tiistai 18. heinäkuuta 2017

Apostolien teot luvut 1-7


Apostolien teot luvut 1-7


1. luku

1 Minä olen kirjoittanut sen ensimmäisen kirjoituksen, oi Teofile, niistä kaikista, mitä meidän Herramme Jeshua, Messias, alkoi tekemään ja opettamaan,
2 Siihen päivään saakka, jolloin hänet otettiin ylös. Sen jälkeen hän käski heitä, apostoleja, niitä, jotka hän valitsi pyhyyden hengessä,
3 nämä, joille hän myös osoitti sielunsa sen jälkeen, kun kärsi, monenlaisilla merkeillä neljänkymmenen päivän ajan, hänen ollessaan heille näkyvä, ja puhui siitä Jumalan kuningaskunnasta.
4 Ja hänen syödessään heidän kanssaan sitä leipää, hän käski heitä, etteivät poistuisi Jerusalemista, vaan että odottaisivat sitä isän lupausta, ”sen, jonka te minulta kuulitte”.
5 Että Johannan kastoi vedellä, ja teidät tullaan kastamaan pyhyyden hengellä, ei monien päivien jälkeen.
6 Mutta nämä kokoontuen kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle, ”meidän Herramme, tässäkö ajassa sinä käännät kasvosi Israelin kuningaskunnan puoleen?”
7 Hän sanoi heille, ”ei ole teidän omaanne tämän ajan tietäminen, tai niiden aikojen, jotka isä oman sielunsa käskyvallalla asetti”.
8 Vaan kun se pyhyyden henki on tuleva teidän yllenne, te saatte sen voiman, ja tulette olemaan minulle todistuksena Jerusalemissa, ja koko Jehud’ssa, ja myös Shamaria’n huoneessa, ja maan ääriin saakka.
9 Ja nämä sanottuaan hänet nostettiin heidän nähtensä ja pilvi otti hänet vastaan, ja hän oli kätketty heidän silmiltään.
10 Ja heidän katsellessaan hänen menemistään taivaisiin, havaittiin kaksi miestä seisomassa heidän luonaan valkoisissa vaatteissa.
11 Ja he sanoivat heille, ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katselette taivaisiin? Tämä Jeshua, joka nostettiin teiltä taivaisiin, on sillä tavalla tuleva, kuin te näitte hänen nousevan taivaisiin”.
12 Ja näiden jälkeen he palasivat Jerusalemiin siltä vuorelta, jota kutsuttiin Beit-Zaitha, joka oli Jerusalemin laidalla, ja erossa siitä noin seitsemän stadion-mittaa
13 Ja sen jälkeen, kun he olivat menneet sisään, he nousivat siihen yläkertaan, siihen, jossa oli tapana olla. Siellä olivat Petros ja Johannan, ja Jakob ja Andreos, ja Filippus ja Thoma, ja Mattai ja Bar-Tolmai, ja Jakob, Halfain poika, ja Shimeon kiivailija, ja Jehuda, Jakob’n poika.
14 Nämä kaikki olivat kuin yhtenä. He olivat rukouksessa totuudessa, yhdessä sielussa naisten kanssa, ja Mirjam’n, Jeshuan äidin kanssa, ja hänen veljiensä kanssa.
15 Ja heidän keskuudessaan niinä päivinä seisoi Shimeon Keefa niiden oppilaiden keskellä. Mutta siellä oli ihmisiä kokoontuneena noin satakaksikymmentä, ja hän sanoi,
16 Miehet, veljet, oli oikeaa, että täyttyisi sellainen kirjoitus, jonka pyhyyden henki ennen sanoi David’n  suun kautta Jehuda’sta, hänestä, joka oli oppaana näille, jotka ottivat Jeshuan kiinni,
17 Koska hänet oli luettu meidän kanssamme, ja hänellä oli osa tässä palvelutyössä
18 Tämä, joka osti sen pellon synnin palkasta, ja putosi maan pinnan päälle, ja hänet halkaistiin keskeltä, ja kaikki hänen sisälmyksensä tulivat ulos.
19 Ja tämä, se oli tunnettua kaikille niille, jotka asustivat Jerusalemissa, ja siten sitä peltoa kutsuttiin sen paikan kielellä ”Chakel Dama”, jonka käännös on ”Korjath Dam”.
(Sen paikan kieli oli aramea, ja Luukas kääntää sen hebreaksi tässä. ”Veren pelto”.)

20 Sillä psalmien kirjassa on kirjoitettu, että hänen paikkansa on oleva autio, älköönkä siinä asukasta olko, ja toinen ottaa hänen palvelutyönsä.
21 Ja sen tähden se siirtyy yhdelle näistä miehistä, jotka olivat meidän kanssamme tämän koko ajan, sen, jossa meidän Herramme Jeshua meni sisään ja ulos ollessaan meidän yllämme.
22 Että alkaen Johannan’n kasteesta, sille päivälle saakka, jolloin hänet otettiin meidän luotamme, että hän olkoon meidän kanssamme hänen ylösnousemuksensa todistaja.
23 Ja he nostivat kaksi, Josef’n, jota kutsuttiin ”Bar-Shaba”, jota nimitettiin Justukseksi, ja Matthia’n.
24 Ja kun he rukoilivat, he sanoivat, ”Sinä, Herra, tunnet, mitä on jokaisen sydämessä. Osoita se yksi, jonka sinä valitsit näistä kahdesta”.
25 Että hän ottaisi vastaan sen palvelutyön osan, ja sen apostolintyön, josta Jehuda poistui, että menisi siihen hänen paikkaansa.
26 Ja he heittivät arpaa, ja se tuli Matthia’lle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista apostolin kanssa.

2. luku

1 Ja kun ne helluntain päivät olivat täyttyneet, he olivat kaikki kokoontuneena kuin yhtenä;
(Vain keski-Egyptin koptin teksti, ja muutama latinan teksti sanoo ”päivät” aramean tavoin. Codex Bezae (D) lisää alkuun ”ja tapahtui, kun...”.)

2 Yhtäkkiä oli ääni taivaista, oli kuin voimallinen tuuli, ja koko se talo oli siitä täyttynyt, jossa he olivat istumassa.
3 Ja heille näkyi kieliä, ikään kuin tulisia, jotka jakaantuivat ja ne istuivat toinen toisensa heistä päälle.
4 Ja he kaikki olivat täytetyt, pyhyyden hengen kautta, ja he alkoivat puhumaan kielellä; sen kielen mukaan, kuin se henki antoi heille puhuttavaksi.
5 Mutta siellä oli niitä miehiä, jotka asustivat Jerusalemissa, jotka pelkäsivät Jumalaa, juutalaisia kaikista niistä kansakunnista, jotka ovat taivasten alla.
6 Ja kun se ääni tuli, kokoontui kaikki kansa ja oli hämmästynyt, koska he kuulivat, että jokainen heistä puhui heidän kielellään.
7 Mutta he kaikki olivat hämmästyneet, ja ihmettelivät sanoen toinen toiselleen, ”nämä kaikki, jotka puhuvat, katso, eivätkö he ole galilealaisia?”
8 Kuinka me kuulemme jokaisen niitä kieliä, jossa me olemme syntyneet?
9 Partialaiset ja meedialaiset, ja alanialaiset, ja ne, jotka asustavat Beit-Nahrin’ssa, juutalaiset ja kappadokialaiset, ja jotka ovat Pontus’n ja Aasian alueelta,
10 Ja jotka ovat Fryygian ja Pamfylian ja Egyptin alueilta, ja Libyan maakunnista, ja jotka ovat Kyrenian lähellä, ja ne, jotka tulivat Roomasta – juutalaiset ja käännynnäiset,
11 Ja jotka Kreetalta ja arabialaisia; katso, me kuulemme heistä, että he puhuvat meidän oman kielemme kautta Jumalan ihmetekoja!
12 Mutta he kaikki ihmettelivät ja hämmästelivät, sanoen toinen toiselleen, ”tämäkö on se Jumalan tahto?”
13 Mutta toiset halveksivat heitä, sanoen, ”nämä ovat juoneet sitä uutta viiniä ja juopuneet.”
14 Sen jälkeen nousi Shimeon, Keefa, niiden yhdentoista apostolin kanssa, ja korotti äänensä ja sanoi heille, ”juutalaiset miehet, ja kaikki, jotka asustatte Jerusalemissa! Olkoon tämä teille tunnettavaksi, ja kuunnelkaa minun sanani!”
15 Sillä eivät nämä ole, niin kuin te luulette, juopuneet, sillä katso, on vasta kolmannet hetket,
16 Vaan tämä on sitä, mitä on sanottuna profeetta Joel’in kautta;
17 Niinä viimeisinä päivinä on tapahtuva, sanoo Jumala, minä vuodatan minun henkeni kaiken lihan ylle, ja teidän poikanne ja tyttärenne tulevat profetoimaan, ja teidän nuorukaisenne tulevat näkemään näkyjä, ja teidän vanhimpanne tulevat uneksimaan unia.
18 Ja minun palvelijani ja palvelijattareni ylle minä vuodatan minun henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat.
19 Ja minä annan merkkejä taivaissa, ja voimatekoja maan päällä; verta ja tulta ja savun suitsutusta.
20 Aurinko tulee vaihtumaan synkkyydeksi ja kuu vereksi, siihen saakka, että se Herran suuri ja voimallinen päivä on tuleva.
21 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka on kutsuva Herran nimeä, on elävä.
22 Miehet, israelilaiset, te kuulitte nämä Jeshuan, nasaretilaisen sanat, sen miehen, joka Jumalasta on
näyttäytynyt teidän luonanne voimalla ja merkeillä ja niillä ihmeteoilla, jotka Jumala teki teidän
keskuudessanne hänen kätensä kautta, niin kuin te tiedätte.
23 Tämän, joka oli erotettu tätä varten Jumalan aikaisemman tietämisen ja tahdon mukaan, hänet te luovutitte pahantekijöiden käsiin ja ristiinnaulitsitte ja tapoitte.
24 Mutta Jumala nosti hänet ja tuhosi Sheol’n turmelukset, koska ei ollut mahdollista, että Sheol pitäisi häntä kiinni.
25 Sillä David sanoi hänestä ennen, ”minä olen nähnyt minun Herrani, joka on koko ajan minun oikean puoleni yllä, etten ala horjumaan”.
26 Tämän tähden minun sydämeni on iloinen, ja riemuitsee siinä kirkkaudessa, ja myös minun ruumiini lepää siinä toivossa.
27 Koska sinä et jättänyt minun sieluani Sheol’iin, etkä antanut sinun puhtaasi nähdä turmelusta.
28 Sinä olet paljastanut minulle elämän tien, sinä täytät minut suloisuudella sinun kasvojesi kanssa.
29 Miehet, veljet, sallikaa minun puhua avoimesti teille; pää, se isä David, joka kuoli ja myös haudattiin, ja hänen hautahuoneensa on tähän päivään saakka meidän luonamme.
30 Sillä hän oli profeetta ja hän tiesi sen valan, jonka Jumala hänelle vannoi, että ”sinun kohtusi hedelmästä minä asetan sinun valtaistuimesi ylle”.
31 Ja hän näki ja puhui edeltä siitä Messiaan ylösnousemuksesta, ettei häntä jätetty Sheol’iin, eikä hänen ruumiinsakaan nähnyt turmelusta.
32 Tämän Jeshuan Jumala nosti, ja me kaikki olemme hänen todistajiaan.
33 Ja hän on se, joka on korotettu Jumalan oikealle puolelle, ja hän on saanut isältä sen lupauksen siitä pyhyyden hengestä, ja hän vuodatti tämän lahjan, jota, katso, te näette ja kuulette.
34 Sillä ei David kohonnut taivaisiin, koska hän sanoo, että ”Herra sanoi minun Herralleni, istu sinä minun oikealle puolelleni”,
35 Kunnes minä asetan sinun vihollisesi kenkätelineeksi sinun jaloillesi.
36 Sen tähden, todellakin tietäköön koko Israelin huone, että hän on Herra ja Messias, Jumalan työntekijä, tämä Jeshua, jonka te ristiinnaulitsitte.
37 Ja nämä kuullessaan he saivat iskun sydämiinsä, ja he sanoivat Shimeon’lle ja muille, jotka olivat apostoleja, ”veljet, mitä meidän on tehtävä?”
38 Shimeon sanoi heille, ”kääntykää, ja kastakaa teistä jokainen Herran Jeshuan nimessä syntien vapautukseksi, että he saisivat sen pyhyyden hengen lahjan”.
39 Sillä teille se lupaus oli, ja teidän lapsillenne, ja kaikille niille, jotka ovat kaukana, niille, jotka hän, Jumala, on kutsuva.
40 Ja toisilla, monenlaisilla sanoilla hän todisti heille ja pyysi heitä sanoen, ”tehkää itsenne eläviksi tästä kierosta sukukunnasta!”
41 Ja jotkut heistä odotetusti ottivat vastaan hänen sanansa, ja uskoivat ja kävivät kasteella, ja sinä päivänä heitä lisättiin noin kolme tuhatta sielua.
42 Ja he olivat, amen, siinä apostolien opetuksessa, ja ottivat osaa rukouksiin ja siihen kiitosaterian leivän murtamiseen.
43 Ja tapahtui, jokaisella sielulla oli kunnioitus, ja monenlaiset merkit ja voimateot tapahtuivat apostolien kautta Jerusalemissa.
44 Ja he kaikki, jotka uskoivat, olivat kuin yksi, ja kaikki, mitä heillä oli, oli yhteistä.
45 Ja ne, joilla oli omaisuutta, olivat sitä myymässä, ja he jakoivat jokaiselle sen mukaan, kuin oli tarpeen.
46 Ja he olivat joka päivä rukoilemassa temppelissä yhdessä sielussa, ja he olivat kodeissa murtamassa niitä leipäpaloja, ja ottivat sen ravinnon vastaan riemuiten ja heidän sydäntensä puhtaudessa.
47 Ja he olivat ylistämässä Jumalaa, annetussa ystävällisyydessä koko sen kansan edessä, ja meidän Herramme lisäsi joka päivä niitä, jotka saivat sen elämän seurakunnan kautta.

3. luku

1 Ja tapahtui, kun Shimeon Keefa, ja Johannan nousivat kuin yhtenä, temppeliin, yhdeksännen hetken rukouksen aikaan;
2 Ja katso, yksi mies, joka oli rampa äitinsä kohdusta saakka; jotkut, jotka oli osoitettu siihen, toivat hänet ja laittoivat hänet sille temppelin portille, jota kutsuttiin ”kauniiksi”, jossa hän oli kysymässä almuja näiltä, jotka menivät temppeliin sisälle.
3 Tämä nähdessään Shimeon’n ja Johannan’n, että he menivät sisään temppeliin, pyysi heistä, että he antaisivat hänelle almun.
4 Ja Shimeon ja Johannan katsoivat häntä ja sanoivat hänelle, ”katsahda meihin”.
5 Mutta hän katsahti heihin, toivoen että he antaisivat hänelle jotain.
6 Shimeon sanoi hänelle, ”kultaa ja hopeaa minulla ei ole, vaan sitä, mitä minulla on, minä annan sinulle. Jeshuan, Messiaan, nasaretilaisen nimessä, nouse, vaella!”
7 Ja hän otti häntä hänen oikeasta kädestään ja nosti hänet, ja siinä hetkessä vahvistui hänen jalkansa ja nilkkansa.
8 Ja hän hyppäsi, nousi ja vaelsi, ja meni heidän kanssaan sisään temppeliin kulkien ja hyppien, ja ylistäen Jumalaa.
9 Ja koko se kansa näki hänen kulkevan ja ylistävän Jumalaa.
10 Ja se tiedettiin, että hän oli juuri se kerjäläinen, joka istui joka päivä ja kysyi almua sillä portilla, jota kutsuttiin ”kaunis”, ja he täyttyivät hämmästyksellä ja ihmetyksellä siitä, mitä oli tapahtunut.
11 Ja kun hän piti kiinni Shimeon’sta ja Johannan’sta, juoksi koko kansa ihmetellen heidän luokseen sille käytävälle, jota kutsuttiin Shlimon’n käytäväksi.
12 Ja nähdessään Shimeon vastasi ja sanoi heille, ”miehet, israelilaiset, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä katselette, ikään kuin me olisimme tehneet tämän omalla voimallamme tai käskyvallallamme, että tämä on vaeltava”,
13 Hän, Abraham’n ja Ishak’n ja Jakob’n Jumala, meidän isiemme Jumala, kirkasti hänen poikansa Jeshuan, hänet, jonka te luovutitte ja kielsitte Pilatus’n kasvojen edessä, kun hän oli oikein häntä vapauttamassa.
14 Mutta sen pyhän ja puhtaan te kielsitte ja kysyitte teille miestä, murhaajaa, että teille annettaisiin.
15 Ja hänet, elämän pään, te tapoitte, jonka Jumala nosti kuolleiden huoneesta, ja me kaikki olemme hänen todistajiaan.
16 Ja sen hänen nimensä uskollisuuden kautta te näette tämän, ja te tiedätte, että hän vahvistaa ja hän paransi, ja hän on antanut hänelle sen uskollisuuden, joka on hänessä; tämän parantumisen teidän kaikkien edessä.
17 Kuitenkin nyt, minun veljeni, minä tiedän, että te teitte tämän eksytettynä, sen mukaan kuin teidän johtajanne tekivät.
18 Ja sen mukaan, kuin Jumala edeltä julisti kaikkien profeettojen suun kautta, että hänen Messiaansa on kärsivä, siten hän täytti sen.
19 Sen tähden, kääntykää ja kääntäkää kasvonne, että samoin poistettaisiin teidän syntinne, ja teille olisivat ne ajat, jotka ovat säädetty Herran olemuksen edestä.
20 Ja hän lähettäisi teille sellaisen, joka oli teitä varten valmiina; Jeshuan, Messiaan.
21 Taivasten täytyi ottaa hänet vastaan niiden kaikkien aikojen täyttymykseen saakka, niiden, joista Jumala puhui hänen pyhien profeettojensa suiden kautta, iankaikkisuudesta.
22 Sillä Moshe sanoi, että profeetan niin kuin minä, Herra on nostava teille teidän veljistänne, kuulkaa häntä kaikessa, mitä hän on puhuva teidän kanssanne.
23 Ja on tapahtuva, kaikki sellaiset sielut, jotka eivät kuule sitä profeettaa, ne sielut tulevat tuhotuksi siitä hänen kansastaan.
24 Ja ne kaikki profeetat, Shamuel’sta, ja ne, jotka olivat hänen jälkeensä, puhuivat ja julistivat näistä päivistä.
25 Te olette heitä, niiden profeettojen lapsia, ja sen liiton lapsia, jonka Jumala antoi meidän isillemme
sanoessaan Abrahamille, että ”siinä sinun siemenessäsi kaikki maan sukukunnat tulevat siunatuiksi”.
26 Teille Jumala ensin nostatti ja lähetti hänen poikansa, siunaten teitä, jos käännätte kasvonne ja käännytte teidän pahuuksistanne.

4. luku

1 Ja kun he puhuivat nämä sanat sille kansalle, heitä vastaan nousivat ne papit ja zadokialaiset, ja temppelin ruhtinaat,
2 Riidellen heitä vastaan, kun he opettivat sitä kansaa ja julistivat Messiaan kautta sitä ylösnousemusta, joka on kuolleiden huoneesta.
3 Ja he kohottivat kädet heitä vastaan ja vartioivat heitä seuraavaan päivään, koska ilta oli tulossa.
4 Ja monet, jotka olivat kuulemassa sitä sanaa, uskoivat, ja heitä oli lukumäärältä noin viisituhatta miestä.
5 Ja seuraavana päivänä kokoontuivat ne ruhtinaat ja vanhimmat, ja kirjanoppineet,
6 Ja myös ylipappi Hannan, ja Kaifa ja Johannan, ja Aleksandros, ja ne, jotka olivat heitä, siitä ylipappien sukukunnasta
7 Ja heidän laitettuaan heidät seisomaan keskelle, he olivat kysymässä heiltä, että ”millaisella voimalla tai millaisen nimen kautta te tämän teitte?”
8 Silloin Shimeon Keefa oli täytetty pyhyyden hengellä, ja hän sanoi heille, ”kansan ruhtinaat ja Israelin huoneen vanhimmat, kuulkaa!”
9 Jos te tänään tuomitsette meitä siitä, mikä oli kaunista sairaalle miehelle, että ”minkä kautta tämä on parannettu”,
10 Tulkoon tämä tunnetuksi teille ja koko Israelin kansalle, että Messias Jeshuan, nasaretilaisen, sen,
jonka te ristiinnaulitsitte, sen, jonka Jumala nosti kuolleiden huoneesta, siinä nimessä, katso, seisoo
tämä teidän edessänne terveenä!
11 Tämä on se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, ja hän on se kulman pää.
12 Eikä sitä lunastusta ole kenessäkään toisessa, sillä ihmisille ei ole annettu taivasten alla toista nimeä, jonka kautta elämälle on tultava.
13 Ja kun he kuulivat Shimeon’n ja Johannan’n sanat, joita he julkisesti puhuivat, he ymmärsivät, etteivät he tunteneet kirjoja ja he olivat oppimattomia, ja he ihmettelivät heitä, ja heidän tunnistettiin olevan niitä, jotka olivat kierrelleet Jeshuan kanssa.
14 Ja he näkivät, että heidän kanssaan seisoi se rampa, se, joka oli parannettu, eivätkä he voineet sanoa heitä vastaan mitään.
15 Silloin he käskivät, että lähtevät pois heidän kokouksestaan, ja he sanoivat toinen toiselleen;
16 Mitä heille, näille miehille, tulisi tehdä? Sillä katso, se julkinen merkki, joka heidän käsiensä kautta oli tapahtunut, on tunnettua kaikille Jerusalemin asukkaille, emmekä me voi sitä kieltää.
17 Vaan, ettei tämä sanoma enemmän leviäisi kansassa, uhkaillaan heitä, etteivät enää puhuisi tässä nimessä kenellekään ihmiselle.
18 Ja he kutsuivat heidät ja käskivät heitä, etteivät lainkaan puhuisi eivätkä opettaisi Jeshuan nimessä.
19 Shimeon Keefa ja Johannan vastasivat ja sanoivat heille, ”tehkää tuomio, onko Jumalan edessä oikeaa kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa”.
20 Sillä emme me voi olla puhumatta sitä, mitä me näemme ja kuulemme.
21 Ja he uhkailivat heitä ja lähettivät heidät pois, sillä he eivät voineet laittaa mitään aihetta heidän päänsä päälle kansan tähden, sillä jokainen ylisti Jumalaa siitä, mitä oli tapahtunut.
22 Sillä yli neljäkymmentävuotias oli hän, se mies, jossa tämä parantamisen merkki oli tapahtunut.
23 Ja kun heidät oli lähetetty pois, he tulivat heidän veljiensä luokse, ja kertoivat heille kaiken, mitä papit ja vanhimmat sanoivat.
24 Ja kun nämä kuultuaan he kohottivat äänensä kuin yhtenä Jumalan puoleen, ja sanoivat, ”Herra, sinä olet hän, Jumala, joka olet tehnyt taivaat ja maan ja vedet ja kaiken, mitä niissä on”.
25 Ja sinä olet hän, joka olet puhunut palvelijasi Davidin suun kautta, pyhyyden hengen kautta, ”miksi kansakunnat raivoavat, ja miksi kansat miettivät turhuutta?”
26 Nouskaa, maan kuninkaat ja valtiaat, ja hallitkaa kuin yhtenä Herraa ja hänen Messiastaan vastaan
27 Sillä todellakin tässä kaupungissa ovat kokoontuneet sinun pyhää poikaasi Jeshuaa vastaan, sellaista, jonka sinä voitelit, Herodes ja Pilatus, kansakuntien ja Israelin kansanjoukon kanssa.
28 Tekemään kaiken, joka on oleva kirjattu sinun kädelläsi ja sinun tahtosi edessä.
29 Ja myös nyt, Herra, katsahda, ja näe heidän uhkauksensa, ja anna sinun palvelijoidesi julkisesti olla julistamassa sinun sanaasi!
30 Kun sinä ojennat kättäsi parantamiseksi, ja voimallisille teoille ja merkeille, jotka tulevat tapahtumaan sinun pyhän poikasi Jeshuan nimessä.
31 Ja kun he esirukoilivat, ja rukoilivat henkivaltoja sitoen, vapisi se paikka, jossa he olivat kokoontuneet, ja he kaikki täyttyivät pyhyyden hengellä, ja he puhuivat avoimin silmin Jumalan sanaa.
(Aramea yhdistää jakeen edellisiin jakeisiin, ja käyttää kahta eri rukous-sanaa, joista kumpikaan ei ole tavallinen rukous. He pitivät esirukousta ”uhkaajiensa” puolesta ja sitoivat henkivaltoja (kashaf).)

32 Mutta sillä kansanjoukolla, niiden, jotka uskoivat, oli yksi sielu ja yksi ajatus, eikä kukaan heistä sanonut omistamastaan omaisuudesta, että se oli hänen omaansa, vaan kaikki, mitä heillä oli, oli yhteistä.
33 Ja he, nämä apostolit, todistivat suurella voimalla Messias Jeshuan ylösnousemuksesta, ja se suuri siunaus oli heidän kaikkien kanssa.
34 Eikä heissä ollut ketään puutteessa olevaa, sillä ne, jotka omistivat peltoja ja taloja, myivät ne ja toivat niiden myytyjen tuoton.
35 Ja laittoivat ne apostolien jalkojen luokse, ja jokaisella annettiin sen mukaan, kuin oli tarvetta.
36 Mutta Josef, se, joka oli nimitetty ”Bar-Naba”, apostoleista, joka käännettynä on ”lohdutuksen poika”, leeviläinen Kyproksen alueelta,
37 Hänellä oli siellä pelto, ja hän myi sen ja toi sen tuoton ja laittoi sen apostolien jalkojen eteen.

5. luku

1 Ja yksi mies, jonka nimi oli Chananja, vaimonsa kanssa, jonka nimi oli Safira, myi hänen peltonsa.
2 Ja hän kantoi pois osan sen hinnasta, ja kätki, vaimonsa ollessa siitä tietoinen, ja he toivat osan siitä rahasta, ja hän laittoi sen apostolien jalkojen eteen.
3 Ja Shimeon sanoi hänelle, ”Chananja, miksi sillä tavalla täytti satana sinun sydämesi, että sai sinut valehtelemaan pyhyyden hengelle, ja kätkemään osan sen pellon tuoton rahasta?”
4 Eikö se ollut sinun omasi siihen saakka, kunnes se oli myyty, ja eikö sinulla ollut valta siihen myydyn tuottoon? Onko se laittanut sinun sydämeesi, että tekisit tämän tahtoa? Et sinä valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.
5 Ja kun Chananja kuuli nämä sanat, hän kaatui ja kuoli, ja se suuri kunnioitus oli näissä kaikissa, jotka kuulivat.
6 Ja heidän keskuudestaan nousivat ne, jotka olivat nuorukaisia, ja he kokosivat hänet ja veivät pois, ja hautasivat hänet.
7 Ja kolmen tunnin jälkeen myös hänen vaimonsa tuli sisään, eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut.
8 Shimeon sanoi hänelle, ”sano minulle, näilläkö hinnoilla te myitte sen pellon?” Mutta hän sanoi, ”niin, näillä hinnoilla”.
9 Shimeon sanoi hänelle, ”yhteistyön tähdenkö te kiusaatte Herran henkeä? Katso, heidän jalkansa, jotka hautasivat sinun aviomiehesi, ovat portilla, ja nämä tulevat viemään sinut pois”.
10 Ja siinä hetkessä hän kaatui heidän jalkojensa edessä ja kuoli, ja nämä nuorukaiset tulivat sisään ja löysivät hänet kuolleena, ja he veivät hänet pois, hautasivat hänet hänen aviomiehensä vierelle.
11 Ja oli se suuri kunnioitus koko seurakunnassa ja kaikissa näissä, jotka kuulivat.
12 Ja apostolien kautta tapahtui niitä merkkejä ja monenlaisia voimatekoja kansassa, ja he kaikki olivat kokoontuneena kuin yhtenä Shlimon’n pylväskäytävässä.
13 Eikä toisista ihmisistä kukaan uskaltanut lähestyä heidän luokseen, vaan se kansa arvosti heitä.
14 Ja enemmän lisääntyi se miesten ja naisten kansajoukko, ne, jotka olivat Herrassa uskovia.
15 Samoin tapahtui, että kaduille vietiin ulos sairaita, vuoteissa maaten, että kun Shimeon oli tuleva, vaikka hänen varjonsa peittäisi heitä.
16 Mutta monet olivat tulossa toisista kaupungeista, jotka olivat Jerusalemin ympärillä, tuoden sairaita ja näitä, joissa oli saastaisia henkiä, ja he kaikki tulivat terveiksi.
17 Ja ylipappi tuli täyteen kateutta, ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan; he, jotka olivat zaddokialaisesta opetuksesta.
(Luukas tuo esiin historiallisen faktan, että tähän aikaan ylipappi ja kansan johto olivat ”saddukeuksia”.)

18 Ja he kohottivat kätensä apostoleja vastaan ja ottivat heidät kiinni, vangiten heidät vankilaan.
19 Silloin, yöllä, Herran enkeli avasi vankilan portin, ja vei heidät pois ja sanoi heille,
20 Menkää, nouskaa temppeliin ja puhukaa koko sille kansalle nämä elämän sanat!
21 Ja he poistuivat aamurukouksen aikaan ja menivät sisään temppeliin, ja olivat opettamassa. Mutta ylipappi ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, kutsuivat työtoverinsa ja Israelin vanhimmat ja lähettivät vankihuoneeseen, että toisivat apostolit.
(”Aamun aika” on aamurukoushetki. Apostolit ottavat sitä seuraavan rabbin opetushetken itselleen.)

22 Ja kun ne menivät, jotka lähetettiin heidän luotaan, he eivät löytäneet heitä vankilasta, ja he tulivat takaisin.
23 He sanoivat, ”me löysimme vankilan, joka oli huolellisesti kiinni, ja vartijatkin, jotka seisoivat portilla, ja me avasimme, emmekä löytäneet sieltä ketään”.
24 Ja kun he kuulivat nämä sanat, ylipapit ja temppelin ruhtinaat olivat heistä ihmeissään, ja he miettivät, että mitä tämä on.
25 Ja joku tuli tiedottamaan heille, että ”nämä miehet, jotka te suljitte vankilaan, katso, he seisovat temppelissä ja opettavat kansaa!”
(Rabbin opetus pidetään seisaaltaan nykyaikanakin, synagogasaarna taas istualtaan (Luuk.4:20).)

26 Sitten ne ruhtinaat menivät apulaisten kanssa, että toisivat heidät; ei väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa kivittäisi heidät.
27 Ja kun heidät tuotiin, he seisoivat koko sen kansanjoukon edessä, ja ylipappi alkoi puhumaan heille.
28 Emmekö me ole käskemällä käskeneet teitä, että ette ketään opeta tässä nimessä? Mutta te, katso, olette täyttäneet Jerusalemin opetuksestanne, ja te tahdotte, että tämän miehen veret tulevat meidän päällemme!
29 Shimeon vastasi apostoleiden kanssa ja sanoi heille, ”Jumalaa täytyy totella enemmän kuin ihmisiä”.
30 Meidän isiemme Jumala nosti Jeshuan, sellaisen, jonka te tapoitte puun ylle ripustaen.
31 Hänet, tämän Jumala nosti olemaan pää ja eläväksi tekijä, ja korotti hänet hänen oikealle puolelleen antaakseen kääntymyksen, ja jättääkseen taakse Israelin synnit.
32 Ja me olemme näiden sanojen todistajat, ja pyhyyden henki, se, jonka Jumala antoi niille, jotka hänen kauttaan uskovat.
33 Ja kun he kuulivat nämä sanat, he olivat vihasta syttyneitä, ja miettivät heidän tappamistaan.
34 Ja yksi fariseuksista nousi, jonka nimi oli Gamaliel, kirjoitetun sanan opettaja, koko kansan kunnioittama, ja hän käski, että apostolit poistetaan ulkopuolelle vähäksi aikaa.
35 Ja hän sanoi heille, ”miehet, israelilaiset, varokaa sieluissanne ja katsokaa, mitä teidän tulee tehdä näille ihmisille”,
36 Sillä ennen tätä aikaa nousi Teuda ja sanoi sielustaan, että hän on jotain, ja hänen perässään meni noin neljäsataa miestä, ja hänet tapettiin ja ne, jotka olivat menneet hänen perässään, hajaantuivat ja olivat kuin ei mitään.
37 Ja hänen jälkeensä nousi galilealainen Jehuda, niissä päivissä, kun kirjoitettiin ihmiset verorahalle, ja hän eksytti paljon kansaa perässään, ja hän kuoli ja ne kaikki, jotka olivat menneet hänen perässään, hajaantuivat.
38 Ja nyt minä sanon teille, erotkaa näistä ihmisistä ja jättäkää heidät, sillä jos tämä ajatus ja tämä teko on ihmisistä, he hajaantuvat ja poistuvat.
39 Mutta jos se on Jumalasta, ei teidän sallita tehdä sitä turhaksi, ettei teidän havaittaisi seisovan Jumalaa vastaan.
40-41 Ja he tulivat siitä vakuutetuiksi, ja he kutsuivat heidät, apostolit, ja ruoskivat heitä ja käskivät, etteivät olisi puhumassa Jeshuan nimessä, ja vapauttivat heidät. Ja he poistuivat heidän edestään iloiten, että olivat arvolliset sen nimen tähden tulemaan halveksituiksi.
42 Eivätkä he tauonneet opettamasta joka päivä temppelissä ja kodeissa, ja evankelioimasta meidän Herrastamme Jeshuasta, Messiaasta

6. luku

1 Ja näinä päivinä, kun nämä oppilaat enenivät, kreikkalaiset oppilaat valittivat hebrealaisia vastaan, että heidän leskensä jätettiin huomiotta siinä jokapäiväisessä palvelutyössä.
2 Ja ne kaksitoista apostolia kutsuivat koko sen oppilaiden kansanjoukon ja sanoivat heille, ”ei ole kaunista, että Jumalan sana jätettäisiin taakse, ja palveltaisiin pöytiä”.
3 Sen tähden, etsikää veljet, ja valitkaa teistä seitsemän miestä, joista on se todistus, ja he ovat täynnä Herran henkeä ja viisautta, ja laittakaa heidän tämän tahdon yläpuolelle.
4 Ja me olemme todella rukouksessa, ja siinä sanan palvelutyössä.
5 Ja tämä sana miellytti koko sen kansan edessä, ja he valitsivat Estefanos’n, miehen, joka oli täynnä sitä uskoa ja pyhyyden henkeä, ja Filippus’n ja Prokuros’n, ja Nikanor’n ja Timon’n, ja Parmenan ja Nikolaus’n, antiokialaisen käännynnäisen.
6 Nämä seisoivat apostoleiden edessä, ja he laittoivat rukoillen kädet heidän päälleen.
7 Ja Jumalan sana levisi, ja niiden oppilaiden lukumäärä Jerusalemissa lisääntyi hyvin, ja paljon juutalaista kansaa oli sille uskolle kuuliaisia.
8 Mutta Estefanos oli täynnä sitä siunausta ja taidollisuutta, ja hän teki kansan keskuudessa niitä merkkejä ja ihmetekoja.
(Tämän ”voiman” toinen merkitys on taidollisuus tehdä jotain. Molemmat sopivat suomennokseen.)

9 Ja jotkut nousivat siitä kokouspaikasta, jota kutsuttiin Libertinu, ja kyrenialaiset ja aleksandrialaiset, ja jotka ovat Kilikia’sta ja Aasia’sta, ja he olivat väittelemässä Estefanos’n kanssa.
10 Eivätkä he pystyneet nousemaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, joka puhui hänen kauttaan.
11 Sitten he lähettivät miehiä ja opettivat heitä, että sanoisivat, ”me kuulimme häntä, että hän sanoo sanoja, jotka pilkkaavat Moshe’a vastaan ja Jumalaa vastaan”.
12 Ja he kiihottivat sitä kansaa ja vanhimpia, ja kirjanoppineita, ja he tulivat ja nousivat häntä vastaan, ja tempaisivat hänet sen kansajoukon keskelle.
13 Ja ne valheen todistajat nousivat, jotka sanoivat, ”tämä mies ei lakkaa puhumasta sanoja kirjoitettua sanaa vastaan, ja tätä pyhää paikkaa vastaan”.
14 Sillä me kuulimme häntä, että hän sanoi, että Jeshua, tämä nasaretilainen, hän on tuhoava tämän paikan, ja vaihtava ne tavat, jotka Moshe antoi teille.
15 Ja kaikki nämä, jotka istuivat siinä kokouspaikassa, katsoivat häneen, ja he näkivät hänen olemuksensa olevan kuin enkelin olemus.

7. luku

1 Ja ne suuret papit kysyivät, että ovatko nämä siten.
2 Mutta hän sanoi, miehet, meidän veljemme ja isämme, kuulkaa, kirkkauden Jumala näyttäytyi meidän isällemme Abrahamille kun hän oli Beit-Nahrain’ssa, kun hän ei vielä ollut tullut asustamaan Charran’iin.
3 Ja hän sanoi hänelle, että ”lähde maastasi ja perheesi luota ja tule sellaiselle maalle, jonka minä sinulle osoitan”.
4 Ja silloin Abraham lähti kaldealaisten maasta ja tuli, asusti Charran’ssa, ja sieltä hänen isänsä kuoltua Jumala siirsi hänet tähän maahan, jossa te tänään asustatte.
5 Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei edes jalan painallusta, ja hän oli luvannut, että antaisi sen hänelle perittäväksi, hänelle ja hänen siemenelleen, hänen vielä ollessaan poikaa vailla.
6 Ja Jumala puhui hänen kanssaan sanoen hänelle, että sinun siemenesi on oleva muukalaisena vieraassa maassa, ja häntä pidetään alamaisena ja sorrettuna neljäsataa vuotta.
7 Ja sen kansan, jota he tulevat orjuudessa palvelemaan, minä tuomitsen, sanoo Jumala, ja näiden jälkeen he lähtevät ja tulevat palvelemaan minua tässä paikassa.
8 Ja hän antoi hänelle sen ympärileikkauksen liiton, ja sitten hän sai Iischak’n ja ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iishack sai Jakob’n, ja Jakob sai ne kaksitoista meidän isäämme.
9 Ja nämä, meidän isämme, he kadehtivat Josef’ia, ja myivät hänet egyptiläisille, ja Jumala oli hänen kanssaan.
10 Ja hän lunasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan, ja antoi hänelle siunauksen ja viisauden faraon, egyptiläisten kuninkaan edessä, ja nosti hänet johtajaksi egyptiläisten ylle, ja koko hänen huoneensa ylle.
11 Ja oli nälänhätä ja suuri ahdistus koko Egyptissä, ja Kanaanin maassa, eikä heillä ollut elintarvikkeita meidän isillemme.
12 Ja kun Jakob kuuli, että Egyptissä oli satoa, hän lähetti meidän isämme sinne vastaan.
13 Ja kun he menivät toisen kerran, Josef ilmoitti sielunsa hänen veljilleen, ja Josefin perhe tuli faraolle tunnetuksi.
14 Ja Josef lähetti, ja toi hänen isänsä Jakob’n, ja koko hänen perheensä, ja nämä olivat lukumäärältään seitsemänkymmentäviisi sielua
15 Ja Jakob meni alas Egyptiin, ja siellä kuoli hän, ja ne meidän isämme.
16 Ja hänet siirrettiin Shikem’iin ja laitettiin siihen hautaan, jonka Abraham oli ostanut chamor’ilaisilta rahalla.
17 Jakun oli saapunut se aika, jonka Jumala oli valan kautta luvannut Abraham’lle, kansa lisääntyi ja vahvistui Egyptissä.
18 Kunnes nousi se toinen kuningas Egyptin ylle, sellainen, joka ei tuntenut häntä, Josefia.
19 Ja hän juonitteli perhettämme vastaan, ja aikoi tehdä pahaa meidän isillemme, ja käski, että heidän poikavauvansa heitettäisiin pois, etteivät he eläisi.
20 Juuri siihen aikaan syntyi Moshe, ja hän oli Jumalan ystävä, ja häntä kasvatettiin kolme kuukautta hänen isänsä kodissa.
21 Ja kun hänen äitinsä oli laittanut hänet pois, faraon tytär löysi hänet ja kasvatti hänen pojakseen
22 Ja Moshe koulutettiin kaikessa egyptiläisten viisaudessa ja hänet valmistettiin tuleviin puheisiin ja myös tekoihinsa.
23 Ja kun hän oli neljäkymmentävuotias, nousi hänen sydämelleen, että menisi vierailemaan veljiensä, israelilaisten luona
24 Ja hän näki yhden hänen sukukuntansa pojista, jolle tehtiin väkivaltaa, ja hän kosti ja toteutti hänelle sen tuomion, ja tappoi sen egyptiläisen, joka oli häntä väärin kohdellut.
25 Ja hän toivoi, että hänen veljensä, israelilaiset, ymmärtävät, että Jumala antaa hänen kätensä kautta heille sen lunastuksen, eivätkä he ymmärtäneet
26 Ja toisena päivänä hän näyttäytyi heille näiden riidellessä toinen toisensa kanssa, ja oli varma, että he rauhoittuisivat hänen sanoessaan, ”miehet, veljet, minkä tähden te teette vääryyttä toinen toisellenne?”
27 Mutta hän, joka teki vääryyttä lähimmäiselleen, työnsi hänet pois luotaan ja sanoi hänelle, ”kuka sinut nosti meidän yläpuolellemme olemaan johtaja ja tuomari?”
28 Tavoitteletko minun tappamistani, niin kuin puhutaan, että olet tappanut sen egyptiläisen?
29 Ja Moshe pakeni tästä sanasta, ja oli muukalainen Midianin maassa, ja hänellä oli kaksi poikaa.
30 Ja kun hänelle tuli siellä neljäkymmentä vuotta täyteen, hänelle näyttäytyi se Herran enkeli, Sinainvuoren erämaassa, tulessa, joka paloi pensaassa.
31 Ja kun Moshe näki, hän ihmetteli sitä näkyä, ja kun hän lähestyi, että näkisi, Herra sanoi hänelle äänellä;
32 Minä olen Jumala, joka olen sinun isiesi Abrahamin ja Iischak’n ja Jakob’n Jumala, ja Moshe, vavisten, ei uskaltanut katsahtaa siihen näkyyn.
33 Ja Herra sanoi hänelle, ”ota sandaalisi pois jaloistasi, sillä se maa, jossa sinä seisot, se on pyhä”.
34 Minä olen näkemällä nähnyt sen minun kansani, joka on Egyptissä, kärsimyksen, ja kuullut sen huokauksen, ja olen tullut alas lunastamaan heidät, ja nyt, tule, minä lähetän sinut Egyptiin.
35 Tämän Moshe’n, jonka he kielsivät sanoen, että ”kuka sinut nosti meidän yläpuolellemme olemaan johtaja ja tuomari”, tämän Jumala, se pää, ja lunastaja, lähetti heille sen enkelin kautta, joka hänelle näyttäytyi siinä pensaassa.
36 Tämä, joka vei heidät ulos tehden merkkejä ja ihmeitä ja voimatekoja Egyptin maassa ja Suf’n meressä, ja erämaassa neljäkymmentä vuotta.
37 Tämä Moshe on se, joka sanoi israelilaisille, ”profeetan Herra Jumala on teille nostava teidän veljistänne, hän on kuin minä, häntä kuulkaa”
38 Tämä, joka oli siinä kokouspaikassa erämaassa sen enkelin kanssa, joka puhui hänen kanssaan ja meidän isiemme kanssa Sinai’n vuorella, ja hän oli se, joka sai ne elävät sanat meille annettavaksi.
39 Eivätkä meidän isämme tahtoneet totella häntä, vaan he hylkäsivät hänet ja sydämissään palasivat Egyptiin
40 Heidän sanoessaan Aharonille, ”tee meille Jumala, joka on menevä meidän edellämme. Tämän Moshen tähdenkö me lähdimme Egyptin maasta, emme me tiedä, mitä hänelle on tapahtunut?”
41 Ja he tekivät heille sen vasikan niinä päivinä, ja uhrasivat uhreja epäjumalille, ja ihailivat heidän käsiensä tekoja.
42 Ja Jumala palasi ja luovutti heidät, että he olisivat palvelemassa taivasten voimia, niin kuin kirjoitettu on profeettojen kirjoituksessa, ”toitteko te, israelilaiset, minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena eläinuhreja tai juhlauhreja?”
43 Vaan te kuljetitte Malkom’n ilmestysmajaa, ja Rafan- jumalan tähden kuvaa, jotka te teitte, että näitä palvoisitte. Minä aion siirtää teidät Babelia kauemmas!
44 Katso, se meidän isiemme todistuksen ilmestysmaja siellä erämaassa, se oli sen mukaan, kuin mitä hän, joka puhui Moshen kanssa, käski tekemään; sen kaltaisuudessa, jonka hän osoitti.
45 Ja sitä, tätä ilmestysmajaa meidän isämme kantaenkin veivät, Jeshuan kanssa, sille maalle, jonka Jumala antoi heille olemaan se perintöosa niiltä kansakunnilta, jotka hän ajoi pois heidän edestään, ja sitä oli kannettu David’n päiviin saakka.
46 Se, joka löysi armot Jumalan edessä ja kysyi, että voisiko Jakob’n Jumala olla ilmestysmajassa.
47 Mutta Shlimon hänelle sen kodin rakensi
48 Eikä Korkein asu käsin tehdyssä, niin kuin se profeetta sanoo;
49 Että, ”taivaat ovat minun valtaistuimeni, ja maa on kenkäteline, joka on minun jalkani alla. Mikä on se koti, jonka te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai missä on se minun leponi paikka?”
50 Eikö, katso, minun oma käteni tehnyt nämä kaikki?
51 Voi kovaniskaisia, ja sydämissään ympärileikkaamattomia, ja kuuliaisuudessanne te nousette koko ajan pyhyyden henkeä vastaan, niin kuin ne teidän isännekin.
52 Sillä millaista profeettaa teidän isänne eivät vainonneet ja tappaneet niistä, jotka ennen tutkivat hänen tulemustaan? Ja sen vanhurskaan te luovutitte pois, ja tapoitte hänet.
53 Ja te otitte vastaan sen kirjoitetun sanan enkelien käskyn kautta, ettekä sitä pitäneet
54 Ja kun he olivat kuulleet nämä, he täyttyivät sieluissaan raivolla ja kiristelivät hampaitaan häntä vastaan.
55 Ja hän, ollessaan täynnä sitä uskoa ja pyhyyden henkeä, katsahti taivaisiin ja näki sen Jumalan kirkkauden, ja Jeshuan seisovan Jumalan oikealla puolellaan.
56 Ja hän sanoi, katso, minä näen taivaat avattuina, ja ihmisen pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.
57 Ja he huusivat sillä korkealla äänellä, ja tukkivat korvansa ja he kaikki syöksyivät hänen päälleen.
58 Ja he ottivat hänet kiinni, veivät kaupungin ulkopuolelle ja kivittivät hänet, ja ne, jotka todistivat häntä vastaan, laittoivat heidän tallithinsa yhden nuorukaisen jalkojen luokse, jotka kutsuttiin ”Shaul”.
59 Ja he kivittivät hänet, Estefanos’n, kun hän rukoili ja sanoi, ”meidän Herramme Jeshua, ota minun henkeni!”
60 Ja kun hän asettui polvilleen, hän huusi sillä korkealla äänellä ja sanoi, ”meidän Herramme, älköön tämä synti seisoko heitä vastaan”, ja tämän sanottuaan hän nukkui.

Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/apt.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti