusanat
Vokaalimerkinnät
vuoden 2007 laitoksen mukaan, ja ovat lähinnä vain suuntaa antavia,
alkuperäisessä tekstissähän niitä ei tietenkään ole ollut. Muuten teksti on
1901 G.H.Gwilliam, ”tetraevangelium sanctum”, Critical Text mukaan.
Teksti
itsessään on täynnä todisteita aramean alkuperästä, jotka näkyvät tietysti
kaikista selvimmin useissa aramean sanojen transliteroinneissa länsimaisissakin
käännöksissä.
Ensimmäisen
vuosisadan lopulla elänyt kirkkoisä Papias mainitsee, että Markus on
kirjoittanut sanat ja sanavalinnat erityisellä huolella, mutta tapahtumat eivät
ole oikeassa järjestyksessä. Voi olla, että viimeinen luku jakeesta yhdeksän,
olisi jälkeen päin lisätty, samoin kerrotaan Matteuksen sukuluettelosta ja
lopusta, ja Johanneksen alusta; eräs talmudiin liittyvä historian kirja kertoo,
että ”messiaaniset” lisäsivät jotain pientä evankeliumien teksteihin,
alkuperäisen tekstin kirjoittamisen jälkeen.
Mutta
evankeliumit tunnettiin aramean kielellä jo vuonna 78, ja se on yksi syy
suomennokseen (lähde; Josef Assemani, Bibliotheca Orientalia). Tuossa
Tetraevangelium Sanctum –teoksessa on alaviitteissä todella paljon
kirjoituseroja sekä Matteuksen, että tämän viimeisissä luvuissa.
Herra
siunatkoon lukijaa! Piikkiössä heinä-joulukuussa 2014, korjaukset ja
tarkistukset lokakuun lopulla 2018. Tuomas Levänen
http://www.apokryfikirjat.com/markus.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti