tiistai 18. heinäkuuta 2017

Johannes luvut 6-10




Johannes luvut 6-10


6 luku

1 Näiden jälkeen Jeshua meni sen Galilean järven toiselle puolelle, jossa on Tiberias.
2 Ja hänen perässään meni paljon kansaa, koska he näkivät ne merkit, joita hän teki sairaiden kautta.
3 Ja Jeshua nousi vuorelle, ja istui siellä oppilaidensa kanssa.
4 Mutta se juhla oli lähellä, joka oli juutalaisten pääsiäinen.
5 Ja Jeshua kohotti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan hänen luokseen, ja hän sanoi Filippokselle, ”kuinka ostaisimme leipää, että nämä saisivat syödä?”
6 Mutta tämän hän sanoi koetellen häntä, sillä hän tiesi, mitä oli tuleva tekemään.
7 Filippos sanoi hänelle, ”ei kahdensadan dinarin leivissä ole heille tarpeeksi, vaikka saisivat heistä jokainen vähän.”
8 Yksi hänen oppilaistaan, Andreos, Shimeon Keefa’n veli, sanoi hänelle;
9 Siellä on yksi poika, jolla on viisi palaa leipää ja kaksi kalaa, vaan mitä nämä ovat heille kaikille?
10 Jeshua sanoi heille, ”laittakaa kaikki ihmiset istumaan”. Mutta siinä paikassa oli paljon ruohoa, ja niiden istuutuneiden miesten lukumäärä oli viisi tuhatta.
11 Ja Jeshua otti leivät ja siunasi ja jakoi heille, jotka istuivat, ja samoin myös kaloista niin monta kuin he tahtoivat.
12 Ja kun he olivat täynnä, hän sanoi oppilailleen, ”kootkaa ne tähteet, jotka ovat jäljellä, ettei mitään kadotettaisi.”
(Täytetty sanana kun joku ”pyyntö on täyttynyt”.)

13 Ja he kokosivat ja täyttivät tähteistä kaksitoista korillista, niitä jotka jäivät jäljelle, kun he olivat syöneet niistä viidestä leivästä.
14 Mutta nämä ihmiset, jotka näkivät sen merkin, jonka Jeshua teki, sanoivat, ”todellakin, tämä on se profeetta, joka tulee maailmaan.”
15 Mutta Jeshua tiesi, että he ovat tulossa ottamaan hänet kiinni ja tekemään hänet kuninkaaksi, ja hän vetäytyi vuorelle, hän yksinään.
16 Ja kun oli ilta, hänen oppilaansa laskeutuivat merelle.
17 Ja he istuivat veneessä, ja tulivat toiselle puolelle, Kapr-Nahumille, ja oli pimeää, eikä Jeshua ollut tullut heidän luokseen.
18 Mutta meri nousi heitä vastaan, koska valtava tuuli oli puhaltamassa.
19 Mutta he ajelehtivat kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä vakomittaa, ja he näkivät Jeshuan, kun hän kulki meren päällä, ja kun hän tuli heidän veneensä lähelle, he pelkäsivät.
20 Mutta hän, Jeshua, sanoi heille, ”minä, minä olen, älkää pelätkö!”
21 Ja he tahtoivat ottaa hänet vastaan veneeseen, ja sillä hetkellä se vene oli sen maan luona, johon he olivat menossakin.
22 Ja seuraavana päivänä se kansa, joka seisoi meren toisella puolella, näki, ettei siellä ollut toista venettä, paitsi se, johon ne oppilaat nousivat, ja ettei Jeshua ollut mennyt heidän kanssaan veneeseen.
23 Mutta toisia aluksia oli tullut Tiberiaan rannikolle, siihen paikkaan, jossa he söivät ne leivät, kun Jeshua siunasi.
24 Ja kun se kansajoukko näki, ettei Jeshua ollut siellä, eivätkä hänen oppilaansakaan, he nousivat näihin aluksiin, ja he tulivat Kaper-Nachumiin, ja olivat etsimässä Jeshuaa.
25 Ja kun he löysivät hänet meren toiselta puolelta, he sanoivat hänelle, ”meidän rabbimme, milloin sinä tulit tähän paikkaan?”
26 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”amen, amen, minä sanon teille, että te olitte etsimässä minua, ei siksi, että näitte ne merkit, vaan koska te söitte sitä leipää ja tulitte ravituiksi.”
27 Älkää palvelko syötävää, joka on katoavaa, vaan syötävää, joka pysyy iankaikkista elämää varten, sellaista, jota Ihmisen Poika on teille antava, sillä tämän on isä Jumala sinetöinyt.
(Chattam on ”lukita siunaus muuttumattomaksi”, sinetöidä tai allekirjoittaa.)

28 He sanoivat hänelle, ”mitä meidän tulee tehdä, että papillinen palvelemisemme olisi Jumalan tekoja?”
29 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”tämä on se Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka hän lähetti.”
30 He sanoivat hänelle, ”minkä merkin sinä teet, että me näkisimme, ja uskoisimme sinuun? Mitä teet?”
31 Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niin kuin kirjoitettu on, että ”hän antoi heille syötäväksi leipää taivaista.”
 32 Jeshua sanoi heille, ”amen, amen, minä sanon teille, ettei Moshe antanut teille sitä leipää taivaista, vaan minun isäni antoi teille totuuden leipää taivaista.”
33 Sillä Jumalan leipä on hän, joka laskeutui taivaista, ja antoi elämän maailmalle.
34 He sanoivat hänelle, ”meidän Herramme, annatko meille koko ajan tätä leipää?”

35 Jeshua sanoi heille, ”minä, minä olen se elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei ole nälkäinen, ja joka uskoo minuun, ei janoa, iankaikkisesti.”
36 Vaan minä olen sanonut teille, että te näitte minut, ettekä uskoneet.
37 Jokainen, jonka minun isäni on antanut minulle, on minun luokseni tuleva, ja joka tulee minun luokseni, häntä ei heitetä ulkopuolelle.
38 En minä ole tullut taivaista, että teen minun tahtoni, vaan että teen hänen tahtonsa, joka minut lähetti.
39 Mutta tämä on hänen tahtonsa, joka minut lähetti, että kaikki, jotka hän antoi minulle, eivät tuhoudu, vaan minä nostan hänet siinä viimeisessä päivässä.
(Tuhoutua; joutua kadotukseen, Abaddon – kadotus on samasta sanasta.)

40 Sillä tämä on minun isäni tahto, että kaikki, jotka näkevät pojan ja uskovat häneen, heillä olisi iankaikkinen elämä, ja minä nostan hänet siinä viimeisessä päivässä.
41 Mutta juutalaiset mutisivat häntä vastaan, koska hän sanoi, että ”minä, minä olen se leipä, joka on laskeutunut taivaista”.
42 Ja sanoivat, ”eikö tämä ole Jeshua, Josef’n poika, hän, jonka isän ja äidin me tunnemme, ja kuinka hän sanoi, että tämä on laskeutunut taivaista?”
43 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”älkää mumisko toinen toisenne kanssa”,
44 Ei kukaan pysty tulemaan minun luokseni, paitsi jos häntä vetää isä, joka minut lähetti, ja minä nostan hänet siinä viimeisessä päivässä.
45 Sillä kirjoitettu on, profeetan kautta, että ”he kaikki tulevat olemaan Jumalan opettamia”. Sen tähden jokainen, joka on isältä kuullut ja oppinut, tulee minun luokseni.
46 Ei kukaan ole isää nähnyt, vaan hän, joka on Jumalasta, hän on nähnyt isän.
47 Amen, amen, minä sanon teille, että joka uskoo minuun, hänelle on iankaikkinen elämä.
48 Minä, minä olen se elämän leipä.
49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50 Mutta tämä on se leipä, joka on laskeutunut taivaista. Ihminen, joka hänestä syö, ei tule kuolemaan.
51 Minä, minä olen se leipä, elämä, joka on laskeutunut taivaista, ja jos joku syö tästä leivästä, hän on elävä iankaikkisesti, ja se leipä, jota minä tarjoan, on minun ruumiini, jonka minä annan maailman elämän puolesta.
52 Mutta juutalaiset riitelivät toinen toisensa kanssa ja sanoivat, ”kuinka tämä voi antaa ruumiinsa meille syötäväksi?”
53 Ja Jeshua sanoi heille, ”amen, amen, minä sanon teille; ellette syö Ihmisen Pojan ruumista ja juo hänen vertaan, ei teillä ole elämää teidän olemuksessanne.”
54 Mutta joka syö minun ruumiistani ja juo minun verestäni, hänelle on se iankaikkinen elämä, ja minä nostan hänet siinä viimeisessä päivässä.
55 Sillä minun ruumiini, se on todellakin syötävää, ja minun vereni, se on todellakin juotavaa.
56 Joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä hänessä.
(Pysymisen voi lukea mikve, ”puhdistuu minun kauttani”.)

57 Samoin kuin minut lähetti elävä isä, ja minä elän isän tähden, ja joka syö minut,
myös hän tulee elämään minun tähteni.
58 Tämä on se leipä, joka laskeutui alas taivaista. Ei se ole niin kuin teidän isänne, jotka söivät mannaa ja kuolivat. Joka syö tätä leipää, elää iankaikkisesti.
59 Nämä hän sanoi siinä kokouspaikassa, opettaessaan Kaper-Nahumissa.
60 Ja monet hänen oppilaistaan, jotka kuulivat, sanoivat, ”tämä on kovaa puhetta, kuka voi sen ymmärtää?”
61 Mutta Jeshua tunsi sielussaan, että hänen oppilaansa mumisivat tästä, ja hän sanoi heille, ”tähänkö te kompastutte?”
62 Sen tähden, entä, jos näkisitte Ihmisen Pojan nousevan siihen asemaan, joka hänellä oli alusta asti?
63 Henki on se, joka tekee eläväksi. Ei ruumis hyödytä mitään. Ne sanat, jotka minä puhuin teidän kanssanne, ovat henki, ja ovat elämä.
(Juutalaisessa ajattelussa jokainen sana ihmisen suusta kohoaa henkenä Jumalan eteen.)
64 Vaan osa heistä ei uskonut, sillä Jeshua tunsi alusta asti näistä ne, jotka eivät uskoneet, ja kuka on hän, joka hänet pettää.
65 Ja hän sanoi heille, ”tämän tähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei sitä ole hänelle annettu minun isältäni.”
66 Tämän sanan tähden monet hänen oppilaistaan menivät, vetäytyivät pois, eivätkä vaeltaneet hänen kanssaan.
67 Jeshua sanoi niille kahdelletoista, ”mitä, tahdotteko tekin mennä?”
68 Shimeon Keefa vastasi ja sanoi, ”minun Herrani, kenen luokse me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.”
69 Ja me uskomme ja tunnemme, että sinä olet hän, Messias, elävän Jumalan poika.
70 Jeshua sanoi heille, ”enkö minä valinnut teidät kaksitoista? Ja yksi teistä, hän on saatana.
71 Mutta tämän hän sanoi Jehudasta, Shimeonin poika Skariota, sillä hän oli tuleva
pettämään hänet – yksi kahdestatoista.

7 luku

1 Näiden jälkeen Jeshua vaelsi Galileassa, sillä hän ei tahtonut vaeltaa Juudeassa niiden juutalaisten tähden, jotka etsivät häntä tappaakseen hänet.
2 Ja juutalaisten lehtimajajuhla oli lähellä.
3 Ja hänen veljensä sanoivat Jeshualle, ”siirry täältä ja mene Juudeaan, että sinun oppilaasi näkisivät teot, joita sinä teet.”
4 Sillä eihän kukaan tee mitään salassa, ja jos sinä tahdot näitä tehdä, osoita sielusi maailmalle!
5 Sillä eivät hänen veljensäkään uskoneet häneen, Jeshuaan.
6 Mutta Jeshua sanoi heille, ”minun aikani ei ole vielä tullut, mutta teidän aikanne on koko ajan valmiina.”
7 Maailma ei voi vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan sitä vastaan, että sen teot ovat pahoja.
8 Menkää te ylös tälle juhlalle. Minä en nyt mene ylös tähän juhlaan, koska minun
aikani ei ole vielä täyttynyt.
9 Hän sanoi nämä, ja jäi Galileaan.
10 Mutta kun hänen veljensä menivät ylös juhlalle, silloin hänkin meni, ei avoimesti, vaan ikään kuin salaa.
11 Mutta juutalaiset etsivät häntä juhlassa ja sanoivat, ”missä hän on?”
12 Ja monet mutisivat hänen tähtensä kansassa, sillä sanottiin, että ”hän on hyvä”, ja toiset sanoivat, ”ei, vaan hän eksyttää kansaa”.
13 Mutta kukaan ei puhunut hänestä avoimesti juutalaisten pelon tähden.
14 Mutta kun oli sen juhlan puoliväli, Jeshua meni ylös temppeliin, ja hän opetti.
15 Ja juutalaiset hämmästyivät ja sanoivat, kuinka tämä tuntee kirjoja, vaikka ei ole oppinut?
16 Jeshua vastasi ja sanoi, ”minun opetukseni ei ole minun, vaan hänen, joka minut lähetti.”
17 Joka tahtoo tehdä hänen tahtonsa, ymmärtää minun opetukseni, jos se on Jumalasta, vai puhunko minä oman sieluni tahdosta.
18 Joka puhuu mielensä tahdosta, etsii kirkkautta omalle sielulleen, mutta joka etsii lähettäjänsä kirkkautta, hän on totuus, ja hänen sydämessään ei ole vääryyttä.
19 Eikö Moshe antanut teille sitä kirjoitettua sanaa, eikä kukaan teistä pidä sitä sanaa?
20 ”Miksi te etsitte minua tappaaksenne?” Kansa vastasi ja he sanoivat, ”sinussa on demoni. Kuka etsii sinua tappaakseen?”
21 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”yhden teon minä tein, ja te kaikki ihmettelette!”
22 Tämän tähden Moshe antoi teille ympärileikkauksen; ei siksi, että se olisi häneltä, Moshe’lta, vaan se on niistä isistä, ja sapattina te ympärileikkaatte ihmisen,
23 Jos ihminen ympärileikataan sapatin päivänä, sen tähden, ettei rikottaisi Moshe’n sanaa, valitatteko te siitä minua vastaan, että koko ihminen tehdään terveeksi sapatin päivänä?
24 Älkää olko tuomioissa puolueellisia, vaan tuomitkaa oikea tuomio.
25 Ja ne ihmiset, jotka olivat Jerusalemista, sanoivat, ”eikö tämä ole hän, jota he etsivät tappaakseen?”
26 Ja katso, hän puhuu avoimesti, eikä kukaan sano hänelle mitään. Tietääköhän vanhimmisto, että tämä todellakin on se Messias?
27 Vaan me tiedämme, mistä hän on. Mutta silloin, kun Messias tulee, ei kukaan tiedä, mistä hän on.
28 Ja Jeshua korotti äänensä opettaessaan temppelissä, ja sanoi, ”minut te tiedätte, ja mistä minä olen. Enkä minä tullut oman sieluni tahdosta, vaan hän on totuus, joka minut lähetti, hän, jota te ette tunne!”
29 Mutta minä tunnen hänet, jonka luota minä olen, ja hän lähetti minut.
30 Ja häntä etsittiin kiinniotettavaksi, eikä kukaan voinut nostaa käsiään häntä vastaan, koska hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
31 Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat, ”kun Messias tulee, onkohan hänellä enemmän merkkejä kuin nämä, joita tämä tekee?”
32 Ja fariseukset kuulivat, että kansa puhui näitä hänestä, ja he lähettivät heitä, ja papiston johtajien vartijoita, että ottaisivat hänet kiinni.
33 Ja Jeshua sanoi, ”vähän aikaa vielä, minä olen teidän kanssanne, ja minä menen hänen luokseen, joka lähetti minut.”
34 Ja te tulette etsimään minua, ettekä löydä, ja missä minä olen – te ette pysty tulemaan.
35 Juutalaiset sanoivat sieluissaan, ”mihin tämä tulee menemään, että me emme sinne voi? Mitä, onko hän siis menossa muiden kansakuntien alueille ja opettava uskottomia?”
36 Mitä on tämä sana, jonka hän puhui, että ”te tulette etsimään minua, ettekä löydä minua, ja missä minä olen, te ette voi tulla”?
37 Mutta sinä suurena päivänä, joka on se juhlan viimeinen, Jeshua seisoi ja huusi ja sanoi, ”jos joku janoaa, tulkoon minun luokseni ja juokoon!”
38 Jokainen, joka uskoo minuun sillä tavalla kuin kirjoitukset sanovat, hänen sisimmästään tulevat virtaamaan elämän veden virrat.
39 Mutta tämän hän sanoi siitä hengestä, jonka ne olivat tulossa saamaan, jotka uskoivat häneen, sillä sitä henkeä ei ollut vielä annettu, koska Jeshua ei ollut vielä kirkastunut.
40 Mutta monet kansasta, jotka kuulivat hänen sanansa, sanoivat, ”tämä todellakin on profeetta”.
41 Toiset sanoivat, ”tämä on Messias”, toiset sanoivat, että ”mitä, tuleeko Messias Galileasta?”
42 Eikö kirjoitus sano, että Messias tulee Davidin siemenestä ja Beit-Lechem’istä, Davidin omasta kylästä?
43 Ja kansa jakaantui hänen tähtensä.
44 Ja siellä oli ihmisiä, jotka tahtoivat ottaa hänet kiinni, vaan kukaan ei kohottanut kättään häntä vastaan.
45 Ja nämä vartijat tulivat papiston johtajien ja fariseusten luokse, ja papit sanoivat heille, ”miksi te ette tuoneet häntä?”
46 Vartijat sanoivat heille, ”ei ole koskaan mies puhunut siten, kuin tämä mies puhuu”.
47 Fariseukset sanoivat heille, ”mitä, oletteko tekin eksyneet?”
48 Onko joku johtajista tai fariseuksista uskonut häneen?
49 Vaan jos tämä kansa uskoo, joka ei tunne kirjoitettua sanaa, he ovat kirottuja.
50 Nikodemus sanoi heille – yksi heistä, hän, joka oli tullut yöllä Jeshuan luokse;
51 Että, ”mitä, syyllistääkö meidän sanamme miehen, ellei häntä ole ensin kuultu ja tiedetty, mitä hän on tehnyt?”
52 He vastasivat ja sanoivat hänelle, ”oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa!”
53 Sen tähden, he kaikki menivät koteihinsa.

8 luku

1 Mutta Jeshua meni Öljymäelle.
2 Mutta aamulla hän tuli taas temppelille, ja koko kansa tuli hänen luokseen, ja hän opetti heitä istuessaan.
3 Mutta kirjanoppineet ja fariseukset toivat vaimon, joka oli otettu kiinni aviorikoksen kautta, ja kun he olivat laittaneet hänet seisomaan heidän keskelleen,
4 he sanoivat hänelle, ”opettaja, tämä vaimo on otettu kiinni harjoittaessaan avoimesti aviorikosta,”
5 ”Ja Moshe’n kirjoitetussa sanassa käsketään, että tällaiset on kivitettävä. Sen tähden, mitä sinä sanot?”
6 Tämän he sanoivat häntä kiusaten, että siten saisivat häntä syytetyksi. Mutta Jeshua, alas kumartuneena, oli kirjoittamassa maahan.
7 Mutta kun he jatkoivat kysellen sitä häneltä, hän nousi ylös ja sanoi heille, ”sellainen teistä, joka on ilman syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven hänen päälleen”.
8 Ja taas, kumartuneena, hän oli kirjoittamassa maahan.
(Jeremia 17:13, ”mikve Israel, Adonai! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran”. Psalmien Midrash selittää jaetta, että se puhuu Messiaasta; niin kuin mikve puhdistaa, niin myös Messiaan veri puhdistaa.)

9 Mutta nämä poistuivat sen kuullessaan toinen toisensa jälkeen, vanhimmista alkaen, ja vaimo jätettiin yksinään, kun hän oli heidän keskellään.
10 Mutta noustessaan ylös Jeshua sanoi sille vaimolle, ”missä he ovat, eikö kukaan ole syyttäjäsi?”
11 Mutta hän sanoi, ”ei kukaan, Herra”. Mutta Jeshua sanoi, ”en minäkään syytä sinua. Mene äläkä tästä lähtien syntiä tee.”
12 Mutta taas Jeshua puhui heidän kanssaan ja sanoi, ”minä, minä olen se maailman valkeus. Joka minun perässäni tulee, ei vaella pimeydessä, vaan hän on löytävä sen elämän valkeuden.”
13 Fariseukset sanoivat hänelle, ”sinä todistat omasta sielustasi. Todistuksesi ei
ollut totuus.”
14 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”vaikka minä todistan omasta sielustani, se minun todistukseni on totuus, koska minä tiedän, mistä minä olen tullut ja minne minä menen. Mutta te ette tiedä, mistä minä olen tullut, ettekä, minne minä menen.”
15 Te tuomitsette ruumiillisesti. Minä en tuomitse ketään.
16 Ja jos minä silti tuomitsen, minun tuomioni on se totuus, koska minä en ollut yksin tuomitsemassa, vaan minä ja minun isäni, joka on minut lähettänyt.
17 Mutta teidän kirjoitetussa sanassanne on kirjoitettu, että ”kahden miehen todistus, se on totuus”.
18 Minä, minä todistan omasta sielustani, ja minun isäni, joka minut lähetti, todistaa minusta.
19 He sanoivat hänelle, ”missä on sinun isäsi?” Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”ette te tunne minua, ettekä minun isääni. Jos te tuntisitte minut, te tuntisitte myös minun isäni.”
20 Nämä sanat hän puhui varastohuoneella, opettaessaan temppelissä, eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
21 Jeshua sanoi heille taas, ”minä menen, ja te saatte etsiä minua ja kuolla teidän synneissänne, ja minne minä menen, te ette voi sinne tulla.”
22 Juutalaiset sanoivat, ”tappaako hän siis oman sielunsa, sanoessaan että ’ja minne minä menen, te ette voi sinne tulla’?”
23 Ja hän sanoi heille, ”te olette alhaalta, ja minä olen ylhäältä. Te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.”
24 Minä olen sanonut teille, että te saatte kuolla teidän synneissänne. Ellette usko, että ”minä olen”, te saatte kuolla synneissänne.
25 Juutalaiset sanoivat hänelle, ”kuka sinä olet?” Jeshua sanoi heille, ”vaikka aloin puhumaan teidän kanssanne,
26 Minulla on teistä paljon sanottavaa ja tuomittavaa, mutta hän, joka minut lähetti, hän on totuus, ja minä puhun maailmassa niitä, mitä minä olen häneltä kuullut.”
27 Eivätkä he tienneet, että hän puhui heille isästä.
28 Jeshua sanoi heille taas, ”kun Ihmisen Poika on korotettu, silloin te tunnette, että minä, minä olen, enkä minä tee mitään oman sieluni tahdosta, vaan niin kuin minun isäni on minut opettanut, siten minä puhun.”
29 Ja joka minut lähetti, on minun kanssani, eikä minun isäni ole jättänyt minua yksin, koska minä teen koko ajan sitä, mikä on hänelle kaunista.
30 Kun hän oli nämä puhunut, monet uskoivat häneen.
31 Ja Jeshua sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, ”jos te jatkatte minun sanassani, te todella olette minun oppilaitani!”
32 Ja te tulette tuntemaan totuuden, ja se totuus on teidät vapauttava.
(Vapauttaa, charar, orjan vapauttaminen. Substantiivina läpimurto. Mutta orjuudesta on nyt kyse; )

33 He sanoivat hänelle, ”me olemme Abrahamin siementä, emmekä ole orjuudessa koskaan ketään palvelleet, kuinka sinä sanot, että ’olisitte vapaat lapset’?”
34 Jeshua sanoi heille, ”amen, amen, minä sanon teille, että jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.”
35 Eikä orja pysy talossa iankaikkisesti. Mutta poika pysyy iankaikkisesti.
36 Sen tähden, jos poika tulee tekemään teidät vapaaksi, te tulette todella olemaan vapaita lapsia.
37 Minä tiedän, että te olette Abrahamin siementä. Vaan te etsitte minua tappaaksenne, koska te ette ymmärrä minun sanojani.
38 Minä puhun sitä, mitä minä näin minun isäni luona, ja te teette sitä, mitä olette nähneet teidän isänne luona.
39 He vastasivat ja sanoivat hänelle, ”Abraham, hän on meidän isämme.” Jeshua sanoi heille, ”jos te olisitte Abrahamin lapsia, te olisitte tekemässä Abrahamin tekoja.”
40 Mutta nyt, katso, te etsitte minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teidän kanssanne totuutta, sellaista, jota hän on kuullut Jumalalta. Tätä Abraham ei tehnyt.
41 ”Mutta te teette teidän isänne tekoja.” He sanoivat hänelle, ”me emme ole haureudesta. Meillä on yksi isä; Jumala.”
42 Jeshua sanoi heille, ”jos Jumala on teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt, enkä ole tullut oman sieluni tahdosta, vaan hänen, joka minut lähetti.”
43 Minkä tähden te ette ymmärrä minun sanojani? Te ette pysty kuulemaan minun sanojani!
44 Te olette isästä paholaisesta, ja teidän isänne himon te tahdotte tehdä, hänen, joka on alusta asti tappanut ihmisiä, eikä hän pysy totuudessa, koska totuutta ei hänessä ole. Puhuessaan petosta hän puhuu omastaan, koska hän on valheenkin isä.
45 Mutta minä, joka puhun totuutta; minua te ette usko.
46 Kuka teistä nuhtelee minua synnistä? Ja jos minä puhun totuutta, miksi te ette usko minua?
47Joka on Jumalasta, kuulee Jumalan sanat, tämän tähden: te ette kuule, koska te ette ole Jumalasta.
48 Juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle, ”emmekö sanokin kauniisti, että sinä olet samarialainen ja sinussa on demoni?”
49 Jeshua sanoi heille, ”minussa ei ole demonia, vaan minä kunnioitan minun isääni, ja te häpäisette minua.”
50 Mutta minä en etsi minun kunniaani. Hän on se, joka etsii ja tuomitsee.
51 Amen, amen, minä sanon teille, että joka pitää minun sanani, ei ole näkevä kuolemaa, iankaikkisesti.
52 Juutalaiset sanoivat hänelle, ”nyt me tiedämme, että sinussa on riivaaja; Abraham on kuollut, ja profeetat, ja sinä sanot, että joka pitää minun sanani, ei ole maistava kuolemaa, iankaikkisesti!?”
53 Oletko sinä suurempi kuin isämme Abraham, joka kuoli, ja profeetat, jotka kuolivat? Kuka sinä luulet olevasi?
54 Jeshua sanoi heille, ”jos minä oman sieluni kirkastan, minun kirkkauteni ei ole mitään. Minun isäni on se, joka minut kirkastaa, hän, josta te sanoitte, että ’hän on meidän Jumalamme’.”
55 Ettekä te tunne häntä, mutta minä tunnen hänet, ja jos minä sanoisin, etten minä tunne häntä, minä olisin valehtelija niin kuin tekin, vaan minä tunnen hänet ja minä pidän hänen sanansa.
56 Abraham, teidän isänne, halusi, että näkisi minun päiväni, ja hän näki ja iloitsi.
(Haluaminen tässä on iloista odotusta, samalla lähellä menettää rohkeutensa. Sana vain tässä.)

57 Juutalaiset sanoivat hänelle, ”et ole vielä edes viittäkymmentä vuotta, ja olet nähnyt Abrahamin?”
58 Jeshua sanoi heille, ”amen, amen, minä sanon teille, että minä olen, ennen kuin
Abrahamia olikaan.”
59 Ja he poimivat kiviä, että kivittäisivät hänet, ja Jeshua suojautui ja lähti temppelistä, ja ohitti heidät heidän keskeltään, ja meni pois.


9 luku

1 Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka oli ollut sokea äitinsä kohdusta.
2 Ja hänen oppilaansa kysyivät häneltä ja sanoivat ”meidän rabbimme, kuka teki syntiä, tämä vai hänen vanhempansa, että hän syntyi sokeana?”
3 Jeshua sanoi heille, ”ei hän tehnyt syntiä, eivätkä hänen vanhempansa, vaan, että Jumalan teot tulisivat hänen kauttaan näkyviksi”.
4 Minun on tehtävä hänen tekojaan, joka minut lähetti, kun on se päivä. Tulee yö, jolloin kukaan ei pysty palvelutyöhön.
5 Niin kauan, kuin minä olen maailmassa, minä olen maailman valkeus.
6 Ja kun hän sanoi nämä, hän sylki maan päälle, ja valmisti syljestään savea, ja hieroi hänen silmiensä päälle, hänen, joka oli sokea.
7 Ja hän sanoi hänelle, ”mene, peseydy Shilocha’n kastepaikassa”, ja hän meni, peseytyi ja kun hän tuli, hän näki.
8 Mutta hänen omaisensa ja ne, jotka olivat heidät nähneet ennen, että hän kerjäsi, sanoivat, ”eikö tämä ole hän, joka oli istumassa ja kerjäämässä?”
9 Siellä sanottiin, että ”se on hän!”, ja sanottiin, ”ei, vaan hänen kaltaisensa”, mutta hän sanoi, ”minä, minä se olen!”
10 He sanoivat hänelle, ”kuinka sinun silmäsi on avattu?”
11 Hän vastasi ja sanoi heille, ”se mies, jonka nimi on Jeshua, teki savea ja hieroi silmieni päälle, ja sanoi minulle, ’mene, peseydy Shilocha’n vedessä’, ja minä menin, peseydyin ja sain näköni.”
12 He sanoivat hänelle, ”missä hän on?” Hän sanoi heille, ”en minä tiedä.”
13 Ja hänet, joka ennen oli sokea, vietiin fariseusten luokse.
14 Mutta se oli sapatti, kun Jeshua teki savea ja avasi hänen silmänsä.
15 Ja taas fariseukset kysyivät häneltä, ”kuinka sinä sait näkösi?” Mutta hän sanoi heille, ”hän laittoi savea silmieni päälle, ja minä peseydyin ja sain näköni.”
16 Ja jotkut fariseuksista sanoivat, ”tämä mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia”, mutta toiset sanoivat, ”kuinka syntinen mies pystyy tekemään nämä merkit?” – Ja heidän keskuudessaan oli se jakaantuminen.
17 He sanoivat taas sille sokealle, ”mitä sinä sanot hänestä, joka avasi sinun silmäsi?” Hän sanoi heille, ”minä sanon, että hän on se profeetta.”
18 Mutta juutalaiset eivät uskoneet häntä, joka oli ollut sokea ja näki, ennen kuin kutsuivat hänen vanhempansa, hänen, joka sai näkönsä.
19 Ja he kysyivät heiltä, ”jos tämä on se teidän poikanne, josta te sanoitte, että hän oli sokeana syntynyt – kuinka hän nyt näkee?”
20 Mutta hänen vanhempansa vastasivat ja sanoivat, ”me tiedämme, että tämä on meidän poikamme, ja että hänet on sokeana synnytetty.”
21Mutta kuinka hän nyt näkee, tai mistä hänen silmänsä aukenivat – me emme tiedä. Muutenkin hänellä on vuosia päällään; kysykää häneltä, hän puhukoon sielunsa puolesta.
22 Hänen vanhempansa sanoivat nämä, koska juutalaisia pelättiin, sillä he olivat päättäneet, että jos joku tunnustaisi, että hän on Messias, hänen poistettaisiin kokouspaikasta.
23 Tämän tähden hänen vanhempansa sanoivat, että hänellä on ikää, kysykää häneltä.
24 Ja he kutsuivat toisen kerran sen miehen, hänet, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle, ”ylistä Jumalaa, sillä me tiedämme, että tämä mies on syntinen!”
25 Hän vastasi ja sanoi heille, ”jos hän on syntinen, sitä minä en tiedä, mutta yhden minä tiedän; että minä olin sokea, ja katso, nyt minä näen!”
26 He sanoivat taas hänelle, ”mitä hän sinulle teki? Kuinka hän avasi sinun silmäsi?”
27 Hän sanoi heille, ”minä olen sen sanonut teille, ja ettekö te kuulleet? Mitä te vielä tahdotte kuulla? Tahtoisitteko tekin olla hänen oppilaitaan?”
28 Mutta nämä halveksivat häntä ja sanoivat hänelle, ”sinäkö olet hänen oppilaansa? Sillä me olemme Moshe’n oppilaita!”
29 Ja me tiedämme, että Jumala puhui Moshe’n kanssa. Mutta tästä me emme tiedä, mistä hän on.
30 Se mies vastasi ja sanoi heille, ”se tässä sen tähden onkin ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja hän avasi minun silmäni.”
31 Mutta me tiedämme, että Jumala ei kuule syntisen ääntä, vaan joka häntä pelkää ja tekee hänen tahtonsa, häntä hän kuulee.
32 Iankaikkisuudesta ei ole kuultu, että joku on avannut sokeana syntyneen silmät.
33 Jos tämä ei olisi Jumalasta, ei hän olisi pystynyt tätä tekemään.
34 He vastasivat ja sanoivat hänelle, ”sinä olet kokonaan synnissä syntynyt, ja sinäkö meitä opetat?” Ja he poistivat hänet ulkopuolelle.
35 Ja Jeshua kuuli, että hänet oli poistettu ulkopuolelle, ja löysi hänet ja sanoi hänelle, ”uskotko sinä Jumalan poikaan?”
36 Hän, joka oli parantunut, vastasi ja sanoi, ”kuka hän on, Herrani, että häneen uskoisin?”
37 Jeshua sanoi hänelle, ”sinä näit hänet, ja hän, joka puhuu sinun kanssasi, hän se on.”
38 Mutta hän sanoi, ”minä uskon, Herrani!” Ja hän lankesi kumartamaan häntä.
39 Ja Jeshua sanoi, ”tämän maailman tuomioksi minä olen tullut, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, sokaistuisivat.”
40 Ja fariseuksista ne, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat nämä ja sanoivat hänelle, ”olemmeko mekin sokeat?”
41 Jeshua sanoi heille, ”jos te olisitte sokeita, ei teillä olisi syntiä, mutta nyt te sanotte, että te näette – tämän tähden teidän syntinne pysyy.”

10 luku

1 Amen, amen, minä sanon teille, että joka ei mene sisään lammaslauman portista, vaan nousee toisesta paikasta, hän on varas ja rosvo.
2 Mutta hän, joka menee portista sisään, hän on lampaiden paimen.
3 Ja tälle se portin vartija avaa portin, ja lauma kuulee hänen äänensä, ja hän kutsuu hänen lampaitaan heidän nimillään, ja hän vie heidät ulos.
4 Ja kun hän on vienyt laumansa ulos, hän menee edellä, ja hänen omat lampaansa menevät hänen perässään, koska he tuntevat hänen äänensä.
5 Mutta vieraan perässä lauma ei mene, vaan pakenee häntä, sillä he eivät tunne vieraan ääntä.
6 Tämän vertauksen Jeshua sanoi heille, mutta nämä eivät tunnistaneet, mistä hän puhui heidän kanssaan.
7 Mutta Jeshua sanoi heille taas, ”amen, amen, minä sanon teille, että minä, minä
olen se lauman portti.”
8 Ja kaikki ne, jotka olivat tulleet, olivat rosvoja ja varkaita, vaan ei se lauma kuullut heitä.
9 Minä, minä olen se portti, ja jos joku menee minun kauttani sisälle, hän saa elää, ja hän on menevä sisälle, ja menevä ulos, ja löytävä ravintoa.
10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä, ja heillä olisi runsaus.
11 Minä, minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa oman sielunsa hänen laumansa puolesta.
12 Mutta palkattu, joka ei ole paimen, eivätkä lampaat ole hänen omiaan, kun näkee, että susi tulee, hän jättää lauman ja pakenee, ja susi tulee, ottaa kiinni ja hajottaa sen lauman.
13 Mutta palkattu pakenee, koska hän on palkattu, eikä hän hoida sitä laumaa.
14 Minä, minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen, ketkä ovat minun ja minun omani tuntevat minut.
15 Samoin minun isäni tuntee minut, ja minä tunnen minun isäni, ja minä annan oman sieluni lauman puolesta.
16 Mutta minulla on myös toiset lampaat, ne, jotka eivät ole tästä laumasta, ja myös heitä täytyy tuoda minulle, ja he tulevat kuulemaan minun ääneni, ja koko lauma on oleva yksi, ja on oleva yksi paimen.
17 Tämän tähden minun isäni armahtaa minua, että minä annan oman sieluni, että sen taas otan.
18 Ei kukaan ota sitä minulta, vaan minä annan sen omasta tahdostani, sillä minulla on lupa antaa se, ja minulla on valta taas ottaa se. Tämän käskyn minä olen isältäni ottanut vastaan.
19 Ja taas juutalaisten keskuudessa oli kahtiajako näiden sanojen tähden.
20 Ja monet heistä sanoivat, että hänessä on riivaaja, ja sekoileva hullu, miksi te häntä kuulette?
21 Mutta toiset sanoivat, ”nämä eivät ole riivatun sanoja. Pystyykö demoni avaamaan sokean silmät?”
22 Mutta Jerusalemissa oli se vihkimisen juhla, ja oli talvi.
23 Ja Jeshua oli kulkemassa temppelissä, Shlimon’in pylväskäytävässä.
24 Ja juutalaiset ympäröivät hänet, ja sanoivat hänelle, ”mihin saakka sinä pidättelet meidän sielujamme? Jos sinä olet hän, Messias, sano se meille avoimesti!”
25 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”minä olen sanonut teille, ja te ette usko, ja ne teot, jotka minä teen minun isäni nimessä, nämä todistavat minusta.”
26 Vaan te ette usko, koska te ette ole minun lampaistani, niin kuin minä olen teille sanonut.
27 Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja nämä tulevat minun perässäni.
28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, eivätkä he tuhoudu, iankaikkisesti, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
29 Sillä minun isäni, joka antoi heidät minulle, on kaikkia suurempi, eikä kukaan pysty tempaamaan heitä pois minun isäni kädestä.
30 Minä ja minun isäni, me olemme yksi.
31 Ja juutalaiset ottivat taas kiviä, kivittääkseen hänet.
32 Jeshua sanoi heille, ”minä osoitin teille monia kauniita tekoja, minun isäni luota, mikä niistä teoista oli sellainen, että sen tähden te kivitätte minut?”
33 Juutalaiset sanoivat hänelle, ”emme me sinua kauniiden tekojen tähden kivitä, vaan koska sinä pilkkasit, ja vaikka olet ihmisen poika, sinä teet sielusi Jumalaksi!”
34 Jeshua sanoi heille, ”eikö ole kirjoitettu sillä tavalla siinä teidän kirjoitetussa sanassanne, että ’minä sanoin, että te kaikki olette jumalia’?”
(Peshitta psalmi 82 lainaus menee muuten tarkasti tämän mukaan, mutta siellä דאלהין, uudempi monikkomuoto. Midrash Rabbah Bereshit selittää jakeen elohim merkitsevän tuomareita ja muita vallanpitäjiä.)

35 Jos Jumala sanoo niin näille – koska se Jumalan sana oli heidän luonaan, eikä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi,
36 Sanotteko te sellaiselle, jonka isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan, että ”sinä pilkkaat”, kun olen sanonut teille, että minä olen Jumalan poika?
37 Ellen tee minun isäni tekoja, älkää uskoko minua.
38 Mutta jos minä teen, vaikka te ette minuun uskoisikaan, näitä tekoja, uskokaa, että tuntisitte ja uskoisitte, että minun isäni on minussa ja minä olen isässäni.
39 Ja he etsivät taas hänen kiinniottamistaan, ja hän pakeni heidän käsistään.
40 Ja hän meni Jordanan’in toiselle puolelle, sellaiselle paikalle, jossa Johannan oli ollut alussa kastamassa, ja hän oli siellä.
41 Ja ihmisiä tuli paljon hänen luokseen, ja he sanoivat, että ”Johannan ei tehnyt yhtäkään merkkiä, mutta Johannan sanoi kaiken tästä miehestä, se on totuus.”
42 Ja monet uskoivat häneen.

Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/johannan.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti