Johannes luvut 16-21
(Lopussa ovat kääntäjän
sanat tähän käännökseen.)
Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä
16 luku
1 Nämä minä
olen puhunut teidän kanssanne, ettette kompastuisi.
2 Sillä he
poistavat teidät heidän kokouspaikoistaan, ja tulee hetki, että jokainen, joka
tappaa teitä, luulee tuovansa lahjaa Jumalan lähelle.
3 Ja nämä he
tekevät teille, koska he eivät tunne minun isääni, eivätkä minua.
4 Nämä minä
olen puhunut teidän kanssanne, että kun se heidän aikansa tulee, te
muistaisitte, että minä olen nämä sanonut teille. Mutta enkö minä ole tätä
alusta asti sanonut, ollessani teidän kanssanne?
5 Mutta nyt
minä menen hänen luokseen, joka minut lähetti, eikä kukaan teistä kysele minulta,
”minne sinä menet?”
6 Sillä minä
olen sanonut nämä, ja murhe on tullut ja se täytti teidän sydämenne!
7 Vaan minä
todella sanon teille, että teille on tarpeellista, että minä menen, sillä jos
minä en mene, ei se puolustaja tule teidän luoksenne. Mutta jos minä menen,
hänet lähetetään teidän luoksenne.
8 Ja kun hän
tulee, hän nuhtelee maailmaa siitä synnistä, ja siitä puhtaudesta, ja siitä
tuomiosta.
9 Synnistä,
sillä he eivät uskoneet minuun.
10 Mutta
puhtaudesta, sillä minä menen isäni luokse, ettekä te enää näe minua.
11 Mutta
tuomiosta, sillä tämän maailman ruhtinas tuomittiin.
12 Minulla on
vielä paljon sanottavaa teille, vaan te ette nyt pysty ymmärtämään.
13 Mutta kun
se totuuden henki tulee, hän on johdattava teitä kaikessa totuudessaan, sillä ei
hän tule puhumaan oman sielunsa ajatuksista, vaan kaikki, jota hän kuulee, hän
tulee puhumaan, ja sen tulevan hän tekee teille tunnetuksi.
14 Ja hän on
minua kirkastava, koska hän tulee ottamaan minun omastani, ja on sen ilmoittava
teille.
15 Kaikki,
mitä on minun isälläni, on minun. Tämän tähden minä olen sanonut teille, että
hän tulee ottamaan minun omastani, ja on sen ilmoittava teille.
16 Vähän,
ettekä te tule näkemään minua, ja taas vähän, ja tulette näkemään minut, sillä
minä menen isän luokse.
17 Ja hänen oppilaansa sanoivat toinen
toisilleen, ”mitä tämä on, jota sanoit meille, että vähän, ettekä näe minua ja
taas vähän, ja tulette minut näkemään, ja että minä menen minun isäni luokse?”
18 Ja he sanoivat, ”mitä se tämä vähän
on, jonka hän sanoi – me emme tiedä, mistä hän puhuu.”
19 Mutta Jeshua tunsi, että he
kaipasivat kysyä häneltä, ja hän sanoi heille, ”te
kaipaatte tätä keskenänne, että minä olen sanonut teille, että vähän, ettekä
näe minua, ja taas vähän, ja tulette minut näkemään.”
20 Amen, amen,
minä sanon teille, että te saatte itkeä ja valittaa, ja maailma on iloitseva,
ja teillä on oleva murhe, vaan se teidän heikkoutenne on tuleva iloksi.
21 Kun vaimo
synnyttää, on hänellä murhe, että se hänen synnyttämisensä päivä on koittanut. Mutta
kun poika on syntynyt, ei hän muista ahdistustaan sen ilon tähden, että
ihmispoika on synnytetty maailmaan.
22 Myös teille
on nyt murhe, mutta te vielä näette, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä
kukaan ole ottava pois teiltä sitä teidän iloanne.
23 Ja siinä
päivässä te ette kysy minulta mitään. Amen, amen, minä sanon teille, että
kaikki, mitä silloin pyydätte minun isältäni, hän on teille antava, minun
nimessäni.
24 Tähän
saakka te ette ole mitään kysyneet minun nimessäni. Kysykää, ja te tulette
saamaan, että teidän ilonne tulisi täytetyksi.
25 Minä olen
puhunut nämä vertausten kautta teidän kanssanne, mutta tulee hetki, jolloin en
puhu teidän kanssanne vertausten kautta, vaan avoimesti ilmoitan teille minun
isästäni.
26 Siinä
päivässä te pyydätte minun nimeni kautta, enkä minä sano teille, että minä olen
esirukoileva isää teidän tähtenne;
27 Sillä hän,
isä, armahtaa teitä, sillä te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että minä
olen Jumalan luota lähtenyt.
28 Minä olen
lähtenyt isäni luota, ja minä tulin maailmaan, ja taas minä jätän maailman, ja
minä menen isän luokse.
29 Hänen oppilaansa sanoivat hänelle,
”katso, nyt sinä puhut avoimesti, etkä sano tätä vertauksen kautta.”
30 Nyt me tunnemme, että sinä tiedät
kaiken, etkä sinä tarvitse ketään sinulta kysymään. Tämän kautta me uskomme,
että sinä olet Jumalasta lähtenyt.
31 Jeshua sanoi heille, ”uskokaa!”
32 Sillä
katso, se hetki tuli, ja on nyt tullut, että teidät hajotetaan, jokainen
paikkoihinsa, ja te jätätte minut yksin, enkä minä ole ollut yksin, sillä isä,
hän on minun kanssani.
33 Nämä
minä olen sanonut teille, että teillä olisi minun kauttani rauha. Maailmassa
teillä on ahdistus, vaan sisäistäkää se, että minä olen ostanut maailman.
17 luku
1 Jeshua puhui nämä, ja kohotti silmänsä
taivaisiin ja sanoi, ”minun isäni, se hetki on tullut. Kirkasta
poikasi, että poikasi kirkastaisi sinut.”
2 Samoin sinä
olet antanut hänelle käskyvallan yli kaiken lihan, että jokainen, jonka sinä
hänelle annat, saisi sen iankaikkisen elämän.
3 Mutta nämä
ovat sitä iankaikkista elämää, että he tuntisivat sinut, että sinä, sinä olet
se totuuden Jumala, sinä yksin, ja sinä olet se, joka lähetit Jeshuan,
Messiaan.
4 Minä olen
kirkastanut sinut maassa; ne teot, jotka hän on minulle antanut tehtäväksi,
minä olen täyttänyt.
5 Ja nyt,
kirkasta sinä minut, minun isäni, sinun luonasi, sillä kirkkaudella, joka
minulla oli sinun luonasi, ennen kuin maailma tuli olemaan.
6 Minä tein
tunnetuksi sinun nimesi ihmisten lapsille, näille, jotka minulle ovat annetut
maailmasta. He olivat sinun, ja heidät on annettu minulle, ja he pitävät sinun
sanasi.
7 Nyt, minä
olen tuntenut, että kaikki, jotka sinä olet minulla antanut, ovat sinun
luotasi.
8 Sillä ne
sanat, jotka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, ja nämä ovat
ottaneet ne vastaan, ja tuntevat todellakin, että minä olen sinun luotasi
lähtenyt, ja uskovat, että sinä lähetit minut.
9 Ja minä
esirukoilen heidän edestään. En minä maailman edestä esirukoile, vaan heidän
edestään, jotka sinä olet minulle antanut – jotka ovat sinun omasi.
10 Ja kaikki,
joka on minun, se on sinun, ja joka on sinun, se on minun, ja minä kirkastun
niiden kautta.
11 Minä en
siis ole maailmassa, ja nämä ovat maailmassa, ja minä tulen sinun luoksesi.
Pyhä isä, varjele heidät sinun nimessäsi, siinä, jonka sinä olet minulle
antanut, että he olisivat yksi, samoin kuin mekin.
12 Kun minä
olin heidän kanssaan maailmassa, minä varjelin heitä sinun nimessäsi, niitä,
jotka sinä olit minulle antanut, minä varjelin; eikä kukaan heistä kadonnut,
paitsi se Abaddon’n poika, että se kirjoitus täyttyisi.
13 Mutta nyt
minä tulen sinun luoksesi, ja nämä minä puhuin maailmassa, että minun iloni
olisi täytetty heissä.
14 Minä olen
antanut heille sinun sanasi, ja maailma inhoaa heitä, sillä he eivät ole
maailmasta, samoin kuin en minäkään ollut maailmasta.
15 En minä
esirukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit
heidät pahalta.
16 Sillä he
eivät ole maailmasta, samoin kuin en minäkään ollut maailmasta.
17 Isä, pyhitä
heidät sinun totuudessasi, sillä se sinun oma sanasi, se on se totuus.
18 Samoin kuin
sinä lähetit minut maailmaan, myös minä lähetin heidät maailmaan.
19 Ja heidän
puolestaan minä pyhitän minun sieluni, että myös nämä olisivat pyhitetyt siinä
totuudessa.
20 En minä
yksin näiden puolesta esirukoile, vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat
minuun heidän sanansa kautta.
21 Että he
kaikki olisivat yksi, samoin kuin sinä, minun isäni, olet minussa ja minä
sinussa, että myös nämä meidän kauttamme olisivat yksi, että maailma uskoisi,
että sinä lähetit minut.
22 Ja se
kirkkaus, jonka sinä olet minulle antanut, minä olen antanut heille, että he
olisivat yksi, samoin kuin mekin olemme yksi.
23 Minä
heissä, ja sinä minussa, että he olisivat täydelliset, yhtä varten, ja että
maailma tuntisi, että sinä lähetit minut, ja että sinä olet heitä rakastanut,
samoin kuin myös olet minua rakastanut.
24 Isä,
nämä, jotka sinä olet antanut minulle, minä tahdon, että missä minä olen, myös
nämä olisivat minun kanssani, että he olisivat näkemässä sitä minun
kirkkauttani, jonka sinä olet minulle antanut, sillä sinä olet rakastanut minua
ennen maailman perustamista.
25 Puhdas
isäni, maailma ei sinua tunne, mutta minä tunnen sinut, ja nämä tuntevat, että
sinä lähetit minut.
26 Ja minä
olen tehnyt heille tunnetuksi sinun nimesi, ja minä tunnen, että se rakkaus,
jolla sinä olet minua rakastanut, on oleva heissä, ja minä olen heissä.
18 luku
1 Jeshua sanoi nämä, ja nousi
oppilaidensa kanssa sen Kidrounin pyhän paikan toiselle puolelle. Siellä oli
paikka, se puutarha, johon hän meni, ja hänen oppilaansa.
2 Mutta myös Jehuda, se pettäjä, tunsi
sen paikan, koska monet kerrat he olivat kokoontuneet siellä Jeshuan oppilaiden
kanssa.
3 Sen tähden hän, Jehuda, johdatti
joukkoa, ja johdatti vartijat papiston johtajien ja fariseusten luota sinne,
soihtujen ja lamppujen ja aseiden kanssa.
4 Mutta Jeshua, joka tiesi kaiken, mitä
hänelle oli tullut, poistui ja sanoi heille, ”ketä
etsitte?”
5 He sanoivat hänelle, ”Jeshuaa,
Natsar’laista”. Hän sanoi heille, ”minä, minä
olen.” Mutta myös Jehuda, se pettäjä, oli seisomassa
heidän kanssaan.
6 Ja kun Jeshua sanoi heille, että ”minä,
minä”, he menivät taaksepäin ja kaatuivat maahan.
7 Taas Jeshua kysyi heiltä, ”ketä
te etsitte?” Mutta nämä sanoivat, ”Jeshuaa, Natsar’laista”.
8 Jeshua sanoi heille, ”minä
olen sanonut teille, että ’minä, minä’, ja jos te minua etsitte, päästäkää nämä
menemään.”
9 Että täyttyisi se sana, joka sanoo,
ettei niistä, jotka on minulle annettu, kadonnut edes yksikään.
10 Mutta
Shimeon Keefa’lla oli miekka, ja hän veti sen ja löi ylipapin palvelijaa, ja
leikkasi hänen oikean korvansa. Mutta sen palvelijan nimi oli Malka.
11 Ja Jeshua sanoi Keefa’lle, ”laita
miekka tuppeensa! Se malja, jonka minun isäni minulle antoi, enkö sitä joisi?”
12 Silloin joukko ja sotapäällikkö ja
juutalaisten vartijat ottivat kiinni Jeshuan ja kahlitsivat hänet.
13 Ja he veivät hänet Hannan’n luokse,
koska hän oli Kaifa’n setä, hänen, joka oli se sen vuoden ylipappi.
14 Mutta se Kaifa oli juuri hän, joka
antoi juutalaisille sen ohjeen, että on parempi yhden miehen kuolla kansan
puolesta.
15 Mutta Shimeonn Keefa ja yksi toinen
oppilaista, tulivat Jeshuan perässä sinne, mutta se oppilas tunsi ylipapin, ja
meni Jeshuan kanssa sisään sinne pihalle.
16 Mutta Shimeon seisoi ulkopuolella,
portin luona, ja se toinen oppilas, joka tunsi ylipapin, lähti ja sanoi
portinvartijalle, ja Shimeon pääsi sisään.
17 Mutta portinvartijan palvelijatar
sanoi Shimeon’lle, ”mitä, sinäkin olit tämän oppilaita!” Mies sanoi hänelle,
”en!”
18 Ja palvelijat ja vartijat olivat
asettuneet tulen lähelle, että lämmittelisivät, koska oli kylmä, mutta myös
Shimeon oli seisomassa heidän kanssaan, ja hän lämmitteli.
19 Mutta ylipappi kysyi Jeshualta hänen
oppilaistaan ja hänen opetuksestaan.
20 Ja Jeshua sanoi hänelle, ”minä
olen avoimesti puhunut kansan kanssa, ja koko ajan opettanut kokouspaikassa ja
temppelissä, missä kaikki juutalaiset kokoontuivat, enkä ole puhunut mitään
salassa.”
21 Mitä sinä
minulta kysyt? Kysy näiltä, jotka kuulivat, mitä minä olen puhunut heidän
kanssaan. Katso, nämä tuntevat joka asian, mitä minä olen sanonut.
22 Ja kun hän sanoi nämä, yksi
vartijoista, joka oli siellä seisomassa, löi Jeshuaa poskelle ja sanoi hänelle,
”niinkö sinä annat vastauksen ylipapille?”
23 Jeshua vastasi ja sanoi
hänelle, ”jos olen pahasti sanonut, todista se
pahuus, mutta jos se oli kaunista, miksi minua löit?”
24 Mutta Hannan lähetti Jeshuan
kahlittuna ylipappi Kaifa’n luokse.
25 Ja Shimeon Keefa oli seisomassa, ja
lämmitteli, ja hänelle sanottiin, ”mitä, olitko sinäkin yksi hänen
oppilaistaan?” Ja hän kielsi ja sanoi, ”en ollut!”
26 Yksi ylipapin palvelijoista sanoi
hänelle, hänen sukulaisensa, jolta Shimeon leikkasi korvan; ”enkö minä nähnyt
sinut hänen kanssaan siellä puutarhassa?”
27 Ja taas Shimeon kielsi, ja sillä
hetkellä se kukko kutsui.
28 Mutta he veivät Jeshuan Kaifa’n luota
Pretorion’lle, ja oli pääsiäinen, ja nämä eivät menneet sisään Pretorion’iin,
etteivät saastuisi ennen pääsiäisaterian syömistä.
29 Mutta Pilatus lähti ulos heidän
luokseen, ja sanoi heille, ”mikä syytös teillä on tätä miestä vastaan?”
30 He vastasivat ja sanoivat hänelle,
”jos hän ei olisi pahaa tehnyt, emme olisi häntä sinulle luovuttamassakaan!”
31 Pilatus sanoi heille, ”ottakaa te
hänet ja tuomitkaa sen teidän kirjoitetun sananne mukaan.” Juutalaiset sanoivat
hänelle, ”meidän ei ole luvallista tappaa ketään.”
32 Että täyttyisi se sana, jonka Jeshua
sanoi, kun teki tunnetuksi, millaisella kuolemalla hän tulee kuolemaan.
33 Mutta Pilatus meni sisään
Pretorion’lle ja kutsui Jeshuan ja sanoi hänelle, ”sinä olet hän, juutalaisten
kuningas!?”
34 Jeshua sanoi hänelle, ”oletko
sanonut tämän omasta sielustasi, vai sanoivatko toiset sinulle sen minusta?”
35 Pilatus sanoi hänelle, ”olenko minä
juutalainen? Sen sinun kansasi lapset ja papiston johtajat ovat luovuttaneet
sinut minulle. Mitä olet tehnyt?”
36 Jeshua sanoi hänelle, ”minun
kuningaskuntani ei ole tästä maailmasta. Jos tämä minun kuningaskuntani olisi
ollut maailmasta, minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi
luovutettu juutalaisille. Mutta nyt, se minun kuningaskuntani ei ole täältä.”
37 Pilatus sanoi hänelle, ”sinä olet
siis kuningas?!” Jeshua sanoi hänelle, ”sinä olet
sanonut, että minä olen kuningas. Tätä varten minä synnyin, ja tätä varten minä
tulin maailmaan, että todistan totuudesta, ja jokainen joka on siitä
totuudesta, kuulee minun ääneni.”
38 Pilatus sanoi hänelle, ”mikä on se
totuus?” Ja tämän sanottuaan hän poistui taas juutalaisten luokse ja sanoi
heille, ”minä en löydä hänessä yhtäkään virhettä.”
39 Mutta teille on tapana vapauttaa yksi
pääsiäisenä. Sen tähden, tahdotteko te, että vapautan teille tämän juutalaisten
kuninkaan?
40 Ja he kaikki huusivat ja sanoivat,
”ei tätä, vaan Bar-Abba!” Mutta tämä Bar-Abba oli rosvo.
19 luku
1 Silloin Pilatus ruoski Jeshuan.
2 Ja sotamiehet kietoivat
orjantappurasta kruunun, ja laittoivat sen hänen päähänsä, ja pukivat hänet
punaiseen viittaan.
3 Ja sanoivat ”shalom sinulle,
juutalaisten kuningas!” Ja löivät häntä poskille.
4 Ja Pilatus lähti taas ulos ja sanoi
heille, ”katso, minä lähetin hänet teille ulkopuolelle, että te tietäisitte,
etten minä löytänyt hänestä yhtäkään virhettä.”
5 Ja Jeshua poistui ulos, yllään
orjantappurakruunu ja se punainen viitta, ja Pilatus sanoi heille, ”katso,
mies!”
6 Mutta kun papiston johtajat ja
vartijat näkivät hänet, he huusivat ja sanoivat, ”hirteen! hirteen hänet!”
Pilatus sanoi heille, ”johdattakaa te ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en
löytänyt hänestä virhettä!”
7 Juutalaiset sanoivat hänelle, ”meille
on kirjoitettu sana, ja sen meidän kirjoitetun sanamme mukaan hän on syyllinen
kuolemaan, sillä hän teki oman sielunsa Jumalan pojaksi.”
8 Mutta kun Pilatus kuuli tämän sanan,
hän kunnioitti runsaammin.
9 Ja hän meni taas sisään Pretorion’lle,
ja sanoi Jeshualle, ”mistä sinä olet?” Mutta Jeshua ei antanut hänelle
vastausta.
10 Pilatus sanoi hänelle, ”etkö sinä
puhu kanssani? Etkö sinä tiedä, että minulla on lupa vapauttaa sinut, ja
minulla on lupa ristiinnaulita sinut?”
11 Jeshua sanoi hänelle, ”sinulla
ei ole minua vastaan yhtäkään käskyvaltaa, ellei sinulle olisi ylhäältä
annettu. Tämän tähden hänen, joka luovutti minut sinulle, syntinsä on suurempi
kuin sinun.”
12 Ja tämän tähden Pilatus tahtoi
vapauttaa hänet. Mutta juutalaiset huusivat, että ”jos sinä tämän vapautat, et
ole keisarin ystävä, sillä jokainen, joka tekee sielunsa kuninkaaksi, hän on
keisarin vihollinen!”
13 Mutta kun Pilatus kuuli tämän sanan,
Jeshua vietiin ulkopuolelle, ja hän istui tuomioistuimen ylle siinä paikassa,
joka on kutsuttu ”Keefa’n Retsiftha”, mutta hebreaksi sitä sanottiin
”Gafiftha”.
(Retsifta
mainitaan muissakin sen ajan arameankielisissä kirjoituksissa.)
14 Ja oli pääsiäisen aatto, ja siellä
oli noin kuudes hetki, ja hän sanoi juutalaisille, ”katso, teidän kuninkaanne!”
15 Mutta nämä huusivat, ”pois hänet, pois
hänet! Hirteen hänet, hirteen hänet!” Pilatus sanoi heille, ”teidän
kuninkaanneko ristiinnaulitaan?” Papiston johtajat sanoivat, ”meillä ei ole
kuningasta, paitsi keisari.”
16 Silloin hän luovutti hänet heille,
että he ristiinnaulitsisivat hänet, ja he johdattivat Jeshuaa ja veivät hänet
ulos.
17
Kantaen ristiään hän meni paikalle, joka on kutsuttu ”Karkaftha”, mutta
hebreaksi sanottiin ”Gagoltha”.
18 Siellä hänet ristiinnaulittiin, ja
toiset kaksi hänen kanssaan, yksi sivulle ja yksi sivulle, ja Jeshua keskellä.
19 Ja Pilatus kirjoitti myös taulun, ja
laittoi sen hänen ristinsä päälle, mutta tämä kirjoitus oli näin; ”Jeshua
Natsaria, juutalaisten kuningas”.
20 Ja monet juutalaisista lukivat tämän
kyltin, koska se paikka, jossa Jeshua oli ristiinnaulittu, oli lähellä
kaupunkia, ja se kirjoitus oli hebreaksi ja jaavaniksi ja roomaksi.
21 Ja papiston johtajat sanoivat
Pilatukselle, ”olisitko kirjoittamatta, että hän on juutalaisten kuningas, vaan
että hän sanoi, että ’minä olen juutalaisten kuningas’?”
22 Pilatus sanoi, ”minkä kirjoitin, sen
kirjoitin!”
23 Mutta kun sotamiehet olivat
ristiinnaulinneet Jeshuan, he ottivat hänen vaatteensa ja laittoivat ne neljään
osaan, yksi sotamiestä kohti, mutta se hänen pukunsa oli saumaton, ylhäältä
kokonaan neulottu.
24 Ja he sanoivat toinen toiselleen,
”älkäämme repikö sitä, vaan arpokaamme siitä, kenen osa se on oleva.” Ja
täyttyi se kirjoitus, joka sanoo, että ”he jakoivat minun pukuni keskenään, ja
heittivät arpaa minun vaatteistani”. Nämä asiat ne sotamiehet tekivät!
25 Mutta Jeshuan ristin luona oli
seisomassa hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar, ja Mirjam, se Kleofa’n, ja
Mirjam Magdalitha.
26 Mutta Jeshua näki äitinsä ja sen
oppilaan, jota hän rakasti, joka seisoi, ja sanoi äidilleen, ”vaimo,
katso, sinun poikasi!”
27 Ja hän sanoi sille oppilaalle,
”katso, sinun äitisi!” Ja siitä hetkestä oppilas oli hänen poikansa, hänen
luonaan.
28 Näiden jälkeen Jeshua tiesi, että
kaikki oli loppuun saatettu, ja että se kirjoitus täyttyisi, hän sanoi, ”minulla
on jano.”
29 Ja astia oli laitettu, joka oli
täynnä etikkaa. Mutta nämä täyttivät sienen etikasta ja laittoivat isopin
päälle, ja toivat sen hänen suunsa lähelle.
30 Mutta kun hän otti etikkaa, Jeshua
sanoi, ”katso, täytetty!” ja
hän taivutti päänsä ja luovutti henkensä.
31 Mutta koska oli ilta, juutalaiset
sanoivat, ”älköön ruumiit yöpykö näillä heidän risteillään, koska sapatti on
alkamassa.” Sillä se päivä oli suuri sapatin päivä, ja he pyysivät
Pilatukselta, he murtaisivat heidän säärensä, niiden, jotka olivat risteillä,
ja hän ottaisi heidät alas.
32 Ja sotamiehet tulivat, ja mursivat
sääret ensimmäiseltä, ja siltä toiselta, joka oli ristiinnaulittu hänen
kanssaan.
33 Ja tullessaan Jeshuan luokse he
näkivät, että hän on jo kuollut, eivätkä murtaneet hänen sääriään.
34 Vaan yksi sotamiehistä löi häntä
keihäällä hänen kylkeensä, ja heti lähti ulos veri ja vesi.
35 Ja joka sen näki, todistaa, ja se
hänen todistuksensa on totuus, ja hän tunsi sen totuuden, ja hän sanoi, että
tekin uskoisitte.
36 Sillä nämä tapahtuivat, että
täyttyisi se kirjoitus, joka sanoo, että ”älköön häneltä luuta rikottako”.
37 Ja taas se toinen kirjoitus, joka
sanoo, että ”he katsovat häneen, jonka he lävistivät”.
38 Näiden jälkeen Josef, hän, joka oli
Ramtha’sta, pyysi Pilatukselta – koska hän oli Jeshuan oppilas, ja oli salaa,
juutalaisten pelosta – että hän saisi ottaa Jeshuan ruumiin, ja Pilatus salli,
ja hän tuli, ja otti Jeshuan ruumiin.
39 Ja tuli myös Nikodemus, hän, joka oli
tullut aikaisemmin Jeshuan luokse yöllä, ja hän toi kanssaan yrttejä, mirhan ja
aloen, noin sata litraa.
(Litrat on
litrain, siis yksikkömuoto litra arameassakin. Tästäkö suomalainenkin sana on
lähtöisin?)
40 Ja hän otti Jeshuan ruumiin ja kääri sen kankaaseen ja voiteeseen, kuten juutalaisilla oli tapana haudata.
41 Mutta siinä Jeshuan ristin paikassa
oli se puutarha, ja siinä puutarhassa oli uusi hautahuone, johon ei ollut vielä
ketään laitettu.
42 Ja hän laittoi Jeshuan sinne, koska
se sapatti oli alkamassa, ja koska se hauta oli lähellä.
20 luku
1 Mutta viikon ensimmäisenä tuli Mirjam
Magdalitha, aamulla, kun oli pimeää, sille hautahuoneelle, ja hän näki, että se
kivi oli otettu pois haudalta.
2 Ja hän tuli juosten Shimeon Keefa’n
luokse, ja sen toisen oppilaan luokse, jota Jeshua rakasti, ja sanoi heille,
että ”meidän Herramme on otettu pois siitä hautahuoneesta, enkä minä tiedä,
minne hänet on laitettu!”
3 Ja Shimeon lähti, ja se toinen
oppilas, ja he tulivat sille hautahuoneelle.
4 Ja he kaksi juoksivat kuin yhtenä,
mutta hän, se oppilas, juoksi Shimeonin edellä ja tuli ensimmäisenä sille
hautahuoneelle.
5 Ja katsoessaan hän näki ne kankaat
asetettuina, mutta sinne sisälle hän ei mennyt.
6 Mutta Shimeon tuli hänen perässään ja
meni sisään sinne hautahuoneeseen, ja hän näki ne kankaat asetettuina.
7 Ja se käärinliina, jolla hänen päänsä
oli ollut kiedottu, ei ollut kankaiden kanssa, vaan ne olivat käärittyinä ja
sivuun asetettuina yhdessä paikassa.
8 Silloin meni sisään myös se oppilas,
joka tuli ensin hautahuoneelle, ja hän näki, ja hän uskoi.
9 Sillä he eivät vielä olleet tunteneet
kirjoituksista, että hän oli tuleva nousemaan kuolemasta.
10 Ja nämä oppilaat menivät vielä omille
paikoilleen.
11 Mutta Mirjam oli seisomassa sen
haudan luona ja itkemässä, ja katseli itkien sitä hautaa.
12 Ja hän näki kaksi enkeliä
valkoisissa, jotka istuivat, yksi tyynyllä ja yksi jalkopäässä, missä Jeshuan
ruumis oli ollut laitettuna.
13 Ja he sanoivat hänelle, ”vaimo, mitä
sinä itket?” Hän sanoi heille, että ”minun Herrani on otettu pois, enkä minä
tiedä, mihin hänet on laitettu.”
14 Hän sanoi tämän, ja käänsi kasvonsa
taakseen, ja näki Jeshuan, joka seisoi – eikä hän tuntenut, että hän oli
Jeshua!
15 Jeshua sanoi hänelle, ”vaimo,
mitä sinä itket ja ketä etsit?” Mutta hän luuli, että hän oli
puutarhuri, ja sanoi hänelle, ”herrani, jos sinä olet ottanut hänet pois, sano
minulle, mihin hänet on laitettu; minä menen ottamaan hänet pois.”
16 Jeshua sanoi hänelle, ”Mirjam!” Ja hän käänsi kasvonsa ja sanoi hänelle hebreaksi ”rabbuli!”, joka on
sanottu, ”opettaja!”
17 Jeshua sanoi hänelle, ”älä
lähesty minua, sillä minä en ole vielä noussut minun isäni luokse. Mutta mene
minun veljieni luokse, ja sano heille; minä nousen minun isäni luokse, ja
teidän isänne, ja minun Jumalani ja teidän Jumalanne.”
18 Silloin tuli Mirjam Magdalitha, ja
antoi toivoa niille oppilaille, että ”minä näin meidän Herramme”, ja että nämä
hän sanoi.
19 Mutta kun oli ilta, sen viikon
ensimmäisen päivän, ja ovet olivat suljettuina siellä, missä oppilaat olivat,
juutalaisten pelon tähden, tuli Jeshua, seisoi heidän keskellään ja sanoi
heille, ”rauha teidän kanssanne!”
20 Tämän hän sanoi, ja osoitti heille
hänen kätensä ja kylkensä, ja oppilaat iloitsivat, että näkivät meidän
Herramme.
21 Mutta Jeshua sanoi heille taas, ”rauha
teidän kanssanne! Samoin kuin minun isäni lähetti minut, minä myös lähetän
teidät.”
22 Ja kun hän sanoi nämä, hän henkäisi
heihin ja sanoi heille, ”ottakaa vastaan se pyhyyden henki!”
23 Jos te
vapautatte jonkun synnit, ne vapautetaan hänelle, ja jos pidätätte jonkun, ne
pidätetään.
24 Mutta Thoma, yksi hänen oppilaistaan,
jota sanottiin kaksoseksi, ei ollut siellä heidän kanssaan, kun Jeshua tuli.
25 Ja ne oppilaat sanoivat hänelle, ”me
näimme meidän Herramme!” Mutta hän sanoi heille, ”ellen näe hänen käsissään
naulojen paikat, ja laita sormiani niihin, ja ojenna kättäni hänen kylkeensä,
minä en usko.”
26 Ja kahdeksan päivän jälkeen, oppilaat
olivat taas sisällä, ja Thoma heidän kanssaan, ja Jeshua tuli, ovien ollessa
suljettuina, seisoi heidän keskellään ja sanoi heille ”rauha
teidän kanssanne!”
27 Ja hän sanoi Thoma’lle, ”tuo
sormesi tänne ja katso käsiäni, ja tuo kätesi ja kosketa kylkeeni, äläkä ole
uskoton, vaan uskollinen!”
28 Thoma vastasi ja sanoi hänelle,
”minun Herrani, ja minun Jumalani!”
29 Jeshua sanoi hänelle, ”nyt
sinä uskoit, kun näit minut. Siunattuja ovat ne, jotka eivät näe minua, ja
uskovat!”
30 Mutta Jeshua teki monia muitakin
merkkejä oppilaidensa edessä, niitä, joita ei ole kirjoitettu tässä
kirjoituksessa.
31 Mutta nämäkin ovat kirjoitetut, että
te uskoisitte, että Jeshua on hän, se Messias, Jumalan poika, ja kun te
uskotte, teille tulisi hänen nimensä kautta se iankaikkinen elämä.
21 luku
1 Näiden jälkeen Jeshua taas ilmoitti
sielunsa oppilailleen Tiberiaan meren päällä, mutta se oli näin;
2 He olivat siellä kuin yhtenä; Shimeon
Keefa ja Thoma, jota sanottiin kaksoseksi, ja Nathanael, hän, joka oli Galilean
Katna’sta, ja Zebadi’n pojat ja toiset kaksi hänen oppilaistaan.
3 Shimeon Keefa sanoi heille, ”minä
menen saamaan kalaa.” He sanoivat hänelle, ”mekin tulemme sinun kanssasi.” Ja
he lähtivät ja nousivat veneeseen, eivätkä saaneet sinä yönä mitään.
4 Mutta kun oli aamu, Jeshua seisoi
meren laidalla, eivätkä oppilaat tunteneet, että hän oli Jeshua.
5 Ja Jeshua sanoi heille, ”lapset,
onko teillä siellä mitään syötävää?” He
sanoivat hänelle, ”ei...”
6 Hän sanoi heille, ”heittäkää
verkkonne veneen laidan oikealle puolelle, ja te löydätte!” Ja he heittivät, eivätkä pystyneet vetämään sitä verkkoa niiden
saamiensa kalojen paljouden tähden
7 Ja se oppilas, joka oli rakas
Jeshualle, sanoi Keefa’lle, ”tämä on meidän Herramme.” Mutta Shimeon sen
kuullessaan, että ”meidän Herramme”, hän otti vaatteensa, vyötti lantionsa,
koska oli alasti, ja heittäytyi veteen, tullakseen Jeshuan luokse.
8 Mutta toiset veneessä olleet oppilaat
eivät tulleet, sillä he olivat kovin kaukana maasta, noin kaksisataa kyynärää,
ja he olivat vetämässä sitä kalaverkkoa.
9 Mutta noustessaan maalle he näkivät
hiilet asetettuna, ja kalat asetettuna niiden päälle, ja sen leivän.
10 Ja Jeshua sanoi heille, ”tuokaa
niistä kaloista, joita nyt saitte.”
11 Ja Shimeon Keefa nousi, ja he vetivät
sen verkon maalle, sen ollessa
täynnä valtavia kaloja, sata ja
viisikymmentäkolme, ja kaikesta tästä painosta se verkko ei repeillyt.
12 Ja Jeshua sanoi heille, ”tulkaa,
aterioikaa!” Mutta kukaan oppilaista ei uskaltanut kysyä
häneltä, että kuka hän on, sillä he tunsivat, että hän on se meidän Herramme.
13 Mutta Jeshua lähestyi, ja otti leivän
ja kalat, ja antoi heille.
14 Tämä oli kolmas kerta, kun Jeshua
näyttäytyi oppilailleen noustuaan kuolleista.
15 Mutta heidän aterioidessaan Jeshua
sanoi Shimeon Keefa’lle, ”Shimeon, Bar-Jona, rakastatko sinä minua
enemmän kuin nämä?” Hän sanoi hänelle, ”niin, minun
Herrani, sinä tiedät, että minä rakastan sinua.” Hän sanoi hänelle, ”ruoki
minun karitsoitani.”
16 Taas hän sanoi hänelle, toisen
kerran, ”Shimeon, Bar-Jona, rakastatko sinä minua?” Hän sanoi hänelle, ”niin, minun Herrani, sinä tiedät, että minä
rakastan sinua.” Jeshua sanoi hänelle, ”ruoki
minun karitsoitani.”
17 Hän sanoi hänelle kolmannen
kerran, ”Shimeon, Bar-Jona, rakastatko sinä minua?” Ja Keefa’lle tuli suru, että hän sanoi hänelle kolmannen kerran, että
’rakastatko sinä minua’, ja hän sanoi hänelle, ”minun Herrani, sinä olet joka
asiassa viisas, sinä tiedät, että minä rakastan sinua!” Jeshua sanoi
hänelle, ”ruoki minun lampaitani.”
18 Amen, amen,
minä sanon sinulle, että kun olit lapsi, sinä itse sidoit kupeesi ja vaelsit,
minne tahdoit, mutta kun sinä vanhenet, tulet ojentamaan kätesi ja toinen on
sitova sinun kupeesi, ja saattaa sinut sinne, minne sinä et tahdo.”
19 Mutta tämän hän sanoi, että
millaisella kuolemalla hän olisi tuleva kirkastamaan Jumalaa. Ja nämä sanottuaan
hän sanoi hänelle, ”tule perässäni!”
20 Ja Shimeon Keefa käänsi kasvonsa, ja
näki sen oppilaan, joka oli Jeshualle rakas, joka tuli hänen perässään, hän,
joka oli langennut sillä aterialla Jeshuan rinnan päälle ja sanoi, ”minun
Herrani, kuka on sinut pettävä?”
21 Tämän nähdessään Keefa sanoi
Jeshualle, ”minun Herrani, entäs tämä?”
22 Jeshua sanoi hänelle, ”jos
minä tahdon, että tämä pysyisi, kunnes minä tulen, mitä se sinulle on? Tule
sinä minun perässäni.
23 Ja tämä aloitti sen sanan veljien
keskellä, että se oppilas ei kuole, mutta Jeshua ei ollut sanonut, ettei hän
kuole, vaan sanoi, että ’jos minä tahdon, että tämä pysyisi, kunnes
minä tulen, mitä se sinulle on’.
24 Tämä oppilas todistaa näistä
kaikista, ja ne ovat myös kirjoitettu, ja me tiedämme, että se hänen
todistuksensa on totuus.
25 Mutta on myös monia muita merkkejä,
joita Jeshua teki, että jos ne kohta kohdalta olisivat kirjoitetut, ei edes
maailman kirjoituksissa – minä luulen – olisi tarpeeksi tilaa kirjoittaa niitä.
Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/johannan.pdf
Uuden Testamentin käännösvertailut
aramea ja KR38 https://ut-vertailut.blogspot.com/
Johanneksen
evankeliumi, kääntäjän alkusanat
Johanneksen
äidinkielinen versio. Tämäkään ei voi olla kreikasta käännetty, eikä kreikka
tästä, se on helppo todistaa kääntämällä kymmenkunta peräkkäistä jaetta, mistä
kohdasta tahansa, kreikasta arameaksi ja vertaamalla käännöksen lopputulosta
tähän.
Kirjan nimi on seemiläisissä kielissä vain
Jochannan, ’Herra on armollinen’. Sama kuin ’Ananias’ eli ’Chananjah’, jossa
sanat on vain toisin päin; armollinen Herra.
Suomennettu
loppuvuodesta 2014 – maaliskuu 2015. Kielelliset korjaukset ja tarkistus
20.-22.9.2015 //T.Levänen, Beth-Shean, Israel.
http://www.apokryfikirjat.com/johannan.pdf
Joh 19:27 Jeshuan sanat "katso, sinun äitisi!" siniväri on unohtunut.
VastaaPoista