Paavalin kirje galatalaisille
(Lopussa ovat kääntäjän
sanat tähän käännökseen.)
1 luku
1 Paulos, apostoli – ei
ihmislasten kautta, eikä ihmisen käden kautta, vaan Jeshuan, Messiaan käden
kautta, ja Jumalan, hänen isänsä – hänen, joka herätti hänet
kuolleiden huoneesta.
2 Ja ne kaikki veljet, jotka ovat minun
kanssani; seurakunnalle, joka on Galtiassa.
3 Siunaus olkoon teidän kanssanne, ja
rauha isältä Jumalalta, ja meidän herraltamme Jeshualta, Messiaalta.
(Laitan
teivutha mieluummin siunaus kuin armo, joka olisi ruchama, mutta kyllä sen voi
armoksikin yhtä hyvin laittaa. Siunaus taas barka, sanoilla on vähän eri
sävyjä. Jastrowin sanakirjan mukaan teivutha on ’hyvyys, hyvä teko, hyöty,
mielihyvä’. Kreikassa on kharis, armo, josta tulee hyväntekeväisyyskin,
’charity’.)
4 Hän, joka antoi sielunsa meidän syntiemme puolesta, joka vapautti meidät tästä pahasta maailmasta meidän isämme tahdon mukaan.
5 Hänelle kunnia iankaikkisesta
iankaikkiseen, amen.
6 Minä ihmettelen, kuinka nopeasti te
olette kääntyneet Messiaasta – hänestä, joka hyvyydessään kutsui teidät –
toiseen toivoon.
(Sevarta on
toivo, eikä evankeliumi, mutta ehkä lukijaa kohtaan ystävällisempää kuitenkin
käyttää sitä ”evankeliumi” - sanaa tästä alkaen.)
7 Sellaiseen, jota ei ole olemassa, mutta siellä on muutamia, jotka teitä murehduttavat, ja haluavat, että te vaihdatte pois sen Messiaan evankeliumin.
8 Jos me, tai vaikka enkeli taivaista
teille evankelioi ulkopuolella sen, mistä meidän evankeliumimme on, hän olkoon
kirottu.
(Charim,
”karma”, tarkoittaa Jumalan kiroamaa, ihmisten kirouksille on eri sana. Aramean
sanamuoto ei anna ymmärtää, että näyttäisi siltä, että välttämättä olisi jo
tässä ajassa kirottu, mutta eräänä päivänä...)
9 Kuten edeltä sanoin, ja nyt taas minä sanon, että jos joku ihminen evankelioi teitä ulkopuolella siitä, mitä olette ottaneet vastaan, hän olkoon kirottu.
10 Sillä nyt, ihmislapsiinko minä vetoan
vai Jumalaan? Pyrinkö miellyttämään ihmislapsia? Sillä jos olen tähän saakka
miellyttänyt ihmislapsia, en ole ollut Messiaan palvelija.
11 Mutta minä kiitän teitä, veljeni,
että se evankeliumi, jota olen evankelioinut, ei ollut ihmisistä.
12 Enkä minä edes saanut sitä ihmisiltä.
Minä olen oppinut sen siinä Messias Jeshuan ilmestyksessä.
13 Sillä te olette kuulleet entisestä
elämäntavastani, joka oli juutalaisuudessa, että minä runsaasti olin
vainoamassa Jumalan seurakuntaa, ja olin sen tuhoaja.
14 Ja minä ohitin siinä juutalaisuudessa
paljon ikäisiäni, jotka olivat minun sukuani, ja olin erityisen kiivas isieni
opetusten puolesta.
(Ohittaa;
tulla suuremmaksi, runsaammaksi, rikkaammaksi.)
15 Mutta kun tahtoi hän, joka minut erotti äitini kohdusta, ja kutsui minut hyvyydessään,
16 Että paljastaisi minussa hänen
poikansa, että häntä julistaisin kansakunnissa, en siinä silmänräpäyksessä
paljastanut tätä ihmisille,
(Tässä
jakeessa on kaksi aramean sanontaa. Bar satha, ”hetken poikanen”, tarkoittaa
”samalla sekunnilla” nykyisessä puhekielessämme. ”Lihaa ja verta”, basar
ve’dama, tarkoittaa taas ihmisiä yleensä.)
17 Enkä minä mennyt Jerusalemiin niiden apostolien luokse, jotka olivat minua ennen, vaan menin Arabiaan ja palasin taas Damaskoon.
18 Ja kolmen vuoden jälkeen minä menin
Jerusalemiin, nähdäkseni Keefan, ja pysyin hänen luonaan ne viisitoista päivää.
(Kreikan
käsikirjoituksista melko tarkkaan puolet sanoo Pietari, ja toiset Keefas.
Delitschin hebreassa Keefa.)
19 Mutta muita niistä apostoleista minä en nähnyt – ainoastaan Jakobin, meidän Herramme veljen.
20 Mutta nämä asiat, joista minä teille
kirjoitan, katso, Jumalan edessä, että minä en valehtele,
21 Näiden jälkeen minä tulin Syyrian ja
Kilikian maakuntiin.
22 Eivätkä minun kasvoni olleet tunnetut
Juudean seurakunnille, niille, jotka ovat Messiaassa.
23 Vaan olivat ainoastaan kuulleet, että
hän, joka ennen meitä vainosi, katso, nyt hän saarnaa sitä uskoa, jota hän
ennen oli hajottamassa.
24 Ja he ylistivät Jumalaa minun
kauttani.
2 luku
1 Mutta taas, neljäntoista vuoden
jälkeen, minä menin ylös Jerusalemiin Barnaban kanssa, ja toin Tituksen
mukanani.
(Bar Naba,
”profetioiden poika”. Arameankielinen nimi.)
2 Mutta minä menin sinne ylös ilmestyksen kautta, ja paljastin heille sen evankeliumin, jota minä julistan kansakuntien keskuudessa, ja osoitin sen kahdenkesken niille, jotka jotain olivat, etten olisi turhaan juossut tai juokse.
3 Myös Titus, joka oli minun kanssani,
joka oli aramealainen – ei pakotettu ympärileikkaukseen.
(Tässä on
erikoinen ilmiö. Kreikan teksteissä aramealainen ja aramea on joka kohtaan
vaihdettu kreikkalaiseksi. MUTTA, se kreikan sana, jota tässäkin käytetään,
Ελλην merkitsee myös ’hellenistiä’, aatesuuntaa, ei välttämättä kansalaisuutta.
Gingrich’n sanakirja; ”kreikkalainen, hellenisti, kreikan taitoinen ihminen”.,
Ἕλλην, ηνος, ὁ a Greek, a Hellene, one who speaks Greek Ro
1:14. Gentile, non -Jew Ac 11:20 v.l.; 20:21; 1 Cor 1:24; Gal 3:28.
Of proselytes J 12:20. Of ‘God - fearers’ or people in sympathy with Israel's
heritage Ac 17:4. [pg 63] )
4 Mutta niiden väärien veljien tähden, jotka astuivat keskuuteemme vakoilemaan sitä vapautta, joka meillä on Jeshuassa Messiaassa siten orjuuttaakseen minua,
5 Emmekä hetkeksikään taipuneet heidän
alistamiselleen, että jatkaisimme teidän kanssanne sen evankeliumin totuutta.
6 Mutta nämä, joita jonain pidettiin,
eivät olleet minun asiani, sillä Jumala ei katso ihmislasten kasvoihin, mutta
nämä eivät ottaneet vastaan tätä asiaa, joka oli minulle laitettu.
7 Vaan päinvastoin, sillä he näkivät,
että minulle oli uskottu se ympärileikkaamattomien evankeliumi niin kuin
Keefa’lle se uskottiin ympärileikattujen keskuudessa.
8 Sillä hän, joka rohkaisee Keefa’a
siinä ympärileikattujen apostolin työssä, rohkaisee myös minua niiden muiden
kansakuntien apostolin työssä.
9 Ja kun he tunsivat sen siunauksen,
joka minulle oli annettu, Jakob ja Keefa ja Johannan, nämä, joita pidettiin
pylväinä, antoivat yhteistyön oikeaa kättä minulle ja Barnaballe, jotka olemme
muiden kansakuntien keskuudessa – ja nämä ympärileikattujen keskuudessa.
10 Meidän tulee ainoastaan muistaa
köyhiä – ja tämä on minullekin huolen aihe, että sitä tekisin.
11 Mutta kun Keefa tuli Antiokiaan,
nuhtelin häntä vasten kasvoja, koska hänen kauttaan oli kompastuttu.
12 Että aikaisemmin oli tullut Jakobin
luota ihmisiä, kun hän oli syömässä muiden kansojen ihmisten kanssa, mutta kun
he tulivat, hän vetäytyi sivuun ja erotti sielunsa heistä, koska hän pelkäsi
niitä ympärileikattuja.
13 Ja tämän seurauksena heidän kanssaan,
tässä myös toisetkin juutalaiset kompastuivat, että he näin johtivat
Barnabankin puolueellisuuteen.
14 Ja kun minä näin, etteivät he
vaeltaneet suoraan evankeliumin totuudessa, minä sanoin Keefalle, heidän
kaikkien nähden, ”jos sinä olet juutalainen, te elätte kuin aramealaiset eikä
niin kuin juutalaiset, miksi te pakotatte muita kansakuntia elämään niin kuin
juutalaiset?”
(Kirjeessä
käytetään nyt kreikan lainasanaa evankeliumista ensimmäisen kerran. Sana tulee
LXX tekstistä, jossa Davidille tuodaan ’hyvä sanoma’. 2Sam.18:27. Sana on tässä
muodossa 12 kertaa UT:n arameassa. Vanhurskaudesta on harvinainen sana,
teritsa, joka esiintyy mm. TgPs.45.7 ja muissakin psalmeissa noin kymmenen
kertaa.)
15 Sillä me olemme juutalaisia luonnostamme, emmekä syntisistä kansakunnista.
16 Koska me tiedämme, ettei ihminen
vanhurskaudu kirjoitetun sanan teoista, vaan siitä uskollisuudesta, joka on
Jeshuan Messiaaan, jos me häneen Jeshuaan Messiaaseen uskomme, että siitä
Messiaan uskollisuudesta tulee vanhurskaaksi, eikä kirjoitetun sanan teoista,
koska sanan teoista ei mikään liha tule vanhurskaaksi.
(Tämä on
pitkin talmudiakin rabbien suuri kysymys, koska ”joka ne täyttää, on niistä
elävä” – siinä ei lue, että tulisi pyhäksi tai vanhurskaaksi. Se oli
yksi syy siihen, että Paavali pystyi sanomaan, ”me tiedämme, ettei...”)
17 Mutta jos me etsimme vanhurskautusta Messiaan kautta, ja meidät havaitaankin syntisiksi, onko Jeshua, Messias, sitten synnin palvelija? Älä sano näin!
(Chas, on
aramean huudahdus, joka on ”ei missään tapauksessa”, ”älä nyt hulluja puhu” ym.
Kreikassa vastaavaa sanontaa ei ole, ginomai on käytössä, mutta sana sinänsä ei
merkitse samaa asiaa.)
18 Sillä jos minä näihin asioihin, jotka jo tuhosin, taas rakennan, jotka ovat minun sieluani vastaan, minähän toimin sitä käskyä vastaan!
19 Sillä minä olen kirjoitetun sanan
kautta kuollut sille sanalle, että eläisin Jumalalle.
20 Ja minut on ristiinnaulittu Messiaan
kanssa, enkä minä enää elä, vaan Messias elää minussa, että minä, joka elän
lihassa, eläisin Jumalan pojan uskollisuudessa – hänen, joka rakasti meitä ja
antoi oman sielunsa meidän puolestamme.
(Kaikissa
kreikan teksteissä jakeen loppu on yksikössä, ”rakasti minua.. minun
puolestani”.)
21 Minä en hylkää Jumalan hyvyyttä! Sillä jos se vanhurskaus olisi kirjoitetun sanan kautta, silloinhan Messias kuoli turhaan.
3 luku
1 Voi! Järki puuttuu, Galata! Kuka
teidän keskuudessanne on esteenä, että katso, hän, joka oli kuvainnollisesti
teidän silmienne eteen ristiinnaulittuna, Jeshua, Messias,
2 Tämän minä vain tahdon teistä tietää:
saitteko te hengen kirjoitetun sanan toteuttamisesta, vai uskollisuuden
kuulemisesta?
3 Näin tyhmiäkö te olette, että
aloititte hengessä ja nyt, lopetatte lihassa?
4 Turhaanko te kaikki olette vaivaa
nähneet? Voi, kunpa se ei olisi turhaa!
5 Sen tähden, hän, joka antoi teille
hengen, ja saa aikaan voimaa – onko se kirjoitetun sanan
toteuttamisesta vai uskollisuuden kuuntelemisesta?
6 Niin kuin Abraham uskoi Jumalaa, ja se
luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
7 Sen tähden tietäkää, että ne, jotka
ovat siitä uskollisuudesta, ovat Abrahamin lapsia.
8 Sillä koska Jumala edeltä tiesi, että
kansakunnat vanhurskautetaan uskollisuudessa, Abrahamin toivon edessä, niin
kuin pyhät kirjoitukset sanovat, että ”sinussa tulevat kaikki kansakunnat
siunatuiksi”.
9 Niin siis uskovat ovat siunattuja sen
uskovan Abrahamin kautta.
10 Sillä ne, jotka ovat teoista, ovat
sen kirouksen sanan alla, sillä kirjoitettu on, että ”kirottu on jokainen, joka
ei tee kaikkea sitä, mitä tässä sanassa on kirjoitettu”.
11 Sillä se, ettei kukaan puhdistu
kirjoitetun sanan kautta, on Jumalalle selvää, koska kirjoitettu on, että
”vanhurskas on elävä sen uskollisuuden kautta”.
12 Sillä se sana ei ollut
uskollisuudesta, vaan siitä, että kuka ne on tekevä, jotka ovat siinä
kirjoitetut, on siitä elävä.
13 Mutta meidät Messias lunasti tuosta
sanan kirouksesta, ja hän tuli meidän puolestamme kiroukseksi, sillä
kirjoitettu on, ”kirottu olkoon jokainen, joka on puuhun ripustettu”.
14 Että kansakunnissa olisi se Abrahamin
siunaus, Messias Jeshuan kautta, ja me saisimme sen hengen lupauksen siinä
uskollisuudessa.
15 Veljeni, kuin perhekunnan ihmisille
minä sanon, että sellainen ihmisten liitto, joka on vahvistettu, sitä ei kukaan
hylkää, tai siitä mitään vaihda pois.
16 Mutta se on lupaus, joka luvattiin
Abrahamille ja hänen siemenelleen, eikä hänelle sanottu ”siemenillesi”, niin
kuin monille, vaan ”siemenellesi”, niin kuin yhdelle – hän, joka on Messias.
(Luvattu
lupaus, on aramean erittäin voimallinen sanonta lupauksesta, joka viittaa myös
kuninkaaseen – molemmissa sanoissa kuningas mukana, מלך)
17 Sillä tämän minä sanon; että se liitto, jonka Jumala alusta vahvisti Messiaan kautta – se sana, joka tuli, neljäsataa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, ei voi sitä poistaa, eikä sitä lupausta mitätöidä.
18 Mutta jos se perintöosa onkin
sanasta, eikä Abrahamin lupauksesta? Mutta Jumala antoi sen hänelle
lupauksessa.
19 Miksi sitten se sana on? Se lisättiin
luopumuksen tähden, kunnes tulisi se siemen, hän, jolle se lupaus oli, ja se sana
annettiin enkelien kautta, välimiehen käden kautta.
