tiistai 18. heinäkuuta 2017

Matteus luvut 18-23




Matteus luvut 18-23

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.

18 luku

1 Sillä hetkellä ne oppilaat tulivat Jeshuan luokse, ja sanoivat, ”kuka siis on suuri taivasten kuningaskunnassa?”
2 Ja Jeshua kutsui erään poikalapsen, ja asetti hänet seisomaan heidän keskelleen.
3 Ja hän sanoi, ”amen, minä sanon teille, että ellette muutu ja tule lapsen kaltaiseksi, ette ole pääsevä sisään taivasten kuningaskuntaan.”
4 Sen tähden, joka taivuttaa sielunsa, niin kuin tämä lapsi, hän on oleva suuri taivasten kuningaskunnassa.
5 Ja kuka ottaa vastaan kuin tällaisen lapsen, minun nimessäni, ottaa vastaan minut.
6 Ja jokainen, joka loukkaa yhtäkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minun kauttani, hänestä pidetään huoli, että aasin myllynkivi laitetaan hänen kaulaansa, ja hänet upotetaan meren syvyyteen.
(”Joka uskoo minuun”, olisi eri prepositio, esim. לי. ”Minun kauttani” sopii kieliopillisesti. Pkach on ”pitää huolta” jostain, tai läpimurto. Ilmeisesti aasia käytettiin myllynkiven pyörittämiseen.)

7 Voi sitä loukkausten maailmaa! Sillä loukkausten on pakko tulla, mutta voi sitä miestä, jonka käden kautta ne loukkaukset tulevat!
8 Mutta jos sinun kätesi tai sinun jalkasi on sinulle loukkaukseksi, leikkaa se pois, ja heitä luotasi. Sinulle on hyvä, että pääset sisälle elämään, kun olet rampa tai kädetön, eikä se, kun sinut molempien käsien tai molempien jalkojen kanssa heitetään iankaikkiseen tuleen.
9 Ja jos sinun silmäsi on sinulle loukkaukseksi, kaiva se pois ja heitä se luotasi. Sinulle on hyvä, että yhden silmän kanssa pääset sisälle elämään, eikä se, kun sinut molempien silmien kanssa heitetään helvetin tuleen.
10 Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä, sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä näkevät koko ajan minun taivaallisen isäni kasvot.
11 Sillä Ihmisen Poika on tullut, että kadonnut tulisi saamaan elämän.
12 Miltä se teistä näyttää; jos miehellä on sata lammasta, ja niistä yksi eksyy, eikö hän jätä ne 99 vuorelle, ja mene etsimään sitä eksynyttä?
13 Ja jos hän löytää sen, amen, minä sanon teille, että hän iloitsee siitä enemmän kuin niistä 99:stä, jotka eivät olleet eksyneet.
14 Samoin ei ole teidän taivaallisen isänne tahto, että yksikään näistä vähäisistä menehtyisi.
15 Mutta jos sinun veljesi satuttaa sinua, mene, nuhtele häntä kahden kesken – ainoastaan häntä – ja jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi.
16 Ja jos hän ei sinua kuule, ota kanssasi yksi tai kaksi mukaasi, koska kahden tai kolmen todistajan suun kautta kaikki sana vahvistetaan.
17 Mutta jos hän ei heitäkään kuule, kerro seurakunnalle. Mutta jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle kuin veronkerääjä ja kuin pakana.
18 Ja amen, minä sanon teille, että kaikki, mitä te sidotte maassa, on oleva sidottu taivaissa, ja mitä te vapautatte maassa, on oleva vapaa taivaissa.
19 Vielä minä sanon teille, että jos kaksi teistä on maan päällä yksimielisiä mistä tahansa asiasta, jota he pyytävät, se on heille tuleva, minun Isältäni, joka on taivaissa.
20 Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.
(Talmudissa (tract berakoth) on vastaava ikivanha raamatun opetus; ”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee” (Mal.3:16), ”tarvitaan kaksi tai kolme puhumaan keskenään, ja missä kaksi tai kolme opiskelee Jumalan sanaa, sinne kirkkauden läsnäolo tulee heidän keskelleen.” Jos lause oli jo Jeesuksen aikana tunnettu, hän siis sanoo itse olevansa tuo shekina.)

21 Silloin Keefa tuli hänen luokseen ja sanoi; minun Herrani, jos minun veljeni rikkoo minua vastaan, kuinka monta kertaa minä annan hänelle anteeksi? Seitsemänkin kertaa?
22 Jeshua sanoi hänelle; minä sanon sinulle, ei seitsemän, vaan 77 kertaa seitsemän.
23 Tämän tähden taivasten kuningaskunta on verrattavissa mieheen, kuninkaaseen, joka tahtoi tehdä tiliä palvelijoistaan.
24 Ja kun hän alkoi sitä tekemään, hänelle tuotiin yksi, joka oli hänelle velkaa kymmenen tuhatta.
(Kakra on rahayksikkö, yleensä käännetään ”talentti”.)

25 Ja kun hänellä ei ollut mitään, millä maksaa, käski hänen isäntänsä, että on myytävä hänet ja hänen vaimonsa, ja hänen lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja hänen oli maksettava.
26 Ja se palvelija lankesi alas, kumarsi häntä ja sanoi, ”minun herrani, ajattele minun henkeäni, ja minä maksan kaiken sinulle.”
27 Ja hänen herransa armahti sitä palvelijaa, ja vapautti hänet, ja antoi hänen velkansa anteeksi.
28 Mutta tuo palvelija meni pois, ja löysi yhden kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria. Ja hän otti hänet kiinni ja kuristi häntä, ja sanoi hänelle, ”anna minulle se, mitä olet minulle velkaa!”
29 Ja se hänen kanssapalvelijansa lankesi hänen jalkoihinsa, ja pyysi häneltä ja sanoi, ”ajattele minun henkeäni, ja minä maksan sinulle.”
30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni, heitti hänet vankilaan, kunnes hän olisi antava hänelle sen, mitä oli hänelle velkaa.
31 Mutta kun hänen kanssapalvelijansa näkivät sen, se oli heille hyvin surullista, ja he tulivat ja paljastivat herralleen kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Sitten hänen herransa kutsui hänet luokseen ja sanoi hänelle, ”sinä paha palvelija, minä annoin sinulle kaiken sen velan anteeksi, kun sinä sitä minulta pyysit.”
33 Eikö sinunkin pitäisi myös armahtaa kanssapalvelijaasi, niin kuin minä armahdin sinut?
34 Ja hänen herransa vihastui ja johdatti hänet ruoskijoille, kunnes hän olisi maksava kaiken, mitä oli hänelle velkaa.
35 Samoin on teille tekevä minun isäni, joka on taivaissa, ellette anna sydämestänne veljillenne anteeksi heidän rikkomuksiaan.

19 luku

1 Ja tapahtui, kun Jeshua oli lopettanut nämä puheet, hän lähti Galileasta, ja tuli Jehudin seudulle, Jordananin taakse.
2 Ja hänen perässään tuli paljon kansaa, ja hän paransi heidät siellä.
3 Ja hänen luokseen tuli fariseuksia, ja koettelivat häntä ja sanoivat, ”onko miehelle luvallista, että eroaa vaimostaan, mistä syystä tahansa?”
4 Mutta hän vastasi ja sanoi heille, ”ettekö ole lukeneet, että hän alusta asti teki heidät mieheksi ja naiseksi?”
5 Ja sanoi, ”tämän tähden mies jättäköön isänsä ja äitinsä, ja yhtyköön vaimoonsa, ja he kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”
6 Siksi he eivät ole kaksi, vaan yksi ruumis. Sen tähden, minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ihmisen ei tule erottaa.
7 He sanoivat hänelle, ”miksi Moshe sitten käski antaa erokirjan ja lähettää hänet pois?”
8 Hän sanoi heille, ”tukeakseen teidän sydäntenne kovuutta, Moshe salli teille sen, että eroatte vaimoistanne. Mutta alusta niin ei ollut.”
9 Mutta minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan, joka ei ole avionrikkojakaan, ja ottaa toisen, tekee aviorikoksen, ja joka ottaa eronneen, tekee aviorikoksen.
10 Hänen oppilaansa sanoivat hänelle, ”jos syytökset miehen ja vaimon välillä ovat tällaiset, ei pitäisi ottaakaan vaimoa.”
11 Mutta hän sanoi heille, ”ei jokainen sitä voi ottaa vastaan, vaan tämä puhe on sellaisille, joille se on suotu.”
12 Sillä on uskollisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat näin syntyneet, ja on uskollisia, jotka ihmislasten kautta ovat uskollisiksi tulleita, ja on uskollisia, sellaisia, jotka ovat sielunsa valmistaneet, taivasten kuningaskunnan tähden. Joka voi tämän vastaanottaa, ottakoon!
13 Silloin hänelle tuotiin lapsia, että hän asettaisi kätensä heidän päälleen, ja rukoilisi. Ja hänen oppilaansa nuhtelivat heitä.
(Tällainen rukoustapa ei kuulunut leeviläiselle papistolle. Sen sijaan, mielenkiintoista kyllä, 1QApGen eli ”Genesis Apocryphon” kertoo meille, että Abrahamkin rukoili asettamalla kätensä toisen päälle. Ja Jakob siunasi Josefin pojat. Maininnat käsien päälle laittamisesta ovat harvinaisia.)

14 Mutta hän, Jeshua, sanoi heille, ”antakaa lasten tulla minun luokseni, älkääkä kieltäkö heitä, sillä sellaisten, kuin nämä ovat, on taivasten kuningaskunta.”
15 Ja hän laittoi kätensä heidän päälleen, ja meni sieltä pois.
16 Ja yksi tuli, lähestyi ja sanoi hänelle, ”hyvä opettaja, mitä hyvää on tehtävä, että minulle olisi iankaikkinen elämä?”
17 Mutta hän sanoi hänelle, ”miksi sinä kutsut minua hyväksi? Ei ole hyvää, muuta kuin ainoastaan Jumala. Mutta jos sinä tahdot elämään sisälle, pidä käskyt.”
18 Hän sanoi hänelle, ”mutta mitkä?” Jeshua sanoi hänelle, ”älä tapa, äläkä tee huorin, äläkä varasta, äläkä todista valheellista todistusta.”
19 Ja kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi kuin omaa sieluasi.
20 Tuo nuorukainen sanoi hänelle, ”nämä kaikki minä olen pitänyt, lapsuudestani saakka. Missä minä olen puutteellinen?”
21 Jeshua sanoi hänelle, ”jos sinä tahdot tulla täydelliseksi; mene, myy omaisuutesi ja anna köyhille, ja sinulle on oleva aarre taivaissa, ja tule minun perässäni.”
22 Mutta tuo nuorukainen kuuli tämän sanan, ja meni pois surullisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23 Mutta Jeshua sanoi oppilailleen, ”amen, minä sanon teille, että rikkaan on vaikea päästä sisään taivasten kuningaskuntaan.”
24 Mutta vielä minä sanon teille, että helpompi on köyden mennä neulan silmästä sisään, kuin rikkaan mennä sisään Jumalan kuningaskuntaan.
(Kameli, tarkalleen dromedaari, on gamla ja paksu köysi on gamala, molemmat kirjoitetaan גמלא, joten molemmat lukutavat ovat oikein. Molemmat ovat kieliopillisesti tähän sopivia substantiiveja. Valitsin itse köyden, koska purkamalla säikeisiin, ts kovalla työllä, se onnistuu. Kameli sulkisi rikkaat kokonaan ulkopuolelle. Teoria Jerusalemissa olleesta kameliportista on mielestäni vähän epämääräinen, kyseinen portti kun nimettiin vasta myöhäisellä keskiajalla.)

25 Mutta kun ne oppilaat kuulivat sen, he olivat hyvin hämmästyneitä, ja sanoivat, ”kuka sitten pystyy elämään?”
26 Jeshua katsoi heihin ja sanoi heille, ”ihmisten kanssa tämä ei ole mahdollista, mutta Jumalan kanssa kaikki on mahdollista.”
27 Silloin Keefa vastasi ja sanoi hänelle, ”katso, me olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua. Mitä siis me siitä saamme?”
28 Jeshua sanoi heille, ”amen, minä sanon teille, että te, jotka olette minua seuranneet; siinä uudessa maailmassa, kun Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, myös te istutte kahdellatoista istuimella ja tuomitsette Israelin kahtatoista heimoa.”
29 Ja jokainen, joka luopuu talosta, tai veljestä tai sisaresta, tai isästä tai äidistä, tai vaimosta tai lapsista, tai kylästä, minun nimeni tähden, on saava satakertaisesti, ja perivä iankaikkisen elämän.
30 Mutta monet ensimmäiset ovat oleva viimeisiä, ja viimeiset ensimmäisiä.

20 luku

1 Sillä taivasten kuningaskunta on miehen, talon isännän kaltainen, joka lähti aamunkoitossa palkkaamaan työmiehiä viinitarhalleen.
2 Mutta hän sopi työmiesten kanssa denarista päivässä, ja lähetti heidät viinitarhalleen.
3 Ja hän lähti ulos kolmannella hetkellä, ja näki toisia, jotka seisoivat torilla ja olivat työttömiä.
4 Ja hän sanoi heille, ”menkää myös te siihen viinitarhaan, ja minä annan teille sen, mikä on oikeaa.”
5 Mutta nämä menivät, ja hän lähti ulos vielä kuudennella ja yhdeksännellä hetkellä, ja teki samoin.
6 Ja yhdennentoista hetken lähellä hän lähti ulos, ja löysi toisia, jotka seisoivat ja olivat työttömiä. Ja hän sanoi heille, ”mitä te seisotte kaiken päivää ja olette työttömiä?”
7 He sanoivat hänelle, ”eipä ole kukaan meitä palkannut.” Hän sanoi heille, ”menkää myös te siihen viinitarhaan, ja te saatte sen, mikä on oikeaa.”
8 Mutta kun oli ilta, viinitarhan isäntä sanoi palkanlaskijalleen, ”kutsu työmiehet, ja anna heille heidän palkkansa, ja aloita viimeisestä, ja ensimmäiseen saakka.”
9 Ja nämä, jotka tulivat yhdennellätoista hetkellä, saivat denarin. Denarin.
10 Ja kun ne ensimmäiset tulivat, he toivoivat, että saisivat enemmän, ja hekin saivat denarin. Denarin.
11 Ja kun he saivat sen, he valittivat talon isännälle.
12 Ja sanoivat, ”nämä viimeiset ovat tehneet työtä yhden hetken, sinä olet tehnyt heidät samanarvoisiksi meidän kanssamme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja kuumuuden!”
13 Mutta hän vastasi, ja sanoi yhdelle heistä, ”ystäväni, en minä sinulle vääryyttä tee. Etkö ollut sopinut kanssani denarista?”
14 Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon antaa tälle viimeiselle saman kuin sinullekin.
15 Tai eikö minulle ole luvallista tehdä omallani, mitä tahdon, tai oletko kateellinen siksi, että minä olen hyvä?
16 Samoin on oleva viimeiset ensimmäisinä, ja ensimmäiset viimeisinä. Sillä monet ovat kutsutut, ja harvat valittuja.
17 Mutta oli tulossa se, kun Jeshua oli menevä ylös Jerusalemiin, ja hän otti ne kaksitoista oppilasta vierelleen, ja ohjeisti heitä ja sanoi heille;
18 Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika luovutetaan papiston johtajille ja kirjanoppineille, ja hänet tuomitaan kuolemaan.
19 Ja hänet luovutetaan kansakunnille, ja he pilkkaavat häntä, ja ruoskivat hänet, ja teloittavat hänet, ja kolmantena päivänä hän on nouseva.
(”teloittavat” on sanatarkasti ”ripustavat hänet puuhun”, futuurimuoto.)

20 Silloin häntä lähestyi Zebdin poikien äiti - hän ja hänen poikansa – ja hän kumarsi häntä ja pyysi häneltä jotain;
21 Mutta hän sanoi hänelle, ”mitä sinä haluat?” Hän sanoi hänelle, ”sano, että nämä poikani istuisivat sinun kuningaskunnassasi, yksi oikealla puolellasi ja yksi vasemmalla puolellasi.”
22 Jeshua vastasi ja sanoi, ”te ette tiedä, mitä te pyydätte. Pystyttekö te juomaan sen maljan, jonka minä tulen juomaan, tai ottamaan sen kasteen, jolla minut kastetaan?” He sanoivat hänelle, ”me pystymme.”
23 Hän sanoi heille, ”minun maljani te juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, teidätkin kastetaan. Mutta se, että istuisitte oikealla ja vasemmalla, ei ole minun annettavissani, vaan se on niille, jotka minun Isäni on siihen valmistanut.”
24 Mutta kun ne kymmenen kuulivat sen, he vihastuivat näille kahdelle veljekselle.
25 Ja Jeshua kutsui heidät luokseen ja sanoi heille, ”te tiedätte, että kansakuntien johtajat ovat heidän herroinaan, ja heidän päämiehillään on käskyvalta heihin.”
26 Sillä tavalla ei ole teidän keskuudessanne, vaan joka teistä tahtoo olla suuri, olkoon teidän orjanne.
27 Ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, olkoon teidän palvelijanne.
28 Niin myös ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, ja antamaan oman sielunsa, lunastukseksi monien puolesta.
29 Ja kun Jeshua lähti Jerikosta, hänen perässään tuli suuri kansanjoukko.
30 Ja katso, kaksi sokeaa oli istumassa tien sivussa, ja kun he kuulivat Jeshuan kulkevan siitä, he huusivat ja sanoivat, ”armahda meitä, minun Herrani, Davidin poika!”
31 Mutta se väkijoukko nuhteli heitä, että olisivat hiljaa, ja he korottivat ääntään sitä enemmän, ja sanoivat, ”meidän Herramme, Davidin poika, armahda meitä!”
32 Ja Jeshua pysähtyi, ja kutsui heidät luokseen ja sanoi, ”mitä te tahdotte, että teille tekisin?”
33 He sanoivat hänelle, ”meidän Herramme; että meidän silmämme aukenisivat.”
34 Ja Jeshua armahti heitä, ja kosketti heidän silmiään, ja siinä silmänräpäyksessä heidän silmänsä aukenivat, ja he menivät hänen perässään.

21 luku

1 Ja kun hän lähestyi Jerusalemia ja tuli Beet - Fageen, Öljymäen rinteelle, Jeshua lähetti kaksi oppilastaan,
(Beit Fage,  viikunatalo.)

2 ja sanoi heille, ”menkää siihen kylään, joka on tuossa vastapäätä, ja heti te löydätte aasin, joka on sidottu, ja varsan sen kanssa. Päästäkää se irti ja tuokaa minulle.”
3 Ja jos joku sanoo teille jotain, sanokaa hänelle, että meidän Herramme tarvitsee niitä, ja lähettäkää ne heti tänne.
4 Mutta tämä tapahtui, että täyttyisi se, mitä on puhuttu sen profeetan kautta, joka sanoo,
5 Sanokaa tytär Tsionille, katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle, nöyrä hän on, ja ratsastaa aasilla, ja varsalla, aasin tamman pojalla.
6 Ja ne oppilaat menivät, ja tekivät niin kuin Jeshua käski heitä.
7 Ja he toivat sen aasin, ja varsan, ja asettivat vaatteitaan varsan päälle, ja Jeshua ratsasti sen yllä.
8 Ja se kansan paljous levitti vaatteitaan tielle, mutta toiset leikkasivat puista oksia ja laittoivat niitä tielle.
(Tässä käytetty sana puu , אילן, ilan, on yleisnimi hedelmää tuottaville puille.)

9 Mutta nämä kansanjoukot, jotka menivät hänen edellään ja tulivat hänen perässään, huusivat ja sanoivat, ”hoosianna Davidin pojalle, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran Jumalan nimessä, hoosianna korkeudessa!”
(Oshanna on hebreaa ja transliteroitu arameaan. Hosha’na, pelasta meidät.)

10 Ja kun hän astui sisään Jerusalemiin, koko kaupunki oli hämmästyksissään, ja he sanoivat, ”kuka tämä on?”
11 Mutta kansanjoukko sanoi, ”tämä on Jeshua, se profeetta, joka on Galilean Natsareth’sta”.
12 Ja Jeshua meni sisään Jumalan temppeliin, ja ajoi ulos kaikki ne, jotka ostivat ja myivät temppelissä, ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja niiden istuimet, jotka myivät kyyhkysiä.
13 Ja hän sanoi heille, ”kirjoitettu on, että ’minun huoneeni on kutsuttava rukoushuoneeksi’, mutta te olette tehneet siitä varkaiden luolan.”
14 Ja temppelissä hänelle tuotiin sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.
15 Mutta kun pappien johtajat ja fariseukset näkivät ne ihmeteot, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat temppelissä ja sanoivat ”hoosianna Davidin pojalle”, se pahastutti heitä.
16 Ja he sanoivat hänelle, ”kuuletko sinä, mitä nämä sanovat?” Jeshua sanoi heille, ”niin, ettekö ole entisajoista asti lukeneet, että lasten ja imeväisten suusta minä olen ylistyslaulun valmistanut?”
(Jälleen kerran, Psalmin 8 lainaus ei mene yhdenkään nykyaikana tunnetun tekstin mukaan.)

17 Ja hän jätti heidät, ja lähti kaupungin ulkopuolelle, Beit - Aniaan, ja yöpyi siellä.
18 Mutta aamulla, kun hän palasi kaupunkiin, hän oli nälkäinen.
19 Ja hän näki yhden viikunapuun, tien reunassa, ja hän tuli sen luokse, eikä löytänyt siitä mitään – ainoastaan lehtiä. Ja hän sanoi sille, ”ei ole sinussa oleva enää milloinkaan hedelmää”, ja samassa se viikunapuu kuivettui.
20 Ja oppilaat näkivät sen, ja ihmettelivät ja sanoivat, ”kuinka se viikunapuu silmänräpäyksessä kuivettui?”
21 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”amen, minä sanon teille, että jos teissä olisi uskoa, ettekä epäröi, te ette ainoastaan tee tätä viikunapuulle, vaan te myös sanotte tälle vuorelle, että nouse ja hyppää mereen, ja se on tapahtuva.”
22 Ja kaiken, mitä te pyydätte rukouksen kautta, ja uskotte, te tulette saamaan.
23 Ja kun Jeshua tuli temppeliin, lähestyivät pappien johtajat ja kansan vanhimmat häntä, kun hän opetti, ja sanoivat hänelle, ”millä vallalla sinä näitä teet, ja kuka sinulle antoi tämän käskyvallan?”
24 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”minä myös kysyn teiltä yhden sanan, ja jos kerrotte sen minulle, myös minä sanon teille, millä käskyvallalla minä nämä teen.”
25 ”Mistä Johannan’n kaste oli? Oliko se taivaista vai ihmisistä?” Mutta he neuvottelivat keskenään, ja sanoivat, että ”jos sanomme, taivaista, hän sanoo meille, miksi sitten ette uskoneet häntä?”
26 Ja sanoessamme ”ihmisistä”, saamme pelätä tuota kansanjoukkoa, sillä he kaikki pitivät häntä, Johannan’ia, kuin profeettana.
27 He vastasivat ja sanoivat hänelle, ”me emme tiedä.” Jeshua sanoi heille, ”en minäkään sano teille, minkä käskyvallan kautta minä näitä teen.”
28 Mutta miltä teistä näyttää; oli yksi mies, jolla oli kaksi poikaa. Ja hän kutsui ensimmäisen luokseen, ja sanoi hänelle, ”poikani, mene tänään viinitarhaan töihin.”
29 Mutta hän vastasi ja sanoi, ”minä en halua.” Mutta myöhemmin hän katui, ja meni.
30 Ja hän tuli toisen luokse, ja sanoi hänelle samoin. Mutta hän vastasi ja sanoi, ”menen, herrani”, eikä mennyt.
31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon? He sanoivat hänelle, ”se ensimmäinen.” Jeshua sanoi heille, ”amen, minä sanon teille, että veronkerääjät ja huorat menevät ennen teitä Jumalan kuningaskuntaan.”
32 Sillä Johannan tuli teidän luoksenne, vanhurskauden tien kautta, ettekä te uskoneet, mutta veronkerääjät ja huorat uskoivat. Mutta vaikka te näitte, te ette myöhemminkään katuneet, että olisitte hänen kauttaan uskoneet.
33 Kuulkaa toinenkin vertaus; oli eräs mies, talon isäntä, ja hän istutti viinitarhan ja ympäröi sen aidalla, ja kaivautti siihen viinipuristamon, ja rakennutti siihen tornin, ja antoi sen työmiesten hoitoon ja lähti matkalle.
34 Mutta kun hedelmän aika oli tullut, hän lähetti omia palvelijoitaan työmiesten luokse, että lähettäisivät hänelle hänen viinitarhansa hedelmiä.
35 Ja ne työmiehet sitoivat hänen palvelijansa, ja he pahoinpitelivät ja kivittivät ja tappoivat hänet.
36 Ja taas hän lähetti toisia palvelijoita, joita oli enemmän kuin se ensimmäinen, ja heille tehtiin samoin.
37 Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen oman poikansa, sanoen, ”varmasti he arvostavat poikaani.”
38 Mutta kun työmiehet näkivät sen pojan, he sanoivat keskenään, ”tämä on se perillinen. Tulkaa, tappakaamme hänet, ja ottakaamme hänen perintöosansa.”
39 Ja he veivät hänet kiinniotettuna ulos viinitarhasta, ja tappoivat hänet.
40 Sen tähden silloin, kun viinitarhan isäntä tulee, mitä hän on tekevä näille työmiehille?
41 He sanoivat hänelle, ”ne pahat hän pahasti hävittää, ja viinitarhan hän antaa toisten hoidettavaksi, sellaisille työmiehille, jotka antavat hänelle hedelmää aikanaan.”
42 Jeshua sanoi heille, ”ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet, että se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulman pääksi. Herran luota tämä on, ja se on ihmeellistä meidän silmissämme?”
43 Tämän tähden minä sanon teille, että Jumalan kuningaskunta otetaan teiltä pois, ja se annetaan kansakunnalle, joka tekee hedelmää.
44 Ja kuka tämän kiven päälle putoaa, särkyy, ja jokainen, joka siihen kompastuu, rikkoo itsensä.
45 Ja kun pappien johtajat jafariseukset kuulivat hänen vertauksensa, he tiesivät, että hän oli puhunut heitä vastaan.
46 Ja he etsivät tilaisuutta ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansanjoukkoa, koska he pitivät häntä kuin profeettana.

22 luku

1 Ja taas Jeshua vastasi vertauksen kautta, ja sanoi;
2 Taivasten kuningaskunta on verrattavissa mieheen, kuninkaaseen, joka valmisti pojalleen hääjuhlaa.
3 Ja hän lähetti palvelijoitaan, että kutsuisivat kutsuttuja siihen hääjuhlaan, mutta he eivät tahtoneet tulla.
4 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, ja sanoi, ”kerro niille kutsutuille, että katso, minun ateriani on valmiina, ja minun härkäni ja vasikkani on teurastettu, ja kaikki on valmista – tulkaa hääjuhlaan!”
5 Mutta he kieltäytyivät, ja menivät, yksi pellolleen ja toinen kauppapaikalleen.
6 Mutta ne loput ottivat kiinni hänen palvelijansa, ja pahoinpitelivät ja tappoivat heidät.
7 Mutta kun kuningas kuuli siitä, hän vihastui, ja lähetti oman sotajoukkonsa tuhoamaan nämä murhaajat, ja polttamaan heidän kaupunkinsa.
8 Silloin hän sanoi palvelijoilleen, ”hääjuhla on valmiina, ja nämä, jotka olivat kutsuttuja, eivät olleet siihen arvollisia.”
9 Sen tähden, menkää teiden äärille, ja kutsukaa hääjuhlaan kaikki, kenet löydätte.
10 Ja nämä palvelijat lähtivät teille, ja kokosivat kaikki, joita löysivät, hyvät ja pahat, ja häätalo täyttyi vieraista.
11 Ja kuningas astui sisään, nähdäkseen vieraat, ja hän näki siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin.
12 Ja sanoi hänelle, ”ystäväni, kuinka sinä olet tänne sisälle tullut, kun sinulla ei ole hääjuhlan pukua?” Mutta hän oli sanaton.
13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille, ”sitokaa hänen kätensä ja jalkansa, ja heittäkää hänet siihen pimeyden luomukseen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”
14 Sillä monet ovat kutsuttuja, ja harvat valittuja.
15 Sitten fariseukset menivät neuvottelemaan, että kuinka he saisivat hänet kiinni sanan kautta.
16 Ja he lähettivät hänen luokseen oppilaitaan, Herodeksen huonekunnan kanssa, ja he sanoivat hänelle, ”opettaja, me tiedämme, että sinulla on totuus, ja sinä opetat Jumalan Tooraa totuudessa, etkä suosi ketään, sillä sinä et ole puolueellinen.”
17 Sen tähden, sano meille, miltä sinusta näyttää, onko luvallista antaa henkilöveroa keisarille vai ei?
18 Mutta Jeshua tiesi heidän pahantahtoisuutensa, ja sanoi, ”miksi te puolueelliset koettelette minua?”
19 ”Näyttäkää minulle henkilöveron denari.” Niin hänelle tuotiin denari.
20 Ja Jeshua sanoi heille, ”kenen kuva tämä on, ja kirjoitus?”
21 He sanoivat, ”keisarin.” Hän sanoi heille, ”Sen tähden, antakaa keisarin omat keisarille ja Jumalan omat Jumalalle.”
22 Ja kun he kuulivat tämän, he hämmästyivät, ja jättivät hänet ja menivät pois.
23 Sinä päivänä häntä lähestyivät saddukeukset, ja he sanoivat hänelle, ”eihän kuolleille ole elämää?” Ja he kysyivät sitä häneltä.
24 Ja he sanoivat hänelle, ”opettaja, Moshe sanoi meille, että jos mies kuolee ilman lapsia, ottakoon hänen veljensä hänen vaimonsa, ja nostakoon siemenen veljelleen.”
25 Mutta meidän luonamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kuoli, eikä hänen vaimonsa jättänyt lapsia veljelleen.
26 Samoin myös toinen, ja myös kolmas, seitsemänteen saakka.
27 Mutta heidän kaikkien jälkeen myös se vaimo kuoli.
28 Sen tähden, kenelle näistä seitsemästä hän on oleva vaimo, ylösnousemuksessa, sillä he kaikki olivat hänet ottaneet?
29 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia, ettekä Jumalan voimaa.”
30 Sillä kuolleiden ylösnousemuksessa ei oteta vaimoja, eikä naisia miehille, vaan he ovat taivaissa niin kuin Jumalan enkelit.
31 Mutta kuolleiden ylösnousemuksesta; ettekö te ole lukeneet sitä, mitä on teille sanottu Jumalasta, joka sanoi,
32 Että minä olen Abrahamin Jumala, Ishakin Jumala, Jakobin Jumala, eikä Jumala ole kuolleiden, vaan elävien.
33 Ja kun se kansanjoukko kuuli hänen opetuksensa, he olivat hämmästyksissään.
34 Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli saanut zadokilaiset hiljaisiksi, he kokoontuivat yhteen.
35 Ja yksi heistä, joka tunsi kirjoitetun sanan, kysyi häneltä, koetellen häntä;
36 Opettaja, mikä on se suuri käsky kirjoitetussa sanassa?
37 Mutta Jeshua sanoi hänelle, että ”rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi.”
38 Tämä on se suuri, ja ensimmäinen käsky.
39 Ja toinen, joka on sen vertainen, että ”rakasta lähimmäistäsi kuin omaa sieluasi.”
40 Näissä kahdessa käskyssä riippuvat Toora ja profeetat.
41 Mutta kun fariseukset olivat koolla, Jeshua kysyi heiltä;
42 Ja hän sanoi, ”mitä te sanotte Messiaasta, kenen poika hän on?” He sanoivat hänelle, ”Davidin poika.”
(Tähän aikaan juutalaisilla oli väittely siitä, onko Messias Davidin poika – rauhan ruhtinas – vai Josefin poika - sodan ruhtinas. Asiasta on paljon keskustelua mm. Talmudin lehdillä.)

43 Hän sanoi heille, ”ja kuinka David hengessä kutsui häntä Herraksi, sillä hän sanoi;”
44 Herra sanoi minun Herralleni, istu oikealle puolelleni, kunnes minä asetan sinun vastustajasi sinun jalkojesi alle.
45 Sen tähden, jos David kutsui häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?
46 Ja kukaan ei voinut hänelle antaa vastausta, eikä kukaan uskaltanut enää siitä päivästä lähtien häneltä kysyä.

23 luku

1 Sitten Jeshua puhui sen kansanjoukon kanssa, ja oppilaidensa kanssa,
2 Ja hän sanoi heille, ”Moshen istuimen yllä istuvat kirjanoppineet ja fariseukset,”
3 Sen tähden kaikki, mitä he käskevät teidän pitää, pitäkää ja tehkää, mutta älkää heidän tekojensa mukaan, sillä he puhuvat, mutta eivät tee.
4 Ja he sitovat raskaita taakkoja, ja asettavat niitä ihmisten hartioille, mutta omilla sormillaan he eivät tahdo niitä koskettaakaan.
5 Ja kaikki tekonsa he tekevät, että ihmiset näkisivät, sillä he pitkittävät rukouksiaan, ja pehmentävät viittojensa tupsuja.
6 Ja he rakastavat johtajien asemaa juhlissa, ja johtajien tuoleja kokouspaikoissa.
7 Ja ”shalom!” kauppapaikoissa, ja että ihmiset kutsuisivat heitä suuriksi.
8 Mutta älkää te kutsuko ketään suureksi, sillä hän, yksi, on teille ”suuri”. Mutta te kaikki olette veljiä.
9 Ja isäksi älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä hän on yksi, joka on teidän taivaallinen isänne.
10 Älkääkä kutsuko ketään johtajaksi, koska teidän johtajanne, Messias on yksi.
11 Mutta hän, joka teidän keskuudessanne on oleva suuri, olkoon teidän palvelijanne.
12 Sillä joka korottaa oman sielunsa, nöyryytetään, ja kuka nöyryyttää sielunsa, korotetaan.
13 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, puolueelliset, jotka syötte leskien kodit uhrin kautta, jotka venytätte pitkiksi rukouksianne – tämän tähden te saatte suuremman tuomion.
14 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, puolueelliset, jotka suljette taivasten kuningaskunnan ihmisten edestä, sillä te ette itse ole sisälle menossa, ja niille, jotka ovat menossa, te ette salli heidän mennä.
15 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, puolueelliset, jotka matkustelette merellä ja maassa, tehdäksenne yhden käännynnäisen, ja kuka sellaiseksi tulee, te teette hänestä helvetin lapsen, kaksi kertaa enemmän kuin itse olette.
16 Voi teitä, sokeat oppaat, jotka sanotte, että kuka vannoo temppelin kautta, ei ole mitään, mutta kuka vannoo temppelissä olevan kullan kautta, on siihen sitoutunut.
17 Tyhmät ja sokeat, kumpi on suuri, kulta vai temppeli, joka sen kullan pyhittää?
18 Ja kuka vannoo alttarin kautta, ei ole mitään, mutta kuka vannoo sen lahjan kautta, joka on sen päällä, on siihen sitoutunut.
19 Tyhmät ja sokeat, kumpi on suuri, lahja vai alttari, joka sen lahjan pyhittää?
20 Sen tähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken sen kautta, mitä on sen päällä.
21 Ja kuka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttaan, joka siinä asustaa.
22 Ja kuka vannoo taivasten kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttaan, joka sen päällä istuu.
23 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, puolueelliset, jotka annatte kymmenyksiä mintusta ja tillistä ja kuminasta, ja hylkäätte kirjoitetun sanan kunnioitettavat asiat; tuomion ja armon ja uskollisuuden. Mutta nämä on pakko tehdä, älkääkä näitä hylätkö.
24 Te sokeat oppaat, jotka siivilöitte hyttysen ja nielette kamelin!
25 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, puolueelliset, jotka pesette maljan ja astian ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja vääryyttä!
26 Sokeat fariseukset; puhdistakaa ensin se maljan ja astian sisäpuoli, että myös se ulkopuoli olisi puhdas!
27 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, puolueelliset, jotka olette samanlaisia kuin ne haudat, joita te valkaisette ulkopuolelta, että niiden ulkonäkönsä ovat kauniita, mutta sisäpuolelta ne ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikenlaista saastutusta!
28 Samoin myös te, te näytätte ihmislapsille vanhurskailta, ja sisäpuolelta te olette täynnä vääryyttä ja puolueellisuutta.
29 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, puolueelliset, jotka rakennatte profeettojen hautoja ja koristelette vanhurskaiden hautaholveja!
30 Ja te sanotte, että jos olisimme isiemme päivissä, emme olisi olleet osallisia profeettojen vereen.
31 Te siis todistatte omia sielujanne vastaan, että te olette niiden lapsia, jotka murhasivat profeetat.
32 Ja myös te; täyttäkää isienne mitta!
33 Käärmeet, te kyykäärmeiden jälkeläiset, kuinka pakenisitte helvetin tuomiota?
34 Katso, tämän tähden minä lähetän luoksenne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita; joitakin te murhaatte ja teloitatte, ja joitakin ruoskitte kokouspaikoissanne, ja vainoatte heitä kaupungista kaupunkiin.
35 Niin on siis tuleva teidän yllenne kaikki vanhurskaiden veri, joka on maan päällä vuodatettu, vanhurskaan Abelin verestä, Sakarjan, Barakian pojan vereen saakka, hänen, jonka te murhasitte temppelin ja alttarin välille.
(Talmudissa on mielenkiintoinen kertomus Sakarjan verestä, joka kupli kiehuvan kaltaisena maassa, kunnes babylonialaiset olivat vuodattaneet tarpeeksi papiston verta. Heidän omien historian kirjojensa mukaan Sakarjan kuollessa ”urim ja tummim” lakkasivat vastaamasta, ja enkeli lakkasi ilmestymästä ylipapille. Vuosisatoja myöhemmin, sama enkeli ilmestyy uudelleen Johanneksen isälle, josta Luukas meille kertoo... Abelin verestä (tai ”veristä”) on niin paljon kirjoituksia juutalaisessa historiassa, että niistä saisi paksun kirjan.)

36 Amen, minä sanon teille, että kaikki nämä tulevat tämän sukupolven päälle.
37 Jerusalem, Jerusalem, profeettojen murhaaja ja kivittäjä, näiden, jotka on sen luokse lähetetty! Kuinka monta kertaa olenkaan minä tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipensä alle, ja te ette ole tahtoneet.
38 Katso, teidän talonne jäävät autioiksi.
39 Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästä lähtien näe, ennen kuin sanotte, että ”siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”

Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/matthew.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti