tiistai 18. heinäkuuta 2017

Luukas luvut 21-24




Luukas luvut 21-24

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.

21 luku

1 Mutta Jeshua katsahti rikkaisiin, niihin, jotka olivat heittämässä lahjaansa aarretaloon.
2 Ja hän näki myös yhden köyhän lesken, joka heitti kaksi shamonia.
(Shamona on todella pieni raha.)

3 Ja hän sanoi, ”totuutta minä sanon teille, että tämä köyhä leski heitti kaikkia muita enemmän”.
4 Sillä kaikki nämä heittivät Jumalan uhrilahjan taloon siitä, mitä heillä on liikaa, mutta tämä hänen puutteestaan, heitti koko omaisuuden.
5 Ja kun ihmiset olivat puhumassa temppelistä, että kivet ovat kauniita ja sitä on lahjojen kautta koristeltu, Jeshua sanoi heille,
6 Nämä, jotka te näette; ne päivät tulevat, että näihin ei jätetä kiveä kiven päälle, jota ei olisi kaadettu.
7 Ja he olivat kysymässä häneltä ja sanoivat, ”opettaja, milloin nämä tapahtuvat, ja mikä on se merkki, kun näiden tapahtumiset ovat lähellä?”
8 Mutta hän sanoi heille, ”katsokaa, ettette eksy! Sillä monet tulevat minun nimessäni ja sanovat, että ”minä olen se Messias, ja määräaika lähestyy!”, mutta älkää menkö heidän perässään.
9 Ja kun te kuulette taisteluita ja sotia, älkää pelätkö, sillä nämä tulevat olemaan edessä, vaan vielä se loppu ei ole saapunut.
10 Sillä kansa on nouseva kansaa vastaan, ja kuningaskunta kuningaskuntaa vastaan.
11 Ja on oleva valtavia maanjäristyksiä todella monissa paikoissa, ja nälänhätää ja vitsauksia, ja on oleva pelkoa ja kauhua, ja valtavat merkit taivaista näkyvät, ja on oleva valtavia myrskyjä.
12 Mutta näitä ennen he kaikki kohottavat kätensä teitä vastaan ja vainoavat teitä, ja luovuttavat teitä kokouspaikkoihin ja vankiloihin, ja teitä viedään kuninkaiden ja hallitusmiesten eteen, minun nimeni tähden.
13 Mutta ne ovat teille todistamiseksi.
14 Mutta laittakaa sydämiinne se, ettette opiskele puolustautumista,
15 Sillä minä annan teille suun ja sellaisen viisauden, jota vastaan ketkään teidän vihollisenne eivät pysty nousemaan.
16 Mutta teidän vanhempanne ja veljenne ja sisarenne ja ystävänne antavat teitä pois, ja kuolettavat teitä.
17 Ja te olette kaikkien ihmisten inhoamia, minun nimeni tähden.
18 Mutta ei hius tuhoudu teidän päästänne.
19 Mutta kärsivällisyytenne kautta te saatte omistaa sielunne.
20 Mutta kun Jerusalem nähdään sen voiman ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen loppu on lähellä.
21 Silloin ne, jotka ovat Jehud’ssa, paetkoon vuorille, ja ne, jotka sen sisällä ovat, paetkoon, ja joka on kylässä, älköön menkö sinne sisään.
22 Sillä nämä ovat koston päiviä, että täyttyisi kaikki, mitä on kirjoitettu.
23 Mutta voi niitä, jotka ovat raskaana, ja niitä, jotka imettävät näinä päivinä! Sillä maassa on oleva se suuri ahdistus, ja viha tämän kansan päällä.
24 Ja kaadutaan miekan suun kautta, ja kaikki alueet vallataan, ja Jerusalem on oleva kansakuntien tallaama, kunnes ne kansakuntien määräajat täyttyvät.
25 Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja maassa se kansakuntien ahdistus, ja kädet veltostuvat meren äänen järkkymisestä.
26 Ja maanjäristys ajaa ihmisten sielut ulos sen asian pelosta, joka on tuleva olemaan maan päällä, ja taivasten voimat järisevät.
27 Ja silloin he näkevät hänet, sen ihmisen pojan, joka tulee pilvissä, paljon voiman ja suuren kunnian kanssa.
28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua, vahvistakaa sydämenne ja nostakaa päänne, koska se teidän lunastuksenne on lähellä.
29 Ja hän sanoi heille vertauksen, ”nähkää viikunapuu ja ne kaikki puut”,
30 Että kun ne versovat, te ymmärrätte niistä heti, että kesä on lähellä.
31 Siten myös te, kun näette näiden tapahtuvan, tietäkää, että se Jumalan kuningaskunta on lähellä.
32 Amen, minä sanon teille, ettei poistu tämä auringon kuumuus, ennen kuinnämä kaikki tapahtuvat.
(”Sukupolvi katoa” olisi arameassa esim. xxxxx. Ilman vokaalimerkkejä sukupolvi ja auringon kuumuus on sama sana. Katoamiselle on oma sana, mutta kreikka käyttää aramean vastinetta.)

33 Taivaat ja maa poistuvat, ja minun sanani ei poistu.
34 Mutta varokaa sieluissanne, etteivät teidän sydämenne milloinkaan tulisi raskaiksi kohtuuttomuudesta ja juopumuksesta, ja maailman huolista, ja se päivä tuleekin yhtäkkiä teidän päällenne.
(”Yhtäkkiä”, man shalia, on tarkasti ”äänettömyydestä”, sanonta, yllättäen – yhtäkkiä.)

35 Sillä se on leviävä kuin verkko kaikkien niiden ylle, jotka asustavat kaiken maan pinnan päällä.
36 Sen tähden, olkaa valveilla koko ajan, ja rukoilkaa, että olisitte arvolliset pakenemaan näitä, jotka tulevat tapahtumaan, ja saisitte seisoa ihmisen pojan edessä.
37 Mutta hän oli päivällä opettamassa temppelissä, ja yöllä hän yöpyi sillä vuorella, joka oli kutsuttu ”Beit-Zaitha”.
38 Ja koko kansa tuli varhain temppelille hänen luokseen kuulemaan hänen sanansa.

22 luku

1 Mutta se happamattomien leipien juhla oli lähellä, jota kutsuttiin ”petsacha”.
2 Ja pappien johtajat ja kirjanoppineet etsivät, että kuinka he tappaisivat hänet, sillä he pelkäsivät kansaa.
3 Mutta satana oli mennyt sisään Jehudaan, jota kutsuttiin ”Skariota”, se, joka oli siitä kahdentoista lukumäärästä.
4 Ja hän meni, puhui pappien johtajien ja kirjanoppineiden, ja temppelin voimien johtajien kanssa, että ikään kuin luovuttaisi hänet heille.
5 Ja he iloitsivat, ja lupasivat, että antaisivat hänelle rahaa.
6 Ja hän sopi sen heille, ja etsi tilaisuutta, että luovuttaisi hänet heille kansanjoukosta erikseen.
7 Ja se happamattomien leipien päivä saapui, jossa oli tapana teurastaa se pääsiäinen.
8 Ja Jeshua lähetti Keefa’n ja Johannan’n ja sanoi heille, ”menkää, valmistakaa meille se pääsiäinen, että söisimme”.
9 Mutta nämä sanoivat hänelle, ”missä sinä tahdot, että se on valmistettava?”
10 Hän sanoi heille, ”katso, kun te menette sisään kaupunkiin, teidät kohtaa mies, joka kantaa vesiruukkua. Menkää hänen perässään”.
11 Ja mihin te menette sisään, sanokaa sen kodin herralle, ”meidän rabbimme sanoi: täälläkö on se lepopaikka, jossa saan syödä pääsiäisen minun oppilaideni kanssa?”
12 Ja katso, hän osoittaa teille sen yhden suuren yläsalin, joka on sisustettu. Valmistakaa se siellä.
(Yläsali oli temppelin alueella, suolavaraston yläkerta. Se oli aina sisustettu, ja talmudin mukaan ylipappi valmistautui siellä sovituspäivään koko elul-kuun ajan. Tilan muusta käytöstä meille kertoo Luukas.)

13 Ja he menivät, löysivät niin kuin hän sanoi heille, ja valmistivat pääsiäisen.
14 Ja kun oli se juhla-aika, Jeshua tuli aterioimaan, ja ne kaksitoista apostolia hänen kanssaan.
15 Ja hän sanoi heille, ”minä olen haluamalla halunnut syödä tämän pääsiäisen teidän kanssanne, ennen kuin saan kärsiä”.
16 Sillä minä sanon teille, etten enää syö sitä, ennen kuin Jumalan kuningaskunnassa loppuunsaatettuna.
17 Ja hän otti sen maljan ja kiitti, ja sanoi, ”ottakaa tämä, ja jakakaa keskenänne”.
(Jakeet 17 ja 18 puuttuvat aramean käsikirjoituksista. Nämä jakeet käänsi kreikasta T.Harklean 700- luvulla ja jakeet ovat sieltä peräisin tähän Critical Text - versioon. Aramean malja on jakeessa 20.)

18 Sillä minä sanon teille, etten juo viinipuun tuottamaa, ennen kuin Jumalan kuningaskunta tulee.
19 Ja hän otti leivän ja kiitti ja mursi, ja antoi heille ja sanoi, ”tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni”.
20 Ja näin myös siitä maljasta, aterioimisen jälkeen, hän sanoi, ”tämä malja on se uusi liitto, minun veressäni, joka teidän puolestanne vuodatetaan”.
21 Kuitenkin, katso, hänen kätensä, joka on minut pettävä, on pöydän päällä.
22 Ja ihmisen poika menee, kuten on jaettu. Kuitenkin, voi sitä miestä, jonka käden kautta hänet petetään!
23 Ja he alkoivat kyselemään keskenään, että kuka heistä siis onkaan se, joka on tuleva harjoittamaan tätä.
24 Mutta he väittelivät keskenään myös siitä, että kuka heistä on suurin.
25 Mutta hän, Jeshua, sanoi heille, ”kansakuntien kuninkaat ovat niiden herroina, ja jotka ovat valtiaita heidän yllään, ovat hyväntekijöiksi kutsuttuja”.
26 Mutta älköön teillä olko siten, vaan sellainen teissä on oleva suurin, joka on kuin vähäinen, ja sellainen on se johtaja, joka on kuin palvelija.
27 Sillä kuka on suuri, se, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö ole se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskuudessanne kuin se, joka palvelee.
28 Mutta te olette niitä, jotka olette pysyneet minun luonani minun kiusauksissani.
29 Ja minä lupaan teille, niin kuin minun isäni on luvannut minulle sen kuningaskunnan,
30 Että te saatte syödä ja juoda minun oman kuningaskuntani pöydällä, ja te saatte istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kaksitoista heimoa.
31 Ja Jeshua sanoi Shimeon’lle, ”Shimeon, katso, satana kysyy, että saisi seuloa teitä kuin vehnää”.
32 Ja minä olen rukoillut puolestasi, ettei sinun uskollisuutesi puuttuisi. Ajallaan sinäkin käännät kasvosi ja vahvistat veljiäsi.
33 Mutta Shimeon sanoi hänelle, ”minun Herrani, minä olen valmis sinun kanssasi vankilaan ja kuolemaan”.
34 Jeshua sanoi hänelle, ”minä sanon sinulle, Shimeon, ettei kukko kutsu tänään, ennen kuin sinä olet kolme kertaa kieltävä, ettet sinä tunne minua”.
35 Ja hän sanoi heille, ”kun minä lähetin teidät ilman laukkuja ja ilman lompakoita ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?” He sanoivat hänelle, ”ei mitään”.
36 Hän sanoi heille, ”tästä alkaen hän, jolla on kukkaro, ottakoon, ja siten myös lompakko, ja jolla ei ole miekkaa, myyköön viittansa ja ostakoon miekan”.
37 Sillä minä sanon teille, että tämänkin, joka on kirjoitettu, on täytyttävä minussa, että minut ”luetaan väärien kanssa”, sillä ne kaikki tulevat täytetyiksi, jotka ovat minusta kirjoitetut.
38 Ja nämä sanoivat hänelle, ”meidän Herramme, katso, tässä on kaksi miekkaa”. Hän sanoi heille, ”ne riittävät”.
39 Ja hän lähti ja meni tapansa mukaan Beit-Zaitha’n vuorelle, ja hänen oppilaansakin menivät hänen perässään.
40 Ja kun hän saapui sille paikalle, hän sanoi heille, ”rukoilkaa, ettette mene siihen kiusaukseen sisälle!”
41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, ja kumartui polvilleen, ja hän rukoili.
42 Ja hän sanoi, ”isä, jos sinä tahdot, ohittakoon tämä malja minut. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun omasi”.
43 Ja hänelle näyttäytyi enkeli taivaista, joka antoi hänelle voimaa.
44 Ja kun hän oli pelossa, hän rukoili taukoamatta, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, ja hän kaatui maahan.
45 Ja hän nousi rukouksestaan ja tuli hänen oppilaidensa luokse, ja löysi heidät nukkumasta, murheen tähden.
46 Ja hän sanoi heille, ”mitä te nukutte, nouskaa, rukoilkaa, ettette joudu siihen kiusaukseen sisälle!”
47 Ja hänen vielä puhuessaan, katso kansanjoukko, ja se, jota kutsuttiin Jehuda, yksi niistä kahdestatoista, tuli heidän eteensä, ja lähestyi Jeshuaa ja suuteli häntä, sillä hän oli antanut heille tämän merkin, että ”sellainen, jota minä suutelen; hän se on”.
48 Jeshua sanoi hänelle, ”Jehuda, suudelmallako sinä petät ihmisen pojan?”
49 Mutta kun ne, jotka olivat hänen kanssaan, näkivät, mitä tapahtui, he sanoivat hänelle, ”meidän Herramme, lyömmekö heidät miekalla?”
50 Ja yksi heistä löi pappien johtajien työntekijää ja irrotti hänen oikean korvansa.
51 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi, ”tähän asti riittää!”, ja hän kosketti sen haavoitetun korva ja paransi hänet.
52 Ja Jeshua sanoi näille, jotka olivat tulleet häntä vastaan; pappien johtajat ja vanhimmat ja suuret temppelin voimat, ”niin kuin rosvoa vastaan te olette lähteneet minua vastaan, miekoilla ja sauvoilla ottamaan kiinni!”
53 Joka päivä minä olen ollut teidän kanssanne temppelissä, ettekä te ole ojentaneet käsiä minun päälleni, vaan tämä on se teidän – ja pimeyden käskyvallan hetki.
54 Ja he ottivat hänet kiinni, veivät hänet papiston johtajien taloon, ja Shimeon tuli kaukana hänen perässään.
55 Mutta he sytyttivät tulen pihan keskelle, ja olivat istumassa sen ympärillä, ja myös Shimeon oli istumassa heidän keskellään.
56 Ja yksi palvelijatar näki hänet istumassa tulen luona, ja katsahti häneen ja sanoi, ”tämäkin oli hänen kanssaan”.
57 Mutta hän kielsi, ja sanoi, ”vaimo, minä en tunne häntä”.
58 Ja vähän sen jälkeen toinen näki hänet ja sanoi hänelle, ”sinäkin olet heistä”, mutta Keefa sanoi, ”en ole ollut”.
59 Ja yhden tunnin jälkeen toinen oli katsonut, ja hän sanoi, ”todellakin, tämäkin oli hänen kanssaan, sillä hän on galilealainenkin”.
60 Keefa sanoi, ”mies, minä en tiedä, mitä sinä sanot”. Ja heti, hänen vielä puhuessaan, se kukko kutsui.
61 Ja Jeshua käänsi kasvonsa ja katsahti Keefaa, ja Shimeon muisti meidän Herramme sanat, että hän oli sanonut hänelle, että ennen kuin se kukko kutsuu, kolme kertaa olet minut kieltävä.
62 Ja Shimeon poistui ulkopuolelle, itkien katkerasti.
63 Ja ne miehet, jotka olivat ottaneet Jeshuan kiinni, halveksivat häntä ja peittivät hänet,
64 Ja he löivät häntä kasvoihin ja sanoivat, ”profetoi, kuka sinua löi!”
65 Ja toiset pilkkasivat häntä monenlaisesti, ja puhuivat häntä vastaan.
66 Ja kun aamu oli alkanut, kokoontuivat vanhimmat ja pappien johtajat ja kirjanoppineet, ja veivät hänet heidän kokouspaikkansa taloon.
67 Ja he sanoivat hänelle, ”jos sinä olet hän, Messias, sano se meille”. Hän sanoi heille, ”jos minä sanon teille, ette te usko minua”.
68 Ja jos minä kysyn teiltä, ette te anna minulle vastausta tai päästä minua vapaaksi.
69 Tästä alkaen on ihmisen poika oleva istumassa Jumalan voiman oikealla puolella.
70 Mutta he kaikki sanoivat, ”sen tähden, sinä olet hän, se Jumalan poika?!” Hän sanoi heille, ”te sanoitte, että minä se olen”.
71 He sanoivat, ”mitä me enää todistajia kaipaamme, sillä me kuulimme sen hänen suustaan!”

23 luku

1 Ja koko se heidän kokouksensa nousi, ja he veivät hänet Pilatuksen luokse.
2 Ja he alkoivat syyttämään häntä ja sanoivat, ”me löysimme tämän, joka eksyttää meidän kansamme, ja kieltää, ettei keisarille tule antaa verorahaa, ja hän sanoi sielustaan, että hän on se Messiaskuningas”.
3 Mutta Pilatus kysyi häneltä ja sanoi hänelle, ”sinä olet hän, se juutalaisten kuningas?!” Hän sanoi hänelle, ”sinä olet sen sanonut”.
4 Ja Pilatus sanoi pappien johtajille ja kansajoukolle, ”minä en löydä mitään aihetta tätä miestä vastaan”.
5 Mutta nämä huusivat ja sanoivat, että ”hän kiihottaa meidän kansaamme opettaen koko Jehud’ssa, ja aloitti Galileasta, ja tänne saakka!”
6 Mutta kun Pilatus kuuli Galilean nimen, hän kysyi, että oliko se mies galilealainen.
7 Ja kun hän tiesi hänen olevan Herodeksen käskyvallan alta, hän lähetti hänet Herodeksen luokse, koska hän oli niinä päivinä Jerusalemissa.
8 Mutta kun Herodes näki Jeshuan, hän iloitsi kovin, sillä hän oli jo kauan aikaa tahtonut päästä näkemään hänet, koska oli kuullut hänestä monenlaisia, ja toivoi, että näkisi häneltä jonkin merkin.
9 Ja hän kyseli häneltä monenlaisilla puheilla, mutta Jeshua ei antanut hänelle mitään vastausta.
10 Mutta pappien johtajat ja kirjanoppineet olivat määrätietoisesti häntä syyttämässä.
11 Mutta Herodes ja hänen palvelijansa pilkkasivat häntä ja halveksien pukivat hänet siihen helakanpunaiseen viittaan, ja lähettivät hänet Pilatuksen luokse.
12 Ja sinä päivänä Pilatus ja Herodes olivat ystäviä toistensa kanssa, sillä heidän välillään oli ennen ollut vihollisuus.
13 Mutta Pilatus kutsui pappien johtajat ja ruhtinaat ja kansan,
14 Ja hän sanoi heille, ”te toitte lähelleni tämän miehen, ikään kuin teidän kansanne kaatajan, ja katso, minä olen häntä tutkinut silmienne nähden, enkä ole löytänyt tässä miehessä mitään aihetta kaikesta siitä, josta te häntä syytätte”.
15 Eikä edes Herodes, sillä minä olen lähettänyt hänet hänen luokseen, ja katso, hän ei ole harjoittanut mitään, joka olisi kuoleman arvoista.
16 Sen tähden, minä rankaisen häntä ja hylkään hänet.
17 Sillä tapana oli, että heille vapautetaan siinä juhlassa yksi.
18 Mutta koko kansanjoukko huusi, ja he sanoivat, ”vie tämä pois, ja vapauta meille Bar-Abba!”
19 Se sellainen, joka sen kaupungissa olleen kapinan ja tapon tähden oli heitetty vankilaan.
20 Mutta Pilatus puhui vielä heidän kanssaan, kun hän tahtoi vapauttaa Jeshuan.
21 Mutta nämä huusivat ja sanoivat, ”ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet!”
22 Mutta hän sanoi heille kolmannen kerran, ”sillä minkä pahan asian tämä teki, että olisi kuoleman arvoinen? Minä en löytänyt hänessä aihetta. Sen tähden, minä rankaisen hänet, ja hylkään hänet”.
23 Mutta nämä painostivat kovalla äänellä ja vaativat häntä, että ”ristiinnaulitse”, ja heidän, ja pappien johtajien, äänensä pääsi voitolle.
24 Mutta Pilatus käski, että heidän vaatimuksensa tapahtukoon.
25 Ja hän vapautti heille sen, joka oli kapinan ja tapon tähden heitetty vankilaan, se, jota he vaativat, mutta Jeshuan hän luovutti heidän tahdolleen.
26 Ja heidän viedessään häntä pois, he ottivat kiinni kyrenialaisen Shimeon’n, joka tuli siitä kylästä, ja laittoivat sen ristin hänen päälleen, että kantaisi sen Jeshuan perässä.
27 Ja hänen perässään tuli kansan paljous, ja ne naiset, jotka valittivat ja surivat hänen tähtensä.
28 Ja Jeshua käänsi kasvonsa heidän puoleensa ja sanoi, ”Jerusalemin tyttäret, älkää itkekö minun tähteni, kuitenkin itkekää omien sielujenne, ja teidän lastenne tähden”.
29 Sillä katso, ne päivät tulevat, jolloin sanotaan, ”hänen siunauksensa hedelmättömille, ja kohdulle, joka ei synnytä, ja rinnoille, jotka eivät imetä”.
30 Silloin aletaan sanomaan vuorille, että ”kaatukaa meidän päällemme”, ja kukkuloille, että ”peittäkää meidät”.
31 Sillä jos nämä tekevät tämän tuoreelle puulle, mitä tapahtuukaan kuivuneelle?
32 Ja hänen kanssaan tulivat ne toiset kaksi, pahantekijät, tapettavaksi.
33 Ja kun he tulivat sille yhdelle paikalle, jota kutsuttiin ”Karkafta”, he ristiinnaulitsivat hänet siellä, ja nämä pahantekijät, yksi oikealle ja yksi vasemmalle puolelleen.
(Karkaftha, ”se pääkallo” feminiinimuodossa merkitsee sitä maa-aluetta. Pääkallonpaikka.)

34 Mutta hän, Jeshua, sanoi, ”isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”. Ja he jakoivat hänen vaatteensa, ja heittivät niistä arpaa.
35 Mutta kansa seisoi ja näki, ja he pilkkasivat häntä, myös ne ruhtinaat, ja he sanoivat, ”toiset hän teki eläväksi. Elävöittäköön oman sielunsa, jos hän on se Messias, Jumalan valittu”.
36 Ja sotilaatkin pilkkasivat häntä, lähestyen häntä ja tarjosivat hänelle hapanviiniä.
37 Ja he sanoivat hänelle, ”jos sinä olet hän, se juutalaisten kuningas, elävöitä sielusi!”
38 Mutta oli myös kirjoitettu kirjoitus hänen yläpuolelleen kreikaksi ja latinaksi ja hebreaksi; ”tämä on se juutalaisten kuningas”.
39 Mutta yksi näistä pahantekijöistä, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssaan, pilkkasi häntä vastaan ja sanoi, ”jos sinä olet hän, Messias, pelasta sielusi ja pelasta meidätkin”.
40 Ja hänen työtoverinsa nuhteli häntä ja sanoi hänelle, ”etkö sinä pelkää edes Jumalaa, sillä sinäkin olet siinä samassa tuomiossa?”
41 Ja me oikeudenmukaisesti, niin kuin olemme arvolliset, sillä meille maksetaan tekojemme mukaan, mutta tämä ei ole tehnyt mitään virhettä.
42 Ja hän sanoi Jeshualle, ”muista minua, minun Herrani, kun sinä tulet sinun kuningaskuntaasi”.
43 Jeshua sanoi hänelle, ”amen, minä sanon sinulle, että tänään sinä olet oleva minun kanssani siinä
paratiisissa”.
44 Mutta oli noin kuudes tunti, ja pimeys oli koko maan päällä yhdeksännelle tunnille saakka.
45 Ja aurinko pimeni, ja se temppelin Herran kasvojen verho repesi sen keskeltä.
46 Ja Jeshua huusi kovalla äänellä ja sanoi, ”minun isäni, sinun käsiisi minä annan minun henkeni”. Tämän hän sanoi, ja se täyttyi.
47 Mutta kun se kenturio näki, mitä tapahtui, hän ylisti Jumalaa ja sanoi, ”todellakin, tämä oli vanhurskas mies!”
48 Ja kaikki ne kansanjoukot, jotka olivat kokoontuneet tätä näytöstä varten, nähdessään, mitä tapahtui, palasivat rintoihinsa lyöden.
49 Ja kaukana seisoivat kaikki, jotka tunsivat Jeshuan, ja ne naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, ja he olivat näkemässä nämä.
50 Mutta oli yksi mies, jonka nimi oli Josef, senaattori Jehud’n Ramtha’n kaupungista. Hän oli hyvä ja vanhurskas mies.
51 Tämä ei täyttänyt heidän tahtoaan ja sitä, mitä he harjoittivat, ja odotti sitä Jumalan kuningaskuntaa.
52 Tämä lähestyi Pilatusta ja kysyi Jeshuan ruumista.
53 Ja hän otti sen alas ja kääri kangasliinaan, ja laittoi sen kaivettuun hautahuoneeseen, siihen, johon ei ollut vielä laitettu ketään.
54 Ja se päivä oli perjantai, ja se oli sapatin aatto.
(Sanan ”perjantai” merkitys sapatin yhteydessä samassa lauseessa on ”valmistuspäivä”.)

55 Mutta naiset lähestyivät, nämä, jotka tulivat hänen kanssaan Galileasta, ja näkivät hänen hautansa, ja kuinka hänen ruumiinsa laitettiin sinne.
56 Ja he palasivat valmistamaan ne yrtit ja voiteet, ja sapattina he lepäsivät niin kuin oli käsketty.

24 luku

1 Mutta viikon ensimmäisenä, aamulla, kun oli vielä pimeää, he tulivat sille hautahuoneelle, ja toivat yrttejä, näitä, jotka he valmistivat, ja heidän kanssaan oli niitä muitakin naisia.
2 Ja he löysivät sen kiven vieritettynä pois hautahuoneelta.
3 Ja he menivät sisälle, eivätkä löytäneet Jeshuan ruumista.
4 Ja kun nämä ihmettelivät tätä, katso, kaksi miestä seisoi heidän yläpuolellaan, ja heidän vaatteensa salamoivat.
5 Ja he pelkäsivät ja kumarsivat kasvonsa maahan, ja he sanoivat heille, ”mitä te etsitte elävää kuolleiden joukosta?”
6 Ei hän ole siellä. Te muistatte, että hän puhui teidän kanssanne ollessaan Galileassa,
7 Ja hän sanoi, että on tuleva, että ihmisen poika luovutetaan syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulitaan, ja kolmantena päivänä hän on nouseva.
8 Ja he muistivat hänen sanansa.
9 Ja he palasivat haudalta ja sanoivat nämä kaikki niille yhdelletoista, ja muille.
10 Mutta heitä oli Miriam Magdalaitha, ja Jochannan, ja Miriam, Jakob’n äiti, ja muut, jotka olivat näiden kanssa, jotka olivat sanomassa ne apostoleille.
11 Ja heidän silmissään nämä sanat näyttivät kuin hullutukselta, eivätkä he uskoneet heitä.
12 Mutta Shimeon nousi ja juoksi haudalle ja kurkisti, näki ne kankaat, jotka olivat laitetut erilleen, ja meni ihmetellen sielussaan sitä, mitä oli tapahtunut.
13 Ja katso, kaksi heistä oli sinä päivänä menossa siihen kylään, jonka nimi oli Emmaus, ja se oli Jerusalemista kuudenkymmenen stadion-mitan päässä.
(Josefus kertoo, että Emmaus oli rakennettu roomalaiseksi sotilastukikohdaksi.)

14 Ja nämä puhuivat toinen toisensa kanssa kaikista näistä, jota oli tapahtunut.
15 Ja kun nämä puhuivat, ja rukoilivat toinen toisensa kanssa, tuli hän, Jeshua, ja kohtasi heidät, ja vaelsi heidän kanssaan.
16 Ja heidän silmänsä olivat kiinni, etteivät he tunnistaneet häntä.
17 Ja hän sanoi heille, ”mitä nämä puheet ovat, joita te puhutte toinen toisenne kanssa vaeltaessanne, ja miksi te olette synkät?”
18 Yksi heistä vastasi – hänen nimensä oli Kleopa – ja sanoi hänelle, ”oletko sinä siis Jerusalemista ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä näinä päivinä on tapahtunut?”
19 Hän sanoi heille, ”mitä?” He sanoivat hänelle, ”siitä Jeshuasta, joka oli Natsareth’sta, mies, joka oli profeetta, ja voimallinen sanassa ja teoissa, Jumalan edessä ja koko kansan edessä”.
20 Ja pappien johtajat ja vanhimmat luovuttivat hänet kuolemantuomiolle, ja ristiinnaulitsivat hänet.
21 Mutta me luulimme, että hän oli se tuleva, joka olisi lunastava Israelin, ja katso, on jo kolmas päivä näistä kaikista.
22 Vaan myös ne naiset meistä hämmästyttivät meidät, sillä he olivat ensin menneet sinne hautahuoneelle,
23 Ja kun he eivät löytäneet hänen ruumistaan, he tulivat sanomaan meille, että he näkivät siellä enkelit, ja he sanoivat hänestä, että hän elää.
24 Ja myös jotkut meistäkin menivät sinne hautahuoneelle, ja löysivät siten kuin ne naiset sanoivat, mutta häntä he eivät nähneet.
25 Silloin Jeshua sanoi heille, ”voi, järki puuttuu, ja sydämet ovat raskaat uskomaan kaikkia niitä, mitä profeetat puhuivat”.
26 Eikö ollut niin, että Messiaan tuli kärsiä nämä, ja mennä hänen kirkkauteensa?
27 Ja hän aloitti Moshe’sta ja niistä kaikista profeetoista, ja selitti heille ne kaikki kirjoitukset hänestä.
28 Ja he lähestyivät sitä kylää, johon he olivat menossa, ja hän evankelioi heille, että hän oli menossa ikään kuin kaukaiseen paikkaan.
29 Ja he ahdistivat häntä ja sanoivat hänelle, ”pysy meidän luonamme, koska päivä on nyt laskeutunut, alkaa pimetä”, ja hän meni sisään viipyäkseen heidän luonaan.
30 Ja tapahtui hänen aterioidessaan heidän kanssaan, hän otti sen leivän ja siunasi, ja mursi ja antoi heille.
31 Ja heti heidän silmänsä olivat avatut, ja he tunnistivat hänet, ja hänet otettiin pois heiltä.
32 Ja he sanoivat toinen toiselleen, ”eikö sydämemme ollutkin palava meidän sisällämme, kun hän puhui meidän kanssamme tiellä ja selitti meille kirjoitukset?”
33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoista kokoontuneena, ja ne, jotka olivat heidän kanssaan.
34 kun he sanoivat, että ”todellakin meidän Herramme nousi, ja näyttäytyi Shimeon’lle”,
35 Ja myös nämä kertoivat ne, mitä tiellä tapahtui, ja kuinka he tunnistivat hänet sen leivän murtamisesta,
36 Ja kun he olivat puhumassa näitä, Jeshua seisoi heidän keskuudessaan ja sanoi heille, ”rauha teidän kanssanne, minä se olen, älkää pelätkö!”
37 Ja nämä säikähtivät ja olivat pelossa, sillä he luulivat näkevänsä hengen.
38 Ja Jeshua sanoi heille, ”mitä te vapisette, ja mitkä kuvitelmat nousevat teidän sydämiinne?”
39 Katsokaa käsiäni ja jalkojani, että minä se olen. Koskettakaa, ja tietäkää, että hengellä ei ole lihaa ja luita niin kuin te näette minulla olevan.
40 Ja nämä sanottuaan hän osoitti heille hänen kätensä ja jalkansa.
41 Ja kun he eivät tähänkään mennessä uskoneet, sen heidän ilonsa tähden, ja he ihmettelivät, hän sanoi heille, ”onko teillä siellä jotain syötävää?”
42 Mutta nämä antoivat hänelle osan siitä paistetusta kalasta, ja hunajan palasta.
(Hunajanpala on sama sanonta kuin Snl.16:24, ”lempeät sanat ovat mesileipää” (KR38). Kala ja hunaja – yhdistelmä oli sapatin jälkeen. Hunaja puuttuu kaikista uusimmista kreikan teksteistä. D pyyhitty pois?)

43 Ja hän otti, söi heidän nähtensä.
44 Ja hän sanoi heille, ”nämä ovat ne puheet, jotka minä olen puhunut teidän kanssanne, kun olin teidän luonanne, että kaiken sen tulee täyttyä, mitä minusta on kirjoitettu siinä kirjoitetussa sanassa; Moshe’n ja profeettojen ja psalmien.
45 Silloin hän avasi heidän mielensä ymmärtämään ne kirjoitukset.
46 Ja hän sanoi heille, että siten on kirjoitettu, ja siten oikeaa, että Messias oli kärsivä, ja nouseva kuolleista kolmantena päivänä,
47 Ja että hänen nimessään on julistettava kääntymystä syntisten vapauttamiseksi kaikissa kansakunnissa, ja alku on oleva Jerusalemissa.
48 Ja te olette näiden todistajat.
49 Ja minä lähetän teidän yllenne sen minun isäni lupauksen. Mutta te, pysykää Jerusalemin kaupungissa, kunnes teihin puetaan se voima korkeudesta.
(Voima voi olla myös ”taidollisuus”. Sama kreikassa, vrt. Betsalelin yhteydessä käytetyt sanavalinnat. Fyysiselle voimalle käytetään muita sanoja.)

50 Ja hän vei heidät pois, Beit-Ania’lle saakka, ja hän kohotti kätensä ja siunasi heitä.
51 Ja tapahtui hänen siunatessaan heitä, että hänet erotettiin heistä ja hän nousi ylös taivaisiin.
52 Mutta nämä kumarsivat häntä, ja palasivat Jerusalemiin suuressa ilossa.
53 Ja he olivat koko ajan ylistämässä temppelissä, ja siunaamassa Jumalaa.
(Jakeen mukaan he lausuivat vieläkin käytössä olevat “baruch ata, Adonai Eloheinu, melek ha’olam”- alkuiset rukoukset. Temppelissä muiden sen ajan juutalaisten kanssa.)

Aramean käännös löytyy täältä  http://www.apokryfikirjat.com/luukas.pdf      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti