Korintolaiset 1.kirje luvut 11-16

Ensimmäinen kirje korintolaisille luvut 11-16

 

11 luku

 

1 Jäljitelkää minua, samoin kuin minäkin Messiasta!

(Paavali ei pyydä ketään olemaan hänen seuraajansa, vaan Messiaan, ja ottamaan hänestä mallia tässä asiassa - sama kreikassa.)

2 Mutta minä ylistän teitä, veljeni, että te muistatte minua joka asiassa, ja samoin pidätte kiinni niistä käskyistä, jotka minä olen teille antanut.

3 Mutta minä tahdon, että te tietäisitte, että jokaisen miehen pää on hän, Messias, ja vaimon pää on hän, mies, ja Messiaan pää on hän, Jumala.

4 Jokainen mies, joka rukoilee, tai profetoi, peittäen päänsä, hän häpäisee päänsä.

5 Ja jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi, paljastaen päänsä, häpäisee päänsä, se on sama sen kanssa, kuin olisi ajellut päänsä.

6 Sillä jos vaimo ei ole peitetty, leikkauttakoon hiuksensakin. Mutta jos se leikkauttaminen tai ajeleminen on vaimolle alentavaa, peittäköön.

7 Sillä mies ei ole velvollinen peittämään päätään, koska hän on Jumalan kaltainen ja kunnia, mutta vaimo on se miehen kunnia.

8 Sillä mies ei ole vaimosta, vaan vaimo miehestä.

9 Eikä miestä edes luotu vaimon tähden, vaan vaimo miehen tähden.

10 Tämän tähden, vaimo on velvollinen, että hänellä on käskyvalta päänsä ylle, enkelien tähden.

11 Mutta silti, mies ei ole vaimosta ulkopuolella, eikä vaimokaan miehen ulkopuolella, meidän Herrassamme.

12 Sillä samoin kuin vaimo on miehestä, siten myös mies on vaimon kautta, mutta kaikki on Jumalasta.

13 Tehkää päätös keskuudessanne, omia sielujanne varten, onko vaimon sopivaa rukoilla Jumalaa päänsä paljastaen.

14 Eikö myös luonto opeta teille, että kun miehen hiukset ovat kasvaneet, se on hänelle häpeä?

15 Ja se on vaimolle kunnia, kun hänen hiuksensa ovat suuret, koska hiukset on annettu hänelle sen peitteen puolesta.

16 Mutta jos joku väittelee näitä vastaan; tällaista tapaa ei ole meillä, eikä Jumalan seurakunnalla.

17 Mutta tämä, jota käsken, en sitä teitä ylistämällä tee, koska teidän tulemisenne ei ole teidän eduksenne, vaan te olette laskeutuneet siihen kuivuuteen!

(Kreikan versio on tavallaan vastaava, aramean sanonnoista muodostettu selkeämpi. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, tässä olisi tavalliset ”hyvä” ja ”paha” sanajuurina.)

18 Sillä ensiksi, kun te kokoonnutte seurakunnassa, minä kuulen jakaantumisesta, jota on teidän keskuudessanne, ja monet asiat minä uskonkin.

(Kreikka käyttää skhismaa, jolla on vähän eri merkitys, aramean palagdavta on lähinnä ”kahtiajako”.)

19 Sillä teidän keskuuteenne on myös tuleva riitoja, että ne, jotka teissä ovat pysyviä, tulisivat tunnetuiksi.

20 Sen tähden, kun te kokoonnutte syömään ja juomaan, se ei ole ikään kuin vanhurskasta meidän Herramme päivää varten.

(Kreikasta puuttuu ajatus Herran päivästä, sekä sana puhdas/vanhurskas. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, niitä ei olisi tässäkään.)

21 Vaan joku syö ateriaansa ennen toista, ja yksi on nälkäinen, ja toinen juovuksissa!

22 Eikö teillä ole koteja, missä söisitte ja joisitte, vai pidättekö te halpana Jumalan seurakuntaa? Ja te häpäisette niitä, joilla ei ole! Mitä sanon teille? Tulisiko teitä ylistää? Tässä en ylistä.

(KR38 ”muita huoneita” on tarkennettu RK, ”koteja”.)

23 Sillä minä olen meidän Herraltamme vastaanottanut sen, minkä olen teille antanut, että meidän Herramme Jeshua, sinä yönä, jona hänet petettiin, otti leivän,

24 ja hän siunasi ja mursi, ja sanoi, ”ottakaa, syökää! Tämä on minun ruumiini, joka on teidän puolestanne murrettu. Tehkää siten minun muistokseni.”

25 Sillä tavalla, sen jälkeen, kun he olivat aterioineet, hän antoi myös sen maljan ja sanoi, ”tämä malja on se uusi liitto minun vereni kautta, tehkää siten joka kerta, kun te juotte, minun muistokseni.”

26 Sillä joka kerta, kun te syötte tämän leivän, ja te juotte tämän maljan, te muistelette meidän Herramme kuolemaa, hänen tulemukseensa saakka.

27 Sen tähden, sellainen, joka syö Herran leivästä, ja juo hänen maljastaan, eikä ole siihen arvollinen, hän on syyllinen Herran vereen ja ruumiiseen.

28 Tämän tähden, tutkikoon ihminen oman sielunsa, ja sitten syö tästä leivästä, ja juo tästä maljasta.

29 Sillä joka syö ja juo siitä, olematta arvollinen, syö ja juo sielunsa syyllisyydeksi, kun ei erottanut Herran ruumista.

30 Tämän tähden, monet teissä ovat sairaita ja heikkoja, ja monet nukkuvat!

(Pois nukkuminen on tulkinnallinen käännös; myös kreikka sanoo sanatarkasti näin.)

31 Sillä jos me tuomitsisimme sielumme, me emme olisi tuomittuja;

32 Mutta kun me olemme meidän Herramme tuomitsemat, me olemme rangaistut, ettei meitä meidän rangaistuksesta syytettäisi maailman kanssa.

(Rankaisemisen merkitys on myös ”oikeaan suuntaan ohjaaminen”.)

33 Veljet, siis silloin, kun te kokoonnutte syömään, odottakaa toinen toistanne.

34 Mutta joka on nälkäinen, aterioikoon kodissaan, ettei teidän kokoontumisenne olisi syyllisyydeksi. Mutta muista minä käsken teitä, kun tulen.

 

12 luku

 

1 Mutta hengellisistä, veljeni, minä tahdon, että te tietäisitte,

(Kreikka sanoo monimutkaisemmin; ”en tahdo pitää tietämättöminä”.)

2 Että te olitte uskottomia, ja te olitte erottelukykyä vailla, epäjumalien johdatettavana, niiden, joilla ei ole ääntä.

(Kreikan jakeesta erottelukyky puuttuu, mutta siellä jakeessa on jonkin verran eroja sanavalinnoissa.)

3 Tämän tähden minä kerron teille, ettei ole ketään, joka puhuu Jumalan hengessä ja sanoo, että ”Jeshua, hän on kirottu”, eikä myös kukaan voi sanoa, että ”Jeshua, hän on Herra Jumala”, paitsi siinä pyhyyden hengessä.

(Aramean mar’jahon suurempi merkitys, kuin pelkkä ”Herra” – jota Jeshua ei koskaan ole arameassa; hän on aina ”minun Herrani”, tai ”meidän Herramme”, henkilökohtaisempi puhuttelutapa.)

4 Mutta vaikka niitä lahjoja jaetaan, se henki on yksi.

(Kreikassa ”yksi” puuttuu koko jaejaksosta. Molemmissa kielissä ajatus  ”lahjojen jakamiset”. Feminiinipersoona ”hän” tai määräisen muodon ”se”, molemmat ovat kieliopillisesti oikein.)

5 Ja niitä palvelutehtäviä jaetaan, mutta Herra, hän on yksi.

6 Ja niitä voimatekoja jaetaan, vaan Jumala, hän on yksi, joka tekee kaiken jokaisessa.

7 Mutta jokaiselle on annettu hengen ilmestys sen mukaan, mikä häntä auttaa.

(Kreikka käyttää vähän vastaavia sanavalintoja. ”Yhteiseksi hyödyksi” on suomalaisissa melko tulkinnallista. Arameassa ilmestys, sama sana, jolla ”Johanneksen ilmestys” alkaa.)

8 Hengen kautta annetaan ne viisauden sanat, mutta toiselle siinä hengessä tiedon sanat.

9 Toiselle uskollisuus siinä hengessä, toiselle se parantamisen lahja siinä hengessä.

(Kreikan lahjat, lukuero tulee siitä, että feminiinin määräinen muoto ajatellaan monikoksi.)

10 Mutta toiselle voimaa, mutta toiselle profetoiminen, mutta toiselle se hengen erottaminen, mutta toiselle erilaiset kielet, mutta toiselle kielten selitys.

11 Mutta nämä kaikki tekee se yksi henki, ja jakaa jokaiselle niin kuin hän tahtoo.

12 Sillä samoilla tavoilla kuin ruumis, se on yksi, ja siinä on monta jäsentä, mutta ne kaikki ruumiin jäsenet ollessaan yhdessä, ovat ruumis, siten on myös Messias.

13 Sillä myös me kaikki olemme yhden hengen kautta kastetut yhteen ruumiiseen; olipa juutalainen tai aramealainen, tai palveija tai vapaa, ja meitä kaikkia on juotettu siitä yhdestä hengestä.

14 Sillä ei ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan monta.

15 Sillä jos jalka sanoisi, että ”koska en ollut sellainen, en ole siitä ruumiista”, tämänkö tähden se ei olisi siitä ruumiista?

16 Ja jos korva sanoisi, että ”en ole silmä, en ole siitä ruumiista”, tämänkö tähden se ei olisi siitä ruumiista?

17 Sillä jos koko ruumis olisi silmä, missä olisi kuuleminen? Ja jos kaikki olisi kuulemista, missä olisi hajuaisti?

18 Mutta nyt, Jumala asetti kaikki toinen toisensa jäsenet siihen ruumiiseen, sillä tavalla kuin hän tahtoi.

19 Mutta jos he kaikki olisivat se yksi tietty jäsen, missä olisi ruumis?

20 Mutta nyt, niitä jäseniä on monta, mutta se ruumis on yksi.

(Koska aramea käyttää ”hu”; hän tai se, aramea yhdistää tekstin jokaiselle hebrean lukijalle suoraan Herraan, ilman kummempia tulkintoja, vaikka jakeen ottaisi yksittäisenä lauseena ilman kontekstia. Tällaiset yksityiskohdat ovat aramean suomennosten yksi syy, näitä on niin paljon. Kreikassa mitään vastaavaa ei ole.)

21 Ei silmä voi sanoa korvalle, että ”sinä et ole minulle kaivattu!”, eikä pääkään voi sanoa jalalle, että ”sinä et ole meille kaivattu!”

22 Vaan ennemmin ne jäsenet, joita luullaan voimattomiksi, päinvastoin, juuri se on tarpeellinen.

23 Ja ne, joita me pidämme ruumiissa häpeällisinä, näille me lisäämme runsasta kunniaa, ja ne, jotka ovat hävettäviä, niille me teemme runsaasti ulkoista olemusta.

24 Mutta ne jäsenet, jotka meissä ovat kunnioitettavia, eivät kaipaa itselleen kunniaa, sillä Jumala yhdistää ruumiin ja on antanut runsaan kunnian sellaisille jäsenille, jotka ovat vähäarvoisia.

(Kreikka sanoo jakeen alun eri tavalla, mutta yleensäkin nämä 23-24 ovat oikeasti hankalia jakeita sanatarkkaa käännöstä ajatellen.)

25 Ettei ruumiissa olisi jakaantumista, vaan kaikki jäsenet huolehtisivat toinen toisestaan samanarvoisesti.

26 Niin että kun yksi jäsen kärsii, kaikki ottaisivat siihen osaa, ja jos yksi jäsen riemuitsee, kaikki jäsenet olisivat riemuitsemassa.

27 Mutta te olette Messiaan ruumis, ja jäseniä omilla paikoillanne.

(Kreikassa näkyy aramean dokta – paikan käännösvaikeus sanan vastaavuuden puuttuessa pieninä eroina käsikirjoituksissa. Alunperin sana merkitsi omaa paikkaa temppelin Jumalanpalveluksessa.)

28 Sillä Jumala asetti hänen seurakuntaansa ensin apostolit, heidän jälkeen profeetat, heidän jälkeen opettajat, heidän jälkeen voiman tekijät, heidän jälkeen sen parantamisen lahjan, ja auttajat ja ohjaajat ja erilaiset kielet.

29 Ovatko kaikki apostoleja? Ovatko kaikki profeettoja? Ovatko kaikki opettajia? Ovatko kaikki voiman harjoittajia?

30 Onko heillä kaikilla se parantamisen lahja? Puhuvatko kaikki kielillä? Selittävätkö he kaikki?

(Kreikka laittaa tämän negatiivisessa muodossa. Sen saa helposti lukemalla א למָ sijasta לא. Jossain toisessa kirjaimistossa se on mahdollista, tai jos lukee väsyneenä tjsp.)

31 Mutta jos teillä on intohimoa niihin valtaviin lahjoihin, minä vielä osoitan teille sen tien, joka on rikas!

 

13 luku

 

1 Jos minä puhuisin kaikilla ihmisten kielillä, ja enkelien kautta, eikä minussa olisi rakkautta, minä olisin kumiseva vaski tai se kello, joka antaa ääntä.

2 Ja jos minussa olisi se profetoiminen, ja tuntisin ne kaikki salaisuudet, ja kaikki tieto, ja jos minussa olisi kaikki se uskollisuus, että vuori siirtyy, ja minussa ei ole rakkautta – en olisi mitään.

3 Ja jos minä syötän kaiken, mitä minulla on, köyhille, ja jos minä luovutan ruumiini poltettavaksi, ja minussa ei olisi rakkautta, en minä mitään saavuttaisi.

4 Rakkaus on pitkämielinen ja suloinen. Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei ole masentunut eikä särjetty.

(Aramean sanonta, nagira ruach on ”pitkämielinen”, yksi kärsivällisyyden synonyymi.)

5 Eikä se harjoita häpeällistä, eikä pyydä omaansa, eikä ole revitty, eikä pahan ravitsema.

(Revitty on sellainen, kun vaate revitään osiin. Ruokkima, ravittu, tulee ra’ perusmuodosta, joka on sitä, kun paimen ruokkii lampaitaan, samasta sanasta tulee ajatus, mieli; ”muistele kärsimäänsä pahaa” tästä voi jollain tavalla tulkita, mutta sanatarkasti näin. Gingrichin sanakirjassa kreikan vastineen yksi merkitys liittyy ajatukseen ja tavallaan tukee jakeen aramean alkuperää.)

6 Ei iloitse vääryydessä, vaan iloitsee totuudessa.

7 Kaikki se kestää, kaikki se uskoo, kaiken toivoo, kaiken sietää.

8 Rakkaus ei milloinkaan kaadu. Sillä profetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto tulee turhaksi.

9 Sillä me tiedämme monesta vähän, ja me profetoimme monesta vähän.

10 Mutta kun tulee se täydellinen, silloin se on oleva turhaa, mikä nyt on vähäistä.

11 Vastasyntyneenä ollessani minä puhuin kuin vastasyntynyt, ja minua ruokittiin kuin vastasyntynyttä, ja minä ajattelin sen mukaan kuin vastasyntynyt. Mutta tultuani mieheksi minä lakkasin nämä lapselliset.

(Aramea käyttää vastasyntynyttä, νήπιος joka kohdassa, kreikka ei.)

12 Nyt me näemme kuin peilin kautta, vertauskuvassa, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nyt minä tiedän paljosta vähän, mutta silloin olen tietävä niin kuin tietää tulee.

(Jae ei kyllä mainitse ”täydellistä” kreikassakaan.)

13 Sillä nämä kolme ovat yhteen liitettyjä; uskollisuus ja toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

(Kreikassa ”pysyvät”. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, tässä olisi xxxx.)

 

14 luku

 

1 Juoskaa rakkauden perään, ja intohimoisesti etsikää niitä hengen lahjoja, että enemmän profetoisitte.

(Jae menee suunnilleen näin kreikassakin, mutta sieltä puuttuu ”lahja”. ”Juoskaa” ja ”intohimoitkaa” ovat käskymuotoja.)

2 Sillä joka puhuu kielillä, ei ole puhumassa ihmislapsille, vaan Jumalalle, sillä ei ihminen ymmärrä, mitä hän puhuu, vaan hän puhuu salaisuuksia hengen kautta.

3 Mutta sellainen, joka profetoi ihmisille, puhuu rakentavaa ja rohkaisevaa ja lohduttavaa.

(Rohkaiseva, sanatarkasti ”sydäntä ylentävä”.)

4 Joka puhuu kielillä, rakentaa sieluaan, ja joka profetoi, rakentaa seurakuntaa.

5 Mutta minä tahdon, että te kaikki puhuisitte kielillä, mutta enemmän, että te profetoisitte. Sillä sellainen, joka profetoi, on suurempi kuin se, joka puhuu kielillä, jos ei selitä. Mutta jos hän selittää, hän rakentaa seurakuntaa.

6 Ja nyt, veljeni, jos minä tulen teidän luoksenne ja puhun teidän kanssanne kielillä, miten minä teitä kasvatan, paitsi puhumalla kanssanne, joko ilmestyksessä tai tiedossa, tai profetiassa tai opetuksessa?

7 Sillä jos on aineellista, niitä, joissa ei ole sielua, ja niillä annetaan ääni, olipa huilu tai kitara, jos ne eivät tee erotusta sävelten välillä toisiinsa, kuinka tiedettäisiin, mitä soitetaan, tai mitä on näppäilty?

8 Ja jos pasuuna kutsuu äänellä, josta ei saa selvää, kuka valmistautuisi taisteluun?

9 Siten myös te, jos te puhuisitte sanoja kielillä ilman selittäjää, kuinka teille olisi tunnettua se, mitä he sanovat – eikö se olisi teille kuin ilman kanssa puhumista?

10 Sillä katso, maailmassa on monia erilaisia kieliä, eikä yksikään niistä ole ilman ääntä.

11 Ja jos minä en tiedä sen äänen voimaa, minä olen barbaari hänelle, joka puhuu, ja myös hän, joka puhuu, on minulle barbaari.

(Bar - baria, ”ulkopuolisen poika”, siis ulkopuolinen. Aramean sanonta, joka on otettu kansainväliseen käyttöön jo hyvin varhain.)

12 Siten myös te, olkaa intohimoisia niiden hengen lahjojen tähden, seurakunnan rakentumiseksi. Etsikää, että rikastuisitte!

13 Ja hän, joka puhuu kielillä, rukoilkoon, että selittäisi.

(Kreikassa ”sen tähden...” – jos teksti olisi käännös, se olisi tässäkin.)

14 Sillä jos minä rukoilen kielillä, minun henkeni rukoilee, mutta ymmärrykseni on ilman hedelmiä.

(Arameassa hedelmät monikossa, jos teksti olisi kreikasta, xxxx tilalla olisi xxxx. Sekä tietysti selkeämpi lauserakenne.)

15 Sen tähden mitä tulisi tehdä? On rukoiltava hengessä, ja rukoiltava myös ymmärryksessäni, ja laulettava hengessäni ja laulettava myös ymmärryksessäni.

16 Ja jos ei; jos sinä siunaat hengessä, se tavallinen paikkansa täyttäjä – kuinka hän sanoisi ”amen” siihen sinun kiitokseesi, koska et sinä tiedä, mitä puhut?

(Aramea puhuu ”tavallisesta ihmisestä”, ”maallikko”, mutta kreikassa on lähinnä ” lahjaton”.)

17 Sillä sinun siunauksesi on kaunista, vaan siunauksesi ei ole rakentavaa.

(Kreikassa ”...toinen ei siitä rakennu”, joka voisi olla arameassa xxxx. Tällainen lukuero on niin pieni, että se tukee aramean alkuperää. Kreikassa sanat ovat niin selkeät, että jos tämä olisi kreikasta käännetty, tässä lukisi juuri noin.)

18 Minä kiitän Jumalaa, että minä puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä.

19 Vaan seurakunnassa minä tahdon ennemmin puhua viisi sanaa ymmärryksellä, että toisiakin opettaisin, kuin kymmenen tuhatta sanaa kielillä.

20 Veljeni, älkää olko lapsia ajatuksissanne, vaan olkaa pahuudelle vastasyntyneitä, ja ajatuksissanne olkaa täydelliset!

21 Sanassa on kirjoitettu, että ”vieraalla puheella ja sillä toisella kielellä minä puhun heidän kanssaan, tämän kansan kanssa, eivätkä he silti tule minua kuulemaan, sanoo Herra”.

(Kreikan lainaus septuagintan mukaan, monikkomuotoisina, aramean taas menee peshitta Jesajan mukaan. Aramea puhuu jakeessa yhdestä toisesta kielestä – heidän toinen kielensä hebrean lisäksi oli aramea. ”Vieras puhe”, aramea, joka lausutaan hyvinkin eri tavalla, ”se toinen kieli”, toinen kirjoitustapa; Jesajan aikana tämä kirjaimisto ei ollut vielä käytössä. Kaunis viittaus aramean kieleen.)

22 Siis, kieliä ei ole annettu merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko. Mutta profetia ei ole niille, jotka eivät usko, vaan niille, jotka uskovat.

23 Sen tähden, jos koko seurakunta kokoontuisi, ja he kaikki puhuisivat kielillä, ja sisään tulisi tavallisia ihmisiä tai niitä, jotka eivät usko, eivätkö he sanoisi, että nämä ovat hulluja?

(Kreikka käyttää tässäkin ”tavallisen” tilalla ”idioottia”. Aramea ei halvenna seurakunnan kokoukseen tulevaa ihmistä kreikan tavoin.)

24 Ja jos te kaikki olisitte profetoimassa, ja teidän luoksenne sisään tulisi tavallinen ihminen, tai joka ei usko, hän olisi teidän kaikkien tutkima ja teidän kaikkien nuhtelema.

(Kreikasta puuttuu ”te kaikki”, vaikka kontekstin mukaan se kuuluu olla. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, tässä olisi eri persoonamuodot.)

25 Ja hänen sydämensä salaisuudet olisivat paljastetut, ja silloin hän lankeaa kasvoilleen ja palvoo Jumalaa, ja tulee sanomaan, ”todellakin, Jumala on teissä!”

26 Sen tähden, veljeni, minä sanon, että aina, kun te kokoonnutte, sellainen teistä, jolla on laulu, sen sanokoon, ja sellainen, jolla on opetus, ja sellainen, jolla on ilmestys, ja sellainen, jolla on kieli, ja sellainen, jolla on selitys – ne kaikki olkoon rakentumiseksi!

(Aramea ei mene sen mukaan, että ”jokaisella on jotain annettavaa”, ja antaa rauhan ja vapauden sellaiselle, joka ei koe juuri siinä kokouksessa mitään muuta kuin kuuntelemisen lahjaa.)

27 Ja jos joku puhuu kielillä, puhukoon kaksi, ja kun monet, kolme, ja puhukoon yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön.

28 Ja jos ei ole selittäjää, vaietkoon seurakunnassa hän, joka puhuu kielillä, ja puhukoon ainoastaan omalle sielulleen ja Jumalalle.

29 Mutta profeetat; kaksi tai kolme puhukoon, ja muut pysyköön erossa.

30 Ja jos toinen saa ilmestyksen istuessaan, ensimmäinen vaietkoon.

31 Sillä te kaikki pystytte profetoimaan toinen toisellenne, että jokainen tulee opetetuksi, ja jokainen tulee lohdutetuksi.

32 Sillä profeettojen henki on profeetoille alamainen.

(Kreikassa henki on monikossa, pneumata, sen voi kyllä tästä ajatella monikoksi, mutta henki, ruach, on feminiini ja siinä monikko menisi eri tavalla. Ero kuitenkin tukee selkeästi aramean alkuperäisyyttä.)

33 Koska Jumala ei ole levottomuuden, vaan rauhan, niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa,

34 teidän naisenne olkoon seurakunnassa hiljaa, sillä heillä ei ole lupaa keskustella, vaan olkoon alamaisia, samoin kuin kirjoitettu sanakin sanoo.

35 Ja jos he jotain tahtovat oppia, kysyköön kodeissaan aviomiehiltään, sillä se on häpeällistä, että naiset puhuisivat seurakunnassa.

36 Vai onko Jumalan sana lähtenyt teistä, tai onko se tullut yksin teidän luoksenne?

37 Mutta jos joku teistä luulee olevansa profeetta tai hengellinen, tietäköön nämä, jotka minä kirjoitin teille – jotka ovat meidän Herramme käskyt.

(Kreikassa iso määrä käsikirjoituseroja, johtuen juuri siitä, ettei ole varmuutta, onko ”käsky” vai ”käskyt”. Arameassa ja esim. bysantin teksteissä monikko.)

38 Mutta jos joku ei tiedä, olkoon tietämättä.

39 Sen tähden, veljeni, olkaa intohimoisia profetoimaan ja puhumaan kielillä, älkää estelkö.

40 Mutta kaikki tapahtukoon muodossa ja järjestyksessä.

 

15 luku

 

1 Mutta teille, veljeni, minä teen tiettäväksi, että evankeliumi, jolla minä olen teitä evankelioinut, ja te otitte sen vastaan ja siinä pysytte,

2 Ja siinä te elätte; niiden sanojen kautta, jos muistatte ne sanat, joilla minä teitä evankelioin – jos ette ole uskoneet arvottomasti.

(Kreikassa ”pidätte kiinni”. Vain yhden kirjaimen ero; muistatte, xxxx, pidätte kiinni xxxx.)

3 Sillä minä olen ensimmäisestä saakka teille antanut sen, minkä te otitte vastaan, että Messias kuoli meidän syntiemme tähden, samoin kuin on kirjoitettu,

(Kreikassa ”kirjoitusten mukaan”, joka olisi arameasta luettu xxxx. Eli selvästi ”samoin”- sanan kaksi viimeistä kirjainta jätetty huomiotta, vaikkakin oikeasti כ pitäisi korvata sofit-. Seuraavassa sama;)

4 Ja että, hänet haudattiin, ja hän nousi kolmannelle päivälle, kirjoitusten mukaan.

5 Ja hän näyttäytyi Keefa’lle, ja sen jälkeen kahdelletoista,

(Osa kreikan teksteistä sanoo ”sen jälkeen” tilalla ”sitten”, ἔπειτα, osa εἶτα. Pieni viittaus aramean batar, perässä/jälkeen – sanan vastineen löytämisen hankaluuteen. Sama suomen kielessä, kun molempia sanoja voi käyttää.)

6 Ja niiden jälkeen hän näyttäytyi enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, heidän ollessaan kuin yhtenä. Monet heistä ovat pysyneet tähän saakka, ja osa heistä on nukkunut.

7 Ja näiden jälkeen hän näyttäytyi Jakob’lle, ja hänen jälkeensä kaikille apostoleille.

8 Mutta heidän kaikkien lopuksi, kuin hylättynä syntyneelle, hän näyttäytyi myös minulle.

9 Sillä minä olen vähäinen heistä, jotka ovat apostoleja, enkä ole arvollinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska minä vainosin Jumalan seurakuntaa.

10 Mutta Jumalan siunauksen kautta minussa on, mitä on, eikä se hänen siunauksensa, joka minussa on, ollut arvotonta, vaan heistä kaikista enemmän minä olen vaivaa nähnyt; en minä, vaan se hänen siunauksensa, joka on minun kanssani.

11 Sen tähden, olinpa minä, tai olivatpa he, siten me julistamme, ja siten te uskotte.

12 Mutta jos Messiasta on julistettu, että hän nousi kuolleista – kuinka teissä on joitakin, jotka sanovat, ettei kuolleiden elämää ole?

(Näissä jakeissa kreikkaan pohjautuvat käännökset käyttävät ”ylösnousemusta”, joka on sama asia, mutta tulkinnallinen; Chaijath Mithee on aramean ylösnousemusta merkitsevä sanonta, muissakin kirjoissa kuin UT:n teksteissä, ja tarkka merkitys on siis ”kuolleiden elämä”.)

13 Ja jos kuolleiden elämää ei ole, ei Messiaskaan noussut.

14 Ja jos Messias ei noussut, meidän julistuksemme on turhaa; turhaa on myös teidän uskollisuutenne.

15 Mutta myös meidät havaittaisiin Jumalan vääriksi todistajiksi, kun olemme todistaneet Jumalasta, joka nostatti Messiaan, kun ei nostanutkaan;

16 Sillä jos kuolleet eivät nouse, ei Messiaskaan noussut.

17 Ja jos Messias ei noussut, se teidän uskollisuutenne on turhaa, ja te olette vieläkin synneissänne.

18 Ja sittenhän nekin, jotka ovat Messiaassa, ovat kadotukseen joutuneet!

19 Ja jos näissä me olemme yksin tätä elämää varten asettaneet toivomme Messiaaseen, olemme kaikista ihmislapsista surkeimpia.

20 Mutta nyt, Messias nousi kuolleista, ja on niiden nukkuneiden ensihedelmä.

21 Ja samoin kuin ihmisen kautta oli kuolema, siten myös ihmisen kautta tuli kuolleiden elämä.

22 Sillä samoin kuin Adam’n kautta kaikki ihmislapset kuolivat, myös Messiaan kautta he kaikki saavat elää.

23 Jokainen ihminen vuorollaan; ensihedelmä on Messias, sen jälkeen ne, jotka ovat Messiaan, siinä hänen tulemuksessaan.

24 Ja sitten on oleva se loppu, kun hän luovuttaa kuningaskunnan isälle Jumalalle, lakkauttaen kaikki johtajat, ja kaikki käskyvallat, ja kaikki voimat.

25 Sillä hän on tuleva hallitsemaan, kunnes hän on asettava kaikki hänen vastustajansa hänen jalkojensa alle.

26 Ja viimeinen lakkautettu vastustaja on kuolema.

27 Sillä kun kaikki on alistettu hänen jalkojensa alle, mutta kun hän sanoo, että ”kaikki on alistettu hänelle”, tiedetään, että kaikki, paitsi hän, joka alisti kaiken hänelle.

28 Ja kun kaikki on alistettu hänelle, silloin alistetaan hän, poika, hänelle, että kaikki on alistettu hänelle, että Jumala on oleva kaikki kaikessa.

29 Ja miksi nämä tehtäisiin, että kastettaisiin kuolleiden puolesta? Jos kuolleet eivät nouse, miksi olisi kuolleiden puolesta kastettuja?

30 Ja miksi mekin joka hetki seisomme vaarassa?

31 Minä vannon teidän kirkkautenne kautta, veljeni, joka minulla on meidän Herramme Jeshuan, Messiaan kautta, että joka päivä minä kuolen.

32 Ja jos minut ihmislasten kautta heitettiin eläimille Efesos’ssa, mitä olen saavuttanut, jos kuolleet eivät nousekaan? ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme”.

(Hippolytus kirjoittaa 200 - luvun alussa Danielin kirjan kommentaarissa leijonien luolaan heittämisen yhteydessä, että Paavalin työn seurauksena Efesos’ssa tuli 12000 uskoon, ja Paavali heitettiin leijonalle. 2Tim.4:17, ”kaikki kuulisivat, että minä pelastuin leijonan suusta” näyttää viittaukselta tähän. Kreikassa ei ”heitetty”, vaan jonkinlainen tätä varten kehitetty oma taistelusana.)

33 Älkää eksykö! Pahat puheet turmelevat suloiset ajatukset.

(Kreikassa ei ole puheet, xxxx vaan ”seura”, xxxx. Yksi kirjain välistä pois.)

34 Herättäkää sydämenne puhtaasti, älkääkä tehkö syntiä, sillä on joitakin, joissa ei ole sitä Jumalan tuntemista. Teidän häpeäksenne minä sanon sen.

(Kreikka laittaa sydämen herättämisen ”järkiintymiseksi”, mikä on ajatuksellisesti ihan hyvä tulkinta. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, tässä olisi näiden tilalla vain yksi eri sana.)

35 Joku teistä tulee sanomaan, että ”kuinka kuolleet nousevat, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?”

36 Tyhmä, se siemen, jonka sinä kylvät, jos se ei kuole, se ei elä.

37 Ja se, mitä sinä kylvit, eihän se ole se ruumis, joka tulee olemaan, vaan sinä kylvät alastoman jyvän, vehnän tai ohran tai muun siemenen.

38 Mutta Jumala antaa hänelle ruumiin niin kuin tahtoo, ja jokaiselle siemenistä omanlaisensa ruumiin.

39 Mutta ei joka ruumis ole arvollinen; sillä toinen on ihmisen ruumis, ja toinen härän, ja toinen linnun, ja toinen kalan.

40 Ja on taivaallinen ruumis, ja on maallinen ruumis, vaan toinen on taivaallista kunniaa, ja toinen maallista.

41 Ja toinen, hän on auringon kirkkaus, ja toinen kuun kirkkaus, ja toinen on tähden kirkkaus. Ja tähti voittaa toisen tähden kirkkaudessa.

42 Siten on myös kuolleiden elämä; kylvetään turmeluksessa – nousevat ilman turmelusta.

43 Kylvetään murheessa, nousevat kirkkaudessa. Kylvetään heikkoudessa, nousevat voimassa.

44 Kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis; sillä on sielun ruumis, ja on hengen ruumis.

45 Siten on myös kirjoitettu; Adam, se ensimmäinen ihminen, on elävä sielu, ja se toinen Adam tekee hengen eläväksi.

46 Vaan ei ollut ensin hengellinen, vaan sielullinen, ja sitten hengellinen.

47 Ensimmäinen ihminen oli tomua, joka on maasta, toinen ihminen on Herra taivaista.

(Osa kreikan teksteistä jättää Herran pois, ja ainakin p46 laittaa ”hengellisen”.)

48 Samoin se, joka on tomua, on siten myös tomua, ja samoin se, joka on taivaista, on siten myös taivaallinen.

49 Ja niin kuin me olemme pukeutuneet hänen kaltaisuuteensa, joka on tomusta, siten me tulemme pukeutumaan hänen kaltaisuuteensa, joka on taivaista.

(Pukeutuminen jää suomalaisissa piiloon, vaikka on kreikankin teksteissä.)

50 Mutta tämän minä sanon, veljeni, että liha ja veri eivät voi periä taivasten kuningaskuntaa, eikä turmelus peri turmeltumattomuutta.

51 Katso, minä sanon teille salaisuuden, emme me kaikki nuku, mutta me kaikki tulemme muuttumaan.

52 Nopeasti kuin silmänräpäys, sen viimeisen pasuunan kutsuessa, ja kuolleet nousevat ilman turmelusta, ja me tulemme muuttumaan.

(Jakeen alussa sekä kreikka, että aramea käyttävät sellaisia sanavalintoja, joita ei normaalisti käytetä. Muutenkin jakeen alku liittyy edellisen jakeen loppuun – väärä jaejako.)

53 Sillä tämä, joka on turmeltunut, on pukeutuva turmeltumattomuuteen, ja tämä, joka on kuolevainen, on pukeutuva kuolemattomuuteen.

54 Mutta kun tämä, joka on turmeltunut, pukeutuu turmeltumattomuuteen, ja tämä, joka on kuolevainen, kuolemattomuuteen, silloin on tapahtuva ne sanat, jotka ovat kirjoitetut, että”kuolema on nielaistu, voiton kautta”.

55 ”Missä piikkisi, kuolema, tai missä voittosi, tuonela?”

(Kreikassa Sheol - sanan tilalla eri sanoja, piikki on orjantappuran tm.)

56 Mutta synti on se kuoleman piikki, ja synnin voima on se kirjoitettu sana.

57 Mutta kiittäkää Jumalaa, joka antoi meille sen voiton, meidän Herramme Jeshuan, Messiaan kautta!

(Kreikassa kiitos substantiivina, eli verbin viimeinen vav on jätetty huomiotta. Tämä on käsky.)

58 Siis, minun veljeni ja rakkaani, olkaa tosissanne, älkääkä horjuko, vaan lisääntykää koko ajan siinä Herran työssä, tietäessänne, ettei teidän vaivannäkönne Herrassa ole turhaa.

(Hyvä esimerkkilause gerundin käytöstä. Kreikassa ”rakkaat veljet”, arameassa ”ja” välissä, muuten jae menee suunnilleen samoilla sanavalinnoilla molemmissa.)

 

16 luku

 

1 Mutta siitä, mitä on koottu pyhille, niin kuin minä olen käskenyt Galatian seurakunnalle, siten tehkää tekin.

2 Joka viikon ensimmäisenä jokainen teistä antaa kodissaan olevaa, ja pitää sitä, mitä saa, kädessään, ettei silloin, kun minä tulen, alkaisi valitsemaan.

(Ajatus on siis se, että valitsee etukäteen kerran viikossa jotain. Kreikassa on menestyksen mukaan, mutta arameassa sitä ei ole.)

3 Ja että kun tulen, ne teidän valitsemat lähetettäisiin kirjeen kautta, että teidän siunauksenne vietäisiin Jerusalemiin.

4 Mutta jos se tilanne on arvollinen, että minäkin menen, he menisivät minun kanssani.

5 Mutta minä tulen teidän luoksenne, kun olen kulkenut Makedonian ohi; sillä minä kuljen Makedonian ohi.

6 Ja ehkä minä myös jään teidän luoksenne, tai talvehdin luonanne, että te saattaisitte minut sinne, minne menen.

7 Sillä minä en tahdo nyt kuin kulkea tietä ohi, sillä minä toivon teidän näkemistänne, aikoen viettää aikaa teidän luonanne, jos minun Herrani sallii sen minulle.

8 Mutta minä pysyn Efesos’ssa helluntaihin saakka.

9 Sillä minulle on avattu suuri portti, joka on täynnä mahdollisuuksia, ja monia vastustajia.

(Kreikassa ”täynnä tilaisuuksia” sijasta on ”energinen”.)

10 Mutta jos Timotheos on tuleva jäämään teille, katsokaa, että hän on luonanne pelkäämättä, sillä Herran teoilla hän palvelee, niin kuin minä.

11 Sen tähden, älköön kukaan halveksiko, vaan saattakaa hänet rauhassa, että tulee minun luokseni, sillä minä odotan häntä veljien kanssa.

12 Mutta veljeäni Apollo, minä olen paljon pyytänyt, että tulisi teidän luoksenne veljien kanssa, ja ehkä ei olekaan se tahto, että hän tulisi teidän luoksenne. Mutta hän on tilaisuuden tullen tulossa luoksenne.

13 Valvokaa, ja pysykää uskollisuudessa, vahvistukaa, olkaa kärsivällisiä!

(”Miehuulliset” tulee tietysti gibor- sanasta – eri vokaaleilla se on juuri niin, kärsivällinen on ס ח, chas – juuresta, mutta noilla kirjaimilla on helposti parikymmentä eri merkitystä. Jastrow s.485 ”kestävyys” on tähän järkevin suomennos.)

14 Ja kaikki teidän tahtonne olkoon rakkaudessa.

(”Tahto”puuttuu kreikasta.)

15 Mutta minä pyydän teitä, veljeni, Estefana’m kodista, koska te tiedätte, että nämä ovat Akaia’n ensihedelmä, ja he laittoivat itsensä pyhien palvelemiseen,

16 että myös te olisitte kuuliaisia niille, jotka sellaisia ovat, ja jokaiselle, joka raataa meidän kanssamme ja auttaa.

17 Mutta minä iloitsen Estefana’n ja Fortunatus’n ja Akaikus’n tulemuksesta, että mitä teiltä puuttui minua kohtaan, nämä täyttivät.

18 Sillä he virvoittivat minun, ja teidänkin henkenne. Sen tähden, tunnistakaa ne, jotka sellaisia ovat.

(Muutamassa muussakin kohdassa länsimaiset käännökset puhuvat  ”antakaa tunnustus”, vaikka ajatus on ennemmin se, että pyrkii tunnistamaan tiettyyn palvelutyöhön sopivat.)

19 Koko se seurakunta, joka on Asia’ssa, lähettää teille ”shalom”. Paljon ”shalom” meidän Herrassamme lähettävät Akelos ja Priskilla,sen seurakunnan kanssa, joka on heidän kodissaan.

20 ”Shalom” lähettävät teille kaikki meidän veljemme. Lähettäkää ”shalom” toinen toiselle, pyhän suudelman kautta.

21 ”Shalom”, minun, Paulos’n, omalla kädellä kirjoittamana.

22 Joka ei rakasta meidän Herraamme Jeshuaa, Messiasta, olkoon ulkopuolinen. Meidän Herramme tulee!

(Ulkopuolinen; erotettu yhteydestä. Kirottu olisi xxxx, lita. Kreikka ei edes yritä kääntää aramean loppua.)

23 Meidän Herramme Jeshuan, Messiaan, siunaus teidän kanssanne!

24 Ja minun rakkauteni teidän kaikkien kanssa, Messiaassa, Jeshuassa!

 

Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/1kor.pdf

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/