Johannes luvut 1-5

Johannes luvut 1-5

(Lopussa ovat kääntäjän sanat tähän käännökseen.)

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.

1 luku

 

1 Siellä alussa oli se sana, ja hän oli se sana siellä Jumalan luona, ja Jumala, hän itse oli se sana.

2 Tämä itse oli alussa Jumalan luona.

3 Kaikki oli hänen kätensä kautta, eikä ilman häntä ollut edes sitä yhtäkään, mitään, mikä oli.

(Juutalaisessa perimätiedossa maailma on luotu Messiaan kautta, ja Johannan menee sen mukaan.)

4 Hänen kauttaan oli elämä, ja elämät ovat ihmislasten valkeus.

5 Ja se valkeus loistaa pimeydessä, eikä pimeys saa sitä voitetuksi.

6 Oli mies, joka oli lähetetty Jumalasta. Hänen nimensä oli Johannan.

7 Tämä tuli todistusta varten, todistaakseen siitä valkeudesta, että jokainen uskoisi hänen kauttaan.

8 Ei hän ollut se valkeus, vaan että hän todistaisi siitä valkeudesta.

9 Sillä hän oli sen totuuden valkeus, joka valaisee kaikkia, joka tuli maailmaan.

10 Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kätensä kautta, eikä maailma tuntenut häntä.

11 Hän tuli hänen omilleen, ja hänen omansa eivät häntä ottaneet vastaan.

12 Mutta niille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi heille vallan olla Jumalan lapsia – niille, jotka uskovat hänen nimessään.

(Tai, ”hänen nimensä kautta.”)

13 Nämä, jotka eivät ole verestä, eivätkä lihan tahdosta, eivätkä miehen tahdosta, vaan saaneet alkunsa Jumalasta.

14 Ja se sana tuli lihaksi, ja kulki keskellämme, ja me näimme hänen kirkkautensa, kuin sen ainoan kirkkaus, joka on isästä – joka on täynnä siunausta ja totuutta.

15 Johannan todisti hänestä, ja huusi ja sanoi, ”tämä on hän, josta minä olen sanonut, että hän tulee minun jälkeeni, ja hän on ennen minua, sillä hän on ollut ennen minua”.

16 Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon sijaan.

(Ennemmin siunaus, 5Moos.28, mutta menin perinteisen sanavalinnan mukaan suomennoksessa.)

17 Koska kirjoitettu sana annettiin Moshe’n kautta, mutta se totuus ja se armo Jeshuan, Messiaan kautta.

18 Ei ihminen ole milloinkaan nähnyt Jumalaa, ainoastaan Jumala, hän, joka on isänsä sylissä, ilmoitti hänet.

19 Ja tämä on se Johannan’n todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luokseen Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä, että he kysyisivät häneltä, ”kuka sinä olet?”

20 Ja hän tunnusti, eikä kieltänyt, ja tunnusti, ”minä en ole se Messias”.

21 Ja taas he kysyivät, ”kuka sinä sitten olet? Elia?” Ja hän sanoi, ”en”. ”Oletko sinä se profeetta?” Ja hän sanoi, ”en”.

22 Ja he sanoivat hänelle, ”Kuka sitten, että antaisimme vastauksen niille, jotka ovat lähettäneet meidät? Mitä sinä sanot omasta itsestäsi?”

23 Hän sanoi, ”Minä olen se ääni, joka huutaa erämaassa, että tehkää se Herran tie arvolliseksi, kuten profeetta Ishaia sanoo”.

24 Mutta he, jotka olivat lähetettyjä, olivat fariseuksista.

25 Ja he kysyivät, ja sanoivat hänelle, ”Miksi sinä sitten kastat, jos sinä et ole Messias, etkä Elia, etkä se profeetta?”

26 Johannan vastasi ja sanoi heille, ”Minä kastan veden kautta, mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne.”

27 Tämä on hän, joka tulee minun jälkeeni, ja hän oli minun edelläni; hän, jonka kengän nauhaakaan minä en ole arvollinen päästämään irti.

28 Nämä tapahtuivat Beit - Aniassa, Jordananin vieressä, missä Johannan oli kastamassa.

(Beit - Ania, taatelitalo. Avar on risteys, Ever ranta, sivu, rantapenkere. Molemmat kirjoitetaan עבר.)

29 Ja seuraavana päivänä Johannan näki Jeshuan, kun hän tuli hänen luokseen, ja sanoi, ”Katso, se Jumalan  karitsa, hän, joka kantaa maailman synnin!”

30 Tämä on se, josta minä olen sanonut, että minun jälkeeni tulee mies, ja hän oli minun edelläni, koska hän on se, joka oli minua ennen.

31 Ja minä en ollut tuntea häntä, mutta että hän tulisi Israelille tunnetuksi; tämän tähden minä olen tullut, että veden kautta kastaisin.

32 Ja Johannan alkoi todistamaan ja sanoi, että ”minä näin hengen, joka laskeutui taivaista, kuin kyyhkynen, ja se pysyi hänen päällään”.

33 Ja minä en ollut tuntea häntä, mutta hän, joka lähetti minut kastamaan veden kautta, sanoi minulle, että ”hän se on, jonka sinä näet, että henki laskeutuu ja pysyy hänen päällään; tämä kastaa pyhyyden hengen kautta.”

34 Ja minä näin ja olen todistanut, että tämä on Jumalan poika.

35 Ja toisena päivänä Johannan oli seisomassa, ja kaksi hänen oppilaistaan.

36 Ja hän katsahti Jeshuaa, hänen kävellessään, ja sanoi, ”katso, Jumalan karitsa!”

(Voi olla lammas tai karitsa, molemmat ovat oikein. Kävely on vaellusta, kokonaista elämäntapaa, termistä halaka.)

37 Ja ne kaksi hänen oppilastaan ymmärsivät sen, mitä hän sanoi, ja he menivät Jeshuan perässä.

(Shma on sellaista kuulemista, että myös ymmärtää kuulemansa.)

38 Ja Jeshua kääntyi, ja näki nämä, jotka tulivat hänen perässään, ja hän sanoi heille, ”mitä te etsitte?” He sanoivat hänelle, ”meidän rabbimme, missä sinä oleskelet?”

39 Hän sanoi heille, ”tulkaa ja katsokaa”. Niin nämä tulivat ja näkivät, missä hän eli, ja he olivat hänen luonaan sen päivän. Ja oli noin kymmenes hetki.

40 Mutta yksi niistä, jotka kuulivat tästä Johannanilta, meni Jeshuan perässä. Se oli Andreos, Shimeonin veli.

41 Tämä näki ensin veljensä Shimeonin, ja sanoi hänelle, ”me olemme löytäneet hänet  – Messiaan!”

42 Ja hän vei hänet Jeshuan luokse, ja Jeshua katsoi häneen ja sanoi, ”sinä olet se Shimeon, Joonan poika. Sinua tullaan kutsumaan nimellä Keefa”.

43 Ja seuraavana päivänä Jeshua tahtoi lähteä pois, Galileaan, ja hän kohtasi Filippos’n ja sanoi hänelle, ”tule minun perässäni.”

44 Mutta hän, siis Filippos, oli Beit-Tsaidasta, Andreos’n ja Shimeonin kaupungista.

45 Ja Filippos löysi Nathanielin ja sanoi hänelle, ”Hänet, josta on kirjoitettu Moshen sanassa, ja profeetoissa, me olemme löytäneet – hänet, joka on Jeshua, hän on Josefin poika Natsarethista!”

(Juutalaisilla oli tähän aikaan odotus, että Messiaan nimi voisi olla Jeshua, moniin kirjoituksiin perustuen, mm. Ps.72:17, johon myöhemmin nimen tilalle raaputettiin Jeshuasta ”jinnon”. Ajin pois, vav pidemmäksi, jolloin saadaan nunsofit, ja shin raaputettiin keskeltä kahtia. Varhaisimmat maininnat ”Jinnon” – sanasta ovat 200 -luvulta, rabbi Jannain kirjoituksista.  Vieläkin juutalaiset rukoukset ovat täynnä Jeshuaa.)

46 Nathaniel sanoi hänelle, ”voiko Natsarethista olla mitään hyvää?” Filippos sanoi hänelle, ”tule ja katso!”

47 Ja Jeshua näki Nathanielin, kun hän tuli hänen luokseen, ja sanoi hänestä, ”katso, todellinen Israelin poika, jossa ei ole petollisuutta!”

48 Nathaniel sanoi hänelle, ”mistä sinä minut tunnet?” Jeshua sanoi hänelle, ”kun Filippos ei vielä kutsunut sinua, ollessasi viikunapuun alla, minä näin sinut.”

(Täällä on pakko olla puun alla varjossa kuumuuden tähden.)

49 Nathaniel vastasi ja sanoi hänelle, ”minun rabbini, sinä olet hän, Jumalan poika, sinä olet se Israelin kuningas!”

50 Jeshua sanoi hänelle, ”koska minä sanoin sinulle, että minä näin sinut viikunapuun alla, sinä uskot, että olet näkevä suurempia kuin nämä muut.”

51 Hän sanoi hänelle, ”amen, amen, minä sanon teille, että tästä lähtien te tulette näkemään taivaat avoimina, ja Jumalan enkelien nousevan ja laskeutuvan Ihmisen Pojan luokse.”

 

2 luku

 

1 Ja sinä päivänä, joka oli kolmas, oli hääjuhla Katna’ssa, Galilean kaupungissa, ja Jeshuan äiti oli siellä.

(Katna on ”vähäinen, pieni”. Sen voisi kääntää myös, että hääjuhla oli ”siinä Galilean pikkukylässä”.)

2 Ja myös hän, Jeshua, ja hänen oppilaansa, olivat kutsuttuja siihen hääjuhlaan.

3 Ja viini oli loppu, ja hänen äitinsä sanoi hänelle, Jeshualle, ”heillä ei ole viiniä.”

4 Jeshua sanoi hänelle, ”mikä sinulla on? Minun aikani ei ole vielä tullut.”

(Kysymys on aramean kielen sanonta, esim ”Legio” käyttää samaa Markuksen evankeliumissa.)

5 Hänen äitinsä sanoi palvelijoille, ”mitä hän teille sanoo, se tehkää”.

(Palvelija on tässä sama sana kuin ”seurakuntapalvelija”, tai seurakunnan ”työntekijä”.)

6 Mutta siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa, jotka oli laitettu juutalaisten puhdistautumisia varten, joihin mahtui jokaiseen kaksi tai kolme mitallista.

7 Jeshua sanoi heille, ”täyttäkää ne astiat vedellä”. Ja he täyttivät ne, yläreunaan saakka.

8 Hän sanoi heille, ”ammentakaa siitä, ja viekää juhlan johtajalle.” Ja he veivät.

9 Ja kun hän, juhlan johtaja, maistoi vettä, se olikin viiniä, eikä hän tiennyt, mistä se oli tullut. Mutta ne palvelijat tiesivät, että he olivat täyttäneet ne vedellä. Juhlan johtaja kutsui sulhasen paikalle.

10 Ja hän sanoi hänelle, ”kaikki ihmiset tarjoavat ensin hyvää viiniä, ja kun on juotu, sen jälkeen sellaista, joka on huonompaa, mutta sinä olet säästänyt hyvää viiniä tähän saakka!”

11 Tämä oli ensimmäinen merkki, se, jonka Jeshua teki Galilean Katnassa, ja ilmoitti kirkkautensa – ja hänen oppilaansa uskoivat hänen kauttaan.

(Messiaan merkkinä ilmoitettu tapaus, mutta en ole nähnyt rabbiinisessa kirjallisuudessa aiheesta mitään mainintaa. Aina on tietysti olemassa mahdollisuus, että tällainen merkki olisi jätetty pois heidän kirjoituksistaan kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina, antisemitismin seurausten tähden. Joh.20:30 arameassa puhuu siitä, että koko tämä kirja on näistä ”Messiaan merkeistä”.)

12 Tämän jälkeen hän meni alas Kefar-Nahumiin, hän ja hänen äitinsä ja veljensä ja oppilaansa, ja he olivat siellä ne muutamat päivät.

(Sanamuoto on sellainen, että kyseessä on sellaiset päivät, jotka lukijan pitäisi tietää.)

13 Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähestymässä, ja Jeshua meni ylös Jerusalemiin.

14 Ja hän havaitsi temppelissä olevan lampaiden ja karitsojen ja kyyhkysten myyjiä, ja rahanvaihtajia, jotka istuivat.

(Temppelissä ei saanut istua muu kuin Israelin kuningas. Mark.12:41 Jeesus itse istuu. Johannes mainitsee heidän istuneen juuri tästä syystä. Raamatussa jokaisella sanalla on merkitys.)

15 Ja hän teki köydestä ruoskan, ja ajoi temppelistä ulos heidät kaikki, ja karitsat ja lampaat ja rahanvaihtajat, ja heitti pois heidän rahansa ja kaatoi heidän pöytänsä.

16 Ja hän sanoi niille, jotka myivät kyyhkysiä, ”viekää nämä pois täältä, älkääkä tehkö minun isäni talosta kauppapaikkaa!”

17 Ja hänen oppilaansa muistivat kirjoitetun, että ”sinun huoneesi kiivaus on minut kuluttanut”.

18 Mutta juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle, ”minkä merkin sinä näytät meille, kun sinä näitä teet?”

19 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”hajottakaa tämä temppeli, ja minä nostan sen ylös kolmessa päivässä.”

20 Juutalaiset sanoivat hänelle, ”46 vuotta tätä temppeliä on rakennettu, ja sinäkö nostat sen pystyyn kolmessa päivässä?”

21 Mutta hän puhui oman ruumiinsa temppelistä.

22 Mutta kun hän oli noussut kuolleista, hänen oppilaansa muistivat hänen sanoneen tämän, ja he uskoivat kirjoituksiin ja sanoihin, jotka Jeshua sanoi.

23 Mutta kun hän, Jeshua, oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlassa, monet uskoivat hänen kauttaan, kun näkivät niitä merkkejä, joita hän teki.

24 Mutta hän, Jeshua, ei uskonut itseään heille, koska hän tunsi jokaisen.

25 Eikä hän tarvinnut ketään todistamaan hänestä kaikista ihmisistä, sillä hän tiesi, mitä ihmisessä oli.

 

3 luku

 

1 Mutta siellä oli yksi mies fariseuksista, Nikodemos nimeltään. Hän oli se juutalaisten johtaja.

(Nikodemos ben Gurion oli yksi Jerusalemin varakkaimmista miehistä. Tästä miehestä myös Israelin ensimmäinen pääministeri David otti sukunimensä. Ruhtinas, arkhon, on sama sana kreikassakin.)

2 Hän tuli Jeshuan luokse yöllä ja sanoi hänelle, ”rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja, sillä ei kukaan pysty tekemään näitä merkkejä, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan.

3 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”amen, amen, minä sanon sinulle, että jos ihminen ei synny ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan kuningaskuntaa”.

4 Nikodemos sanoi hänelle, ”kuinka vanha mies pystyy syntymään, kuinka hän pystyisi menemään taas äitinsä kohtuun uudestaan, ja syntymään?”

5 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”amen, amen, minä sanon sinulle, että jos ihminen ei ole synnytetty vedestä ja hengestä, ei hän voi päästä sisään Jumalan kuningaskuntaan”.

6 Joka syntyy lihasta, on lihaa, ja joka syntyy hengestä, on henkeä.

7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle, että teidän täytyy syntyä ylhäältä.

8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne menee. Sellainen on jokainen, joka syntyy hengestä.

9 Nikodemos vastasi ja sanoi hänelle, ”kuinka nämä voivat tapahtua?”

10 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”sinä olet Israelin opettaja, etkä sinä tiedä näitä?”

11 Amen, amen minä sanon sinulle, että me puhumme sitä, mitä me tiedämme, ja ne asiat, joita me näemme, me todistamme, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.

12 Jos minä olen puhunut teille siitä, joka on maassa, ettekä te usko, kuinka te uskoisitte minua, jos sanon siitä, mikä on taivaissa?

13 Eikä kukaan ole noussut taivaisiin, paitsi hän, joka tuli alas taivaista, se ihmisen poika – Hän, joka on taivaissa.

14 Ja samoin kun Moshe korotti käärmeen erämaassa, samoin tulee Ihmisen Poika korotetuksi.

(Käärme on tässä vähän erikoinen sana, sehän on kuin ”se elävä”. 7x UT; Matt.7:10, Luuk.11:11, 2Kor.11:3...)

15 Että jokainen, joka uskoo hänen kauttaan, ei hukkuisi, vaan hänelle olisi iankaikkinen elämä.

16 Sillä tavalla Jumala rakastaa maailmaa, että samoin hän antaa ainoan poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen kauttaan, ei hukkuisi, vaan hänelle olisi iankaikkinen elämä.

(Näissä molemmissa jakeissa ”uskoo häneen” tai ”hänen kauttaan” ovat molemmat kieliopillisesti oikeita lukutapoja.)

17 Sillä ei Jumala lähettänyt poikansa maailmaan, että hän tuomitsisi maailman, vaan että maailma saisi elää hänen kätensä kautta.

18 Joka uskoo hänen kauttaan, häntä ei tuomita, ja joka ei usko, hän on jo valmiiksi tuomittu, kun hän ei usko hänen nimensä kautta, joka on Jumalan ainoa poika.

19 Mutta tämä on se tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmislapset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta, sillä ne heidän tekonsa olivat pahoja.

20 Sillä jokainen, joka tekee inhottavuuksia, inhoaa sitä valkeutta, eikä tule valkeuteen, etteivät heidän tekonsa syyttäisi.

21 Mutta hän, joka tekee totuutta, tulee sen valkeuden luokse, että hänen tekonsa tulisivat tunnetuiksi – että ne tapahtuisivat Jumalan kautta.

22 Näiden jälkeen Jeshua ja hänen oppilaansa tulivat Jehud’n maahan; ja hän palasi sinne heidän kanssaan, ja kastoi.

23 Mutta myös Johannan kastoi Ain-Jon’ssa, joka on Shalim’n vieressä, koska siellä oli vettä. Monia tuli, ja heidät kastettiin.

(Ain - Jon, ”kyyhkysen silmä”. Shalim on sama kuin Saalem. Psalmi 76:3 ja Melkisedek – kuninkaallisen papiston hallituspaikka, vaikka fariseukset käänsivätkin Saalemin usein Jerusalemiksi. Tosefta Berachot mukaan Jerusalemin edellinen nimi oli Tsion, mutta Abramin aikaan siis Shalim.)

24 Sillä Johannan ei vielä ollut pudotettu vankilaan.

(Tässä tulee näkyviin se ajatus, että vankeja säilytettiin maanalaisessa kammiossa, ”maan povessa”.)

25 Mutta yhdelle Johannan’n oppilaista tuli väittelyä yhden juutalaisen kanssa, puhdistautumisesta.

26 Ja he tulivat Johannan’n luokse ja sanoivat hänelle, ”herramme, hän, joka oli sinun kanssasi Jordanan’n rantapenkereellä, josta sinä todistit, katso, myös hän kastaa ja monet tulevat hänen luokseen.”

27 Johannan vastasi ja sanoi heille, ”ei kukaan voi saada mitään oman sielunsa tahdosta, ellei hänelle ole annettu taivaista.”

28 Te olette minun todistajiani, että minä sanoin, että minä en ole Messias, vaan minä olen se, joka on lähetetty hänen edellään.

29 Jolla on morsian, on sulhanen. Mutta hän, sulhasen ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee valtavalla ilolla sulhasen äänen tähden. Sen tähden, katso, tämä minun iloni on täyttynyt.

30 Hänen tulee suurentua ja minun vähentyä.

31 Sillä hän, joka tuli ylhäältä, on yli kaikkien, ja hän, joka on maasta, hän on maasta ja puhuu sitä, mikä on maasta. Hän, joka tuli taivaista, on yli kaikkien.

32 Ja hän todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, eikä kukaan ota hänen todistustaan vastaan.

33 Mutta joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, ymmärtää, että Jumala on se totuus.

34 Sillä se, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja, sillä Jumala ei anna henkeä mitalla.

35 Isä rakastaa poikaa, ja on antanut kaiken hänen käsiinsä.

36 Joka uskoo pojan kautta, hänellä on iankaikkinen elämä, ja joka ei poikaa tottele, ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha on pysyvä häntä vastaan.

 

4 luku

 

1 Mutta Jeshua tiesi, että fariseukset olivat kuulleet hänen tekevän monia oppilaita, ja kastavan enemmän kuin Johannan.

2 Kuitenkaan hän, Jeshua, ei kastanut, vaan hänen oppilaansa.

3 Ja hän poistui Jehud’sta ja meni taas Galileaan.

4 Mutta hänen oli pakko tulla kulkemaan Shamarian huoneen kautta.

5 Ja hän tuli samarialaiseen kaupunkiin, jota kutsutaan Shikar, sen kylän vierelle, jonka Jakob oli antanut pojalleen Josefille.

(Nimi Shikar merkitsee myös jonkinlaista juomista, tai janon sammuttamista.)

6 Ja siellä oli se Jakobin vesilähde. Mutta hän, Jeshua, oli väsynyt matkan vaivoista, ja hän istui lähteelle, ja oli kuudes hetki.

7 Ja Samariasta tuli vaimo ammentamaan vettä, ja Jeshua sanoi hänelle, ”annatko minulle vettä juotavaksi?”

(Pyyntö, ei käskymuoto. Suomalaisessa vain ”anna minulle juoda”. Myös jae yhdeksän viittaa kysymykseen.)

8 Sillä hänen oppilaansa olivat menneet sinne kaupunkiin, että ostaisivat heille elintarvikkeita.

9 Se samarialainen vaimo sanoi hänelle, ”kuinka sinä, juutalainen, pyydät juotavaa minulta, joka olen samarialainen nainen? Sillä eiväthän juutalaiset keskustele samarialaisten kanssa?”

10 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”jos sinä vain tietäisit sen Jumalan lahjan, ja kuka on tämä, joka sinulle sanoi, antaisitko minulle juoda, sinä olisit pyytänyt siitä, mitä hänellä on ja hän antaa sinulle elävää vettä.”

11 Se vaimo sanoi hänelle, ”herrani, eihän sinulla ole vesiastiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinulla se elävä vesi on?”

12 Oletko sinä suurempi kuin meidän isämme Jakob, hän, joka antoi meille tämän kaivon, ja hän joi siitä, ja hänen lapsensa ja laumansa?

(Midrash Rabbah ja muutkin kertovat, kuinka Jakob sai veden nousemaan sen kaivon pintaan, eikä tarvinnut ammentaa syvältä. Nainen ajattelee Jeesuksen tekevän saman, mutta vielä paremmin, että se vesi virtaa kaivosta ulos. Elävä vesi merkitsee myös virtaavaa vettä.)

13 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”jokainen, joka juo näistä vesistä, janoaa taas”

14 Mutta jokainen, joka juo siitä vedestä, jota minä hänelle tarjoan, ei janoa iankaikkisesti, vaan ne vedet, joita minä hänelle annan, ovat oleva hänelle sen veden lähteenä, joka on iankaikkista elämää varten.

15 Se vaimo sanoi hänelle, ”herrani, anna minulle siitä vedestä, etten minä taas janoa, enkä minä tästä tulisikaan ammentamaan.”

16 Jeshua sanoi hänelle, ”mene, kutsu aviomiehesi ja tule tänne”.

17 Hän sanoi hänelle, ”ei minulla ole aviomiestä”. Jeshua sanoi hänelle, ”sinä sanoit kauniisti, ettei ’minulla ole aviomiestä’.”

18 Sillä viisi aviomiestä sinulla oli, ja tämä, joka sinulla nyt on, ei ole sinun aviomiehesi. Tässä puhuit totta.

19 Se vaimo sanoi hänelle, ”herrani, minä näen, että sinä olet profeetta.”

20 Meidän isämme palvovat tällä vuorella, ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa täytyy palvoa.

(Kaivo on siunauksen ja kirouksen vuoren välissä; Garissim, siunauksen vuori oli rukouspaikkana.)

21 Jeshua sanoi hänelle, ”vaimo, usko minua, että tulee aika, kun te ette palvo isää tällä vuorella, ettekä edes Jerusalemissa.”

22 Te palvotte sellaista, mitä te ette tunne, mutta me palvomme, sillä me tunnemme, että elämä on juutalaisista.

(Viimeisen sanan perusteella elämä voi olla tässä monikossa. ”Elämät ovat juutalaisista”.)

23 Vaan tulee hetki, ja nyt on, kun isää palvotaan totuuden mukaan, hengessä ja totuudessa, sillä tällaisia palvojia hän, Isä, etsii.

24 Sillä hän, Jumala, on henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.

25 Se vaimo sanoi hänelle, ”minä tiedän, että Messias tulee, ja kun hän tulee, hän opettaa meille kaiken.”

26 Jeshua sanoi hänelle, ”minä, minä se olen, minä, joka puhun sinun kanssasi.”

27 Ja hänen puhuessaan tulivat hänen oppilaansa, ja ihmettelivät, että hän puhui vaimon kanssa, mutta kukaan ei sanonut, että ”mitä haet” tai ”miksi sinä hänen kanssaan puhut”.

(Midrash Tanchuma ilmoittaa, että juutalaisen, erityisesti opettajan, puhutellessa vierasta vaimoa, kahden tai kolmen todistajan on kysyttävä tuo kysymys, ”miksi sinä hänen kanssaan puhut” – sanasta sanaan juuri noin.)

28 Ja vaimo jätti ruukkunsa ja meni kaupunkiin, ja sanoi ihmisille,

29 ”Tulkaa, katsokaa miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt, onko hän se Messias?”

30 Ja ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat hänen luokseen.

31 Ja näiden tapahtuessa hänen oppilaansa pyysivät häntä ja sanoivat hänelle, ”rabbimme, syö”.

(La’as ei ole tavallista syömistä (akel) vaan ennemmin hidasta pureskelemista. Yleensä verbiä käytetään pääsiäislampaan yhteydessä.)

32 Mutta hän sanoi heille, ”minulla on sellaista ateriaa syötävänä, jota te ette tunne”.

33 Oppilaat sanoivat keskenään, ”mitä, onkohan joku tuonut hänelle jotain syötävää?”

34 Jeshua sanoi heille, ”minun syötäväni on se, että minä teen hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt, ja saatan päätökseen hänen työnsä”.

35 Ettekö te sano, että neljän kuukauden jälkeen tulee sadonkorjuu? Katso, minä sanon teille, että kohottakaa silmänne ja katsokaa peltoja, jotka ovat vaaleat, ja jo nyt valmiit sadonkorjuulle.

36 Ja sellainen, joka niittää, on saava palkan, ja hän kokoaa hedelmää iankaikkista elämää varten, ja kylväjä ja niittäjä saavat iloita yhtenä.

37 Sillä tässä on se totuuden sana, että toinen kylvää ja toinen niittää.

38 Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa sellaisesta, mistä te ette ole tehneet työtä, sillä toiset ovat tehneet työn, ja te saatte astua sisään heidän vaivannäköönsä.

39 Mutta monet siitä kaupungista uskoivat häneen, sen Samarian vaimon sanan tähden, joka todisti, että ”hän on se, joka sanoi minulle kaiken, mitä tein”.

40 Ja kun nämä samarialaiset tulivat hänen luokseen, he pyysivät häntä, että hän olisi heidän luonaan, ja hän olikin heidän luonaan, kaksi päivää.

41 Ja monet uskoivat häneen sen hänen sanansa tähden.

42 Ja he sanoivat sille vaimolle, että ”emme me usko tämän sinun sanasi tähden häneen, sillä me olemme kuulleet, ja me tunnemme, että tämä todellakin on se Messias, maailman elämän antaja”.

43 Ja kahden päivän jälkeen Jeshua poistui sieltä, ja meni Galileaan.

44 Sillä hän, Jeshua, todisti, että profeetta ei ole kunnioitettava omassa kaupungissaan.

45 Mutta kun hän tuli Galileaan, Galilea otti hänet vastaan, sillä he näkivät ne merkit, kaikki, joita hän teki Jerusalemissa siinä juhlassa, sillä he olivat tulleet myös sille juhlalle.

46 Mutta Jeshua tuli taas Galilean Katnaan, missä hän oli tehnyt veden viiniksi, ja Kaper- Nahumissa oli yksi kuninkaan työntekijä, jonka poika oli sairaana.

47 Tämä kuuli, että Jeshua oli tullut Jehud’sta Galileaan, ja meni hänen luokseen ja pyysi häntä, että hän tulisi alas, ja parantaisi hänen poikansa, sillä hän oli lähellä kuolemaa.

48 Jeshua sanoi heille, ”jos te ette näkisi ihmeitä ja merkkejä, ette te uskoisi!”

49 Se kuninkaan palvelija sanoi hänelle, ”minun Herrani, tule alas, ettei lapsi ehdi kuolla!”

50 Jeshua sanoi hänelle, ”mene, se sinun poikasi elää”. Ja se mies uskoi sen sanan kautta, jonka Jeshua sanoi hänelle, ja hän meni.

51 Mutta kun hän oli tulossa alas, hänen työntekijänsä kohtasivat hänet, ja antoivat toivoa hänelle ja sanoivat hänelle, ”sinun poikasi elää”.

52 Ja hän kysyi heiltä, ”mihin aikaan hän parani?” He sanoivat hänelle, ”eilen, seitsemännellä hetkellä kuume jätti hänet”.

53 Ja hänen isänsä tunsi, että juuri siinä hetkessä Jeshua sanoi hänelle, että ”sinun poikasi elää”, ja hän uskoi, ja koko hänen huonekuntansa.

(Jakeessa on aramean vahvin painotus, siksi ”juuri se hetki”. Jada on sydämen tasolla tietämistä.)

54 Tämä oli toinen merkki, jonka Jeshua teki, kun tuli Jehudista Galileaan.

 

5 luku

 

1 Näiden jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeshua meni ylös Jerusalemiin.

2 Mutta siellä, Jerusalemissa, oli paikka, yksi kastepaikka, jota kutsuttiin hebreaksi ”Beit-Hesda”, ja siinä oli viisi pylväskäytävää.

(Paikan nimi on kyllä arameaa, määräinen muoto, ”laupeuden talo”. Jos nimi olisi hebreaa, se olisi Beet – Ha - Chesed. Ilman alefia lopussa. Chesed on armoa, johon sisältyy hyviä tekoja. Mutta tähän aikaan arameaa usein kutsuttiin juutalaisessa kirjallisuudessa hebreaksi, ja raamatun hebrea oli ”pyhä kieli”, shon ha - kodesh. ”Pyhäkön kieli”. Pylväskäytävät varmistuivat vasta kesällä 2014 arkeologien toimesta, joten mainitsiko Johannes tämän meidän aikaamme varten erikseen?)

3 Ja näissä makasi paljon sellaista kansaa, jotka olivat sairaita ja sokeita, ja rampoja ja kuivettuneita, ja he odottivat sitä veden liikuttamista.

4 Sillä enkeli laskeutui ajoittain siihen kastepaikkaan, ja liikutti heitä varten sitä vettä, ja sellainen, joka ensimmäisenä laskeutui sen liikuttamisen jälkeen veteen, parani kaikista sairauksista, mitä hänellä oli.

5 Mutta siellä oli yksi mies, joka oli ollut sairaudessaan 38 vuotta.

6 Jeshua näki tämän, joka makasi, ja hän tiesi, että hän oli kauan aikaa ollut, ja hän sanoi hänelle, ”tahdotko sinä, että parantuisit?”

7 Se sairas vastasi ja sanoi, ”niin, minun Herrani... minulla ei ole ketään, joka, kun vesi on liikutettu, nostaisi minut tuohon kastepaikkaan, vaan kun minä olen tulossa, toinen on laskeutunut sinne minua ennen.”

8 Jeshua sanoi hänelle, ”nouse, ota vuoteesi ja kulje!”

9 Ja siinä hetkisessä se mies parani, ja hän nousi, otti vuoteensa ja kulki. Ja se päivä oli sapatti.

10 Ja juutalaiset sanoivat hänelle, joka parantui, ”on sapatti; sinulle ei ole luvallista, että kantaisit vuodettasi!”

11 Mutta hän vastasi ja sanoi heille, ”hän, joka teki minut terveeksi, hän sanoi minulle, että ota vuoteesi ja vaella”.

12 Ja he kysyivät häneltä, ”missä on tämä mies, joka sanoi sinulle, että ota vuoteesi ja vaella?”

13 Mutta hän, joka oli parantunut, ei tiennyt, kuka Jeshua oli, sillä hän oli vetäytynyt sieltä pois, koska siinä paikassa oli paljon kansaa.

14 Jonkin ajan jälkeen hän löysi Jeshuan temppelissä, ja hän sanoi hänelle, ”katso, sinä olet terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle tapahtuisi siitä entisestä pahempaa.”

15 Ja se mies meni ja sanoi juutalaisille, että Jeshua oli se, joka oli tehnyt hänet terveeksi.

16 Ja tämän tähden juutalaiset vainosivat Jeshuaa, ja etsivät hänen tappamistaan, kun hän näitä teki sapattina.

17 Mutta Jeshua sanoi heille, ”minun isäni tekee nytkin työtä, myös minä teen”.

18 Ja erityisesti tämän tähden juutalaiset etsivät häntä tappaakseen, että hän vapautti sapatin, vaan että sanoi myös Jumalan olevan hänen isänsä ja oleva yhtäläinen sielussaan Jumalan kanssa.

19 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”amen, amen, minä sanon teille, ettei poika tee mitään oman sielunsa tahdosta, vaan sellaista, mitä näkee isän tekevän, sillä mitä isä tekee, samoin myös poika tekee.”

20 Sillä isä rakastaa poikaa, ja kaikki, mitä hän tekee, on oleva häntä varten, ja näistä rikkaampia tekoja on hänelle oleva, että te hämmästyisitte.

21 Sillä samoin kuin isä nostaa kuolleet, ja tekee heidät eläväksi, samoin myös poika tekee eläväksi ne, jotka hän tahtoo.

22 Sillä ei isä tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion pojalle.

23 Että jokainen kunnioittaisi poikaa niin kuin kunnioittaa isää. Joka ei kunnioita poikaa, ei kunnioita isää, joka hänet lähetti.

24 Amen, amen, minä sanon teille, että joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, hänelle on iankaikkinen elämä, eikä hän tule sille tuomiolle, vaan hän siirtyy kuolemasta elämään.

25 Amen, amen, minä sanon teille, että tulee hetki – myös nyt on sellainen – kun kuolleet tulevat kuulemaan Jumalan pojan äänen, ja nämä, jotka kuulevat, he saavat elää.

26 Sillä samoin kuin isällä on elämä hänen olemuksessaan, siten hän antoi myös pojalle, että elämät olisivat hänen olemuksessaan.

27 Ja hän on antanut hänelle vallan, että hän on tuleva myös tuomitsemaan.

28 Mutta, että hän on se Ihmisen Poika, sitä älkää ihmetelkö. Sillä tulee sellainen hetki, että kaikki ne, jotka ovat haudoissa, tulevat kuulemaan hänen äänensä.

29 Ja tulevat ne, jotka ovat tehneet hyvää, elämän ylösnousemukselle, ja ne, jotka ovat tehneet pahaa, tuomion ylösnousemukselle.

30 En minä voi mitään tehdä oman sieluni tahdosta, vaan samoin, kuin minä kuulen, minä tuomitsen, ja se minun tuomioni on oikea, sillä en minä etsi omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka minut lähetti.

31 Jos minä todistan omasta sielustani, minun todistukseni ei ole totuus.

32 On toinen, hän, joka todistaa minusta, ja minä tunnen, että hänen todistuksensa, joka minusta todistaa, se on totuus.

33 Tehän lähetitte Johannan’n luokse, ja hän todisti totuudesta.

34 Mutta minä en tule ottamaan todistusta ihmisiltä, vaan minä sanon nämä, että te eläisitte.

35 Hän oli soihtu, joka palaa ja loistaa, ja te tahdoitte, että saisitte hetken kerskailla hänen valkeudessaan.

36 Mutta minulla on suurempi todistus kuin Johannan’n, sillä ne teot, jotka minun isäni antoi minulle, että ne täyttäisin – nämä tekemäni teot todistavat minusta, että isä on lähettänyt minut.

37 Ja isä, joka lähetti minut, hän todistaa minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään, ettekä nähneet hänen ulkonäköään.

38 Ja hänen sanansa eivät pysy teissä, koska te ette usko häneen, jonka hän lähetti.

(Pysyminen on tässä sitä, kun vesi kerääntyy yhteen paikkaan ja jää siihen.)

39 Tutkikaa kirjoituksia, sillä te toivotte, että teille olisi niiden kautta se iankaikkinen elämä, ja ne todistavat minusta.

40 Ettekä te tahdo tulla minun luokseni, että teille olisi se iankaikkinen elämä.

41 Minä en tule ottamaan kunniaa ihmislapsilta.

42 Vaan minä tunnen teidät, ettei teissä ole Jumalan rakkautta.

43 Minä olen tullut minun isäni nimessä, ettekä te ota minua vastaan, ja jos tulisi toinen oman sielunsa nimessä, hänet te ottaisitte vastaan.

44 Kuinka te voitte uskoa, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä hänestä yhdestä, Jumalasta, etsi kunniaa?

45 Mitä, toivotteko te, että minä syytän teitä isän edessä? Se, joka on teidän syyttäjänne siellä, on Moshe, hän, jonka kautta te toivotte.

46 Sillä jos te Moshe’n kautta uskotte, te uskoisitte myös minua, sillä minusta hän kirjoitti.

47 Ja jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun puhettani?

 

Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/johannan.pdf

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/

Johanneksen evankeliumi, kääntäjän alkusanat

Johanneksen äidinkielinen versio. Tämäkään ei voi olla kreikasta käännetty, eikä kreikka tästä, se on helppo todistaa kääntämällä kymmenkunta peräkkäistä jaetta, mistä kohdasta tahansa, kreikasta arameaksi ja vertaamalla käännöksen lopputulosta tähän.

Kirjan nimi on seemiläisissä kielissä vain Jochannan, ’Herra on armollinen’. Sama kuin ’Ananias’ eli ’Chananjah’, jossa sanat on vain toisin päin; armollinen Herra.

Suomennettu loppuvuodesta 2014 – maaliskuu 2015. Kielelliset korjaukset ja tarkistus 20.-22.9.2015 //T.Levänen, Beth-Shean, Israel.

http://www.apokryfikirjat.com/johannan.pdf