Markus luvut 6-10
Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.
6 luku
1 Ja hän poistui sieltä, ja tuli omaan
kaupunkiinsa, ja hänen oppilaansa olivat liittyneinä häneen.
2 Ja kun
oli sapatti, hän alkoi opettamaan kokouspaikassa, ja monet, jotka kuulivat,
olivat hämmästyneitä ja sanoivat, ”mistä hän on nämä saanut, ja mikä on se
viisaus, joka on hänelle annettu, samoin kuin se voima, jota tapahtuu hänen
käsiensä kautta?”
3 Eikö tämä ole se rakentaja, Miriamin
poika, ja Jakobin ja Jose’n ja Jehudan ja Shimeonin veli, ja katso, eivätkö
hänen sisarensa ole täällä meidän luonamme? Ja he epäilivät häntä.
(Rakentaja,
nagara, on jonkinlainen koriste - esineiden tekijä ensisijaisesti, joka osaa
valmistaa vaikka norsunluusta. Jesaja 40:19 Tg käyttää samaa sanaa.)
4 Ja Jeshua sanoi heille, ”ei
ole profeetta amatööri, paitsi omassa kaupungissaan ja veljiensä keskellä, ja
omassa perhekunnassaan.”
(Harjoittelija,
amatööri; termi löytyy midrash rabbah ja talmud - teoksissa esimerkiksi leeviläiseksi
opiskelevasta.)
5 Eikä
hän pystynyt tekemään siellä yhtään voimallisia tekoja, paitsi että asetti
kätensä joidenkin sairaiden ylle, ja he paranivat.
6 Ja hän ihmetteli heidän uskonsa
puuttumista, ja hän kierteli kylissä, opettaen.
7 Ja hän kutsui ne kaksitoista omaansa,
ja alkoi lähettämään heitä kaksittain, ja antoi heille käskyvallan saastaisten
henkien yli, että ajaisivat niitä pois.
8 Ja hän käski näitä, etteivät ottaisi
mitään mukaansa tielle, paitsi sauvan ainoastaan – eikä laukkua, eikä leipää,
eikä kuparia lompakoissaan.
9 Sekä etteivät käyttäisi kenkiä,
eivätkä pukisi kaksia päällysvaatteita.
10 Ja
hän sanoi heille, että ”sellainen talo, johon te menette, olkaa
siellä, kunnes te poistutte sieltä,”
11 Ja kun on
oleva niin, ettei teitä oteta vastaan, eikä teitä kuulla, poistuessanne sieltä,
pudistakaa tomu jalkapohjistanne, heille todistukseksi, ja amen, minä sanon
teille, että Sodomalla ja Gomorralla on oleva levollisempaa siinä tuomion
päivässä, kuin sillä kaupungilla.
12 Ja
lähtekää, ja julistakaa, että kääntyisivät.
13 Ja he ajoivat pois paljon riivaajia,
ja voitelivat monia sairaita öljyllä, ja he paranivat.
14 Ja
kuningas Herodes kuuli Jeshuasta, sillä hänen nimensä oli hänelle tunnettu, ja
hän sanoi ”Johannan, kastaja, on noussut kuolleista. Tämän tähden ne voimat
ilmestyvät hänen kauttaan.”
15 Toiset sanoivat, että ”hän on Elia”,
ja toiset, että ”profeetta, hän on kuin yksi profeetoista!”
16 Mutta kun Herodes kuuli sen, hän
sanoi, ”Johannan, hän, jonka pään minä katkaisin, on noussut kuolleista.”
17 Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt
pidättämään ja kahlitsemaan Johannanin vankilaan, Herodian tähden, hänen
veljensä Filippoksen vaimon, sen, jonka hän oli ottanut itselleen.
18 Sillä
Johannan oli sanonut Herodekselle, että ”sinun ei ole luvallista ottaa veljesi
vaimoa.”
(Veljen vaimon
ottaminen oli luvallista vasta kuoleman jälkeen. Tämä aviokriisi oli
aiheuttanut myös sodan Petraa vastaan, josta Herodia oli haettu, ja Herodes
joukkoineen oli kärsinyt suuren tappion.)
19 Mutta se oli hänelle,
Herodialle, uhkaavaa, ja hän tahtoi tappaa hänet, eikä ollut pystynyt.
20 Sillä Herodes pelkäsi Johannania,
koska hän tiesi, että hän oli vanhurskas ja pyhä mies, ja hän varjeli häntä, ja
kuuli häneltä monia asioita, ja hän palveli häntä, ja hänen kuulemansa asiat
miellyttivät häntä.
(Useat kreikan
tekstit sanovat, että ”hämmentyi paljon”. πολλὰἠπόρει. Osa taas, kuten
bysantti, menee aramean mukaan, jossa Herodes toimittaa asioita Johanneksen
puolesta; (πολλὰ)ἐποίει.)
21 Ja kun oli tiedetty päivä, Herodes
teki syntymänsä talossa juhla-aterian omille hallitusmiehilleen, ja tuhannen
päämiehille ja Galilean johtajille.
(Tämä liittyy
juuri siihen Petran konfliktiin. Rooma tuli pitämään järjestystä. Yleensä
käännetään syntymäpäiväksi, mutta aramean jidaia voi olla joku muukin tunnettu
päivä.)
22 Ja Herodian tytär tuli sisään, ja
tanssi, ja se oli kaunista Herodekselle ja niille, jotka aterioivat hänen
kanssaan, ja se kuningas sanoi tyttölapselle, ”pyydä minulta jotain, mitä sinä
tahdot, ja minä annan sen sinulle.”
23 Ja hän vannoi hänelle, että ”mitä
tahansa pyydät, sen sinulle annan, vaikka puolet kuningaskunnastani.”
24 Mutta
hän meni ulos, ja sanoi äidilleen, ”mitä minä kysyn häneltä?” Hän sanoi
hänelle, ”Johannan kastajan pää.”
25 Ja hän meni heti sisälle,
turhamaisesti, kuninkaan luokse ja sanoi hänelle, ”minä tahdon tällä hetkellä,
että tuot minulle lautasella Johannan kastajan pään.”
26 Ja häntä, kuningasta, heikotti
paljon, mutta valan tähden ja vieraiden tähden hän ei tahtonut sitä estellä.
27 Vaan hän, kuningas, lähetti heti
pyövelin ja käski, että toisi Johannanin pään, ja hän meni katkaisemaan
Johannanin pään vankilaan.
28 Ja
hän toi sen lautasella, ja antoi tytölle, ja se tyttö antoi sen äidilleen.
29 Ja hänen oppilaansa kuulivat, ja
tulivat, ottivat hänen ruumiinsa, ja laittoivat hautaholviin.
30 Ja apostolit kokoontuivat Jeshuan
luokse, ja kertoivat hänelle kaiken, mitä oli tehty ja kaiken, mitä olivat
oppineet.
31 Ja hän sanoi heille, ”tulkaa
te, menkäämme erämaahan, yksinäisyyteen, ja levähtäkää siellä vähän.” Sillä oli paljon menijöitä ja tulijoita, eikä heillä ollut edes
tilaisuutta syödä.
32 Ja he
menivät erämaahan, veneellä, yksinäisyyteen.
33 Ja he näkivät monia, kun he menivät
ja heidät tunnistettiin, ja sillä alueella kiirehdittiin kaikista niistä
kaupungeista sinne hänen edellään.
34 Ja Jeshua lähti pois. Hän näki paljon
kansaa, ja hän armahti heitä, sillä he olivat kuin lampaat, joilla ei ole
paimenta, ja hän alkoi opettaa heitä paljon.
35 Ja kun paljon aikaa oli mennyt,
lähestyivät hänen oppilaansa hänen luokseen ja sanoivat hänelle, että ”tämä
paikka on erämaa, ja paljon aikaa on mennyt,”
36 Lähetä nämä pois, että menisivät
toreille ja kylille kiertämään, ja ostaisivat itselleen leipää, sillä heillä ei
ole mitään syötävää.
37 Mutta hän sanoi heille, ”antakaa
te heille ateria.” He sanoivat hänelle, ”menemmekö me
ostamaan kahdella sadalla dinarilla leipää, ja tarjoammeko heille ateriat?”
38 Mutta hän sanoi heille, ”menkää,
katsokaa, montako leipää teillä täällä on.” Ja
kun he näkivät, he sanoivat hänelle, ”viisi leipää ja kaksi kalaa.”
39 Ja hän käski heitä, että jokainen
menisi istumaan ruohikolle.
40 Ja he menivät istumaan, istuen
sadoittain ja viisin kymmenin.
41 Ja
hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, ja katsoi taivaisiin, ja siunasi ja
mursi leivän, ja antoi oppilailleen, että asettaisivat ne heille, ja ne kaksi
kalaa, jaettiin heille kaikille.
(Leivän
siunaus on siddurissa, rukous, joka on todella vanha, ehkä Melkisedekin
ajoista, kukaan ei tiedä sen alkuperää. ”Siunattu olet sinä, Herra, meidän
Jumalamme, joka annat meille leivän maasta. Amen.”)
42 Ja he kaikki söivät, ja tulivat
ravituiksi.
43 Ja he kokosivat tähteet kahteentoista
täyteen koriin, ja kaloista.
44 Mutta heitä, jotka söivät sitä leipää, oli viisi tuhatta miestä.
(Jakeet
antavat vihjeen, että leivät olisivat menneet kokonaan, ja tähteet olivat
kaloista.)
45 Ja heti hän kehotti oppilaitaan, että nousisivat veneeseen, ja menisivät hänen edellään toiselle puolelle, Beit-Tsaidaan, kunnes hän oli lähettänyt kansan pois.
46 Ja kun hän oli lähettänyt heidät
pois, hän meni vuorelle rukoilemaan.
(Voi olla
”sille vuorelle” tai ”vuorille”.)
47 Mutta kun oli ilta, se vene oli
keskellä merta, ja hän oli yksinäisyydessä maan päällä.
48 Ja hän näki heidän ponnistelevan
soutaessaan, sillä tuuli oli heitä vastaan. Ja yön neljännellä vartiohetkellä
Jeshua tuli heidän luokseen, kulkien meren päällä, ja tahtoi kulkea heidän
ohitseen.
49 Mutta
nämä näkivät, että hän kulki meren päällä, ja toivoivat sen olevan valhenäky,
ja he huusivat.
50 Sillä he kaikki näkivät ja
pelkäsivät, ja silmänräpäyksessä hän puhui heidän kanssaan, ja sanoi
heille, ”vahvistakaa sydämenne, minä olen, älkää pelätkö!”
51 Ja hän nousi heidän luokseen
veneeseen, ja tuuli rauhoittui, ja he olivat kovin hämmästyksissään, ja
ihmettelivät sieluissaan.
52 Sillä he eivät olleet tunnistaneet
häntä siitä leivästä, koska heidän sydämensä oli paatunut.
(Leipäihmettä
pidettiin Messiaan merkkinä. En ole kuitenkaan juutalaisista lähteistä nähnyt
ainakaan tätä kirjoittaessani tarkempaa selitystä. Mutta on olemassa midrash-
kertomus, jossa profeetta Elisha ruokkii kaksisataa miestä yhdellä leivällä.)
53 Ja kun he olivat tulleet toiselle
puolelle, he tulivat Geneser’n maalle.
54 Ja kun he olivat laskeutuneet
veneestä, silmänräpäyksessä sen paikan ihmiset tunnistivat hänet.
55 Ja koko se maa kiirehti, ja alkoi
tuoda niitä, jotka olivat tehdyt sairaiksi, kantaen heitä vuoteille sille
paikalle, jossa kuulivat hänen olevan.
56 Ja missä hän meni sisälle kylään ja
kaupunkiin, kaduilla oli makaamassa sairaita, ja he pyysivät, että saisivat
edes lähestyä hänen vaatteensa reunaa, ja he kaikki, jotka lähestyivät häntä,
paranivat.
(Tässä
toteutuu se Malakian profetia, ”parantuminen siipien alla”, kenef (hebr.) tai
kanfa (aram.) on siipi, sulka tai jonkinlainen vaatteen reuna.)
7 luku
1 Ja hänen luokseen kokoontuivat
fariseukset ja kirjanoppineet, jotka tulivat Jerusalemista.
2 Ja he näkivät joitakin hänen
oppilaistaan, että he söivät leipää, vaikka eivät olleet pesseet käsiään, ja he
löysivät puutteen.
3 Sillä he kaikki, juutalaiset ja
fariseukset, eivät aterioi, elleivät ole huolellisesti pesseet käsiään, koska
he pitävät kiinni siitä vanhinten perinnäissäännöstä.
4 Eikä kauppapaikoilta tulla
peseytymättä aterioimaan, ja paljon muitakin asioita heillä on, joita he ovat
saaneet pidettäväksi; maljojen ja kuppien ja kupariastioiden ja lautasten
pesemiset
5 Ja
kirjanoppineet ja fariseukset kysyivät, ”miksi sinun oppilaasi eivät vaella sen
vanhimmiston perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää, vaikka heidän kätensä
eivät ole pestyt?”
6 Mutta hän sanoi heille, ”kauniisti
profetoi teistä profeetta Jesaja, te puolueelliset, kun kirjoitettu on, että
”tämä kansa, huuliensa kautta se kunnioittaa minua, mutta heidän sydämensä on
hyvin kaukana minusta.”
7 Ja
tarpeettomasti he ylistävät minua, opettaessaan ihmislasten käskyjen opetuksia.
8 Sillä
te jätätte taakse Jumalan käskyt, ja pidätte kiinni ihmislasten
perinnäissäännöistä; maljojen ja kuppien pesemisestä ja monista niistä, jotka
ovat näiden kaltaisia.
9 Hän sanoi heille, ”kauniisti
te hylkäätte Jumalan käskyt, että tukisitte teidän perinnäissääntöjänne!”
10 Sillä Moshe
sanoi, että ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ja ”joka halveksii isää ja äitiä, on
kuolemalla kuoltava.”
11 Mutta te
sanotte, ”jos mies sanoo isälleen tai äidilleen: minun lahjani on sitä, mitä te
olette minusta hyötyneet,”
12 Ettekä te päästä häntä tekemään mitään isälleen tai äidilleen!
13 Ja te
hylkäätte Jumalan sanan perinnäissäännön tähden, että saatte sen sopivaksi, ja
monia, jotka ovat näiden kaltaisia, te teette.
14 Ja Jeshua kutsui sen koko
kansanjoukon, ja sanoi heille, ”kuulkaa
minua, te kaikki, ja ymmärtäkää!
15 Ei
mikään, joka on ihmisen ulkopuolella, ja menee sisään häneen, pysty häntä
saastuttamaan, vaan se, mikä hänestä lähtee ulos - se saastuttaa ihmisen
16 Jolla on
kuulevat korvat, kuulkoon!
17 Mutta
kun Jeshua oli mennyt sisään taloon, siitä kansanjoukosta, hänen oppilaansa
kysyivät siitä vertauksesta.
18 Hän sanoi heille, ”samoinko
tekin olette hitaita ymmärtämään? Ettekö tiedä, että sellainen, joka menee
ulkopuolelta ihmiseen sisään, ei voi häntä saastuttaa.”
19 Sillä ei se
ole sydämelle, vaan menee vatsaan, ja poistuu ulostamisessa, jonka kautta
lähtee pois kaikki syöty.
20 Mutta
sellainen, joka lähtee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen.
21 Sillä
sisältä, ihmislapsen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset; aviorikos, haureus,
varkaus, tappo,
22 Ahneus,
pahantahtoisuus, petos, irstaus, silmien pahuus, pilkkaaminen, kerskailu,
tunteettomuus.
23 Kaikki nämä
pahuudet lähtevät sieltä, sisältä, ja saastuttavat sen ihmisen.
24 Jeshua nousi sieltä, ja tuli Tsur’n ja Tsaidan’n rannikolle, ja meni sisään yhteen taloon, eikä tahtonut, että kukaan häntä tuntisi, mutta hän ei pystynyt kätkeytymään.
25 Sillä heti hänestä kuuli yksi vaimo,
jonka tyttäressään oli saastainen henki, ja hän tuli, lankesi hänen jalkojensa
eteen.
26 Mutta se vaimo oli tekopyhä, Syyrian
Foinikiasta, ja hän pyysi häntä, että ajaisi riivaajan pois hänen tyttärestään.
(Tekopyhä,
teeskentelijä tai ihmisiä mielistelevä. Jes.10:6 sama sana)
27 Ja Jeshua sanoi hänelle, ”anna
minun olla, että lapset saavat ensin ravintoa, sillä ei ole kaunista ottaa
lasten leipää ja heittää koirille.”
28 Mutta
hän vastasi ja sanoi hänelle, ”niin, Herrani, myös koirat syövät pöydän alta
niitä lasten murusia!”
29 Jeshua sanoi hänelle, ”mene,
tämän sanan tähden on riivaaja lähtenyt ulos tyttärestäsi.
30 Ja hän meni taloonsa, ja havaitsi
tyttärensä makaavan vuoteessa, ja hänen riivaajansa oli lähtenyt hänestä pois.
31 Jeshua lähti taas pois Tsur’n ja
Tsaidan rannikolta, ja tuli Galilean merelle, kymmenen kaupungin rannikolle.
32 Ja hänelle tuotiin yksi kuuromykkä,
ja häntä pyydettiin, että asettaisi kädet hänen päälleen.
33 Ja hän vetäytyi kansanjoukosta
erilleen, ja laittoi sormensa hänen korviinsa, ja sylki, ja kosketti hänen
kieltään.
34 Ja hän katsahti taivaisiin ja
huokaisi ja sanoi hänelle, ”avattu.”
35 Ja siinä hetkessä hänen korvansa
olivat avatut, ja hänen kielensä kahle päästettiin, ja hän puhui sujuvasti.
36 Ja hän varoitti heitä, etteivät
kenellekään puhuisi, ja mitä enemmän hän varoitti, sitä enemmän he julistivat.
37 Ja
vielä enemmän ihmeteltiin ja sanottiin, että ”kaiken hän on tehnyt kauniisti”,
kuurot tehnyt kuuleviksi ja puhumattomat puhuviksi.
8 luku
1 Mutta niinä päivinä, kun siellä oli
ollut paljon kansaa, eikä heillä ollut mitään syötävää, hän kutsui oppilaansa
ja sanoi heille,
2 Minä
armahdan tätä kansaa, sillä katso, kolme päivää he ovat pysyneet minun luonani,
eikä heillä ole, mistä söisivät.
3 Ja jos minä
lähetän heidät pois, kun he paastoavat, koteihinsa, he uupuvat tiellä, sillä
osa heistä, ihmisistä, on tullut kaukaa.
4 Hänen
oppilaansa sanoivat hänelle, ”mistä kukaan pystyy tällaisessa erämaassa
hankkimaan leipää näille kaikille?”
5 Ja hän kysyi heiltä, ”kuinka
monta leipää teillä on?” He sanoivat hänelle, ”seitsemän.”
6 Ja hän käski kansanjoukkoa, että
asettuisivat maan päälle, ja hän otti nämä seitsemän leipää, ja
siunasi, ja mursi, ja antoi oppilailleen, että jakaisivat. Ja he jakoivat
kansanjoukolle.
7 Ja siellä oli vähän kaloja, ja myös ne
hän siunasi, ja sanoi, että jakaisivat heille.
8 Ja he söivät ja tulivat ravituiksi, ja
kokosivat tähteiden jäänteistä seitsemän korillista.
9 Mutta
niitä ihmisiä, jotka söivät, oli noin neljä tuhatta.
10 Ja hän lähetti heidät pois, ja nousi
heti veneeseen oppilaidensa kanssa, ja tuli Dalmanuthan alueelle.
11 Ja fariseuksia tuli, ja he alkoivat
väitellä hänen kanssaan, ja häneltä kysyttiin merkkiä taivaista, häntä
kiusaten.
12 Ja hän huokaisi hengessään, ja sanoi, ”miksi
tämä sukupolvi pyytää merkkiä? Amen, minä sanon teille, ettei tälle
sukupolvelle anneta merkkiä!”
13 Ja hän jätti heidät ja nousi
veneeseen, ja he menivät toiselle puolelle
14 Ja he unohtivat, että ottaisivat
leipää, eikä heidän kanssaan veneessä ollut muuta kuin yksi leipäkakku.
15 Ja hän käski heitä, ja sanoi
heille, ”nähkää; varokaa fariseusten hapatusta,
ja Herodeksen hapatusta!”
16 Ja he ajattelivat toinen toisensa
kanssa ja sanoivat, että ”ei meillä ole leipää...
17 Mutta Jeshua tiesi ja sanoi
heille, ”miksi te mietitte, ettei teillä ole leipää, ettekö
vieläkään tiedä, ja ettekö ymmärrä? Vieläkö sydämenne on paatunut?
18 Ja
silmät teillä on, ettekö näe, ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ettekö käsitä?
19 Kun
minä mursin nämä viisi leipää viidelle tuhannelle, kuinka monta täyttä
korillista oli tähteitä, kun te ne kokositte? He
sanoivat hänelle, ”kaksitoista”.
20 Hän sanoi heille, ”ja
kun seitsemän, neljälle tuhannelle, kuinka monta täyttä korillista oli
tähteitä, kun te ne kokositte?” He sanoivat hänelle, ”seitsemän”.
21 Hän sanoi heille, ”kuinka
te ette vieläkään ymmärrä?”
22 Ja hän tuli Beit-Tsaida’lle, ja
hänelle tuotiin sokea, ja häntä pyydettiin, että koskettaisi häntä.
23 Ja
hän otti sitä sokeaa hänen kädestään, ja vei hänet kylän ulkopuolelle, ja sylki
hänen silmilleen, ja asetti kätensä ja kysyi, että ”mitä
näet?”
24 Ja hän katseli ja sanoi, ”minä näen
ihmisiä, kuin puut, jotka kulkevat eteenpäin”.
25 Vielä hän asetti kätensä hänen
silmiensä päälle, ja hän parani, ja hän näki kaiken kirkkaasti
26 Ja hän lähetti hänet kotiinsa ja
sanoi, ”älä mene edes kylään sisälle, äläkä kerro kenellekään
kylässä!”
27 Ja
Jeshua lähti, ja hänen oppilaansa, Filippoksen Kesarian kylään, ja kysyi
oppilailtaan tiellä ja sanoi heille, ”mitä
ihmiset minusta sanovat?”
28 Mutta he sanoivat, että ”Johannan
kastaja”, ja toiset, että ”Elia”, ja toiset, ”yksi profeetoista”.
29 Jeshua sanoi heille, ”mutta
mitä te sanotte minusta?” Shimeon vastasi ja sanoi hänelle,
”sinä olet hän, Messias, elävän Jumalan poika.”
30 Ja hän nuhteli heitä, että eivät
kenellekään puhuisi hänestä.
31 Ja
hän alkoi opettamaan heitä, että tulevaisuudessa
hän, Ihmisen Poika, on kärsivä paljon, ja tuleva vanhimmiston ja papiston
johtajien, ja kirjanoppineiden vastustamaksi, ja he tappavat hänet, ja
kolmannella päivällä hän on nouseva.
32 Ja sitä sanaa puhuttiin avoimesti. Ja
Keefa vei hänet sivuun, ja alkoi nuhtelemaan häntä.
(Jakeen alku
on sellaisessa passiivimuodossa, että tätä puhuttiin julkisesti.)
33 Mutta hän kääntyi ja katsahti
oppilaisiinsa, ja nuhteli Shimeon’ia ja sanoi, ”mene
taakseni, syyttäjä, sinä, joka et ajattele Jumalan, vaan ihmisten ajattelun
mukaan!”
34 Ja
Jeshua kutsui kansanjoukon, oppilaidensa kanssa, ja sanoi heille, ”joka
tahtoo tulla minun perässäni, toimittakoon sovituksen sielulleen, ja kantakoon
ristinsä, ja tulkoon minun perässäni.”
(Arameassa
puhutaan sovituksesta, kippur. Hanki sovitus sielullesi. Ristin kantaminen
merkitsi kuulijoille vain ja ainoastaan itsensä asettamista uhriksi, tulee
midrash aggadah –kertomuksesta ja todella vanhasta juutalaisesta
perimätiedosta, jonka mukaan Iisak kantoi tuollaista mennessään uhrattavaksi.)
35 Sillä
jokainen, joka tahtoo sielulleen elämän, tulee menettämään sen, ja jokainen,
joka menettää sielunsa minun tähteni, ja minun toivon sanomani tähden, hän saa
elää.
(Eläminen on
futuurimuodossa koko ajan. Evankeliumi on tässä sevartha, toivon sanoma.)
36 Sillä mitä
se hyödyttää miestä, jos voittaisi koko maailman, ja saisi sielulleen puutteen?
37 Tai mitä
mies voi antaa oman sielunsa puolesta?
38 Sillä
jokainen, joka häpeää minua ja minun sanojani, tässä syntisessä ja avion
rikkovassa sukupolvessa, häntä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee
isänsä kirkkaudessa, hänen pyhien enkeliensä kanssa.
9 luku
1 Ja hän sanoi heille, ”amen,
minä sanon teille, että on ihmisiä, jotka seisovat tässä; jotka eivät tule
maistamaan kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan kuningaskunnan, joka tulee
voimalla.”
2 Ja kuuden päivän jälkeen Jeshua
johdatti Keefa’n ja Jakob’n ja Johannan’n, ja he nousivat sille korkeimmalle
vuorelle, yksinään, ja hän muuttui heidän nähtensä.
3 Ja
hänen vaatteensa loistivat, ja tulivat hyvin valkeiksi, niin kuin lumi,
sellainen, etteivät ihmiset pysty maassa niin valkaisemaan.
4 Ja heille näkyivät Elia ja Moshe,
puhuen Jeshuan kanssa.
5 Ja Keefa sanoi hänelle, ”rabbi, meillä
on tässä kaunista olla, tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moshelle yksi ja
Elialle yksi.”
6 Mutta hän ei tiennyt, mitä hän sanoi,
sillä he olivat pelon vallassa.
(Pelkoon
sisältyy kunnioitus, niin arameassa, kuin monessa muussakin kielessä.)
7 Ja tuli pilvi, ja siitä tuli maja
heidän ylleen, ja pilvestä tuli ääni, joka sanoi, ”tämä on minun rakas poikani,
häntä kuulkaa!”
(Ajatus ei ole uusi. Kaikki midrash-kertomukset
mainitsevat, kuinka erämaavaelluksella Jumalan kirkkaus muodosti suojaavan
pilven, ”lehtimajan”, kansan ympärille, säännöllisesti.)
8 Ja yhtäkkiä, kun oppilaat katselivat,
ei näkynyt ketään, ainoastaan Jeshua yksin heidän kanssaan.
9 Ja kun he laskeutuivat siltä vuorelta,
heitä käskettiin, etteivät kenellekään kertoisi siitä, mitä näkivät, paitsi
sitten, kun Ihmisen Poika on noussut kuolemasta.
10 Ja he tarttuivat sieluissaan siihen
sanaan, ja pyysivät saada tietää, että mitä se tämä sana on, että ”kun nousee
kuolleista”.
11 Ja häneltä kysyttiin ja sanottiin, ”miksi
sitten kirjanoppineet sanovat, että Elian täytyy tulla ensin?”
12 Hän
sanoi heille, ”Elia tulee ensin, että kaikki asetetaan
kohdalleen, ja samoin on kirjoitettu Ihmisen pojasta, että hän on kärsivä paljon,
ja tuleva hylätyksi.”
(Kohdalleen
asettaminen, theken, on sen lisäksi suoristamista, oikaisemista, korjaamista,
palauttamista alkuperäiseen, ja järjestykseen laittamista. Hylätyksi tuleminen
taas on eri sana kuin ristiltäkin huudettu shabak, joka on enemmänkin ”taakseen
jättämistä”.)
13 Vaan minä
sanon teille, että myös Elia on tullut, ja he tekivät hänelle kaiken, mitä
tahtoivat, siten, niin kuin hänestä oli kirjoitettu.
(Mihin
profeetalliseen kirjoitukseen tässä viitataan?)
14 Ja kun hän tuli oppilaiden luokse, hän näki heidän luonaan paljon kansaa, ja kirjanoppineita, väittelemässä heidän kanssaan.
15 Ja yhtäkkiä kaikki kansa näki
hänet, ja he ihmettelivät ja kiirehtivät tervehtimään häntä.
(Tässä
”yhtäkkiä” on bar satha, ”hetken poika”. Jakeessa kahdeksan ”yhtäkkiä” on man
shalia, ”äänettömyydestä”. Molemmat ovat aramean sanontoja, jotka ovat lähinnä
”silmänräpäyksessä” ja ”äkisti” suomen kielessä. Tervehtiminen on ”shalom!”,
myös sanonta, joka on useissa kirjeissäkin.)
16 Ja hän kysyi kirjanoppineilta, että ”mistä
te väittelette heidän kanssaan?”
17 Ja yksi kansanjoukosta vastasi ja
sanoi, ”opettaja, minä toin sinun luoksesi minun poikani, jossa on henki, joka
ei puhu.”
18 Ja aina, kun se valtaa hänet, se
heittelee häntä, ja pahoinpitelee, ja hän pureskelee hampaansa, ja hän
kuivettuu, ja minä sanoin sinun oppilaillesi, että ajaisivat sen pois, eivätkä
he pystyneet.
19 Jeshua vastasi ja sanoi
hänelle, ”voi sukupolvi, jolla ei ole uskoa! Mihin
saakka minun on oltava luonanne, ja mihin saakka teitä kestettävä? Tuokaa hänet
minun luokseni.”
20 Ja
hänet tuotiin hänen luokseen, ja kun se henki näki hänet, silmänräpäyksessä se
heitti hänet, ja hän kaatui maan päälle, ja tärisi ja tuli sairaaksi.
21 Ja Jeshua kysyi hänen isältään,
että ”kuinka kauan aikaa hänellä on ollut, katso, tällä
tavalla?”. Hän sanoi hänelle, ”hänen lapsuudestaan.”
22 Ja monet kerrat se on heittänyt häntä
tuleen ja veteen, että saisi hänet tuhotuksi, mutta jos sinä jotain pystyt,
auta minua ja armahda minua!
23 Jeshua sanoi hänelle, ”jos
pystyt! Että uskoisit; sellaiset, jotka uskovat, voivat pystyä kaikkeen.”
(Suomen
lauserakenteen takia sanoja on vaikea saada sanatarkkaan sanajärjestykseen.)
24 Ja yhtäkkiä sen pojan isä huusi
itkien, ja sanoi, ”minä uskon, minun Herrani, auta minun uskoni puuttumista!”
25 Mutta kun Jeshua näki, että kansa
kiirehti ja kokoontui hänen luokseen, hän nuhteli sitä saastaista henkeä, ja
sanoi hänelle, ”mykkä henki, joka et puhu, minä käsken
sinua, pois hänestä, etkä enää mene häneen sisälle!”
26 Ja se riivaaja huusi paljon, ja
musersi hänet, ja lähti pois. Ja hän oli kuin kuollut, niin että monet
sanoivatkin, että ”hän kuoli?
27 Mutta hän, Jeshua, tarttui hänen
käteensä, ja nosti hänet ylös.
28 Mutta kun he menivät sisään Jeshuan
talolle, kysyivät hänen oppilaansa yksinäisyydessä, ”miksi me emme pystyneet
ajamaan sitä pois?”
29 Hän sanoi heille, ”tätä
lajia ei minkään kautta voi poistaa, paitsi paastolla ja rukouksella.”
30 Ja kun hän lähti sieltä, kuljettiin
Galilean kautta, eikä hän tahtonut kenenkään häntä tuntevan.
31 Sillä hän opetti oppilaitaan ja sanoi
heille, että ”Ihmisen Poika johdatetaan ihmisten käsiin,
ja he tappavat hänet, ja kun hänet on tapettu, kolmannella päivällä hän on
nouseva.”
32 Mutta
he eivät tunteneet sitä sanaa, ja olivat peloissaan, että sitä häneltä
kysyisivät.
33 Ja he tulivat Kaper-Nahumille, ja kun
he menivät sisään siihen taloon, hän kysyi heiltä, että ”mitä
te olitte suunnittelemassa tiellä keskenänne?”
34 Mutta he olivat hiljaa, sillä he
olivat väitelleet tiellä toinen toisensa kanssa, että kuka heistä on suuri.
35 Ja Jeshua istui ja kutsui ne
kaksitoista, ja sanoi heille, ”joka
tahtoo, että olisi ensimmäinen, on oleva viimeinen kaikista ihmisistä, ja
kaikkien ihmisten palvelija.”
(Palvelija ei
ole orja, vaan ennemmin seurakuntapalvelija, sama sana. Jumalan lähettiläänä
kaikille!)
36 Ja hän otti yhden poikalapsen, ja
laittoi hänet seisomaan keskelle, ja otti hänet hartioidensa ylle, ja sanoi
heille,
37 Jokainen,
joka ottaa vastaan niin kuin tämä poikalapsi, minun nimessäni, hän ottaa
vastaan minut, ja joka ei ota minua vastaan, ei ole minua vastaanottamatta,
vaan hänet, joka on minut lähettänyt.
38 Johannan sanoi hänelle, ”rabbi, me
näimme ihmisen, joka ajoi riivaajia pois sinun nimessäsi, ja me kielsimme häntä
tästä, koska hän ei seuraa meitä.”
39 Jeshua sanoi heille, ”älkää
häntä kieltäkö, sillä ei ole ketään, joka tekee voiman tekoja minun nimessäni,
ja pystyisi heti puhumaan minusta pahaa.”
40 Sen
tähden, joka ei ole teitä vastaan, hän on teidän puolellanne.
41 Mutta
jokainen, joka antaa teille juotavaksi maljan vettä, yksin siinä nimessä, joka
on Messiaan, amen, minä sanon teille, ettei hän ole menettävä palkkaansa.
42 Ja
jokainen, joka saa kompastumaan yhden näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun,
hänelle olisi parempi, jos aasin myllynkivi olisi ripustettu hänen kaulaansa,
ja heitetty mereen.
43 Mutta jos
sinun kätesi saa sinut kompastumaan, poista se. Sinulle on parempi, että
vajaana menet sisään elämälle, kuin että sinä kahdella kädellä tulisit menemään
Gehennaan.
44 Missä
heidän matonsa ei kuole, ja heidän tulensa ei sammu.
45 Ja jos
sinun jalkasi saa sinut kompastumaan, poista se. Sinulle on parempi, että menet
sisään elämälle rampana, kuin että sinä kahdella jalalla putoaisit Gehennaan.
46 Missä
heidän matonsa ei kuole, ja heidän tulensa ei sammu.
47 Ja jos
sinun silmäsi saa sinut kompastumaan, kaiva se ulos. Sinulle on parempi, että
yksisilmäisenä menet sisään Jumalan kuningaskuntaan, kuin että sinä kahdella silmällä
putoaisit Gehennaan.
48 Missä
heidän matonsa ei kuole, ja heidän tulensa ei sammu.
49 Sillä
kaikki tullaan suolaamaan tulen kautta, ja jokainen uhraus tullaan suolaamaan
tulen kautta.
50 Mutta jos
se kaunein suola on mauton suola, minkä kautta suolataan? Olkoon suola teissä,
ja olkaa sovinnossa toinen toisenne kanssa.
10 luku
1 Ja hän nousi sieltä, ja tuli Jehud’n
rannikolle, Jordanan’n toiselle puolelle, ja sinne meni, hänen luokseen, paljon
kansaa, ja hän opetti heitä taas, niin kuin hänellä oli tapana.
2 Ja
fariseukset lähestyivät, häntä kiusaten, ja kysyivät, että onko miehen
luvallista jättää vaimonsa.
3 Hän sanoi heille, ”mistä
Moshe teille käski?”
4 Mutta he sanoivat, ”Moshe salli
meille, että kirjoittaisimme eroamisen kirjoituksen, ja salli eroamisen.”
5 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”päinvastoin,
teidän sydämienne kovuus kirjoitutti teille tämän säädöksen.”
6 Mutta
alusta, että ”mieheksi ja naiseksi Jumala teki heidät”.
(1Moos.5:2.
Kaikki targumit ja Peshitta Torah (Codex Ambrosianus) käyttävät ”loi heidät”.
Ei ”tehnyt”. Tämä ei välttämättä ole suora lainaus, mutta sen aikaiseen
keskustelutapaan kuului tarkka lainaus.)
7 Tämän
tähden mies jättäköön isänsä ja äitinsä, ja liittyköön vaimoonsa.
8 Ja he kaksi
tulevat yhdeksi lihaksi. Siten ei enää ole kaksi, vaan yksi liha.
9 Sen tähden,
minkä Jumala yhdistää, sitä älköön mies erottako.
(Yhdistää,
zaveg, on ”tehdä kaksi yhdeksi, siten, että sopivat toisilleen”. Harvinainen
sanavalinta.)
10 Ja taas hänen oppilaansa kysyivät
tästä, talossa.
11 Ja hän sanoi heille, ”jokainen,
joka eroaa vaimostaan ja ottaa toisen, tekee aviorikoksen.”
12 Ja jos
vaimo eroaa aviomiehestään, ja on oleva toiselle, tekee aviorikoksen.
13 Ja
hänen lähelleen tuotiin poikalapsia, että hän koskettaisi heitä, mutta hänen
oppilaansa nuhtelivat niitä, jotka toivat heitä lähelle.
(Miehet toivat
poikalapsia. Sama maskuliini kreikassakin.)
14 Mutta Jeshua näki, ja se oli pahaa
hänelle, ja hän sanoi heille, ”antakaa
lasten tulla minun luokseni, älkääkä kieltäkö näitä, sillä niin kuin nämä ovat,
on Jumalan kuningaskunta”.
15 Amen, minä
sanon teille, että jokainen, joka ei ota vastaan Jumalan kuningaskuntaa niin
kuin lapsi, ei ole pääsevä sinne sisälle.
16 Ja hän otti heitä käsivarsilleen, ja
asetti kätensä heidän päälleen, ja siunasi heitä.
17 Ja
kun hän matkusti tiellä, yksi mies juoksi, lankesi polvilleen, ja hän kysyi
häneltä ja sanoi, ”hyvä opettaja, mitä teen, että perin iankaikkisen elämän?”
18 Jeshua sanoi hänelle, ”miksi
kutsuit minua hyväksi? Ei ole hyvää, paitsi yksi; Jumala.”
19 Käskyt sinä
tunnet. Älä tee aviorikosta, älä varasta, älä tapa, äläkä todista valheen
todistusta. Älä sorra. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
20 Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle,
”opettaja, nämä kaikki minä olen pitänyt lapsuudestani saakka.”
21 Mutta
Jeshua katsoi häneen, ja rakasti häntä ja sanoi hänelle, ”yksi
sinulta puuttuu. Mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, sinulle
on oleva aarre taivaissa, ja ota risti ja tule minun perässäni.”
(Aarre,
simthaa, on ”salattu aarre”.)
22 Mutta hän masentui tämän sanan
kautta, ja meni murehtien pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23 Mutta Jeshua katsoi oppilaisiinsa, ja
sanoi heille, ”kuinka vaikeaa onkaan niille, joilla on
hyvinvointia, astua sisään Jumalan kuningaskuntaan!”
24 Mutta
oppilaat olivat hämmästyksissään hänen sanoistaan. Ja Jeshua vastasi taas ja
sanoi heille, ”minun lapseni! Kuinka vaikeaa on niille,
jotka luottavat heidän hyvinvointiinsa, tulla sisälle Jumalan kuningaskuntaan!”
25 Helpompi
sen, köyden, mennä sisään neulan silmästä, kuin rikkaiden sisälle Jumalan
kuningaskuntaan.
(Köysi on
tietysti yllä olevilla vokaaleilla kameli. Köysi
olisi מַ לַ א גַ Molemmat
sopivat kieliopillisesti.)
26 Mutta he olivat enemmän
hämmästyneitä, ja sanoivat keskenään, ”kuka on mahdollinen siihen elämään?”
27 Mutta
Jeshua katsoi heihin ja sanoi heille, ”ihmislasten
kanssa tämä ei ole mahdollista, vaan Jumalan kanssa, sillä kaikki on mahdollista
Jumalan kanssa.”
28 Ja Keefa alkoi puhumaan, ”katso, me
olemme jättäneet kaiken, ja liittyneet sinuun...”
29 Jeshua vastasi ja sanoi, ”amen,
minä sanon teille, ettei ole ketään, joka on jättänyt taakseen kodin tai veljet
tai sisaret, tai isän tai äidin, tai vaimon tai lapset, tai kylän, minun
tähteni, ja minun evankeliumini tähden,”
30 Eikä
saisi satakertaisesti nyt tässä ajassa taloja ja isiä, ja sisaria ja äitejä, ja
lapsia ja kyliä – vainojen kanssa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.
31 Mutta monet
ensimmäiset ovat oleva viimeisiä, ja viimeiset ensimmäisiä.
32 Mutta kun hän oli menossa tietä
pitkin ylös Jerusalemiin, hän, Jeshua, oli heidän edellään, ja he olivat
hämmästyneinä, ja menivät hänen perässään, peloissaan. Ja hän otti ne
kaksitoista ja alkoi puhumaan heille siitä, mitä hänelle oli tuleva
tapahtumaan.
33
Että ”katso, me nousemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen
Poika annetaan papiston johtajille ja kirjanoppineille, ja he tuomitsevat hänet
kuolemaan, ja luovuttavat hänet kansakunnille.”
34 Ja he
pilkkaavat häntä ja ruoskivat hänet, ja sylkevät hänen kasvoihinsa, ja tappavat
hänet, ja kolmantena päivänä hän on nouseva.
35 Ja hänen luokseen lähestyivät Jakob
ja Johannan, Zebadiin pojat, ja sanoivat hänelle, ”opettaja, me tahdomme, että
tekisit meille kaiken, mitä kysymme.”
36 Hän sanoi heille, ”mitä
te tahdotte teille tehtävän?”
37 He
sanoivat hänelle, ”anna meille, että toinen istuu oikeallasi ja toinen
vasemmallasi, sinun kirkkaudessasi.”
38 Mutta hän sanoi heille, ”te
ette tiedä, mitä te kysytte. Pystyttekö te juomaan sen maljan, jonka minä juon, ja tulemaan kastetuksi
sillä kasteella, jolla minut kastetaan?”
39 He sanoivat hänelle, ”pystymme.”
Jeshua sanoi heille, ”sen maljan, jonka minä juon, te tulette
juomaan, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, tullaan teidät kastamaan.”
40 Mutta että
istuisitte oikealla ja vasemmalla, ei ollut minun annettavanani, vaan se on
niille, jotka on siihen valmistettu.
41 Ja
kun ne kymmenen kuulivat, he alkoivat riidellä Jakobia ja Johannan’ia vastaan.
42 Ja Jeshua kutsui heidät ja sanoi
heille, ”te tiedätte, että ne, joita pidetään kansojen
johtajina, ovat heidän herrojaan, ja valtiaita, halliten heitä”
43 Mutta siten
älköön olko teidän keskuudessanne, vaan joka teissä tahtoo olla suuri, olkoon
teille palvelija.
(Tässäkin
palvelija on ”seurakuntapalvelija”, ei ”orja” tai vastaava.)
44 Ja sellainen
teistä, joka tahtoo olla ensimmäinen, olkoon kaikkien työntekijä.
(Tehdä -
verbistä johdettu. Tekijä siis. Sen voi kyllä kääntää orjaksikin jollain
tavalla.)
45 Sillä ei
Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, ja että antaisi oman
sielunsa lunastukseksi monien puolesta.
(Tässä on
kaunis ajatus, jonka hebrean lukija näkee heti, ”palvelemaan” on sama sana kuin
”aurinko”. Siis, tuomaan luonnollista, kirkkainta valoa, elämää...Tämä näkyy
vain arameassa.)
46 Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun Jeshua
lähti Jerikosta, hän, ja hänen oppilaansa, ja paljon kansaa, Timai, Timain
poika, sokea, istui tien vieressä ja kerjäsi.
47 Ja hän kuuli, että hän on Jeshua,
Natsar’lainen, ja alkoi huutamaan ja sanomaan, ”Davidin poika, armahda minua!”
48 Ja
monet nuhtelivat häntä, että hiljenisi, mutta hän huusi enemmän, ja sanoi,
”David’n poika, armahda minua!”
49 Ja Jeshua seisoi ja käski, että
kutsuisivat hänet, ja sokea kutsuttiin, ja hänelle sanottiin, ”vahvista
sydämesi, nouse, hän kutsuu sinua.”
50 Mutta hän, sokea, heitti vaatteensa
ja nousi ja tuli Jeshuan luokse.
51 Jeshua sanoi hänelle, ”mitä
sinä tahdot sinulle tehtävän?” Mutta hän, sokea, sanoi hänelle,
”rabbi, että minä näkisin.”
52 Ja
Jeshua sanoi hänelle, ”näe! Sinun uskollisuutesi on tehnyt sinut
eläväksi.” Ja heti hän näki, ja oli menossa tiellä.
Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/markus.pdf
Uuden
Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38 https://ut-vertailut.blogspot.com/
Mark. 6:50
VastaaPoista"..., minä olen, älkää pelätkö!"
sama Hebraic Roots Bible`n mukaan :
"..., I AM! Do not fear."