tiistai 18. heinäkuuta 2017

Matteus luvut 12-17




Matteus luvut 12-17

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.

12 luku

1 Siihen aikaa Jeshua oli sapattina kävelemässä viljapellolla, ja hänen oppilaillaan oli nälkä, ja he alkoivat poimia tähkiä ja syödä niitä.
2 Mutta kun fariseukset näkivät heidät, he sanoivat hänelle, ”katso, sinun oppilaasi tekevät sellaista, mitä ei ole luvallista tehdä sapattina”.
3 Mutta hän sanoi heille, ”ettekö ole lukeneet, mitä David teki, hänelle tuli nälkä, ja niille, jotka olivat hänen kanssaan?”
4 Kuinka hän meni sisään Jumalan huoneeseen, ja söi Herran, Jumalan pöydän leipää, eikä hänelle ja niille, jotka hänen kanssaan olivat, ollut luvallista siitä syödä, vaan yksin ainoastaan papeille.
5 Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit temppelissä saastuttavat sapattia, ja ovat silti ilman rikosta?
6 Mutta minä sanon teille, että tässä on suurempi kuin temppeli.
7 Mutta jos olisitte tienneet, mitä tämä on, ”armoa minä tahdon, enkä uhria”, ette olisi tuominneet näitä, jotka eivät ole rikkoneet.
8 Sillä ihmisen poika on sapatin herra.
9 Ja Jeshua lähti sieltä, ja tuli heidän kokouspaikkaansa.
10 Ja hänet vietiin yhden miehen luokse, jonka käsi oli kuivettunut, ja he kysyivät häneltä ja sanoivat, että ”onko sapattina luvallista parantaa?” – kuin häntä kiusatakseen.
11 Mutta hän sanoi heille, ”kuka teidän keskellänne on se mies, jolla on yksi lammas, ja jos se putoaa kuoppaan sapatin päivänä, hän ei tartu siihen ja nosta sitä ylös?”
12 Mutta kuinka paljon suurempi onkaan ihminen, kuin lammas! Sen tähden sapattina on luvallista tehdä sitä, mikä on kaunista.
13 Sitten hän sanoi tuolle miehelle, ”ojenna kätesi”, ja hän ojensi kätensä, ja se palautui sellaiseksi, kuin oli toinenkin.
14 Ja fariseukset lähtivät ja pitivät neuvottelua häntä vastaan, että kuinka saisivat hänet tapetuksi.
15 Mutta Jeshua tiesi sen, ja poistui sieltä, ja hänen perässään meni paljon väkijoukkoa, ja hän paransi heidät kaikki.
16 Ja hän varoitti heitä, etteivät paljastaisi häntä.
17 Että täyttyisi se, mitä on sanottu profeetta Ishaia’n kautta, joka sanoo;
18 Katso, minun palvelijani, josta minä iloitsen; rakkaani, josta minun sieluni riemuitsee. Minä laitan henkeni hänen päälleen, ja hän on julistava tuomion kansakunnille.
19 Ei hän riitele eikä huuda, eikä hänen ääntään kuulla kauppapaikoilla.
20 Murtunutta ruokoa hän ei särje, ja välkkyvää lamppua hän ei sammuta, kunnes hän on tuonut tuomion niille, joille hänellä on suosio.
21 Ja hänen nimensä kautta kansakunnat toivovat.
22 Silloin tuotiin hänelle yksi riivattu, mykkä ja sokea, ja hän paransi hänet, kuten ”mykät ja sokeat, puhuvat ja näkevät”.
23 Ja kaikki väkijoukko oli ihmeissään, ja he sanoivat, että ”eikö tämä ole se Davidin poika?”
24 Mutta kun fariseukset kuulivat, he sanoivat, tämä ei aja riivaajia pois kuin Baal - Zebub’n, demonien pään kautta.
(Zohar mainitsee useaan otteeseen, että demonien ”pää” on Ashmodii, joka myös opetti Salomolle ”Salomon Testamentti” - nimellä tuntemamme teoksen. Arameassa on kaksi eri sanaa demoneille, shaida ja diiva. En tiedä, mitä eroa niillä on, eikä sillä varmaan ole merkitystäkään. Interlineaarisessa käytän diivasta demonia ja shaida, riivaaja.)

25 Mutta Jeshua tiesi heidän suunnitelmansa, ja sanoi heille, ”kaikki kuninkuus, joka jakautuu omaa sieluaan vastaan, tuhoutuu, ja jokainen talo ja kaupunki, joka jakautuu omaa sieluaan vastaan, ei pysy pystyssä”.
26 Ja jos satana ajaa pois satanan, hän on jakautunut omaa sieluaan vastaan. Kuinka hänen kuningaskuntansa sitten pysyy pystyssä?
27 Jos minä ajan demoneja pois Baal - Zebub’n kautta, kenen kautta teidän lapsenne ajavat niitä pois? Tämän tähden he tulevat olemaan teidän tuomarinne.
28 Ja jos minä ajan demonit pois Jumalan hengen kautta, on Jumalan kuningaskunta tullut lähelle.
29 Tai kuinka kukaan pystyy menemään sisään jonkun voimallisen taloon, ja ryöstää hänen tavaroitaan? Mutta jos hän ensin sitoo sen voimallisen, ja sitten hän ryöstää hänen talonsa.
30 Kuka ei ole minun kanssani, hän on minua vastaan, ja kuka ei minun kanssani kokoa, hän hajottamalla hajottaa.
31 Tämän tähden minä sanon teille, että kaikki synnit ja pilkat annetaan ihmislapsille anteeksi, mutta joka pilkkaa sitä henkeä, sellaisille ihmislapsille ei anneta anteeksi.
32 Ja jokaiselle, joka sanoo sanaa ihmisen poikaa vastaan, annetaan kaikki anteeksi, mutta joka puhuu pyhyyden henkeä vastaan, hänelle ei anneta anteeksi tässä maailmassa, eikä siinä maailmassa, jota valmistetaan.
33 Tehkää hyvän puun hyvää hedelmää, tai tehkää pahan puun pahaa hedelmää. Sillä hedelmästään puu tunnetaan.
34 Te käärmeiden jälkeläiset, kuinka te pystyisitte hyvää puhumaan, te, jotka olette pahoja? Sillä sydämen täyteydestä suu puhuu.
35 Hyvä mies tuo hyvyyden aarrevarastosta hyvyyttä, ja paha mies tuo pahuuden aarrevarastosta pahuutta.
36 Sillä minä sanon teille, että jokaisesta turhasta sanomastaan sanasta, ihmislapset antavat vastauksensa tuomion päivänä.
37 Sillä sanoistasi sinut vanhurskautetaan, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.
(Tässä ei ole tavallista ”tuomita” - verbiä. Sama sana on samassa muodossa Room.7:13, jossa kreikan vastine tälle sanalle on ”tehdään syntiseksi”, mikä sopii täydellisesti tähän.)

38 Silloin vastasi eräitä ihmisiä kirjanoppineista ja fariseuksista, ja he sanoivat hänelle, ”opettaja, me tahdomme, että näemme sinulta merkin”.
(Merkki on määräisessä muodossa, tässä tarkoitettiin jotain tiettyä Messiaan merkkiä, ei mitä tahansa merkkiä.)

39 Mutta hän vastasi ja sanoi heille, ”paha ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkiä, ja sitä merkkiä ei sille anneta – vaan profeetta Joonan merkki”.
40 Sillä niin kuin Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, näin on ihmisen poika oleva maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä.
41 Niniveläiset miehet nousevat tuomiolle tämän sukupolven kanssa, ja tuomitsevat sen, sillä he tekivät parannuksen Joonan julistuksen kautta, ja katso, tässä on suurempi kuin Joona.
42 Etelän kuningatar nousee tuomiolle tämän sukupolven kanssa, ja tuomitsee sen, sillä hän tuli maan äärestä, että kuulisi Shlimonin viisautta, ja katso, täällä on hän, joka on suurempi kuin Shlimon.
43 Mutta aina, kun epäpuhdas henki lähtee pois ihmisestä, se vaeltelee vedettömissä paikoissa, ja etsii lepoa, eikä sitä löydä.
44 Silloin se sanoo, ”minä palaan talooni, josta minä lähdin pois”, ja se menee, ja löytää sen tyhjänä ja siivottuna ja koristeltuna.
45 Silloin tuo menee, kanssaan seitsemän muuta henkeä, jotka ovat siitä pahempia, ja he astuvat sisään ja oleskelevat siinä, ja sen miehen loppu on oleva pahempi kuin hänen alkunsa. Näin on tapahtuva tälle pahuuden sukupolvelle.
46 Mutta kun hän oli puhumassa väkijoukolle, tulivat hänen äitinsä ja veljensä, seisoivat ulkona ja yrittivät päästä puhumaan hänen kanssaan.
47 Mutta eräs mies sanoi hänelle, ”katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja yrittävät päästä puhumaan kanssasi”.
48 Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka hänelle puhui, ”kuka on minun äitini ja ketkä ovat minun veljeni?”
49 Ja hän ojensi kätensä oppilaidensa puoleen ja sanoi, ”katso, minun äitini, ja katso, minun veljeni!”
50 Sillä jokainen, joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa, on minun veljeni ja sisareni, ja äitini.


13 luku

1 Mutta sinä päivänä Jeshua lähti siitä talosta, ja istui meren rannalle.
2 Ja hänen luokseen oli kokoontuneena paljon kansaa, niin että hän asettui istumaan veneeseen, ja kaikki se väkijoukko seisoi meren rannalla.
3 Ja hän puhui paljon heidän kanssaan vertausten kautta, ja hän sanoi, ”katso, kylväjä lähti kylvämään”.
4 Ja kun hän kylvi, jotkut putosivat tien sivuun, ja lintu tuli ja söi ne.
5 Ja toiset putosivat kallion päälle, missä ei ollut paljoa maaperää, ja ne versoivat hetken, koska siinä maassa ei ollut syvyyttä.
6 Mutta kun aurinko nousi kuumentamaan, ja koska sillä ei ollut sitä juurta, se kuihtui.
7 Ja toiset putosivat orjantappuroiden sekaan, ja ne orjantappurat nousivat ja tukahduttivat ne.
8 Ja toiset putosivat hyvään maahan, ja ne tuottivat hedelmää; osa sata ja osa kuusikymmentä, ja osa kolmekymmentä.
9 Kenellä on kuulevat korvat, kuulkoon!
10 Ja hänen oppilaansa tulivat paikalle, ja he sanoivat hänelle, ”miksi olet puhumassa heidän kanssaan vertausten kautta?”
11 Mutta hän vastasi ja sanoi heille, ”teidän on annettu tuntea taivasten kuningaskunnan salaisuudet, mutta heille ei ole annettu”.
12 Sillä kenellä on, hänelle annetaan lisää, ja hänelle vielä lisätään.
13 Ja jolla ei ole, häneltä otetaan. Tämän tähden minä puhun heidän kanssaan vertausten kautta, että ne, jotka näkevät, eivät näe, ja kuulevat, eivätkä kuule, eivätkä ymmärrä.
(Jakeen alku kuuluu osassa tekstejä edellisen jakeen loppuun. Critical ja Bauscher menevät tämän mukaan, Codex Khabouris on tietenkin vain sanoja peräkkäin, ilman mitään jaenumeroita.)

14 Ja heissä täyttyy se Ishaia’n profetia, joka sanoo, että ”kuulemalla kuulette, ettekä ymmärrä, ja näkemällä näette, ettekä käsitä”.
15 Sillä paadutettu on tämän kansan sydän, ja korviensa kautta he vaikeasti kuulevat, ja silmänsä he ovat sulkeneet, etteivät silmiensä kautta näkisi, ja korviensa kautta kuulisi, ja sydämissään ymmärtäisi ja kääntyisi, ja minä heidät parantaisi.
16 Mutta hänen siunauksensa teille; teidän silmänne näkevät, ja teidän korvanne kuulevat.
17 Sillä amen, minä sanon teille, että monet profeetat ja vanhurskaat ovat ikävöineet, että näkisivät, mitä te näette, eivätkä nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä he kuulleet.
18 Mutta te, kuunnelkaa se vertaus siitä siemenestä;
19 Jokainen, joka kuulee kuningaskunnan sanaa, eikä ymmärrä sitä itsessään, paha tulee ja sieppaa pois sen sanan, joka oli kylvetty hänen sydämessään. Tämä on se, joka on tien viereen kylvetty.
20 Mutta se, joka kallion päälle kylvettiin, on sellainen, joka kuulee sanaa ja ottaa sen hetkessä vastaan iloiten.
21 Mutta hänessä ei ole juuria, vaan hän on hetkellinen, ja kun on joku ahdistus, tai vainoja, sanan tähden, se hajoaa heti pois.
22 Mutta se, joka on orjatappuran keskelle kylvetty, on sellainen, joka kuulee sanaa, ja tämän maailman huolet ja hyvinvoinnin petollisuus tukahduttavat hänessä sen sanan, niin ettei hän tee hedelmää.
23 Mutta, se, joka on kylvetty hyvän maan päälle, on hän, joka kuulee minun sanani, ja ymmärtää, ja tuottaa hedelmää, ja tekee, osa sata ja osa kuusikymmentä, ja osa kolmekymmentä.
24 Toisen vertauksen hän toi vertauksena heille, ja sanoi, ”taivasten kuningaskunta on sellaisen miehen kaltainen, joka kylvi peltoonsa hyvää siementä”.
25 Ja kun ihmiset nukkuivat, hänen vastustajansa tuli ja kylvi lustetta vehnän keskelle, ja lähti pois.
26 Mutta kun ruoho kasvoi ja teki hedelmää, silloin nousivat esiin myös lusteet.
27 Ja sen talon herran palvelijat lähestyivät ja sanoivat hänelle, ”herramme, katso, etkö sinä kylvänyt hyvää siementä peltoosi? Mistä sen lusteet ovat tulleet?”
28 Mutta hän sanoi heille, ”se mies, vastustaja, on tämän tehnyt”. Hänen palvelijansa sanoivat hänelle, ”tahdotko sinä, että menemme ja keräämme ne sieltä?”
29 Mutta hän sanoi heille, että ”ettekö te silloin, kun keräätte lustetta, vedä pois myös vehnää niiden kanssa?”
30 Antakaa molempien kasvaa yhdessä sadonkorjuuseen saakka, ja sadonkorjuun aikaan minä sanon niittäjille, ”valitkaa ensin lusteet, ja sitokaa heidät nippuihin, poltettaviksi, mutta vehnä – kootkaa heidät minun aittaani”.
31 Toisen vertauksen hän toi vertauksena heille, ja sanoi, ”taivasten kuningaskunta on sinapinsiemenen jyvän kaltainen, jonka mies on laittanut kylvämäänsä peltoon”.
32 Ja on niistä kaikista siemenistä vähäisin, mutta kasvaneena on kaikkia kasveja suurempi, ja siitä kasvaa puu, niin että taivasten linnut tulevat, asettuvat sen oksille.
33 Toisen vertauksen hän sanoi heille, ”taivasten kuningaskunta on hiivan kaltainen, jonka vaimo otti, kätki kolmeen mitalliseen taikinaa, kunnes se kaikki oli paisunut”.
34 Kaikki nämä Jeshua puhui väkijoukolle vertausten kautta, eikä hän puhunut heille ilman vertausta.
35 Että täyttyisi se, mikä on sanottu sen profeetan kautta, joka sanoo, ”minä avaan suuni vertauksissa, ja julistan salatut, jotka ovat olleet ennen maailman perustamista”.
36 Silloin Jeshua jätti ne väkijoukot, ja hän tuli taloon, ja hänen oppilaansa tulivat hänen luokseen ja sanoivat hänelle, ”selitä meille se vertaus lusteista ja pellosta”.
37 Mutta hän vastasi ja sanoi heille, ”hän, joka kylvi sen hyvän siemenen, on ihmisen poika”.
38 Ja pelto on maailma, mutta hyvä siemen ovat kuningaskunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapsia.
39 Mutta se vastustaja, joka ne kylvi, on satana, mutta se sadonkorjuu on maailman loppu, mutta ne niittäjät ovat enkelit.
40 Sen tähden, niin kuin nuo lusteet, jotka kootaan ja tulessa poltetaan – näin on oleva tämän maailman lopussa.
41 Ihmisen poika on lähettävä enkelinsä, ja he valitsevat hänen kuningaskunnastaan kaikki kompastuskivet ja vääryyden tekijät.
42 Ja heidät heitetään tulen olemukseen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
43 Silloin vanhurskaat loistavat niin kuin aurinko heidän isänsä kuningaskunnassa. Jolla on kuulevat korvat, kuulkoon!
44 Vielä taivasten kuningaskunta on aarteen kaltainen, joka on kätketty peltoon, se, jonka mies löysi, ja kätki sen, ja ilostaan meni, myi kaiken, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
45 Vielä taivasten kuningaskunta on kauppiaan kaltainen, joka oli etsimässä kalliita helmiä.
46 Mutta kun hän löysi sen yhden arvokkaan helmen, hän meni luottavaisesti, myi kaiken, mitä hänellä oli, ja osti sen.
47 Vielä taivasten kuningaskunta on verkon kaltainen, joka heitettiin mereen, ja siihen kerääntyi kaikkia lajeja.
48 Ja kun se oli täynnä, se tuotiin meren rannalle, ja he istuivat ja valitsivat hyvät astioihin, ja pahat heitettiin ulkopuolelle.
49 Näin on oleva maailman lopussa. Enkelit lähtevät, ja erottelevat pahat vanhurskaiden keskuudesta.
50 Ja heidät heitetään tulen olemukseen – siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
51 Jeshua sanoi heille, ”oletteko ymmärtäneet nämä kaikki?” He sanoivat hänelle, ”kyllä, meidän herramme”.
52 Hän sanoi heille, ”tämän tähden on jokainen kirjanoppinut, jolle on opetettu taivasten kuningaskunnasta, miehen kaltainen, talon herran, joka tuo aarrevarastostaan uutta ja vanhaa”.
53 Ja tapahtui, että kun Jeshua lopetti nämä vertaukset, poistui hän siitä paikasta.
54 Ja hän tuli omaan kaupunkiinsa, ja opetti heille heidän kokouspaikoissaan, että he ihmettelisivät ja sanoisivat, ”mistä hänelle on tullut tämä viisaus ja voimateot?”
55 Eikö tämä ole sen rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Mirjam, ja veljensä Jakob ja Jose, ja Shimeon ja Jehuda?
56 Ja kaikki hänen sisarensa – katso, he ovat meidän luonamme, sen tähden, mistä henelle on tullut kaikki nämä?
57 Ja he olivat loukkaantuneet häneen. Mutta Jeshua sanoi heille, ”ei ole profeetta halveksittu, paitsi omassa kaupungissaan ja omassa kodissaan”.
58 Eikä hän tehnyt siellä monia voimallisia tekoja, heidän epäuskonsa tähden.

14 luku

1 Mutta siihen aikaan neljännesruhtinas Herodes kuuli Jeshuan maineesta.
2 Ja hän sanoi palvelijoilleen, ”tämä on Johannan, kastaja, hän on noussut kuolleista. Tämän tähden nämä voimateot tapahtuvat hänen kauttaan”.
3 Sillä hän, Herodes, oli ottanut kiinni Johannanin, ja sitonut hänet ja heittänyt hänet vankihuoneeseen, veljensä Filippoksen vaimon, Herodian tähden.
4 Sillä Johannan oli sanonut hänelle, että ”ei ole luvallista, että hän olisi vaimosi”.
5 Ja tahtoi tappaa hänet, ja hän pelkäsi kansaa, joka piti häntä kuin profeettana.
6 Mutta kun oli Herodeksen syntymäpäivä, tanssi Herodian tytär vieraiden edessä, ja se miellytti häntä, Herodesta.
7 Tämän tähden hän valalla vannoi antavansa hänelle mitä tahansa, mitä hän pyytää.
8 Mutta koska hänen äitinsä oli häntä ohjannut, hän sanoi, ”anna minulle tänne lautasella Johannan kastajan pää”.
9 Ja se murehdutti kuningasta, mutta sen valan ja vieraiden tähden, hän käski, että se annetaan hänelle.
10 Ja hän lähetti katkaisemaan Johannan’n pään vankilaan.
11 Ja hänen päänsä tuotiin lautasella, ja annettiin sille tytölle, ja hän vei sen äidilleen.
12 Ja hänen oppilaansa tulivat, ottivat hänen ruumiinsa, hautasivat ja kertoivat Jeshualle.
13 Mutta kun Jeshua kuuli sen, hän lähti sieltä veneellä erämaan maakuntaan, yksinäisyyteen, ja kun väkijoukot kuulivat sen, menivät he kaupungeista maata pitkin hänen perässään.
14 Ja Jeshua tullessaan alas, näki sen suuren väkijoukon, ja hän armahti heitä ja paransi heidän sairaansa.
15 Mutta kun oli ilta, tulivat hänen oppilaansa hänen luokseen, ja sanoivat hänelle, ”tämä paikka on erämaa, ja aikaakin on kulunut. Lähetä tuo ihmisten väkijoukko, että menisivät kyliin ja ostaisivat syötävää.”
16 Mutta hän sanoi heille, ”ei heidän tarvitse mennä. Antakaa te heille syötävää.”
17 Mutta he sanoivat hänelle, ”meillä ei ole täällä mitään, ainoastaan viisi leipää ja kaksi kalaa.”
18 Jeshua sanoi heille, ”tuokaa ne tänne, minulle.”
19 Ja hän käski väkijoukkoja lepäämään maahan, ja hän otti nämä viisi leipää ja kaksi kalaa, ja katsoi taivaisiin, ja siunasi ja mursi ja antoi ne oppilailleen, ja oppilaat asettivat ne väkijoukoille.
20 Ja he kaikki söivät ja tulivat ravituiksi, ja tähteiden jäännös koottiin kahteentoista täyteen koriin.
21 Mutta näitä miehiä, jotka söivät, oli viisi tuhatta, ilman naisia ja lapsia.
22 Ja heti hän vaati oppilaitaan lähtemään veneellä, ja menemään hänen edellään toiselle puolelle, kunnes hän olisi lähettänyt väkijoukot pois.
23 Ja kun hän oli lähettänyt väkijoukon pois, hän nousi sille vuorelle, rukoilemaan yksinäisyydessä, ja kun oli pimeää, hän oli siellä yksinäisyydessä.
24 Ja vene oli monen stadia - mitan päässä maasta, kun se heittelehti suuresti aalloista, sillä tuuli oli vastainen.
25 Mutta yön neljännellä vartiohetkellä Jeshua tuli heidän luokseen, veden yllä kävelemällä.
26 Ja hänen oppilaansa näkivät hänen kävelevän veden päällä, ja he vapisivat ja sanoivat, ”onko tämä näky valhetta?” – ja he huusivat pelosta.
27 Mutta hän, Jeshua, puhui heidän kanssaan sillä hetkellä, ja sanoi, ”ymmärtäkää, että MINÄ OLEN. Älkää pelätkö!”
(Sanonta ”ota sydämeesi”, sisäistä, ymmärrä, tulee lev (sydän) – sanasta. Minä olen, taas on oma ainutlaatuinen sanontansa arameassa.)

28 Ja Keefa vastasi ja sanoi hänelle, ”Herrani, jos sinä olet hän, käske minua tulemaan luoksesi, veden päällä.”
29 Mutta Jeshua sanoi hänelle, ”tule”, ja Keefa lähti veneestä, ja käveli veden päällä, tullakseen Jeshuan luokse.
30 Ja kun hän näki, että tuuli oli kova, hän pelkäsi ja alkoi uppoamaan. Ja hän korotti äänensä ja sanoi, ”minun Herrani, pelasta minut!”
31 Ja sillä hetkellä meidän Herramme ojensi kätensä, ja otti hänet, ja sanoi hänelle, ”sinä vähäuskoinen, miksi epäröit?”
(Bar satha, on sanonta, jonka voisi kääntää ”silmänräpäys”. ”Hetken poikanen”, sanatarkasti.)

32 Ja kun he nousivat veneeseen, tuuli lakkasi.
33 Ja he, jotka olivat veneessä, kumarsivat häntä ja sanoivat, ”todellakin, sinä olet Jumalan poika!”
34 Ja he matkustivat, ja tulivat Gennasarin maalle.
35 Ja sen paikan ihmiset tunnistivat hänet, ja lähettivät sanaa kaikkiin ympäröiviin kyliin, ja hänelle tuotiin kaikki nämä, jotka oli tehty todella sairaiksi.
36 Ja he pyysivät häntä, että saisivat edes koskettaa, vain hänen vaatteensa reunaa, ja nämä, jotka koskettivat, paranivat.
(Kanaf on vaatteen reuna. Se voi olla paljon muutakin, Jastrow s.651 antaa sanalle myös merkityksiä siipi, sulka, ja symboli uskosta Jumalaan. Sanaa käytetään esim. Targumissa Malakian kirjan lopulla, ”parantuminen siipien alla” – näin aramea yhdistää tapahtuman vanhoihin profetioihin. Alkuseurakunnan aikainen lukija osasi ajatella tällä tavalla, koska profeettoja vielä luettiin paljon.)

15 luku

1 Silloin tuli Jeshuan luokse fariseuksia, ja kirjanoppineita, jotka olivat Jerusalemista, ja sanoivat;
2 Miksi sinun oppilaasi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä vastaan, eivätkä pese käsiään, kun syövät leipää?
3 Jeshua vastasi, ja sanoi heille, ”miksi myös te rikotte Jumalan käskyä vastaan, omien perinnäissääntöjenne tähden?”
4 Sillä Jumala sanoi, ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ja ”joka vastustaa isäänsä ja äitiään, kuolemalla kuolkoon.”
(Matscha on vastustaa, ”olla kovaotsainen”, ei sen enempää eikä vähempää. Otsa, ensisijaisesti.)

5 Mutta te sanotte; jokainen, joka sanoo isälle tai äidille, ”minun lahjastani en minä mitään hyödy”, eikä hänen tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiään.
6 Ja te teette tyhjäksi Jumalan sanan, teidän perinnäissääntönne tähden.
7 Te puolueelliset, kauniisti on Jesaja profetoinut teitä vastaan, ja hän sanoi;
8 Tämä kansa kunnioittaa minua huultensa kautta, mutta heidän sydämensä ovat todella kaukana minusta.
9 Ja turhaan he ylistävät minua, kun opettavat ihmislasten käskyjen opetuksia.
10 Ja hän kutsui sitä väkijoukkoa ja sanoi heille, ”kuulkaa ja ymmärtäkää,”
11 Ei sellainen, joka menee suusta sisään, saastuta ihmislasta, vaan sellainen, joka lähtee suusta ulos – tämä saastuttaa ihmisen.
12 Silloin hänen oppilaansa lähestyivät, ja sanoivat, ”tiedätkö, että ne fariseukset, jotka kuulivat tämän sanan, suuttuivat?”
13 Mutta hän vastasi ja sanoi heille; jokainen sellainen istutus, joka ei ole minun isäni, joka on taivaissa, istuttama, tuhotaan.
14 Muutenkin, he ovat sokeita sokeiden oppaita. Mutta jos sokea johdattaa sokeaa, he molemmat putoavat kuoppaan.
15 Ja Shimeon Keefa vastasi, ja sanoi hänelle, ”Herrani, selitä meille tämä vertaus.”
16 Mutta hän sanoi heille; ettekö te vieläkään ymmärrä?
17 Ettekö te tiedä, että se, mikä menee suusta sisään, menee vatsaan, ja sieltä ulosteen kautta heitetään pois?
18 Mutta se, mikä suusta lähtee ulos, lähtee sydämestä, ja se on sitä, mikä saastuttaa ihmislasta.
19 Sillä sieltä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset; aviorikokset, murhat, haureudet, varkaudet, valheelliset todistukset, jumalanpilkka.
20 Nämä ovat sellaisia, jotka saastuttavat ihmislapsen. Mutta jos mies syö, pesemättä käsiään, se ei saastuta.
21 Ja Jeshua lähti sieltä, ja tuli Tyyron ja Siidonin seudulle.
22 Ja katso, kanaanilainen vaimo niiltä seuduilta tuli, huutaen ja sanoen, ”Herrani, Davidin poika, armahda minua! Tyttäreni on pahasti riivaajan kiusaamana!”
23 Mutta hän ei vastannut sanallakaan. Ja hänen oppilaansa tulivat, ja pyysivät häneltä ja sanoivat, ”vapauta hänet, joka huutaa meidän perässämme.”
24 Mutta hän vastasi ja sanoi; ei minua ole lähetetty heitä varten, vaan niiden lampaiden luokse, jotka ovat eksyneet Israelin huoneesta.
25 Mutta hän tuli kumartaen häntä, ja sanoi, ”Herrani, auta minua!”
26 Hän sanoi hänelle; ei ole kaunista, ottaa lasten leipiä, ja heittää niitä koirille.
27 Mutta hän sanoi; niin, Herrani, myös koirat syövät niistä palasista, jotka putoavat heidän isäntiensä pöydästä, ja he saavat elää.
28 Silloin Jeshua sanoi hänelle; oi vaimo, suuri on sinun uskosi! Niin tapahtukoon sinulle! – ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.
29 Ja Jeshua lähti sieltä, ja tuli Galilean meren rannalle, ja nousi sille vuorelle, ja istuutui sinne.
30 Ja hänen luokseen tuli suuri väkijoukko, joiden mukana oli ontuvia ja sokeita, ja puhekyvyttömiä ja rampoja, ja monia muita, ja heidät asetettiin Jeshuan jalkojen luokse – ja hän paransi heidät.
31 Niin että se väkijoukko hämmästyi nähdessään nämä mykät, jotka puhuivat, ja rammat, jotka olivat parantuneet, ja ontuvat, jotka kävelivät, ja sokeat, jotka näkivät, ja he ylistivät Israelin Jumalaa.
32 Mutta hän, Jeshua, kutsui oppilaansa ja sanoi; minä säälin tätä väkijoukkoa, sillä katso, kolme päivää he ovat viipyneet minun kanssani, eikä ole, mitä he söisivät. Minä en tahdo lähettää heitä pois, kun he paastoavat, etteivät he uupuisi matkalla.
33 Hänen oppilaansa sanoivat hänelle; mistä me saamme leipää erämaassa, että kaikki tämä väkijoukko tulisi ravituksi?
34 Jeshua sanoi heille, ”kuinka monta leipää teillä on?” He sanoivat hänelle, ”seitsemän, ja pari pikkukalaa.”
35 Ja hän käski väkijoukkoa, että asettuisivat maahan aterioimaan.
36 Ja hän otti nämä seitsemän leipää, ja ne kalat, ja ylisti ja mursi ne, ja antoi oppilailleen, ja oppilaat antoivat ne sille väkijoukolle.
(Shevach on ylistämisen lisäksi ”lisätä, moninkertaistaa”, joten arameassa on tässäkin pieni sanaleikki, kumpi tahansa käännösvaihtoehto on oikein, ja se on ollut Matteuksen ajatuskin.)

37 Ja he kaikki söivät ja tulivat ravituiksi, ja tähteiden jäännös kerättiin – seitsemän täyttä korillista!
38 Mutta niitä, jotka söivät, oli neljä tuhatta miestä, lukuun ottamatta naisia ja lapsia.
39 Ja kun hän oli lähettänyt sen väkijoukon pois, hän nousi veneeseen, ja tuli Magdon seudulle.

16 luku

1 Ja fariseukset ja saddukeukset lähestyivät häntä kiusaten, ja pyysivät häntä näyttämään heille merkin taivaista.
2 Mutta hän vastasi ja sanoi heille; kun on ilta, te sanotte, että on hyvä sää, sillä taivaat punertavat.
3 Ja aamulla te sanotte, ”tänään on myrsky, sillä taivaat punertavat synkästi”. Te puolueelliset, taivasten muotoja te tiedätte, te, jotka niitä seuraatte. Tämän ajan merkkejä te ette tiedä, että ymmärtäisitte.
4 ”Paha ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkiä, eikä sille anneta muuta merkkiä, kuin profeetta Joonan merkki!” Ja hän jätti heidät ja lähti pois.
(Matt.19:3 - 12, Mark.10:2-12 ja targum Malakia 2:16 kertovat meille selkeästi sen ajan ajattelutavasta, johon Jeesus erityisesti puuttui; vaimon sai jättää mistä syystä tahansa, kunhan lakisääteinen erokirja tuli tehdyksi (5Moos.24). En tiedä, miksi nimi Joona kirjoitetaan tässä kohdassa ”Joonan”.)

5 Ja kun hänen oppilaansa tulivat toiselle puolelle, he olivat unohtaneet ottaa leipää mukaansa.
6 Mutta hän sanoi heille; katsokaa, varokaa fariseusten ja saddukeusten hiivaa.
7 Mutta he miettivät keskenään ja sanoivat, ”eihän niitä leipiä otettu mukaan?”
8 Mutta Jeshua tiesi sen, ja sanoi heille, ”mitä te vähäuskoiset ajattelette keskenänne? Että ette ottaneet leipää mukaanne?”
9 Ettekö ole vieläkään ymmärtäneet? Ettekö te muista niitä viittä leipää, viidelle tuhannelle, ja kuinka monta korillista te kokositte?
10 Ettekä sitä, kun heille, neljälle tuhannelle, seitsemän leipää, ja kuinka monta korillista te kokositte?
(Näissä jakeissa (9 - 10) on eri sanat koreista. Kyseessä voi olla toisessa laatikoitakin, tai korien kokoero.)

11 Kuinka te ette ymmärrä, etten minä siitä leivästä teille sanonut, vaan että varoisitte fariseusten ja saddukeusten hiivaa?
12 Silloin he ymmärsivät, ettei hän sanonut, että heidän pitäisi varoa leivän hiivaa, vaan fariseusten ja saddukeusten opetuksia.
13 Mutta kun Jeshua tuli Filippoksen Kesarean alueelle, hän kysyi oppilailtaan, ja sanoi, ”mitä ihmiset minusta sanovat, että olenko minä se Ihmisen Poika?”
14 Mutta he sanoivat, että jotkut sanovat ”Johannan kastaja”, mutta toiset ”Elia” ja toiset ”Jeremia”, tai yksi profeetoista.
15 Hän sanoi heille, ”mutta kenen te sanotte minun olevan?”
16 Shimeon Keefa vastasi, ja sanoi, ”sinä olet se Messias, elävän Jumalan poika.”
17 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”autuas Shimeon, Joonan poika, sillä liha tai veri ei sitä sinulle paljastanut, vaan minun isäni, joka on taivaissa.”
18 Minä myös sanon sinulle, että sinä olet Keefa, ja tämän kallion päälle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit ole ottava sitä omistukseensa.
(Keefa tarkoittaa kallio. Viimeinen sana chasan, חסנ Jes.35:3, ”vahvistakaa kädet”, sama sana käytössä. Chasan on ”vahvistaa” tai ”ottaa valtaansa”. Talmudin mukaan ”tuonelan portteja” on kolme; erämaassa (4Moos.16:33), meressä (Joona 2:3) ja Jerusalemin alueella (Jes.31:9), jossa oli syvä halkeama maassa vielä ristiretkienkin aikaan.)

19 Minä annan sinulle taivasten kuningaskunnan lukot, ja kaikki, mitä te sidotte maassa, on oleva sidottu taivaissa, ja mitä te vapautatte maassa, on oleva vapautettu taivaissa.
(Kelida on sekä avain, että lukko. Ensisijaisesti kalad on ”lukita”. Halusin kuitenkin tuoda mahdollisen vaihtoehdon tähän näkyviin. Mutta eihän lukko toimi ilman avainta, joten avainkin käy tähän.)

20 Silloin hän käski oppilaitaan, etteivät sanoisi kenellekään, että hän on se Messias.
21 Ja siitä lähtien Jeshua alkoi kertomaan oppilailleen, että oli valmistettu, että hän olisi menevä Jerusalemiin, ja kärsivä paljon vanhimpien ja pappien johtajien, ja kirjanoppineiden taholta, ja tulevan tapetuksi, ja että kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.
(Ylipappi olisi kohen gadol. Tässä puhutaan muista ”suurista papeista”.)

22 Ja Keefa otti hänet sivuun, ja alkoi nuhtelemaan häntä ja sanoi, ”Herrani, älköön tällaista sinulle tapahtuko!”
23Mutta hän sanoi Keefalle, vasten kasvoja, ”mene taakseni, syyttäjä! Sinä olet loukkaukseksi minulle - et sinä ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan ihmislasten.”
24 Sitten Jeshua sanoi oppilailleen, että ”joka tahtoo tulla minun perässäni, kieltäköön oman sielunsa, ja kantakoon oman ristinsä, ja tulkoon perässäni.”
(Zekaf on ensisijaisesti hirsipuu. Midrash kertoo Iisakin kantaneen ristiä matkalla uhrattavaksi. Ristin kantaminen edusti juutalaisille itsensä asettamista uhriksi.)

25 Sillä joka tahtoo levon, on menettävä sielunsa, ja joka menettää sielunsa minun tähteni, on sen löytävä.
26 Sillä mitä ihminen hyötyy siitä, jos saa omakseen koko maailman, ja kadottaa sielunsa? Tai mitä ihminen voi antaa oman sielunsa lunnaaksi?
(Sana lunnaista on sama kuin ensihedelmän lahjasta, tai esikoisen lunastamisesta käytetty.)

27 Sillä tulevaisuudessa Ihmisen Poika on tuleva isänsä kirkkaudessa, pyhien enkeliensä kanssa, ja silloin hän on maksava jokaiselle ihmiselle hänen tekojensa mukaan.
(Athid, עתיד, on ”säädetty, valmiina, tulevaisuus” – tulevaisuus sopii parhaiten tähän kohtaan.)

28 Amen, minä sanon teille, että tässä seisoo ihmisiä, jotka eivät ole maistava kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan, joka tulee kuningaskunnassaan

17 luku

1 Ja kuuden päivän jälkeen Jeshua otti mukaansa Keefan ja Jakobin, ja hänen veljensä Johannanin, ja vei heidät hänen kanssaan korkealle vuorelle.
2 Ja Jeshua muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niin kuin valkeus.
3 Ja heille ilmestyivät Moshe ja Elia, jotka puhuivat hänen kanssaan.
4 Mutta Keefa vastasi ja sanoi Jeshualle, ”Herrani, tässä on hyvä olla, ja jos sinä tahdot, me teemme tähän kolme majaa, yksi sinulle ja yksi Moshelle, ja yksi Elialle.”
5 Ja vielä, kun hän oli puhumassa, katso, kirkas pilvi peitti heidät, ja siitä pilvestä lähti ääni, joka sanoi, ”tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt. Häntä kuulkaa!”
6 Ja kun ne oppilaat kuulivat sen, he putosivat kasvoilleen ja olivat hyvin peloissaan.
7 Ja Jeshua tuli heidän lähelleen, ja kosketti heitä, ja sanoi, ”nouskaa, älkää olko peloissanne.”
8 Ja he kohottivat katseensa, eivätkä nähneet ketään – vain Jeshuan yksinään.
9 Ja kun he laskeutuivat alas siltä vuorelta, Jeshua käski heitä ja sanoi heille, ”älkää kertoko tätä näkyä kenenkään ihmisen edessä, ennen kuin Ihmisen Poika on noussut kuolemasta.”
10 Ja hänen oppilaansa kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle, ”miksi siis kirjanoppineet sanovat, että Elian täytyy tulla edellä?”
11 Jeshua vastasi ja sanoi, ”Elia tulee edellä, että kaikki tulisi täydelliseksi”.
12 Mutta minä sanon teille, että katso, Elia on tullut, eivätkä he tunteneet häntä, ja tekivät hänelle kaiken, mitä he tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika on tuleva kärsimään heidän kauttaan.
13 Silloin he ymmärsivät, että hän kertoi heille Johannan kastajasta.
14 Ja kun he tulivat erään väkijoukon luokse, häntä lähestyi mies, joka polvistui polvilleen.
15 Ja sanoi hänelle, ”Herrani, armahda minua! Pojallani on mielisairaus, ja se on tullut pahaksi, sillä monia kertoja hän on pudonnut tuleen ja monia kertoja veteen.”
(Mielisairas, bar agra, ks. 4:24.)

16 Ja minä toin hänet sinun oppilaillesi, eivätkä he pystyneet parantamaan häntä.
17 Jeshua vastasi ja sanoi, ”voi sinä epäuskoinen ja kiero sukupolvi! Kuinka kauan minun on oltava kanssanne, ja kuinka kauan minun täytyy teitä kestää? Tuokaa hänet tänne minulle.”
18 Ja Jeshua nuhteli sitä, ja riivaaja lähti hänestä, ja poika oli siitä hetkestä terve.
19 Sitten oppilaat tulivat Jeshuan lähelle, yksinäisyydessä, ja sanoivat hänelle, ”miksi me emme pystyneet parantamaan häntä?”
20 Jeshua sanoi heille, ”teidän epäuskonne tähden. Sillä amen, minä sanon teille, että jos teissä olisi uskoa sinapinsiemenen jyvän verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle, että ’liiku tästä’, ja se liikkuu, eikä mikään olisi teille vaikeaa.
21 Mutta tämä laji ei lähde muuten kuin paaston ja rukouksen kautta.
22 Mutta kun he matkustivat Galilean kautta, Jeshua sanoi heille, ”on tapahtuva, että Ihmisen Poika tulee ihmislapsen käsien kautta petetyksi.”
23 ”Ja he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän on nouseva.” Ja he tulivat hyvin murheellisiksi.
24 Ja kun he tulivat Kaper - Nahumiin, tulivat nämä, jotka keräävät kahdesti kaksi rahakolikkoa, ja heidän johtajansa sanoi Keefa’lle, ”eikö teidän rabbinne anna niitä kahta kolikkoa?”
25 Hän sanoi heille, ”kyllä.”. Ja kun he tulivat Keefan talon eteen, Jeshua sanoi hänelle, ”miltä näyttää, Shimeon? Keneltä maan kuninkaat ottavat veroja, ja johtajat rahaa? Lapsiltaan vai vierailta?"
26 Shimeon sanoi hänelle, ”vierailta.” Jeshua sanoi hänelle, ”Siispä lapset ovat vapaita lapsia.”
27 Mutta ettemme loukkaa heitä; mene merelle ja heitä onki, ja se ensimmäinen kala, joka nousee – avaa sen suu, ja löydät kolikon. Ota se, ja anna minun puolestani ja omasta puolestasi.

Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/matthew.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti