Tessalonikalaiset 1.kirje

Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille

 

1 luku

 

1 Paulos ja Silvanus ja Timoteus, sille tessalonikalaisten seurakunnalle, joka on isässä Jumalassa, ja meidän Herrassamme Jeshuassa, Messiaassa. Siunaus ja rauha teidän kanssanne!

(Koska esim. Jehudia on ”juutalaiset”, samalla perusteella tessalonikalaiset.)

2 Me kiitämme Jumalaa koko ajan teistä kaikista, ja jatkuvasti meitä muistutetaan teistä, meidän rukouksessamme.

3 Ja me muistamme isän Jumalan edessä niitä teidän uskollisuutenne tekoja ja vaivannäköä, ja teidän rakkauttanne, ja sitä kärsivällisyyttä, joka on teidän toivomme meidän Herrassamme Jeshuassa, Messiaassa.

4 Sillä me tunnemme, veljeni, teidän valitsemisenne – te Jumalan rakastetut!

5 Koska meidän toivon sanomamme ei ollut yksin puheessa, siellä teidän luonanne, vaan myös voimassa ja pyhässä hengessä, ja sen totuuden varmuudessa. Myös te tiedätte, että sillä tavalla me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne.

(Kreikassa on suuri varmuus. Se olisi arameaksi  פיסא רבותא Sanoilla ei ole juurikaan mitään yhteistä, paitsi kirjainten lukumäärä. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, miksi tässä ”totuus”?)

6 Ja te jäljittelitte meitä ja meidän Herraamme, vastaanottaen sen sanan suuressa ahdistuksessa ja pyhän hengen ilossa.

(Dmaa on ”olla jonkin kaltainen”, ja siitä johdettu sana. Jäljitellä, pyrkiä samanlaiseksi. Kyse on enemmän kuin seuraamista. Jos alku olisi kreikasta käännetty, siinä lukisi אתובתרןואנתון)

7 Ja te olitte esimerkki kaikille niille uskoville, jotka ovat Makedoniassa ja Akaiassa.

8 Sillä teistä on kuultu meidän Herramme sanaa, ei yksin Makedoniassa ja Akaiassa, vaan kaikissa paikoissa, jotka ovat Jumalassa, on kuultu samoin, ettei teistä tarvitse mitään puhuakaan!

(Kreikassa on jakeessa valtava määrä lukueroja, mutta selkeä ”kuultu” on korvattu muilla termeillä.)

9 Sillä he kertovat, millainen sanoma meillä oli teidän luonanne, ja kuinka te käänsitte kasvonne Jumalan luokse, epäjumalan palvonnasta, että te palvelisitte elämän ja totuuden Jumalaa.

10 Odottaessanne taivaista hänen poikaansa Jeshuaa, häntä, joka hän nosti kuolleiden huoneesta, häntä, joka pelastaa meidät siitä vihasta, joka on tuleva.

 

2 luku

 

1 Ja te tiedätte, veljeni, meidän saapumisemme, joka ei teidän luoksenne ollut turhaa!

2 Vaan me ensin kärsimme, ja meitä halveksittiin, niin kuin tiedätte, Filippos’ssa, ja silloin, siinä suuressa kamppailussa, me puhuimme teidän kanssanne, meidän Jumalamme rohkeudella, Messiaan toivon sanomaa.

3 Sillä meidän lohdutuksemme ei ollut eksytyksestä, eikä saastaisuudesta, eikä valheessa!

4 Vaan niin kuin meidät oli koeteltu Jumalalle, että hänen toivon sanomansa uskottiin meille, me puhumme siten, ettemme näytä kauniilta ihmislapsille, vaan Jumalalle, hänelle, jotka tutkii meidän sydämemme.

5 Sillä me emme milloinkaan käyttäneet puheessa taivuttelua, niin kuin tiedättekin, eikä ahneutta suunnitelmissa – sen todistaa Jumala.

6 Emmekä me etsi kirkkautta ihmislapsilta, emme teiltä emmekä toisilta, kun olemme voineet, vaan olemaan kunnioitettavia, niin kuin Messiaan lähettiläät.

(Kreikka käyttää kunnian tilalla raskasta taakkaa, βάρος. Se sana on hebrean ja aramean toissijainen merkitys, ”painoarvo”, tällainen käännösero puhuu aina seemiläisen alkutekstin puolesta.)

7 Vaan me olimme teidän keskuudessanne nöyryydessä, ja kuin imettäjä, joka iloitsee lapsestaan.

8 Siten me myös iloitsemme, ja ikävöimme antaa teille – ei ainoastaan Jumalan toivon sanomaa – vaan myös meidän sielumme, koska te olitte meidän rakkaitamme.

(Myös kreikka käyttää sielua. Suomalaisessa henki. Termejä ei saisi sekoitella...)

9 Sillä te, veljemme, muistatte, että me raadamme ja näemme vaivaa kättemme työssä, yöt ja päivät, ettemme taakoittaisi teistä yhtäkään.

10 Te todistatte, ja Jumala, kuinka me julistimme teille Jumalan toivon sanomaa puhtaasti ja oikeamielisesti, ja olimme virheettömiä kaikkia uskovia kohtaan.

11 Samoin te tunnette teistä toinen toisenne, niin kuin isä lapsensa, ja me täytimme teidän sydämiänne, ja sitä me todistimme teille.

12 Että te vaeltaisitte, niin kuin on sopivaa Jumalalle, hänelle, joka kutsui teidät kuningaskuntaansa ja hänen kirkkauteensa.

(Sopiva on kreikassa ihan hyvä vastine, mutta sanakirjat laittavat sen ”arvolliseksi”, jota kyseinen sana ei kuitenkaan tarkoita, ja suomalainen menee taas KJV sanavalinnan mukaan.)

13 Tämän tähden me myös totisesti kiitämme Jumalaa, Jumalan sanan tähden, jonka te vastaanotitte, ettekä vastaanottaneet sitä kuin ihmisten sanana, vaan sillä tavalla kuin se todellisesti on Jumalan sanaa, ja se saa teidät harjoittamaan tekoja niitä kohtaan, jotka uskovat.

14 Mutta te, veljeni, jäljittelitte sitä Jumalan seurakuntaa, joka on Juudeassa, näitä, jotka ovat Jeshuassa, Messiaassa, että samoin tekin joudutte kestämään oman sukukuntanne lapsia, samoin kuin hekin juutalaisia.

15 Nämä, jotka meidän Herramme Jeshuan, Messiaan, tappoivat, ja ne profeetat, jotka olivat heistä, ja meitä vainoavat, eivätkä ole Jumalalle kauniita, ja tekemällä vastustavat kaikkia ihmislapsia!

16 He kieltävät meitä puhumasta kansan kanssa, että he saisivat elää, täydellistääkseen syntejään koko ajan, sillä heidän ylleen on koittanut viha, siihen loppuun saakka.

17 Mutta me, veljemme, olemme hetken aikaa orpoja teistä, kasvojemme puolesta, ei sydämessämme, ja me runsaasti ahkeroimme päästä näkemään teidän kasvonne, suurella rakkaudella.

(Kreikassa rakkauden tilalla on ikävä, halu)

18 Ja me tahdomme, että tulisimme luoksenne. Minä, Paulos, yhden, ja kahdenkin kerran, ja saatana esti minua!

(Kreikassa ”esti meitä”. עוכני; minua, ja meitä; עוכנן – vain viimeinen kirjain eroaa. Kreikasta sanamuotoja ei voi mitenkään lukea väärin. Meitä; ἡμᾶς, minua; ἐγώ.)

19 Sillä mikä onkaan meidän toivomme ja ilomme, ja meidän kirkkautemme kruunu, ellette myös te, meidän Herramme Jeshuan edessä, hänen tulemuksessaan!

20 Sillä te olette meidän kirkkautemme ja ilomme!

 

3 luku

 

1 Ja koska emme tahtoneet olla tahdonvastaisia, viivyimme Ateenassa yksinämme.

(Chamas on ensisijaisesti väkivalta, mutta vastentahtoinen, väkisin, ym. ”Hamas”.)

2 Ja lähettää teidän luoksenne Timoteuksen, meidän veljemme ja Jumalan seurakuntapalvelijan, ja meidän auttajamme Messiaan toivon sanomassa, että tulisi teille todellisemmaksi, ja kysyisi siitä teidän uskollisuudestanne.

(Arameassa ”minä olen lähettävä”, futuuri, kreikassa monikon imperfekti.)

3 Ettei kukaan teistä lannistuisi ahdistuksessa, sillä te nämä tiedättekin, että tähän meidät on annettu.

4 Sillä silloinkin, kun olimme teidän luonanne, me edeltä sanoimme teille, että me tulisimme ahdistetuiksi, samoin te tiedätte tapahtuneenkin.

5 Tämän tähden en minäkään voinut kestää, ennen kuin täytyi lähettää hänet, että saisin tietää teidän uskollisuutenne, ettei mikään kiusaaja teitä kiusaisi, ja meidän raatamisemme olisi arvotonta.

6 Mutta nyt, kun Timoteus on tullut meidän luoksemme teidän keskuudestanne, ja antoi toivoa teidän uskollisuudestanne ja rakkaudestanne, ja että meidän muistomme teidän luonanne on hyvä joka paikassa, ja te haluatte nähdä meitä; samoin me myös teitä!

7 Tämän tähden me olemme lohdutetut teidän kauttanne, veljemme, yli kaikkien vastustusten ja ahdistusten, teidän uskollisuutenne tähden!

8 Ja nyt me niin tunnemme elävämme, jos te seisotte meidän Herrassamme!

9 Sillä millaista kiitosta me pystyisimmekään antamaan Jumalalle teidän puolestanne, kaikesta siitä ilosta, jolla me teidän tähtenne iloitsemme!

10 Vaan että me Jumalan edessä runsaasti rukoilisimme yöt ja päivät, että näkisin teidän kasvonne, ja tulisi täydelliseksi se, mikä on se teidän uskollisuutenne puute.

(Rukous tässä on harvinainen kash’shaf. Talmud ihmettelee sanaa, ja siinä selitykseksi on annettu, että kyseessä on sellainen rukous, joka vähentää vastustavien henkivaltojen voimaa. Talmudiin kirjatut opetukset olivat kuitenkin pääasiassa Paavalille tuttuja, mutta en tiedä, oliko kirjeen vastaanottajalle.)

11 Mutta hän, Jumala, meidän isämme, ja meidän Herramme Jeshua, Messias, on nopeuttava meidän tiemme teidän luoksenne!

(Nopeuttaa tulee ”juosta”- verbistä. Verbi on yksikössä. Jakeessa tulee se ajatus, että ”Jumala on yksi”, ja ”minä ja isä olemme yksi”, kuten hebrea ja aramea sen Johanneksen jakeen sanovat.)

12 Ja enentyisi ja rikastuisi teidän rakkautenne toinen toistanne kohtaan, ja jokaista kohtaan. Samoin mekin rakastamme teitä!

13 Ja kohottaisi teidän sydämiänne, ilman paheita, pyhityksessä, Jumalan, meidän isämme edessä, meidän Herramme Jeshuan, Messiaan tulemuksessa, joka on kaikkien hänen pyhiensä kanssa.

 

4 luku

 

1 Sen tähden, veljeni, me pyydämme ja rukoilemme teidän puolestanne, meidän Herramme Jeshuan kautta, että niin kuin olette meiltä vastaanottaneet, että niin vaeltaisitte, ja olisitte kauniina Jumalalle, että runsaasti kasvaisitte hedelmää.

(Pyytäminen on myös esirukousta, rukous tässä on henkivaltojen sitomista, ks.3:10, ja kasvaminen on maanviljelystermi, hedelmän tai sadon kasvattamista.)

2 Sillä te tunnette ne meidän teille Herramme Jeshuan kautta antamat käskyt.

(Suomen kieliopin tähden sanajärjestys näin, ettei tarvitse lisätä sellaisia pronomineja, joita ei alkutekstissä ole. Käskyt monikko, edellinen sana määrittää, muuten se voisi olla määräinen muoto yhdestä tietystä käskystä. Muutamassa kohdassa aramea ei kerro selkeästi, onko monikko vai määräinen muoto, esim. ”jotka Juudeassa ovat, paetkoon sille vuorelle”? Kreikassa jada - verbin vastine on aramean ja hebrean lainasana, oida, οἶδα; joka seemiläisissä kielissä on tietää, tuntea ja ennen kaikkea tuntea ”sydämen tasolla”, kuten rouva Ronning sen opetti.)

3 Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne; ja että olisitte erillänne kaikesta haureellisuudesta.

(Jakeen alku kuuluisi edellisen jakeen loppuun. Olla erillään, Snl.17:9.)

4 Ja tuntekoon jokainen teistä oman astiansa pyhityksessä ja kunniassa.

(Jae on jatkoa edellisiin. Nyt aramea ei puhu vaimon ottamisesta suoraan, vaan ”astian omistamisesta”, ja tunteminen on myös sitä, kun Adam tunsi Havan (Eevan). KR38 Vaimon ottaminen on tulkinta, jakeessa ei ole edes määritelty sukupuolia, pitäisikö miehen ottaa vaimo vai vaimon mies, vai tarkoitetaanko ihan omaa ruumista.)

5 Eikä ”tässä ja nyt”, himoissa, niin kuin muut kansakunnat, nämä, jotka eivät tunne Jumalaa.

(Jakeen alussa aramean sanonta.)

6 Ettette uskalla alkaa rikkomaan ja hyötymään kukin veljestään, koska tämä on se meidän Herramme tahto. Hän on näiden kaikkien selvittäjä, samoin kuin me myös olemme ennenkin sanoneet ja todistaneet teille.

(Selvittäjä tai tutkija, mutta ei ”kostaja” ainakaan sanatarkasti. Sana vain tässä. Kreikassa on ”veljelleen” sanan jälkeen ”missään asiassa”, arameasta sellainen puuttuu. Kreikasta puuttuu ”sanoneet” jakeen lopusta.)

7 Sillä Jumala ei kutsunut teitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.

8 Sen tähden, joka sortaa, ei sorrakaan ihmistä, vaan sortaa Jumalaa, häntä, joka antaa teihin hänen pyhän henkensä.

(Sortaa on tlam, voi olla myös toisesta hyötyminen, sortamisen kautta.)

9 Mutta veljien rakkaudesta minun ei tarvitse teille alkaa kirjoittamaan, sillä teidän olemuksenne on Jumalan opettama, että rakastaisitte toinen toistanne.

(Aramean knoma, olemus, puuttuu lähes kaikista muista. Kreikan vastaava ”persoona” (aram. gushma) edellyttää fyysistä olemusta, arameassa tämä sana ei, vaan kyse on laajemmasta asiasta.)

10 Myös siten te teette kaikille veljille, jotka ovat koko Makedoniassa. Mutta minä pyydän teitä, veljeni, että enenisitte siinä.

(Jatkoa edellisen jakeen rakkaudesta.)

11 Ja että olisitte rauhallisia, ja köyhien luona kiertelisitte, ja olisitte palvelemassa teidän käsillänne, niin kuin me olemme teitä käskeneet.

(Saa’ar on arameassa ensisijaisesti sairaiden luona vierailemista, ympäriinsä kiertelemistä. Lähes kaikki muut kääntävät ”asioiden toimittamiseksi” tai jotain epämääräistä, ”köyhät” on kyllä jokaiselle hepreankin alkeita osaavalle selkeä sana, vaikka hepreassa nunsofit tilalla on tietysti mems.)

12 Että teidän vaelluksenne olisi säädyllisyydessä ulkopuolisten luokse, ettekä olisi kenestäkään riippuvaisia.

13 Mutta minä tahdon, veljeni, että te tietäisitte niistä, jotka nukkuvat, ettette olisi murheellisia niin kuin muut ihmiset, joilla ei sitä toivoa ole.

(KR38 ja monet kreikan tekstit sanovat ”emme tahdo pitää teitä tietämättöminä”.)

14 Sillä jos me uskomme, että Jeshua kuoli ja nousi, samoin myös Jumala on tuova hänen kanssaan ne, jotka ovat Jeshuassa nukkuneet.

15 Mutta tämän me puhumme teille meidän Herramme sanan kautta, että me, jotka olemme ne jäljelle jääneet siinä meidän Herramme tulemuksessa, jotka elämme, ei meitä viedä ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.

16 Koska hän, meidän Herramme käskyn kautta, ja sen enkelijohtajan äänen kautta, ja Jumalan pasuunan kautta, on laskeutuva taivaista, ja ne kuolleet, jotka ovat Messiaassa, tulevat nousemaan ensin.

(Karna on sanatarkasti sarvi, eri pasuuna kuin sofar.)

17 Ja silloin me, jotka olemme niitä jäljelle jääneitä, jotka elämme, viedään pois heidän kanssaan kuin yhtenä pilvenä, meidän Herramme tapaamiseen avaralla paikalla, ja siten me saamme olla kaikki ajat meidän Herramme kanssa.

(”Kuin yhtenä pilvenä” on yleinen aramean sanonta midrasheissakin, kun on paljon kansaa koolla. Avaran toinen merkitys on tietysti ilma, joka puhaltaa avaralla paikalla. Joten voi sanoa ”ilmassakin”, mutta kieliopillisesti ilmassa sanotaan לאאר tai yläilmassa, לעלאאר, koska ilma ei ole konkreettinen paikka. Tapaaminen on Snl.7:10, vastaan tulemista.)

18 Olkaa sen tähden lohduttamassa toinen toistanne näillä sanoilla.

 

5 luku

 

1 Mutta ajoista ja paikoista, veljeni, minun ei tarvitse kirjoittaa teille.

(Paikat voi olla yksikön määräisessä muodossa myös Eeden, vrt. hebr. Ha’Eden.)

2 Sillä te todellakin tiedätte, että se päivä, joka on meidän Herramme, tulee siten kuin varas yöllä.

3 Kun sanotaan, että ”rauhaa, ja lepoa”, ja silloin, yhtäkkiä, nousee se kadotus heidän ylleen, kuin synnytyskivut raskaana olevalle, eivätkä he pääse pakenemaan.

4 Mutta te, veljeni, ette ole pimeydessä, että se päivä veisi teidät niin kuin varas.

5 Sillä te kaikki olette valkeuden lapsia, ja päivän lapsia, ettekä te ole yön lapsia, ettekä pimeyden lapsia.

6 Sen tähden, älkää nukkuko niin kuin muut, vaan olkaa vartijat, ja selvin päin.

(Vartija on yksi enkeliryhmä tavallisen vartioinnin lisäksi.)

7 Sillä ne, jotka siinä yössä nukkuvat, he nukkuvat, ja ne, jotka ovat juopuneet siinä yössä, he ovat juovuksissa.

8 Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, me vartioimme ajatuksiamme. Ja pukekaamme yllemme se uskollisuuden ja rakkauden rintakilpi, ja laittakaamme elämän toivon kypärä.

(Rintakilven pukemisesta käytetty verbi merkitsee ainoastaan ylipapin uurim ja tummim – rintakilven pukemista; sitä, että on valmis kysymään Jumalalta vastauksia ihmisten kysymyksiin. Sanavalintaa ei voi tietää kukaan muu kuin arameaa äidinkielenään käyttävä, juutalaisen sanavaraston osaaja. Jakeessa uurim ja tummim on siis korvattu sanoilla uskollisuus ja rakkaus,)

9 Koska Jumala ei osoittanut meitä vihaan, vaan elämän omistusoikeuteen, meidän Herramme Jeshuan, Messiaan kautta.

10 Hän, joka kuoli meidän kasvojemme puolesta, että valvommepa tai nukuimmepa, me saamme elää hänen kanssaan yhdessä.

11 Tämän tähden, lohduttakaa toinen toistanne, ja rakentakaa toinen toistanne, kuten te olette tehneetkin.

12 Mutta me pyydämme teistä, veljeni, että tunnistaisitte ne, jotka teissä raatavat ja seisovat teidän kasvojenne keskellä meidän Herrassamme, ja opettavat teitä.

13 Että te ajattelette heitä runsaammassa rakkaudessa, ja heillä olisi rauha kanssaan, heidän työnsä tähden.

(KR38 pyytää ”antamaan tunnustusta”, aramea pyytää tunnistamaan, ja rakastamaan.)

14 Mutta me pyydämme teistä, veljeni; ojentakaa väärintekijöitä ja tukekaa horjuvia sieluja, ja kantakaa heikkojen kuormia, ja olkaa kärsivällisiä jokaiselle.

15 Ja varokaa, ettei kukaan teistä palkitsisi pahaa pahan puolesta, vaan koko ajan, juoskaa sen hyvän perään, iloitsevien luokse, ja jokaisen luokse.

16 Olkaa koko ajan iloisia.

17 Ja rukoilkaa ilman taukoja.

18 Ja olkaa kiittämässä kaikissa asioissa, sillä tämä on teille Jumalan tahto Jeshuassa, Messiaassa.

19 Sitä henkeä, älkää sammuttako!

20 Profetiaa älkää kätkekö!

(Salata, kätkeä, on ”laittaa koriin”. Sal, tuleeko suomenkin ”salaaminen” koriin laittamisesta?)

21 Tutkikaa joka asiaa, ja pitäkää kiinni siitä, mikä on kaunista.

22 Ja kaikesta pahasta tahdosta paetkaa.

23 Mutta hän, rauhan Jumala, on teidät pyhittävä täydellisesti, teidät kaikki, ja koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne hän on varjeleva ilman paheita, meidän Herramme Jeshuan, Messiaan, tulemukseen saakka.

24 Hän, joka teidät kutsui, on uskollinen, että hän sen tekee.

25 Veljeni, rukoilkaa meidän puolestamme.

(Seemiläisissä kielissä siunaukset tulevat ihmisen päälle, sanatarkasti.)

26 Lähettäkää ”shalom!” kaikille, jotka ovat veljiämme, pyhän suudelman kautta.

27 Minä vannotan teitä meidän Herramme kautta, että tämä kirje luettaisiin kaikille pyhille veljille.

28 Meidän Herramme Jeshuan, Messiaan hyvyys kaikkien teidän kanssanne. Amen!

 

Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/1tess.pdf

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/