20 Mutta välimies ei ollut yhtä varten –
mutta Jumala on yksi.
21 Onko se sana sitten vastoin Jumalan
lupausta? Ei missään tapauksessa! Sillä jos se sana, joka oli annettu, olisi
voinut antaa todellisen elämän, silloinhan se vanhurskaus olisi tullut
kirjoitetun sanan kautta.
22 Mutta se kirjoitus on sulkenut kaikki
asiat synnin alle, että se lupaus Jeshuan Messiaan uskollisuuden kautta
annettaisiin niille, jotka ovat uskovia.
23 Mutta kunnes se uskollisuus tulisi,
se sana oli varjelemassa meitä, kun meidät suljettiin siihen uskollisuuteen,
joka oli tuleva ilmestymään.
24 Sen tähden, se sana oli meille
oppaana Messiaan luokse, että meidät siitä uskollisuudesta
vanhurskautettaisiin.
25 Mutta kun se uskollisuus tuli, emme
olleet oppaan alaisia.
26 Sillä te kaikki olette Jumalan
lapsia, Jeshuan Messiaan uskollisuudessa.
(Tai,
uskollisuuden kautta. Be - voi arameassa tarkoittaa molempia, niin kuin edeltä
on varmasti jo näkynyt.)
27 Sillä ne, jotka ovat Messiaassa kastetut, ovat Messiaaseen pukeutuneet.
28 Ei ole juutalaista eikä aramealaista,
ei ole työntekijää eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista, sillä te kaikki
olette yksi, te olette Jeshuassa Messiaassa.
(Jastrowin
sanakirjan mukaan aramealaisella voitiin tarkoittaa myös roomalaista.)
29 Ja jos te olette Messiaan, te olette
siis hänen, Abrahamin siementään – ja perillisiä sen lupauksen kautta.
4 luku
1 Mutta minä sanon, että niin kauan kuin
perillinen on lapsi, ei hän eroa palvelijoista, vaikka onkin heidän kaikkien
herra.
2 Vaan on vartijoiden ja huoneen
johtajien alla oman isänsä asettamaan hetkeen saakka.
3 Tällä tavalla myös me, kun olimme
alaikäisiä, olimme maailman alkeisvoimien alaisuudessa.
4 Mutta kun tuli sen ajan loppu, Jumala
lähetti oman poikansa, ja hän oli vaimosta, ja hän oli sen sanan alla.
5 Että hän ostaisi ne, jotka ovat sen
sanan alla, ja he saisivat lasten aseman.
6 Mutta teille, jotka olette lapsia,
Jumala lähetti poikansa hengen sydämillenne, sen, joka kutsuu, ”isä, meidän
isämme!”
(Tässä taas
jostain syystä aramean sana on laitettu sellaisenaan kreikan tekstiin.
Αββᾶ, ὁπατήρ.)
7 Te ette siis ole työntekijöitä, vaan lapsia – ja jos te olette lapsia, te olette myös Jumalan perillisiä, Messias Jeshuan kautta.
8 Sillä silloin, kun te ette tunteneet
Jumalaa, te palvelitte niitä, jotka eivät luonnostaan ole jumala.
9 Mutta nyt te olette tulleet tuntemaan
Jumalan, ja erityisesti Jumala tuntee teidät, te olette taas kääntyneet näiden
sairaiden ja heikkojen ja hallitsevien alkeisvoimien puoleen, ja niille te
tahdoitte olla alamaisia.
10 Te seurailette päiviä ja kuuta, ja
aikoja ja vuosia!
11 Minä pelkään; olenko turhaan ollut
teidän keskuudessanne?
12 Olkaa niin kuin minä, koska myös minä
olen ollut kuin te – veljeni, minä pyydän! Ette te ole minua mitenkään
loukanneet.
13 Sillä te tiedätte, että lihani
heikkoudessa minä olen teitä aikaisemmin evankelioinut.
14 Ja minun lihani koettelemusta te ette
pilkanneet, ettekä halveksineet, vaan otitte minut vastaan kuin Jumalan
sanansaattajan, ja Messias Jeshuan.
15 Sen tähden, missä on teidän
hyvyytenne? Sillä minä todistan teistä, että jos olisi mahdollista, te olisitte
kaivaneet silmännekin päästänne ja antaneet ne minulle!
16 Olenko tullut teidän viholliseksenne,
saarnatessani teille sitä totuutta?
17 He muotoilevat teitä, ei
kaunistamiseksi, vaan teidän alistamiseksenne. He tahtovat, että te alkaisitte
tekemään heitä kirkkaammiksi!
18 Se on kaunista, että muotoudutte sen
kauneuden kautta koko ajan, eikä vain silloin, kun minä olen teidän kanssanne.
19 Minun lapseni, jotka olette ylhäältä!
Minä teen työtä, kunnes Messiaan kuva
valmistuu teissä!
20 Mutta minä tahtoisin nyt olla teidän luonanne,
ja muuttaa äänenikin, koska niin ihmettelen teitä!
(Brat kalli,
ääneni tytär. Tarkoittaa puheääntä.)
21 Kertokaa minulle te, jotka tahdotte olla sen kirjoitetun sanan alla, ettekö te kuule sitä sanaa?
(Sekä
arameassa, että hebreassa shma on kuunnella, kuulla, ymmärtää.)
22 Sillä Abrahamista on kirjoitettu, että hänellä oli kaksi poikaa; yksi orjattaresta ja yksi vapaasta naisesta.
23 Mutta hän, joka on orjattaresta,
syntyi lihan kautta, mutta hän, joka on vapaasta naisesta, on lupauksen kautta.
24 Mutta nämä ovat vertaus kahdesta
liitosta, yksi Sinain vuoresta, joka synnyttää orjuuteen, joka on Hagar.
25 Sillä Hagar on se Sinain vuori, joka
on Arabiassa, ja tälle on annettu Jerusalem, ja se lapsineen palvelee orjuutta.
26 Mutta se Jerusalem, joka on ylhäällä
ja joka on meidän äitimme, on se vapaa.
27 Sillä kirjoitettu on, että ”iloitse,
hedelmätön, joka et kanna, ja riemuitse ja huuda, joka et synnytä, sillä
hylätylle on tuleva enemmän lapsia kuin aviovaimolle”.
28 Mutta me, veljeni, olemme kuin
Ishak – me olemme lupauksen lapsia!
29 Ja niin kuin silloin; hän, joka
syntyi lihan kautta, vainosi häntä, joka syntyi hengen kautta – näin on myös
nyt.
30 Mutta mitä kirjoitus sanoo? ”Aja pois
orjatar poikineen, koska orjattaren poika ei tule perimään vapaan naisen pojan
kanssa”.
31 Sen tähden, veljeni, me emme ole
orjattaren lapsia, vaan vapaan naisen lapsia.
5 luku
1 Pysykää sen tähden siinä vapaudessa,
johon Messias meidät vapautti, älkääkä menkö ikeen alle, uudestaan siihen
orjuuden ikeeseen.
2 Katso, minä, Paulos, minä sanon
teille, että jos teidät ympärileikataan, Messiaasta ei ole teille mitään
hyötyä.
3 Mutta minä todistan teille taas, että
jokainen mies, joka ympärileikataan, on velvollinen toteuttamaan kaiken
kirjoitetun sanan.
4 Te olette tehneet tyhjäksi olemisenne
Messiaassa, nämä, jotka ovat sanan kautta vanhurskautettuja, ja olette
langenneet pois siitä siunauksesta.
(Pientä
tulkintaa tässä, lähes joka versio lisää jotain ”tahdotte tulla
sanan kautta...”, vaikkei sitä ole kreikassakaan.)
5 Sillä hengessä me odotamme sitä vanhurskauden toivoa, joka on siitä uskollisuudesta.
6 Sillä Jeshuassa, Messiaassa, ei
ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uskollisuus, joka
tulee täydelliseksi rakkaudessa.
(Aramean מתגמרא –
täydellistyy, on luettu kreikkaan מתעבדא – tekee työtä, joka on
muuten sanatarkasti orjatyötä. Taas kerran aramea sanoo asian selkeämmin, ja
asialle on selkeä selityskin.)
7 Te juoksitte kauniisti – kuka teitä kiihotti, ettette tottele totuutta?
(Kreikan kalos
on hyvää, aramean safir on kaunista. Molemmat sanat voi kääntää molemmilla
tavoilla.)
8 Teidän kääntymisenne ei ollut hänestä, joka teidät kutsui!
9 Vähäinen hiiva kohottaa koko taikinan.
(Kohottaa,
sana vain tässä, 1Kor.5:6 ja TgEz.12:19, se voi olla jotain muutakin
leipomiseen liittyvää..)
10 Minä luotan meidän Herrassamme, ettette muita miettisi, ja sellainen, joka teitä vaivaa, hänet tullaan antamaan sille tuomiolle, kuka onkin.
11 Mutta veljeni, jos minä vielä
saarnaan ympärileikkausta, miksi olin vainottu? Olenko minä tehnyt tyhjäksi sen
ristiinnaulitsemisen loukkauksen?
12 Mutta minä haluaisin myös, että nämä,
jotka teitä vaivaavat, leikkaamalla leikattaisiin!
13 Mutta teidät on kutsuttu vapauteen,
veljeni. Älköön vain vapautenne olko mahdollisuus lihalle, vaan että olisitte
rakkaudessa palvelemassa toinen toistanne.
14 Sillä kaikki kirjoitettu sana on
täytetty tässä yhdessä sanassa, että ”rakasta lähimmäistäsi kuin omaa
sieluasi”.
15 Mutta jos te toinen toistanne purette
ja syötte, katsokaa, ettette toinen toistanne hävitä.
16 Mutta minä sanon, että vaeltakaa,
olkaa hengessä, ja ette milloinkaan toteuta lihan himoa.
17 Sillä liha himoitsee, vastustaa
henkeä, ja henki himoitsee sitä, mikä vastustaa lihaa, ja molemmat ovat, toinen
toistaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä te tahtoisitte.
18 Mutta jos te olette hengessä
johdatettavina, te ette ole sen kirjoitetun sanan alla.
19 Sillä lihan teot ovat tunnettuja,
jotka ovat haureus, saastaisuus, aviorikos.
20 Epäjumalien palvonta, noituus, vihamielisyys,
riita, kiihottaminen, raivo, pilkka, jakaantuminen, harhaoppi.
21 Kateus, murha, juopumus, kapina ja
kaikkea sellaista, kuin nämä ovat, jotka näitä harjoittavat, niin kuin jo
aikaisemmin sanoin teille, minä sanon myös nyt, että he eivät peri Jumalan
kuningaskuntaa.
22 Mutta hengen hedelmiä ovat rakkaus,
ilo, rauha, pitkämielisyys, ihanuus, hyvyys, uskollisuus.
23 Nöyryys, kärsivällisyys – näitä
vastaan kirjoitettua sanaa ei ole asetettu.
24 Mutta ne, jotka ovat Messiaan, ovat
ristiinnaulinneet lihansa kaikkien heikkouksiensa ja himojensa kanssa.
25 Sen tähden, eläkäämme hengessä, ja
antautukaamme sille hengelle!
26 Ja älkäämme olko vailla sitä
kirkkautta; halveksien toinen toistamme ja kadehtien toinen toistamme.
6 luku
1 Veljeni, jos joku ihminen teistä tulee
rikkomuksen voittamaksi, te, jotka olette
hengessä, palauttakaa hänet siinä
nöyryyden hengessä, ja olkaa varovaiset, ettette myös te tulisi kiusatuiksi.
2 Ja kantakaa toistenne taakkoja, sillä
näin te täytätte Messiaan sanan.
3 Sillä jos joku toivoo olevansa jotain,
vaikka hän ei mitään ole, hän on oman sielunsa eksyttäjä.
4 Vaan ihmisen tulee koetella omat
tekonsa, ja silloin hänen kerskailunsa on hänen omalle sielulleen, eikä
toisissa.
5 Sillä jokaisen on kannettava oman
sielunsa kuorma.
6 Mutta joka sanaa kuulee, jakakoon
hänelle, joka saarnaa, kaikkea hyvää.
7 Älkää eksykö. Jumala ei mitään laita
häpeään! Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.
8 Kuka lihassa kylvää, lihasta turhuuden
niittää, ja kuka hengessä kylvää, hengestä iankaikkisen elämän niittää.
9 Ja kun hyvää teemme, älkäämme
veltostuko, sillä tulee aika, että saamme niittää, kun emme väsy.
10 Sen tähden, kun meillä on vielä
aikaa, tehkäämme hyvää jokaiselle, erityisesti sen uskollisuuden perhekunnan
lapsille.
11 Katsokaa, ne kirjoitukset minä
kirjoitin teille oman käteni kautta.
12 Nämä, jotka lihassa kehuskelevat,
jotka kehottavat teitä ympärileikkaamaan, tahtovat sillä vain, ettei heitä
Messiaan ristiinnaulitsemisen tähden vainottaisi.
13 Sillä eivät edes nämä ympärileikatut
pidä sitä kirjoitettua sanaa, vaan tahtovat, että teidät ympärileikataan, että
saavat kehuskella teidän lihastanne.
14 Mutta minulla ei ole muuta
kehuskeltavaa, vain Herramme Jeshuan, Messiaan, ristiinnaulitsemisessa, siinä,
että maailma on hänen kauttaan ristiinnaulittu minulle, ja minä olen
ristiinnaulittu maailmalle.
15 Sillä ei ympärileikkaus ole mitään,
eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.
16 Ja niille, jotka tälle polulle
rauhassa astuvat, armo ja rauha on tuleva heidän ylleen, ja Jumalan Israelin
ylle.
17 Älkää siis kasvattako murheitani,
sillä minä olen saanut ruumiiseeni Herramme Jeshuan arvet.
18 Meidän Herramme, Jeshuan Messiaan
siunaus, olkoon teidän henkenne kanssa, veljeni. Amen.
Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/galtija.pdf
Uuden
Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38 https://ut-vertailut.blogspot.com/
Paavalin
kirje galatalaisille, kääntäjän alkusanat
Galata, eli גלטיא
,tulee gallialaisten ikivanhan siirtokunnan nimestä. Hieronymuksen aikaan -
hänen omien kirjoitustensa mukaan - alueen asukkaat vielä 400-luvun alussa
puhuivat heidän omaa, tuntemattomaksi jäänyttä kieltään. Juutalaisten siirtokunnissa
käyttökielenä oli aramea ympäri maailmaa.
Arameassa
sana galuta merkitsee orjuutettua, siteissä olevaa. Tämän tiedon pitäisi
riittää perusteluksi sille, että kirje on tarkoitettu muillekin, kuin vain
vanhalla geografisella Galatian alueella asuneille.
Myös Keefan,
eli Pietarin, kirje on suunnattu laajalle alueelle, Galata ja Kappadokia (joka
on vanhan testamentin puolella Kaftor) mukaan luettuina.
Vaikka
kreikka olikin käytössä, tekstit kirjoitettiin arameaksi ja käännettiin
kreikaksi. Kirkkohistoria kertoo lähinnä Luukkaan kääntäneen Paavalin tekstejä
kreikan kielelle.
Kreikan
alkuperän puolustajia tämä maailma on täynnä, mutta kukaan ei voi varmuudella
väittää mitään. Sanaerot teksteissä puhuvat aramean alkutekstin puolesta.
Herra itse
puhukoon sanansa kautta; Critical Text 1920 mukaan. Siunattuja lukuhetkiä,
Piikkiössä joulukuussa 2013, ja kielelliset korjaukset ja tarkistukset 5.
helmikuuta 2015. Tuomas Levänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti