Johanneksen kirjeet
Johanneksen ensimmäinen kirje
1 Me ilmoitamme toivon sanomana teille
häntä, joka oli alusta; hän, jota me kuulimme ja katselimme, näimme omilla
silmillämme, ja koskettelimme käsillämme; hän, joka on se elämän sana.
(Evankeliumi
on tässä aramealainen ”toivon sana”, sevartha verbinä. Johannes aloittaa heti
jokaiselle aikansa juutalaiselle tutulla terminologialla, ”bereshit ” viittaa
luomistyöhön ja ”se elämän sana” targumien memra-termiin.
Tuo mmra/mltha sana, ja toistuva pyhän hengen työ ja siitä avoin kirjoittaminen targumien teksteissä aiheutti sen, että juutalaiset eivät targumia lue.
Kristityt taas eivät lue targumeja, koska he luulevat, että ne ovat juutalaisten käyttämiä. Toisaalta, länsimaisen uskovan on lähes mahdoton edes löytää noita arameankielisiä raamatun käännöksiä. Devar Chaim–termiä ”elämän sanana” ei ole olemassa missään muualla kuin Delitzschin käännöksessä.)
2 Ja se elämä paljastettiin, ja me näimme sen, ja me todistamme ja julistamme teille iankaikkisia elämiä. Nämä, jotka olivat olleet isän luona, ja ovat meille paljastettuja.
(Paljastaa on
tarkempi kuin ilmestyä. Sanasta tulee myös nimi Goljat, josta mainitaan, että
”hän oli kuin paljastettu/alaston sotavarustuksessaan, Jumalan edessä”. Elämä on
sanana monikko, sanan ”nämä” tähden, jos olisi kyse yhdestä
elämästä, הנון tilalla lukisi הי.)
(Yhteys on
ensisijaisesti yhteistyötä.)
4 Ja näitä me kirjoitamme teille, että meidän ilomme, joka teissä on, olisi täydellinen.
(Tässä
käytetty täydellinen on johdettu samasta sanasta, joka merkitsee astian täyttämistä.
Kreikan tekstit eroavat vähän toisistaan, mutta ajatus, ”joka teissä on”,
puuttuu.)
(Jakeen voi
kääntää myös, että ”evankelioimme teille, että Jumala on se valkeus”, mutta
silloin ei saa tuota ”hän”- sanaa sovitettua kieliopillisesti järkevästi. Sama
”tulkoon valkeus” (1Moos.1:3Tg) ja se valkeus, joka asuu Jumalan luona (Daniel
2:22), on myös yksi syy, miksi juutalaiset lopettivat targumin käytön. ”Kal
kallah” on eräänlainen ”kertakaikkiaan”-sanonta.)
(Kulkeminen on
sama termi, kun vene kulkee eteenpäin. Yhteys on tässäkin ennen kaikkea
yhteistyötä.)
8 Ja jos me sanoisimme, ettei meillä ole
syntiä, me eksytämme sielumme, eikä totuus ole meissä.
9 Mutta jos me tunnustamme syntimme, hän
on uskollinen ja vanhurskas, ja hän päästää meidän syntimme, ja hän on puhdistava
kaikesta vääryydestä.
10 Ja jos me sanomme, ettemme ole syntiä
tehneet, me teemme hänet valehtelijaksi, eikä hänen sanansa ole meidän
luonamme.
2 luku
1 Lapseni, minä kirjoitan näitä, ettette
syntiä tekisi, ja jos joku syntiä tekeekin, meillä on olemassa kirottujen
lunastaja, Isän luona; Jeshua, vanhurskas Messias.
(Tässä tulee
esiin se ”synnin palkka on kuolema, mutta...” – ajatus, jossa Jeesus on tullut
lunastamaan kirotut. Kreikan kielestä puuttuneen terminologian tähden aramean
”parak lita” on suoraan kirjoitettu kreikaksi, parakletos. Teksti myös
ilmoittaa, että Jeesus on tämä lunastaja, ei pyhä henki.)
2 Sillä hän on se armoistuin, joka on meidän syntiemme tähden, eikä ainoastaan meidän puolestamme, vaan myös kaiken maailman puolesta.
(Vaikka armoistuin
on vähän huono sana, sehän merkitsee liiton arkin yläosaa, käytän sitä KR33
lukijoiden tähden. Chusaia tarkoittaa tätä, ei mitään sovitusta. Sama sana mm.
Room.3:25 ja Hebr.9:5. Uuden liiton kirjoituksissa sovitus oli niin
täydellinen, että koko VT:n papillista termiä ei käytetä enää, vaan meillä on
”Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”. Sovitus on vain
tulkinnallisissa käännöksissä!)
3 Ja tämän kautta me tiedämme, että me tunnemme hänet, jos me pidämme hänen käskynsä.
4 Sillä hän, joka sanoo, että ”minä
tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjään, hän on valehtelija, eikä hänessä ole
totuutta.
5 Mutta hän, joka pitää hänen sanansa,
tässä Jumalan rakkaus todellakin on täydellistä, sillä tämän kautta me tiedämme
olevamme hänessä.
6 Joka sanoo, että ”minä olen hänessä”,
hänen tulee vaeltaa niin kuin Hänen vaelluksensa oli.
(Vaellus on
tässäkin halaka, päivittäistä elämää.)
7 Rakkaani, minä en kirjoita teille uutta käskyä, vaan sen vanhan käskyn, joka teille oli alusta asti, mutta se vanha käsky on sitä sanaa, jonka te olette kuulleet.
8 Minä taas kirjoitan teille sen uuden
käskyn, sen, joka on se hänessä ja teissä oleva totuus, että pimeys poistuu, ja
se todellinen valkeus alkaa näkymään.
9 Sen tähden sellainen, joka sanoo
olevansa valkeudessa, ja vihaa veljeään, hän on vielä pimeydessä.
10 Mutta hän, joka rakastaa veljeään,
pysyy siinä valkeudessa, eikä hänessä ole kompastusta.
11 Mutta hän, joka vihaa veljeään, on
pimeydessä, ja hänen vaelluksensa on pimeydessä, eikä hän tiedä, minne menee.
Sen pimeyden tähden heidän silmänsä sokaistuvat.
12 Minä kirjoitan teille, lapset, että
teidän syntinne ovat teille anteeksiannetut, hänen nimensä tähden.
13 Minä kirjoitan teille, isät, että te
olette tunteneet hänet, joka on alusta ollut. Minä kirjoitan teille,
nuorukaiset, että te olette voittaneet hänet, joka on se paha. Minä olen
kirjoittanut teille, pojat, että te olette tunteneet isän.
14 Minä olen kirjoittanut teille, isät,
että te olette tunteneet hänet, joka on alusta. Minä olen kirjoittanut teille,
nuorukaiset, että te olette voimallisia, ja Jumalan sana hallitsee teissä, ja
te olette voittaneet sen pahan.
(”Hallitsee”
on Shar-sanasta, niin kuin shar shalom, rauhan ruhtinas.)
15 Älkää ystävystykö maailmaan, älkääkä sellaisiin, mitä siinä on. Sillä sellainen, joka on maailman ystävä; hänessä ei ole isän rakkautta.
(Paavi
Gelasiuksen käyttämässä versiossa 400-luvulla puhutaan ”Isän hengestä”, eikä rakkaudesta.
En löydä lähdettä tällaiselle vaihtoehdolle.)
16 Sillä kaikki sellainen, joka on maailmassa; se ruumiin himo ja silmien himo, ja maailman ylhäisyys, nämä eivät ole olleet isästä, vaan maailmasta.
17 Ja maailma katoaa, ja sen himo, mutta
joka tekee Jumalan tahdon, jatkaa iankaikkisuuteen.
18 Lapseni, se aika on erilainen, ja
niin kuin te olette kuulleetkin, että väärä messias tulee, ja nyt heille on
ollut monta väärää messiasta, ja tästä me tiedämme, että se aika on
toisenlainen.
(Sanan achar voi
kääntää viimeiseksikin. Ensisijaisesti kuitenkin toisenlainen/erilainen aika.)
19 Meistä he lähtivät, mutta eivät meistä olleet. Sillä jos he olisivat meidän luonamme olleet, he olisivat pysyneetkin, mutta he lähtivät, että tiedettäisiin, että he eivät olleet meistä.
20 Ja te; teille on se voitelu siltä
Pyhältä, ja teillä on kaikkien ihmisten erottelukyky.
21 En minä ole kirjoittanut teille,
ettette te tuntisi sitä totuutta, vaan että te tunnette sen, ja että mikään
valhe ei ole siitä totuudesta.
22 Kuka on pelkkä valehtelija? Vain
sellainen, joka kieltää, sanomalla, että ”Jeshua ei ole se Messias”. Tällainen
on valheen messias, hän, joka kieltää Isän ja kieltää myös sen Pojan.
23 Ja hän, joka kieltää sen Pojan, hän
ei usko Isäänkään. Ja joka tunnustaa Pojan, tunnustaa myös Isän.
24 Ja
te; se asia, mitä kuulitte alusta asti, on pysyvä teidän luonanne, sillä jos
teidän luonanne pysyy se, mitä olette alusta asti kuulleet, myös te pysytte
Isässä ja Pojassa.
25 Ja tämä on se lupaus, jonka hän on
meille luvannut; iankaikkinen elämä.
26 Mutta minä olen kirjoittanut nämä
teille niiden tähden, jotka teitä viettelevät.
27 Ja lisäksi, jos teidän kanssanne
pysyy se voitelu, jonka te olette hänestä saaneet, te ette tarvitse ihmisiä
opettamaan teitä, vaan niin kuin se voitelu, joka on Jumalasta, se on se
opettaja teille, joka asiasta, ja se on totuus, eikä siinä ole valhetta; ja
niin kuin hän on teitä opettanut: pysykää hänessä!
28 Ja
nyt, lapseni, pysykää hänessä, että kun hän ilmestyy, ette joutuisi häpeään,
vaan me saisimme olla peittämättömin kasvoin siinä hänen tulemuksessaan!
29 Jos te tiedätte, että hän on
vanhurskas, tietäkää, että myös jokainen, joka tekee vanhurskautta, on hänestä.
3 luku
1 Ja katsokaa, kuinka suuresti Isän
rakkaus pysyy meidän kanssamme, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi! Hän on
myös meidät tehnyt. Tämän tähden maailma ei meitä tunne, koska he eivät tunne
häntäkään.
2 Rakkaani, nyt me
olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole paljastettu, mitä tulemme olemaan, mutta
me tiedämme, että kun hän on ilmestyvä olemuksessaan, me olemme ja näemme hänet
sellaisena, kuin hän on.
3 Ja jokainen, joka on sellainen; hänen
yllään on tämä toivo, hänen sielunsa puhdistuu, niin kuin hän, joka on puhdas.
4 Mutta joka syntiä tekee, harjoittaa
vääryyttä. Sillä synti on kaikkea sitä vääryyttä.
5 Ja te tiedätte, että hän ilmestyi
ottamaan pois meidän syntimme, ja syntiä hänessä ei ole.
6 Ja jokainen, joka pysyy hänessä, ei
ole syntinen, eikä kukaan synnintekijä ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7
Lapseni, älköön kukaan eksyttäkö teitä. Hän, joka tekee vanhurskautta, on
vanhurskas, niin kuin myös hän, Messias, on vanhurskas.
8 Hän, joka harjoittaa syntiä, on
satanasta, koska hän, satana, on alusta asti ollut syntinen, ja tämän tähden
Jumalan poika ilmestyi, että hän tuli tekemään tyhjäksi satanan teot.
(Tässä ei ole
man bereshit, joten ei viitata luomistyön alkuun. ”Alusta asti” on muusta
alusta, kuten Hesekiel 28:13- kertoo.)
9 Jokainen, joka on saanut alkunsa Jumalasta, ei tee syntiä, koska hänen siemenensä on hänessä, eikä pysty syntisyyteen, koska hän on Jumalasta saanut alkunsa.
10 Tässä erotellaan Jumalan lapset
satanan lapsista; jokainen, joka ei tee vanhurskautta, eikä rakasta veljeään,
ei ole Jumalasta.
11 Sillä
tämä on se käsky, jota te olette alusta alkaen kuulleet, että rakastakaa toinen
toistanne.
12 Ei niin kuin Kain, hän, joka oli
siitä pahasta, ja tappoi veljensä. Ja minkä tähden hän tappoi? Koska hänen
tekonsa olivat pahat, ja hänen veljensä teot olivat vanhurskaat.
13 Älkääkä yllättykö, veljeni, jos
maailma vihaa teitä.
14 Me tiedämme, että me olemme
siirtyneet kuolemasta elämään, tämän kautta, että me rakastamme veljiämme. Joka
ei rakasta veljeään, hän pysyy kuolemassa.
15 Sillä jokainen, joka vihaa veljeään,
tappaa ihmisen, ja te tiedätte, ettei kenessäkään ihmisen tappajassa voi pysyä
iankaikkinen elämä.
16 Tämän
kautta me tunnemme hänen rakkautensa, joka on meidän kanssamme, että hän antoi
oman sielunsa meidän puolestamme, ja on myös meille oikeaa, että mekin annamme
itsemme veljien tähden.
17 Ja sellainen, jolla on maailman
omaisuutta, ja näkee veljensä, jolla on puute, ja pidättää häneltä
armollisuutensa; kuinka hänessä olisi Jumalan rakkautta?
18 Lapseni, älkää rakastako toinen
toistanne sanojen ja kielen kautta, vaan tekojen ja totuuden kautta.
19 Ja tämän kautta me tulemme
tunnetuiksi, että me olemme siitä totuudesta, ja olemme hänen edessään, joka on
tuleva. Hän vahvistaa meidän sydämiämme!
20 Jos
meidän sydämemme syyttää meitä, kuinka Jumala onkaan sydämiämme suurempi, ja
hän tietää kaiken!
21 Rakkaani, jos meidän sydämemme ei
syytä meitä, me olemme peittämättömin kasvoin Jumalan edessä.
22 Ja kaiken, mitä me pyydämme, me
saamme häneltä, koska me pidämme hänen käskynsä, ja harjoitamme sellaista, mikä
on kaunista hänen edessään.
23 Ja tämä on se hänen käskynsä, että me
uskoisimme hänen Poikansa Jeshuan, Messiaan nimen kautta, ja rakastaisimme
toinen toistamme niin kuin hän on meitä käskenyt.
24 Ja sellainen, joka varjelee hänen
käskyään, hänen kauttaan varjeltuu, ja hän hallitsee hänessä. Ja tämän kautta
me ymmärrämme sitä, mikä meissä hallitsee; siitä hänen hengestään, jota hän
meille antaa.
4 luku
1 Rakkaani, älkää kaikkia henkiä uskoko,
vaan käyttäkää hengen erottelukykyä, ovatko ne Jumalasta, koska maailmaan on
lähtenyt monia valheen profeettoja.
2 Tämän kautta te tunnistatte Jumalan
hengen; jokainen henki, joka tunnustaa, että Jeshua on se lihaksi tullut
Messias, se on Jumalasta.
3 Ja jokainen henki, joka ei tunnusta,
että Jeshua on tullut lihassa, se ei ole Jumalasta, vaan tällainen on sen
valheen messiaasta, josta te olette kuulleetkin, että hän tulee, ja se on tästä
maailmasta.
4 Mutta te olette
Jumalasta, lapset, ja olette voittaneet nämä, koska hän, joka teissä on, on
suurempi kuin hän, joka on maailmassa.
5 Ja ne ovat maailmasta. Tämän tähden ne
puhuvat maailmasta, ja maailma kuulee heitä.
6 Mutta me olemme Jumalasta, ja hän, joka tuntee Jumalan, kuulee meitä, ja sellainen, joka ei ole Jumalasta, ei kuule meitä. Tämän kautta me ymmärrämme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7 Rakkaani, rakastakaa toinen toistanne
sen rakkauden tähden, joka on Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa, on
Jumalasta saanut alkunsa ja tuntee Jumalan.
8 Koska Jumala on rakkaus, ja jokainen,
joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa.
9 Tämän
kautta Jumalan rakkaus tunnetaan, että Jumala lähetti ainoan poikansa meidän
luoksemme maailmaan, että maailma eläisi hänen kauttaan.
10 Tässä on se rakkaus; ei siinä, että
me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan hän on rakastanut meitä, ja lähetti oman
poikansa suojelemaan meitä meidän syntiemme tähden.
(Chosia,
suojelus, on nimenomaan ”Herran suojelus” tai varjelus. Ajatus synnin kasvoista
lähtee Kainista.)
11 Rakkaani, samoin kuin Jumala rakastaa meitä, myös meidän on rakastettava toinen toistamme.
12 Jumalaa ei ole milloinkaan ihminen
nähnyt, mutta jos rakastaa toinen toistaan, Jumala pysyy meissä, ja hänen
rakkautensa täyttyy meissä.
13 Ja
tämän kautta me tiedämme, että me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; että hän
on antanut omasta hengestään meille!
14 Ja me olemme nähneet, ja me
todistamme, että Isä lähetti oman poikansa lunastamaan maailman.
15 Jokainen, joka tunnustaa Jeshuan kautta, että hän on Jumalan poika – Jumala pysyy hänessä ja hän pysyy Jumalassa.
16 Ja me uskomme ja tunnemme sen
rakkauden, joka hänellä, Jumalalla, on meidän puoleemme. Sillä Jumala on se
rakkaus, ja jokainen, joka pysyy siinä rakkaudessa, pysyy Jumalassa.
17 Ja
tämän kautta täydellistyy hänen rakkautensa meidän kanssamme; että me saamme
olla peittämättömin kasvoin sinä tuomion päivänä, sillä niin kuin hän on,
samoin myös me olemme tässä maailmassa.
18 Rakkaudessa pelkoa ei ole, vaan se
täydellinen rakkaus ajaa ulos sen pelon, koska pelko on epäilyksen kautta. Hän,
joka pelkää, ei ole täydellinen rakkaudessa.
19 Sen tähden, rakastakaamme Jumalaa,
koska hän on meitä rakastanut ensin.
20 Mutta
jos joku sanoo, että ”minä rakastan Jumalaa”, ja vihaa veljeään, hän
valehtelee. Sillä hän, joka ei rakasta omaa veljeään, joka on näkyvä, kuinka
hän pystyisi rakastamaan Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt?
21 Ja tämä on se käsky, jonka me olemme
häneltä saaneet, että jokainen, joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös
veljeänsä.
5 luku
1 Kaikki, jotka uskovat, että Jeshua on
se Messias, ovat saaneet alkunsa Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa
vanhempia, rakastaa myös häntä, joka on hänestä saanut alkunsa.
2 Ja
tämän kautta me tiedämme, että me rakastamme Jumalan lapsia; kun me rakastamme
Jumalaa ja teemme hänen käskynsä.
3 Sillä tämä on Jumalan rakkautta, että
pitää hänen käskynsä, ja hänen käskynsä eivät ole raskaita.
4 Koska jokainen, joka on saanut alkunsa
Jumalasta, voittaa maailman, ja tämä on se voitto, joka voittaa maailman:
meidän uskollisuutemme.
5 Sillä kuka on se, joka voittaa
maailman? Sellainen, joka uskoo, että Jeshua on hän, Jumalan poika.
6 Tämä, joka tuli
veden ja veren kautta, Jeshua, Messias. Ei hän tullut ainoastaan veden kautta,
vaan veden ja veren.
7 Ja henki todistaa, että se henki on
totuus.
8 Ja on kolme todistamassa; henki ja
vesi ja veri, ja ne kolme ovat yhdessä.
9 Jos me otamme vastaan ihmislasten
todistuksen, kuinka paljon suurempi onkaan se yksi Jumalan todistus? Ja tämä on
se Jumalan todistus, joka todistaa hänen omasta pojastaan.
10 Kaikki, jotka uskovat Jumalan pojan
kautta, heillä on tämä todistus omassa sielussaan. Kaikki, jotka eivät usko,
tekevät Jumalasta valehtelijaa, kun eivät usko sitä todistusta, jolla Jumala
todistaa pojastaan.
11 Ja
tämä on se todistus; Jumala antoi meille iankaikkisen elämän, ja nämä elämät
ovat hänen poikansa kautta.
(Viimeinen
sana määrittää lopun monikkomuotoon.)
12 Jokainen, joka liittyy Poikaan, liittyy myös siihen elämään. Ja jokainen, joka ei liity Jumalan poikaan; hänelle ei ole elämää!
13 Minä kirjoitin teille nämä, että te
tietäisitte, että teille on iankaikkinen elämä; niille, jotka uskotte hänen,
Jumalan pojan, nimen kautta.
14 Ja meillä on tämä luottamus häntä
kohtaan, että kaikki, mitä me pyydämme häneltä, hänen tahtonsa mukaan, hän
meitä kuulee.
(Tällainen
luottamus on nimenomaan ”Herran luottamus”, sanan lopunkin takia. 2Kor.7:4,
Ef.3:12 sama.)
15 Ja jos me luotamme, että hän kuulee meitä siinä, mitä pyydämme häneltä, meillä on varmuus, että me saamme pyytämämme – sen, mitä me häneltä pyydämme.
16 Jos joku näkee veljensä tekevän
syntiä; sellaista syntiä, jota ei ole kuolemalle tuomittu, pyytäköön, ja
hänelle annetaan elämä – niille, jotka eivät tee sellaista syntiä, joka on
kuolemalle tuomittu. Sillä kuoleman syntiä on, eikä tällaiselle tule kenenkään
esirukoilla, sanon minä,
17 Sillä kaikki vääryys on syntiä, ja on
syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
18 Ja me tiedämme,
että jokainen, joka on saanut alkunsa Jumalasta, ei tee syntiä. Sillä hän, joka
on saanut Jumalasta alkunsa, pitää huolta omasta sielustaan, ja paha ei pääse
sen lähelle.
19 Me tiedämme, että me olemme Jumalasta, ja kaikki maailma on pahan kautta sidottuna.
(Sitominen on
kuin kengän nauhojen sitomista, mutta voi tarkoittaa myös jotain
merkitsemistä.)
20 Ja me tiedämme, että Jumalan poika on tullut, ja antanut meille sen mielen, että tunnemme sen totuuden, ja olisimme hänessä, totuudessa, hänen pojassaan Jeshuassa, tässä Messiaassa. Jumala on totuus ja iankaikkinen elämä.
21 Lapseni, varjelkaa sielunne
epäjumalien kunnioittamisesta!
Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/joh1.pdf
Johanneksen toinen kirje
1 luku
1 Vanhin valitulle Kyrialle, ja hänen
lapsilleen, niille, joita minä rakastan totuudessa. Mutta en yksin minä, vaan
kaikki, jotka tuntevat sen totuuden.
(Kyria on
latinan ja kreikan erisnimi.)
2 Koska se totuus on sellainen, joka pysyy meissä ja meidän kanssamme iankaikkisuudelle.
3 Olkoon meidän kanssamme siunaus ja
armo ja rauha, isältä Jumalalta, ja meidän Herraltamme Jeshualta, Messiaalta,
isän pojalta, totuudessa ja rakkaudessa.
4 Minä iloitsin paljon havaitessani
sinun lapsistasi, että he vaeltavat totuudessa, niin kuin on se käsky, jonka he
ovat isältä saaneet.
5 Ja nyt, minä kannustan sinua, Kyria;
en minä kirjoittanut sinulle niin kuin uutta käskyä, vaan sen, joka meitä
varten on ollut syntymästä asti, että ”rakastakaamme toinen toistamme”.
6 Ja tämä on se rakkaus, että vaeltaisit
hänen käskynsä mukaan. Tämä on se käsky, niin kuin olette syntymästä asti
kuulleet, että teidän vaelluksenne olisi siinä.
7 Sillä monia eksyttäjiä on lähtenyt
maailmaan, niitä, jotka eivät tunnusta, että Jeshua on se Messias, lihassa
tullut. Tällainen on eksyttäjä, ja ”antikristus”.
8 Varokaa sieluissanne, ettette
menettäisi mitään papillisesta palvelutehtävästänne, vaan teille maksettaisiin
täydellinen palkka.
9 Jokainen, joka tekee sellaista, eikä
pysy siinä Messiaan opetuksessa, hänellä ei ole Jumalaa. Joka pysyy tässä hänen
opetuksessaan, hänellä on isä ja poika.
10 Jos joku tulee teidän luoksenne, eikä
tuota opetusta ole kuolettanut, älkää ottako häntä vastaan siihen taloon ja
toivottako iloiten tervetulleeksi; älkää hänelle puhuko.
(Kuolleet tai
kuolettaa, 113xUT. Johannes kieltää ottamasta vastaan niitä, joiden mielestä
Jeshua ei ollut se luvattu Messias, lihaksi tullut. Kreikka käyttää
fero-verbiä, mukana tuomista.)
11 Sillä hän, joka sanoo hänet ilolla tervetulleeksi, ottaa osaa sen pahan miehen tekoihin.
12 Kun minulla oli monia asioita teille
kirjoitettavana, minä en etsinyt, että paperin ja musteen kautta kirjoittaisin,
vaan minä toivon tulevani teidän luoksenne, ja puhuisin suusta suuhun, että se
meidän ilomme olisi täydellinen.
13 Valitun sisaresi lapset
lähettävät ”shalom!”. Siunausta teille – amen.
Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/23joh.pdf
Johanneksen kolmas kirje
1 luku
1 Vanhin rakkaalle Gaius’lle, hänelle, jota minä rakastan totuudessa.
2 Rakkaamme; minä joka asiassa rukoilen
sinun yllesi, että menestyisit ja olisit terveenä, samalla kun sinun sielusi
menestyy.
(Kreikkakin
käyttää rukousta. KJV ”toivoo” ja suomalainen on taas näköjään käännetty
englannista.)
3 Sillä minä iloitsin paljon niistä monista veljistä, jotka tulivat ja todistivat sinun totuudestasi, että sinä totuuden mukaan vaellat.
4 Minulle ei ole tästä suurempaa iloa,
kun saan kuulla, että minun omat lapseni vaeltavat totuudessa.
5 Rakkaamme, sinä teet uskollisuudessa sitä, kun toimitat asioita veljien luokse, ja runsaasti niiden luokse, jotka ovat muukalaisia.
6 Ne, jotka todistivat sinun
rakkaudestasi kaiken sen seurakunnan edessä – niille se oli kaunis teko, jonka
sinä olit järjestänyt heille, niin kuin Jumalalle kuuluvan osan.
7 Sillä hänen nimensä puolesta he
lähtivät pois, eivätkä he saa mitään niiltä kansoilta.
8 Sen tähden, me olemme velvolliset
vastaanottamaan näiden kaltaisia, että totuutta autettaisiin.
9 Minä aioin kirjoittaa seurakunnalle,
vaan hän, joka rakastaa olla heidän ensimmäisenään, Diotrefis, ei ota meitä
vastaan.
10 Tämän tähden, jos minä tulen, minä
muistan ne hänen tekonsa, nämä, jotka hän teki niiden pahojen sanojen kautta,
halveksien meitä, ja kun sekään ei hänelle riittänyt, hän ei ota veljiä vastaan,
ja niitä, jotka ottaa vastaan, hän kieltää ja poistaa seurakunnasta!
11 Rakkaamme, älkää jäljitelkö pahuutta,
vaan hyvyyttä. Hän, joka tekee hyvää, on Jumalasta. Hän, joka tekee pahaa, ei
ole Jumalaa nähnyt.
12 Dimitrius’n ylle on se todistus
jokaiselta, ja seurakunnalta, ja itse siltä totuudeltakin. Mutta me todistamme,
ja sinä tiedät, että se meidän todistuksemme on totta.
(”Itse
totuudelta”on maskuliinimuoto. Suuri osa kreikankin teksteistä mainitsee
seurakunnan. Todistus, sahadutha, on suomalaisessakin raamatussa 1Moos.31:47
kohdassa. Aramean sanojen käyttö ”toorassa”oli yksi painava peruste sille, että
rabbit antoivat suostumuksen arameankielisen raamatun, targumin, saattamiseen
kirjalliseen muotoon.)
13 Minulla oli monta asiaa kirjoitettavana sinulle, vaan en etsinyt, että musteen ja kynän kautta sinulle kirjoittaisin,
14 Mutta minä toivon, että pian
näkisin sinut, ja puhuisimme suusta suuhun.
15 Rauha olkoon sinun kanssasi. Ystävät
lähettävät sinulle rauhaa. Lähetä rauhaa jokaiselle ystävälle, hänen nimessään.
(Armahdettu,
ystävä, rakas; sanalla on kaikki kolme merkitystä arameassa.)
Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/23joh.pdf
Uuden Testamentin käännösvertailut
aramea ja KR38 https://ut-vertailut.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti