tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ilmestys luvut 1-9



Johanneksen ilmestys luvut 1-9

1 luku

1 Jeshuan, Messiaan  ilmestys, jonka Jumala antoi,  osoittaakseen  palvelijoilleen, mitä on annettu tapahtuvaksi pian, kun lähetti ne tiedoksi hänen enkelinsä käden kautta palvelijalleen Johannanille.
2 Hänen, joka todisti siitä Jumalan sanasta, ja Jeshuan, Messiaan todistuksesta; kaikki, mitä hän näki.
3 Hänen siunauksensa sille, joka lukee, ja niille, jotka kuulevat tämän profetian sanat, ja pitävät ne siinä kirjoitetut asiat, sillä se aika on lähellä!
4 Johannan seitsemälle seurakunnalle, jotka ovat Aasiassa; siunaukset ja rauha teille Hänestä, joka on, ja on ollut, ja joka tulee, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat valtaistuimen edessä.
5 Ja Messias Jeshualta, uskolliselta todistajalta, kuolleiden esikoiselta ja maan kuninkaiden hallitsijalta. Hän rakastaa meitä, ja on verensä kautta vapauttanut meidät synneistämme.
6 Ja tehnyt meidät papilliseksi kuningaskunnaksi Jumalalle ja Isälle – Hänelle kirkkaus ja valta, aina ja iankaikkisesti, amen.
7 Katso, Hän tulee pilvien kanssa, ja kaikki silmät näkevät Hänet, ja myös ne, jotka Hänet lävistivät, ja kaikki maan perhekunnat surevat Häntä. Niin, amen!
8 Minä olen alef ja tav, sanoo Herra Jumala, Hän, joka on, ja on ollut, ja tuleva on - Hän, joka ylläpitää kaikkea.
9 Minä, Johannan, veljenne ja työtoverinne poika, kärsimyksessä ja kärsivällisyydessä, jotka ovat Jeshuassa, olin saaressa, joka on kutsuttu ”Patmos”, Jumalan sanan tähden, ja Messias Jeshuan todistuksen tähden.
10 Ja minä olin hengessä viikon ensimmäisenä päivänä, ja kuulin takaani sen suuren äänen, kuin sofarit.
11-12 ”Ne asiat, jotka on sanottu, mitä näit, kirjoita kirjaan, ja lähetä seitsemälle seurakunnalle: Efeso, Zmorna ja Pergamos, ja Taotaira ja Sardis, ja Filadelfia ja Laodikea.” Ja minä käännyin, tunnistaakseni sen äänen, joka kanssani puhui, ja kun käännyin, minä näin seitsemän kultaista menoraa.
13 Ja menoroiden keskellä, kuin miehen kaltainen, ja puettuna  efod’iin, ja rinnan ympäri vyötetty kultaisella vyöllä.
(Efod on ylimmäisen papin vaate, Tg Ex.28:6 ym. Meidän raamatussamme usein ’kasukka’. Muualla tässä käytetään eri sanoja vaatteista.)

14 Mutta Hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset kuin lampaan villa ja lumi, ja silmänsä kuin tulen liekit.
15 Ja jalkansa Libanian pronssin kaltaiset, pätsissä kuumennetun, ja äänensä kuin monien vesien ääni.
16 Ja Hänen oikeassa kädessään oli seitsemän tähteä, ja suustaan lähti terävä miekka, ja minä näin hänet, niin kuin aurinko ilmestyy voimassa.
17 Ja kun näin Hänet, kaaduin Hänen jalkoihinsa kuin kuollut, ja Hän laittoi oikean kätensä ylleni, sanoen, ”älä pelkää, sillä minä olen ensimmäinen ja viimeinen”.
18 Ja joka eli, ja joka oli kuollut, ja katso, minä elän, aina ja iankaikkisesti – amen. Ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
19 Sen tähden kirjoita, mitä olet nähnyt, ja nämä, jotka ovat nyt, ja ne, mitkä tulevat näiden jälkeen.
20 Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit oikean käteni yllä, ja ne seitsemän menoraa; tähdet ovat seitsemän seurakunnan sanansaattajat, ja nuo näkemäsi kultaiset menorat, ovat seitsemän seurakuntaa.

2 luku

1 Ja Efeson seurakunnan sanansaattajalle kirjoita, näin sanoo Hän, joka pitää kädessään seitsemää tähteä - Hän, joka kulkee kultaisten menoroiden keskellä.
(Sanansaattaja voi tietysti olla myös enkeli.)

2 Minä tiedän sinun tekosi ja työsi ja kärsivällisyytesi, ja ettet pysty pahoja sietämään, ja koettelit niitä, jotka sanovat sieluistaan että apostoleja olisivat, eivätkä ole, ja havaitsit heidän olevan valhetta.
3 Ja kärsivällisyyttä sinulla on, ja olet kestänyt minun nimeni tähden, etkä väsynyt.
4 Mutta minulla on sinua vastaan, että olet jättänyt ensimmäisen rakkautesi.
5 Muista, mistä olet tullut ulos, ja tee ensimmäisiä tekoja, ja jos et, minä tulen yllesi ja poistan menorasi, ellet tee parannusta.
(Tov on verbinä periaatteessa hyvän tai paremmin tekemistä. ’alik, yllesi, tai ”olla sinua vastaan”.)

6 Mutta se sinulla on, että vihaat nikolaita’n tekoja, niitä, joita minä vihaan.
7 Jolla on korvat, kuulkoon, mitä henki seurakunnalle puhuu. Ja voittajien minä annan syödä siitä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.
8 Ja Zmornan seurakunnan sanansaattajalle kirjoita; näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, hän, joka oli kuollut, ja elää.
9 Minä tunnen sinun kärsimyksesi ja köyhyytesi, mutta sinä olet rikas, ja mitä pilkkaa saat niiltä, jotka sanovat sieluistaan olevansa juutalaisia, kun eivät juutalaisia ole, vaan ovat saatanan kokouspaikka.
10 Älä missään pelkää, mitä tulet kärsimään. Katso, paholainen on heittävä teitä vankihuoneeseen koeteltaviksi, ja se on oleva teille kymmenen päivän kärsimys. Olkaa uskolliset kuolemaan saakka, ja minä annan teille elämän kruunun.
(Paholainen on akel - karza. Akel on syömistä ja karza puremista. ”Syö ja pureskelee”. Tuleeko kreikan dia’bolos tästä? Bolos, bulimia, jne, who knows. Olkaa uskolliset, on maskuliini, mutta arameassa feminiini poistuu, jos joukossa on yksikin mies.)

11 Jolla on korva, kuulkoon, mitä henki seurakunnalle sanoo. Joka voittaa, sitä ei toinen kuolema vahingoita.
(Tässä, ja 20:6 ei oikeastaan ole ’toinen kuolema’ – vaan sana tanaina tarkoittaa ”lohikäärme”. Termi on käytössä Jesajan targumissa ja monissa midrasheissa.)

12 Ja sanansaattajalle, joka on Pergaman seurakunnassa, kirjoita: näin sanoo Hän, jolla on terävä, kaksiteräinen miekka.
13 Minä tunnen, missä asustat –  saatanan valtaistuimen paikan. Ja sinä pysyt vallassa minun nimeni kautta, ja minun uskollisuuteni kautta, etkä ole kieltänyt niissä taistelunkaan päivissä, ja olet minun uskollinen todistajani kaikkien tähden. Se minun oma uskollinen todistajani, sellainen, joka on teistä, tapettiin.
(Pitäminen on sanasta ”yksi”, olla ykkösenä ,vallassa. Metul di’kol ”Kaikkien tähden”. Käännetty suoraan kreikkaan erisnimeksi anti-pas.)

14 Mutta minulla on sinua vastaan jotain. Sillä sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Balaamin opetuksesta, hänen, joka opetti Balakia asettamaan kompastuksia Israelin lasten eteen; syömään epäjumalien uhreja ja huorin tekemään.
15 Samoin on sinulla myös niitä, jotka pitävät kiinni nakolaita’n opetuksesta.
16 Sen tähden, tee parannus, mutta jos et, minä tulen äkisti, ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.
17 Jolla on korva, kuulkoon, mitä henki puhuu seurakunnalle. Voittajalle annan siitä salatusta mannasta, ja annan hänelle puhtaan velkakirjan, ja sen velkakirjan päällä on uusi nimi kirjoitettuna, eikä sitä kukaan tiedä, paitsi sen saaja.
(”Chusbana”, velkakirja, on kreikkaan ajateltu pikkukiveksi ben-lopun tähden? Salattu on Snl.25:2 jakeesta.)

18 Ja seurakunnan sanansaattajalle Taotairassa kirjoita; näin sanoo Jumalan Poika, Hän, jonka silmät ovat kuin tulen liekit, ja jalkansa kuin Libanian pronssi.
19 Minä tunnen sinun tekosi ja rakkautesi ja uskollisuutesi ja palvelemisesi, ja kärsivällisyytesi, ja että viimeiset tekosi ovat enemmät kuin ensimmäiset.
20 Mutta minulla on sinua vastaan paljon, kun suvaitset vaimoasi Iizebeliä, häntä, joka sielustaan sanoo olevansa naisprofeetta, ja hän opettaa, ja viettelee minun palvelijoitani haureuteen ja syömään epäjumalien uhreja.
21 Ja minä annoin hänelle aikaa parannuksen tekemiseen, eikä hän tahtonut tehdä parannusta haureudestaan.
22 Katso, minä heitän hänet ruumisarkkuun, ja ne hänen kanssaan olleet avionrikkojat suureen kärsimykseen, elleivät kadu tekojaan.
23 Ja hänen lapsensa minä kuolemassa tapan, ja koko minun seurakuntani tulee tuntemaan, että minä tutkin munuaiset ja sydämet, ja minä annan teille kaikille tekojenne mukaan.
24 Teille muille Taotairassa oleville minä sanon – kaikille niille, joilla ei ole tätä opetusta; niille, jotka eivät tunne, niin kuin sanotaan, ”saatanan syvyyksiä” – minä en laita yllenne mitään toisenlaista kuormaa.
25 Sen tähden, pitäkää, mitä teillä on, kunnes minä tulen.
26 Ja joka voittaa, ja pitää minun tekoni, hänelle minä annan käskyvallan yli kansakuntien.
27 Hän on paimentava heitä rautaisella sauvalla, ja kuin savenvalajan astiat, ne särjetään, tämän minä olen Isältäni saanut.
28 Ja minä annan hänelle aamutähden.
29 Jolla on korva, kuulkoon, mitä henki seurakunnalle puhuu.

3 luku

1 Ja sanansaattajalle, joka on Sardis’n seurakunnassa, kirjoita: näin sanoo hän, jolla on seitsemän Jumalan henkeä ja seitsemän tähteä; minä tunnen sinun tekosi, ja sinulla on nimi, että elät, mutta olet kuollut.
2 Ja ole ahkera, ja vahvista muita, niitä, jotka tulevat kuolemaan. Sillä en ole havainnut tekojasi täydellisiksi Jumalan edessä.
3 Muista, kuinka olet kuullut, ja huomioi, kuinka olet saanut ja tee parannus! Ja jos et herää, minä tulen yllesi kuin varas, etkä sinä tiedä, minä hetkenä minä tulen.
4 Mutta minulla on muutamia nimiä Sardis’ssa, niitä, jotka eivät ole saastuttaneet vaatteitaan, ja ovat arvolliset vaeltamaan valkoisissa minun edessäni.
5 Joka näin voittaa, puetaan valkoisiin vaatteisiin, eikä hänen nimeään pyyhitä pois siitä elämän kirjasta, ja minä tunnustan hänen nimensä Isäni edessä, ja hänen enkeleidensä edessä.
6 Jolla on korva, kuulkoon, mitä henki seurakunnalle puhuu.
7 Ja Filadelfian seurakunnan sanansaattajalle kirjoita: näin sanoo pyhä, totuus, Hän, jolla on Davidin avain – joka avaa, eikä ole sulkijaa, ja sulkee, eikä ole avaajaa.
8 Minä tunnen sinun tekosi, ja katso, minä olen antanut eteesi avatun oven, jota kukaan ei pysty sulkemaan, koska sinun voimasi on vähäinen ja olet pitänyt minun sanani, etkä kieltänyt minun nimeäni.
9 Ja katso, minä annan saatanan synagogasta osan näistä, jotka sanovat olevansa sielustaan juutalaisia, eivätkä ole, vaan valehtelevat. Katso, minä laitan heitä tulemaan ja palvomaan jalkojesi edessä, ja tuntemaan, että minä rakastan sinua.
10 Koska olet pitänyt minun kärsivällisyyteni sanan, minä varjelen sinut siitä koettelemuksesta, joka on tuleva tapahtumaan yli kaiken asutun maan, koettelemaan maan asukkaita.
11 Minä tulen äkisti, pidä se, mitä sinulla on, ettei kukaan ihminen ota kruunuasi.
12 Ja joka voittaa, minä teen hänestä pylvään Jumalan temppeliin, eikä hän enää lähde ulos, ja kirjoitan hänen ylleen minun Jumalani nimen ja uuden kaupungin, Jerusalemin, nimen, sen, joka laskeutuu minun Jumalani luota, ja minun uuden nimeni.
13 Jolla on korva, kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnalle.
14 Ja Laidikian seurakunnan sanansaattajalle kirjoita: näin sanoo amen, uskollinen todistaja ja totuus, ja Jumalan luomakunnan alkulähde.
15 Minä tunnen sinun tekosi, ettet ole kylmä etkä kuuma – täytyy joko olla kylmä, tai olla kuuma.
16 Ja olet haalea, etkä kylmä tai kuuma. Minä olen oksentava sinut suustani!
17 Koska sinä sanot, että olet rikas ja menestynyt, etkä mitään tarvitse, etkä tunne, että sinä olet sairas ja kurja, ja köyhä ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa koeteltua, että menestyisit, ja pukeutumaan valkoisiin vaatteisiin, ettei alastomuutesi häpeässä paljastuisi, ja silmävoiteella voitelemaan, että näkisit.
19 Niitä, joita minä rakastan, minä nuhtelen ja minä kuritan, ja minä näen vaivaa. Sen tähden, tee parannus!
20 Katso, minä seison ovella ja koputan. Jos ihminen kuulee ääneni ja avaa oven, minä astun sisään ja aterioin hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21 Ja voittajan annan istua kanssani minun valtaistuimeni yllä, kuten minä olen voittanut, ja istun isäni kanssa Hänen valtaistuimensa yllä.
22 Kenellä on korva, kuulkoon, mitä henki puhuu seurakunnalle!

4 luku

1 Näiden jälkeen minä näin, ja katso, taivaissa avattiin ovi, ja se ääni, jonka kuulin puhuvan kanssani, oli kuin sofar, sanoen, nouse tänne, ja minä näytän sinulle, mitä on annettu tapahtuvaksi näiden jälkeen.
2 Ja äkkiä minä olin hengessä. Ja katso, taivaissa oli asetettu valtaistuin, ja sen yllä oli istuja.
3 Ja istuja oli kuin kivien olemuksen kaltainen; jaspiksen ja sardionin, ja pilvien sateenkaari, joka ympäröi valtaistuinta, oli kuin smaragdi.
4 Ja valtaistuimen ympärillä oli 24 valtaistuinta, ja niiden yllä 24 vanhinta, jotka istuivat pukeutuneina valkoisiin vaatteisiin, ja kultaiset kruunut päidensä yllä.
5 Ja valtaistuimesta lähti ukkosia ja salamoita ja ääniä, ja valtaistuimen edessä oli palamassa seitsemän lamppua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.
6 Ja valtaistuimen edessä lasinen meri, kuin kristallin kaltainen, ja keskellä oli valtaistuin. Ja valtaistuimen ympärillä neljä olentoa, jotka olivat silmiä täynnä edestään ja takaansa.
7 Ensimmäinen olento oli kuin leijona, ja toinen olento härän kaltainen, ja kolmannella olennolla oli kuin miehen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan kaltainen.
8 Jokainen näistä neljästä olennosta seisoi, ja heillä oli kynnet, ja yllään kuusi siipeä ympäröimässä, ja sisältä täynnä silmiä. Eivätkä he vaienneet päivin eikä öin, vaan sanoivat, ”pyhä, pyhä, pyhä Jumala, kaiken ylläpitäjä, joka on, oli ja tuleva on”.
(Tefar, kynnet tai sorkat. Sorkat on targumissa aina parsah, joten menen sanavalinnassa Dan.4:33 ym. mukaan. ”Ja heillä oli kynnet”. Lause puuttuu käännöksistä. Ilmeisesti kynnet olivat huomiota herättävät, koska apostoli ne näin mainitsee.)

9 Ja nämä neljä olentoa antavat kirkkauden ja kunnian, ja siunauksen tunnustuksen valtaistuimen yllä istuvalle, joka elää aina ja iankaikkisesti, amen.
10 Kaksikymmentäneljä vanhinta kumartuvat valtaistuimen yllä istuvan edessä, ja palvovat aina ja iankaikkisesti. ”Amen hänelle, joka elää!” – ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen, sanoen;
11 Herramme ja Jumalamme, sinä olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja vallan, koska sinä olet kaiken luonut, ja sinun tahtosi kautta ne ovat, sinun luotusi

5 luku

1 Ja minä näin, valtaistuimen yllä istuvan oikealla puolella, oli kirjakäärö, sisältä ja ulkopuolelta kirjoitettu, ja seitsemällä sinetillä sinetöity.
2 Ja minä näin, toinen, voimallinen enkeli, julisti kovalla äänellä, ”kuka on arvollinen avaamaan kirjakäärön, ja murtamaan sen sinetit?”
3 Eikä kukaan pystynyt taivaissa, eikä maan päällä, eikä niistä, jotka maan alla ovat, avaamaan kirjakääröä ja murtamaan sen sinettejä ja siihen katsomaan.
4 Ja minä itkin paljon, kun ei löytynyt arvollista avaamaan kirjakääröä ja murtamaan sen sinettejä.
5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle, ”älä itke, katso, leijona Jehudan sukukunnasta on voittanut – Davidin juuri avaa kirjakäärön sinetit”.
6 Ja minä näin valtaistuimen, ja niiden neljän elävän olennon, ja vanhimpien keskellä oli karitsa, joka oli kuin tapettu, ja hänellä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää. Nämä ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, jotka on lähetetty kaikkeen maahan.
(Viittaus seitsemään henkeen on juutalaisilla aina ollut lainaus Jes.11:2.)

7 Ja se tuli, ja otti kirjakäärön Hänen kädestään, joka istuu valtaistuimen yllä.
8 Ja kun se otti kirjakäärön, neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta kumartui Karitsan edessä. Jokaisella heistä oli kitarat, ja kultaiset astiat, täynnä suitsuketta -niitä, jotka ovat pyhien rukouksia.
9 Jotka lauloivat uusia ylistysvirsiä, ja sanoivat, sinä olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja murtamaan sinetit sen päältä, koska olet tapettu, ja veressäsi lunastanut Jumalalle kaikista sukukunnista ja kansoista ja ihmisistä.
10 Ja olet tehnyt heistä meidän Jumalallemme kuningaskunnan, ja pappeja ja kuninkaita, ja he hallitsevat yli maan.
11 Ja minä näin ja kuulin, kuin monien enkelien äänet, valtaistuimen ympärillä, ja olentojen ja vanhimpien, ja niiden määrä oli kymmeniä tuhansia ja tuhannen tuhansia.
(Lauseen ajatus ei ole tarkka lukumäärä, vaan sanonnan ajatus on, että joukko todella suuri.)

12 Ja sanoivat kovassa äänessä; tapettu Karitsa on arvollinen saamaan vallan ja hyvinvoinnin ja viisauden ja voiman, ja kunnian ja kirkkauden ja siunaukset.
13 Ja kaikki luodut, taivaissa ja maassa ja maan alla, ja meressä olevat ja kaikki, mitä niissä on, kuulin sanovan valtaistuimen yllä istuvalle ja Karitsalle, ”Siunaukset ja kunnia, ja kirkkaus ja valta, aina ja iankaikkisesti!”
14 Ja kun nämä neljä olentoa sanoivat ”amen”, vanhimmat kumartuivat ja palvoivat.

6 luku

1 Ja kun Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, minä kuulin yhden niistä neljästä olennosta puhuvan, kuin ukkosen äänellä, ”tule ja katso”.
2 Ja minä kuulin ja näin, ja katso, valkoinen hevonen, ja sen yllä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin kruunu, ja hän lähti voittamaan, ja voittaen voitti.
3 Ja kun se avasi toisen sinetin, kuulin toisen olennon, joka sanoi, ”tule!”
4 Ja punainen hevonen lähti, ja sen yllä istuvalle annettiin ottaa rauha maasta, että tappaisivat toisiaan. Ja hänelle annettiin valtava miekka.
5 Ja kun avattiin kolmas sinetti, kuulin kolmannen olennon sanovan, ”tule ja katso!” - Musta hevonen, ja sen yllä istuvalla oli vaaka kädessään.
6 Ja kuulin äänen, olentojen huoneesta, joka sanoi, ”kab - mitta vehnää dinarin, ja kolme kab - mittaa jyviä dinarin. Ja viiniä ja öljyä älä vahingoita!”
7 Ja kun neljäs sinetti avautui, kuulin olennon äänen sanovan, ”tule!”
8 Ja näin vaalean hevosen, ja sen yllä istuvan nimi oli Motha, ja Sheol liittyi häneen. Ja hänelle annettiin valta yli maan neljänneksen, tappaa miekalla ja nälänhädällä, ja kuolemalla ja maan eläimillä.
(Kuoleman lisäksi ’motha’ voi merkitä myös tappavaa myrkkyä. Sanaa käytetään ainakin TgJer.11:19, TgEx.10:17. Väri voi olla vaaleanvihreä. Sanaa käytetään mm. kasvojen kalpenemisesta, yrteistä ja hedelmistä. Kreikan khloros on täysin vastaava sana tässä kohdassa.)

9 – 10 Ja kun se avasi viidennen sinetin, minä näin alttarin alapuolella niitä sieluja, jotka on tapettu Jumalan sanan tähden, ja sen Jeshuan todistuksen tähden, joka heillä oli, ja ne huusivat valtavalla äänellä ja sanoivat, ”kuinka kauan, Herra, pyhä ja totuus, etkö tuomitse ja kosta maan asukkaiden verta?”
(Henkirikostapauksissa veri on raamatussa monikossa, Abelista lähtien, Nah.3:1 ym., koska veressä on myös tulevat sukupolvet)

11 Ja kaikille annettiin, jokaiselle heistä, valkoiset vaatteet, ja heitä käskettiin lepäämään, sillä hetki, vähän aikaa, kunnes tulevat täydellisiksi myös heidän työtoverinsa ja veljensä, jotka joutuvat tapettaviksi, samoin kuin nämä.
12 Ja minä näin, kun kuudes sinetti avattiin, ja oli valtava maanjäristys, ja aurinko pimentyi, ja oli kuin karvainen säkkipuku, ja kuu oli kuin verinen.
13 Ja taivaiden tähdet putosivat maan päälle, kuin viikunapuu, joka heittää viikunansa, kun voimallinen tuuli sitä heiluttaa.
14 Ja taivaat oli erotettu, ja ne käärittiin kuin kirjakäärö, ja kaikki kukkulat ja kaikki saaret tulivat siirretyksi paikoiltaan.
15 Ja maan kuninkaat ja ruhtinaat, ja tuhannen päämiehet ja rikkaat ja voimalliset, ja kaikki palvelijat ja vapaat lapset, kätkivät sielunsa luoliin ja kukkuloiden kallioihin.
16 Ja sanoivat kukkuloille ja kallioille, ”kaatukaa yllemme, ja kätkekää meidät Karitsan kasvojen edestä!”
17 Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut – ja kuka kykenee seisomaan?

7 luku

1 Ja tämän jälkeen minä näin, neljä enkeliä seisoi maan neljän kulman yllä, ja pitelevän neljää tuulta, ettei tuuli puhalla maan yllä, eikä veden yllä, eikä minkään puun yllä.
2 Ja minä näin toisen enkelin kohoavan auringon noususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi kovalla äänellä näille neljälle enkelille, joille annettiin vahingoittaa maata ja merta.
3 Ja sanoi, ”älkää vahingoittako maata eikä merta, eikä puilta, ennen kuin sinetöimme Jumalan palvelijat otsistaan”.
4 Ja minä kuulin niiden määrän, jotka oli sinetöity; sata neljäkymmentä neljä ruhtinasta kaikista Israelin sukukunnista.
(Tässä on alefin vs elefin. Sama kuin 1Sam.6:19, jos ajattelemme, ettei Beet - Semes ollut suurkaupunki, ja sieltä kuoli 70 päämiestä. Jos haluat mennä perinteisen ’tuhatta’ tulkinnan mukaan, ole hyvä. Mutta ajattelemisen arvoinen vaihtoehto, jossa 12x12 (vrt. 12 apostolia, ym.) menee yhteen muun raamatun sanoman kanssa, sekä juutalaisen temppeliperinteen mukaan. Tract Pesachim, Talmud Bavli.  Kreikka todistaa ruhtinaan puolesta; Matt.2:6 lainaa Miika 5, ja kyseisessä Miikan kirjan profetiassa käytetään juuri samaa alef-sanaa, joka tähän aikaan käännettiin ”ruhtinaaksi”.)

5 Jehudan sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta, Rubilin sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta, Gadin sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta.
(TgGen.29:32, TgEz.48:6 ym. on ainakin normaali Reuben, en tiedä, miksi tässä on Rubil. Targumin Ruben kirjoitetaan ראובן ja joissakin kohdissa alefin tilalla on ajin, mutta tämä nimi kirjoitetaan eri tavalla.)

6 Asherin sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta, Manassen sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta.
7 Shimeonin sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta, Issakarin sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta, Levin sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta.
8 Zebulonin sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta, Josefin sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista ruhtinasta – sinetöity!
9 Sen jälkeen minä näin monet kansanjoukot, joita ei ollut mahdollista laskea, kaikista kansoista ja sukukunnista, ja kansakunnista ja kielistä, jotka seisoivat valtaistuimen edessä, ja Karitsan edessä, pukeutuneina valkoisiin vaatteisiin, ja palmun lehdet käsissään.
10 Ja he huusivat valtavalla äänellä ja sanoivat, ”Pelastus Jumalallemme, ja valtaistuimen yllä istuvalle, ja Karitsalle!”
(Purkanaa, pelastus, lunastus. TgNum.3:46, TgPs.33:17. UT 14x, mm. Matt.20:28, Apt.4:12, 2.Piet.3:15.)

11 Ja ne kaikki enkelit olivat seisomassa valtaistuimen ja vanhimpien ympärillä, ja niiden neljän olennon, ja he kumartuivat kasvoilleen valtaistuimen edessä.
12 He sanoivat, ”Amen! Kirkkaus ja siunaus ja viisaus, ja armojen tunnustus ja kunnia, ja elämä ja pelastus, meidän Jumalallemme, aina ja iankaikkisesti, amen!”
13 Ja yksi vanhimmista vastasi, ja sanoi minulle, ”keitä nämä ovat, jotka ovat pukeutuneet valkoisiin vaatteisiin, ja mistä he ovat tulleet?”
14 Ja minä sanoin hänelle, ”herrani, sinä sen tiedät.” Ja hän sanoi minulle, ”nämä ovat niitä, jotka ovat tulleet siitä valtavasta kärsimyksestä, ja ovat puhdistaneet vaatteensa, ja valkaisseet ne Karitsan veressä.”
15 Tämän tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä, ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja valtaistuimen yllä istuva on kulkeva heidän kanssaan.
(Nagen - verbi löytyy Luuk.1:35 ja Apt.2:26, joissa molemmissa tämä ”kulkeva, asustava” – merkitys. Kreikan kääntäjä ehkä ajatellut peittävän merkityksen tuosta Luukkaan kohdasta? Mutta mistään teltan levittämisestä ei ole kyse, kuten KR38.)

16 Ei heillä ole oleva nälkää, eivätkä he janoa, eikä aurinko ole putoava heidän ylleen, eikä mikään kuumuus.
17 Sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on paimentava heitä, ja johdattaa heidät elämän äärelle, ja vesien lähteiden äärelle, ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään.

8 luku

1 Ja kun seitsemäs sinetti avattiin, taivaissa oli hiljaisuus, kuin puoli hetkeä.
2 Ja minä näin seitsemän enkeliä. Nämä olivat seisomassa Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasuunaa.
3 Ja toinen enkeli tuli, ja seisoi alttarin yllä, ja hänellä oli kultainen suitsutusastia, ja hänelle annettiin paljon suitsuketta käytettäväksi alttarin yllä, niiden kaikkien pyhien rukouksissa, jotka ovat valtaistuimen edessä.
4 Ja suitsukkeen savu kohosi, pyhien rukousten kanssa, enkelin kädestä Jumalan eteen.
5 Ja enkeli otti suitsutusastian, ja täytti sen siitä tulesta, joka on alttarin yllä, ja heitti maan ylle, ja tuli ukkosia ja ääniä, ja salamoita ja maanjäristyksiä.
6 Ja seitsemän enkeliä – ne, joilla on ne seitsemän pasuunaa – valmistautuivat päästämään äänen.
7 Ja se ensimmäinen päästi äänen, ja tuli rakeita ja tulta, veteen sekoitettua, ja ne heitettiin maan päälle, ja kolmasosa maasta paloi, ja kolmasosa puista paloi, ja kaikki maan ruoho paloi.
8 Ja toinen päästi äänen, ja tuli kuin valtava, palava vuori, joka putosi mereen, ja kolmasosa vesistä muuttui vereksi.
9 Ja kolmasosa kaikista luoduista, joiden sielut ovat meressä, kuoli. Ja kolmasosa laivoista tuhoutui.
10 Ja kolmas päästi äänen, ja taivaista putosi valtava, palava tähti, kuin liekeissä, ja se putosi kolmasosaan virroista, ja vesien lähteiden ylle.
11 Ja tähteä kutsutaan ’Apsithnia’ – ja kolmasosa vesistä muuttui kuin koiruohoksi, ja paljon ihmislapsista kuoli niiden vesien tähden, jotka muuttuivat katkeraksi.
12 Ja neljäs päästi äänen, ja kului pois kolmasosa auringosta, ja kolmasosa kuusta, ja kolmasosa tähdistä, ja niiden kolmasosat pimenivät, eikä päivän kolmasosaa tullut, samoin yön.
13 Ja minä kuulin kotkan, joka lensi taivaissa, sanovan, ”voi, voi, voi maan asukkaita, niiden kolmen pasuunan äänestä, joihin enkelit tulevat vielä puhaltamaan!”

9 luku

1 Ja viides enkeli päästi äänen, ja minä näin: tähti, joka putosi taivaista maan päälle, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain.
2 Ja kuopasta kohosi savu, kuin valtavan, kuumennetun uunin savu, ja aurinko ja ilma pimenivät kaivon savusta.
3 Ja savusta kohosi heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin se käskyvalta, joka on maan skorpioneilla.
4 Ja niille sanottiin, ”älkää vahingoittako maan ruohoa, eikä mitään vihreää, eikä puita, paitsi niitä ihmislapsia, joilla ei ole otsassaan sitä Jumalan sinettiä”.
5 Eikä heidän annettu tappaa heitä, vaan kärsiä viisi kuukautta, ja heidän ahdistuksensa oli kuin skorpionin ahdistus, kun ne putoavat ihmisten ylle.
(Tashnika, melko harvinainen sana ahdistukselle. Sana merkitsee ensisijaisesti tukehtumista tai kuristamista. Yleensä arameassa käytetään sanaa ’ulzana’ kaikesta kärsimyksestä ja ahdistuksesta.)

6 Ja niissä päivissä ihmislapset hakeutuvat kuolemalle, eivätkä sitä löydä, ja kaipaavat kuolla – ja kuolema pakenee heitä.
7 Ja heinäsirkkojen kaltaisuus oli kuin taistelulle valmistettujen sotahevosten kaltaisuus, ja päänsä yllä kuin kruunut, kultaisen kaltaiset, ja heidän kasvonsa olivat kuin kuolevaisten kasvot.
8 Ja niiden hiukset olivat kuin naisten hiukset, ja hampaansa kuin leijonien.
9 Ja niillä oli rintakilvet, kuin rautaiset rintakilvet, ja niiden siipien ääni oli kuin monien hevosvaunujen ääni, kun ne kiirehtivät taisteluun.
10 Ja niillä on hännät, kuin skorpionin hännän kaltaiset, ja ne pistivät hännillään, ja niillä oli valta vahingoittaa ihmislapsia viisi kuukautta.
11 Ja niiden kuninkaana oli syvyyden enkeli, jonka nimi on hebreaksi Abdo, ja arameaksi hänen nimensä on Shra.
(Länsimaisten käännösten Abaddon on väärä sanavalinta. ”Pseudo - Philo” ja monet muut teokset raamatun lisäksi osoittavat, että Abaddon on paikka, niin kuin tuonelakin (Sheol) – ei minkään henkiolennon nimi. Abaddon mainitaan VT:n puolella kuusi kertaa, mm. Job 26:6, Ps. 88:11 ja Snl.15:11. UT:ssa mm. Matt.7:13, Apt.8:20, Room.9:22. Sana ’abdo’ merkitsee työläistä tai palvelijaa, ei siis mitään tuhoajaa kontekstinkaan mukaan. Aramean Shra on ’johtaja’ tai verbinä ’murtaa, hajottaa, avata solmu’.)

12 Yksi ”voi” on mennyt, katso, vielä tulee kaksi ”voi!”
13 Näiden jälkeen kuudes enkeli päästi äänen, ja minä kuulin äänen, yksi niistä neljästä sen kultaisen alttarin sarvesta, joka on Jumalan edessä.
14 Joka sanoi sille kuudennelle enkelille – hänelle, jolla on pasuuna – että vapauttaa ne neljä enkeliä, jotka ovat vangittuina valtavalla Eufrat - virralla.
15 Ja neljä enkeliä vapautettiin; nämä, jotka oli valmistettu sille hetkelle ja päivälle, ja kuukaudelle ja vuodelle, tappaakseen ihmislapsista kolmasosa.
16 Ja sotajoukon ratsastajien määrä oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta - minä kuulin niiden määrän.
17 Ja samoin näin näyssä hevosia, ja niiden yllä istuvilla oli rintakilvet, tuliset ja vaaleansinistä tulikiveä, ja hevosten päät olivat kuin leijonien päät, ja niiden suusta lähti tulta ja tulikiveä ja savua.
18 Ja näistä kolmesta vitsauksesta tapettiin kolmasosa ihmislapsista; tulesta ja tulikivestä ja savusta, joka lähti niiden suusta.
19 Sillä hevosten voima on heidän suussaan, sekä heidän hännässään.
20 Ja loput ihmislapsista, joita ei tapettu näissä vitsauksissa, eivät tehneet parannusta kättensä töistä, eivätkä lakanneet palvomasta riivaajia ja kultaisia ja hopeisia, ja pronssisia ja puisia ja kivisiä epäjumalia, niitä, jotka eivät pysty näkemään eikä kuulemaan, tai kävelemään.
21 Eivätkä tehneet parannusta murhaamisistaan ja pahuudestaan ja haureudestaan.

Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/ilmestyskirja.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti