tiistai 18. heinäkuuta 2017

Markus luvut 6-10




Markus luvut 6-10

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.

6 luku

1 Ja hän poistui sieltä, ja tuli omaan kaupunkiinsa, ja hänen oppilaansa olivat liittyneinä häneen.
2 Ja kun oli sapatti, hän alkoi opettamaan kokouspaikassa, ja monet, jotka kuulivat, olivat hämmästyneitä ja sanoivat, ”mistä hän on nämä saanut, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu, samoin kuin se voima, jota tapahtuu hänen käsiensä kautta?”
3 Eikö tämä ole se rakentaja, Miriamin poika, ja Jakobin ja Jose’n ja Jehudan ja Shimeonin veli, ja katso, eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän luonamme? Ja he epäilivät häntä.
(Rakentaja, nagara, on jonkinlainen koriste - esineiden tekijä ensisijaisesti, joka osaa valmistaa vaikka norsunluusta. Jesaja 40:19 Tg käyttää samaa sanaa.)

4 Ja Jeshua sanoi heille, ”ei ole profeetta amatööri, paitsi omassa kaupungissaan ja veljiensä keskellä, ja omassa perhekunnassaan.”
(Harjoittelija, amatööri; termi löytyy midrash rabbah ja talmud - teoksissa esimerkiksi leeviläiseksi opiskelevasta.)

5 Eikä hän pystynyt tekemään siellä yhtään voimallisia tekoja, paitsi että asetti kätensä joidenkin sairaiden ylle, ja he paranivat.
6 Ja hän ihmetteli heidän uskonsa puuttumista, ja hän kierteli kylissä, opettaen.
7 Ja hän kutsui ne kaksitoista omaansa, ja alkoi lähettämään heitä kaksittain, ja antoi heille käskyvallan saastaisten henkien yli, että ajaisivat niitä pois.
8 Ja hän käski näitä, etteivät ottaisi mitään mukaansa tielle, paitsi sauvan ainoastaan – eikä laukkua, eikä leipää, eikä kuparia lompakoissaan.
9 Sekä etteivät käyttäisi kenkiä, eivätkä pukisi kaksia päällysvaatteita.
10 Ja hän sanoi heille, että ”sellainen talo, johon te menette, olkaa siellä, kunnes te poistutte sieltä,”
11 Ja kun on oleva niin, ettei teitä oteta vastaan, eikä teitä kuulla, poistuessanne sieltä, pudistakaa tomu jalkapohjistanne, heille todistukseksi, ja amen, minä sanon teille, että Sodomalla ja Gomorralla on oleva levollisempaa siinä tuomion päivässä, kuin sillä kaupungilla.
12 Ja lähtekää, ja julistakaa, että kääntyisivät.
13 Ja he ajoivat pois paljon riivaajia, ja voitelivat monia sairaita öljyllä, ja he paranivat.
14 Ja kuningas Herodes kuuli Jeshuasta, sillä hänen nimensä oli hänelle tunnettu, ja hän sanoi ”Johannan, kastaja, on noussut kuolleista. Tämän tähden ne voimat ilmestyvät hänen kauttaan.”
15 Toiset sanoivat, että ”hän on Elia”, ja toiset, että ”profeetta, hän on kuin yksi profeetoista!”
16 Mutta kun Herodes kuuli sen, hän sanoi, ”Johannan, hän, jonka pään minä katkaisin, on noussut kuolleista.”
17 Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt pidättämään ja kahlitsemaan Johannanin vankilaan, Herodian tähden, hänen veljensä Filippoksen vaimon, sen, jonka hän oli ottanut itselleen.
18 Sillä Johannan oli sanonut Herodekselle, että ”sinun ei ole luvallista ottaa veljesi vaimoa.”
(Veljen vaimon ottaminen oli luvallista vasta kuoleman jälkeen. Tämä aviokriisi oli aiheuttanut myös sodan Petraa vastaan, josta Herodia oli haettu, ja Herodes joukkoineen oli kärsinyt suuren tappion.)

19 Mutta se oli hänelle, Herodialle, uhkaavaa, ja hän tahtoi tappaa hänet, eikä ollut pystynyt.
20 Sillä Herodes pelkäsi Johannania, koska hän tiesi, että hän oli vanhurskas ja pyhä mies, ja hän varjeli häntä, ja kuuli häneltä monia asioita, ja hän palveli häntä, ja hänen kuulemansa asiat miellyttivät häntä.
(Useat kreikan tekstit sanovat, että ”hämmentyi paljon”. πολλὰἠπόρει. Osa taas, kuten bysantti, menee aramean mukaan, jossa Herodes toimittaa asioita Johanneksen puolesta; (πολλὰ)ἐποίει.)

21 Ja kun oli tiedetty päivä, Herodes teki syntymänsä talossa juhla-aterian omille hallitusmiehilleen, ja tuhannen päämiehille ja Galilean johtajille.
(Tämä liittyy juuri siihen Petran konfliktiin. Rooma tuli pitämään järjestystä. Yleensä käännetään syntymäpäiväksi, mutta aramean jidaia voi olla joku muukin tunnettu päivä.)

22 Ja Herodian tytär tuli sisään, ja tanssi, ja se oli kaunista Herodekselle ja niille, jotka aterioivat hänen kanssaan, ja se kuningas sanoi tyttölapselle, ”pyydä minulta jotain, mitä sinä tahdot, ja minä annan sen sinulle.”
23 Ja hän vannoi hänelle, että ”mitä tahansa pyydät, sen sinulle annan, vaikka puolet kuningaskunnastani.”
24 Mutta hän meni ulos, ja sanoi äidilleen, ”mitä minä kysyn häneltä?” Hän sanoi hänelle, ”Johannan kastajan pää.”
25 Ja hän meni heti sisälle, turhamaisesti, kuninkaan luokse ja sanoi hänelle, ”minä tahdon tällä hetkellä, että tuot minulle lautasella Johannan kastajan pään.”
26 Ja häntä, kuningasta, heikotti paljon, mutta valan tähden ja vieraiden tähden hän ei tahtonut sitä estellä.
27 Vaan hän, kuningas, lähetti heti pyövelin ja käski, että toisi Johannanin pään, ja hän meni katkaisemaan Johannanin pään vankilaan.
28 Ja hän toi sen lautasella, ja antoi tytölle, ja se tyttö antoi sen äidilleen.
29 Ja hänen oppilaansa kuulivat, ja tulivat, ottivat hänen ruumiinsa, ja laittoivat hautaholviin.
30 Ja apostolit kokoontuivat Jeshuan luokse, ja kertoivat hänelle kaiken, mitä oli tehty ja kaiken, mitä olivat oppineet.
31 Ja hän sanoi heille, ”tulkaa te, menkäämme erämaahan, yksinäisyyteen, ja levähtäkää siellä vähän.” Sillä oli paljon menijöitä ja tulijoita, eikä heillä ollut edes tilaisuutta syödä.
32 Ja he menivät erämaahan, veneellä, yksinäisyyteen.
33 Ja he näkivät monia, kun he menivät ja heidät tunnistettiin, ja sillä alueella kiirehdittiin kaikista niistä kaupungeista sinne hänen edellään.
34 Ja Jeshua lähti pois. Hän näki paljon kansaa, ja hän armahti heitä, sillä he olivat kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän alkoi opettaa heitä paljon.
35 Ja kun paljon aikaa oli mennyt, lähestyivät hänen oppilaansa hänen luokseen ja sanoivat hänelle, että ”tämä paikka on erämaa, ja paljon aikaa on mennyt,”
36 Lähetä nämä pois, että menisivät toreille ja kylille kiertämään, ja ostaisivat itselleen leipää, sillä heillä ei ole mitään syötävää.
37 Mutta hän sanoi heille, ”antakaa te heille ateria.” He sanoivat hänelle, ”menemmekö me ostamaan kahdella sadalla dinarilla leipää, ja tarjoammeko heille ateriat?”
38 Mutta hän sanoi heille, ”menkää, katsokaa, montako leipää teillä täällä on.” Ja kun he näkivät, he sanoivat hänelle, ”viisi leipää ja kaksi kalaa.”
39 Ja hän käski heitä, että jokainen menisi istumaan ruohikolle.
40 Ja he menivät istumaan, istuen sadoittain ja viisin kymmenin.
41 Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, ja katsoi taivaisiin, ja siunasi ja mursi leivän, ja antoi oppilailleen, että asettaisivat ne heille, ja ne kaksi kalaa, jaettiin heille kaikille.
(Leivän siunaus on siddurissa, rukous, joka on todella vanha, ehkä Melkisedekin ajoista, kukaan ei tiedä sen alkuperää. ”Siunattu olet sinä, Herra, meidän Jumalamme, joka annat meille leivän maasta. Amen.”)

42 Ja he kaikki söivät, ja tulivat ravituiksi.
43 Ja he kokosivat tähteet kahteentoista täyteen koriin, ja kaloista.
(Ja - sana ei oikein tunnu sopivan tähän. Olisiko se kirjurin virhe, joka on tullut mukaan Critical Text?)

44 Mutta heitä, jotka söivät sitä leipää, oli viisi tuhatta miestä.
(Jakeet antavat vihjeen, että leivät olisivat menneet kokonaan, ja tähteet olivat kaloista.)

45 Ja heti hän kehotti oppilaitaan, että nousisivat veneeseen, ja menisivät hänen edellään toiselle puolelle, Beit-Tsaidaan, kunnes hän oli lähettänyt kansan pois.
46 Ja kun hän oli lähettänyt heidät pois, hän meni vuorelle rukoilemaan.
(Voi olla ”sille vuorelle” tai ”vuorille”.)

47 Mutta kun oli ilta, se vene oli keskellä merta, ja hän oli yksinäisyydessä maan päällä.
48 Ja hän näki heidän ponnistelevan soutaessaan, sillä tuuli oli heitä vastaan. Ja yön neljännellä vartiohetkellä Jeshua tuli heidän luokseen, kulkien meren päällä, ja tahtoi kulkea heidän ohitseen.
49 Mutta nämä näkivät, että hän kulki meren päällä, ja toivoivat sen olevan valhenäky, ja he huusivat.
50 Sillä he kaikki näkivät ja pelkäsivät, ja silmänräpäyksessä hän puhui heidän kanssaan, ja sanoi heille, ”vahvistakaa sydämenne, minä olen, älkää pelätkö!”
51 Ja hän nousi heidän luokseen veneeseen, ja tuuli rauhoittui, ja he olivat kovin hämmästyksissään, ja ihmettelivät sieluissaan.
52 Sillä he eivät olleet tunnistaneet häntä siitä leivästä, koska heidän sydämensä oli paatunut.
(Leipäihmettä pidettiin Messiaan merkkinä. En ole kuitenkaan juutalaisista lähteistä nähnyt ainakaan tätä kirjoittaessani tarkempaa selitystä. Mutta on olemassa midrash- kertomus, jossa profeetta Elisha ruokkii kaksisataa miestä yhdellä leivällä.)

53 Ja kun he olivat tulleet toiselle puolelle, he tulivat Geneser’n maalle.
54 Ja kun he olivat laskeutuneet veneestä, silmänräpäyksessä sen paikan ihmiset tunnistivat hänet.
55 Ja koko se maa kiirehti, ja alkoi tuoda niitä, jotka olivat tehdyt sairaiksi, kantaen heitä vuoteille sille paikalle, jossa kuulivat hänen olevan.
56 Ja missä hän meni sisälle kylään ja kaupunkiin, kaduilla oli makaamassa sairaita, ja he pyysivät, että saisivat edes lähestyä hänen vaatteensa reunaa, ja he kaikki, jotka lähestyivät häntä, paranivat.
(Tässä toteutuu se Malakian profetia, ”parantuminen siipien alla”, kenef (hebr.) tai kanfa (aram.) on siipi, sulka tai jonkinlainen vaatteen reuna.)


7 luku

1 Ja hänen luokseen kokoontuivat fariseukset ja kirjanoppineet, jotka tulivat Jerusalemista.
2 Ja he näkivät joitakin hänen oppilaistaan, että he söivät leipää, vaikka eivät olleet pesseet käsiään, ja he löysivät puutteen.
3 Sillä he kaikki, juutalaiset ja fariseukset, eivät aterioi, elleivät ole huolellisesti pesseet käsiään, koska he pitävät kiinni siitä vanhinten perinnäissäännöstä.
4 Eikä kauppapaikoilta tulla peseytymättä aterioimaan, ja paljon muitakin asioita heillä on, joita he ovat saaneet pidettäväksi; maljojen ja kuppien ja kupariastioiden ja lautasten pesemiset
5 Ja kirjanoppineet ja fariseukset kysyivät, ”miksi sinun oppilaasi eivät vaella sen vanhimmiston perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää, vaikka heidän kätensä eivät ole pestyt?”
6 Mutta hän sanoi heille, ”kauniisti profetoi teistä profeetta Jesaja, te puolueelliset, kun kirjoitettu on, että ”tämä kansa, huuliensa kautta se kunnioittaa minua, mutta heidän sydämensä on hyvin kaukana minusta.”
7 Ja tarpeettomasti he ylistävät minua, opettaessaan ihmislasten käskyjen opetuksia.
8 Sillä te jätätte taakse Jumalan käskyt, ja pidätte kiinni ihmislasten perinnäissäännöistä; maljojen ja kuppien pesemisestä ja monista niistä, jotka ovat näiden kaltaisia.
9 Hän sanoi heille, ”kauniisti te hylkäätte Jumalan käskyt, että tukisitte teidän perinnäissääntöjänne!”
10 Sillä Moshe sanoi, että ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ja ”joka halveksii isää ja äitiä, on kuolemalla kuoltava.”
11 Mutta te sanotte, ”jos mies sanoo isälleen tai äidilleen: minun lahjani on sitä, mitä te olette minusta hyötyneet,”
(Tämän tapauksen seurauksena kyseinen opetus on pois talmudista? En ainakaan itse sitä nähnyt.)

12 Ettekä te päästä häntä tekemään mitään isälleen tai äidilleen!
13 Ja te hylkäätte Jumalan sanan perinnäissäännön tähden, että saatte sen sopivaksi, ja monia, jotka ovat näiden kaltaisia, te teette.
14 Ja Jeshua kutsui sen koko kansanjoukon, ja sanoi heille, ”kuulkaa minua, te kaikki, ja ymmärtäkää!
15 Ei mikään, joka on ihmisen ulkopuolella, ja menee sisään häneen, pysty häntä saastuttamaan, vaan se, mikä hänestä lähtee ulos - se saastuttaa ihmisen
16 Jolla on kuulevat korvat, kuulkoon!
17 Mutta kun Jeshua oli mennyt sisään taloon, siitä kansanjoukosta, hänen oppilaansa kysyivät siitä vertauksesta.
18 Hän sanoi heille, ”samoinko tekin olette hitaita ymmärtämään? Ettekö tiedä, että sellainen, joka menee ulkopuolelta ihmiseen sisään, ei voi häntä saastuttaa.”
19 Sillä ei se ole sydämelle, vaan menee vatsaan, ja poistuu ulostamisessa, jonka kautta lähtee pois kaikki syöty.
20 Mutta sellainen, joka lähtee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen.
21 Sillä sisältä, ihmislapsen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset; aviorikos, haureus, varkaus, tappo,
22 Ahneus, pahantahtoisuus, petos, irstaus, silmien pahuus, pilkkaaminen, kerskailu, tunteettomuus.
23 Kaikki nämä pahuudet lähtevät sieltä, sisältä, ja saastuttavat sen ihmisen.
(Mielenkiintoinen yksityiskohta, ettei juoruamista luetella tässä. Sen aikaisen yleisesti tunnetun opetuksen mukaan juoru saastuttaa aina kolme; puhujan, kuulijan ja juorun kohteen, ja on henkirikostakin pahempi. Tästä löytyy useita kymmeniä opetuksia juutalaisista lähteistä.)

24 Jeshua nousi sieltä, ja tuli Tsur’n ja Tsaidan’n rannikolle, ja meni sisään yhteen taloon, eikä tahtonut, että kukaan häntä tuntisi, mutta hän ei pystynyt kätkeytymään.
25 Sillä heti hänestä kuuli yksi vaimo, jonka tyttäressään oli saastainen henki, ja hän tuli, lankesi hänen jalkojensa eteen.
26 Mutta se vaimo oli tekopyhä, Syyrian Foinikiasta, ja hän pyysi häntä, että ajaisi riivaajan pois hänen tyttärestään.
(Tekopyhä, teeskentelijä tai ihmisiä mielistelevä. Jes.10:6 sama sana)

27 Ja Jeshua sanoi hänelle, ”anna minun olla, että lapset saavat ensin ravintoa, sillä ei ole kaunista ottaa lasten leipää ja heittää koirille.”
28 Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle, ”niin, Herrani, myös koirat syövät pöydän alta niitä lasten murusia!”
29 Jeshua sanoi hänelle, ”mene, tämän sanan tähden on riivaaja lähtenyt ulos tyttärestäsi.
30 Ja hän meni taloonsa, ja havaitsi tyttärensä makaavan vuoteessa, ja hänen riivaajansa oli lähtenyt hänestä pois.
31 Jeshua lähti taas pois Tsur’n ja Tsaidan rannikolta, ja tuli Galilean merelle, kymmenen kaupungin rannikolle.
32 Ja hänelle tuotiin yksi kuuromykkä, ja häntä pyydettiin, että asettaisi kädet hänen päälleen.
33 Ja hän vetäytyi kansanjoukosta erilleen, ja laittoi sormensa hänen korviinsa, ja sylki, ja kosketti hänen kieltään.
34 Ja hän katsahti taivaisiin ja huokaisi ja sanoi hänelle, ”avattu.”
35 Ja siinä hetkessä hänen korvansa olivat avatut, ja hänen kielensä kahle päästettiin, ja hän puhui sujuvasti.
36 Ja hän varoitti heitä, etteivät kenellekään puhuisi, ja mitä enemmän hän varoitti, sitä enemmän he julistivat.
37 Ja vielä enemmän ihmeteltiin ja sanottiin, että ”kaiken hän on tehnyt kauniisti”, kuurot tehnyt kuuleviksi ja puhumattomat puhuviksi.


8 luku

1 Mutta niinä päivinä, kun siellä oli ollut paljon kansaa, eikä heillä ollut mitään syötävää, hän kutsui oppilaansa ja sanoi heille,
2 Minä armahdan tätä kansaa, sillä katso, kolme päivää he ovat pysyneet minun luonani, eikä heillä ole, mistä söisivät.
3 Ja jos minä lähetän heidät pois, kun he paastoavat, koteihinsa, he uupuvat tiellä, sillä osa heistä, ihmisistä, on tullut kaukaa.
4 Hänen oppilaansa sanoivat hänelle, ”mistä kukaan pystyy tällaisessa erämaassa hankkimaan leipää näille kaikille?”
5 Ja hän kysyi heiltä, ”kuinka monta leipää teillä on?” He sanoivat hänelle, ”seitsemän.”
6 Ja hän käski kansanjoukkoa, että asettuisivat maan päälle, ja hän otti nämä seitsemän leipää, ja siunasi, ja mursi, ja antoi oppilailleen, että jakaisivat. Ja he jakoivat kansanjoukolle.
7 Ja siellä oli vähän kaloja, ja myös ne hän siunasi, ja sanoi, että jakaisivat heille.
8 Ja he söivät ja tulivat ravituiksi, ja kokosivat tähteiden jäänteistä seitsemän korillista.
9 Mutta niitä ihmisiä, jotka söivät, oli noin neljä tuhatta.
10 Ja hän lähetti heidät pois, ja nousi heti veneeseen oppilaidensa kanssa, ja tuli Dalmanuthan alueelle.
11 Ja fariseuksia tuli, ja he alkoivat väitellä hänen kanssaan, ja häneltä kysyttiin merkkiä taivaista, häntä kiusaten.
12 Ja hän huokaisi hengessään, ja sanoi, ”miksi tämä sukupolvi pyytää merkkiä? Amen, minä sanon teille, ettei tälle sukupolvelle anneta merkkiä!”
13 Ja hän jätti heidät ja nousi veneeseen, ja he menivät toiselle puolelle
14 Ja he unohtivat, että ottaisivat leipää, eikä heidän kanssaan veneessä ollut muuta kuin yksi leipäkakku.
15 Ja hän käski heitä, ja sanoi heille, ”nähkää; varokaa fariseusten hapatusta, ja Herodeksen hapatusta!”
16 Ja he ajattelivat toinen toisensa kanssa ja sanoivat, että ”ei meillä ole leipää...
17 Mutta Jeshua tiesi ja sanoi heille, ”miksi te mietitte, ettei teillä ole leipää, ettekö vieläkään tiedä, ja ettekö ymmärrä? Vieläkö sydämenne on paatunut?
18 Ja silmät teillä on, ettekö näe, ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ettekö käsitä?
19 Kun minä mursin nämä viisi leipää viidelle tuhannelle, kuinka monta täyttä korillista oli tähteitä, kun te ne kokositte? He sanoivat hänelle, ”kaksitoista”.
20 Hän sanoi heille, ”ja kun seitsemän, neljälle tuhannelle, kuinka monta täyttä korillista oli tähteitä, kun te ne kokositte?” He sanoivat hänelle, ”seitsemän”.
21 Hän sanoi heille, ”kuinka te ette vieläkään ymmärrä?”
22 Ja hän tuli Beit-Tsaida’lle, ja hänelle tuotiin sokea, ja häntä pyydettiin, että koskettaisi häntä.
23 Ja hän otti sitä sokeaa hänen kädestään, ja vei hänet kylän ulkopuolelle, ja sylki hänen silmilleen, ja asetti kätensä ja kysyi, että ”mitä näet?”
24 Ja hän katseli ja sanoi, ”minä näen ihmisiä, kuin puut, jotka kulkevat eteenpäin”.
25 Vielä hän asetti kätensä hänen silmiensä päälle, ja hän parani, ja hän näki kaiken kirkkaasti
26 Ja hän lähetti hänet kotiinsa ja sanoi, ”älä mene edes kylään sisälle, äläkä kerro kenellekään kylässä!”
27 Ja Jeshua lähti, ja hänen oppilaansa, Filippoksen Kesarian kylään, ja kysyi oppilailtaan tiellä ja sanoi heille, ”mitä ihmiset minusta sanovat?”
28 Mutta he sanoivat, että ”Johannan kastaja”, ja toiset, että ”Elia”, ja toiset, ”yksi profeetoista”.
29 Jeshua sanoi heille, ”mutta mitä te sanotte minusta?” Shimeon vastasi ja sanoi hänelle, ”sinä olet hän, Messias, elävän Jumalan poika.”
30 Ja hän nuhteli heitä, että eivät kenellekään puhuisi hänestä.
31 Ja hän alkoi opettamaan heitä, että tulevaisuudessa hän, Ihmisen Poika, on kärsivä paljon, ja tuleva vanhimmiston ja papiston johtajien, ja kirjanoppineiden vastustamaksi, ja he tappavat hänet, ja kolmannella päivällä hän on nouseva.
32 Ja sitä sanaa puhuttiin avoimesti. Ja Keefa vei hänet sivuun, ja alkoi nuhtelemaan häntä.
(Jakeen alku on sellaisessa passiivimuodossa, että tätä puhuttiin julkisesti.)

33 Mutta hän kääntyi ja katsahti oppilaisiinsa, ja nuhteli Shimeon’ia ja sanoi, ”mene taakseni, syyttäjä, sinä, joka et ajattele Jumalan, vaan ihmisten ajattelun mukaan!”
34 Ja Jeshua kutsui kansanjoukon, oppilaidensa kanssa, ja sanoi heille, ”joka tahtoo tulla minun perässäni, toimittakoon sovituksen sielulleen, ja kantakoon ristinsä, ja tulkoon minun perässäni.”
(Arameassa puhutaan sovituksesta, kippur. Hanki sovitus sielullesi. Ristin kantaminen merkitsi kuulijoille vain ja ainoastaan itsensä asettamista uhriksi, tulee midrash aggadah –kertomuksesta ja todella vanhasta juutalaisesta perimätiedosta, jonka mukaan Iisak kantoi tuollaista mennessään uhrattavaksi.)

35 Sillä jokainen, joka tahtoo sielulleen elämän, tulee menettämään sen, ja jokainen, joka menettää sielunsa minun tähteni, ja minun toivon sanomani tähden, hän saa elää.
(Eläminen on futuurimuodossa koko ajan. Evankeliumi on tässä sevartha, toivon sanoma.)

36 Sillä mitä se hyödyttää miestä, jos voittaisi koko maailman, ja saisi sielulleen puutteen?
37 Tai mitä mies voi antaa oman sielunsa puolesta?
38 Sillä jokainen, joka häpeää minua ja minun sanojani, tässä syntisessä ja avion rikkovassa sukupolvessa, häntä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee isänsä kirkkaudessa, hänen pyhien enkeliensä kanssa.


9 luku

1 Ja hän sanoi heille, ”amen, minä sanon teille, että on ihmisiä, jotka seisovat tässä; jotka eivät tule maistamaan kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan kuningaskunnan, joka tulee voimalla.”
2 Ja kuuden päivän jälkeen Jeshua johdatti Keefa’n ja Jakob’n ja Johannan’n, ja he nousivat sille korkeimmalle vuorelle, yksinään, ja hän muuttui heidän nähtensä.
3 Ja hänen vaatteensa loistivat, ja tulivat hyvin valkeiksi, niin kuin lumi, sellainen, etteivät ihmiset pysty maassa niin valkaisemaan.
4 Ja heille näkyivät Elia ja Moshe, puhuen Jeshuan kanssa.
5 Ja Keefa sanoi hänelle, ”rabbi, meillä on tässä kaunista olla, tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moshelle yksi ja Elialle yksi.”
6 Mutta hän ei tiennyt, mitä hän sanoi, sillä he olivat pelon vallassa.
(Pelkoon sisältyy kunnioitus, niin arameassa, kuin monessa muussakin kielessä.)

7 Ja tuli pilvi, ja siitä tuli maja heidän ylleen, ja pilvestä tuli ääni, joka sanoi, ”tämä on minun rakas poikani, häntä kuulkaa!”
(Ajatus ei ole uusi. Kaikki midrash-kertomukset mainitsevat, kuinka erämaavaelluksella Jumalan kirkkaus muodosti suojaavan pilven, ”lehtimajan”, kansan ympärille, säännöllisesti.)

8 Ja yhtäkkiä, kun oppilaat katselivat, ei näkynyt ketään, ainoastaan Jeshua yksin heidän kanssaan.
9 Ja kun he laskeutuivat siltä vuorelta, heitä käskettiin, etteivät kenellekään kertoisi siitä, mitä näkivät, paitsi sitten, kun Ihmisen Poika on noussut kuolemasta.
10 Ja he tarttuivat sieluissaan siihen sanaan, ja pyysivät saada tietää, että mitä se tämä sana on, että ”kun nousee kuolleista”.
11 Ja häneltä kysyttiin ja sanottiin, ”miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Elian täytyy tulla ensin?”
12 Hän sanoi heille, ”Elia tulee ensin, että kaikki asetetaan kohdalleen, ja samoin on kirjoitettu Ihmisen pojasta, että hän on kärsivä paljon, ja tuleva hylätyksi.”
(Kohdalleen asettaminen, theken, on sen lisäksi suoristamista, oikaisemista, korjaamista, palauttamista alkuperäiseen, ja järjestykseen laittamista. Hylätyksi tuleminen taas on eri sana kuin ristiltäkin huudettu shabak, joka on enemmänkin ”taakseen jättämistä”.)

13 Vaan minä sanon teille, että myös Elia on tullut, ja he tekivät hänelle kaiken, mitä tahtoivat, siten, niin kuin hänestä oli kirjoitettu.
(Mihin profeetalliseen kirjoitukseen tässä viitataan?)

14 Ja kun hän tuli oppilaiden luokse, hän näki heidän luonaan paljon kansaa, ja kirjanoppineita, väittelemässä heidän kanssaan.
15 Ja yhtäkkiä kaikki kansa näki hänet, ja he ihmettelivät ja kiirehtivät tervehtimään häntä.
(Tässä ”yhtäkkiä” on bar satha, ”hetken poika”. Jakeessa kahdeksan ”yhtäkkiä” on man shalia, ”äänettömyydestä”. Molemmat ovat aramean sanontoja, jotka ovat lähinnä ”silmänräpäyksessä” ja ”äkisti” suomen kielessä. Tervehtiminen on ”shalom!”, myös sanonta, joka on useissa kirjeissäkin.)

16 Ja hän kysyi kirjanoppineilta, että ”mistä te väittelette heidän kanssaan?”
17 Ja yksi kansanjoukosta vastasi ja sanoi, ”opettaja, minä toin sinun luoksesi minun poikani, jossa on henki, joka ei puhu.”
18 Ja aina, kun se valtaa hänet, se heittelee häntä, ja pahoinpitelee, ja hän pureskelee hampaansa, ja hän kuivettuu, ja minä sanoin sinun oppilaillesi, että ajaisivat sen pois, eivätkä he pystyneet.
19 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”voi sukupolvi, jolla ei ole uskoa! Mihin saakka minun on oltava luonanne, ja mihin saakka teitä kestettävä? Tuokaa hänet minun luokseni.”
20 Ja hänet tuotiin hänen luokseen, ja kun se henki näki hänet, silmänräpäyksessä se heitti hänet, ja hän kaatui maan päälle, ja tärisi ja tuli sairaaksi.
21 Ja Jeshua kysyi hänen isältään, että ”kuinka kauan aikaa hänellä on ollut, katso, tällä tavalla?”. Hän sanoi hänelle, ”hänen lapsuudestaan.”
22 Ja monet kerrat se on heittänyt häntä tuleen ja veteen, että saisi hänet tuhotuksi, mutta jos sinä jotain pystyt, auta minua ja armahda minua!
23 Jeshua sanoi hänelle, ”jos pystyt! Että uskoisit; sellaiset, jotka uskovat, voivat pystyä kaikkeen.”
(Suomen lauserakenteen takia sanoja on vaikea saada sanatarkkaan sanajärjestykseen.)

24 Ja yhtäkkiä sen pojan isä huusi itkien, ja sanoi, ”minä uskon, minun Herrani, auta minun uskoni puuttumista!”
25 Mutta kun Jeshua näki, että kansa kiirehti ja kokoontui hänen luokseen, hän nuhteli sitä saastaista henkeä, ja sanoi hänelle, ”mykkä henki, joka et puhu, minä käsken sinua, pois hänestä, etkä enää mene häneen sisälle!”
26 Ja se riivaaja huusi paljon, ja musersi hänet, ja lähti pois. Ja hän oli kuin kuollut, niin että monet sanoivatkin, että ”hän kuoli?
27 Mutta hän, Jeshua, tarttui hänen käteensä, ja nosti hänet ylös.
28 Mutta kun he menivät sisään Jeshuan talolle, kysyivät hänen oppilaansa yksinäisyydessä, ”miksi me emme pystyneet ajamaan sitä pois?”
29 Hän sanoi heille, ”tätä lajia ei minkään kautta voi poistaa, paitsi paastolla ja rukouksella.”
30 Ja kun hän lähti sieltä, kuljettiin Galilean kautta, eikä hän tahtonut kenenkään häntä
tuntevan.
31 Sillä hän opetti oppilaitaan ja sanoi heille, että ”Ihmisen Poika johdatetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet, ja kun hänet on tapettu, kolmannella päivällä hän on nouseva.”
32 Mutta he eivät tunteneet sitä sanaa, ja olivat peloissaan, että sitä häneltä kysyisivät.
33 Ja he tulivat Kaper-Nahumille, ja kun he menivät sisään siihen taloon, hän kysyi heiltä, että ”mitä te olitte suunnittelemassa tiellä keskenänne?”
34 Mutta he olivat hiljaa, sillä he olivat väitelleet tiellä toinen toisensa kanssa, että kuka heistä on suuri.
35 Ja Jeshua istui ja kutsui ne kaksitoista, ja sanoi heille, ”joka tahtoo, että olisi ensimmäinen, on oleva viimeinen kaikista ihmisistä, ja kaikkien ihmisten palvelija.”
(Palvelija ei ole orja, vaan ennemmin seurakuntapalvelija, sama sana. Jumalan lähettiläänä kaikille!)

36 Ja hän otti yhden poikalapsen, ja laittoi hänet seisomaan keskelle, ja otti hänet hartioidensa ylle, ja sanoi heille,
37 Jokainen, joka ottaa vastaan niin kuin tämä poikalapsi, minun nimessäni, hän ottaa vastaan minut, ja joka ei ota minua vastaan, ei ole minua vastaanottamatta, vaan hänet, joka on minut lähettänyt.
38 Johannan sanoi hänelle, ”rabbi, me näimme ihmisen, joka ajoi riivaajia pois sinun nimessäsi, ja me kielsimme häntä tästä, koska hän ei seuraa meitä.”
39 Jeshua sanoi heille, ”älkää häntä kieltäkö, sillä ei ole ketään, joka tekee voiman tekoja minun nimessäni, ja pystyisi heti puhumaan minusta pahaa.”
40 Sen tähden, joka ei ole teitä vastaan, hän on teidän puolellanne.
41 Mutta jokainen, joka antaa teille juotavaksi maljan vettä, yksin siinä nimessä, joka on Messiaan, amen, minä sanon teille, ettei hän ole menettävä palkkaansa.
42 Ja jokainen, joka saa kompastumaan yhden näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, jos aasin myllynkivi olisi ripustettu hänen kaulaansa, ja heitetty mereen.
43 Mutta jos sinun kätesi saa sinut kompastumaan, poista se. Sinulle on parempi, että vajaana menet sisään elämälle, kuin että sinä kahdella kädellä tulisit menemään Gehennaan.
44 Missä heidän matonsa ei kuole, ja heidän tulensa ei sammu.
45 Ja jos sinun jalkasi saa sinut kompastumaan, poista se. Sinulle on parempi, että menet sisään elämälle rampana, kuin että sinä kahdella jalalla putoaisit Gehennaan.
46 Missä heidän matonsa ei kuole, ja heidän tulensa ei sammu.
47 Ja jos sinun silmäsi saa sinut kompastumaan, kaiva se ulos. Sinulle on parempi, että yksisilmäisenä menet sisään Jumalan kuningaskuntaan, kuin että sinä kahdella silmällä putoaisit Gehennaan.
48 Missä heidän matonsa ei kuole, ja heidän tulensa ei sammu.
49 Sillä kaikki tullaan suolaamaan tulen kautta, ja jokainen uhraus tullaan suolaamaan tulen kautta.
50 Mutta jos se kaunein suola on mauton suola, minkä kautta suolataan? Olkoon suola teissä, ja olkaa sovinnossa toinen toisenne kanssa.
(Jastrowin aramean sanakirjan mukaan (kohdassa ’suola’) jakeen alku on opetus talmudissa Tract Bekhoroth 8b, en kuitenkaan itse muista nähneeni kyseistä kohtaa, eikä talmudista ole helppoa etsiä mitään, kun ei ole sisällysluetteloja. Tract Joma kertoo, että temppelin esipihalla oli kuusi ”kammiota”, joista yksi oli suolakammio uhreja varten, ja sen saman kammion katolla oli ylipapin sovituspäivän peseytymispaikka. Muut kammiot etelässä olivat parva, jotain saastaisia lintuja (?) ja uhrien sisälmysten pesukammio. Pohjoispuolella oli ”puukammio” (polttopuut?), pakkosiirtolaisuuden kammio (museo?) ja gazith, jotain marmorikiviä sisältävä kammio. En ole syventynyt asiaan tarkemmin, vielä.)


10 luku

1 Ja hän nousi sieltä, ja tuli Jehud’n rannikolle, Jordanan’n toiselle puolelle, ja sinne meni, hänen luokseen, paljon kansaa, ja hän opetti heitä taas, niin kuin hänellä oli tapana.
2 Ja fariseukset lähestyivät, häntä kiusaten, ja kysyivät, että onko miehen luvallista jättää vaimonsa.
3 Hän sanoi heille, ”mistä Moshe teille käski?”
4 Mutta he sanoivat, ”Moshe salli meille, että kirjoittaisimme eroamisen kirjoituksen, ja salli eroamisen.”
5 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”päinvastoin, teidän sydämienne kovuus kirjoitutti teille tämän säädöksen.”
6 Mutta alusta, että ”mieheksi ja naiseksi Jumala teki heidät”.
(1Moos.5:2. Kaikki targumit ja Peshitta Torah (Codex Ambrosianus) käyttävät ”loi heidät”. Ei ”tehnyt”. Tämä ei välttämättä ole suora lainaus, mutta sen aikaiseen keskustelutapaan kuului tarkka lainaus.)

7 Tämän tähden mies jättäköön isänsä ja äitinsä, ja liittyköön vaimoonsa.
8 Ja he kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Siten ei enää ole kaksi, vaan yksi liha.
9 Sen tähden, minkä Jumala yhdistää, sitä älköön mies erottako.
(Yhdistää, zaveg, on ”tehdä kaksi yhdeksi, siten, että sopivat toisilleen”. Harvinainen sanavalinta.)

10 Ja taas hänen oppilaansa kysyivät tästä, talossa.
11 Ja hän sanoi heille, ”jokainen, joka eroaa vaimostaan ja ottaa toisen, tekee aviorikoksen.”
12 Ja jos vaimo eroaa aviomiehestään, ja on oleva toiselle, tekee aviorikoksen.
13 Ja hänen lähelleen tuotiin poikalapsia, että hän koskettaisi heitä, mutta hänen oppilaansa nuhtelivat niitä, jotka toivat heitä lähelle.
(Miehet toivat poikalapsia. Sama maskuliini kreikassakin.)

14 Mutta Jeshua näki, ja se oli pahaa hänelle, ja hän sanoi heille, ”antakaa lasten tulla minun luokseni, älkääkä kieltäkö näitä, sillä niin kuin nämä ovat, on Jumalan kuningaskunta”.
15 Amen, minä sanon teille, että jokainen, joka ei ota vastaan Jumalan kuningaskuntaa niin kuin lapsi, ei ole pääsevä sinne sisälle.
16 Ja hän otti heitä käsivarsilleen, ja asetti kätensä heidän päälleen, ja siunasi heitä.
17 Ja kun hän matkusti tiellä, yksi mies juoksi, lankesi polvilleen, ja hän kysyi häneltä ja sanoi, ”hyvä opettaja, mitä teen, että perin iankaikkisen elämän?”
18 Jeshua sanoi hänelle, ”miksi kutsuit minua hyväksi? Ei ole hyvää, paitsi yksi; Jumala.”
19 Käskyt sinä tunnet. Älä tee aviorikosta, älä varasta, älä tapa, äläkä todista valheen todistusta. Älä sorra. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
20 Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle, ”opettaja, nämä kaikki minä olen pitänyt lapsuudestani saakka.”
21 Mutta Jeshua katsoi häneen, ja rakasti häntä ja sanoi hänelle, ”yksi sinulta puuttuu. Mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, sinulle on oleva aarre taivaissa, ja ota risti ja tule minun perässäni.”
(Aarre, simthaa, on ”salattu aarre”.)

22 Mutta hän masentui tämän sanan kautta, ja meni murehtien pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23 Mutta Jeshua katsoi oppilaisiinsa, ja sanoi heille, ”kuinka vaikeaa onkaan niille, joilla on hyvinvointia, astua sisään Jumalan kuningaskuntaan!”
24 Mutta oppilaat olivat hämmästyksissään hänen sanoistaan. Ja Jeshua vastasi taas ja sanoi heille, ”minun lapseni! Kuinka vaikeaa on niille, jotka luottavat heidän hyvinvointiinsa, tulla sisälle Jumalan kuningaskuntaan!”
25 Helpompi sen, köyden, mennä sisään neulan silmästä, kuin rikkaiden sisälle Jumalan kuningaskuntaan.
(Köysi on tietysti yllä olevilla vokaaleilla kameli. Köysi olisi   מַ לַ א  גַ  Molemmat sopivat kieliopillisesti.)

26 Mutta he olivat enemmän hämmästyneitä, ja sanoivat keskenään, ”kuka on mahdollinen siihen elämään?”
27 Mutta Jeshua katsoi heihin ja sanoi heille, ”ihmislasten kanssa tämä ei ole mahdollista, vaan Jumalan kanssa, sillä kaikki on mahdollista Jumalan kanssa.”
28 Ja Keefa alkoi puhumaan, ”katso, me olemme jättäneet kaiken, ja liittyneet sinuun...”
29 Jeshua vastasi ja sanoi, ”amen, minä sanon teille, ettei ole ketään, joka on jättänyt taakseen kodin tai veljet tai sisaret, tai isän tai äidin, tai vaimon tai lapset, tai kylän, minun tähteni, ja minun evankeliumini tähden,”
30 Eikä saisi satakertaisesti nyt tässä ajassa taloja ja isiä, ja sisaria ja äitejä, ja lapsia ja kyliä – vainojen kanssa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.
31 Mutta monet ensimmäiset ovat oleva viimeisiä, ja viimeiset ensimmäisiä.
32 Mutta kun hän oli menossa tietä pitkin ylös Jerusalemiin, hän, Jeshua, oli heidän edellään, ja he olivat hämmästyneinä, ja menivät hänen perässään, peloissaan. Ja hän otti ne kaksitoista ja alkoi puhumaan heille siitä, mitä hänelle oli tuleva tapahtumaan.
33 Että ”katso, me nousemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan papiston johtajille ja kirjanoppineille, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan, ja luovuttavat hänet kansakunnille.”
34 Ja he pilkkaavat häntä ja ruoskivat hänet, ja sylkevät hänen kasvoihinsa, ja tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän on nouseva.
35 Ja hänen luokseen lähestyivät Jakob ja Johannan, Zebadiin pojat, ja sanoivat hänelle, ”opettaja, me tahdomme, että tekisit meille kaiken, mitä kysymme.”
36 Hän sanoi heille, ”mitä te tahdotte teille tehtävän?”
37 He sanoivat hänelle, ”anna meille, että toinen istuu oikeallasi ja toinen vasemmallasi, sinun kirkkaudessasi.”
38 Mutta hän sanoi heille, ”te ette tiedä, mitä te kysytte. Pystyttekö te juomaan sen maljan, jonka minä juon, ja tulemaan kastetuksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?”
39 He sanoivat hänelle, ”pystymme.” Jeshua sanoi heille, ”sen maljan, jonka minä juon, te tulette juomaan, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, tullaan teidät kastamaan.”
40 Mutta että istuisitte oikealla ja vasemmalla, ei ollut minun annettavanani, vaan se on niille, jotka on siihen valmistettu.
41 Ja kun ne kymmenen kuulivat, he alkoivat riidellä Jakobia ja Johannan’ia vastaan.
42 Ja Jeshua kutsui heidät ja sanoi heille, ”te tiedätte, että ne, joita pidetään kansojen johtajina, ovat heidän herrojaan, ja valtiaita, halliten heitä”
43 Mutta siten älköön olko teidän keskuudessanne, vaan joka teissä tahtoo olla suuri, olkoon teille palvelija.
(Tässäkin palvelija on ”seurakuntapalvelija”, ei ”orja” tai vastaava.)

44 Ja sellainen teistä, joka tahtoo olla ensimmäinen, olkoon kaikkien työntekijä.
(Tehdä - verbistä johdettu. Tekijä siis. Sen voi kyllä kääntää orjaksikin jollain tavalla.)

45 Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, ja että antaisi oman sielunsa lunastukseksi monien puolesta.
(Tässä on kaunis ajatus, jonka hebrean lukija näkee heti, ”palvelemaan” on sama sana kuin ”aurinko”. Siis, tuomaan luonnollista, kirkkainta valoa, elämää...Tämä näkyy vain arameassa.)

46 Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun Jeshua lähti Jerikosta, hän, ja hänen oppilaansa, ja paljon kansaa, Timai, Timain poika, sokea, istui tien vieressä ja kerjäsi.
47 Ja hän kuuli, että hän on Jeshua, Natsar’lainen, ja alkoi huutamaan ja sanomaan, ”Davidin poika, armahda minua!”
48 Ja monet nuhtelivat häntä, että hiljenisi, mutta hän huusi enemmän, ja sanoi, ”David’n poika, armahda minua!”
49 Ja Jeshua seisoi ja käski, että kutsuisivat hänet, ja sokea kutsuttiin, ja hänelle sanottiin, ”vahvista sydämesi, nouse, hän kutsuu sinua.”
50 Mutta hän, sokea, heitti vaatteensa ja nousi ja tuli Jeshuan luokse.
51 Jeshua sanoi hänelle, ”mitä sinä tahdot sinulle tehtävän?” Mutta hän, sokea, sanoi hänelle, ”rabbi, että minä näkisin.”
52 Ja Jeshua sanoi hänelle, ”näe! Sinun uskollisuutesi on tehnyt sinut eläväksi.” Ja heti hän näki, ja oli menossa tiellä.

Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/markus.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti