tiistai 18. heinäkuuta 2017

Korintolaiset 2.kirje luvut 1-6



Toinen kirje korintolaisille luvut 1-6
   
1 luku

1 Paulos, Jeshuan, Messiaan lähettämä, Jumalan tahdon kautta, ja veli Timotheos sille Jumalan seurakunnalle, joka on Korinthos’ssa, ja kaikille niille pyhille, jotka ovat kaikessa Akaiassa.
2 Siunaus teidän kanssanne, ja rauha isältämme Jumalalta, ja meidän Herraltamme Jeshualta, Messiaalta!
3 Siunattu olkoon hän, Jumala, meidän Herramme Jeshuan, Messiaan isä; armon isä ja kaiken lohdutuksen Jumala!
4 Hän, joka lohduttaa meitä niissä kaikissa meidän kärsimyksissämme, että myös me voimme lohduttaa niitä, jotka ovat kaikessa kärsimyksessä; lohduttaa sen kautta, jolla Jumala on meitä lohduttanut.
5 Sillä samoin, kuin Messiaan kärsimykset ovat meille lisääntyneet, siten on myös Messiaan
kautta enentynyt meidän lohdutuksemme.
6 Mutta myös me olemme ahdistetut sen teidän lohdutuksenne puolesta, ja ahdistetut teidän elämänne puolesta, ja jos meitä lohdutetaan, se on, että te saisitte lohdutusta, ja teissä olisi se ahkeruus, että me kestäisimme nämä tuskat, joita myös me kärsimme.
7 Ja meidän toivomme teistä, se on totuus, sillä me tiedämme, että myös te olette osallisia siitä tuskasta; te olette myös osallisia lohdutuksesta.
8 Mutta me tahdomme, että te tietäisitte, meidän veljemme, siitä kärsimyksestä, joka meillä oli Aasiassa, että se meidän kärsimyksemme oli paljon enemmän kuin voimamme, siihen saakka, että olimme lähellä menettää elämämme!
9 Ja meidän sielumme olivat kuolemalle osoitetut, ettei luottamuksemme olisi sielussamme, vaan
Jumalassa, joka nostaa kuolleet.
10 Hänen, joka lunastaa meidät väkivaltaisesta kuolemasta, ja vielä me toivomme että hän lunastaa meidät.
11 Teidän auttaessa esirukouksillanne meidän puolestamme, että se hänen lahjansa, joka meidän luonamme on, olisi tuleva siunaukseksi monien puolesta, ja monet kiittäisivät häntä meidän puolestamme.
12 Sillä meidän kunniamme on tämä; se meidän ajatustemme todistus, joka ahkeroi maailmassa
oikeamielisyydessä ja puhtaudessa, ja Jumalan siunauksessa, eikä ruumiin viisaudessa, ja erityisesti teitä kohtaan.
13 Emme me kirjoita teille toisia asioita, vaan niitä, jotka te tiedätte, jotka te myös tunnistatte. Mutta minä luotan, että te tunnistatte ne loppuun saakka.
14 Samoin kuin tekin tunnistatte osittain, että me olemme teidän kerskauksenne, niin kuin tekin olette meidän omamme siinä meidän Herramme Jeshuan, Messiaan päivässä.
15 Ja tässä luottamuksessa minä tahdoin alusta asti olla, että tulen luoksenne, että te saisitte
kaksinkertaisesti sitä siunausta.
16 Ja minä kuljen ohi, teidän kauttanne, Makedoniaan, ja taas tulen Makedoniasta teidän luoksenne, ja te minun seurassani Juudeaan.
17 Sen tähden, tämä, mitä ajattelin, onko se äkillisesti ajateltu, tai ovatko ne lihan ajatuksia, koska minullahan täytyy olla niissä ”kyllä, kyllä” ja ”ei, ei”?
18 Mutta Jumala, hän on uskollinen, ettei meidän puheemme teidän luonanne ollut ”kyllä” ja ”ei”.
19 Sillä Jumalan poika Jeshua, Messias, jota meidän kauttamme on julistettu teille; minun kauttani ja Silvanus’n kautta, ja Timotheos’n kautta, ei ole ”kyllä” ja ”ei”, vaan hänessä on ”kyllä”.
20 Sillä ne kaikki Jumalan lupaukset hänessä, Messiaassa, ovat ”kyllä”. Tämän tähden me hänen kauttaan annamme ”amen!” Jumalan kunniaksi.
21 Mutta hän, Jumala, tekee meitä todellisemmiksi, teidän kanssanne, Messiaan kautta, hänen, joka meidät voiteli.
22 Ja hän sinetöi meidät, ja antoi vakuudeksi hänen henkensä olemaan meidän sydämissämme.
23 Mutta minä todistan Jumalalle, sielustani, että koska minä säälin teitä, en ole tullut Korinthos’iin.
24 Ei siksi, että me olisimme teidän uskollisuutenne herroina, vaan me olemme auttajia, jotka olemme teidän ilonne siinä uskollisuudessa; sillä siinä te seisotte.

2 luku

1 Mutta tämän minä olin lujasti päättänyt sielussani, etten enää tule heikkoudessa teidän luoksenne.
2 Sillä jos minä murehdutan teitä, kuka minua ilostuttaisi, ellei se, jonka minä olen murehduttanut?
3 Ja minä olen kirjoittanut teille tämän, etteivät nämä surettaisi minua tullessani, ne, joiden tulisi
ilahduttaa minua. Mutta minä luotan teihin kaikkiin, että minun iloni, se on teidän kaikkien.
4 Ja minä olen kirjoittanut nämä teille suuresta kärsimyksestä, ja sydämen tuskasta, monien kyynelten kautta. Ei siksi, että se teitä murehduttaisi, vaan että te tuntisitte sitä runsasta rakkautta, jota minulla on teitä kohtaan.
5 Mutta jos joku surettaa minua, ei hän minua sureta, vaan aiheuttaa kipua teille vähän jokaiselle, ettei se sana teitä kuormittaisi.
6 Mutta hänelle; tälle riittää se nuhtelu, jota hän on saanut monilta.
7 Ja siis toiseksi, hänet täytyy vapauttaa, ja lohduttaa häntä, ettei hän hukkuisi siihen äärimmäiseen heikkouteen; se, joka sillä tavalla on.
8 Tämän tähden minä pyydän teitä, että tekisitte teidän rakkautenne todelliseksi hänessä.
9 Sillä tämänkin tähden minä olen kirjoittanut, että tietäisin koetellen, oletteko te joka asiassa kuuliaisia.
10 Mutta kenet te vapautatte, minäkin. Sillä minä myös sen, mitä olen vapauttanut, olen teidän tähtenne vapauttanut Messiaan läsnäolossa.
(Vapauttamiseen sisältyy merkitys taakseen jättämisestä.)

11 Ettei satana voittaisi meitä, sillä me tunnemme hänen suunnitelmansa.
12 Mutta tullessani Trooas’lle siinä Messiaan toivon sanomassa, ja minulle oli avattu portti Herrassa,
13 minulle ei ollut lepoa hengessäni, sillä en löytänyt veljeäni Titusta. Mutta minä jätin heidät ja lähdin Makedoniaan.
14 Mutta kiitos Jumalalle, joka koko ajan tekee meille sen näytöksen Messiaan kautta, ja paljastaa meissä sen hänen tuntemisensa tuoksun joka paikassa!
15 Sillä me olemme se suloinen tuoksu Messiaan kautta Jumalalle niissä, jotka elävät, ja niissä, jotka tuhoutuvat.
16 Kuoleman tuoksu niille kuolleille, ja elämän tuoksu niille eläville, ja kuka onkaan näihin arvollinen?
17 Sillä me emme ole niin kuin muut, jotka sekoittavat Jumalan sanoja, vaan niin kuin se, joka on
totuudessa, ja niin kuin se, joka on Jumalasta. Jumalan edessä me puhumme Messiaan kautta.

3 luku

1 Aloitammeko me taas alusta osoittamaan teille, mitä me olemme, tai tarvitsemmeko – niin kuin toiset – teille kirjoitettavan käskykirjeen meistä teille, vai kirjoitatteko te määräyksiä meistä?
2 Mutta te olette meidän oma kirjeemme, te, jotka olette kirjoitetut meidän sydämissämme, ja jokaisen tuntemat ja lukemat.
3 Sillä te tiedätte, että te olette se Messiaan kirje meidän palvelutyöstämme, jota ei ole kirjoitettu
musteella, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivitauluihin, vaan niihin sydämen lihatauluihin.
4 Mutta sillä tavalla meillä on se luottamus Messiaassa Jumalaa kohti,
5 sillä meillä ei ole tarpeeksi taitoa ajatella mitään ikään kuin itsestämme, vaan se meidän voimamme on Jumalasta.
6 Hän, joka teki meidät arvollisiksi olemaan sen uuden liiton palvelijoita, ei siinä kirjoituksessa, vaan hengessä. Sillä se kirjoitus tappaa, mutta henki tekee eläväksi.
7 Mutta jos se kuoleman palvelutyö kirjoituksessa oi kaiverrettu kiviin, ja oli siinä kirkkaudessa niin, etteivät Israelin lapset pystyisi katsahtamaankaan Moshe’n kasvoja, sen hänen kasvojensa kirkkauden tähden, sen, joka on lakkautettu,
8 Sen tähden, eikö se hengen palvelutyö olisi runsaampi kirkkaudessa?
9 Sillä jos sille syyllisyyden palvelutyölle oli yksi kirkkaus, kuinka paljon enemmän onkaan vanhurskauden palvelutyöllä kirkkautta!
10 Sillä se ei edes ikään kuin kirkastu, se, jota kunnioitettiin, verrattuna tähän enenevään kirkkauteen.
11 Sillä jos se, mikä on lakkautettu, oli kirkkaudessa, sellainen on oleva kirkkaudessa runsaampaa, joka pysyy.
12 Sen tähden, koska meillä on tämä toivo, me olemme rohkeasti johdatuksessa, runsaasti,
13 eikä niin kuin Moshe, joka nosti sen peitteen kasvojensa päälle, etteivät Israelin lapset näkisi sen päättymistä, joka on lakkautettu.
14 Vaan he ovat sokaistuneet siinä tietämisessään. Sillä tähän päivään saakka, aina, kun sen vanhan liiton kirjoituksia on luettu, se peite pysyy heidän päällään, eikä ole paljastunut, että se lakkautetaan Messiaan kautta.
15 Ja tähän päivään saakka, aina, kun Moshe on luettu, se peite on nostettu heidän sydäntensä päälle.
16 Ja aina, kun joku heistä kääntyy Herran luokse, hänestä poistetaan se peite.
17 Mutta Herra, hän on henki, ja paikka, jossa Herran henki on, se on vapaa.
18 Mutta me kaikki näemme avoimin kasvoin sitä Herran kirkkautta, kuin peilissä, ja hänen kaltaisuuteensa meitä muutetaan, kirkkaudesta kirkkauteen, sen hengen mukaan, joka on Herrasta.

4 luku

1 Tämän tähden me emme uuvu tässä palvelutyössä, josta me pidämme kiinni niiden armojen mukaan, jotka ovat meidän yllämme.
2 Vaan me hylkäämme ne salatut, jotka ovat häpeälliset, emmekä vaella oveluudessa, emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan sen totuuden ilmestyksen kautta me osoitamme itsemme kaikille ihmisten ajatuksille, Jumalan edessä.
3 Mutta jos meidän evankeliumimme on kätketty, se on kätketty niille, jotka tuhoutuvat,
4 ne, joiden ajatukset tämän maailman jumala on sokaissut, etteivät he usko, ettei se Messiaan kirkkauden evankeliumin valkeus koittaisi heille; hänen, joka on Jumalan kaltainen.
5 Sillä emme me julista sieluamme, vaan Messiasta, Jeshuaa, meidän Herraamme. Mutta itse me olemme teidän palvelijoitanne Jeshuan tähden.
6 Koska Jumala on hän, joka sanoi, että ”tulkoon valkeus” siitä pimeydestä. Se on tullut meidän
sydämiimme, että se Jumalan kirkkauden tunteminen antaisi valoa, Jeshuan, Messiaan läsnäolossa.
7 Mutta meillä on tämä aarre saviastiassa, että se valtava voima olisi Jumalasta, eikä meistä.
8 Sillä joka asiassa me olemme ahdistetut, vaan emme kuristetut, olemme metsästetyt, vaan emme syylliset,
9 Vainotut, vaan ei hylätyt; alaspainetut, vaan ei tuhotut,
10 Koko ajan me kannamme ruumiissamme Jeshuan kuolemaa, että myös Jeshuan elämä paljastuisi meidän ruumiimme kautta.
11 Sillä myös meidät, elävät, on luovutettu kuolemalle Jeshuan tähden; siten myös Jeshuan elämä on paljastuva näissä meidän ruumiissamme, jotka kuolevat.
12 Nyt kuolema tekee työtä meissä, ja elämä teissä.
13 Sen tähden, kun meillä on se yksi uskollisuuden henki, niin kuin kirjoitettu on, että ”minä olen uskonut. Tämän tähden minä puhunkin”. Me uskomme, tämän tähden me puhummekin.
14 Ja me tunnemme hänet, joka nostatti meidän Herramme Jeshuan. Jeshuan kautta hän on nostava meidätkin, ja tuova meidät teidän kanssanne hänen luokseen.
15 Sillä joka asia on teidän tähtenne, että kun se siunaus on enentynyt monien kautta, se kiitos lisääntyisi, Jumalan kunniaksi.
16 Tämän tähden me emme väsy, sillä vaikka se meidän luotu ihmisemme onkin turmeltunut, sitä sisäisesti uudistetaan päivä päivältä.
17 Sillä tämän ajan ahdistus, se kovin lyhyt ja vähäinen, valmistaa meille sitä suurta, määrätöntä kunniaa, iankaikkisesti.
18 Meille, jotka emme iloitse näissä, jotka ovat näkyviä, vaan näissä, jotka eivät ole näkyviä. Sillä ne, jotka näkyvät, ovat ajallisia, mutta näkymättömät ovat iankaikkisia.

5 luku

1 Sillä me tiedämme, että jos se maallinen kotimme, tämä ruumiin, tuhoutuu, meille on se rakennus, joka on Jumalasta; koti, joka ei ole käsillä tehty, taivaissa, iankaikkisesti.
2 Sillä tätä me myös huokailemme ja ikävöimme, että saisimme pukeutua taivaalliseen kotiimme.
3 Kun me siihen pukeudumme, ettei meitä löydettäisi alastomina,
4 Sillä kun me nyt tässä kodissa huokailemme sen painosta, emmekä tahtoisi sitä riisua, vaan pukeutua sen yläpuoliseen, että sen kuolevaisuus nielaistaisiin elämän kautta.
5 Ja tämän Jumala valmistaa meille; hän, joka antoi meille hänen henkensä vakuudeksi.
6 Sen tähden, koska me tiedämme ja olemme varmat, että niin kauan, kun me asumme ruumiissa, me olemme poissa meidän Herrastamme.
7 Sillä me vaellamme siinä uskollisuudessa, emmekä näkemisessä.
8 Tämän tähden, me luotamme ja ikävöimme poistua ruumiista, ja olla meidän Herramme luona.
9 Ja me ahkeroimme ollaksemme kauniit hänelle, olimmepa poissa tai asukkaina.
10 Sillä me kaikki tulemme seisomaan Messiaan valtaistuimen edessä, jossa jokaiselle tullaan maksamaan se, mitä on ruumiissaan tehnyt, olipa hyvää tai pahaa.
11 Sen tähden, koska me tunnemme meidän Herramme kunnioituksen, me vakuutamme sitä ihmisille, mutta Jumalalle me olemme paljastetut. Mutta minä luulen, että myös teidän mielellenne me olemme paljastetut.
12 Emme me taas ylistä teille meidän sieluamme, vaan me annamme teille sen mahdollisuuden, että kerskailisitte meidän kauttamme näiden luona, joiden kerskailut ovat ulkonäössä, eikä sydämessä.
13 Sillä jos me olemme hulluja, olemme Jumalaa varten, ja jos normaalit, teitä varten.
14 Sillä Messiaan rakkaus pakottaa meitä ajattelemaan, että tämä yksi on kuollut jokaisen puolesta; silloin jokainen on hänelle kuollut.
15 Ja hän kuoli jokaisen puolesta, että ne, jotka elävät, eivät eläisi omia sielujaan varten, vaan häntä varten, sellaista, joka heidän tähtensä kuoli, ja nousi.
16 Ja me emme siis tunne ketään ruumiin kautta, ja jos olemme Messiaan tunteneet ruumiissa, tästä lähtien emme tunne.
17 Sen tähden, jokainen, joka on Messiaassa, on se uusi luomus; se vanha on mennyt pois.
18 Ja joka asia on sitä uutta, Jumalasta, joka ajatteli meitä häntä, Messiasta varten, ja antoi meille sen
uudelleen liittoutumisen palvelutyön.
(Kreikassa diakonia, on laitettu suomalaiseen ”virka”. Sovitus tarkemmin rikkoutuneen liiton palauttamista. Maininta ”uudesta” jakeen alussa puuttuu kreikasta kokonaan, viittaa edellisiin jakeisiin.)

19 Sillä Jumala oli Messiaassa, hän, joka ajatteli maailmaa hänen suuruutensa kanssa, eikä lukenut heille heidän syntejään, ja hän asetti meihin sen meidän uudelleen liittoutumisen sanan.
20 Sen tähden me olemme lähettejä, Messiaan puolesta, ja sen mukaan, mitä Jumala meidän kauttamme
teiltä pyytää; sen tähden, Messiaan puolesta me pyydämme, liittoutukaa Jumalaan!
21 Sillä hän, joka ei tuntenut syntiä, hänet hän teki synniksi teidän tähtenne, että me olisimme hänen kauttaan puhtaita Jumalalle.


6 luku

1 Ja niin kuin auttajat, me pyydämme teitä, ettei teissä tulisi turhaksi se Jumalan siunaus, jonka te otitte vastaan.
2 Sillä hän sanoi, että ”siinä vastaanottamisen päivässä minä vastasin sinulle, ja elämän päivänä minä sinua autoin”. Katso, nyt on vastaanottamisen aika, ja katso, nyt on se elämän päivä.
3 Miksi antaisimme kenellekään missään tilaisuutta kompastua; ettei siinä meidän palvelutyössämme olisi virhettä.
4 Vaan osoittakoon meidän sielumme joka asiassa, että me olemme Jumalan palvelijat; monenlaisessa kärsivällisyydessä, ahdistuksissa, tuskassa, vankeuksissa,
5 ruoskinnoissa, kahleissa, häirinnässä, vaivannäössä, valvomisissa, paastoissa,
6 puhtaudessa, tuntemisessa, pitkämielisyydessä, ihanuudessa, pyhyyden hengessä, rakkaudessa ilman petosta.
7 Totuuden sanassa, Jumalan voimassa, siinä puhtauden sotavarustuksessa, joka on oikealla ja vasemmalla puolella.
8 kunniassa ja häpeässä, ylistyksessä ja pilkassa – kuin eksyttäjät ja oikeassa olevat.
9 Kuin tuntemattomat, ja me olemme tunnetut, kuin kuolevat, ja katso, me elämme. Meitä ikään kuin rangaistaan, emmekä me kuole.
10 Kuin murehtisimme meitä, ja koko ajan iloitsemme. Kuin köyhät, ja monia rikkaaksi tekevinä, niin kuin meillä ei olisi mitään, ja pidämme kiinni kaikesta.
11 Meidän suumme on auki teidän puoleenne, korinttolaiset, ja meidän sydämemme on avartunut.
12 Ei teitä ahdistella meidän kauttamme, mutta teitä ahdistaa teidän oma sisäinen ihmisenne.
13 Mutta kuin lapsille minä sanon, maksakaa se velkani, joka teillä on, ja avartakaa rakkauttanne minua kohti.
14 Ettekä olisi ikeen kantajia niille, jotka eivät usko. Sillä millaista on yhteistyö puhtauden ja vääryyden kanssa? Tai millainen yhteys valkeudella on pimeyden kanssa?
15 Tai millainen rauha Messiaalla on satanan kanssa, tai millainen osa uskovilla on niiden kanssa, jotka eivät usko?
16 Mutta millainen yhteys Jumalan temppeleillä on riivaajien kanssa? Mutta te olette elävän Jumalan temppeleitä, niin kuin sanotaan, että ”minä asustan heissä, ja vaellan heissä, ja minä olen heidän Jumalansa, ja nämä ovat oleva minulle se kansa”.
17 Tämän tähden; ”lähtekää pois heidän keskuudestaan, ja erottautukaa heistä, sanoo Herra. Älkääkä koskeko epäpuhtaaseen, ja minä otan teidän vastaan.”
18 ”Ja minä olen oleva teille Isä, ja te olisitte minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, joka ylläpitää kaikkea.”

Aramean käännös löytyy täältä   http://www.apokryfikirjat.com/2kor.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti