tiistai 18. heinäkuuta 2017

Luukas luvut 1-5




Luukas luvut 1-5


1 luku

1 Koska monet tahtovat kirjoittaa kertomusta niistä tapahtumista, joista me olemme varmoja,
2 Sen mukaan kuin antoivat meille he, jotka edeltä ne näkivät, ja olivat sen hänen oman sanansa
palvelijoita,
(Aramean painotus ”se hänen oma sanansa” puuttuu kaikista kreikan teksteistä. Ei kirjoitettu sana.)

3 lähestyin heitä kaikkia, että joka asian kirjoittaisin järjestyksessä sinulle, loistelias Teofile.
(Jakeen alkua ei ole kreikassa näin. Samalla sanalla esim. enkeli näyttäytyy jakeessa 11. Jos jae olisi kreikasta käännetty, kaksi ensimmäistä kirjainta puuttuisivat, ja ”koska”, metul, ja sitä seuraava dalet.)

4 Että sinä tuntisit niiden sanojen todellisuuden, josta he ovat tulleet opetetuiksi.
5 Jehudan kuningas Herodeksen päivinä oli yksi pappi, jonka nimi oli Zakarja, Avia’n huoneen palvelutyöstä, ja hänen vaimonsa – Aharon’n tyttäristä – oli nimeltään Elisheva.
(Beit – Avia merkitsee sanana sitä, että hänen palvelutyöhönsä kuului muualta tulleiden palveleminen. Bysantti, D, sahidin kopti ja muutama muu menee aramean mukaan; kuningas määräisessä muodossa.)

6 Mutta he molemmat olivat vanhurskaat, Jumalan edessä, ja he vaelsivat kaikkien niiden käskyjen mukaan, ja sen Herran puhtauden mukaan, ilman nuhdetta.
(Tässäkin vain bysantti, D ja muutama muu sanoo ”edessä”. Muissa vähän eri sanavalinta.)

7 Mutta poikaa heillä ei ollut, koska Elisheva oli hedelmätön, ja he molemmat olivat iäkkäitä.
8 Mutta ollessaan papillisessa toimituksessa Jumalan edessä, oman palvelutyönsä vuorossa,
9 sen pappeuden tavan mukaisesti hänen osakseen tuli laittaa suitsuke, ja mennä sisään Herran temppeliin.
10 Ja koko se kansan kokous oli ulkopuolella rukoilemassa sen suitsukkeen ajan,
11 Ja hänelle, Zakarjalle, näyttäytyi Herran enkeli, joka seisoi sen suitsutusalttarin oikealla puolella.
12 Ja Zakarja oli hämmentynyt hänet nähdessään, ja syvä kunnioitus valtasi hänet.
13 Ja se enkeli sanoi hänelle, ”älä pelkää, Zakarja, koska sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisheva on synnyttävä sinulle pojan, ja sinä olet kutsuva hänen nimekseen Johannan”.
14 Ja hän on oleva sinulle ilo ja riemu, ja monet iloitsevat hänen syntymänsä kautta.
15 Sillä hän on oleva suuri Herran edessä, ja viiniä ja olutta hän ei juo, ja se pyhyyden henki on täyttävä hänet, kun hän on äitinsä kohdussa.
16 Ja monet Israelin lapsista hän on kääntävä Herran, heidän Jumalansa luokse.
17 Ja hän on menevä hänen edellään, profeetta Elian hengessä ja voimassa, että hän kääntää isien sydämet lasten ylle, ja epävarmat sille puhtauden tuntemiselle, ja hän on valmistava Herralle sen täydellisen kansan.
(Kreikassa täydellisen tilalla on κατασκευάζω, mikä merkitsee lähinnä rakennuksen valmistumista sisustuksineen. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, tässä olisi מטיב, tai vastaava ”valmis”.)

18 Ja Zakarja sanoi sille enkelille, ”kuinka minä voin tämä tuntea? Sillä minä olen vanhus, ja minun vaimoni on iäkäs?”
19 Ja se enkeli vastasi ja sanoi hänelle, ”minä olen Gabriel, minä, joka seison Jumalan edessä, ja olen lähetetty, että puhun sinun kanssasi, ja saatan sinulle nämä sinun toiveesi sanat.
20 Sinä olet siis oleva mykkä, etkä pysty puhumaan, siihen päivään saakka, kun nämä tulevat tapahtumaan, sillä sinä et uskonut näitä sanojani, että ne täyttyvät aikanaan”.
21 Mutta kansa oli seisomassa ja odotti Zakarjaa, ja he ihmettelivät sitä hänen temppelissä viipymistään.
22 Mutta kun Zakarja tuli ulos, hän ei voinut puhua heidän kanssaan, ja he ymmärsivät, että hän näki näyn, ja hän viittomalla viittoi heille, ja pysyi mykkänä.
23 Ja kun hänen palvelutyönsä päivät olivat täyttyneet, hän meni kotiinsa.
24 Ja näiden päivien jälkeen hänen vaimonsa Elisheva oli hedelmöittynyt, ja hän oli kätköpaikassa viisi kuukautta, ja hän sanoi,
25 Että ”nämä teki minulle Herra niinä päivinä, kun hän katsoi minuun, poistaakseen minun pilkkani ihmislasten keskuudesta”.
26 Mutta sinä kuukautena, joka oli kuudes, lähetettiin enkeli Gabriel Jumalan luota sinne Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Natsareth,
27 Sen neitsyen luokse, joka oli kihlattu miehelle, jonka nimi oli Josef, Davidin huoneesta, ja sen neitsyen nimi oli Mariam.
28 Ja enkeli meni hänen luokseen sisään, ja sanoi hänelle, ”rauha sinulle, sinä siunauksella täytetty. Meidän Herramme on sinun kanssasi, naisista siunatuin!”
(Vain seitsemän kreikan käsikirjoitusta sanoo jakeen lopun. ”Armoitettu” olisi arameassa רחם ת אֵ, ja jos teksti olisi kreikasta käännetty, tämä sana olisi käytössä ”sillä siunauksella täytetyn” sijasta.)

29 Mutta kun hän näki sen, hän oli hämmästynyt niistä hänen sanoistaan, ja yritti miettiä, että mitä tämä rauha on.
30 Ja se enkeli sanoi hänelle, ”älä pelkää, Mariam, sillä sinä olet saanut siunauksen Jumalan luona”.
31 Sillä katso, sinä olet saava hedelmöityksen, ja olet synnyttävä pojan, ja hänen nimekseen kutsutaan ”Jeshua”.
32 Tämä on oleva suuri, ja korkeimman pojaksi kutsuttava, ja Herra Jumala on antava hänelle hänen isänsä Davidin valtaistuimen.
33 Ja hallitkoon hän Jakobin huonetta iankaikkisesta, eikä hänen kuningaskunnallaan ole loppua.
34 Mariam sanoi sille enkelille, ”kuinka tämä tapahtuisi, enhän minä ole miehestä tietoinen?”
35 Enkeli vastasi ja sanoi hänelle, ”pyhyyden henki on tuleva, ja korkeimman voima on lepäävä sinun päälläsi. Tämän tähden se, joka sinun kauttasi on syntyvä, hän on pyhä, ja häntä on kutsuttava Jumalan pojaksi”.
36 Ja katso, sinun sukulaisesi Elisheva, myös hän on hedelmöittynyt pojasta, hänen vanhuudessaan, ja tämä on kuudes kuukausi hänelle, jota kutsuttiin hedelmättömäksi.
37 Koska Jumalalle ei mikään ole vaikeaa.
38 Mariam sanoi, ”katso, minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”. Ja enkeli meni hänen luotaan.
39 Mutta Mariam nousi niinä päivinä ja meni kiireesti vuorelle, Juudean kaupunkiin.
40 Ja meni sisään Zakarjan kotiin, ja lähetti ”shalom!” Elishevalle.
41 Ja tapahtui, että kun Elisheva kuuli Mariam’n tervehdyksen, vauva hypähti hänen kohdussaan, ja Elisheva täytettiin pyhyyden hengellä.
42 Ja hän huusi korkealla äänellä ja sanoi Mariam’lle, ”siunattu olet sinä naisissa ja siunattu on hän, se hedelmä, joka on sinun kohdussasi”.
43 Kuinka tämä tapahtuu minulle, että minun Herrani äiti tulee minun luokseni?
44 Sillä katso, kun se sinun tervehdyksesi ääni lankesi korviini, hypähti vauva valtavasta ilosta minun kohdussani.
(Kreikan teksteistä puuttuu ”suuri, valtava”.)

45 Ja hänen siunauksensa sellaiselle, joka uskoi, että on oleva täyttymys niille, jotka on puhuttu hänen kanssaan Herran luota.
46 Ja Mariam sanoi, ”minun sieluni korottaa Herraa,”
47 Ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun elävöittäjässäni.
48 Että hän katsoi palvelijattarensa alhaisuuden puoleen, sillä katso, tästä lähtien kaikki sukukunnat siunaavat minua.
49 Että hän teki minua kohtaan suuria – voimallinen ja pyhä on hänen nimensä.
50 Ja hänen armonsa on niille sukupolville ja sukukunnille, jotka häntä kunnioittavat.
(Kreikka käyttää tässä ja 48 ”genea”, jonka aramean vastine on daar (hebr. dor).

51 Hän valmisti sen palkinnon hänen käsivartensa kautta, ja hajotti ylpeiden sydänten ajatukset.
(Tarkasti kyseessä on se tulevan maailman voittopalkinto. Kreikka käyttää sellaista voimaa, jonka vastine esim. Kol.1:11 on חִּ יל. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, tässä olisi sama sana määräisessä muodossa.)

52 Hän kaatoi valtiaat valtaistuimilta, ja korottaa köyhät.
53 Hän ravitsi nälkäiset hyvyyksillä, ja rikkaat hän lähetti tyhjin käsin pois.
54 Hän auttoi Israelin työntekijöitä, ja hän muistuttaa hänen armoistaan.
55 Niin kuin hän puhui meidän isämme Abrahamin kanssa, ja hänen siemenensä kanssa, iankaikkisuutta varten.
56 Mutta Mariam pysyi Elishevan luona noin kolme kuukautta, ja palasi omaan kotiinsa.
57 Mutta tapahtui, että se Elishevan synnyttämisen aika tuli, ja hän synnytti pojan.
58 Ja naapurit ja hänen perhekuntansa kuuli, että Jumala on lisännyt hänen armojaan häntä kohtaan, ja he olivat iloitsemassa hänen kanssaan.
59 Ja se päivä tuli, joka on kahdeksas, ja sitä poikalasta tultiin ympärileikkaamaan, ja häntä kutsuttiin hänen isänsä nimellä, Zakarja.
60 Ja hänen äitinsä vastasi ja sanoi heille, ”ei sillä tavalla, vaan hän on kutsuttava Johannan!”
61 Ja he sanoivat hänelle, että ”eihän sinun sukukunnassasi ole ketään, joka on kutsuttu tällä nimellä”.
62 Ja he viittoivat hänen isälleen, että kuinka hän tahtoo, että hänet nimitettäisiin.
(Mykältä täytyy kysyä viittomalla. Tämän perusteella jakeen 20 שַׁ תִּּ יק on mykän sijasta kuuromykkä.)

63 Ja hän kysyi taulua, ja kirjoitti ja sanoi, ”Johannan, se on hänen nimensä”. Ja jokainen ihmetteli.
64 Ja heti hänen suunsa ja kielensä avattiin, ja hän puhui, ja hän siunasi Jumalaa.
65 Ja se pelko oli kaikkien heidän naapureidensa yllä, ja näitä puhuttiin kaikissa Juudean vuorissa.
66 Ja kaikki, jotka kuulivat, miettivät sydämissään ja sanoivat, ”mikä tämä poikalapsi siis onkaan oleva?” Ja Herran käsi oli siellä hänen kanssaan.
67 Ja hänen isänsä Zakarja täytettiin pyhyyden hengellä ja hän profetoi ja sanoi,
68 Siunattu on hän, Herra, Israelin Jumala, joka on katsonut kansansa puoleen, ja teki sille sen lunastuksen.
69 Ja hän kohottaa meille lunastuksen sarven Davidin, hänen työntekijänsä huoneessa.
70 Niin kuin hän puhui niiden pyhien profeettojensa kautta, jotka ovat iankaikkisuudesta.
71 Että hän on lunastava meidät meidän vihollisistamme, ja kaikista sellaisista, jotka vihaavat meitä.
72 Ja teki hänen armonsa meidän isiemme kanssa, ja muisti sen pyhän liittonsa,
73 Ja sen valan, jonka hän vannoi meidän isällemme Abrahamille, että hän on antava meille;
74 Että hän lunastaisi sellaisista, jotka ovat meidän vihollisemme, ja ilman pelkoa saisimme hänen edessään palvella,
75 Kaikki meidän päivämme puhtaudessa ja vanhurskaudessa.
76 Ja sinä, poikalapsi, olet korkeimman pojaksi kutsuttava, sillä sinä olet menevä Herran läsnäolon edellä, että hänen tiensä valmistuisivat.
77 Että hänen kansansa saisivat tuntea elämän, heidän syntiensä taakse jättämisen kautta.
78 Meidän Jumalamme armon rakkauksien kautta, joiden kautta meidän puoleemme katsoo se loiste korkeudesta.
79 Valaistakseen niitä, jotka ovat pimeydessä, ja kuoleman varjossa istuvia, että hän ohjaisi meidän jalkamme rauhan tien kautta.
80 Mutta poikalapsi kasvoi ja voimistui hengessä, ja hän oli erämaassa siihen päivään saakka, jona hän oli näyttäytyvä Israelin luona.

2 luku

1 Mutta tapahtui näissä päivissä, ja keisari Augustukselta lähti se käsky, että koko hänen
keisarikuntansa kansa on saatava kirjoitetuksi.
2 Tämä väestönlaskenta oli ensimmäinen, Kyreniuksen ollessa Syyriassa vallassa.
3 Ja jokainen meni omiin kaupunkeihinsa kirjoitettavaksi.
4 Mutta tapahtui; myös Josef nousi Natsareth’sta, siitä Galilean kaupungista, ylös Juudeaan, siihen Davidin kaupunkiin, jota kutsuttiin ”Beit-Lechem”, koska hän oli siitä huoneesta ja Davidin sukukunnasta.

5 Kihlattunsa Mariam’n kanssa, hänen ollessaan raskaana, että hänet siellä kirjoitettaisiin.
(Kreikan apografo, kirjoittaminen, on jakeessa sen ensimmäisenä sanana. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, niin olisi tässäkin.)

6 Ja tapahtui heidän siellä ollessaan, että ne hänen päivänsä täyttyivät, että hän synnyttäisi.
7 Ja hän synnytti hänen poikansa, ja kietoi hänet kapaloihin, ja nosti hänet seimeen, koska heillä ei ollut paikkaa, missä majailisivat.
8 Mutta paimenia oli siinä paikassa, jossa he majailivat, ja he vartioivat yön vartiohetkinä heidän
laumojaan.
(Kreikassa lauma yksikössä, arameassa ei. Muutenkin jae menee vähän eri tavalla.)

9 Ja katso, Jumalan enkeli tuli heidän luokseen, ja Herran kirkkaus alkoi loistaa heidän ylleen, ja he
pelkäsivät suurella kunnioituksella.
(Kreikan teksteissä ”Jumalan” ja ”Herran” yleensä toisinpäin. Mutta suurin osa sanoo vain ”Herran”.)

10 Ja hän sanoi heille, ”älkää pelätkö, sillä katso, minä evankelioin teille sen suuren ilon, joka on oleva kaikkea maailmaa varten,”
11 Sillä teille on synnytetty tänään se lunastaja, hän, joka on Herra, Messias, Davidin kaupungissa.
12 Ja tämä on teille merkki; te löydätte vauvan, joka on kääritty kapaloihin ja laitettu seimeen.
13 Ja yhtäkkiä näyttäytyi sen enkelin kanssa monenlaiset taivasten voimat, ylistäen Jumalaa ja sanoen,
14 Kunnia Jumalalle korkeudessa, ja rauha maan päällä, ja hyvää tahtoa ihmisille!
15 Ja tapahtui, että kun enkelit menivät heidän luotaan taivaisiin, paimenet puhuivat toinen toisensa kanssa ja sanoivat, ”lähtekäämme Beit-Lechem’lle saakka, ja katsokaamme tätä sanaa, joka oli niin kuin Herra meille ilmoitti”.
16 Ja he tulivat kiireesti, ja löysivät Mariam’n ja Josef’n, ja vauvan, joka oli laitettu seimeen.
17 Ja kun he näkivät, he ilmoittivat sen sanan, joka oli heidän kanssaan puhuttu poikalapsesta.
18 Ja he kaikki, jotka kuulivat, ihmettelivät niitä asioita, joita paimenet heille puhuivat.
19 Mutta Mariam varjeli kaikkia näitä sanoja, ja teki niistä johtopäätökset sydämessään.
20 Ja nämä paimenet palasivat kunnioittaen ja ylistäen Jumalaa kaikesta siitä, mitä näkivät ja kuulivat, kuinka heidän kanssaan oli puhuttu.
21 Ja kun täyttyivät ne kahdeksan päivää, että poikalapsi ympärileikataan, kutsuttiin hänen nimekseen Jeshua, jolla enkeli kutsui häntä ennen kohdussa hedelmöittymistä.
22 Ja kun täyttyivät ne heidän puhdistumisensa päivät Moshe’n kirjoitetun sanan mukaan, he veivät hänet ylös Jerusalemiin nostaakseen hänet Herran eteen.
23 Niin kuin kirjoitettu on siinä Herran kirjoitetussa sanassa, että jokainen miespuolinen kohdun avaava on kutsuttava Herran pyhäksi.
24 Ja että uhratkoon juhlauhrin samoin kuin Herran sanassa sanotaan, pari metsäkyyhkysiä, tai kaksi
kyyhkysenpoikasta.
(Tavallisen kansan uhri. Köyhimmät toivat kourallisen jauhoja.)

25 Mutta Jerusalemissa oli yksi mies. Hänen nimensä oli Shimeon, ja tämä mies oli oikea ja puhdas, ja hän odotti sitä Israelin lohdutusta, ja se pyhyyden henki oli hänen päällään.
26 Ja hänelle oli sanottu siitä pyhyyden hengestä, ettei hän ole näkevä kuolemaa, ennen kuin hän on näkevä Herran Messiaan.
27 Tämä oli tullut hengessä temppelille, ja kun hänen vanhempansa toivat poikalapsi Jeshuan, että tekevät hänen puolestaan niin kuin kirjoitetussa sanassa on käsketty.
28 Hän otti hänet käsivarsilleen, ja siunasi Jumalaa ja sanoi,
29 Sinä siis lähetit hänet sinun palvelijallesi, minun Herrani, sinun sanasi mukaan, rauhassa.
(Koko ajatus ”Hän on minun Herrani” puuttuu kreikasta, ja siellä käytetään Herrasta normaalin kyrios- sanan tilalla despotes, δεσπότης.)

30 Että katso, minä näin minun silmilläni sinun armosi.
(Kreikassa ”sinun pelastuksesi”, σωτήριος. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, viimeinen sana olisi מַ חיָך.)

31 Se, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen läsnäolossa.
32 Se valkeus kansojen ilmestykseksi, ja kunnia sinun kansallesi, Israelille.
33 Mutta Josef ja hänen äitinsä ihmettelivät niitä asioita, joita hänestä oli puhuttu.
34 Ja Shimeon siunasi heidät ja sanoi hänen äidilleen Mariam’lle, ”katso, tämä on laitettu monien
lankeemukseksi ja nousemiseksi Israelissa, ja riidan merkiksi”.
35 Mutta sinun oman sielusi se keihäs on lävistävä, sen mukaan kuin monien sydämien suunnitelmat paljastuvat.
(Kreikassa on miekka, arameassa koko jae liittyy ristiinnaulitsemiseen.)

36 Mutta profeetta Hanna, Penuelin tytär Asherin heimosta; myös hän oli päiviltään vanha, ja oli seitsemän vuotta elänyt aviomiehensä kanssa, neitsyydestään saakka,
37 Ja oli ollut leskenä noin kahdeksankymmentä neljä vuotta, eikä ollut poistunut temppelistä, ja hän
palveli paastossa ja rukouksessa päivät ja yöt.
38 Ja myös hän nousi siinä hetkessä ja kiitti Herraa ja puhui hänestä jokaisen kanssa, joka oli odottamassa Jerusalemin lunastusta.
(Suuri määrä kreikan tekstejä sanoo ”Israelin lunastus”.  Aramean ”nousi” on toissijaiselta merkitykseltään seisoi, ja kreikka menee sen mukaan sanomalla epistemi, joka merkitsee lähellä seisomista. Jos aramea olisi kreikasta käännetty, tässä olisi קַ רִּ יבת, eikä kuum-verbin feminiinin imperfekti. Tässä kreikan sana Gingrichin sanakirjan mukaan; ἐφίστημι—1. pres. and aor. (2 aor. act. ind. ἐπέστην) stand by or near, approach)

39 Ja kun kaikki oli täytetty sen mukaan kuin oli Herran kirjoitetussa sanassa, he palasivat Galileaan,
Natsarethin kaupunkiin.
40 Mutta poikalapsi kasvoi ja voimistui hengessä, ja hän tuli täyteen viisautta, ja Jumalan siunaus oli hänen yllään.
(Vain pieni osa kreikan teksteistä sanoo ”hengessä”, mm bysantti.)

41 Ja hänen lähisukulaisensa menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisen juhlaan.
(Kreikassa ”vanhempansa”, mutta arameassa ”hänen ihmisensä”, joka merkitsee muitakin sukulaisia.)

42 Ja kun hän oli täyttämässä kaksitoista vuotta, mentiin ylös sille juhlalle, kuten oli tapana.
43 Ja kun ne päivät olivat täytetyt, he palasivat, mutta poikalapsi Jeshua jäi Jerusalemiin, ja Josef ja hänen äitinsä eivät tienneet.
44 Sillä he toivoivat, että hän oli heidän matkaseurueensa kanssa, ja kun he tulivat yhden päivänmatkan, häntä etsittiin heidän lähisukulaistensa luota ja niiden luota, jotka tiesivät heidät.
45 Eikä häntä löydetty, ja he palasivat taas Jerusalemiin ja olivat etsimässä häntä.
46 Ja kolmen päivän jälkeen hänet löydettiin temppelistä, istumasta opettajien keskellä, ja hän kuuli heitä ja kyseli heiltä.
47 Ja he kaikki olivat ihmettelemässä; ne, jotka olivat kuulemassa hänen viisauttaan ja vastauksiaan.
(Kreikassa on viisauden, sofia, tilalla ymmärrys, synesis. Jos aramea olisi kreikasta käännetty, tässä olisi eri sana viisauden tilalla.)

48 Ja kun he näkivät hänet, he ihmettelivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle, ”minun poikani, miksi olet tehnyt meille sillä tavalla, että katso, sinun isäsi ja minä, me olemme etsineet sinua suurella vaivalla?”
49 Hän sanoi heille, ”miksi olitte etsimässä minua? Ettekö te tiedä, että minun on oltava minun isäni talossa?”
50 Mutta nämä eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jota hän heille sanoi.
51 Ja hän laskeutui alas heidän kanssaan, ja tuli Natsareth’lle, ja oli heille alamainen. Mutta hänen äitinsä varjeli kaikkia niitä sanoja hänen sydämessään.
52 Mutta Jeshua kasvoi muodossa ja hänen viisaudessaan, ja siunauksessa Jumalan ja ihmisten luona.

3 luku

1 Mutta keisari Tiberiuksen kuningaskunnan viidentenätoista vuotena, Pontius Pilatuksen hallitessa
Juudeaa, kun Herodes oli Galilean neljännesruhtinas, ja hänen veljensä Filippus oli neljännesruhtinas
Itureassa ja Trakonan alueella, ja Lysania oli avilinialaisten neljännesruhtinas,
2 Hannan ja Kaifa olivat ylipappeina; Jumalan sana oli Johannan’n, Zakarjan pojan yllä erämaassa.
3 Ja siihen paikkaan tuli kaikki Jordanan’n seutu, kun hän julisti sitä kääntymyksen kastetta syntien taakse jättämiseksi.
4 Samoin kuin on kirjoitettu profeetta Ishaia’n sanojen kirjoituksessa, joka sanoo, ”ääni, joka kutsuu erämaassa; valmistakaa Herran tiet, ja suoristakaa tasangolla valtatiet meidän Jumalallemme!”
(Jesajan lainaus on aramean peshitta - tekstin mukaan sanatarkasti – huolellisen lääkärin tyylillä.)

5 Kaikki ne laaksot täyttykööt, ja kaikki vuoret ja korkeudet tasoitettakoon, ja olkoon kivikko tasaista, ja vaikea paikka tasankoa,
6 Ja kaikki liha on näkevä Jumalan elämän.
(Kreikan D, Curetonian jamuutama muu sanoo ”Herran”, ja elämän tilalla kreikassa pelastus.)

7 Ja hän sanoi kansanjoukoille, niille, jotka olivat tulossa hänen luokseen kastettavaksi, ”myrkkykäärmeiden synnyttämät, kuka osoitti teille pakenemaan sitä vihaa, joka on tuleva?”
8 Sen tähden, tehkää hedelmiä, jotka ovat kääntymyksen arvoisia, älkääkä alkako sanomaan sieluissanne, että ”meidän isämme on Abraham”, sillä minä sanon teille, että näistä kivistä pystyy Jumala nostamaan Abrahamille lapsia.
9 Mutta katso, kirves on laitettu puiden juurille. Sen tähden, jokainen puu, joka ei tee hyviä hedelmiä,
leikataan poikki ja se putoaa tuleen.
(Kreikassa vain D sanoo hedelmät monikossa.)

10 Ja kansanjoukot olivat kyselemässä häneltä ja sanoivat, ”sen tähden, mitä tulisi tehdä?”
11 Hän vastasi, ja sanoi heille, ”jolla on kaksi viittaa, antakoon hänelle, jolla ei ole, ja jolla on syötävää, tehköön sillä tavalla”.
12 Ja myös veromiehet tulivat kasteelle ja sanoivat hänelle, ”opettaja, mitä tulee tehdä?”
(Kreikan D aloittaa ”samoin myös...” ja lopettaa ”että pelastuisimme”.)

13 Mutta hän sanoi heille, ”älkää pyytäkö mitään enempää, kuin mitä teitä on käsketty pyytämään.”
14 Ja sotamiesten palvelijat olivat kysymässä häneltä, ja sanoivat, ”mitä me sitten tekisimme?” Hän sanoi heille, ”älkää ketään vahingoittako, älkääkä ketään riistäkö, ja riittäköön teille se teidän palkkanne”
15 Mutta kun kansa toivoi Johannan’sta, ja he kaikki miettivät sydämissään, että onko hän se Messias,
(Kreikassa kansa odotti. Aramean toivoi on luettu odotti. Estrangela-fontilla kirjaimet ovat todella paljon samannäköiset. Kreikan sana taas on niin selvä, ettei sitä voi lukea väärin.)

16 Johannan vastasi ja sanoi heille, ”katso, minä kastan teitä vedessä, mutta tulee se, joka on minusta
voimallisempi, se, jonka kenkien nauhoja minä en ole arvollinen avaamaan. Hän on kastava teitä
pyhyyden hengessä ja tulessa”.
17 Se, joka pitää viskimen kädessään, ja puhdistaa puintipaikkansa, ja kokoaa vehnän hänen aittoihinsa, ja akanat hän on polttava siinä tulessa, joka ei sammu.
18 Mutta myös monenlaista muuta hän opetti ja evankelioi kansalle.
(Kreikassa on opettamisen tilalla kehottamista. D ”nuhteli”, mutta aramean sanavalinta on selkeä.)

19 Mutta koska Johannan oli nuhdellut tetrarkka Herodesta hänen veljensä Filippuksen vaimon, Herodian tähden, ja kaikesta siitä pahasta, jota hän oli tekemässä,
20 Tämän kaiken lisäksi hän myös sulki Johannan’n vankilaan.
21 Mutta tapahtui, kun hän kastoi kaikkea kansaa, ja hän kastoi myös Jeshuan, ja kun hän rukoili, avattiin taivaat.
(Jakeen voi kääntää myös ”myös Jeshua kastoi”. Menin yleisimmän käännösvaihtoehdon mukaan, mutta tarkalleen ”hän kastoi myös Jeshuan” edellyttäisi lamed-kirjainta Jeshuan nimen edessä.)

22 Ja pyhyyden henki laskeutui hänen päälleen, kyyhkysen olemuksen kaltaisena, ja oli ääni taivaista, joka sanoi, ”sinä olet hän, minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt”.
(Kreikassa ei ole gushma, olemus, sanalle sopivaa vastinetta, ja sinne on laitettu ”ruumiillinen”. Sana olisi arameassa  פגראית.)

23 Mutta hän, Jeshua, oli juuri täyttämässä kolmekymmentä vuotta, ja häntä pidettiin Josefin poikana,
joka oli Heelin poika,
(Aramean sanavalinnan mukaan Jeshua vietti 30-vuotispäiväänsä kasteessaan. Origenes mainitsee faktana, että kaste oli neljännessä kuussa, joka on pääsiäiskuusta laskettuna lehtimajajuhlan aikaan. Origenes itse tosin menee Tishri-kuun laskutavan mukaan ja laskee kasteen tapahtuneen tammikuussa (Origen of Alexandria, ”Exegetical Works on Ezekiel”, Homily 1, ed. Roger Pearse,2014).

24 Mattathin poika, Levin poika, Melkin poika, Jannain poika, Josefin poika,
25 Mattathin poika, Aamoksen poika, Naahumin poika, Cheslin poika, Naggain poika.
26 Maath’n poika, Matathin poika, Shamin poika, Josefin poika, Jehudan poika,
27 Johannan’n poika, Raasan poika, Zerubabelin poika, Shaltielin poika, Neerin poika,
28 Melkin poika, Addain poika, Kossemin poika, El-Modadin poika, Iir’n poika,
29 Josian poika, Eliezerin poika, Joramin poika, Mathithan poika, Levin poika,
30 Shimeonin poika, Jehudan poika, Josefin poika, Jonamin poika, Eljakimin poika,
31 Maljan poika, Maanin poika, Mattithan poika, Nathanin poika, Davidin poika,
32 Ishain poika, Oobedin pika, Booazin poika, Salmonin poika, Nachashonin poika,
33 Amminadabin poika, Aramin poika, Chetsronin poika, Paretsin poika, Jehudan poika,
34 Jakobin poika, Ishakin poika, Abrahamin poika, Terachin poika, Nachorin poika.
35 Serugin poika, Aruvin poika, Paalagin poika, Aaberin poika, Shelachin poika,
(Aramea kääntää hebrean peleg (”jakaa”) aramean muotoon paalag.)

36 Kenan’n poika, Arpaksharin poika, Shemin poika, Noach’n poika, Lamek’n poika,
37 Methushelach’n poika, Chanok’n poika, Jared’n poika, Mahallalel’n poika, Kananin poika,
38 Enosh’n poika, Sheethin pika, Adamin poika – joka on Jumalasta.

4 luku

1 Mutta kun Jeshua oli täynnä pyhyyden henkeä, hän palasi Jordanan’lta ja se henki johdatti hänet
erämaahan,
2 neljäksikymmeneksi päiväksi, että olisi paholaisen kiusattavana. Eikä hän syönyt mitään näinä päivinä, ja kun ne tulivat täyteen, oli hänen niiden lopulla nälkä.
3 Ja paholainen sanoi hänelle, ”jos sinä olet Jumalan poika, sano tälle kivelle, että se olisi sitä leipää”.
(Kreikan D laittaa leivän monikkoon, joka on helppo lukea tästä sillä tavalla.)

4 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”kirjoitettu on, ettei ihminen elä yksin leivän kautta, vaan kaikkien
Jumalan vastausten kautta”.
(Bysantti, D ja monet muut kreikan tekstit sanovat jakeen lopunkin. 5Moos.8:3 Lainaus ei mene yhdenkään meidän aikaamme säilyneen tekstin mukaan.)

5 Ja satana vei hänet ylös korkealle vuorelle, ja osoitti hänelle ne kaikki maan kuningaskunnat
pienessä ajassa.
(Lyhyt, pieni puuttuu kreikasta ja sen tilalla on ”hetki”. Satana mainitaan vain muutamassa.)

6 Ja paholainen sanoi hänelle, ”minä annan sinulle käskyvallan tähän kaikkeen, ja sen kunnian, joka on minulle annettu, ja minä annan sen kenelle minä tahdon”.
7 Sen tähden, jos palvoisit minun edessäni, olkoon se kaikki sinun omaasi!
8 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”kirjoitettu on, että Herraa, sinun Jumalaasi palvo, ja häntä yksin
palvele”.
(Tähän olisi hyvä skannata Nestle-Aland sivu kreikan teksteistä; jakeissa 5-12 on valtava määrä eroja eri kreikan käsikirjoitusten välillä, ja se viittaa siihen, että jakeissa on ollut jotain teologista kiistaa.)

9 Ja hän vei hänet Jerusalemiin ja laittoi seisomaan temppelin katonharjalle, ja sanoi hänelle, ”jos sinä olet Jumalan poika, heittäydy tästä alas”,
10 Sillä kirjoitettu on, että hän on käskevä enkeleitään sinusta, että sinua varjelisivat.
11 Ja he kantakoon sinua käsivarsillaan, ettei sinun jalkasi kompastuisi kiveen.
12 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”sanottu on, että älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”.
13 Ja kun paholainen oli lopettanut ne kaikki kiusaamisensa, hän poistui hänen luotaan, määräaikaan saakka.
14 Ja Jeshua palasi hengen voimassa Galileaan, ja sanoma hänestä lähti kaikkeen heitä ympäröivään alueeseen.
15 Ja hän oli opettamassa heidän kokouspaikoissaan, ja oli kaikkien kunnioittama.
16 Ja hän tuli Natsarethiin, missä hänet kasvatettiin, ja meni sisään kokouspaikkaan kuten oli sapatin päivänä tapana, ja nousi lukemaan.
17 Ja hänelle annettiin profeetta Ishaia’n kirja, ja Jeshua avasi kirjan ja löysi sen paikan, missä on kirjoitettu,
18 Herran henki on minun ylläni, ja tämän tähden hän voiteli minut evankelioimaan köyhiä, ja lähetti minut parantamaan särkyneet sydämet, ja julistamaan vangeille vapautusta, ja sokeille näkemistä, ja tekemään sorrettujen vapautusta todelliseksi.
19 Ja julistamaan sitä Herran hyväksyvää vuotta.
20 Ja hän kääri kirjan ja antoi sen palvelijalle, ja meni istumaan. Mutta kaikkien niiden, jotka olivat siinä kokouspaikassa, silmät olivat katsomassa häneen.
21 Ja hän alkoi sanomaan heidän puoleensa, että ”tänään tämä kirjoitus on tullut täytetyksi teidän korvienne kuullen”.
22 Ja he kaikki olivat todistamassa hänestä, ja he olivat ihmettelemässä niitä siunauksen sanoja, joita lähti hänen suustaan, ja he sanoivat, ”eikö tämä olekaan Josefin poika?”
23 Jeshua sanoi heille, ”ehkä te sanotte minulle tämän sanan, parantaja, paranna sielusi! Ja kaikkea, mitä kuulimme, että olet tehnyt Kaper-Nachumissa, tee myös täällä, sinun kaupungissasi!”
24 Mutta hän sanoi, ”amen, minä sanon teille, ettei profeetta ole hyväksytty hänen kaupungissaan”.
25 Sillä totuutta minä sanon teille, että Israelissa oli paljon leskiä profeetta Elian päivinä, kun taivaat olivat suljettuina kolme vuotta ja kuusi kuukautta, ja oli se suuri nälkä koko maassa.
26 Eikä Eliaa lähetetty heistä yhdenkään luokse, vaan Tsidon’in Tsarpath’iin, sen leskivaimon luokse.
27 Ja monia pitalisia oli Israelin huoneessa profeetta Elishan päivinä, eikä yhtäkään heistä puhdistettu, paitsi aramealainen Naaman.
28 Ja kun he kuulivat nämä, ne, jotka olivat siinä kokouspaikassa, tulivat kaikki
kiukkua täyteen.
29 Ja he nousivat, aikoen ajaa hänet ulos siitä kaupungista, ja he veivät hänet sen vuoren huipulle saakka, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, heittääkseen hänet kallionkielekkeeltä.
30 Mutta hän kulki ohi, heidän keskeltään, ja meni,
(Kreikassa viimeinen sana ”mennä eteenpäin”, jos teksti olisi kreikasta käännetty, tässä olisi halak, tai Delitzschinkin käyttämä verbi.)

31 Ja hän laskeutui Kaper-Nachum’iin, Galilean kaupunkiin, ja oli opettamassa heitä sapattina.
32 Ja he olivat hämmästyneet hänen opetuksestaan, sillä hänen sanoissaan oli käskyvalta.
33 Ja kokouspaikassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki, ja hän huusi korkealla äänellä.
34 Ja sanoi, ”jätä meidät, mitä tekemistä meillä ja sinulla on, Jeshua, natsaretilainen, oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tiedän sinut, kuka sinä olet, Jumalan pyhä!”
35 Ja Jeshua nuhteli sitä ja sanoi, ”sulje suusi!” Ja se lähti pois hänestä ja se riivaaja heitti hänet siihen keskelle, ja lähti hänestä vahingoittamatta häntä mitenkään.
36 Ja suuri ihmetys valtasi kansanjoukon, ja he puhuivat toistensa kanssa ja sanoivat, ”mitä siis tämä sana on, joka käskyvallalla ja voimalla käskee saastaisia henkiä, ja ne lähtevät pois?”
37 Ja hänestä lähti hyvä sanoma kaikkeen siihen alueeseen, joka oli heidän ympärillään.
(Ajatus ”heidän” puuttuu kreikasta kokonaan. Kreikassa ekhos, ”kaiku”, hyvän sanoman tilalla.)

38 Ja kun Jeshua lähti siitä kokouspaikasta, hän meni sisään Shimeonin kotiin, ja Shimeonin anoppi oli kärsimässä suuresta kuumeesta, ja he pyysivät häntä hänen tähtensä.
39 Ja hän nousi hänen yläpuolelleen, ja nuhteli hänen kuumettaan, ja se jätti hänet, ja hän nousi heti ja oli palvelemassa heitä.
40 Mutta auringon laskiessa ne kaikki, jotka olivat siellä sairaat, erilaisten sairauksien heikentämät, heidät tuotiin hänen luokseen, mutta hän toinen toisensa perästä laittoi kätensä heidän päälleen, ja oli parantamassa heitä.
41 Ja riivaajatkin lähtivät monista huutaen, ja sanoen, että ”sinä olet hän, Messias, Jumalan poika!” – ja hän nuhteli heitä eikä sallinut heidän sanoa, että he tiesivät, että hän on se Messias
42 Ja päivän aamunkoitossa hän lähti pois, meni sinne erämaan paikkaan, ja kansanjoukko etsi häntä ja tulivat hänen luokseen saakka, ja he pitivät häntä kiinni, ettei hän menisi heidän luotaan.
43 Mutta hän, Jeshua, sanoi heille, että ”myös toisille kaupungeille minun täytyy evankelioida Jumalan kuningaskuntaa, sillä tätä varten olen lähetetty”.
(Jeshua puuttuu kaikista kreikan teksteistä. Jos tämä olisi kreikasta käännetty, sitä ei olisi tässäkään.)

44 Ja hän julisti Galilean kokouspaikoissa.
(Kreikan teksteistä suuri osa sanoo Galilean tilalla Juudea.)


5 luku

1 Mutta tapahtui, kun kansanjoukko kokoontui hänen luokseen kuulemaan Jumalan sanaa, ja hän seisoi sen Genesarin järven rannalla,
(Kreikassa kokoontumisen tilalla eri verbi, siksi myös suomalaisissa.)

2 Hän näki kaksi venettä, jotka seisoivat sen järven rannalle, ja kalastajat, jotka niistä laskeutuivat ja pesivät verkkojaan.
3 Ja yksi niistä oli Shimeon Keefa’n, ja Jeshua meni alas siihen istumaan ja sanoi, että ohjaisi sen vähän kuivalta maalta vedelle, ja hän istui, ja opetti kansanjoukkoa siitä veneestä.
4 Ja kun hän lakkasi puhumasta, hän sanoi Shimeonille, ”ohjatkaa syvälle, ja heittäkää verkkonne saalista varten”.
5 Shimeon vastasi ja sanoi hänelle, ”rabbi, koko yön me olemme raataneet, emmekä ole mitään saaneet. Mutta sinun sanastasi, minä heitän ne verkot”.
6 Ja kun he tekivät tämän, he saivat todella paljon kalaa, ja heidän verkkonsa repeilivät.
7 Ja he viittoivat työtovereilleen, jotka olivat siinä toisessa veneessä, että tulisivat heitä auttamaan, ja kun he tulivat, molemmat veneet olivat niin täynnä, että ne olivat lähellä uppoamista.
8 Mutta kun Shimeon Keefa näki sen, hän lankesi Jeshuan jalkojen eteen ja sanoi hänelle, ”minä pyydän sinua, minun Herrani, mene pois luotani, sillä minä olen syntinen mies”.
9 Sillä hän, ja ne kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, olivat ihmetyksen vallassa sen kalojen saaliin tähden, jonka he saivat.
10 Mutta samoin myös Jakob ja Johannan, Zebadin lapset, jotka olivat Shimeonin työtovereita. Mutta
Jeshua sanoi Shimeon’lle, ”älä pelkää, tästä alkaen olet saava ihmisiä elämään sisälle”.
(Elämälle, elämään sisälle, puuttuu kreikasta kokonaan.)

11 Ja he toivat veneet maalle, ja jättivät kaiken ja tulivat hänen perässään.
(Kreikassa jakeen loppu ”jättivät kaiken, seuratakseen häntä”. Jos teksti olisi käännetty, niin olisi tässäkin.)

12 Ja kun Jeshua oli yhdessä niistä kaupungeista, tuli mies, joka oli kokonaan täynnä pitalia; hän näki
Jeshuan ja lankesi kasvoilleen, ja pyysi häntä ja sanoi hänelle, ”minun Herrani, jos sinä tahdot, sinä
pystyt puhdistamaan minut”.
13 Ja Jeshua ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi hänelle, ”minä tahdon, ole puhdistettu”. Ja yhtäkkiä hänen pitalinsa lähti hänestä, ja hän oli puhdistettu.
14 Ja hän käski häntä, että ”älä sano kenellekään, vaan mene, näytä itsesi papille ja uhraa puhdistumisesi puolesta niin kuin Moshe käski, heille todistukseksi”.
15 Ja hyvää sanomaa hänestä levisi runsaasti, ja paljon kansaa oli kokoontunut kuulemaan häntä, ja
parantumaan heidän sairauksistaan.
16 Mutta hän vetäytyi autiomaahan, ja rukoili.
17 Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, kun Jeshua opetti, fariseukset ja kirjoitetun sanan opettajat, jotka olivat tulleet kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista, että he istuivat ja se Herran voima oli parantamassa heitä.
18 Ja jotkut toivat vuoteessa yhden halvaantuneen miehen, ja etsivät, kuinka saisivat hänet sisälle hänen eteensä.
19 Ja kun he eivät löytäneet, että kuinka saisivat hänet sisälle kansan paljouden tähden, he nousivat katolle ja laskivat hänet alas hänen vuoteensa kanssa kattotiilien keskeltä Jeshuan eteen.
20 Mutta kun Jeshua näki sen heidän uskollisuutensa, hän sanoi sille halvaantuneelle miehelle, ”sinun
syntisi ovat sinulle anteeksiannetut”.
21 Ja kirjanoppineet ja fariseukset alkoivat miettimään, ja sanoivat, ”kuka tämä on, joka puhuu
jumalanpilkkaa? Kuka voi päästää syntejä, paitsi Jumala yksin?”
22 Mutta Jeshua tiesi heidän ajatuksensa ja vastasi ja sanoi heille, ”mitä te mietitte sydämissänne?”
23 Mikä on helpompaa; sanoa, että sinun syntisi ovat sinulle päästetyt, vai sanoa, ”nouse, vaella!”
24 Mutta että te tietäisitte, että ihmisen pojalla on luvallista päästää synnit maan päällä – hän sanoi sille halvaantuneelle – minä sanon sinulle, nouse, kanna vuoteesi ja mene kotiisi.
25 Ja heti hän nousi heidän nähtensä, ja kantoi vuoteensa ja meni kotiinsa, Jumalaa ylistäen.
26 Ja ihmetys valtasi jokaisen, ja he olivat ylistämässä Jumalaa, ja täynnä kunnioitusta, ja he sanoivat, että ”me olemme nähneet tänään ihmeen”.
27 Näiden jälkeen Jeshua meni pois, ja hän näki veromiehen, jonka nimi oli Levi, joka istui verotoimistossa, ja hän sanoi hänelle, ”tule minun perässäni”!
28 Ja hän jätti kaiken ja nousi ja meni hänen perässään.
29 Ja Levi teki hänelle hänen kodissaan suuren vastaanoton, ja sinne oli kokoontunut paljon veronkerääjiä ja toisia, jotka olivat heidän kanssaan aterioimassa.
30 Ja kirjanoppineet ja fariseukset valittivat ja sanoivat hänen oppilailleen, ”miksi te syötte ja juotte
veromiesten ja syntisten kanssa?”
31 Ja Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”ei parantaja ole terveille kaivattu, vaan niille, jotka ovat tehdyt todella pahoiksi”.
32 En minä ole tullut kutsumaan puhtaita, vaan syntisiä siihen kääntymykseen.
33 Mutta nämä sanoivat hänelle, ”miksi Johannan’n oppilaat paastoavat uskollisesti ja rukoilevat – myös fariseusten – mutta sinun omasi syövät ja juovat?”
34 Mutta hän sanoi heille, ”ette te voi laittaa häähuoneen lapsia paastoamaan niin kauan kuin sulhanen on heidän kanssaan”.
35 Mutta ne päivät tulevat, kun sulhanen korotetaan heiltä pois, silloin, niinä päivinä he paastoavat.
36 Ja hän sanoi heille vertauksen, ettei kukaan revi paikkaa uudesta vaatteesta ja laita sitä kuluneen
vaatteen päälle, ettei se uusi repeä, eikä se uudesta otettu paikka ole sopiva sille kuluneelle.
37 Eikä kukaan laita uutta viiniä vanhaan leiliin, mutta jos laittaa, se uusi viini halkaisee sen leilin, ja se viini on pilalla ja leilit tuhoutuneet.
38 Vaan uusi viini laitetaan uuteen leiliin, ja molemmat säilyvät.
39 Eikä kukaan juo vanhaa viiniä, ja heti kaipaa uutta, sillä hän sanoo, ”vanha on suloista”.

Aramean käännös löytyy täältä  http://www.apokryfikirjat.com/luukas.pdf     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti