tiistai 18. heinäkuuta 2017

Apostolien teot luvut 15-21



Apostolien teot luvut 15-21


15. luku

1 Mutta joitakin oli tullut alas Jehud’sta ja he olivat opettamassa veljiä, että jos ette ole ympärileikatut sen kirjoitetun sanan tavan mukaan, te ette pysty elämään.
2 Ja oli paljon levottomuutta ja kiistaa, Paulos’lla ja Bar-Naba’lla heidän kanssaan, ja tapahtui, että Paulos ja Bar-Naba laitettiin nousemaan, ja toisia heidän kanssaan, niiden apostolien ja vanhinten luokse, jotka olivat Jerusalemissa, tämän kiistan tähden.
3 Ja se seurakunta lähetti heidän saattaen, ja he matkustivat koko Foinikiassa ja Samarian huoneessakin, muistellen sitä kansakuntien kääntymistä, ja he aiheuttivat suurta iloa kaikille veljille.
4 Ja kun he tulivat Jerusalemiin, seurakunta ja apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan, ja he kertoivat heille kaiken, mitä Jumala teki heidän kanssaan.
5 Mutta jotkut niistä nousivat, jotka uskoivat fariseusten opetusta, ja sanoivat, että ”teidän tulee ympärileikata heidät ja käskeä heitä, että pitävät sen Moshe’n kirjoitetun sanan”.
6 Mutta apostolit ja vanhimmat kokoontuivat, että katsoisivat tätä sanaa.
7 Ja kun oli monenlaista kiistaa, nousi Shimeon ja sanoi heille, ”miehet, veljet, te tiedätte, että ensimmäisestä päivästä Jumala valitsi minun oman suuni, että ne kansakunnat kuulisivat sen evankeliumin sanan, ja uskoisivat”.
8 Ja Jumala, joka tuntee, mitä sydämissä on, todistaa heistä ja antoi heille sen pyhyyden hengen, niin kuin meillekin.
9 Eikä mikään erota meitä ja heitä, koska hän puhdisti heidän sydämensä sen uskon kautta.
10 Ja nyt, mitä te kiusaatte Jumalaa, niin kuin laittaisitte niiden oppilaiden niskalle sellaisen ikeen, jota eivät edes meidän isämme, emmekä mekään pystyneet kestämään?
11 Vaan me uskomme meidän Herramme Jeshuan, Messiaan siunausten kautta elävämme, niin kuin he
12 Ja koko se kansanjoukko hiljeni, ja he kuulivat Paulos’ia ja Bar-Nabaa, jotka kertoivat kaiken, mitä Jumala teki heidän käsiensä kautta, ne merkit ja ne voimateot, kansakuntien keskuudessa.
13-14 Ja sen jälkeen, kun he olivat hiljaa, nousi Jakob ja sanoi, ”miehet, veljet, kuulkaa minua! Shimeon kertoi teille, kuinka Jumala alkoi valitsemaan kansakunnista hänen nimelleen kansaa”,
15 Ja tähän täyttyvät profeettojen sanat niin kuin kirjoitettu on,
16 Että, ”näiden jälkeen minä palautan sinut, ja nostan sen David’n kaatuneen ilmestysmajan, ja rakennan sen, mitä siitä on kaatunut ja nostan sen”.
17 että ne loputkin ihmiset etsisivät Herraa, ja ne kaikki kansakunnat, ne, jotka kutsuvat minun nimeäni heidän ylleen, sanoo Herra, joka tekee kaiken tämän.
18 Jumalan teot te tunnette, iankaikkisuudesta.
19 Tämän tähden minä sanon, etteivät sortaisi niitä, jotka muista kansakunnista kääntävät kasvonsa Jumalan puoleen.
20 Vaan lähetettäköön heille, että olisivat erossa epäpuhtaista uhreista, ja haureudesta, ja kuristetusta ja verestä.
21 Sillä Moshe’lla on joka kaupungissa, sukupolvien alusta saakka, ollut julistajat niissä kokouspaikoissa, sillä häntä luetaan joka sapattina.
22 Silloin ne apostolit ja vanhimmat, koko seurakunnan kanssa, valitsivat heistä ne miehet, ja lähettivät heidät Antiokii’lle Paulos’n ja Bar-Naba’nkanssa; Jehuda, jota kutsuttiin ”Bar-Shaba”, ja Shila, ne miehet, jotka olivat veljien keskuudessa johtajia.
(Bar-Shaba, ”sapatin poika”, Shila, ”kaivattu”)

23 Ja he kirjoittivat heidän käsiensä kautta sen kirjeen, sillä tavalla; ”apostolit ja vanhimmat, ja veljet, niille veljille, jotka ovat Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, jotka ovat kansakunnista, rauhaa”.
24 Kuulkaa meitä, että jotkut lähtivät meistä pois, ja te pelkäätte niitä sanoja, ja he käänsivät teidän sielujanne sanoessaan, että teidän tulisi olla ympärileikattuja ja pitää se sana, ne, joita me emme ole heille käskeneet.
25 Tämän tähden, me löysimme, me kaikki kokoontuessamme, ja me valitsimme ne miehet ja lähetämme teidän luoksenne ystäviemme Paulos’n ja Bar-Naban kanssa.
26 He ovat ihmisiä, jotka antavat heidän sielunsa meidän Herramme Jeshuan, Messiaan nimen puolesta.
27 Ja me lähetämme heidän kanssaan Jehuda’n ja Shilan, jotka puhuvat teille nämä sanan kautta.
28 Sillä pyhyyden hengen tahto on, ja meidänkin, ettei teidän päällenne tule kuormittaa enemmän kuin mitä me vaadimme;
29 Että pysytte kaukana uhratusta, ja verestä, ja kuristetusta, ja haureudesta, sillä kun varjelette sielunne näistä, se on kaunista. Vahvistukaa meidän Herrassamme!
30 Mutta nämä, jotka olivat lähetetyt, tulivat Antiokiaan ja kokosivat koko kansan ja antoivat sen kirjeen.
31 Ja luettuaan he iloitsivat, ja tulivat lohdutetuiksi.
32 Ja rikkaan sanan kautta Jehuda ja Shila vahvistivat veljiä, ja tukivat heidän huonettaan, koska myös nämä olivat profeettoja.
33 Ja kun he olivat olleet siellä sen ajan, veljet lähettivät heidät rauhassa apostolien luokse.
34 Shilan tahto oli kuitenkin, että he pysyisivät siellä.
35 Mutta Paulos ja Bar-Naba pysyivät Antiokii’ssa ja olivat opettamassa, ja evankelioivat monien toisten kanssa sitä Jumalan sanaa.
36 Ja niiden päivien jälkeen Paulos sanoi Bar-Naba’lle, ”käännetään kasvot ja vieraillaan niiden veljien luona, jotka ovat kaikissa niissä kaupungeissa, joissa olemme julistaneet sitä Jumalan sanaa, ja nähdään, mitä he tekevät”.
37 Mutta Bar-Naba tahtoi johdattaa Johannan’n, sen, joka oli lisänimetty ”Markus”.
38 Mutta Paulos ei tahtonut johdattaa häntä heidän kanssaan, koska hän oli jättänyt heidät näiden ollessa Pamfyliassa, eikä hän mennyt heidän kanssaan.
39 Tämän kiistan tähden he erosivat toinen toisestaan, ja Bar-Naba johdatti Markusta, ja he matkustivat meren kautta ja menivät Kyprokselle.
40 Mutta Paulos valitsi Shila’n ja meni pois, veljien omistaessa hänet Jumalan siunaukselle.
41 Ja hän matkusti Syyriassa ja Kilikiassa, ja nosti seurakuntaa.


16. luku

1 Ja hän saapui Derben kaupunkiin ja Lystraan, mutta siellä oli yksi oppilas, jonka nimi oli Timoteus, sen yhden uskollisen juutalaisnaisen poika, ja hänen isänsä oli aramealainen.
2 Ja kaikki ne oppilaat, jotka olivat Lystra’sta ja Ikonion’sta, todistivat hänestä.
3 Tämän Paulos tahtoi johdattaa hänen kanssaan, ja hän otti, ympärileikkasi hänet niiden juutalaisten tähden, jotka olivat siinä paikassa, sillä he kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli aramealainen.
4 Ja heidän mennessään kaupungissa he julistivat ja opettivat, että pitäisivät ne käskyt, ne jotka ne apostolit ja vanhimmat kirjoittivat, jotka ovat Jerusalemissa.
5 Kuitenkin seurakunta pysyi siinä uskollisuudessa ja se lisääntyi lukumäärässä joka päivä.
6 Mutta he vaelsivat Fryygian ja Galatian alueilla, ja pyhyyden henki esti heitä, etteivät puhuisi sitä Jumalan sanaa Aasiassa.
7 Ja kun he tulivat Mysian alueelle, he tahtoivat, että olisivat menneet sieltä Bityniaan, eikä Jeshuan henki sallinut sitä heille.
8 Ja kun he poistuivat Mysiasta, he menivät alas Tarsos’n seudulle.
9 Ja yöllisessä näyssä näyttäytyi Paulos’lle ikään kuin yksi makedonialainen mies, joka seisoi ja pyysi häneltä sanoen, että ”tule Makedoniaan ja auta minua”.
10 Mutta kun Paulos oli nähnyt sen näyn, me tahdoimme heti lähteä Makedoniaan, koska me ymmärsimme, että meidän Herramme kutsui meitä evankelioimaan heitä.
11 Ja me matkustimme Trooas’sta, ja suoraan Samathrakiaan, ja sieltä tulimme seuraavana päivänä Neapolis’n kaupunkiin.
12 Ja sieltä Filippos’iin, joka on se Makedonian pää, ja se on siirtokunta. Mutta me olimme tässä, juuri siinä kaupungissa ne tunnetut päivät.
13 Ja me menimme sapatin päivänä sen kaupungin portin ulkopuolelle, virran varrelle, koska siellä näytti olevan rukoushuone, ja kun me istuimme puhumassa niiden naisten kanssa, jotka kokoontuivat siellä,
14 Ja oli yksi vaimo, purppurakauppias, joka pelkäsi Jumalaa. Hänen nimensä oli Lydia, Tyatiran kaupungista, tämän sydämen meidän Herramme avasi ja hän kuuli, mitä Paulos sanoi.
15 Ja hänet kastettiin, ja hänen kotinsa asukkaat, ja hän pyysi meitä ja sanoi, että ”jos te todellakin olette varmoja, että minä uskon meidän Herraamme, tulkaa, asukaa minun kodissani”, ja hän ahdisti meitä paljon.
16 Ja tapahtui, että kun me menimme sille rukoushuoneelle, meidät kohtasi yksi nuori nainen, jossa oli ennustajan henki, ja hän teki isännilleen monenlaista liiketoimintaa ennusteluillaan.
17 Ja hän tuli Paulos’n perässä ja meidän perässämme, ja huusi ja sanoi, ”nämä ihmiset ovat Jumalan, Korkeimman, työntekijöitä, ja he evankelioivat teille sen elämän tien!”
18 Ja hän teki siten monta päivää, ja Paulos hermostui ja sanoi sille hengelle, ”minä käsken sinua Jeshuan, Messiaan nimessä, että lähdet hänestä”, ja sillä hetkellä se poistui.
19 Ja kun hänen isäntänsä näkivät, että hän poisti hänestä sen heidän liiketoimiensa toivon, he ottivat kiinni Paulos’n ja Shilan, ja raahasivat heidät kadulle.
20 Ja he veivät heidät sotilaille ja kaupungin johtajalle ja sanoivat, että ”nämä ihmiset häiritsevät meidän kaupunkiamme, koska he ovat juutalaisia”.
21 Ja he julistavat meille niitä tapoja, joita meillä ei ole lupa ottaa vastaan ja tehdä, koska me olemme roomalaisia.
22 Ja heitä vastaan kokoontui paljon kansanjoukkoa. Silloin sotilaat repivät heidän vaatteensa ja käskivät, että heidät on ruoskittava.
23 Ja heitä paljon ruoskittuaan he heittivät heidät vankilaan, ja käskivät vankilan vartijaa, että vartioisi heitä huolellisesti.
24 Mutta hänen saadessaan tämän käskyn, hän sulki heidät siinä talossa sinne vankilan sisähuoneeseen, ja kahlitsi heidän jalkansa
25 Ja yön jakautuessa Paulos ja Shila olivat rukoilemassa ja ylistämässä Jumalaa, ja ne vangit olivat kuulemassa heitä.
26 Ja yhtäkkiä oli suuri maanjäristys, ja vankilan perustus järkkyi, ja ne kaikki portit avautuivat heti, ja heidän kaikkien kahleet vapautuivat.
27 Ja kun vankilan vartija oli herätetty, ja hän näki, että vankilan portit olivat avatut, hän otti miekan ja etsi, että tappaisi sielunsa, koska hän luuli, että ne vangit olivat paenneet.
28 Ja Paulos kutsui häntä sillä korkealla äänellä ja sanoi hänelle, ”älä tee sielullesi mitään pahaa, koska me kaikki olemme tässä!”
29 Ja hän sytytti lampun ja hyppäsi ylös, ja tuli sisään vavisten, ja lankesi Paulos’n ja Shilan jalkoihin.
30 Ja hän vei heidät ulkopuolelle ja sanoi heille, ”minun herrani, mitä minun täytyy tehdä, että saan elää?”
31 Ja nämä sanoivat hänelle, ”usko meidän Herraamme Jeshuaan, Messiaaseen, ja sinä saat elää, sinä ja sinun kotisi”.
32 Ja he puhuivat sitä Herran sanaa hänen kanssaan, ja kaikkien hänen kotinsa asukkaiden kanssa.
33 Ja sillä hetkellä, sinä yönä hän vei heidät, pesi heidät haavoistaan, ja siinä hetkessä kastettiin hänet ja kaikki hänen kotinsa asukkaat.
34 Ja hän vei heidät ylös hänen kotiinsa ja laittoi heille sen pöydän, ja hän riemuitsi, hän ja hänen kotinsa asukkaat, siinä Jumalan uskollisuudessa.
35 Ja kun oli aamu, lähettivät tuomarit oikeudenpalvelijoita sanomaan vankilan johdolle, että vapauttaa nämä ihmiset.
36 Ja kun vankilan johtaja kuuli sen, hän meni sisään, sanoi tämän sanan Paulos’lle, että tuomarit lähettivät, että teidät vapautettaisiin, ja nyt, poistukaa, menkää rauhassa
37 Paulos sanoi hänelle, ”ilman loukkausta olevia, meitä, roomalaisia ihmisiä, ruoskittiin koko maailman nähden, ja heitettiin vankilaan, ja nyt salaisestiko meidän poistetaan? Sillä, se ei käy! Vaan nämä tulkoon itse poistamaan meidät”.
38 Ja ne oikeudenpalvelijat menivät ja sanoivat tuomareille nämä sanat, jotka heille oli puhuttu, ja kun he kuulivat, että he ovat roomalaisia, he pelkäsivät.
39 Ja hetulivat heidän luokseen ja pyysivät heitä, että menisivät pois, ja lähtisivät kaupungista.
40 Ja heidän poistuessaan vankilasta, he menivät sisään Lydian luokse, ja näkivät siellä ne veljet, ja lohduttivat heitä ja menivät pois.

17. luku

1 Ja he kulkivat Amfipolis’n ja Apollonian kaupungin ohi, ja tulivat Thessalonikiaan, missä oli se juutalaisten kokouspaikka.
2 Ja Paulos meni sisään heidän luokseen, samoin kuin hänellä oli tapana, ja hän puhui heidän kanssaan kolme sapattia kirjoituksista.
3 Selittäen ja osoittaen, että Messias oli tuleva kärsimään ja nousemaan kuolleista, ja ”Jeshua, hän on se Messias, tämä, jota minä evankelioin teille”.
4 Ja jotkut heistä uskoivat ja liittyivät Paulos’iin ja Shila’seen, ja monet niistä kreikkalaisista, jotka pelkäsivät Jumalaa, ja myös ne tunnetut naiset, ei vain muutama.
5 Ja juutalaiset kadehtivat heitä ja ohjasivat heidän luokseen kaupungin kaduilta pahoja ihmisiä, ja he tekivät suuren kansanjoukon, ja pitivät meteliä kaupungissa, ja tulivat ja nousivat Jason’n kotia vastaan ja pyysivät, että he ajaisivat heidät pois sieltä ja luovuttaisivat heidät sille kansanjoukolle
6 Ja kun he eivät löytäneet heitä siellä, he raahasivat Jason’n, ja ne veljet, jotka olivat siellä ja veivät heidät kaupungin johtajien luokse huutaen, että ”nämä ovat niitä, jotka villitsevät koko maan, ja katso, taas he ovat tulleet tänne!”
7 Ja tämä Jason on heidän vastaanottajansa, ja he kaikki nousivat sitä keisarin käskyä vastaan sanoessaan, että ”on toinen kuningas, Jeshua”.
8 Mutta kaupungin johtajat ja koko kansa piti meteliä nämä kuullessaan.
9 Ja he ottivat Jasonista ja veljistäkin sen takuurahan, ja silloin he päästivät heidät.
10 Mutta ne veljet, siinä hetkessä, sinä yönä, päästivät Paulos’n ja Shilan Berean kaupunkiin, ja kun he tulivat sinne, he menivät sisälle sinne juutalaisten kokouspaikkaan.
11 Sillä nämä juutalaiset, jotka olivat siellä, olivat kunnioitettavampia kuin ne juutalaiset, jotka olivat Tessalonikiassa, ja he kuulivat heiltä sitä sanaa joka päivä iloisesti, erottaen kirjoituksista, että olivatko nämä asiat sillä tavalla
12 Ja monet heistä uskoivat, ja siten kreikkalaisistakin miehistä, ja tunnetuista naisista.
13 Ja kun nämä juutalaiset, jotka olivat Tessalonikia’sta, saivat tietää, että Paulos oli julistanut Jumalan sanaa Berean kaupungissa, he tulivat sinnekin, eivätkä he lakanneet kiihottamasta ja villitsemästä ihmisiä.
14 Ja ne veljet lähettivät Paulos’n alas merelle, ja Shila ja Timoteus viipyivät siinä kaupungissa.
15 Ja nämä, jotka olivat Paulos’n seurassa, tulivat hänen kanssaan Athenos’n kaupunkiin saakka, ja kun he menivät pois hänen läsnäolostaan, he saivat häneltä kirjeen Shila’lle ja Timoteukselle, että he menisivät pian hänen luokseen.
16 Mutta hän, Paulos, kun viipyi Athenos’ssa, oli ärsyyntynyt hengessään nähdessään, että se kaupunki oli kokonaan täynnä epäjumalia.
17 Ja hän puhui juutalaisten kanssa kokouspaikassa ja niiden kanssa, jotka pelkäsivät Jumalaa, ja kadulla joka päivä niiden kanssa, jotka olivat vastaanottavaisia.
18 Ja myös ne filosofit, jotka olivat Epikuroksen opetuksesta, ja toiset, joita kutsuttiin stoalaisiksi, kiistelivät hänen kanssaan, jajotkut heistä sanoivat toisilleen, ”mitä tämä sanojen muodostelija tahtoo?” Ja toiset sanoivat, että ”hän julistaa vierasta jumalaa”, koska hän julisti heille Jeshuaa ja hänen ylösnousemustaan.
19 Ja he ottivat hänet kiinni ja veivät oikeustalolle, jota kutsuttiin ”Areios Pagos”, sanoen hänelle, ”voimmeko saada tietää, mitä tämä uusi opetus on, jota sinä julistat?”
20 Sillä vieraita sanoja sinä kylvit meidän kuultavaksemme, ja me tahdomme tietää, mitä nämä ovat.
21 Mutta kaikki ateenalaiset ja ne vieraat, jotka olivat jonkin asian tähden sinne tulleet, ei heillä ollut muuta huolta kuin puhua ja kuulla uutta asiaa.
22 Ja kun Paulos nousi Areios-Pagos’ssa, hän sanoi, ”ateenalaiset miehet, minä näen, että te kaikista eniten pelkäätte riivaajia”.
23 Sillä kun minä olin kiertelemässä ja olin nähnyt sen talon, jota te pelkäätte, löysin tämän aiheen, johon oli kirjoitettu ”Jumalan geniza”. Sen tähden, te pelkäätte, kun te ette häntä tunne. Häntä, juuri tätä minä evankelioin teille.
24 Sillä Jumala, joka teki maailman ja kaiken, mitä siinä on, ja hän on se taivasten ja maan Herra, hän ei asusta temppelissä, joka on käsin tehty.
25 Eikä hän ole ihmisten käsillä palveltava, eikä hän tarvitse mitään, koska hän antoi kansanjoukoille elämät ja sielut.
26 Ja yhdestä verestä hän teki koko maailman ihmiset, että olisivat asuttamassa koko maan pintaa, ja hän erotti määräajat hänen käskyjensä kautta, ja laittoi ihmislasten asuinsijojen rajat.
27 Että he etsisivät Jumalaa, ja tutkiskelisivat, ja hänen luomakunnastaan löytäisivät hänet, sillä ei hän edes ole kaukana kenestäkään meistä.
28 Sillä siinä, hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös jotkut niistä viisaista, jotka ovat teidän luonanne, sanovat, että ”hän on meidän perheestämme”.
29 Sen tähden, ihmiset, että meidän perheemme on Jumalasta, se ei tee meistä velvollisia luulemaan, että jumaluus olisi kullan tai hopean tai taidolla kaiverretun kiven, tai ihmisten tietoisuuden kaltainen.
30 Sillä Jumala aikoo tehdä eksytyksen ajan, ja tässä ajassa hän käskee kaikkia ihmisiä, että jokainen, joka paikassa, kääntyisi.
31 Koska hän aikoo nostaa päivän, jossa hän on tuleva tuomitsemaan koko maan oikeudessa, sellaisen miehen kautta, jonka hän erotti, ja hän kääntää jokaisen ihmisen siihen hänen uskollisuuteensa sen kautta, että hän nosti hänet kuolleista.
32 Jakun he kuulivat ylösnousemuksesta, joka on kuolleista, heistä osa pilkkasi, ja osa heistä sanoi, ”toisella ajalla kuulemme sinua tästä”.
33 Ja siten, Paulos meni pois heidän keskeltään.
34 Ja jotkut heistä liittyivät ja uskoivat, mutta yksi heistä, hän oli se Dionysius, Areios-Pagos’n tuomareista, ja yksi vaimo, jonka nimi oli Damaris, ja toiset heidän kanssaan.

18. luku

1 Ja kun Paulos poistui Athenos’sta, hän tuli Korinthos’iin.
2 Ja hän löysi siellä yhden juutalaisen miehen, jonka nimi oli Akelos, joka oli Pantos’n alueelta, joka juuri siihen aikaan tuli Italian seudulta, hän ja hänen vaimonsa Priskilla, koska keisari Klaudius oli käskenyt kaikkia juutalaisia poistumaan Roomasta, ja hän lähestyi heidän luokseen.
3 Ja koska heillä oli sama ammatti, hän asui heidän luonaan ja palveli heidän kanssaan siinä heidän ammatissaan, mutta he olivat rukoustarvikkeiden valmistajia.
4 Ja hän oli puhumassa siinä kokouspaikassa joka sapatti, ja vakuuttamassa juutalaisia ja uskottomia.
5 Ja kun Shila ja Timoteus olivat tulleet Makedoniasta, Paulos oli keskittynyt siihen sanaan, koska juutalaiset nousivat häntä vastaan hänen todistaessaan heille, että Jeshua on se Messias.
6 Ja hän pudisti vaatteensa ja sanoi heille, ”nyt minä olen puhdas, minä menen muiden kansakuntien luokse”.
7 Ja hän meni sieltä pois ja meni sen miehen taloon sisälle, jonka nimi oli Titus, sellainen, joka pelkäsi Jumalaa, ja hänen kotinsa oli sen kokouspaikan yhteydessä.
8 Ja Krispus, sen kokouspaikan johtaja, uskoi meidän Herraamme, ja kaikki hänen kotinsa asukkaat, ja monet korinttolaiset kuulivat, ja uskoivat Jumalaa ja kävivät kasteella.
9 Ja Herra sanoi näyssä Paulos’lle, ”älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene”.
10 Koska minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan voi sinua vahingoittaa, ja minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa.
11 Mutta Korinthos’ssa hän istui ja opetti yhden vuoden ja kuusi kuukautta heille sitä Jumalan sanaa
12 Ja kun Galion oli Akaian konsulina, kokoontuivat juutalaiset kuin yhtenä Paulos’ia vastaan ja he veivät hänet tuomioistuimen eteen.
13 Sanoessaan, että ”tämä taivuttaa ihmisiä kirjoitetun sanan ulkopuolelle, että pelkäisivät Jumalaa”.
14 Ja kun hän pyysi, että Paulos avaisi suunsa ja puhuisi, Galion sanoi juutalaisille, ”jospa olisitte syyttämässä pahuudesta tai petoksesta tai jostain inhottavasta, oi juutalaiset, niin olisi ollut aihettakin ottaa teidät vastaan”.
15 Mutta jos syytteet ovat siitä sanasta ja nimistä ja siitä teidän omasta kirjoitetusta sanastanne, te tiedätte, että se on teidän välinen asia, sillä minä en tahdo olla näiden tahdon tuomari.
16 Ja hän karkotti heidät omalta tuomioistuimeltaan.
17 Ja ne kaikki uskottomat ottivat kiinni Sosthenis’n, sen kokouspaikan vanhimman, ja hakkasivat hänet sen tuomioistuimen edessä, ja Galion oli välinpitämätön näissä asioissa
18 Ja kun Paulos oli ollut siellä monta päivää, hän antoi ”shalom” veljille, ja matkusti meren kautta, mennäkseen Syyriaan, ja hänen kanssaan tulivat Priskilla ja Akelos, kun hän ajoi päänsä Kenkrees’ssa, sen hänen vannomansa valan tähden.
19 Ja hän saapui Efesos’lle, ja Paulos meni sisään kokouspaikkaan, ja puhui juutalaisten kanssa.
20 Ja he pyysivät häntä, että viipyisi heidän luonaan, eikä hän suostunut.
21 Sanoen, että ”minun todellakin täytyy tehdä se tuleva juhla Jerusalemissa, ja jos Jumala on tahtova, minä aion kääntää taas kasvoni teidän ja Akelos’n ja Priskillan luokse”, ja hän jätti heidät Efesos’iin.
22 Ja hän matkusti meren kautta ja tuli Kesareaan, ja meni ylös ja lähetti ”shalom” seurakuntalaisille, ja meni Antiokii’lle.
23 Ja kun hän oli siellä ne tunnetut päivät, hän meni pois ja kierteli järjestyksessä Galatian ja Fryygian alueilla, tukien kaikkia oppilaita.
24 Ja Efesos’iin tuli yksi mies, jonka nimi oli Apollo, juutalainen, jonka perhe oli Aleksandriasta, ja oli harjoitettu siinä sanassa ja murskaava kirjoituksissa.
25 Tämä opetti Herran tietä, ja oli hengessä palava, ja hän opetti täysin Jeshuaa, vaikka ei tiennyt mitään, muuta kuin Johannan’n kasteen.
26 Ja hän alkoi julkisesti puhumaan siellä kokouspaikassa, ja kun Akelos ja Priskilla kuulivat häntä, he veivät hänet heidän kotiinsa, ja osoittivat hänelle täysin sen Herran tien.
27 Ja kun hän tahtoi mennä Akaia’an, veljet rohkaisivat häntä ja kirjoittivat niille oppilaille, että ottaisivat hänet vastaan, ja kun hän meni, hän auttoi sen siunauksen kautta paljon kaikkia uskovia.
28 Sillä hän saarnasi voimallisesti niitä juutalaisia vastaan, kansanjoukon edessä, osoittaen kirjoituksista Jeshuasta, että hän on se Messias.

19. luku

1 Ja kun hän, Apollo, oli Korinthos’ssa, Paulos kierteli niitä ylempiä maakuntia ja tuli Efesos’lle, ja hän kysyi niiltä oppilailta, jotka siellä olivat,
2 Että olivatko he saaneet sen pyhyyden hengen, kun tulivat uskoon. He vastasivat ja sanoivat, etteivät edes ole kuulleet, ”että se pyhyyden henki on meitä varten”.
3 Ja hän sanoi heille, ”minkä kautta te olette kastetut?” He sanoivat hänelle, ”sillä Johannan’n kasteella”.
4 Paulos sanoi heille, ”Johannan kastoi sillä kääntymyksen kasteella kansaa, sanoessaan, että uskoisivat sellaiseen, joka tuli hänen jälkeensä, joka on hän, Jeshua, Messias”.
5 Ja kun nämä kuulivat, he kävivät kasteella meidän Herramme Jeshuan, Messian nimessä.
6 Ja Paulos laittoi kädet heidän päälleen, ja pyhyyden henki tuli heidän päälleen, ja he puhuivat eri kielillä ja profetoivat.
7 Mutta näitä ihmisiä oli kaikkiaan kaksitoista.
(Kreikassa on ”noin kaksitoista”, ja ”mutta” puuttuu. Lukuero selittyy lukemalla ”mutta”, ין דֵּּ ”noin”, אַ יך. Estrangela-fontilla, tai vaikka väsyneenä lukuvirhe on mahdollista. Lisäksi kreikan teksteissä on eri tapoja kirjoittaa ”12”.)

8 Ja Paulos meni sisään kokouspaikalle, ja puhui julkisesti ja vakuuttavasti kolme kuukautta Jumalan kuningaskunnasta.
9 Ja jotkut heistä olivat kovettuneita, ja he halveksivat ja pilkkasivat sitä Jumalan tietä niiden kansakuntien joukon edessä. Silloin Paulos meni kauas, ja erotti ne oppilaat heistä, ja hän puhui heidän kanssaan joka päivä sen miehen koulussa, jonka nimi oli Tyrannos.
10 Ja tätä tapahtui kaksi vuotta, kunnes ne kaikki kuulivat sen Herran sanan, jotka asustivat Aasiassa; juutalaiset ja aramealaiset.
11 Ja Jumala teki valtavia voimatekoja Paulos’n käsien kautta.
12 Siten, että myös niitä viittoja, jotka peittivät heidän olemustaan, tai tallitheja, tuotiin ja laitettiin sairaiden päälle, ja ne sairaudet lähtivät heistä, ja riivaajatkin ajettiin heistä pois.
13 Mutta oli myös joitakin juutalaisia, niitä, jotka kiertelivät ja manasivat riivaajia vastaan, jotka manasivat meidän Herramme Jeshuan nimessä niiden ylle, joissa oli saastaisia henkiä, sanoen, ”me manaamme teidät sellaisen Jeshuan nimessä, jota Paulos julistaa”.
14 Mutta yhdellä juutalaisella ylipapilla, jonka nimi oli Skeua, oli seitsemän lasta, jotka tekivät tätä.
15 Ja se paha riivaaja vastasi ja sanoi heille, ”Jeshuan minä tunnen, ja Paulos’n minä tiedän, mutta keitä te olette?”
16 Ja se mies, jossa se paha henki oli, hyppäsi heidän päälleen ja heitti heitä, ja he pakenivat siitä talosta alastomina ja haavoitettuina
17 Ja tämä tuli tunnetuksi kaikille juutalaisille ja aramealaisille, jotka asustivat Efesos’ssa, ja kunnioitus lankesi heidän kaikkien ylle, ja meidän Herramme Jeshuan, Messiaan nimeä korotettiin
18 Ja monet niistä, jotka uskoivat, tulivat ja kertoivat rikkomuksensa ja tunnustivat, mitä olivat tehneet.
19 Mutta myös monet noidat kokosivat heidän kirjoituksensa ja toivat, polttivat niitä kansanjoukon edessä, ja laskivat niiden arvon, ja se nousi viiteenkymmeneen tuhanteen rahaan
20 Ja siten se Jumalan uskollisuus voimistui ja lisääntyi suurella voimalla.
21 Mutta kun nämä olivat täyttyneet, Paulos laittoi ajatuksiinsa, että kiertelisi koko Makedoniassa ja Akaia’ssa, ja menisi Jerusalemiin, ja hän sanoi, että ”kun olen mennyt sinne, minun täytyy nähdä Roomakin”.
22 Ja hän lähetti kaksi näistä, jotka palvelivat häntä, Makedoniaan; Timoteuksen ja Erastus’n, mutta hän viipyi sen ajan Aasia’ssa.
23 Mutta siihen aikaan oli paljon levottomuutta sitä Jumalan tietä vastaan.
24 Mutta siellä oli yksi hopeantekijä, jonka nimi oli Demetrius, joka teki Artemis’lle hopeisia esineitä, ja se rikastutti suurella hyödyllä hänen ammattikuntaansa.
25 Tämä kokosi ne kaikki sen ammatin harjoittajat ja ne, jotka palvelivat heidän kanssaan, ja sanoi heille, ”miehet, te tiedätte, että me saamme koko elantomme tästä palvelutyöstä”.
26 Ja tekin kuulette ja näette, ettei tämä Paulos vakuuta ainoastaan efesolaisia, vaan monia muitakin, koko Aasiaa, ja hän kääntää heitä sanoessaan, etteivät nämä, jotka ovat ihmisten käsillä tehtyjä, ole jumalia.
27 Eikä tämä tahto ole ainoastaan se julkinen häpeä ja turhuus, vaan myös se, että koko Aasian suuren jumalattaren Artemis’n temppeliä pidetään kuin ei mitään, ja kaikki kansakunnat pitävät halpana sen palvontaa.
28 Ja kun he kuulivat nämä, he täyttyivät kateudella ja huusivat ja sanoivat, ”suuri on efesolaisten Artemis!”
29 Ja koko se kaupungin kansa tuli levottomaksi ja he juoksivat kuin yhtenä ja menivät amfiteatterille, ja tempasivat heidän kanssaan Gaius’n ja Aristarkus’n, ne makedonialaiset miehet, Pauloksen seuralaiset.
30 Ja Paulos tahtoi mennä sisään amfiteatterille, ja ne oppilaat kielsivät häntä.
31 Ja ne Aasian johtajatkin, koska he olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle pyynnön, ettei antaisi sieluaan amfiteatterille sisään.
32 Mutta ne kansanjoukot, jotka olivat amfiteatterilla, olivat hyvin levottomat, ja he huusivat toinen toisilleen, sillä monet heistä eivät tienneet, minkä tähden he olivat kokoontuneet.
33 Mutta se juutalaisten kansa, joka oli siellä, nosti heistä sen juutalaisen miehen, jonka nimi oli Aleksandros, ja hän nousi viittoen kädellään, ja tahtoi puolustautua kansalle.
34 Ja kun he tiesivät, että hän oli juutalainen, he huusivat kaikki yhdellä äänellä noin kaksi tuntia, että ”suuri on efesolaisten Artemis!”
35 Ja kaupungin johtaja hiljensi heidät sanoen, ”efesolaiset miehet, sillä kuka ihmisistä on se, joka ei tiedä efesolaisten kaupungista, että se Artemis’n papitar on suuri, ja se hänen kuvansa tuli alas taivaista?”
36 Sen tähden, koska tätä vastaan ei kukaan voi sanoa, teidän täytyy hiljentyä, ettette tekisi mitään harkitsematta.
37 Sillä te toitte nämä miehet, kun he eivät ole ryöstäneet temppeliä eivätkä pilkanneet meidän jumalatartamme.
38 Mutta jos tällä Demetriuksella ja hänen ammattikunnallaan on tuomittavaa jonkun kanssa, katso, konsuli on kaupungissa, he osaavat lähestyä häntä ja tuomita toinen toisensa kanssa.
39 Ja jos jotain muuta kaipaatte siitä kirjoitetusta sanasta, on annettu kokoontumista varten paikka sen ratkaisemiseksi.
40 Koska nyt mekin seisomme vaarassa, että syytetään levottomuudesta, ettemme osaa puolustautua kansanjoukkoa vastaan, joka tänä päivänä turhaan kokoontui, ja on levoton ilman syytä.
41 Ja nämä sanottuaan se kansanjoukko hajaantui.

20. luku

1 Ja sen jälkeen, kun se levottomuus rauhoittui, kutsui Paulos ne oppilaat ja lohdutti heitä, ja suuteli heitä, ja meni pois, Makedoniaan.
2 Ja kun hän oli kiertänyt nämä maakunnat, ja hän lohdutti heitä monenlaisilla sanoilla, hän tuli sinne Hellas’n alueelle.
3 Ja hän oli siellä kolme kuukautta, mutta juutalaiset tekivät häntä vastaan petoksen, kun hän oli menossa Syyriaan, ja suunnitteli palaavansa Makedoniaan.
4 Ja hänen kanssaan Aasiaan saakka lähtivät Sopatros, joka oli Berean kaupungista, ja Aristarkus ja Skyndos, jotka olivat Thessalonikasta, ja Gaius, joka oli Derben kaupungista, ja Timoteus, joka oli Lystrasta, ja Aasiasta Tykikus, ja Trofimus.
5 Nämä menivät meidän edellämme ja odottivat meitä Trooas’ssa.
6 Mutta me poistuimme Filippos’sta, siitä makedonialaisten kaupungista niiden happamattoman leivän päivien jälkeen, ja matkustimme meren kautta ja tulimme Trooas’lle viidentenä päivänä, ja olimme siellä sen sapatin päivän.
7 Ja sinä päivänä, joka oli viikon ensimmäinen, kun kokoonnuimme murtamaan sitä kiitosateriaa, puhui Paulos heidän kanssaan, että hän oli seuraavana päivänä tuleva lähtemään, ja hän pidensi puhumistaan yön jakautumiseen saakka.
8 Ja siellä yläkerrassa, jossa olimme kokoontuneet, oli paljon niitä tulen lamppuja.
9 Ja yksi nuorukainen, jonka nimi oli Eutykus, oli istumassa ikkunalla, ja hän kuuli, ja vajosi raskaaseen uneen Paulos’n pitkittäessä sitä sanaa, ja unessaan putosi kolmannesta kerroksesta, ja häntä kannettiin kuolleena
10 Ja Paulos meni alas, lankesi hänen päälleen ja syleili häntä ja sanoi, ”älkää vavisko, koska hänen sielunsa on hänessä”.
11 Mutta noustuaan hän mursi sitä leipää ja aterioi ja puhui aamunkoittoon saakka, ja sitten poistui mennäkseen maata pitkin.
12 Ja he toivat sen nuorukaisen elävänä, ja he iloitsivat hänessä valtavasti.
13 Mutta me menimme alas laivalle, ja matkustimme Thasos’n satamaan, että sieltä tulisimme ottamaan Paulos’n vastaan, sillä siten hän käski meitä mennessään kuivan maan kautta.
14 Mutta kun me otimme hänet vastaan Thasis’sta, me kannoimme hänet laivaan, ja tulimme Mityliniaan.
15 Ja sieltä me matkustimme seuraavana päivänä vastapäätä, Kios’n saarelle, ja taas seuraavana päivänä tulimme Samos’lle, ja me viivyimme Trogilion’ssa, ja tulimme seuraavana päivänä Militos’iin.
16 Sillä Paulos oli päättänyt kulkea Efesos’n kautta, siellä viipymättä, koska hän kiirehti, että jos mahdollista, hän tekisi sen helluntain päivän Jerusalemissa.
17 Ja siitä, Miletos’sta, hän lähetti sanan Efesos’n seurakunnan vanhimmille.
18 Ja kun he tulivat hänen luokseen, hän sanoi heille, ”te tiedätte siitä ensimmäisestä päivästä, kun tulin Aasiaan, kuinka minä olen ollut koko sen ajan teidän kanssanne”.
19 Palvellen Jumalaa monenlaisissa nöyryytyksissä ja kyyneleissä ja niissä koetuksissa, jotka olivat tapahtuneet minua vastaan juutalaisten petoksissa.
20 Enkä jättänyt huomioimatta mitään, mistä oli hyötyä teidän sieluillenne, julistaessani teille, ja opettaessani kaduilla ja kodeissa.
21 Evankelioidessani juutalaisia ja aramealaisia siitä kääntymyksestä Jumalan luokse, ja siitä uskollisuudesta, joka on meidän Herrassamme Jeshuassa, Messiaassa
22 Ja nyt minä olen hengessä sidottu, ja minä menen Jerusalemiin, enkä minä tiedä, mikä minua kohtaa.
23 Kuitenkin se pyhyyden henki todistaa minulle joka kaupungissa, ja sanoo, että ”sinulle tulevat kahleet ja kärsimykset”.
24 Vaan en minä lue sieluani miksikään, kunhan vain saatan loppuun juoksuni ja sen palvelutyön, jonka minä olen saanut meidän Herraltamme Jeshualta, että todistan Jumalan siunausten evankeliumista.
25 Ja nyt minä tiedän, että te ette enää näe minuun olemustani, te kaikki, joiden luona olen sitä kuningaskuntaa kiertänyt julistamassa.
26 Ja tämän tähden minä todistan teille juuri tänään, että minä olen puhdas teidän kaikkien verestä.
27 Sillä minä en jättänyt tekemättä teille tunnetuksi sitä koko Jumalan tahtoa.
28 Sen tähden, varokaa sielujanne, ja koko sitä laumaa, jolle pyhyyden henki on nostanut teidät kaitsijoiksi, että ruokkisitte Jumalan seurakuntaa, sitä, jonka hän osti verellään.
29 Minä tiedän, että sen jälkeen, kun olen mennyt, teidän kanssanne tulee sisään julmia susia, jotka eivät sitä laumaa sääli.
30 Ja myös teidän omista miehistänne on nouseva kierouden puhujia, että ikään kuin saisivat ne oppilaat palaamaan, menemään heidän perässään.
31 Tämän tähden, olkaa hereillä ja muistakaa, että kolme vuotta, minä en vaiennut, öin ja päivin, kun kyyneleiden kautta minä varoitin teitä jokaista.
32 Ja nyt minä jätän teidät Jumalalle, ja hänen siunaustensa sanalle, sille, joka voi teitä rakentaa ja antaa teille hyötyä kaikkien pyhien kanssa.
33 Hopeaa tai kultaa tai muuta alentavaa minä en huijannut.
34 Ja te tiedätte, että sen, mitä minä tarvitsin ja nämä, jotka kanssani palvelivat, minun käteni hankkivat.
35 Ja joka asian minä osoitin teille, että sillä tavalla täytyy nähdä vaivaa ja huolehtia heikoista ja muistaa meidän Herramme Jeshuan sanat, koska hän sanoi, että ”hänen siunauksensa sellaiselle, joka antaa enemmän kuin sellainen, joka saa”.
36 Ja nämä sanottuaan hän polvistui polvilleen ja rukoili, ja ne kaikki ihmiset hänen kanssaan.
37 Ja heille kaikille tuli suuri itku ja he halasivat ja suutelivat häntä.
38 Mutta he olivat runsaasti masentuneita siitä sanasta, jonka hän sanoi, etteivät he enää tulisi näkemään hänen olemustaan, ja he saattoivat hänet laivaan saakka.

21. luku

1 Ja me erosimme heistä ja matkustimme suoraan Ko’n saareen, ja seuraavana päivänä me tulimme Rodos’lle ja sieltä Pataralle.
2 Ja me löysimme siellä laivan, joka oli menossa Foinikiaan, ja me nousimme sille, ja matkustimme.
3 Ja me saavuimme Kyproksen saaren luokse saakka, ja jätimme sen vasemmalle, ja tulimme Syyriaan, ja sieltä me saavuimme Tsur’iin, sillä siellä sen laivan lasti oli purettava.
4 Ja kun me löysimme siellä oppilaat, me viivyimme heidän luonaan ne seitsemän päivää, ja nämä sanoivat joka päivä Paulos’lle hengessä, ettei menisi Jerusalemiin.
5 Ja näiden päivien jälkeen me lähdimme mennäksemme tien kautta, ja nämä kaikki olivat meitä saattamassa, ja heidän naisensa ja lapsensa, kaupungin ulkopuolelle saakka, ja he polvistuivat polvilleen meren rannalle, ja rukoilivat.
6 Ja me suutelimme toisiamme ja nousimme laivaan, ja nämä palasivat koteihinsa.
7 Mutta me matkustimme Tsur’sta ja tulimme Akkon kaupunkiin, ja me annoimme niille veljille, jotka siellä olivat, sen rauhan, ja asuimme heidän luonaan yhden päivän.
8 Ja seuraavana päivänä me lähdimme ja tulimme Kesareaan, ja menimme asumaan evankelista Filippuksen kotiin, sellaisen, joka oli niistä seitsemästä.
9 Ja hänellä oli neljä neitsyttä tytärtä, jotka profetoivat.
10 Ja oltuamme siellä monta päivää, tuli Jehud’sta alas yksi profeetta, jonka nimi oli Agabus.
11 Ja hän tuli sisään meidän luoksemme ja otti vyön Paulos’n vyötäröltä ja sitoi sielunsa jalat, ja kätensä, ja sanoi, ”siten sanoi pyhyyden henki, että se mies, joka on tämän vyön isäntä, siten juutalaiset sitovat hänet Jerusalemissa, ja hänet luovutetaan kansakuntien käsiin”.
12 Ja nämä sanat kuultuamme me pyysimme häntä, me, ja sen paikan asukkaat, ettei menisi Jerusalemiin.
13 Silloin Paulos vastasi ja sanoi, ”mitä te teette? Te itkette ja rikotte minun sydämeni, sillä en minä ole ainoastaan sidottu, vaan minä olen valmis kuolemaankin Jerusalemissa meidän Herramme Jeshuan nimen puolesta”.
14 Ja kun emme saaneet taivutetuksi, me luovutimme ja sanoimme, että ”tapahtukoon meidän Herramme tahto”.
15 Ja näiden päivien jälkeen me valmistauduimme, ja nousimme Jerusalemiin.
16 Ja meidän kanssamme tuli joitakin oppilaita Kesareasta, johdattaen kanssaan yhden niistä ensimmäisistä veljistä, jonka nimi oli Mnason, ja hän oli Kyprokselta, että ottaisi meidät vastaan kotiinsa.
17 Ja kun me tulimme Jerusalemiin, veljet ottivat meidät iloisesti vastaan.
18 Ja seuraavana päivänä menimme Paulos’n kanssa sisään Jakob’n luokse, kun ne kaikki vanhimmat olivat hänen luonaan.
19 Ja me annoimme heille rauhan, ja Paulos kertoi heille järjestyksessä kaiken, mitä Jumala teki kansakunnissa hänen palvelutyönsä kautta.
20 Ja kun he kuulivat, he ylistivät Jumalaa ja sanoivat hänelle, ”sinä näet, kuinka monia kymmeniä tuhansia veljiä oli Jehud’ssa, niitä, jotka uskoivat, ja he kaikki ovat sen kirjoitetun sanan kiivailijoita”.
21 Mutta heille oli sanottu sinua vastaan, että sinä opetat, että kaikki ne juutalaiset, jotka ovat muissa kansakunnissa, pysyisivät erossa Moshe’sta, kun sanot, etteivät ympärileikkaisi lapsiaan eivätkä vaeltaisi sen kirjoitetun sanan tapojen mukaan.
22 Sen tähden, koska se heiltä kuultu on tullut tänne,
23 Tee jotain, mitä sanomme sinulle; meillä on neljä miestä, jotka ovat vannoneet puhdistuvansa.
24 Vie heidät ja mene puhdistumaan heidän kanssaan, ja maksa heistä se hinta, että ajelisivat päänsä, ja jokainen tietäisi, että se, mitä sinusta on puhuttu, on valhe, ja sinä täytät ja pidät sen kirjoitetun sanan.
25 Mutta niistä, jotka muista kansakunnista uskovat, me kirjoitimme, että varjelisivat sielunsa uhratuista, ja haureudesta, ja kuristetusta ja verestä
26 Silloin Paulos vei nämä miehet, seuraavana päivänä, ja puhdistui heidän kanssaan, ja meni sisään temppeliin, kertoen heille sen puhdistumisen päivien täyttymyksestä, kunnes jokaisen heistä oli tuotava se lahja.
27 Ja kun se sapatin päivä saapui, ne juutalaiset, jotka olivat Aasiasta, näkivät hänet temppelissä ja kiihottivat koko kansan häntä vastaan, ja he kohottivat kätensä häntä vastaan.
28 He vetosivat ja sanoivat, ”miehet, israelilaiset, auttakaa! Tämä mies opettaa joka paikassa meidän omaa kansaamme vastaan ja kirjoitettua sanaa vastaan, ja tätä paikkaa vastaan, ja tuo aramealaisiakin sisään temppeliin, ja turmelee tätä pyhää paikkaa!”
29 Sillä he olivat ensin nähneet efesolaisen Trofimus’n hänen kanssaan kaupungilla, ja he luulivat, että ne, jotka olivat Paulos’n kanssa, ovat temppeliä vastaan.
30 Ja koko se kaupunki tuli levottomaksi, ja kaikki kansa kokoontui ja otti Paulos’n kiinni, ja he raahasivat hänet ulos temppelistä, ja sillä hetkellä ne portit olivat suljetut.
31 Ja kun se kansanjoukko etsi hänen tappamistaan, sen alueen konsuli sai kuulla, että koko kaupunki oli hänestä vaivaantunut.
32 Ja siinä hetkessä hänet vietiin sadanpäämiehelle ja monille sotilaille, ja he juoksivat hänen päälleen, ja nähdessään konsulin ja sotilaat, he lakkasivat hakkaamasta Paulosta.
33 Ja konsuli tuli hänen luokseen ja otti hänet kiinni, ja käski, että hänet on sidottava kaksilla kahleilla, ja kysyi häneltä, että kuka hän oli, ja mitä hän teki.
34 Ja jotkut siitä joukosta huusivat häntä vastaan monia asioita, eikä hän voinut heidän huutonsa tähden tietää, millainen totuus on, ja hän käski, että hänet vietäisiin sinne leiripaikkaan.
35 Ja kun Paulos saapui portaille, sotilaat kantoivat hänet sen kansan raivon tähden.
36 Sillä hänen perässään tuli paljon kansaa, ja he huusivat ja sanoivat, ”kantakaa hänet pois!”
37 Ja kun hän saapui sisään sille leiripaikalle, Paulos sanoi konsulille, ”onko minulla lupa puhua sinun kanssani?” Mutta hän sanoi hänelle, ”tiedätkö sinä kreikkaa?”
38 Etkö sinä ole se egyptiläinen, joka ennen näitä päiviä kapinoi, ja vei erämaahan ne neljä sukuruhtinasta, pahantekijää?
39 Paulos sanoi hänelle, ”minä olen juutalainen mies, Kilikian Tarsos’sta, siitä tunnetusta kaupungista, jossa minä synnyin. Minä pyydän sinua, salli minun puhua kansalle”
40 Ja hänen sallittuaan sen, Paulos seisoi portaiden yllä ja viittoi heille kädellään, ja kun he lakkasivat, hän puhui heidän kanssaan hebreaksi ja sanoi heille;

Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/apt.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti