tiistai 18. heinäkuuta 2017

Johannes luvut 11-15




Johannes luvut 11-15

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä

11 luku

1 Mutta oli yksi sairas, Lazar, Beit-Ania’sta, Mirjamin ja Marthan kylästä.
2 Mutta tämä Mirjam oli se, joka voiteli yrttivoiteella Jeshuan jalat, ja pyyhki ne hiuksillaan. Hänen veljensä oli tämä Lazar, joka oli sairas.
3 Ja he kaksi sisarusta lähettivät Jeshuan luokse sanan, ja sanoivat, ”meidän Herramme, katso, hän, joka on ystäväsi, on sairas.”
4 Mutta Jeshua sanoi, ”tämä sairaus ei ole kuoleman, vaan Jumalan kirkkauden puolesta, että sen tähden kirkastetaan Jumalan poika.”
5 Mutta hän, Jeshua, rakasti Marthaa ja Mirjamia ja Lazar’ia.
6 Ja hänen kuullessaan, että hän oli sairas, hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.
7 Ja niiden jälkeen hän sanoi oppilailleen, tulkaa, menkäämme taas Juudeaan.
8 Hänen oppilaansa sanoivat hänelle, ”meidän rabbimme, nyt juutalaiset etsivät sinun kivittämistäsi, ja taasko sinä menet sinne?”
9 Jeshua sanoi heille, ”eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Ja jos joku vaeltaa päivällä, hän ei kompastu, koska hän näkee tämän maailman valkeuden.”
10 Mutta jos joku vaeltaa yöllä, hän kompastuu, koska hänessä ei ole valkeutta.
11 Jeshua sanoi nämä, ja niiden jälkeen hän sanoi heille, ”ystävämme Lazar lepää, vaan minä menen herättämään hänet.”
(Tätä sanaa lepäämisestä käytetään rabbiinisessa kirjallisuudessa ainoastaan haudassa lepäämisestä ja ylösnousemukseen liittyvien asioiden yhteydessä.)

12 Hänen oppilaansa sanoivat hänelle, ”meidän Herramme, jos hän nukkuu, hän paranee.”
13 Mutta hän, Jeshua, puhui hänen kuolemastaan, ja nämä luulivat, että hän puhui unen nukkumisesta.
14 Silloin Jeshua sanoi heille suoraan, ”Lazar on kuollut.”
15 Ja minä iloitsen, etten ollut siellä, teidän tähtenne, että te uskoisitte. Vaan vaeltakaa sinne.
16 Thoma, jota kutsuttiin kaksoseksi, sanoi niille muille oppilaille, ”menkäämme mekin, kuolkaamme hänen kanssaan.”
17 Ja Jeshua tuli Beit-Ania’an ja havaitsi, että hän on ollut jo neljä päivää hautahuoneessa.
18 Mutta se, Beit-Ania, oli Jerusalemin vierellä, noin viidentoista stadion-mitan päässä.
19 Ja monet juutalaisista olivat tulleet Marthan ja Mirjamin luokse, lohduttaakseen, heidän veljensä tähden.
20 Mutta kun Martha kuuli, että Jeshua oli tullut, hän lähti häntä vastaan, mutta Mirjam istui siinä talossa.
21 Ja Martha sanoi Jeshualle, ”minun Herrani, jos sinä olisit ollut siellä, minun veljeni ei olisi kuollut.”
22 Vaan myös nyt minä tiedän, että kuinka paljon pyydätkin Jumalalta, hän antaa sen sinulle.
23 Jeshua sanoi hänelle, ”sinun veljesi nousee.”
24 Martha sanoi hänelle, ”minä tiedän, että hän nousee siinä ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä.”
25 Jeshua sanoi hänelle, ”minä, minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka kuolisi.”
26 Ja jokainen, joka elää ja uskoo minuun, ei ole kuoleva, iankaikkisesti. Uskotko sinä tämän?
27 Hän sanoi hänelle, ”kyllä, minun Herrani. Minä uskon, että sinä olet hän, Messias, Jumalan poika, joka on tullut maailmaan.”
28 Ja kun hän oli sanonut nämä, hän meni, kutsui sisarensa Mirjamin, salaisesti, ja sanoi hänelle, ”meidän rabbimme on tullut ja kutsui sinua.”
29 Ja Mirjam sen kuullessaan nousi nopeasti, ja tuli hänen luokseen.
30 Mutta hän, Jeshua, ei ollut vielä tullut siihen kylään, vaan oli siinä paikassa, jossa Martha oli hänet kohdannut.
31 Mutta myös nämä juutalaiset, jotka olivat hänen kanssaan siinä talossa, jotka lohduttivat häntä, näkivät, että Mirjam nousi nopeasti, lähti pois, he menivät hänen perässään, sillä he luulivat, että hän meni haudalle itkemään.
32 Mutta hän, Mirjam, kun tuli sinne, missä Jeshua oli ja näki hänet, hän lankesi hänen jalkoihinsa ja sanoi hänelle, ”minun Herrani, jos olisit ollut siellä, minun veljeni ei olisi kuollut!”
33 Mutta Jeshua nähdessään, että hän itki, ja nämä juutalaiset, jotka tulivat hänen kanssaan, että he itkivät, liikuttui hengessään ja hänen sielunsa vapisi.
34 Ja sanoi, ”minne te hänet laitoitte?” Ja he sanoivat hänelle, ”meidän Herramme, tule katsomaan.”
35 Ja voi, Jeshuan kyyneleet tulivat.
36 Ja juutalaiset sanoivat, ”katsokaa, kuinka rakas hän oli hänelle!”
37 Mutta jotkut heistä sanoivat, ”eikä tämä, joka avasi sen sokean silmät, olisi pystynyt tekemään niin, ettei tämäkään olisi kuollut?”
38 Mutta kun Jeshua liikuttui itsessään, ja tuli sille hautahuoneelle, ja se hautahuone oli luolassa, ja kivi oli laitettu sen portin ylle.
39 Ja Jeshua sanoi, ”poistakaa tämä kivi.” Martha, hänen sisarensa, sanoi hänelle, ”hän on kuollut, Herrani; alkanut mätänemään, sillä hän on jo neljättä päivää!”
40 Jeshua sanoi hänelle, ”enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, sinä tulisit näkemään Jumalan kirkkauden?”
41 Ja he poistivat sen kiven, ja hän, Jeshua, kohotti silmänsä ylös, ja sanoi, ”isä, minä kiitän sinua, että sinä minua kuulit,”
42 Ja minä tiedän, että sinä koko ajan kuulet minua. Vaan tämän kansan tähden, joka seisoo, minä sanon nämä, että nämä uskoisivat, että sinä olet minut lähettänyt.
43 Ja kun hän sanoi nämä, hän huusi korkealla äänellä, ”Lazar, tule ulkopuolelle!”
44 Ja hän, kuollut, tuli ulos, kädet ja jalat sidottuina ympäriinsä, ja kasvot sidottu käärinliinalla. Jeshua sanoi heille, ”vapauttakaa hänet ja antakaa hänen mennä.”
45 Ja monet niistä juutalaisista, jotka tulivat Mirjam’n luokse, kun näkivät, mitä Jeshua teki, uskoivat häneen.
46 Ja jotkut heistä menivät fariseusten luokse, ja sanoivat heille, mitä Jeshua teki.
47 Ja papiston johtajat ja fariseukset kokoontuivat ja sanoivat, ”mitä tekisimme, kun tämä mies tekee niin monenlaisia merkkejä?”
48 Ja jos me sallimme sen hänelle, sillä tavallahan kaikki ihmiset uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä pois meidän asemamme ja meidän kansamme!
49 Mutta yksi heistä, jonka nimi oli Kaifa, oli sen vuoden ylipappi ja hän sanoi heille, ”te ette tiedä mitään.”
50 Ettekö te osaa suunnitella, että meille on hyötyä siitä, että yksi mies tulee kuolemaan kansan puolesta, eikä siitä, että koko kansa tuhoutuu?
51 Mutta tätä hän ei sanonut oman sielunsa tahdosta, vaan koska hän oli sen vuoden ylipappi, hän profetoi, että Jeshua oli tuleva kuolemaan kansan puolesta.
52 Eikä yksin kansan puolesta, vaan että hän myös kokoaisi yhteen ne Jumalan lapset, jotka ovat hajallaan.
53 Ja siitä päivästä lähtien he olivat suunnitelleet, että he tappaisivat hänet.
54 Mutta hän, Jeshua, ei ollut vaeltamassa avoimesti juutalaisten huoneessa, vaan hän meni sieltä sille alueelle, joka on lähellä Hooreb’ia, linnoitukselle, jota kutsutaan ”Efraim”, ja siellä hän oli asettuneena oppilaidensa kanssa.
55 Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet nousivat kylistä Jerusalemiin sen juhlan lähellä, puhdistaakseen heidän sielunsa.
56 Ja häntä, Jeshuaa, etsittiin, ja temppelissä sanottiin toinen toiselleen, ”mitä luulette, eikö hän tule juhlaan?”
57 Mutta papiston johtajat ja fariseukset käskivät, että jos joku tietäisi, missä hän on, hän näyttäisi heille, että saisivat hänet otetuksi kiinni.

12 luku

1 Mutta kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeshua tuli Beit-Ania’lle, sinne, jossa oli Lazar, hän, jonka hän, Jeshua, nosti kuolleista.
2 Ja he tekivät siellä hänelle sen aterian, ja Martha oli palvelemassa, ja Lazar oli yksi niistä hänen kanssaan aterioivista.
3 Mutta Mirjam oli ottanut alabasteripullon parasta nardion-voidetta, hyvin arvokasta, ja hän voiteli Jeshuan jalat, ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillaan, ja se huone oli täynnä sen voiteen tuoksua.
4 Ja sanoi Jehuda Skariota, yksi hänen oppilaistaan, hän, joka oli tuleva pettämään hänet;
5 Miksi tätä voidetta ei myyty kolmellasadalla dinarilla, ja annettu köyhille?
6 Mutta tätä hän ei sanonut siksi, että hänellä olisi ollut huoli köyhistä, vaan koska hän oli varas, ja se rahakukkaro oli hänen luonaan, ja mitä siihen putosi, sen hän vei.
7 Mutta Jeshua sanoi, ”antakaa hänen olla. Hän säästi sitä minun hautaamiseni päivää varten.”
8 Sillä köyhät teillä on kanssanne koko ajan, mutta minua teillä ei ole koko ajan.
9 Ja suuri joukko juutalaisista kuuli, että Jeshua oli siellä, ja he tulivat, ei ainoastaan Jeshuan tähden, vaan myös että näkisivät Lazar’n, hänet, joka nousi kuolleista.
10 Ja papiston johtajat ajattelivat, että tappaisivat myös Lazar’n,
11 koska monet juutalaisista hänen tähtensä olivat menossa sinne ja uskoivat Jeshuaan.
12 Ja seuraavana päivänä oli paljon kansaa, jotka olivat tulleet sille juhlalle, kun he kuulivat, että Jeshua oli tullut Jerusalemiin,
13 ottivat he palmujen oksia, ja menivät häntä vastaan ja huusivat ja sanoivat, ”Ooshanna, siunattu hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!”
14 Mutta Jeshua löysi aasin, ja istui sen ylle siten, kuin kirjoitettu on;
15 Älkää pelätkö, tytär Tshion, katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.
16 Mutta hänen oppilaansa eivät tienneet näitä siihen aikaan, vaan kun Jeshua oli kirkastettu, hänen oppilaitaan muistutettiin, että nämä olivat kirjoitetut hänestä, ja nämä tehtiin hänelle.
17 Ja se kansa, joka oli hänen kanssaan, todisti, että hän oli kutsunut Lazar’n haudasta ja nostanut hänet kuolleista.
18 Ja tämän tähden paljon kansaa lähti häntä vastaan, sillä he kuulivat, että hän oli tehnyt tämän merkin.
19 Mutta fariseukset sanoivat toinen toiselleen, ”ettekö näe, ettei tästä ole teille mitään hyötyä? Sillä katso, koko maailma menee hänen perässään.”
20 Mutta siellä oli myös muista kansoista ihmisiä, jotka nousivat sille juhlalle, palvomaan.
21 Nämä tulivat, lähestyivät Filippusta, häntä, joka oli Galilean Beit-Tsaida’sta, ja pyysivät häntä ja sanoivat hänelle, ”herrani, me tahdomme nähdä Jeshuan.”
22 Ja Filippus tuli ja sanoi Andreos’lle, ja Andreos ja Filippus sanoivat Jeshualle.
23 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”on tullut se hetki, että Ihmisen Poika kirkastetaan.”
24 Amen, amen, minä sanon teille, että ellei vehnän jyvä putoa ja kuole maahan, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se tuottaa paljon hedelmää.
25 Joka rakastaa sieluaan, on sen tuhoava, ja joka inhoaa sieluaan tässä maailmassa, on varjeleva sen iankaikkista elämää varten.
26 Jos joku palvelee minua, tulkoon minun perässäni, ja missä minä olen, siellä myös hän on oleva minua palvelemassa. Joka palvelee minua, häntä isä kunnioittaa.
27 Katso, nyt minun sieluni on murheellinen, ja mistä puhuisin? Minun isäni, pelasta minut tästä hetkestä – vaan tämän tähden minä olen tähän hetkeen tullutkin.
28 ”Isä, kirkasta nimesi!” Ja taivaista kuultiin ääni, ”minä olen sen kirkastanut, ja minä vielä kirkastan sen!”
29 Ja kansa, joka oli seisomassa, kuuli ja sanoi, ”se oli ukkonen”, mutta toiset sanoivat, ”enkeli puhui hänen kanssaan”.
30 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”ei tämä ääni ollut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.”
31 Nyt on se tämän maailman tuomio. Nyt tämän maailman ruhtinas heitetään ulkopuolelle.
32 Ja kun minut on kohotettu maasta, minä vedän jokaisen minun luokseni.
33 Mutta tämän hän sanoi osoittaakseen, millaisen kuoleman kautta hän kuolee.
34 Kansa sanoi hänelle, ”me olemme kuulleet kirjoitetusta sanasta, että Messias pysyy iankaikkisesti. Kuinka sinä sanoit, että hän on tuleva, että hänet korotettaisiin, Ihmisen Poika – kuka on tämä Ihmisen Poika?”
35 Jeshua sanoi heille, ”vähän aikaa vielä se valkeus on teidän kanssanne. Vaeltakaa, kun teillä on valkeus, ettei pimeys saisi teitä valtaansa, ja jonka vaellus on pimeydessä, ei hän tiedä, minne on menossa.”
36 ”Kun valkeus on teillä, uskokaa siihen valkeuteen, että olisitte valkeuden lapsia!” Nämä Jeshua puhui, ja meni, kätkeytyi heiltä.
37 Ja kun hän teki ne kaikki merkit heidän edessään – eivät he uskoneet häneen!
38 Että täyttyisi profeetta Ishaia’n sana, joka sanoi, ”minun Herrani, kuka uskoo kuulemamme, ja kenelle se Herran käsivarsi on paljastettu?”
39 Tämän tähden he eivät pystyneetkään uskomaan, koska Ishaia sanoo vielä;
40 Että ”he ovat sulkeneet silmänsä ja pimentäneet sydämensä, etteivät näkisi silmillään, ja ymmärtäisi sydämillään, ja kääntyisi, ja ettei heitä paranneta.
41 Ishaia sanoi nämä, kun hän näki hänen kirkkautensa, ja hän puhui hänestä.
42 Mutta myös johtajista monet uskoivat häneen, vaan fariseusten tähden eivät tunnustaneet, etteivät olisi joutuneet kokouspaikan ulkopuolelle.
43 Sillä he rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.
44 Mutta Jeshua huusi ja sanoi, ”joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan häneen, joka minut lähetti!”
45 Ja joka on nähnyt minut, on nähnyt hänet, joka lähetti minut.
46 Minä olen se maailmaan tullut valkeus, että jokainen, joka uskoo minuun, ei jäisi pimeyteen.
47 Ja joka kuulee minun sanani ja pitää ne, minä en häntä tuomitse, sillä minä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan tekemään maailmaa eläväksi.
48 Joka hylkää minut, eikä ota vastaan sanaani, hänellä on se sana, joka tuomitsee, se, jonka minä olen puhunut, se tuomitsee hänet siinä viimeisessä päivässä.
49 En minä ole omasta sielustani puhunut, vaan isä joka minut lähetti, hän antoi minulle käskyn, mitä sanoa ja mitä puhua.
50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä ovat iankaikkinen elämä, sen tähden ne, joita minä puhun, minä sanon ne niin kuin minun isäni sanoi ne, siten minä puhun.


13 luku

1 Mutta ennen pääsiäisen juhlaa Jeshua tiesi, että se hetki oli tullut, että hän on kohoava tästä maailmasta isänsä luokse, ja hän rakasti niitä omiaan, jotka ovat tässä maailmassa, ja hän rakasti heitä loppuun saakka.
2 Ja kun oli se ateria, nousi saatana Jehudan, Shimeon Skariotan pojan, sydämeen, hänen, joka oli hänet pettävä.
3 Mutta koska hän, Jeshua, tiesi, että isä antoi kaiken hänen käsiinsä, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ja on menossa Jumalan luokse,
4 nousi hän siltä aterialta, ja otti viittansa pois ja sitoi pyyhkeen vyötärölleen,
5 otti hän astiaan vettä ja alkoi pesemään oppilaidensa jalkoja, ja kuivaamaan sillä pyyhkeellä, jonka oli sitonut vyötärölleen.
6 Mutta kun hän tuli Shimeon Keefa’n luokse, Shimeon sanoi hänelle, ”minun Herrani, sinäkö peset minun jalkani?”
7 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”se, mitä minä nyt teen, sinä et nyt tiedä, mutta näiden jälkeen sinä tulet tietämään.”
8 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”sinä et pese minun jalkojani, iankaikkisesti!” Jeshua sanoi hänelle, ”jos minä en pese sinua, sinulla ei ole osaa minun kanssani.”
9 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”minun Herrani, älä siis pese ainoastaan jalkojani, vaan myös käteni ja pääni!”
10 Jeshua sanoi heille, ”hän, joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä kuin jalkansa, sillä hän on kokonaan puhdas. Myös te olette kaikki puhtaat, vaan ei kaikki...”
11 Sillä Jeshua tiesi hänet, joka hänet pettää, tämän tähden hän sanoi, että ’ette ole kaikki puhtaita’.
12 Mutta kun hän oli pessyt heidän jalkansa, hän otti viittansa ja aterioi ja sanoi heille, ”te tiedätte, mitä minä olen teille tehnyt.”
13 Te kutsutte minua, ”meidän rabbimme”, ja ”meidän Herramme”, ja kauniisti te sanotte, sillä sitä minä olen.
14 Sen tähden, jos minä, joka olen teidän Herranne ja teidän rabbinne, olen pessyt teidän jalkanne, kuinka paljon te olettekaan velvolliset pesemään toinen toistenne jalkoja!
15 Sillä tämän esimerkin minä olen antanut teille, että samoin, kuin minä olen tehnyt teille, myös te tekisitte.
16 Amen, amen, minä sanon teille, ettei työntekijä ole herraansa suurempi, eikä lähetetty suurempi lähettäjäänsä.
17 Jos te nämä tuntisitte, olisitte siunattuja, jos niitä tekisitte.
18 En minä teistä kaikista sitä sano, sillä minä tunnen ne, jotka minä olen valinnut, vaan että täyttyisi se kirjoitus, että ”hän, joka syö leipää minun kanssani, on kohottanut kantapäänsä minua vastaan”.
19 Tästä alkaen minä puhun teille edeltä, että kun ne tapahtuvat, te uskoisitte, että minä, minä olen.
20 Amen, amen, minä sanon teille, että joka ottaa vastaan hänet, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa vastaan minut, hän ottaa vastaan hänet, joka lähetti minut.
21 Jeshua sanoi nämä, ja hän vapisi hengessään, ja todisti ja sanoi, ”amen, amen, minä sanon teille, että yksi teistä on minut pettävä.”
22 Mutta oppilaat katselivat toinen toisiaan, koska he eivät tienneet, että kenestä hän sen sanoi.
23 Mutta siellä oli yksi hänen oppilaistaan, joka aterioi hänen sylissään, hän, joka oli Jeshualle rakas.
24 Shimeon Keefa viittoi tälle, että kysyisi häneltä, että kenestä hän sen sanoi.
25 Ja hän, se oppilas, lankesi Jeshuan rinnan päälle ja sanoi hänelle, ”minun Herrani, kuka tämä on?”
26 Jeshua vastasi ja sanoi, ”hän on se, jolle minä kastan leipää, hänelle minä annan”, ja Jeshua kastoi leivän, antoi Jehudalle, Shimon Skariotan pojalle.
27 Ja sen leivän jälkeen, silloin oli saatana hänessä sisällä, ja Jeshua sanoi hänelle, ”mitä sinä teet, tee pian.”
28 Mutta ei kukaan tiennyt näistä aterioivista, että miksi hän hänelle sen sanoi.
29 Sillä ihmiset luulivat – koska Jehuda’lla oli rahakukkaro mukanaan – että hän
käskemällä käski häntä ostamaan jotain juhlalle kaivattua, tai että antaisi jotain köyhille.
30 Mutta hän, Jehuda, otti sen leivän siinä hetkessä, ja poistui ulos. Mutta oli yö, kun hän poistui.
31 Ja Jeshua sanoi, ”nyt Ihmisen Poika kirkastetaan, ja Jumala kirkastetaan sen kautta.”
32 Ja jos Jumala on hänen kauttaan kirkastettu, Jumala kirkastaa hänet hänen kauttaan, ja hän kirkastaa hänet heti.
33 Minun lapseni, vielä vähän minä olen teidän kanssanne, ja te tulette etsimään minua, ja samoin, kuin olen sanonut juutalaisille, että minne minä menen, sinne te ette voi tulla, ja sen minä sanon nyt teillekin.
34 Uuden käskyn minä annan teille, että teillä olisi rakkaus toinen toistanne kohtaan. Samoin kuin minä olen rakastanut teitä, myös te rakastakaa toinen toistanne.
35 Tämän kautta jokainen ihminen tulee tietämään, että te olette minun oppilaitani, jos teissä on se rakkaus toinen toistanne kohtaan.
36 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”meidän Herramme, minne sinä menet?” Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”minne minä menen, sinä et voi nyt tulla minun perässäni. Mutta siinä lopussa sinä olet tuleva.”
37 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”minun Herrani, miksi en pysty nyt tulemaan? Minä annan sielunikin sinun puolestasi!”
38 Jeshua sanoi hänelle, ”sinäkö annat sielusi minun puolestani? Amen, amen, minä sanon sinulle, että kukko ei kutsu, ennen kuin olet kieltänyt minut kolme kertaa.”

14 luku

1 Älköön teidän sydämenne olko levottomat. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
2 Minun isäni talossa on monet asumukset, ja ellei, olisinko minä sanonut teille, että minä menen, että valmistan teille paikkaa?
3 Ja jos minä menen valmistamaan teille paikkaa, minä tulen vielä, ja johdatan teidät minun luokseni, että missä minä olen, te myös olisitte.
4 Ja minne minä menen, te tiedätte, ja sen tien te tunnette.
5 Thoma sanoi hänelle, ”meidän Herramme, emme me tiedä, minne sinä menet, ja kuinka me voimme tuntea tien?”
6 Jeshua sanoi hänelle, ”minä, minä olen se tie, ja se totuus, ja se elämä. Ei kukaan tule minun isäni luokse, paitsi minun kauttani.”
7 Jos te olisitte tunteneet minut, te olisitte tunteet myös minun isäni, ja tästä lähtien te tunnette hänet, ja olette hänet nähneet.
8 Filippos sanoi hänelle, ”meidän Herramme, osoita meille isä, ja se riittää meille.”
9 Jeshua sanoi hänelle, ”koko tämän ajan minä olen ollut teidän kanssanne, etkä minua tuntenut, Filippa! Joka on nähnyt minut, on nähnyt isän, ja kuinka sinä sanot, ’osoita isä’?”
10 Etkö sinä usko, että minä olen minun isässäni, ja minun isäni on minussa? Ne sanat, jotka minä puhun, minä en puhu omasta sielustani, mutta minun isäni, joka minussa asustaa, hän tekee nämä teot.
11 Uskokaa, että minä olen minun isässäni, ja minun isäni on minussa, ja jos ette, uskokaa edes tekojen tähden!
12 Amen, amen, minä sanon teille, että joka uskoo minuun, niitä tekoja, joita minä teen, myös hän on tekevä, ja näistä runsaammin tekevä, kun minä menen isän luokse.
13 Ja mitä te kysytte minun nimessäni, se tehdään teille, että isä tulee kirkastetuksi hänen pojassaan.
14 Ja jos te minun nimeni kautta pyydätte, minä teen.
15 Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni.
16 Ja minä pyydän minun isältäni, ja hän on antava teille toisen puolustajan, joka on oleva teidän kanssanne iankaikkisesti.
17 Totuuden henki, hän, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska ei ole häntä nähnyt eikä tuntenut. Mutta te tunnette hänet, joka teidän luonanne asustaa, ja hän on teissä.
18 En minä jätä teitä orvoiksi, sillä minä tulen teidän luoksenne hetken kuluttua.
19 Ja maailma ei minua näe, mutta te tulette näkemään minut, että minä elän – että myös te eläisitte.
20 Sinä päivänä te tulette tuntemaan, että minä olen minun isässäni, ja te minussa, ja minä olen teissä.
21 Jolla on minun käskyni, ja pitää ne, hän on se, joka rakastaa minua. Mutta hän, joka rakastaa minua, on minun isäni rakastama, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan oman sieluni hänelle.
22 Jehuda sanoi hänelle – ei se Skariota – ”minun Herrani, kuinka sinä olet tuleva ilmoittamaan sielusi meille, eikä maailmalle?”
23 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”joka rakastaa minua, pitää minun sanani, ja minun isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja me teemme asunnon hänen luokseen.”
24 Mutta hän, joka ei minua rakasta, ei pidä minun sanaani, ja tämä sana, jonka te kuulette, ei ollut minun omani, vaan isän, joka minut lähetti.
25 Nämä minä olen puhunut teidän kanssanne, kun olen ollut teidän luonanne.
26 Mutta hän, puolustaja, pyhyyden henki, hän, jonka minun isäni lähettää minun nimessäni, hän on opettava teille kaiken, ja hän on muistuttava teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.
27 Rauhan minä jätän teille, minun oman rauhani minä annan teille. En minä anna teille siten, niin kuin maailma antaa. Älkää murehtiko, älköönkä teidän sydämenne pelätkö.
28 Te olette kuulleet, että minä olen sanonut teille, että minä menen, ja minä tulen teidän luoksenne. Jos te minua rakastaisitte, te olisitte iloiset, että minä menen minun isäni luokse. Minun isäni on minua suurempi.
29 Ja nyt, katso, minä olen sanonut teille, ennen kuin tapahtuvat, että kun se tapahtuu, te uskoisitte.
30 Minä en siis puhu teidän kanssanne paljoa, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa ei ole hänelle mitään.
31 Vaan että maailma tuntisi, että minä rakastan minun isääni, ja samoin kuin minun isäni minut opetti, siten minä tein. Nouskaa, menkäämme täältä!

15 luku

1 Minä, minä olen totuuden viinipuu, ja minun isäni, hän on se viinitarhuri.
2 Kaikki oksat siinä, jotka eivät anna hedelmää, hän poistaa siitä, ja sellaisen, joka antaa hedelmää, hän puhdistaa, että se tuottaisi paljon hedelmää.
3 Tästä lähtien te olette puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä puhuin teidän kanssanne.
4 Pysykää minussa, ja minä olen teissä. Niin kuin oksa ei pysty antamaan hedelmää omasta sielustaan, ellei pysy viinipuussa, samoin ette tekään, ellette pysy minussa.
5 Minä, minä olen se viinipuu, ja te oksat. Joka pysyy minussa, ja minä hänessä, tämä tuottaa paljon hedelmää, koska ilman minua te ette pysty tekemään mitään.
6 Mutta ellei joku pysy minussa, hän tulee heitetyksi pois, ulkopuolelle, niin kuin oksa, joka karsitaan ja kootaan nippuun, ja heitetään siihen tuleen poltettavaksi.
7 Mutta jos te pysyisitte minussa, ja minun sanani pysyisi teissä, kaikki, mitä te tahdotte pyytää, on teille tapahtuva.
8 Tässä isä kirkastetaan, että te tuotatte paljon hedelmää, ja olisitte minun oppilaani.
9 Samoin kuin minun isäni rakasti minua, minäkin olen teitä rakastanut. Pysykää minun armossani, minun omani!
10 Jos te pidätte minun käskyni, te pysytte minun rakkaudessani. Samoin minä olen pitänyt minun isäni käskyt, ja minä pysyn hänen rakkaudessaan.
11 Nämä minä olen puhunut teidän kanssanne, että minun iloni olisi teissä, ja teidän ilonne olisi täytetty.
12 Tämä on minun käskyni, että te rakastaisitte toinen toistanne, samoin kuin minä olen teitä rakastanut.
13 Tästä suurempaa rakkautta ei ole, kuin että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.
14 Te olette minun ystäväni, jos te teette kaiken, mitä minä teille käsken.
15 En minä siis kutsu teitä työntekijöiksi, koska työntekijä ei tiedä, mitä hänen herransa tekee, mutta minä olen kutsunut teitä ystävikseni, koska kaiken, mitä minä kuulin minun isältäni, olen tehnyt teille tunnetuksi.
16 Ette te ole minua valinneet, vaan minä valitsin teidät, ja osoitin teidät, että te myös menisitte tuottamaan hedelmää, ja teidän hedelmänne pysyisivät, että kaikki, mitä te pyydätte, minun isäni antaa teille, minun nimessäni.
17 Nämä minä käsken teille, että rakastaisitte toinen toistanne.
18 Ja jos maailma inhoaa teitä, tietäkää, että se on inhonnut minua ennen teitä.
19 Ja jos he maailmasta olisivat, maailma olisi rakastanut omaansa. Vaan te ette ole maailmasta, sillä minä olen teidät valinnut maailmasta; tämän tähden maailma inhoaa teitä.
20 Muistakaa se sana, jonka minä olen teille sanonut, ettei työntekijä ole herraansa suurempi. Jos he minua vainoavat, he vainoavat myös teitä, ja jos he pitävät minun sanani, he pitävät myös teidän sananne.
21 Vaan nämä kaikki he tekevät teille minun nimeni tähden, sillä he eivät tunne häntä, joka lähetti minut.
22 Jos minä en olisi tullut puhumaan heidän kanssaan, ei heillä olisi syntiä, mutta nyt heillä ei ole puolustusta heidän synneilleen.
23 Ja joka vihaa minua, vihaa myös minun isääni.
24 Ja jos minä olisin tehnyt niitä tekoja heidän silmiensä edessä, niitä, joita ei kukaan toinen ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä, mutta nyt he näkivät, ja he inhosivat minua, sekä minun isääni.
25 Että täyttyisi se sana, joka on kirjoitettu siinä heidän kirjoitetussa sanassaan, että ”he inhosivat minua rahatta”.
26 Mutta kun se puolustaja tulee, hän, jonka minä lähetän teille minun isäni luota, se totuuden henki, hän, joka lähtee minun isäni luota; hän on todistava minusta.
27 Myös te todistatte, te, jotka alusta asti olette olleet minun kanssani.

Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/johannan.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti