Hebrealaiset luvut 8-13

Kirje hebrealaisille luvut 8-13

 

(Lopussa ovat kääntäjän sanat tähän käännökseen.)

8 luku

 

1 Mutta pääasia kaikesta on se, että meillä on ylipappi, joka istuu taivaissa, majesteetin valtaistuimen oikealla puolella.

2 Ja hän on pyhyyden huoneen ja sen totuuden ilmestysmajan palvelija, jonka pystytti Jumala, eikä ihminen.

3 Sillä jokainen ylipappi on osoitettu uhraamaan lahjoja ja uhreja, ja tämän tähden oli oikeamielistä, että myös hänellä on jotain uhrattavaa.

4 Ja jos hän olisi maan päällä, ei hän edes olisi pappi, koska olisi ollut kuin nämä papit, jotka uhraavat lahjoja sen kirjoitetun sanan mukaan.

5 Nämä, jotka palvelevat kaltaisuutta ja varjoa niistä, jotka ovat taivaissa, niin kuin Moshe’lle sanottiin, kun hän teki ilmestysmajaa, että”katso ja tee kaikki sen kuvan mukaan, joka ilmestyi sinulle sillä vuorella”.

6 Mutta nyt Messias Jeshua on saanut siitä rikkaamman palvelutehtävän, niin kuin on myös rikkaampi se liitto, jonka välimieheksi hänet on tehty, ja lupaukset ovat annettuja rikkaampia.

(Välimies on 5xUT, Gal.3:20, 1Tim.2:5 ja tässä kirjeessä kolme kertaa – vain Paavalin käyttämä sana.)

7 Sillä jos ensimmäinen olisi ollut virheetön, ei olisi ollut sijaa tälle toiselle.

8 Sillä he rikkoivat, ja hän sanoi, ”katso, ne päivät tulevat, sanoo Herra, ja minä teen täydelliseksi sen uuden liiton Israelin perheen huoneelle ja Jehudan perheen huoneelle”.

9 Se ei ole niin kuin se liitto, jonka minä annoin heidän isilleen sinä päivänä, kun minä tartuin heidän käsiinsä ja toin heidät ulos Egyptin maasta. Koska nämä eivät jatkaneet siinä minun liitossani, myös minä hylkäsin heidät, sanoo Herra.

10 Mutta tämä on se liitto, jonka minä annan Israelin huoneen perheelle näiden päivien jälkeen, sanoo Herra Jumala; minä laitan minun kirjoitetun sanani heidän tunnettavakseen, ja minun kirjoitukseni heidän sydämiinsä, ja minä olen oleva heille Jumala, ja nämä ovat oleva se minun kansani.

11 Eikä mies opeta kaupunkinsa poikaa, eikä veljeään, eikä sanota ”tuntekaa Herra”, koska he kaikki tuntevat minut, pikkulapsistaan vanhuksiinsa saakka.

12 Ja minä puhdistan heidät heidän vääryydestään, enkä minä enää muista heidän syntejään.

13 Siinä, että hän sanoi ”uusi”, hän teki sen ensimmäisen entiseksi, ja tämä, joka on entistä ja vanhaa, on lähellä loppua.

 

9 luku

 

1 Sillä siinä ensimmäisessä oli se palvelutehtävän säädös, ja maailmallinen pyhyyden huone.

2 Sillä siinä ensimmäisessä ilmestysmajassa, joka tehtiin, oli menora ja pöytä ja kasvojen leipää, ja sitä kutsuttiin ”pyhyyden huoneeksi”.

3 Mutta se ilmestysmajan sisempi, toisen verhon sisällä, oli se, jota kutsuttiin ”kaikkeinpyhin”.

(”Kasvojeni verho” tai peite, appai thar’aa, on sanayhdistelmä, joka tarkoittaa sitä verhoa, jota KR38 kutsuu esiripuksi. Tätä taustaa vasten sanonta ”peittämättömin kasvoin” pitäisi avautua paremmin.)

4 Ja siellä oli kultainen suitsutushuone, ja liiton arkki, joka oli kokonaan kullalla päällystetty, ja siinä oli kultainen malja, se jossa oli mannaa, ja Aharonin sauva, se, joka versoi, ja liiton taulut.

(Manna oli kultaisessa astiassa! Tämän tietää vain juutalaisen kulttuurin hyvin tunteva kirjoittaja, koska 2Moos.16:33  – tai muukaan raamattu – ei kerro mitään kultaisesta.)

5 Ja sen yläpuolella kirkkauden kerubit varjostivat sitä kantta. Mutta meillä ei ole aikaa puhua yksittäin jokaisesta näistä, että kuinka ne olivat muotoiltuja.

6 Ja siihen ulkoiseen ilmestysmajaan papit aina astuivat ja suorittivat palvelustehtäviään.

(Kreikka käyttää ulkoisesta ’proton’, ensimmäinen, joka tulee, kun sana בריא luetaan  ברישׁ,  alku/ensimmäinen. Ehkä alef ei ollut käsin kirjoitetussa tekstissä tarpeeksi suorassa? Jos teksti olisi kreikan käännös, tässä olisi sama sanavalinta, kuin jakeessa 9:2, קדמיא)

7 Sillä siihen sisäiseen ilmestysmajaan astui ylipappi itse kerran vuodessa, uhrin veren kanssa, hänen sielunsa puolesta, ja syntisen kansan puolesta.

(Sakluthah on ns. ’Adamin synti’. Mistään ’tahattomista synneistä’ raamattu ei puhu.)

8 Mutta tämän kautta pyhyyden henki on tehnyt tunnetuksi, ettei pyhyyden tietä ollut vielä paljastettu, niin kauan kuin se ensimmäinen ilmestysmaja seisoi.

9 Ja se oli esikuvallista tätä aikaa varten, kun uhrattiin lahjoja ja uhreja, jotka eivät pystyneet tekemään niiden uhraajien omaatuntoa täydellisiksi.

10 Mutta ne olivat vain ruoassa ja juomassa, ja monenlaisissa peseytymisissä, jotka ovat lihan käskyjä, jotka annettiin olemaan ennalleen asettamisen aikaan saakka.

11 Mutta Messias, joka on tullut harjoittamansa hyvän ylipapiksi, ja sen suuren ja täydellisen ilmestysmajan ylipapiksi, sen, jota ei tehty käsillä eikä ole tästä luomakunnasta.

12 Eikä pikkulintujen ja lehmien verellä, vaan oman sielunsa verellä on yhdellä kertaa mennyt siihen pyhitettyyn huoneeseen ja saavuttanut iankaikkisen lunastuksen.

(Huomasin, että lähes kaikki kääntävät tsippor vuoheksi, sana kuitenkin tarkoittaa pikkulintua. ”Sippora”.)

13 Sillä jos lintujen ja lehmien veri, ja sen lehmän tuhka pirskotettuna niiden ylle, jotka olivat saastuneet, ja se pyhitti ne niiden lihan puhdistamiseksi,

14 Sen tähden, kuinka paljon rikkaampi onkaan Messiaan veri, joka iankaikkisessa hengessä uhrasi virheettömän sielunsa Jumalalle, joka puhdistaa meidän omaatuntoamme kuolleista teoista, että palvelisimme elävää Jumalaa.

15 Tämän tähden hän oli sen uuden liiton välimies, että hän oman kuolemansa kautta toi sen lunastuksen niille, jotka kulkivat ohi, vastoin sitä ensimmäistä liittoa, että he, jotka olivat kutsutut siihen iankaikkiseen perintöosaan, saisivat ne lupaukset.

16 Sillä aivan kuin testamentti liittyy tekijänsä pois ottamiseen,

17 mutta ainoastaan kuolleesta se on voimassa, koska niin kauan kuin tekijä elää, siitä ei ole hyötyä.

18 Tämän tähden ei sitä ensimmäistäkään liittoa vahvistettu ilman verta.

19 Sillä kun Moshe’sta oli säädetty kaikki säädökset kaikelle kansalle siinä kirjoitetussa sanassa, otti hän, Moshe, lehmän verta ja vettä, punaista villaa ja isoppia, ja pirskotti sitä sen kirjan ylle ja kaiken kansan ylle.

(Asiayhteyden takia olisi hyvä lukea ja ymmärtää ’punaisen lehmän’ rituaalista 4Moos.19 sekä Babylonian Talmud, Tractate Parah. Suomalaiset raamatut kertovat asian aika epämääräisesti, joten suosittelen tietysti hebreaa. Ja 4Moos.19:9 suomalaiset raamatut sanovat ”tämä on syntiuhri”, vaikkei teksti oikeasti niin sano.) 

20 Ja sanoi heille, ”tämä on liiton veri, se, joka on Jumalasta teille säädetty.”

21 Myös ilmestysmajan ylle, ja kaikkien palvelutehtävän astioiden ylle hän siitä verestä pirskotti.

22 Koska kaikki asiat on veressä puhdistettava, siinä kirjoitetussa sanassa, ja ilman veren vuodatusta ei ole anteeksiantoa.

23 Sillä on välttämätöntä, että näiden taivaallisten esikuvat näissä puhdistettiin, mutta nämä taivaalliset uhrit ovat niitä parempia.

24 Sillä Messias ei astunut sisälle käsillä tehtyyn pyhäkköön, joka on sen todellisen esikuva, vaan taivaisiin, näyttäytyäkseen Jumalan kasvojen edessä meidän puolestamme.

25 Eikä uhraisi sieluansa useita kertoja, niin kuin teki se ylipappi, ja astui jokaisena vuotena siihen pyhäkköön, sellaisen veren kanssa, joka ei ollut hänen omaansa.

26 Muuten hän olisi ollut velvollinen kärsimään useita kertoja maailman alkamisesta lähtien, mutta nyt, aikakauden lopussa, hän on yhdellä kertaa uhrannut oman sielunsa omassa uhraamisessaan, tuhotakseen synnin.

(Messiaanisessa ja rabbiinisessa juutalaisuudessa ristiinnaulitsemisessa päättyi tooran, ja alkoi Messiaan 2000 vuotta. Ennen näitä oli 2000 vuotta sekaannusta, ja Messiaan aikakauden jälkeen alkaa tuhatvuotinen kuningaskunta.)

27 Ja samoin on ihmisille annettu, että he yhden kerran kuolevat, ja heidän kuolemansa jälkeen on se tuomio.

28 Tällä tavalla myös Messias on yhden kerran uhrattu, ja hän olemuksessaan uhrasi monien syntien puolesta, mutta tulee toisia aikoja, kun hän ilman syntejämme näyttäytyy niiden elämäksi, jotka häntä odottavat.

 

10 luku

 

1 Sillä kirjoitetussa sanassa oli tulevien hyvyyksien varjo, ei niiden tahdon olemusta. Tämän tähden oli joka vuosi nämä niiden uhrien uhraamiset, jotka eivät milloinkaan kykene tekemään täydellisiksi niitä, jotka niitä uhraavat.

2 Sillä jos heidän täydelliseksi tulemisensa olisi valmis, he olisivat lakanneet uhraamisistaan, koska sen tähden he eivät horjuisi, vaan he olisivat tulleet omassatunnossaan yhdellä kertaa synnistä puhdistetuiksi.

3 Vaan niiden uhrien kautta he muistavat heidän syntinsä joka vuosi.

4 Sillä ei ole mahdollista, että härkien ja pikkulintujen veri puhdistaa syntejä!

5 Tämän tähden, astuessaan iankaikkisuuteen, hän sanoo, ”uhreja ja lahjoja sinä et tahtonut, vaan ruumiiseen minut vaatetit”.

(Tässä lainataan sellaista tanakhin versiota, jota nykyaika ei tunne, mutta tunnettiin hyvin vielä Paavalin aikana. Oman kirjahyllyni Septuaginta seuraa tätä sanavalintaa (ruumis), mutta masoreettiseen hebreaan se on ”korjattu”. Psalmi 40:6. Tämän kirjeen ansiostako? Myös targum käyttää ”korvat”; ”korvat sinä olet minulle laittanut, että kuuntelisin käskyjäsi”.)

6 Etkä sinä kysynyt polttouhria syntien puolesta.

7 Silloin minä sanoin, että ”katso, minä tulen, minä; kirjoitusten alussa on kirjoitettu minusta, että minä tulen tekemään sinun tahtosi, Jumala”.

(Tanakh jakaantuu kolmeen osaan; Torah, profeetat ja kirjoitukset. Kirjoitukset alkavat psalmien kirjalla.)

8 Hän sanoi ylhäältä, ”uhria ja lahjaa, ja polttouhria syntien puolesta sinä et tahtonut; näitä, jotka olivat sen sanan mukaan uhrattuja”.

9 Ja sen jälkeen hän sanoi, että ”katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi, Jumala”. Tällä tavalla hän tekee turhaksi sen ensimmäisen, asettaakseen toisen.

10 Sillä tässä on hänen tahtonsa, että meidät on pyhitetty Jeshuan, Messiaan, ruumiin lahjassa, yhdellä kertaa.

11 Sillä jokainen ylipappi, joka seisoo ja joka päivä palvelee näitä niissä uhrien uhraamisissa; nämä entiset eivät pystyneet puhdistamaan synneistä.

12 Mutta tämä uhrasi yhden uhrin synnin puolesta, ja istui Jumalan oikealle puolelle, iankaikkisesti.

13 Ja sen tähden hän pysyy, kunnes hänen vihollisensa asetetaan istuimeksi hänen jalkojensa alle.

14 Sillä siinä yhdessä lahjassa hän on tehnyt täydellisiksi nämä, jotka pyhitetään siinä iankaikkisuudessa.

15 Sillä jos meille todistaa se pyhyyden henki, joka sanoo,

16 Tämä on se liitto, jonka minä annan heille näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä annan sanani heidän tunnettavakseen, ja minä aion kirjoittaa heidän sydämiinsä.

17 Ja heidän vääryyksiään ja syntejään ei heille muisteta.

18 Mutta missä on syntien anteeksianto, siinä ei tarvita lahjaa syntien puolesta.

19 Sen tähden veljeni, meille on peittämättömin kasvoin pääsy sisälle siihen pyhyyden huoneeseen, Jeshuan veren kautta.

20 Ja meitä varten on nyt uusi elämän tie, sen verhon sisäpuolella, joka on hänen lihassaan.

21 Ja meitä varten on suuri pappi, Jumalan huoneen yllä.

22 Sen tähden lähestykäämme totuus sydämessä ja uskon varmuudessa, kun meidän sydämemme on pirskotettu ja olemme puhdistetut pahasta omastatunnosta, ja meidän ruumiimme on pesty puhtaassa vedessä.

23 Ja pitäkäämme kiinni meidän toivomme tunnustuksesta, älkääkä horjuko, sillä hän on uskollinen siitä, mitä meille on luvattu.

24 Ja katsokaamme toinen toistamme rohkaisten rakkaudella ja hyvillä teoilla.

25 Eikä tulisi hylätä kokouksiamme, niin kuin joillakin on tapana, vaan esirukoilkaa toinen toistenne puolesta sitä enemmän, kun näette sen päivän lähestyvän!

26 Sillä jos ihminen omassa tahdossaan tekee syntiä, sen jälkeen, kun on saanut tuntea totuuden, ei ole enää uhria, jota uhrataan syntien puolesta.

27 Vaan se voiman tuomio on tuleva, ja tulen kiivaus, joka kuluttaa viholliset.

28 Sillä jos sellainen, joka kulki ohi, vastoin Moshe’n sanaa, kahden tai kolmen todistajan suulla hän kuolee, ilman armoa.

29 Kuinka paljon suuremman rangaistuksen luulette sellaisen saavan, joka on tallannut Jumalan poikaa ja pitänyt kenen tahansa ihmisen veren arvoisena sitä liiton verta, jonka kautta hänet on pyhitetty, ja halveksinut sitä siunauksen henkeä?

30 Me tunnemme hänet, joka sanoi, ”minun on kosto, ja minä olen maksava”, ja taas, ”Herra tuomitsee kansansa”.

31 Kuinka kauhistuttavan suurta onkaan langeta elävän Jumalan käsiin!

32 Muistakaa sen tähden niitä ensimmäisiä päiviä; niitä, joissa te saitte kasteen, ja kestitte suurta taistelua kärsimyksen häpeässä ja ahdistuksessa.

33 Ja teistä tuli nähtävyys, ja teidät tehtiin niiden ihmisten seuraajiksi, jotka kestivät.

34 Ja teillä oli surua niiden puolesta, jotka ovat vangittuja, ja omaisuuksienne ryöstämisen te kestitte ilolla, koska te tiedätte, että teille on taivaissa parempi omaisuus, eikä se katoa.

35 Sen tähden, älkää heittäkö pois niitä peittämättömiä kasvoja, jotka teillä ovat, sillä siitä on tuleva suuri palkinto.

36 Sillä kärsivällisyys on teille välttämätöntä, että tekisitte Jumalan tahtoa, ja saisitte sen lupauksen.

37 Koska vain vähäinen aika, ja hyvin vähän, kun tulee hän, joka tulee, eikä viivy.

38 Mutta vanhurskas elää minun omasta uskostani, ja jos hän luovuttaa, ei minun sieluni mielisty häneen.

(Tässäkin lainataan Habakukista sellaista versiota, jota nykymaailma ei tunne. Mutta se, että ”vanhurskas elää minun uskostani” on kreikan teksteissä ainakin Eusebiuksella ja Codex D.)

39 Mutta me emme ole niitä luovuttajia, jotka kulkevat kadotukseen, vaan niitä uskollisia, jotka rakentavat sielujaan.

 

11 luku

 

1 Mutta usko on varmuutta niistä asioista, joita toivotaan, niin kuin nämä jo olisivat toiminnassa, ja ilmestystä asioista, jotka eivät ole näkyviä.

2 Ja tässä on ollut vanhemmiston todistus.

3 Sillä siinä uskossa me ymmärrämme, että maailmankaikkeus on muodostettu Jumalan sanan kautta, ja nämä, jotka näkyvät, tulivat niistä, jotka eivät ole näkyviä.

4 Uskossa Abel uhrasi Jumalalle sen paljon paremman uhrin kuin Kain, ja sen tähden hänestä on tullut se todistus, että hän oli vanhurskas, ja Jumala todistaa hänen lahjastaan, ja sen tähden hän kuolleenakin puhuu.

5 Uskossa Eenok otettiin pois, eikä hän maistanut kuolemaa, eikä häntä löydetty, koska Jumala vei hänet pois täältä – hänet, joka siirrettiin hänen luokseen, sillä hänestä oli se todistus, että hän oli Jumalalle otollinen.

6 Ilman sitä uskoa ei kukaan voi olla otollinen Jumalalle, sillä sen, joka lähestyy Jumalaa, on pakko uskoa, että hän on, ja hän on palkitsija niille, jotka häntä etsivät.

7 Uskossa Noah puhui kansalleen niistä asioista, jotka eivät ole näkyviä, joita hän palvoi, ja teki arkin, hänelle ja oman huoneensa lasten elämäksi. Sen kautta maailma tuomittiin, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka on uskossa.

8 Uskossa Abraham oli kuuliainen, kun häntä kutsuttiin lähtemään siihen paikkaan, jonka hän oli tuleva saamaan perintöosaksi, ja hän lähti, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.

9 Uskossa hänestä tuli sen maan asukas, joka hänelle oli luvattu, kuin vieraan maan, ja hän kulki teltoissa Ishakin ja Jakobin, lasten kanssa, hänen lupauksensa perintöosan.

(Psalmi 127:3 sanoo hebreassa, että ”lapset ovat Herran perintöosa, ja kohdun hedelmä on palkinto”.)

10 Sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset, jonka perustaja ja tekijä on Jumala.

11 Uskossa myös Sara, joka oli hedelmätön, sai voiman ottaa vastaan se siemen, ja vaikka ei ollut enää niiden vuosien aika, hän synnytti varmana siitä, että hän, joka hänelle lupasi, on uskollinen.

12 Tämän tähden siitä yhdestä, joka horjui vanhuudessa, syntyivät monet, kuin tähdet, jotka ovat taivaissa, ja kuin hiekka meren rannalla, jota ei lasketa.

(Kreikassa on taas selkeä lukuvirhe, jota ei voi toistaa kääntämällä teksti kreikasta arameaan. Kun tässä lukee ”vanhuudessa”, בסיבותא, kreikka puhuu kuolemasta joka olisi tässä במיתותא - helppo lukea väärin.)

13 Uskossa nämä kaikki kuolivat, eivätkä saaneet lupauksiaan, mutta he näkivät sen kaukaa, ja sen kautta iloitsivat, ja tunnustivat, että olivat vieraita ja muukalaisia siinä maassa.

14 Mutta nämä, jotka näitä sanovat, osoittavat, että he etsivät sitä heidän kaupunkiaan.

15 Ja jos he olivat etsimässä sitä kaupunkia, jonka he jättivät, heillä olisi ollut aikaa että taas palaisivat, menisivät sinne.

16 Mutta nyt on tunnettua, että he ikävöivät sitä parempaa, joka on taivaissa, tämän tähden Jumala ei häpeä, että he kutsuivat häntä heidän Jumalakseen, sillä hän  valmistaa heille sitä kaupunkia.

17 Uskossa Abraham uhrasi Ishakin, siinä koettelemuksessaan, ja laittoi ainokaisensa alttarille; hänet, jonka oli sen lupauksen kautta saanut.     

18 Sillä hänelle oli sanottu, että ”Ishak’ssa sinun siemenesi on oleva kutsuttu”.

19 Ja sielussaan hän ymmärsi, että tulevaisuus on Jumalan kädessä, jos hän herättää kuolleista, ja tämän tähden tämä annettiin hänelle vertauksena.

20 Uskossa siihen, joka on tuleva, Ishak siunasi Jakobin ja Esaun.

21 Uskossa siunasi Jakob kuollessaan kaikkia Josefin lapsia, yksi toisensa jälkeen, ja nojasi sauvansa päähän.

22 Uskossa Josef, kuollessaan, viittasi  siihen Israelin lasten lähtöön, ja antoi käskyn hänen luistaan.

23 Uskossa Moshen vanhemmat salasivat häntä, kun hän oli syntynyt, kolme kuukautta, kun he näkivät, että tuo poikalapsi oli kaunis, eivätkä pelänneet kuninkaan määräystä.

24 Uskossa Moshe, mieheksi tultuaan, kielsi, ettei häntä kutsuttaisi faraon tyttären pojaksi.

25 Ja valitsi olemaan siinä ahdistuksessa Jumalan kansan kanssa, eikä lyhyttä aikaa nauttimaan synnissä.

26 Sillä hän piti Messiaan armon runsautta paljon suurempana kuin Egyptin aarteita, sillä hän oli saanut katsoa sitä palkinnon maksamista.

27 Uskossa hän jätti Egyptin taakseen, eikä pelännyt kuninkaan vihaa, ja hän kesti, sillä hän oli ikään kuin nähnyt Jumalan, joka ei ole näkyvä.

28 Uskossa hän valmisti sen pääsiäisen ja pirskotti verta, ettei esikoisten tuhoaja heitä koskettaisi.

(Aramean mehabla, merkitsee myös eräänlaista tiettyä kuoleman enkeliä…)

29 Uskossa he kulkivat Kaislameren läpi, kuin kuivan maan päältä, ja siihen egyptiläiset nielaistiin, kun he uskalsivat siihen astua.

30 Uskossa Jerichon muurit kaatuivat, kun sitä ympäröitiin ne seitsemän päivää.

31 Uskossa huora Rahab ei menehtynyt näiden kanssa, jotka eivät olleet kuuliaisia ottaen rauhassa vastaan ne vakoojat.

(Puhutaan myös majatalon pitäjästä, mutta tätä tulkintaa ei mikään vanha raamatun opetus tue.)

32 Ja mitä vielä sanoisin? Sillä minulla on vähän aikaa, että muistelisin Gideon ja Barak, ja Samson ja Jefta, ja David ja Samuel ja muita profeettoja.

(Hebrean Jefta on käännetty arameaksi Nafatah, molemmat tarkoittavat ’hän avaa’.)

33 Nämä, jotka uskossa voittivat kuningaskuntia, ja palvelivat oikeutta ja saivat lupauksia, ja sulkivat leijonien suut.

34 Ja sammuttivat tulen voiman, ja vapautettiin miekan suusta, ja vahvistuivat sairaudesta, ja olivat taisteluissa voimallisia, ja tyhjensivät vihollisten leirit.

35 Ja naiset antoivat lapsensa kuoleman ylösnousemukseen, ja toiset kuolivat kidutuksissa, eivätkä odottaneet vapauttamista, että heille olisi parempaa – ylösnousemus!

36 Mutta toiset joutuivat pilkattaviksi ja ruoskittaviksi, toiset luovutettiin kahleisiin ja vankilaan.

37 Toiset kivitettiin, toiset sahattiin kahtia, toiset kuolivat miekan suussa, toiset kiertelivät pukeutuneena lampaiden ja vuohien nahkoihin, ja olivat puutteessa ja ahdistettuja ja pahoinpideltyjä.

(Kreikassa on kiusattu ja/tai sahattu. Tulee taas pienestä lukuvirheestä. Joka tapauksessa, teksti Jesajan kuolemasta, joka muuten on ensimmäinen suomentamani raamatun ulkopuolinen teksti, oli kirjoittajalle ja lukijoille tunnettu teos. Raamattumme ei kerro kenenkään pukeutuneen vuohen nahkaankaan.)

38 Ihmisiä, joille tämä maailma ei ollut arvollinen, ja he olivat kuin eksyneet, erämaissa ja vuorilla, ja luolissa ja maan kuopissa.

39 Näistä, heistä kaikista, on todistus, että siinä heidän uskossaan he eivät sitä lupausta saaneet.

40 Koska Jumala näki edeltä, että heistä olisi meille apua, etteivät he tulleet täydellisiksi ilman meitä.

 

12 luku

 

1 Tämän tähden myös me, joilla on nämä kaikki todistajat, jotka peittävät meitä pilven lailla, heittäkäämme pois se, mikä painaa, myös ne synnit, että olisimme aina valmiita, ja juoskaamme kärsivällisyydessä tämä kilpailu, joka meille on laitettu.

2 Ja katsokaamme Jeshuaan, häneen, joka on meidän uskomme alkulähde ja täydelliseksi tekijä, joka hänellä olevan ilon sijasta kesti ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

3 Sen tähden katsokaa, kuinka paljon hän kesti näiltä syntisiltä, jotka itsessään olivat omien sielujensa vastustajia, ettette olisi huolettomia itsellenne, ettekä heikentäisi omia sielujanne.

4 Ette vielä ole olleet vereen saakka taistelussa syntiä vastaan.

(Voi olla myös kysymyslause. Ettekö vielä...?)

5 Ja te olette eksyneet siitä opetuksesta, niin kuin lapset! Teille sanotaan, ”poikani, älä käänny pois Herran kasvatuksesta, äläkä huononna sieluasi silloin, kun hän sinua nuhtelee”.

(Sananlaskut 3:11, jälleen sellainen versio tekstistä, jota nykyaika ei tunne. Verbi huonontamisesta merkitsee myös mädäntymistä ja hajoamista.)

6 Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän ohjaa, ja hän johdattaa sellaisia lapsia, joihin hän on mielistynyt.

(Nagad on johdattaa. Sanaan kyllä liittyy myös syrjään vieminen. Gal.2:12, ”vetäytyä sivuun”.)

7 Sen tähden kestäkää kasvatus, koska Jumala toimii teidän kanssanne niin kuin lasten kanssa. Sillä kuka on sellainen poika, jota hänen isänsä ei kasvata?

8 Ja jos olisitte vailla sitä kasvatusta, jossa te jokainen olette olleet, tehän olisitte vieraita, ettekä lapsia!

(Tässä taas kreikan tekstissä on luettu ”vieraat lapset” – ”laittomat lapset”, נוכריא vs. נורא )

9 Ja jos meidän isämme ovat kasvattaneet meitä lihassa – ja kuinka paljon me olemme heitä kunnioittaneet – sen tähden, kuinka paljon te olettekaan velvolliset alistumaan isällenne, joka on henki, ja saamaan elämän.

10 Sillä nämä ovat lyhyttä aikaa varten kasvatetut, sen mukaan kuin he tahtoivat, mutta Jumala kasvattaa meitä omaksi avuksemme, että me olisimme hänen pyhyyteensä osallisia.

11 Mutta kaikki kasvatus ei omana aikanaan näytä siltä, että olisi iloa, vaan murhetta, mutta lopulla se tuottaa rauhan ja vanhurskauden hedelmän näille, jotka ovat hänessä harjoitetut.

12 Tämän tähden, ”vahvistakaa kätenne, ja suoristakaa horjuvat polvenne!”

13 ”Ja tehkää polut suoriksi jaloillenne”, että ontuva jäsen ei kaatuisi, vaan parantuisi.

14 Ajakaa takaa rauhaa jokaisen kanssa, ja sitä pyhitystä, jota ilman kukaan ei ole näkevä Herraamme.

15 Ja olkaa varuillanne, ettei kukaan löydä teistä sellaista, jolta puuttuu siitä Jumalan siunauksesta, tai ettei katkeruuden juuri tuota viinirypäleitä ja vahingoita teitä, ja sen kautta monet tule saastutetuiksi.

16 Tai ettei kukaan löytäisi teissä sellaista, joka on haureellinen ja moraaliton niin kuin Esau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.

17 Sillä te myös tiedätte, että kun hän sen jälkeen tahtoi periä sen siunauksen, hänet hylättiin, sillä ei ollut sijaa peruutukselle, vaikka hän sen havaitessaan sitä kyynelin häneltä pyysi.

18 Sillä te ette ole lähestyneet sitä tulta, joka palaa ja on käsin kosketeltava, ettekä pimeyttäkään, tai sitä synkkää pilveä ja myrskytuulta.

(Kreikassa tulen sijasta vuori, eli נורא on luettu טורא. Samoin kreikan tekstit eroavat jopa toisistaan käyttämällä eri pimeys - sanoja tässä jakeessa, eli kreikka ei voi mitenkään olla tämän tekstin alkulähde, kreikasta sanoja ei voi lukea väärin, tämä toistuu pitkin kirjettä.)

19 Ettekä sitä sofarin ääntä ja niiden sanojen ääntä, jota nämä, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heidän kanssaan enempää puhuttaisi.

20 Sillä he eivät pystyneet kestämään sitä, että käskettiin, ”jos eläinkin lähestyy sitä vuorta, se kivitetään”.

21 Ja sillä tavalla kauhistuttava oli se näky, että Moshe sanoi, ”minä pelkään ja minä vapisen”.

22 Mutta te olette tulleet lähelle Zionin vuorta, ja sitä elävän Jumalan kaupunkia, Jerusalemia, joka on taivaissa, ja suuren enkelijoukon kokousta.

23 Ja sitä esikoisen seurakuntaa, jotka ovat kirjoitetut taivaissa, ja Jumalan, kaikkien tuomarin, ja niiden vanhurskaiden henkien, jotka on tehty täydellisiksi.

(Suomalainen teksti puhuu jostain juhlajoukosta. Kreikan sana panegyris esiintyy LXX Hes.46:11, Hoos.2:11, Aamos 5:21 ja tässä, ei muualla. Koska LXX ei käytä sitä Mooseksen kirjoissa, joissa juhlia säädetään, sanasta tulisi ottaa käyttöön juhlan sijaan sen toinen merkitys, eli kokoontuminen. Ei siis välttämättä tarkoita juhlaa. Arameassa taas sana on sama sana, jota käytetään seurakunnasta pitkin uutta testamenttia, ja muuallakin.)

24 Ja Jeshuan, uuden liiton välimiehen, ja hänen verensä pirskottamiseen, joka puhuu parempaa kuin Abelin.

25 Sen tähden varokaa, ettette kysy häntä, joka teidän kanssanne puhui, sillä jos nämä, jotka kysyivät häntä, joka heidän kanssaan yhden maan päällä puhui, eivät pelastuneet, kuinka paljon sitten, jos me kysymme häntä, joka puhuu kanssamme taivaista?

26 Jonka äänestä maa horjuu, mutta nyt hän lupasi, ja sanoo, että vielä yksi hetki; minä aion horjuttaa, en ainoastaan maan, vaan myös taivaat.

27 Mutta tämä, että hän sanoi, ”yksi hetki”, merkitsee muutosta: niiden, jotka horjuvat, koska ne ovat tehtyjä, että pysyisivät nämä, jotka eivät horju.

28 Sen tähden, koska me olemme saaneet sen kuningaskunnan, joka ei horju, pitäkäämme kiinni siitä siunauksesta, että siinä palvelemme, ja miellytämme Jumalaa kunnioituksessa ja ylistyksessä.

(Kreikan tekstissä on taas tulkittu aramean sanoja väärin. Pelko on vain yksi merkitys sanalle dachlatha. TgProv.9:10, ja muuallakin arameassa Jumalan pelko on ת אַ רְ יִ -jirath.)

29 Sillä meidän Jumalamme on se kuluttava tuli.

 

13 luku

 

1 Jatkakaa veljesrakkautta teidän keskuudessanne.

2 Älkääkä eksykö pois siitä vieraanvaraisuudesta, sillä tämän kautta on ollut ihmisiä, jotka ovat olleet arvollisia ottamaan vastaan enkeleitä, tietämättään.

3 Muistakaa niitä, jotka ovat vangittuja, kuin olisitte heidän kanssaan vangittuja. Muistelkaa niitä, joita ahdistetaan, kuin sellaiset ihmiset, jotka olette pukeutuneet heidän ruumiiseensa.

4 Avioliitto on kaikessa kunnioitettava, ja heidän vuoteensa on puhdas. Mutta haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

5 Älkää ajatuksissanne olko rahan rakastajia, vaan riittäköön teille se, mitä teillä on, sillä hän, Herra, sanoi, että ”minä en sinua hylkää enkä päästä irti sinun kädestäsi”.

6 Ja me sanomme varmuudella, ”minun Herrani on minun auttajani, en minä pelkää. Mitä ihminen voi minulle tehdä?”

7 Muistakaa opettajianne, niitä, jotka ovat puhuneet kanssanne Jumalan sanaa. Ajatelkaa heidän työnsä täydellistymistä ja ottakaa mallia heidän uskollisuudestaan.

8 Jeshua, Messias, on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

9 Älkää olko vieraiden ja vaihtelevien opetusten johdatettavia, sillä on kaunista, että sydämenne vahvistuvat siitä siunauksesta, eikä niistä aterioista, joista niissä vaeltaneet eivät ole tulleet autetuiksi.

10 Mutta meillä on se alttari, josta niillä ei ole lupa syödä, jotka ilmestysmajassa palvelevat.

11 Sillä nämä eläimet, joiden veret on ylipappi tuonut siihen pyhitettyyn huoneeseen, syntien tähden, niiden liha poltettiin leirin ulkopuolella.

12 Koska myös tämä Jeshua, joka omassa veressään pyhittää oman kansansa, kärsi kaupungin ulkopuolella.

13 Ja sen tähden myös me, menkäämme hänen luokseen, leirin ulkopuolelle, kantaen hänen häpeäänsä.

14 Sillä meillä ei ole täällä kaupunkia, joka pysyy, vaan me odotamme sitä, joka on tuleva.

15 Ja hänen kauttaan uhratkaamme koko ajan Jumalalle ylistyksen uhria, joka on hänen nimeään kiittävien huulten hedelmää.

16 Älkääkä unohtako hyväntekeväisyyttä ja köyhien avustamista, sillä sellaisten uhrien kautta ihminen on kaunis Jumalalle.

17 Totelkaa johtajianne ja olkaa heille kuuliaiset, sillä nämä valvovat teidän sielujenne puolesta, niin kuin sellaiset ihmiset, joiden on tehtävä tiliä. Tehkää tämä ilossa, eikä valituksessa, koska se ei ole teille hyödyllistä.

18 Rukoilkaa puolestamme, sillä me luotamme siihen, että meillä on kaikissa asioissa se hyvä omatunto. Me tahdomme olla johdatuksessa kauniisti.

19 Minä pyydän erityisesti teiltä, että tämän teette, että palaisin pian teidän luoksenne.

20 Mutta rauhan Jumala, hän, joka nosti kuolleista sen lauman suuren paimenen, iankaikkisen liiton veressä, hänet, joka on Jeshua, Messias, meidän Herramme,

21  Hän tekee meidät täydellisiksi kaikissa hyvissä teoissa, tekemään hänen tahtoaan, ja hän valmistaa meissä niitä asioita, jotka ovat kauniita hänen edessään, Jeshuan, Messiaan kautta – jolle kunnia aina ja iankaikkisesti, amen!

22 Mutta teistä minä pyydän, veljeni, että olisitte pitkämielisiä siinä lohdutuksen sanassa, josta olen teille lyhyesti kirjoittanut.

23 Mutta tietäkää, että meidän veljemme Timotheos on vapautettu, ja jos hän pian tulee, minä olen näkevä teidät hänen kanssaan.

24 Lähettäkää rauhaa kaikille teidän johtajillenne ja kaikille pyhille. Rauhaa lähettävät teille kaikki, jotka ovat Italiasta.

25 Se siunaus olkoon teidän kaikkien kanssa, amen.

 

Aramean käännös löytyy täältä  http://www.apokryfikirjat.com/hebrews.pdf

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/

Paavalin kirje hebrealaisille, käännöksen alkusanat

Koko teksti ja historia osoittaa, ettei tätä kirjettä ole ainakaan kreikan kielellä kirjoitettu. Hyvä kysymys onkin, miksi Paavali kirjoittaisi hebrealaisille jollain muulla, kuin heidän käyttämällään kielellä?

Codex Khabouris mainitsee, että sen teksti on kirjoitettu sata vuotta suuren vainon jälkeen, siis vuonna 164, ja sivuja on korjailtu ja vaihdettu vuosisatojen kuluessa, kuten tutkija De Mar Shimun kirjoitti 1965, joten käytän sitä tässä käännöksessä mukana, samoin käytössä ja tekstipohjana on critical text (Gwilliam, Clarendon Press 1901). Useat käsikirjoitukset tästä lopettavat sanoihin, ”kirjoitettu Italian Roomassa, ja toimitettu Timoteuksen käsien kautta”.

Arameassa tämä on aina ollut Paavalin kirje muiden joukossa, ja siis vankilasta kirjoitettu. Loppupuolella puhutaankin vankien muistamisesta, jae 2:3 ilmoittaa myös, ettei kirjoittaja ollut varsinainen silminnäkijä.

Aleksandian Klemens mainitsee noin vuonna 190, että Paavali kirjoitti tämän hebrealaisten omalla kielellä, ja lääkäri Luukas huolella käänsi sen kreikaksi.

Eusebius kirjoittaa samoin, mutta lisää vielä, että ”toiset sanovat, että Klemens käänsi tekstin kreikaksi”. Mikä todennäköisesti pitää paikkansa, Luukas ei olisi jättänyt niin suuria virheitä tekstiin, esim. Melkisedek, ”jolla ei ole sukua”, pitäisi olla ”jota ei ole sukuluetteloissamme” – asia, jonka Luukas olisi varmasti ymmärtänyt oikein. 

Hieronymus taas kirjoittaa, että Paavali kirjoitti kaikki kirjeensä aramean kielellä, ja ne käännettiin kreikaksi. Paavali syntyikin alueella, jossa pääasiallinen kieli oli aramea. Kaikki ’pyhien kirjoitusten’ ulkopuoliset tekstit  kirjoitettiin aramean kielellä, esim. talmud.

Sen enempää perustelematta, Herra siunatkoon lukijaa ja avatkoon ”sanan väärentämätöntä maitoa” – tekstiä, johon länsimaiset kirkkokunnat eivät ole vaikuttaneet millään tavalla.

Piikkiössä marras-joulukuussa 2013, kielelliset korjaukset ja tarkennukset tammi-helmikuu 2016.

 

Tuomas Levänen

http://www.apokryfikirjat.com/hebrews.pdf