tiistai 18. heinäkuuta 2017

Luukas luvut 6-10




Luukas luvut 6-10


6 luku

1 Mutta sapattina tapahtui, kun Jeshua vaelsi pellolla, hänen oppilaansa olivat poimimassa tähkiä ja he hieroivat niitä käsillään ja söivät.
2 Mutta jotkut fariseuksista sanoivat heille, ”miksi te teette sitä, mitä ei ole luvallista tehdä sapattina?”
3 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”ettekö ole lukeneet tätä, jota David teki, kun hänellä ja niillä, jotka olivat hänen kanssaan, oli nälkä?”
4 Että hän meni sisälle Jumalan huoneeseen, ja otti sitä leipää Herran pöydästä, söi ja antoi niille, jotka olivat hänen kanssaan – sitä, jota ei ole luvallista syödä, paitsi yksin pappien.
5 Ja hän sanoi heille, että ihmisen poika, hän on sapatin Herra.
(D sanoo jakeen näin, ”Tuona samana päivänä, katsoen erästä sapattina työtä tekevää, hän sanoi hänelle: Mies, autuas olet sinä, jos sinä tiedät, mitä teet. Jos et tiedä, olet tuomittu ja sanan rikkoja”.)

6 Mutta tapahtui toisena sapattina; hän meni sisään kokouspaikkaan ja oli opettamassa, ja siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut.
7 Ja kirjanoppineet ja fariseukset olivat vartioimassa häntä, että jos hän parantaa sapattina, he pystyisivät syyttämään häntä.
8 Mutta hän tiesi heidän suunnitelmansa, ja sanoi sille miehelle, jonka käsi oli kuivettunut, ”nouse, tule keskelle kokouspaikkaa!” Ja kun hän tuli ja seisoi,
(”Kun” puuttuu kreikasta ja loppu kuuluisi seuraavan jakeen alkuun.)

9 Jeshua sanoi heille, ”minä kysyn teiltä, mikä on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai pahaa? Tehdä sielu eläväksi vai tuhota se?”
10 Ja hän katsahti heihin kaikkiin, ja sanoi hänelle, ”suorista kätesi”. Ja hän suoristi, ja hänen kätensä palautui sellaiseksi kuin toisensakin.
11 Mutta nämä täyttyivät kateudesta, ja puhuivat toinen toisensa kanssa, että mitä he tekisivät Jeshualle.

12 Mutta tapahtui näinä päivinä; Jeshua poistui vuorelle rukoilemaan, ja hän vietti siellä yön Jumalaa rukoillen.
(Jakeessa sekä aramea että kreikka käyttävät sanaa, jota ei ole muualla, koko yön valvomista.)

13 Ja aamun koittaessa hän kutsui luokseen oppilaansa, ja valitsi heistä kaksitoista, nämä, jotka hän nimitti apostoleiksi.
14 Shimeon, se, jonka hän nimitti ”Keefa”, ja Andreos, hänen veljensä, ja Jakob ja Johannan ja Filippus, ja Bar-Tolmai,
(D lisää ”...Johannan, veljensä, jonka hän nimitti Boanerges, joka tarkoittaa ukkosen poikia, ja Filippus...”)

15 Matti ja Thoma ja Jakob, Halfin poika, ja Shimeon, jota kutsuttiin kiivailijaksi.
16 Jehuda, Jakobin poika, ja Jehuda Skariota, se, joka oli se pettäjä.
17 Ja Jeshua meni alas heidän kanssaan ja seisoi sillä tasangolla, ja paljon hänen oppilaitaan oli kokoontuneena, ja paljon kansanjoukkoa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista, ja Tsur’n ja Tsidon’n meren rannikolta.
(Tasangosta käytettävä sana on niin harvinainen, että sen voi yhdistää Josefuksen ”Antiquities” 12:298 mainintaan Emmauksen lähellä sijaitsevasta laajasta aukiosta. D loppu sanoo ”...Juudeasta ja kaikista muista kaupungeista”.)

18 Jotka tulivat, että he kuulisivat hänen sanojaan, ja parannettaviksi heidän sairauksistaan, ja ne, jotka olivat saastaisten henkien ahdistamia, ja he olivat parannettuja.
19 Ja koko kansanjoukko etsi hänen koskettamistaan, sillä hänestä lähti voimaa, ja he kaikki paranivat.
20 Ja hän kohotti silmänsä oppilaidensa puoleen ja sanoi, ”siunattuja olette te, nöyrät, sillä se Jumalan kuningaskunta on teidän omanne”.
21 Siunattuja ovat ne, joilla on nyt nälkä, sillä heidät ravitaan. Siunattuja ovat ne, jotka itkevät nyt, sillä te saatte nauraa.
22 Siunaukset teille, kun ihmiset inhoavat teitä ja erottavat teidät, ja loukkaavat teitä ja poistavat teidän nimenne niin kuin pahojen miesten, ihmisen pojan puolesta.
23 Iloitkaa sinä päivänä, ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on oleva suuri taivaissa, sillä siten heidän isänsä olivat tekemässä profeetoille.
24 Mutta voi teitä, rikkaat, sillä te olette saaneet teidän lohdutuksenne.
25 Voi teitä, ravitut, sillä te saatte olla nälkäisiä. Voiteitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte itkeä ja valittaa.
26 Voi teitä, kun ihmiset sanovat teistä kauniita asioita, sillä siten tekivät heidän isänsä niille valheen profeetoille.
27 Mutta minä sanon teille, jotka kuulette; rakastakaa vihollisianne ja tehkää sitä, mikä on kaunista niille, jotka inhoavat teitä.
28 Ja siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vievät teitä väkisin.
29 Ja joka lyö sinua poskellesi, anna hänelle toinenkin, ja kuka ottaa vaatteesi, älä pidätä häneltä viittaasikaan.
30 Jokaiselle, joka sinulta kysyy, anna, ja joka ottaa omaasi, älä sitä pyydä.
31 Ja samoin kuin te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, siten tehkää tekin heille.
32 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, millainen on se teidän siunauksenne? Sillä myös syntiset rakastavat niitä, jotka rakastavat heitä.
33 Ja jos te teette hyvää niille, jotka ovat teidän hyväntekijöitänne, millainen on se teidän siunauksenne? Sillä siten syntisetkin tekevät.
34 Ja jos te lainaatte sellaiselle, jonka toivotte siitä maksavan palkan, millainen on se teidän siunauksenne? Sillä syntisetkin lainaavat syntisille, että he siten maksaisivat.
35 Mutta rakastakaa vihollisianne, ja tehkää heille hyvää, ja lainatkaa, älkääkä viekö kenenkään toivoa, ja teidän palkkanne on oleva suuri, ja teistä tulee korkeuden lapsia, sillä hän on ihana pahoille ja sovitetuille.
(Sovitetun tilalla voi olla kieltäjillekin. ”Älkää leikatko pois kenenkään toivoa” puuttuu kreikasta.)

36 Sen tähden, olkaa armahtavaiset, samoin kuin myös teidän isänne; hän on armahtavainen.
37 Älkää tuomitko, ettekä te ole tuomittuja. Älkää syyttäkö, älkääkä olko syytetyt. Vapauttakaa, ja teidät vapautetaan.
38 Antakaa, ja teille annetaan. Hyvällä ja taivaallisella ja pursuavalla mitalla laitetaan teidän syliinne; sillä ”sillä mitalla, jolla te mittaatte, teille mitataan”.
(Lainaus Jesajan targumista. Taivaallinen, laitoin ”rakia”- sanan perusteella, joka on näkyvä taivas).

39 Ja hän sanoi heille vertauksen; pystyykö sokea johdattamaan sokeaa, eivätkö he molemmat putoa kuoppaan?
40 Ei ole oppilas enemmän kuin rabbinsa, sillä jokainen, joka on oleva täydellinen, on kuin hänen rabbinsa.
41 Mutta miksi sinä katsot lastua, joka on sinun veljesi silmässä, mutta se lauta, joka on sinun silmässäsi, ei ole sinulle näkyvä?
42 Tai kuinka sinä voit sanoa veljellesi, ”salli minun poistaa lastu silmästäsi”, kun katso, se lauta, joka on omassa silmässäsi, ei ole sinulle näkyvä? Sinä puolueellinen, poista ensin se lauta silmästäsi, ja silloin sinä tulet näkemään, kuinka poistaa lastu sinun veljesi silmästä.
43 Ei hyvä puu tee pahoja hedelmiä, eikä paha puu tee hyviä hedelmiä.
44 Sillä jokainen puu on sen hedelmistä tunnettu, sillä ei orjantappurasta poimita viikunoita, eikä piikkipensaastakaan poimita terttuja.
45 Hyvä mies tuo hyvää ulos siitä hyvästä aarteesta, joka on hänen sydämessään, ja paha mies tuo pahaa ulos siitä pahasta aarteesta, joka on hänen sydämessään, sillä sydämen rikkaudesta huulet puhuvat.
46 Miksi te kutsutte minua, ”minun Herrani, minun Herrani”, ettekä tee, mitä minä sanon?
47 Jokainen ihminen, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani, ja tekee ne, minä osoitan teille, minkä kaltainen hän on;
48 Hän on miehen kaltainen, joka rakensi talon ja kaivoi syvälle ja laittoi perustuksen kalliolle, mutta kun tulva tapahtui, se tulva iskeytyi siihen taloon, eikä se voinut sitä horjuttaa, sillä sen perustus oli laitettu kalliolle.
49 Ja se, joka kuulee, eikä tee, on miehen kaltainen, joka rakensi kotinsa mudalle, ilman perustusta, ja kun se virta iskeytyi siihen, se kaatui hetkessä, ja sen talon sortuminen oli su

7 luku

1 Ja kun hän päätti ne kaikki puheet kansan kuultavaksi, Jeshua meni sisälle Kaper-Nachum’iin.
2 Mutta yksi sadanpäämiehen työntekijä oli tullut sairaaksi, sellainen, jolla oli painoarvoa, ja hän oli lähellä kuolemaa.
3 Ja hän kuuli Jeshuasta ja lähetti hänen luokseen juutalaisten vanhimmat, ja pyysi häntä, että tulisi ikään kuin tekemään hänen työntekijänsä eläväksi.
4 Mutta kun nämä tulivat Jeshuan luokse, he pyysivät häntä itsepintaisesti ja sanoivat, ”hän on arvollinen, että tekisit tämän hänelle”,
5 Sillä hän rakastaa meidän kansaamme ja rakensi meille sen kokouspaikan talonkin.
6 Mutta tapahtui Jeshuan mennessä hänen kanssaan, hänen ollessaan, ei kovin kaukana siitä kodista, lähetti sadanpäämies hänen luokseen ystävänsä, ja hän sanoi hänelle, ”minun Herrani, älä vaivaudu, sillä en minä ole arvollinen, että sinä tulisit sisään minun majani alle”,
7 Koska minä en ole arvollinen, että tulen luoksesi, vaan sano; sanan kautta, ja minun poikani paranee.
8 Sillä myös minä olen mies, joka on alamainen, käskyvallan alla, ja minun käteni alla on sotilaita, ja minä sanon tälle, että ”mene”, ja hän menee, ja toiselle, että ”tule” ja hän tulee, ja minun työntekijälleni, ”tee tämä”, ja hän tekee.
9 Mutta kun Jeshua kuuli nämä, hän oli hämmästynyt, ja hän käänsi kasvonsa ja sanoi sille kansanjoukolle, joka tuli hänen perässään, ”minä sanon teille, etten edes Israelin huoneessa ole löytänyt tämänkaltaista uskollisuutta”.
10 Ja nämä, jotka oli lähetetty, palasivat siihen kotiin, ja he löysivät sen työntekijän, joka oli sairas, terveenä.
11 Ja tapahtui seuraavana päivänä; hän meni siihen kaupunkiin, jonka nimi on Nain, ja hänen kanssaan hänen oppilaansa, ja paljon kansaa.
12 Ja kun hän lähestyi sen kaupungin porttia, hän näki, kun kuollutta saatettiin. Hän oli äitinsä ainokainen, ja hänen äitinsä oli leski, ja paljon kaupungin asukkaita oli koolla hänen kanssaan.
13 Mutta Jeshua katsoi häntä ja rakasti häntä ja sanoi hänelle, ”älä itke”.
14 Ja hän meni, kosketti sitä vuodetta ja nämä, jotka olivat kantamassa häntä, seisoivat, ja hän sanoi, ”nuorukainen, minä sanon sinulle, nouse!”
15 Ja hän, se kuollut, istui ja alkoi puhumaan, ja hän antoi hänet hänen äidilleen.
16 Ja kunnioitus oli vallannut kaikki ne ihmiset, ja he olivat ylistämässä Jumalaa ja sanoivat, että ”se suuri profeetta nousi keskuuteemme”, ja ”Jumala on katsonut hänen kansansa puoleen”.
17 Ja tämä sana hänestä oli lähtenyt koko Juudeaan ja kaikkiin sitä ympäröiviin alueisiin.
18 Ja Johannan’n oppilaat ilmoittivat hänelle nämä kaikki.
19 Ja Johannan kutsui kaksi hänen oppilaistaan, ja lähetti heidät Jeshuan luokse ja sanoi, ”sinäkö olet hän, se, joka tulee, vai odotammeko me toista?”
20 Ja he tulivat Jeshuan luokse, ja sanoivat hänelle, ”Johannan, se kastaja, lähetti meidät sinun luoksesi ja sanoi, sinäkö olet hän, se, joka tulee, vai odotammeko me toista?”
21 Mutta siinä hetkessä hänen kauttaan paranivat monet sairauksista ja alennustiloista, ja pahoista hengistä, ja hän antoi näön monille sokeille.
22 Ja Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”menkää, sanokaa Johannan’lle kaikki, mitä näette ja kuulette; että sokeat näkevät, ja rammat kulkevat, ja pitaliset ovat puhdistetut, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet nousevat, ja köyhiä evankelioidaan”.
23 Ja hänen siunauksensa sille, joka ei minuun kompastu!
24 Mutta kun Johannan’n oppilaat menivät, hän alkoi puhumaan kansanjoukoille Johannan’sta, ”ketä te lähditte erämaahan katsomaan? Kaislaa, joka on tuulen horjuttama?”
25 Vaan mitä te lähditte katsomaan? Miestä, joka on pehmeisiin pukuihin puettu? Katso, ne, jotka ovat ylistettävissä vaatteissa ja ylellisyydessä, ovat kuninkaiden taloissa.
26 Vaan mitä te lähditte katsomaan? Profeettaako? Kyllä, minä sanon teille, ja enemmänkin kuin profeetat.
27 Tämä on hän, josta on kirjoitettu, että ”katso, minä lähetän minun sanansaattajani sinun läsnäolosi eteen, joka valmistaa sen tien sinun edelläsi”.
28 Minä sanon teille, ettei ole profeettaa, naisista syntyneissä, joka olisi suurempi kuin Johannan, se kastaja. Mutta vähäinen Jumalan kuningaskunnassa on hänestä suurempi.
29 Ja koko se kansa, joka kuuli, myös veromiehet, pitivät Jumalaa vanhurskaana, sillä he kastoivat Johannan’n kasteella.
(”Olivat kastetut” ei käy tähän, ”kastetut” sana on vasta seuraavassa jakeessa. Tässä on verbi. Mikään muu muinainen kieli ei mene jakeessa aramean mukaan.)

30 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet hylkäsivät sieluissaan sen Jumalan tahdon, etteivät tulleet hänen kastamikseen.
31 Sen tähden, keneen vertaan tämän sukukunnan ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat?
32 Poikalasten kaltaisia, jotka istuvat kaduilla ja huutavat kavereilleen, ja sanovat, ”me lauloimme teille, ettekä te tanssineet, ja valitimme teille, ettekä te itkeneet”,
33 Sillä Johannan, kastaja, ei syö sitä leipää, eikä juo viiniä, ja te sanotte, ”hänessä on riivaaja”.
34 Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja te sanotte, ”katso miestä, syömäriä ja viinin juojaa, ja veromiesten ja syntisten ystävää!”
35 Ja se viisaus on vanhurskautunut kaikkien heidän lastensa kautta.
36 Mutta yksi fariseuksista tuli, pyysi häntä syömään hänen kanssaan, ja hän meni sen fariseuksen kotiin sisälle ja aterioi.
37 Ja siinä kaupungissa oli se syntinen vaimo, ja kun hän tiesi, että hän viipyi sen fariseuksen kodissa, otti hän ruukullisen voidetta,
38 Ja hän nousi hänen taakseen, hänen jalkojensa luokse itkien, ja alkoi kyyneleillään kastelemaan hänen jalkojaan, ja pyyhkimään niitä päänsä hiuksilla, ja hän suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne sillä voiteella.
39 Mutta kun se fariseus, joka hänet kutsui, näki, hän mietti sielussaan ja sanoi, ”jos tämä olisi profeetta, hän tietäisi, kuka hän on, ja että hänellä on syntinen maine, sillä vaimolla, joka häntä kosketti”.
40 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”Shimeon, minulla on sinulle sanottavaa”. Mutta hän sanoi hänelle, ”rabbi?” Jeshua sanoi hänelle;
41 Yhdellä herralla oli kaksi velallista. Yksi oli velkaa viisisataa dinaria, ja toinen viisikymmentä dinaria.
42 Ja kun heillä ei ollut, millä maksaa, hän vapautti heidät molemmat. Sen tähden, kumpi heistä rakastaa häntä enemmän?
43 Shimeon vastasi ja sanoi, ”minä luulen, että se, jolle vapautettiin paljon”. Jeshua sanoi hänelle, ”oikein sinä tuomitsit”.
44 Ja hän kääntyi sen vaimon luokse ja sanoi Shimeon’lle, ”sinä näet tämän vaimon; tultuani sisälle sinun kotiisi, sinä et antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä on kyyneleillään pessyt minun jalkani, ja kuivannut ne hiuksillaan”.
45 Sinä et suudellut minua, mutta tämä, katso, kun tuli sisään, ei ole lakannut suutelemasta jalkojani.
46 Sinä et voidellut minun päätäni, mutta tämä voitelemalla voiteli minun jalkani sillä voiteella.
47 Tämän puolesta minä sanon sinulle, että hänen monet syntinsä ovat hänelle vapautetut, koska hän rakasti paljon. Mutta se, jolle päästetään vähän, rakastaa vähän.
(Myös kreikassa vastaava ”tämän puolesta” jakeen alussa, vaikkei se käännöksissä näy.)

48 Ja hän sanoi hänelle, ”vaimo, sinun syntisi ovat sinulle vapautetut”.
49 Mutta nämä, jotka aterioivat, alkoivat sanomaan sieluissaan, ”kuka tämä on, joka syntejäkin päästää?”
50 Mutta Jeshua sanoi hänelle, ”vaimo, sinun uskosi on tehnyt sinut eläväksi, mene rauhassa!”

8 luku

1 Ja tapahtui näiden jälkeen; Jeshua oli matkustamassa kaupungeissa ja kylissä, ja hän julisti ja evankelioi Jumalan kuningaskuntaa, ja ne kaksitoista hänen kanssaan.
2 Ja nämä naiset, jotka olivat parantuneet sairauksista ja pahoista hengistä; Mariam, jota kutsuttiin ”Magdalaitha”, hän, josta ne seitsemän riivaajaa olivat lähteneet pois.
(Nimi on arameaa ja merkitsee ”Sen tornin Mariam”. Suomalaisen ”muutamia naisia” on sanatarkasti väärä, kirjoittaja olettaa lukijan tietävän näistä naisista ennestään. Kreikka menee aramean mukaan.)

3 Ja Jochannan, Kuzan vaimo, Herodes’n opettajatar, ja Shushann, ja monia muita, niitä, jotka olivat palvelemassa heitä heidän omaisuuksistaan.
4 Ja kun paljon kansanjoukkoa oli kokoontuneena, ja kaikista kaupungeista oltiin tultu hänen luokseen, hän sanoi heille vertauksen kautta;
5 Kylväjä lähti kylvämään siementään, ja kun oli siemen, joka putosi tien sivuun, se tuli tallatuksi, ja lintu söi sen.
6 Ja toinen putosi kallion päälle, ja versoi yhtäkkiä, ja kun sillä ei ollut kosteutta, se kuivui.
7 Ja toinen putosi orjantappuroiden sekaan, ja se versoi orjantappuroiden kanssa, ja ne tukahduttivat sen.
8 Ja toinen putosi hyvään ja parhaaseen maahan, ja se versoi ja teki hedelmiä sata yhtä vastaan”. Kun hän sanoi nämä, hän huusi, että ”kenellä on kuulevat korvat, kuulkoon!”
9 Ja hänen oppilaansa kysyivät häneltä, että ”mikä on tämä vertaus?”
10 Mutta hän sanoi heille, ”teidän on annettu tuntea se Jumalan kuningaskunnan salaisuus, mutta näille muille on puhuttu vertauskuvilla, että kun he katsovat, eivät näkisi, ja kun kuulevat, eivät ymmärtäisi”.
11 Mutta tämä on se vertaus; siinä siemenessä on Jumalan sana.
12 Mutta nämä, jotka olivat tien sivussa, ovat niitä, jotka kuulevat sen sanan, ja vihollinen tulee, vie sen sanan pois heidän sydämistään, etteivät he uskoisi ja eläisi.
13 Mutta nämä, jotka ovat kallion päällä, nämä ovat niitä, jotka kuullessaan ilolla ottavat vastaan sen sanan, ja heillä ei ole juurta, vaan heidän uskonsa on ajallista, ja kiusauksen aikana he kompastuvat.
14 Mutta se, joka putosi orjantappuroihin; nämä ovat niitä, jotka kuulivat sen sanan, ja maailman huolissa ja rikkauksissa ja himoissa ne tulivat tukahdutetuiksi, eivätkä antaneet hedelmiä.
15 Mutta se, joka on hyvässä maassa, nämä ovat ne, jotka hyvällä ja levollisella sydämellä kuulevat sen sanan, ja pitävät kiinni siitä, ja antavat hedelmiä, kärsivällisyyden kautta.
(Kreikan Codex D ”Jumalan sanan”.)

16 Ei kukaan laita lamppua valaisemaan ja peitä sitä vaatteella, tai laita sitä vuoteen alle, vaan laittaa sen menoran ylle, että jokainen, joka tulee sisään, on näkevä sen valkeuden.
17 Sillä ei ole mitään, mikä on salattua, ettei tulisi paljastetuksi, eikä kätkettyä, joka ei tulisi tietoon ja tulisi paljastetuksi.
18 Katsokaa, kuinka kuulette; ”sillä se, jolla on, hänelle annetaan lisää, ja kenellä ei ole, häneltä otetaan pois se, mitä hän luulee hänellä olevan”.
(Sanonta alussa tarkoittaa, että sitä seuraa lainaus synagogassa puhutusta aramean targum-tekstistä. Luukas viittaa arameankieliseen targumiin eniten.)

19 Mutta hänen luokseen tulivat hänen äitinsä ja veljensä, eivätkä he voineet puhua hänen kanssaan, kansanjoukon tähden.
20 Ja hänelle sanottiin, ”sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkopuolella, ja tahtovat nähdä sinut”.
21 Mutta hän vastasi ja sanoi heille, ”nämä ovat minun äitini ja veljeni, ne, jotka kuulevat Jumalan sanan, ja tekevät sen”.
22 Mutta tapahtui yhtenä niistä päivistä, Jeshua nousi, istui veneeseen, hän ja hänen oppilaansa, ja hän sanoi heille, ”menkäämme yli, järven toiselle puolelle”.
23 Ja kun he matkustivat, hän, Jeshua nukkui, ja järvelle tuli tuulinen myrsky, ja se vene oli lähellä uppoamista.
24 Ja he lähestyivät, herättivät hänet ja sanoivat hänelle, ”meidän rabbimme, me hukumme!” Mutta hän nousi ja nuhteli tuulia ja meren aaltoja, ja rauhoittui, ja oli tyyntä.
(Kreikassa ”rabbimme” tilalla on ”epistata” kahdesti, vain Luukkaan käyttämä sana ”isännästä”.)

25 Ja hän sanoi heille, ”missä on teidän uskonne?” Mutta nämä ihmettelivät peloissaan, ja sanoivat toinen toiselleen, ”kuka tämä siis onkaan, että hän käskee tuuliakin, ja aaltoja ja merta, ja ne kuulevat häntä?”
26 Ja he matkustivat ja tulivat gadaralaisten alueelle, joka on siellä toisella puolella, Galileaa vastapäätä.
27 Ja heidän noustessaan maalle hänet kohtasi yksi mies siitä kaupungista, jossa oli ollut demoni pitkän aikaa, eikä hän ollut pukeutunut vaatteisiin, eikä asustanut talossa, vaan haudoissa.
28 Mutta Jeshuan nähdessään hän huusi ja kaatui hänen eteensä, ja sanoi korkealla äänellä, ”mitä minulla ja sinulla on tekemistä, Jeshua, korkeimman Jumalan poika? Minä pyydän sinua; älä rankaise minua!”
29 Sillä Jeshua käski sitä saastaista henkeä poistumaan siitä ihmisestä, sillä hän oli ollut riivattuna kauan aikaa, ja häntä oli sidottu kahleilla, ja häntä oli vartioitu sidottuna, ja hän katkaisi kahleensa ja oli riivaajan johdattamana tullut sinne erämaahan.
30 Mutta Jeshua kysyi häneltä, ”mikä on nimesi?” Hän sanoi hänelle, ”Legion”, koska hänen sisällään oli paljon demoneja.
31 Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi heitä menemään sinne syvyyteen.
32 Mutta siellä oli suuri sikojen lauma, joita ruokittiin vuorella, ja ne pyysivät häntä, että hän antaisi heidän mennä sisälle sikoihin, ja hän salli sen heille.
33 Ja ne riivaajat lähtivät pois siitä miehestä, ja menivät sisään sikoihin, ja se koko lauma meni suoraan sille kielekkeelle, ja ne putosivat niihin vesiin ja hukkuivat.
(Kielekkeen alla oli roomalaisia kylpylöitä. Lauma ei mennyt järveen.)

34 Mutta kun paimenet näkivät sen, mitä tapahtui, he pakenivat, ja kertoivat sen siinä kaupungissa ja kylissä.
35 Ja ne ihmiset lähtivät, että näkisivät, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeshuan luokse ja löysivät sen miehen, josta hänen riivaajansa olivat lähteneet, puettuna ja järjissään, ja hän istui Jeshuan jalkojen
luona – ja he pelkäsivät.
36 Ja ne, jotka näkivät, kertoivat heille, kuinka se mies oli parannettu riivauksesta.
37 Ja koko se gadaralaisten kansanjoukko pyysi häntä, että hän menisi pois heidän luotaan, koska suuri kunnioitus oli vallannut heidät, mutta hän, Jeshua, nousi veneeseen ja palasi takaisin heidän luotaan.
38 Mutta se mies, josta riivaajat olivat lähteneet, pyysi häntä, että saisi olla hänen luonaan, ja Jeshua lähetti hänet ja sanoi hänelle,
39 ”Palaa kotiisi, ja kerro, mitä Jumala teki sinulle”, ja hän meni ja julisti kaikissa kaupungeissa, mitä Jeshua teki hänelle.
40 Mutta kun Jeshua palasi, suuri kansanjoukko oli häntä vastassa, sillä he kaikki olivat tahtoneet nähdä hänet.
41 Ja yksi mies, jonka nimi oli Joorash, kokouspaikan johtaja, kaatui Jeshuan jalkojen eteen ja pyysi häntä, että tulisi sisälle hänen kotiinsa.
42 Sillä hän oli hänen ainoa tyttärensä, vajaa kaksitoista vuotta, ja oli lähellä kuolemaa. Ja kun Jeshua meni hänen kanssaan, suuri kansanjoukko painosti häntä.
43 Mutta yksi vaimo, jonka veri oli vuotanut kaksitoista vuotta, joka oli kuluttanut omaisuutensa parantajien huonekunnalle, eikä kukaan ihminen voinut häntä parantaa,
44 Hän lähestyi häntä takaa, ja kosketti sitä hänen vaatteensa reunaa, ja heti hänen verensä vuotaminen pysähtyi.
45 Ja Jeshua sanoi, ”kuka minuun koski?” Ja kun he kaikki kielsivät, Shimeon Keefa sanoi hänelle, ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, ”suuri kansanjoukko ahdistaa sinua, ja tungeksii, ja sinäkö sanot; kuka minuun koski”?
46 Mutta hän sanoi, ”joku minuun koski, sillä minä tunsin, että minusta lähti voimaa”.
47 Mutta hän, se vaimo, nähdessään, ettei päässyt pakoon, tuli vavisten ja kaatui kumartamaan häntä ja sanoi koko kansan edessä, minkä syyn tähden hän kosketti, ja kuinka hän oli heti parantunut.
48 Mutta hän, Jeshua, sanoi hänelle, ”vahvistu, tyttäreni. Sinun uskosi on tehnyt sinut eläväksi, mene rauhassa”.
49 Ja vielä hänen puhuessaan, tuli joku sen kokouspaikan johtajan kodista ja sanoi hänelle, ”sinun tyttäresi kuoli. Älä enää vaivaa sitä opettajaa”.
50 Mutta Jeshua kuuli ja sanoi sen tyttölapsen isälle, ”älä pelkää, usko ainoastaan, ja hän elää”.
51 Mutta Jeshua tuli sille kodille, eikä päästänyt ketään sisälle hänen kanssaan, paitsi Shimeon ja Jakob, ja Johannan, ja sen tyttölapsen isän ja äidin.
52 Mutta he kaikki itkivät ja valittivat hänen tähtensä, mutta Jeshua sanoi, ”älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut, vaan hän nukkuu”.
53 Ja he naureskeivat hänelle, sillä he tiesivät, että hän oli kuollut.
54 Mutta hän poisti sen kansanjoukon ulkopuolelle, ja tarttui kiinni hänen käteensä, ja kutsui häntä ja sanoi, ”tyttölapsi, nouse!”
55 Ja hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti, ja hän käski, että antaisivat hänen mennä syömään.
56 Ja hänen vanhempansa hämmästyivät, mutta hän varoitti heitä, etteivät sanoisi kenellekään, mitä oli tapahtunut.

9 luku

1 Ja Jeshua kutsui ne hänen kaksitoista, ja antoi heille voiman ja käskyvallan kaikkia riivaajia vastaan, ja parantaakseen sairaudet.
2 Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan kuningaskuntaa ja parantamaan sairaat.
3 Ja hän sanoi heille, ”älkää kantako mitään tiellä; ei sauvaa, eikä rahapussia, eikä leipää, eikä rahaa, älköönkä teillä olko kahta pukua”.
4 Ja sellainen koti, johon te menette sisälle, olkaa siellä ja sieltä lähtekää,
5 Ja missä teitä ei vastaanoteta; poistuessanne siitä kaupungista pudistakaa myös hiekka jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan.
6 Ja apostolit lähtivät pois ja kiersivät kylissä ja kaupungeissa, ja evankelioivat ja paransivat joka paikassa.
(”Apostolit” puuttuu kreikasta.)

7 Mutta tetrarkka Herodes kuuli ne kaikki, mitkä olivat tapahtuneet hänen kätensä kautta, ja oli hämmästynyt, koska ihmiset puhuivat, että ”Johannan nousi kuolleista”.
8 Mutta toiset sanoivat, että Elia on tullut näkyväksi, ja toiset, että profeetta, niistä ensimmäisistä, nousi.
9 Ja Herodes sanoi, ”Johannan’n pään minä olen katkaissut, mutta kuka tämä on, josta minä kuulen nämä?” Ja hän tahtoi, että saisi nähdä hänet.
10 Ja kun apostolit palasivat, he kertoivat Jeshualle kaiken, mitä tekivät. Ja hän johdatti heidät yksinäisyyteen, sille Beit-Tsaidan autiolle paikalle.
11 Mutta kun kansanjoukot tiesivät, he menivät hänen perässään ja hän otti heidät vastaan ja puhui heidän kanssaan Jumalan kuningaskunnasta, ja ne, jotka tarvitsivat parantumista, hän paransi.
12 Mutta kun päivä alkoi päättymään, lähestyivät hänen oppilaansa ja sanoivat hänelle, ”lähetä kansanjoukot, että menisivät ympäröiviin kyliin ja hautapaikkoihin, että niissä kävisivät ja löytäisivät heille syötävää, koska me olemme autiossa paikassa”.
(Hautojen ympärille rakennettuja kyliä, kuten Kaper-Nachum (Naahum), Kaper-Gamala (Gamaliel), ja Kaper-Sekania (talmud ilmoittaa muutamien, mm. apostoli Jakobin kotikyläksi).

13 Jeshua sanoi heille, ”antakaa te heidän syödä”. Mutta nämä sanoivat, ”ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, jos emme mene ja osta elintarpeita tälle koko kansalle”.
14 Sillä heitä oli noin viisituhatta miestä. Jeshua sanoi heille, ”asettakaa heidät ryhmittäin, viidenkymmenen ihmisen joukkoihin”.
15 Ja oppilaat tekivät sillä tavalla, ja asettivat heidät kaikki.
16 Ja Jeshua otti nämä viisi leipää ja kaksi kalaa, ja hän katsoi taivaisiin, ja siunasi ja mursi, ja antoi oppilailleen, että laittaisivat ne kansanjoukoille.
17 Ja he kaikki söivät ja olivat ravitut, ja he keräsivät tähteet siitä, mitä jäi; kaksitoista korillista.
18 Ja kun hän rukoili yksinäisyydessä, ja hänen oppilaansa hänen kanssaan, hän kysyi heiltä ja sanoi, ”kenen kansanjoukot sanovat minun olevan?”
19 He vastasivat ja sanoivat hänelle, että ”Johannan, kastaja, ja toiset, että Elia, mutta toiset, että yksi profeetta nousi niistä aikaisemmista profeetoista”.
20 Hän sanoi helle, ”mutta te; kenen te sanotte minun olevan?” Shimeon vastasi ja sanoi, ”Jumalan Messias!”
21 Mutta hän nuhteli ja varoitti heitä, etteivät sanoisi tätä kenellekään.
22 Ja hän sanoi heille, että hän on se ihmisen poika, joka on tuleva kärsimään monenlaisia, ja oleva vanhimpien ja ylipappien ja kirjanoppineiden hylkäämä, ja he tulevat tappamaan hänet, ja kolmantena päivänä hän on nouseva.
23 Ja hän sanoi kaikkien edessä, ”joka tahtoo, että tulisi minun perässäni, tulkoon sielussaan sovitetuksi, ja ottakoon ristinsä joka päivä, ja hän on tuleva minun perässäni”.
(Ajatus ”kieltäköön itsensä” toimii käännöksessä jos sielun edestä jättää be-etuliitteen pois.)

24 Sillä joka tahtoo tehdä sielunsa eläväksi, menettää sen, mutta joka menettää sielunsa minun tähteni; tämä tekee sen eläväksi.
25 Sillä mitä se hyödyttäisi ihmistä, että hän saisi koko maailman, mutta menettäisi tai tuhoaisi sielunsa?
26 Mutta joka häpeää minua ja minun sanaani, sitä ihmisen poika on häpeävä, kun hän tulee siinä hänen isänsä kunniassa, pyhien enkeliensä kanssa.
27 Totuutta minä sanon teille, että on joitakin, jotka seisovat tässä, jotka eivät ota osaa kuolemaan, ennen kuin he näkevät Jumalan kuningaskunnan.
(D sanoo lopun ”...näkevät ihmisen pojan tulevan hänen kirkkauteensa”.)

28 Mutta tapahtui näiden puheiden jälkeen, noin kahdeksan päivää, Jeshua johdatti Shimeon’n ja Jakob’n ja Johannan’n ja meni ylös vuorelle rukoilemaan.
29 Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa ulkonäkö vaihtui, ja hänen vaatteensa valkaistuivat ja säteilivät.
30 Ja katso, kaksi miestä oli puhumassa hänen kanssaan, jotka olivat Moshe ja Elia.
31 Jotka näkyivät kirkkaudessa, mutta he puhuivat hänen poistumisestaan, jonka hän oli tuleva saattamaan loppuun Jerusalemissa.
32 Ja Shimeon ja nämä, jotka olivat hänen kanssaan, olivat raskaassa unessa, ja tuskin heränneet, ja he näkivät hänen kunniansa ja nämä kaksi ihmistä, jotka seisoivat hänen luonaan.
33 Ja kun he alkoivat eroamaan hänestä, Shimeon sanoi Jeshualle, ”rabbi, tässä on ihanaa olla, ja tehkäämme kolme majaa; sinulle yksi ja Moshelle yksi, ja Elialle yksi”, eikä hän tiennyt, mitä hän sanoi.
34 Ja kun hän sanoi nämä, tuli pilvi, ja varjosti heitä, ja he pelkäsivät nähdessään Moshe’n ja Elian, jotka menivät sisään siihen pilveen.
35 Ja siitä pilvestä tuli ääni, joka sanoi, ”tämä on minun rakas poikani, häntä kuulkaa!”
36 Ja kun se ääni oli tapahtunut, Jeshuan havaittiin olevan yksinään, ja nämä olivat vaiti, eivätkä sanoneet kenellekään niinä päivinä, mitä olivat nähneet.
37 Ja tapahtui seuraavana päivänä heidän laskeutuessaan vuorelta; suuri kansanjoukko oli heitä vastassa.
38 Ja yksi mies siitä kansanjoukosta huusi ja sanoi, ”opettaja, minä pyydän sinua, käännä kasvosi minun puoleeni; minun poikani, sillä hän on minun ainoani”,
39 Ja henki valtaa hänet, ja hän huutaa yhtäkkiä, ja se murskaa hänen hampaansa, ja hän vaahtoaa, ja se tuskin poistuu hänestä, kun se taas hyökkää.
40 Ja minä olen pyytänyt sinun oppilaitasi, että poistaisivat sen, eivätkä he pystyneet.
41 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi, ”voi uskotonta ja vääristynyttä sukupolvea, mihin saakka minun on oltava teidän luonanne, ja teitä kestettävä? Tuo poikasi tänne minun lähelleni”.
42 Ja kun hän lähestyi häntä,se demoni heitti hänet ja kouristi häntä, ja Jeshua nuhteli sitä saastaista henkeä, ja paransi poikalapsen, ja antoi hänet hänen isälleen.
43 Ja he kaikki hämmästyivät Jumalan suuruutta, ja kun jokainen oli hämmästynyt kaikesta siitä, mitä hän teki, Jeshua sanoi oppilailleen,
44 sanat korviinne; sillä ihmisen poika on tuleva luovutetuksi ihmisten käsiin.
45 Mutta nämä eivät ymmärtäneet tätä sanaa, koska se oli heiltä salattua, etteivät tuntisi sitä, ja he pelkäsivät kysyä häneltä tästä sanasta.
46 Ja heihin meni sisään se ajatus, että kuka heidän keskuudessaan siis onkaan suuri.
47 Mutta Jeshua tiesi sen heidän sydäntensä ajatuksen, ja otti poikalapsen ja laittoi hänet seisomaan hänen luokseen.
48 Ja hän sanoi heille, ”joka ottaa vastaan poikalapsen niin kuin tämä, minun nimessäni, hän vastaanottaa minut, ja joka ottaa minut vastaan, hän ottaa vastaan hänet, joka lähetti minut. Sillä sellainen, joka on teidän kaikkien keskuudessa vähäinen, tämä on oleva suuri”.
49 Ja Johannan vastasi ja sanoi, ”meidän rabbimme, me näimme ihmisen, joka poistaa demoneja sinun nimessäsi, ja me kielsimme häntä, koska hän ei tule meidän kanssamme sinun perässäsi”.
50 Jeshua sanoi heille, ”älkää kieltäkö, sillä kuka ei ole teitä vastaan, hän on teidän puolellanne”.
51 Ja tapahtui, että kun ne ylös menemisen päivät olivat täyttyneet, hän valmistautui menemään Jerusalemiin.
52 Ja hän lähetti sanansaattajia hänen läsnäolonsa edellä, ja he menivät siihen samarialaisten kylään, että valmistautuisivat häntä varten.
53 Eivätkä he ottaneet häntä vastaan, koska hän oli asettanut läsnäolonsa menemään Jerusalemiin.
54 Ja kun hänen oppilaansa Jakob ja Johannan näkivät, he sanoivat hänelle, ”meidän Herramme, tahdotko sinä sanoa, ja tuli laskeutuu taivaista alas ja kuluttaa heidät, niin kuin Eliakin teki?”
(Vain kymmenen kreikan tekstiä mainitsee lauseen lopun, Elian.)

55 Ja hän käänsi kasvonsa ja nuhteli heitä ja sanoi, ”te ette tunne, millaisen hengen te olette”.
(D ja bysantti menevät tässä aramean mukaan.)

56 ”Sillä ihmisen poika ei tullut tuhoamaan sieluja, vaan tekemään eläväksi”. Ja he menivät toisiin kyliin.
57 Ja heidän mennessään tiellä joku sanoi hänelle, ”minä tulen sinun perässäsi sinne, mihin sinä menet, minun Herrani”.
58 Jeshua sanoi hänelle, ”ketuilla on luolat ja taivasten linnuilla katokset, mutta ihmisen pojalla ei ole, mihin päänsä laittaisi”.
59 Ja hän sanoi toiselle, ”tule minun perässäni”, mutta hän sanoi hänelle, ”Herrani, anna minun ensin
mennä hautaamaan isäni”.
60 Jeshua sanoi hänelle, ”jätä kuolleet hautaamaan kuolleitaan, ja sinä; mene, evankelioi Jumalan kuningaskuntaa”.
61 Toinen sanoi hänelle, ”minä tulen sinun perässäsi, minun Herrani, mutta anna minun ensin mennä toivottamaan ”shalom” perhekunnalleni, ja minä tulen”.
(Loppu puuttuu kreikan teksteistä.)

62 Jeshua sanoi hänelle, ”ei kukaan, joka nostaa kätensä auran kahvaan ja katselee taakseen, ole sopiva Jumalan kuningaskuntaan”.

10 luku

1 Näiden jälkeen Jeshua erotti oppilaistaan toiset seitsemänkymmentä, ja lähetti heidät pareittain edellään kaikkiin paikkoihin ja kaupunkeihin, joihin hän oli menossa.
2 Ja hän sanoi heille, ”sadonkorjuuta on paljon, ja työmiehiä vähän. Sen tähden, pyytäkää sadonkorjuun Herraa, että ne työmiehet lähtisivät hänen sadonkorjuuseensa”.
3 Menkää, katso, minä lähetän teidät, kuin lampaat susien keskelle.
(Kreikkalainen Pap.Oxy.4009 jatkaa tätä, ”Mutta Pietari vastasi hänelle, ”Mitä, jos sudet repivät lampaat kappaleiksi?” Jeesus sanoi Pietarille, ”Kun he ovat kuolleet, lampaiden ei enää tarvitse pelätä susia. Niin on myös teille. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat teitä, eivätkä voi sen jälkeen tehdä mitään muuta teille, vaan pelätkää häntä, jolla on valta kuoleman jälkeen heittää teidän ruumiinne helvetin tuleen.”)

4 Älkää kuljettako kukkaroita tai laukkuja, tai kenkiä, älkääkä tiellä toivottako ”shalom” kenellekään.
5 Ja sellaiselle kodille, johon te menette sisään, sanokaa ensin ”shalom tälle kodille!”
6 Ja jos siellä on rauhan lapsi, se teidän rauhanne on lepäävä hänen yllään, mutta jos ei, se on palaava teidän yllenne.
7 Mutta olkaa siinä kodissa, syöden ja juoden heidän omastaan, sillä työmies on palkkansa arvoinen. Älkääkä siirtykö kodista toiseen.
8 Ja sellainen kaupunki, johon te menette sisään ja jossa teidät otetaan vastaan; syökää, mitä teille tarjotaan.
9 Parantakaa ne, jotka ovat siellä sairaat ja sanokaa heille, ”Jumalan kuningaskunta on saapunut yllenne”.
10 Mutta sellainen kaupunki, johon te menette sisään, eikä teitä oteta vastaan, lähtekää kadulle ja sanokaa,
11 Ja hiekankin, joka teidän kaupungistanne tarttuu meidän jalkoihimme, me karistamme, mutta tietäkää tämä, että Jumalan kuningaskunta on lähellä.
12 Minä sanon teille, että Sodom’n on oleva levollisempaa sinä päivänä, kuin sillä kaupungilla.
13 Voi sinua, Korazin, voi sinua, Beit-Tsaida, sillä jos Tsur’ss ja Tsidon’ssa olisivat olleet ne voimat, joita teissä oli, he olisivat kauan sitten säkissä ja tuhkassa kääntyneet.
(Korazin, nimi on ”saarnaajat” tai ”julistajat”.)

14 Kuitenkin on Tsur’n ja Tsidon’n oleva levollisempaa siinä tuomiossa kuin teille.
15 Ja sinä Kaper-Nachum, se, joka olet korottanut itsesi taivaisiin saakka; alas Sheol’iin saakka te laskeudutte!
16 Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja hylkää teidät, hän hylkää minut, ja joka minut hylkää, hylkää hänet, joka lähetti minut.
17 Ja nämä seitsemänkymmentä, jotka hän lähetti, palasivat valtavalla ilolla ja sanoivat hänelle, ”meidän Herramme, riivaajatkin ovat meille alamaisia – sinun nimessäsi!”
18 Mutta hän sanoi heille, ”minä näin hänet, satanan, että hän putosi kuin salama taivaista”,
19 Katso, minä annoin teille käskyvallan, että olisitte tallaamassa käärmeitä ja skorpioneja, ja kaikkia vihollisen voimia, eikä mikään ole teitä vahingoittava.
20 Älkää silti siitä iloitko, että riivaajat ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa, että teidän nimenne ovat kirjoitetut taivaissa.
21 Sillä hetkellä Jeshua riemuitsi pyhyyden hengessä ja sanoi, ”minä kiitän sinua, minun isäni, taivasten ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä, ja olet paljastanut ne syntyneille. Kyllä, isäni, sillä siten oli se tahto, sinun edessäsi”.
22 Ja hän käänsi kasvonsa oppilaidensa puoleen ja sanoi heille, ”minun isäni on antanut kaiken minulle, eikä kukaan tiedä, kuka poika on, paitsi isä ja kuka isä on, paitsi poika, ja kenelle poika sen ehkä tahtoo paljastaa”.
23 Ja hän käänsi kasvonsa oppilaidensa puoleen yksityisesti, ja sanoi, ”siunaukset niille silmille, jotka näkevät, mitä te näette”,
24 Minä sanon teille, että monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet, että näkisivät, mitä te näette, eivätkä nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä
kuulleet.
25 Ja katso, yksi kirjanoppinut nousi häntä koetellakseen, ja sanoi, ”opettaja, mitä minun on tehtävä, että perin sen iankaikkisen elämän?”
26 Mutta hän, Jeshua, sanoi hänelle, ”kuinka siinä kirjoitetussa sanassa on kirjoitettu? Kuinka sinä luet?”
(Kysymys oli normaali ja yleinen rabbien välisissä keskusteluissa.)

27 Hän vastasi ja sanoi hänelle, että ”rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi, ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin sieluasi”.
28 Jeshua sanoi hänelle, ”oikein olet sanonut, tee tämä, ja saat elää”.
29 Mutta kun hän tahtoi puhdistaa sielunsa, hän sanoi hänelle ”ja kuka on minun lähimmäiseni?”
30 Jeshua sanoi hänelle, ”yksi mies laskeutui Jerusalemista alas Jerichoon, ja rosvot putosivat häntä vastaan ja ryöstivät hänet ja hakkasivat hänet, ja jättivät hänet niin, että sielu tuskin pysyi hänessä, ja he menivät.”
(Koska rosvot ”putosivat”, tarkoittaa vuoren rinnettä alas, tässä tarkoitetaan tiettyä kohtaa tiessä. Wadi Keltin luostarin kohdilla. Jos ajattelemme sen sanontana rosvojen hyökkäyksestä, tarkistaessa on helppo todeta, ettei ”sanontaa” käytetä muualla.)

31 Ja tapahtui; yksi pappi meni sitä tietä alas, ja näki hänet, ja kulki ohi.
32 Ja siten leeviläinenkin tuli, saapui sille paikalle, ja näki hänet ja kulki ohi.
33 Mutta kun joku samarialainen oli matkustamassa, hän tuli siihen, missä hän oli, ja näki hänet ja armahti häntä,
34 Ja hän lähestyi häntä ja sitoi hänen haavansa, ja vuodatti viiniä niihin, ja voiteli, ja laittoi hänet hänen aasinsa päälle ja vei hänet majataloon, ja piti hänestä huolta.
35 Ja päivän aamunkoitossa hän laittoi kaksi dinaria, antoi majatalonpitäjälle ja sanoi hänelle, ”hoida kuin Hänen omiaan, ja jos jotain enemmän kulutat, minä annan sinulle sen palatessani”.
36 Sen tähden, kuka näistä kolmesta näyttää sinusta, että on lähimmäinen hänelle, joka lankesi rosvojen käsiin?
37 Mutta hän sanoi, ”se, joka armahti häntä”. Jeshua sanoi hänelle, “mene, tee sinäkin siten”.
38 Ja tapahtui, että kun nämä matkustivat sillä tiellä yhteen kylään, ja se vaimo, jonka nimi oli Martha, otti hänet vastaan hänen kotiinsa,
39 Ja hänellä oli sisar, jonka nimi oli Mariam, ja hän tuli, istui meidän Herramme jalkojen luokse, ja oli kuulemassa hänen sanojaan.
40 Mutta Martha oli kiireinen monenlaisissa palvelutehtävissä, ja hän tuli ja sanoi hänelle, ”minun Herrani, eikö sinua huolestuta, että minun sisareni jätti minut yksinään palvelemaan? Puhu hänet auttamaan minua!”
41 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”Martha, Martha, monenlaisia sinä hoidat ja huolehdit”,
42 Mutta yksi on se, jota tarvitaan. Mutta Mariam valitsi sen hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.

Aramean käännös löytyy täältä  http://www.apokryfikirjat.com/luukas.pdf      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti