Apostolien teot luvut 8-14

Apostolien teot luvut 8-14

 

 8. luku

 

1 Mutta Shaul tahtoi ja oli osallinen hänen tappamisessaan, ja juuri sinä päivänä tapahtui se suuri vaino sille seurakunnalle, joka oli Jerusalemissa, ja he kaikki hajaantuivat Jehud’n kyliin ja Samarian huoneeseenkin, paitsi yksin ne apostolit.

2 Ja ne uskolliset miehet kantoivat ja hautasivat Estefanos’n ja valittivat häntä suuresti.

3 Mutta Shaul vainosi Jumalan seurakuntaa, mennen koteihin sisään, ja hän raahasi miehiä ja naisia ja oli luovuttamassa heitä vankilaan

4 Ja nämä, jotka hajaantuivat, olivat kiertelemässä ja julistamassa sitä Jumalan sanaa.

5 Mutta Filippus meni alas sille samarialaisten kaupungille, ja oli julistamassa heille Messiaasta.

6 Ja ne hänen sanansa kuullessaan ne ihmiset, jotka siellä olivat, huomioivat hänet ja tulivat vakuuttuneiksi kaikesta, mitä hän sanoi, sillä he näkivät ne merkit, joita hän oli tekemässä.

7 Sillä monet, jotka olivat saastaisten henkien kiinni ottamia, huusivat sillä korkealla äänellä, ja ne lähtivät heistä, ja toiset, halvaantuneet ja rammat olivat parannetut.

8 Ja siinä kaupungissa oli se suuri ilo.

9 Mutta siellä oli yksi mies, jonka nimi oli Shimeon, joka oli asustanut siinä kaupungissa kauan aikaa, ja hän eksytti samarialaisten kansaa velhouksillaan, korottaen sieluaan ja sanoen, että ”minä olen suuri”.

10 Ja hänen puoleensa rukoilivat kaikki, ylhäiset ja maallikot, ja he sanoivat, ”tämä on sitä suurta Jumalan voimaa!”

11 Ja he kaikki olivat hänestä varmoja, koska hän oli kauan aikaa hämmästyttänyt heitä niillä hänen velhouksillaan.

12 Mutta kun he uskoivat Filippusta, joka evankelioi heille Jumalan kuningaskuntaa meidän Herramme Jeshuan, Messiaan nimessä, miehet ja naiset kävivät kasteella.

13 Ja myös hän, Simeon, uskoi ja kävi kasteella ja liittyi Filippukseen, ja kun hän oli näkemässä niitä merkkejä ja valtavaa voimaa, näitä, joita tapahtui hänen käsiensä kautta, hän ihmetteli, ja oli hämmästynyt.

14 Ja kun ne apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että samarialaisten kansa vastaanotti sen Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Shimeon Keefa’n ja Johannan’n.

15 Ja he menivät alas ja rukoilivat, että he saisivat sen pyhyyden hengen heidän päälleen.

16 Sillä sitä ei ollut vielä yhdenkään heistä päällä, mutta he olivat yksin kastetut meidän Herramme Jeshuan nimessä.

17 Sitten he asettivat kädet heidän päälleen, ja he saivat sen pyhyyden hengen.

18 Ja kun Simeon näki, että se pyhyyden henki annettiin apostolien käsien laittamisen kautta, hän toi heille rahaa.

19 Sanoen, ”antakaa minullekin tämä käskyvalta, että sellainen, jonka päälle laitan käteni, saisi sen pyhyyden hengen”.

20 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”sinun rahasi menköön kanssasi Abaddon’iin, koska olet luullut, että se Jumalan lahja olisi maailman tavaroilla omistettava!”

21 Sinulla ei ole osaa, ei sijaakaan tässä uskollisuudessa, koska sinun sydämesi ei ole suora, Jumalan edessä.

22 Kuitenkin, käänny tästä sinun pahuudestasi ja rukoile Jumalaa, että ehkä se sinun sydämesi petos päästetään sinulle vapaaksi.

23 Sillä katkeruuden vihastuksessa, ja vääryyden solmussa minä näen sinun olevan.

24 Simeon vastasi ja sanoi, ”rukoilkaa te minun puolestani Jumalaa, ettei minun ylleni tulisi mitään näistä, jota te olette puhuneet”.

25 Mutta Shimeon ja Johannan, kun olivat todistaneet heille ja opettaneet sitä Jumalan sanaa, palasivat Jerusalemiin, ja he evankelioivat monissa samarialaisten kylissä.

26 Ja Herran enkeli puhui Filippus’n kanssa ja sanoi hänelle, ”nouse, mene etelään, sille erämaan tielle, joka laskeutuu alas Jerusalemista Gazaan”.

27 Ja hän nousi, meni ja hänet kohtasi yksi uskovainen, joka tuli Kuus’sta, Kandak’n, kuusilaisten kuningattaren valtias, ja hänellä oli valta yli koko hänen rahavarastonsa, ja hän tuli kumartamaan Jerusalemissa.

28 Ja kun hän kääntyi palaamaan, hän istui niiden vaunujen päällä ja oli lukemassa profeetta Ishaia’a.

29 Ja se henki sanoi Filippukselle, ”lähesty, ja ole noiden vaunujen seurassa”.

30 Ja kun hän tuli lähelle, hän kuuli, että hän luki profeetta Ishaia’a, ja hän sanoi hänelle, että ”ymmärrätkö sinä, mitä sinä luet?”

31 Ja hän sanoi, ”kuinka minä voin ymmärtää, ellei kukaan selitä minulle?” Ja hän pyysi häntä, Filippusta, että nousisi ja istuisi hänen kanssaan.

32 Mutta se kirjoituksen lukujakso, jota hän luki, siinä oli tämä, ”niin kuin karitsa teurastajalle, hän oli johdatettu, ja kuin lammas keritsijän edessä, hän oli vaiti, ja siten hän ei suutansa avannut”.

33 Nöyryytyksensä kautta hänet oli johdatettu pois vangitsemisesta ja tuomiosta, ja kuka hänen sukupolvestaan sen selittäisi? Sillä he vievät hänen elämänsä pois maasta.

34 Ja se uskovainen sanoi Filippus’lle, ”minä pyydän sinua, kenestä hän, tämä profeetta, sen sanoo, omasta sielustaanko, vai toisesta ihmisestä?”

35 Silloin Filippus avasi suunsa, alkoi siitä, tästä kirjoituksesta; hän evankelioi hänelle meidän Herraamme Jeshuaa.

36 Ja näiden mennessä sillä tiellä, he olivat saapuneet sille yhdelle paikalle, jossa oli vettä. Ja hän sanoi, se uskovainen, ”katso, vettä. Mikä estää kasteella käymisen?”

37 Ja Filippus sanoi, ”jos sinä uskot koko sydämestä, se on luvallista”. Ja hän vastasi ja sanoi, ”minä uskon, että Jeshua on Messias, se Jumalan poika”.

38 Ja hän käski, että vaunut seisahtuisivat, ja he kaksi laskeutuivat veteen, ja Filippus kastoi sen uskovaisen.

39 Ja heidän noustessaan vedestä, Herran henki tempaisi Filippuksen, eikä se uskovainen enää nähnyt häntä, vaan hän meni tietään iloiten.

40 Mutta Filippus löydettiin Azotus’ssa, ja sieltä hän matkusti, ja evankelioi niissä kaikissa kaupungeissa, kunnes hän tuli Kesareaan.

 

9. luku

 

1 Mutta Shaul oli vielä täynnä ilkeyttä ja tappamisen raivoa meidän Herramme oppilaita vastaan.

2 Ja hän kysyi ylipapeilta sitä kirjettä, että annettaisiin hänelle Darmsok’n kokouspaikkaa varten, että jos löytyisi niitä, jotka kulkevat tällä tiellä, miehiä tai naisia, hän toisi heidät sidottuna Jerusalemiin.

3 Ja hänen mennessään, ja alkaessaan saapumaan Darmsok’lle, aivan yhtäkkiä tuli loiste, se valkeus taivaista heidän ylleen.

4 Ja hän putosi maan päälle ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle, ”Shaul, Shaul, miksi sinä vainoat minua? Vaikeaa sinun on potkia tutkainta”.

5 Hän vastasi ja sanoi, ”kuka sinä olet, Herrani?” ja meidän Herramme sanoi, ”minä olen Jeshua, nasaretilainen, se, jota sinä vainoat”.

6 Vaan nouse, mene sisään kaupunkiin, ja siellä sinun kanssasi tullaan puhumaan, mitä sinun tulee tehdä.

7 Ja ne miehet, jotka olivat menossa hänen kanssaan sillä tiellä, olivat seisomassa ihmetellen, koska he kuulivat ainoastaan sen äänen, mutta eivät nähneet ketään.

8 Ja Shaul nousi maasta, eikä nähnyt mitään, silmänsä avattuina, ja hänet vietiin hänen käsistään kiinni pitäen sisälle Darmsok’iin.

9 Eikä hän nähnyt kolmeen päivään, eikä syönyt eikä juonut.

10 Mutta siellä Darmsok’ssa oli yksi oppilas, jonka nimi oli Chananja, ja Herra sanoi hänelle näyssä, ”Chananja!” Ja hän sanoi, ”katso, minä se olen, minun Herrani”.

11 Ja meidän Herramme sanoi hänelle, ”nouse, mene sille kadulle, jota kutsutaan suoraksi, ja pyydä Jehudan kodissa Shaul’ia, joka on se Tarsos’n kaupungista, sillä katso, kun hän rukoili,

12 hän näki näyssä miehen, jonka nimi oli Chananja, että hän tuli sisään, ja laittoi kädet hänen päälleen, että hänen silmänsä avautuisivat”.

13 Ja Chananja sanoi, ”minun Herrani, minä olen kuullut paljon tästä miehestä, että kuinka paljon pahaa hän on aiheuttanut sinun pyhillesi Jerusalemissa”.

14 Ja katso, täälläkin hänellä on käskyvalta ylipapeilta vangita kaikki ne, jotka kutsuvat sinun nimeäsi.

15 Ja Herra sanoi hänelle, ”nouse, mene, koska hän on minulle se valittu astia, että hän on kantava minun nimeni kansakuntien keskuuteen, ja kuninkaille ja israelilaisten huoneelle.

16 Sillä minä osoitan hänelle, kuinka paljon hän on tuleva kärsimään minun nimeni tähden.

17 Silloin Chananja meni sille talolle ja laittoi kädet hänen päälleen ja sanoi hänelle, ”Shaul, minun veljeni, meidän Herramme Jeshua lähetti minut, hän, joka näyttäytyi sinulle sillä tiellä tullessasi, että sinun silmäsi avautuisivat ja sinä täyttyisit pyhyyden hengellä.

18 Ja yhtäkkiä hänen silmistään putosi se suomujen kaltaisuus ja hänen silmänsä avautuivat, ja hän nousi, kävi kasteella.

19 Ja hän sai sen siunauksen, ja voimistui, ja oli ne päivät näiden oppilaiden luona, jotka olivat Darmsok’ssa.

20 Ja yhtäkkiä hän oli julistamassa juutalaisten kokouspaikassa Jeshuasta, että hän on Jumalan poika.

21 Ja kaikki ne, jotka olivat häntä kuulemassa, ihmettelivät ja sanoivat, ”eikö tämä ole se, joka vainosi kaikkia niitä, jotka kutsuvat tätä nimeä Jerusalemissa? Hän lähetti sinne myös tätä vastaan, että vangittuina saattaisi heidät ylipapeille”.

22 Mutta Shaul voimallistui enemmän, ja sai ne juutalaiset hämmennyksiin, nämä, jotka asustivat Darmsok’ssa, osoittaessaan, että tämä on se Messias.

23 Ja kun hän oli ollut siellä monia päiviä, tekivät juutalaiset salaliiton häntä vastaan, tappaakseen hänet.

24 Mutta hänelle, Shaul’lle, selvitettiin se suunnitelma, jota he aikoivat hänelle tehdä. Ja kaupungin portteja vartioitiin päivät ja yöt, että hänet tapettaisiin.

25 Silloin ne oppilaat laittoivat hänet koriin ja laskivat hänet yöllä muurilta.

26 Ja hän meni Jerusalemiin, ja tahtoi tulla liitetyksi niihin oppilaisiin, ja he kaikki pelkäsivät häntä, eivätkä uskoneet, että hän on oppilas.

27 Mutta Bar-Naba otti hänet kiinni ja vei hänet apostolien luokse, ja hän kertoi heille, kuinka hän näki Herran sillä tiellä, ja kuinka hän puhui hänen kanssaan, ja kuinka hän julkisesti puhui Jeshuan nimessä Darmsok’ssa.

28 Ja hän meni hänen kanssaan sisään ja ulos Jerusalemissa.

29 Ja hän puhui Jeshuan nimessä julkisesti ja väitteli niiden juutalaisten kanssa, jotka tiesivät kreikkalaisella tavalla. Mutta nämä tahtoivat tappaa hänet.

30 Ja veljien saadessa tietää, he veivät hänet yöllä Kesareaan, ja sieltä lähettivät hänet Tarsos’lle.

31 Mutta kuitenkin se seurakunta, joka oli koko Jehud’ssa, ja Galileassa ja Samariassa, oli rauhassa, lisääntyen, rakentuen ja edistyen Jumalan kunnioituksessa ja pyhyyden hengen lohdutuksessa.

32 Ja kun Shimeon oli kiertänyt siinä kaupungissa, hänkin meni alas, niiden pyhien luokse, jotka asustivat Lod’n kaupungissa.

33 Ja hän löysi sieltä yhden miehen, jonka nimi oli Anis, joka makasi vuoteessa, ja oli halvaantunut kahdeksan vuotta sitten.

34 Ja Shimeon sanoi hänelle, ”Ania, Jeshua, Messias parantaa sinut. Nouse ja valmista vuoteesi”. Ja siinä hetkessä hän nousi.

35 Ja sen näkivät kaikki, jotka asustivat Lod’ssa ja Saronassa, ja he käänsivät kasvonsa Jumalan puoleen.

36 Mutta siellä, Joppen kaupungissa, oli yksi naisoppilas, jonka nimi oli Tabitha. Tämä oli rikas hyvissä teoissa ja siinä hyväntekeväisyydessä, jota hän teki.

37 Mutta hän sairasti juuri näissä päivissä ja kuoli, ja hänet pestiin ja laitettiin sinne yläkertaan.

38 Ja ne oppilaat olivat kuulleet Shimeon’n olevan Lod’ssa, siinä kaupungissa, joka on siinä Joppen vierellä, ja he lähettivät hänen luokseen kaksi miestä, että pyytäisivät häneltä, ettei epäröisi tulla heidän mukanaan.

39 Ja Shimeon nousi, meni heidän kanssaan, ja kun hän tuli, hän nousi siihen yläkertaan ja heidän ympärilleen kokoontuivat kaikki ne lesket, itkien, ja he osoittivat hänelle niitä viittoja ja tallitheja, näitä, jotka Tabitha oli antanut heille, kun hän oli elossa.

40 Mutta Shimeon poisti kaikki ihmiset ulkopuolelle ja kumartui polvilleen ja rukoili, ja käänsi kasvonsa sen ruumiin luokse ja sanoi, ”Tabitha kuumi!” Mutta hän avasi silmänsä, ja kun hän näki Shimeon’n, hän istui.

41 Ja hän ojensi kätensä, ja hän nosti hänet, ja kutsui ne pyhät ja lesket, ja hän antoi hänet heille elävänä.

42 Ja tämä tuli tunnetuksi koko siinä kaupungissa, ja monet uskoivat meidän Herraamme.

43 Mutta hän oli siellä Joppessa ne päivät, ei mitkään vähäiset, asuen nahkuri Shimeon’n kodissa.

 

10. luku

 

1 Mutta Kesareassa oli yksi mies, sadanpäämies, jonka nimi oli Kornelius, siltä hallitusalueelta, jota kutsuttiin Italikia.

2 Ja hän oli puhdas, ja pelkäsi Jumalaa, hän ja hänen koko kotinsa, ja hän teki monenlaista hyväntekeväisyyttä kansan keskellä, ja koko ajan esirukoili Jumalaa.

3 Tämä näki Jumalan enkelin näyssä, avoimesti vasten kasvojaan, päivän yhdeksännellä hetkellä, joka tuli sisälle hänen luokseen ja sanoi hänelle, ”Kornelie!”

4 Ja hän katsoi häneen ja pelkäsi ja sanoi, ”mitä, herrani?” Ja se enkeli sanoi hänelle, ”sinun rukouksesi ja hyväntekeväisyytesi on noussut Jumalan eteen muistetuksi”.

5 Ja nyt, lähetä miehet Joppen kaupunkiin ja tuo Shimeon, jota kutsutaan ”Keefa”.

6 Katso, hän asuu nahkuri Shimeon’n kodissa, siinä, joka on meren vieressä.

7 Ja kun se enkeli meni, joka hänen kanssaan puhui, hän kutsui kaksi hänen perheestään, ja yhden palvelijan, joka pelkäsi Jumalaa, sellainen, josta hän oli tehnyt päätöksen.

8 Ja hän kertoi heille kaiken, mitä näki, ja lähetti heidät Joppeen.

9 Ja seuraavana päivänä, kun nämä matkustivat tiellä ja lähestyivät sitä kaupunkia, nousi Shimeon katolle, että rukoilisi kuudennella hetkellä.

10 Ja hänen oli nälkä, ja hän tahtoi syödä, ja kun sitä oltiin ostamassa hänelle, lankesi hänen päälleen ihmeellinen asia.

11 Ja hän näki taivasten avautuvan, ja yksi vaate, neljästä kulmasta sidottu, ja suuren kankaan kaltainen, ja se laski taivaista maan päälle.

12 Ja siinä oli niitä kaikkia nelijalkaisia olentoja ja maan matelijoita ja taivasten lintuja.

13 Ja hänelle tuli ääni, joka sanoi, ”Shimeon, nouse, teurasta ja syö!”

14 Ja Shimeon sanoi, ”ei suinkaan, herrani, sillä en minä ole milloinkaan syönyt mitään saastaista ja virheellistä!”

15 Ja taas, toisen kerran oli se ääni häntä kohtaan, ”niitä, jotka Jumala puhdisti, sinä et saa saastaiseksi”.

16 Mutta tämä tapahtui kolme kertaa, ja se vaate kohotettiin taivaisiin.

17 Ja kun Shimeon ihmetteli sielussaan, että mikä oli se näky, jonka hän näki, saapuivat nämä miehet, jotka olivat Korneliuksen lähettämät, ja he kysyivät siitä hänen kodistaan, jossa Shimeon asui, ja he tulivat, ja seisoivat pihan portilla.

18 Ja he olivat siellä seisomassa, ja kysyivät, että asuuko tässä Shimeon, jota kutsutaan ”Keefa”.

19 Ja kun Shimeon mietti sitä näkyä, henki sanoi hänelle, ”katso, ne kolme miestä kysyvät sinua”.

20 Nouse, mene alas ja mene heidän kanssaan, ajatustesi jakaantumatta, koska minä olen heidät lähettänyt.

21 Silloin Shimeon laskeutui näiden miesten luokse ja sanoi heille, ”minä se olen, jota te etsitte. Millainen on se syy, jonka tähden te olette tulleet?”

22 Ja he sanoivat hänelle, ”yksi mies, jonka nimi on Kornelius, sadanpäämies, puhdas, joka pelkää Jumalaa ja hänestä koko juutalaisten kansa todistaa; hänelle sanottiin näyssä hänen pyhän enkelinsä kautta, että hän on lähettävä sinut sisään hänen kotiinsa, ja hän on kuuleva sanaa sinulta”.

23 Ja Shimeon otti heidät sisään ja majoitti heidät, ja nousi seuraavana päivänä ja meni ulos heidän kanssaan, ja jotkut Joppen veljistä menivät hänen kanssaan.

24 Ja seuraavana päivänä he menivät Kesareaan. Mutta Kornelius oli odottamassa heitä, kun sinne kokoontui koko hänen perheensä, ja myös ne rakkaat ystävät, joita hänellä oli.

25 Ja kun Shimeon meni sisään, kohtasi hän Korneliuksen, ja hän lankesi kumartamaan hänen jalkoihinsa.

26 Ja Shimeon nosti hänet ja sanoi hänelle, ”nouse, minäkin olen ihminen!”

27 Ja hänen puhuessaan hänen kanssaan, hän meni sisään, ja havaitsi, että sinne oli tullut monia.

28 Ja hän sanoi heille, ”te tiedätte, ette juutalaiselle miehelle ole sallittua liittyä vieraisiin ihmisiin, joka ei ole hänen sukukuntaansa, ja Jumala osoitti minulle, etten sano ihmisestä, että ’epäpuhdas’ tai ’saastainen’”.

29 Tämän tähden minä olin valmiiksi tulossakin, kun minua hakemaan lähetettiin, kuitenkin minä kysyn teiltä; minkä tähden te olette lähettäneet minua hakemaan?

30 Kornelius sanoi hänelle, ”neljä päivää sitten tähän saakka, katso minä paastosin, ja yhdeksännellä hetkellä, kun minä rukoilin, kodissani seisoi yksi mies minun edessäni, valkoisiin puettuna”.

31 Ja hän sanoi minulle, ”Korneliee, sinun rukouksesi on kuultu ja sinun puhtautesi on tullut muistoon Jumalan edessä”.

32 Kuitenkin, lähetä Joppen kaupunkiin ja tuo Shimeon, jota kutsutaan ”Keefa”, katso, hän asuu nahkuri Shimeonin kodissa, joka on meren vierellä, ja hän on tuleva puhumaan sinun kanssasi.

33 Ja siinä hetkessä minä olen lähettänyt sinun luoksesi, ja sinä olet tehnyt kauniisti tullessasi, ja katso, me kaikki olemme sinun edessäsi ja me tahdomme kuulla kaiken, mitä sinulle on Jumalan luota käsketty.

34 Mutta Shimeon avasi suunsa ja sanoi, ”totuudessa, minä ymmärrän, ettei Jumala ole puolueellinen”.

35 Vaan niissä kaikissa kansakunnissa sellaisen, joka häntä pelkää ja palvelee puhtaasti, hän ottaa luokseen vastaan.

36 Sillä on se sana, jonka hän lähetti israelilaisille, ja evankelioi heitä; rauhaa ja lepoa Messias Jeshuan kautta – tämä on kaikkien Herra.

37 Ja myös te tiedätte sen sanan kautta, jota on ollut koko Jehud’ssa, joka lähti Galileasta sen kasteen jälkeen, jota Johannan julisti.

38 Jeshuasta, joka oli Natsareth’sta, jonka Jumala voiteli pyhyyden hengessä ja voimassa, ja joka kierteli ja paransi ne, jotka olivat pahan vahingoittamia, koska Jumala oli hänen kanssaan.

39 Ja me todistimme kaikesta, mitä hän teki koko Jehud’n ja Jerusalemin maassa. Tämän juutalaiset ripustivat puuhun ja tappoivat hänet.

40 Ja hänet Jumala aikoi nostaa sinä kolmantena päivänä, ja antoi hänen näyttäytyä julkisesti.

41 Mutta ei koko kansalle, vaan meille, niille, jotka Jumala valitsi olemaan hänelle todistajia, jotka söimme hänen kanssaan, ja joimme, sen jälkeen, kun hän nosti hänet kuolleista.

42 Ja hän käski julistamaan ja todistamaan tälle kansalle, että hänet on Jumala erottanut olemaan elävien ja kuolleiden tuomari.

43 Ja hänestä todistavat ne kaikki profeetat, että jokainen, joka uskoo hänen nimessään, saa ottaa vastaan vapautuksen synneistä.

44 Ja kun hän, Shimeon, oli puhunut nämä sanat, laskeutui se pyhyyden henki lepäämään kaikkien niiden ylle, jotka olivat kuulemassa sitä sanaa.

45 Ja he hämmästyivät, ja ne ympärileikatut veljet ihmettelivät näitä, jotka tulivat hänen kanssaan, että se pyhyyden hengen lahja vuodatettiin kansakuntienkin ylle.

46 Sillä he kuulivat heidän puhuvan eri kielillä ja korottavan Jumalaa, ja Shimeon sanoi,

47 Onko vettä? Voiko joku kieltää, etteikö näitä kastettaisi, sillä katso, he saivat sen pyhyyden hengen niin kuin mekin.

48 Silloin hän käski heitä, että heidät kastettaisiin meidän Herramme Jeshuan, Messiaan nimessä. Ja he pyysivät häntä pysymään heidän luonaan ne päivät.

11. luku

 

1 Ja apostolit ja ne veljet, jotka olivat Jehud’ssa, olivat kuulleet, että myös kansakunnat ottivat vastaan Jumalan sanan.

2 Ja kun Shimeon nousi Jerusalemiin, hänen kanssaan tekivät tuomiota nämä, jotka olivat ympärileikatuista.

3 Sanoessaan, että ”ympärileikkaamattomien luokse hän menee sisään ja syö heidän kanssaan”.

4 Ja Shimeon alkoi järjestyksessään sanomaan heille,

5 Että kun olin rukoilemassa Joppe’ssa, minä olin nähnyt näyssä, että tuli alas yksi sellainen vaate, joka oli sen viitan kaltainen, ja se oli sidottu neljästä kulmastaan, ja se laski taivaista ja tuli minun luokseni saakka.

6 Ja minä olin katsonut siihen ja näin siinä olevan olentoja, joilla oli neljä jalkaa, ja maan matelijoita ja taivasten lintujakin.

7 Ja minä olin kuullut äänen, joka sanoi minulle, ”Shimeon, nouse, teurasta ja ala syömään!”

8 Ja minä olin sanonut, ”ei suinkaan, herrani, sillä ei suuhuni ole milloinkaan mennyt epäpuhdasta ja saastaista”.

9 Ja taas se ääni sanoi minulle taivaista, ”sitä, minkä Jumala puhdisti, et sinä tee saastaiseksi”.

10 Tämä tapahtui kolme kertaa, ja se nostettiin kaikkineen taivaisiin

11 Ja siinä hetkessä ne kolme miestä, jotka Kornelius Kesareasta lähetti minun luokseni, he tulivat ja seisoivat pihan portilla, siinä, jossa minä asuin.

12 Ja henki sanoi minulle, että ”mene heidän kanssaan ilman jakaantumista”, ja he tulivat minun kanssani, myös nämä kuusi veljeä, ja me menimme sen miehen kotiin sisälle.

13 Ja hän kertoi meille, kuinka hän näki kodissaan enkelin, joka seisoi ja sanoi, että ”lähetä Joppen kaupunkiin, ja tuo Shimeon, jota kutsutaan Keefa”,

14 Ja hän on puhuva sinun kanssasi ne sanat, joiden kautta sinä olet elävä, ja koko sinun kotisi.

15 Ja kun minä olin alkanut puhumaan siellä, se pyhyyden henki laskeutui heidän ylleen, niin kuin oli ennen meidänkin yllämme.

16 Ja minua muistutettiin siitä meidän Herramme sanasta, jonka hän sanoi, että ”Johannan kastoi vedessä, mutta teidät tullaan kastamaan pyhyyden hengessä”.

17 Sen tähden, jos Jumala katsoi arvolliseksi antaa sen lahjan kansakunnille, niille, jotka uskovat meidän Herraamme Jeshuaan, Messiaaseen, niin kuin minäkin, kuka minä olen estämään Jumalaa?

18 Ja kun he kuulivat nämä sanat, he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa ja sanoivat, että ehkä Jumala antoi muillekin kansakunnille sen kääntymyksen, elämää varten.

19 Mutta nämä, jotka olivat hajaantuneet siitä kärsimyksestä, jota Etefanos’lle tapahtui, olivat saapuneet Foinikialle saakka, ja myös Kypros’n maalle ja Antiokia’lle, eivätkä he puhuneet sanaa kenenkään muiden kuin juutalaisten kanssa.

20 Mutta siellä oli joitakin Kypros’sta ja Kyrenia’sta, nämä menivät Antiokii’lle ja puhuivat kreikkalaisten kanssa, ja evankelioivat meidän Herraamme Jeshuaa.

21 Ja Herran käsi oli heidän kanssaan, ja monet uskoivat ja käänsivät kasvonsa Herran luokse.

22 Ja tämä kuului niiden seurakuntalaisten korviin, jotka olivat Jerusalemissa, ja he lähettivät Bar-Naba’n Antiokii’lle.

23 Ja kun hän tuli sinne ja näki sen Jumalan siunauksen, hän iloitsi ja pyysi heitä, että olisivat kokosydämisesti meidän Herraamme liittyneenä.

24 Koska hän oli hyvä mies, ja täytetty pyhyyden hengellä, ja uskollisuudella, ja meidän Herrallemme lisättiin paljon kansaa.

25 Ja hän meni pois, Tarsos’lle, etsimään Shaul’ia.

26 Ja kun hän löysi hänet, hän toi hänet hänen kanssaan Antiokiaan, ja koko sen vuoden he olivat kokoontuneena kuin yhtenä siinä seurakunnassa, ja opettivat paljon kansaa. Silloin, Antiokiassa, alettiin ensin kutsumaan niitä oppilaita ”kristityiksi”.

27 Ja näinä päivinä tuli Jerusalemista sinne profeettoja.

28 Ja yksi heistä nousi, jonka nimi oli Agabus, ja teki heille tiettäväksi hengen kautta, että koko maassa on oleva suuri nälkä, ja tämä nälkä tapahtui keisari Klaudius’n päivinä.

29 Mutta kuitenkin ne oppilaat, sen mukaan kuin mitä kenelläkin heistä oli, erottivat heitä lähetettäväksi jotain niiden veljien palvelutyöhön, jotka asustivat Jehud’ssa.

30 Ja he lähettivät Bar-Naba’n ja Shaul’n käsien kautta niille vanhimmille, jotka olivat siellä.

 

12. luku

 

1 Mutta siihen aikaan kohotti kädet niitä vastaan, jotka olivat seurakunnassa, tehdäkseen heille pahaa, se kuningas Herodes, joka oli lisänimetty ”Agrippus”.

2 Ja hän tappoi miekalla Jakob’n, Johannan’n veljen.

3 Ja kun hän näki, että tämä miellytti juutalaisia, hän alkoi ottamaan kiinni lisää juutalaisia, myös Shimeon Keefa’n. Ja silloin olivat ne happamattoman leivän päivät.

4 Ja hän otti hänet kiinni ja heitti hänet vankilaan, ja luovutti hänet kuudentoista sotilaan vartioitavaksi, että pääsiäisen jälkeen luovuttaisi hänet juutalaisten kansalle.

5 Ja kun häntä, Shimeon’ia, vartioitiin vankilassa, seurakunnasta lähestyttiin Jumalaa hänen puolestaan totuudellisella rukouksella.

6 Ja juuri sinä yönä, jolloin tulevana aamuna hänet luovutettaisiin, kun Shimeon oli nukkumassa kahden sotilaan välissä, ja hänet oli vangittu kaksilla kahleilla ja toiset vartioivat vankilan ovea,

7 Herran Jumalan enkeli seisoi hänen yläpuolellaan, ja valkeus loisti koko siinä huoneessa, ja hän tönäisi hänen selkäänsä, ja nosti hänet ja sanoi hänelle, ”nouse nopeasti!” ja kahleet putosivat hänen käsistään.

8 Ja se enkeli sanoi hänelle, ”vyötä rintasi ja laita kenkäsi”, ja hän teki niin, ja taas hän sanoi hänelle, ”kääri viittasi ja tule minun perässäni.”

9 Ja hän lähti ja meni hänen perässään, eikä tiennyt, että se oli totta, se, mitä oli tapahtumassa enkelin käden kautta, sillä hän toivoi, että hän olisi nähnyt näkyä.

10 Ja kun he ohittivat ensimmäisen vartion, ja toisen, he tulivat rautaiselle portille saakka, ja se avautui heille hänen sielunsa tahdosta, ja kun he lähtivät ja ylittivät yhden kadun, se enkeli poistui hänen luotaan.

11 Silloin Shimeon ymmärsi ja sanoi, ”nyt minä todella tiedän, että Herra lähetti hänen enkelinsä, ja pelasti minut kuningas Herodeksen kädestä, ja siitä, mitä juutalaiset suunnittelivat minua vastaan.”

12 Ja hänen miettiessään, hän tuli Mirjamin talolle, Johannan’n, jonka lisänimi on Markus, äidin. Niiden veljien tähden sinne oli kokoontuneena monia, ja he rukoilivat.

13 Ja hän koputti pihan portilla ja siihen vastaamaan lähti tyttö, jonka nimi oli Rode.

(Rode, ”pisara”.)

14 Ja hän tunnisti Shimeon’n äänen, eikä iloissaan avannut hänelle sitä porttia, vaan palasi juosten ja sanoi heille, ”Shimeon, katso, seisoo pihan portilla!”

15 He sanoivat hänelle, ”sinä olet sekaisin”,

16 Ja Shimeon oli koputtamassa portilla, ja he menivät ulos ja näkivät hänet, ja ihmettelivät.

17 Ja hän viittoi heille kädellään, että olisivat vaiti, ja hän meni sisään ja kertoi heille, kuinka Herra sai hänet ulos vankilasta, ja sanoi heille, ”kertokaa nämä Jakob’lle ja veljille”, ja hän meni pois, erääseen toiseen paikkaan.

18 Ja kun oli aamu, sotilaiden huoneessa oli paljon meteliä Shimeon’sta, että mitä hänelle oli tapahtunut.

19 Mutta Herodes, kun kysyi häntä, eikä löytänyt, tuomitsi ne vartijat ja käski heidät tapettavaksi, ja meni pois Jehud’sta ja oli Kesareassa.

20 Ja koska oli vihaa Tsur’laisia ja Tsidon’laisia vastaan, he kokoontuivat ja tulivat hänen luokseen kuin yhtenä, ja vakuuttivat kuninkaan hovipalvelija Blastus’n, ja pyysivät häneltä heille rauhaa, koska heidän alueensa tuki Herodes’n kuningaskuntaa.

21 Mutta sinä tunnettuna päivänä Herodes oli puettu kuningaskunnan pukuun, ja hän istui tuomioistuimella, ja puhui sen kokouksen kanssa.

22 Mutta koko kansa huusi ja sanoi, ”nämä ovat sitä Jumalan hiljaista ääntä, eikä ihmisten!”

23 Ja koska hän ei kääntynyt antamaan kunniaa Jumalalle, siinä hetkessä Herran enkeli löi häntä, ja hän tuli täyteen matoja ja kuoli.

24 Ja sitä Jumalan evankeliumia julistettiin, ja se kasvoi.

25 Mutta Bar-Naba ja Shaul käänsivät kasvonsa Jerusalemista Antiokii’lle sen jälkeen, kun olivat saattaneet päätökseen heidän palvelutyönsä, ja johdattivat heidän kanssaan Johannan’n, hänet, joka oli lisänimetty ”Markus”.

 

13. luku

 

1 Mutta Antiokian seurakunnassa oli profeetat ja opettajat; Bar-Naba ja Shimeon, jota kutsuttiin ”Nigger”, ja Lukas, joka on Kyrenian kaupungista, ja Manael, tetrarkka Herodeksen ylimyksen poika, ja Shaul.

2 Ja kun nämä olivat paastossa, ja rukoilivat henkivaltoja sitoen, pyhyyden henki sanoi heille, ”erottakaa minulle Shaul ja Bar-Naba sellaiseen työhön, johon minä olen heidät kutsunut”.

(Jae käyttää ”vastustavia henkivaltoja vähentävää” rukous-sanaa. Seuraavassa tavallinen rukous.)

3 Ja sen jälkeen, kun he olivat paastonneet ja rukoilleet, he laittoivat kädet heidän päälleen ja lähettivät heidät.

4 Ja kun pyhyyden henki lähetti nämä, he menivät alas Seleukiaaan, ja sieltä he matkustivat meren kautta Kyprokselle saakka.

5 Ja kun he menivät sisään Salaminian kaupunkiin, he olivat evankelioimassa meidän Herramme sanaa siinä juutalaisten kokouspaikassa, ja Johannan oli palvelemassa heitä.

6 Ja kun he kiersivät koko sen saaren, Pafos’n kaupunkiin saakka, he löysivät yhden miehen, juutalaisen velhon, joka oli siellä valheen profeetta; jonka nimi oli Bar-Shuma.

(Nimi merkitsee maallisen omaisuuden arvostamista.)

7 Tämä oli sen viisaan miehen seurassa, sen, joka oli konsuli, ja jota kutsuttiin Sergius Paulos, ja se konsuli kutsui Shaul’n ja Bar-Naba’n, ja pyysi, että kuulisi heiltä sitä Jumalan sanaa.

8 Mutta tämä velho, Bar-Shuma, jonka nimi on käännettynä Alomas, oli noussut heitä vastaan, koska hän tahtoi kääntää sen konsulin pois siitä uskosta.

9 Mutta Shaul, hän, joka oli kutsuttu ”Paulos”, täyttyi pyhyyden hengellä ja katsoi häneen,

10 Ja sanoi, ”voi sinua, joka olet täynnä kaikkea valhetta, ja kokonaan paha, paholaisen poika, ja kaiken puhtaan vastustaja, etkö sinä lakkaa vääristämästä Herran suoraa tietä?”

11 ”Ja nyt, Herran käsi on sinun päälläsi ja sinä olet oleva sokea, etkä näkevä aurinkoa siihen määräaikaan saakka”. Ja siinä hetkessä hänen päälleen putosi synkkyys ja pimeys, ja hän kierteli ja etsi, että kuka ottaisi kiinni hänen kädestään.

12 Ja kun konsuli näki, mitä tapahtui, hän hämmästyi ja uskoi Herran opetusta.

13 Mutta Paulos ja Bar-Naba matkustivat meren kautta Pafos’n kaupungista, ja he tulivat Pamfylian Pergan kaupunkiin, ja Johannan erosi heistä ja hän meni Jerusalemiin.

14 Mutta nämä menivät pois Pergestä ja tulivat Antiokiaan, Pisidian kaupunkiin, ja menivät sisään sinne kokouspaikalle, ja he menivät istumaan, ja se päivä oli sapatti.

15 Ja sen jälkeen, kun tooraa ja profeettoja oli luettu, lähettivät sen kokouspaikan vanhimmat heille ja sanoivat, ”miehet, veljet, jos teillä on lohdutuksen sana, puhukaa se kansan kanssa”.

16 Ja Paulos nousi ja kohotti kätensä, ja sanoi, ”miehet, israelilaiset, ja ne, jotka pelkäävät Jumalaa, kuulkaa!”

17 Tämän kansan Jumala valitsi meidän isämme, ja lisäsi heidät, heidän ollessaan muukalaiset Egyptin maassa, ja korkealla käsivarrella hän vei heidät siitä ulos.

18 Ja hän tuki heitä siellä erämaassa neljäkymmentä vuotta.

19 Ja hän tuhosi ne seitsemän kansaa Kanaan’n maassa, ja antoi heille sen heidän maansa, perintöosaksi.

20 Ja neljäsataaviisikymmentä vuotta hän antoi heille tuomareita, profeetta Shamuel’iin saakka.

21 Ja sitten he pyysivät kuningasta, ja Jumala antoi heille Shaul’n, Kiis’n pojan, Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi.

22 Ja hän otti hänet, ja nosti heille sen kuningas David’n, ja todisti hänestä ja sanoi, että ”minä olen löytänyt David’n, Iisain pojan, mies niin kuin minun sydämeni, hän on tekevän kaiken minun tahtoni”.

23 Tämän siemenestä Jumala nosti Israelille, mitä luvattu oli; Jeshuan, sen lunastajan.

24 Ja hän lähetti Johannan’n, joka julisti hänen tulemuksensa edellä sitä kääntymyksen kastetta koko Israelin kansalle.

25 Ja kun Johannan oli saattanut loppuun sen hänen palvelutyönsä, hän sanoi, ”kenen te toivotte minun olevan? Minä en ole se, vaan katso, minun perässäni tulee hän, jonka sandaalien sidettä minä en ole arvollinen vapauttamaan”.

26 Miehet, veljet, Abrahamin sukukuntalaiset, ja ne, jotka pelkäävät teidän kanssanne Jumalaa, teille on lähetetty se elämän sana.

27 Sillä nämä Jerusalemin asukkaat ja heidän johtajansa eivät häntä tunnistaneet, ei edes niiden profeettojen kirjoitusten kautta, joita luetaan jokaisena sapattina, vaan he tuomitsivat hänet, ja nämä täyttyivät, jotka olivat meille kirjoitetut.

28 Ja kun he eivät löytäneet mitään kuoleman aihetta, he pyysivät Pilatusta tappamaan hänet.

29 Ja kun he täyttivät kaikki, mitä oli kirjoitettu hänestä, he ottivat hänet alas ristiltä ja laittoivat hänet hautaan.

30 Mutta Jumala nosti hänet kuolleiden huoneesta.

31 Ja hän näyttäytyi monta päivää niille, jotka nousivat hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin, nämä, heidät hän laittoi hänen todistajikseen sen kansan luokse.

32 Ja mekin, katso evankelioimme teille sitä lupausta, joka oli meidän isiämme kohtaan.

33 Katso, Jumala täytti sen meille, heidän lapsilleen, nostaessaan Jeshuan niin kuin kirjoitettu on siinä psalmissa, joka on toinen, että ”sinä olet minun poikani, tänään minä sinut synnytin”.

34 Ja siten, Jumala nosti hänet kuolleista, ettei hän enää palaisi näkemään sitä turhuutta, niin kuin sanotaan, että ”minä annan teille ne uskolliset David’n siunaukset”.

35 Ja taas sanoo toisessa paikassa, että ”sinä et ole antanut sinun puhtaallesi, että hän näkisi sen turhuuden”.

36 Sillä David palveli Jumalan tahtoa hänen sukupolvessaan, ja nukkui, ja hänet koottiin isiensä luokse, ja hän näki sen turhuuden.

37 Mutta tämä, jonka Jumala nosti, ei nähnyt sitä turhuutta.

38 Sen tähden, tietäkää, minun veljeni, että tässä, hänen kauttaan teille julistetaan syntien vapauttaminen.

39 Ja kaikesta, josta ei ollut mahdollista Moshe’n sanassa puhdistua, tässä kaikki, jotka uskovat, puhdistuvat.

40 Sen tähden, varokaa, ettei teidän päällenne tule mitään siitä, mitä on profeetoissa kirjoitettu

41 Että ”nähkää, turmelijat, ja ihmetelkää, ja tulkaa hyödyttömiksi, sillä minä teen teidän päivinänne sellaisen teon, ettette usko, jos joku sen teille selittää”.

42 Ja kun he menivät pois heidän läsnäolostaan, he pyysivät heitä seuraavana sapattina puhumaan näitä sanoja heidän kanssaan.

43 Ja sen kokouspaikan hajaannuttua menivät monet juutalaiset heidän perässään, ja myös ne vieraat, jotka pelkäsivät Jumalaa, ja nämä olivat puhumassa ja vakuuttamassa heille, että tulisivat liitetyiksi niihin Jumalan siunauksiin.

44 Ja seuraavana sapattina kokoontui koko se kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa.

45 Ja kun ne juutalaiset näkivät sen suuren kokouksen, he täyttyivät kateudella ja nousivat sitä vastaan, mitä Paulos puhui, ja olivat pilkkaamassa.

46 Mutta Paulos ja Bar-Naba sanoivat julkisesti, ”teille täytyi se Jumalan sana puhua ensin, vaan koska te ajatte hänet pois teistä ja itse päätätte sieluistanne, ettette ole arvollisia siihen iankaikkiseen elämään, katso, me käännymme muiden kansakuntien luokse”.

(”Sanoivat” on verbin yksikkömuoto, he sanoivat sen yksimielisesti. Sama toistuu muuallakin hebrean ja aramean teksteissä.)

47 Sillä siten käski meidän Herramme, niin kuin kirjoitettu on, ”että minä olen laittanut sinut olemaan valkeus kansakunnille, että elämä olisi maan ääriin saakka”.

48 Ja kun muut kansakunnat kuulivat, he iloitsivat ja ylistivät Jumalaa, ja uskoivat, ne, jotka olivat säädetyt sille iankaikkiselle elämälle.

49 Ja sitä Herran sanaa puhuttiin kaikessa siinä paikassa.

50 Mutta juutalaiset kiihottivat kaupungin johtajia ja rikkaita naisia, niitä, jotka heidän kanssaan pelkäsivät Jumalaa, ja he nostivat vainon Paulos’ia vastaan ja Bar-Nabaa vastaan, ja ajoivat heidät pois heidän seudultaan.

51 Ja kun he menivät pois, he karistivat sen heidän jalkojensa tomun heitä vastaan, ja he tulivat Ikonion’n kaupungille.

52 Ja ne oppilaat täytettiin ilolla ja pyhyyden hengellä.

 

14. luku

 

1 Ja he tulivat, ja menivät sisään juutalaisten kokouspaikalle, ja he puhuivat siten heidän kanssaan, että monet juutalaisista ja kreikkalaisista uskoisivat.

2 Mutta ne juutalaiset, jotka eivät vakuuttuneet, kiihottivat niitä, jotka olivat muista kansakunnista, että tekisivät veljille pahaa.

3 Ja nämä olivat siellä kauan aikaa ja puhuivat Herrasta julkisesti, ja Hän todisti siitä hänen siunaustensa sanasta merkeillä ja ihmeteoilla, joita Hän teki heidän käsiensä kautta.

4 Ja koko se kaupungin kansa jakaantui heidän tähtensä, osa oli juutalaisten kanssa ja osa heistä liittyi niihin apostoleihin.

5 Mutta heitä vastaan oli määräys kansakunnilta ja juutalaisilta ja heidän johtajiltaan, että pahoinpitelisivät heitä ja kivittäisivät heitä kivillä.

6 Ja heidän tietäessään he menivät, ja saivat turvan Lystrassa, siinä Lykanian kaupungissa, ja Derbe’ssä ja niissä kylissä, jotka olivat siinä ympärillä.

7 Ja he evankelioivat siellä.

8 Ja Lystran kaupungissa istui yksi mies, joka oli raajarikko, jaloistaan rampa, joka ei äitinsä kohdusta saakka ollut milloinkaan kulkenut.

9 Tämä kuuli Paulos’n puhuvan, ja kun Paulos näki hänet ja tunnisti, että hänessä oli se elävä usko,

10 Hän sanoi hänelle sillä korkealla äänellä, ”minä sanon sinulle meidän Herramme Jeshuan, Messiaan nimessä, nouse jaloillesi!” Ja hän hyppäsi, nousi ja kulki eteenpäin.

11 Ja kun se kansan kokous näki sen, mitä Paulos teki, he korottivat äänensä sen paikan kielellä ja sanoivat, ”jumalat ovat tulleet ihmisten kaltaisiksi, ja he laskeutuivat meidän luoksemme!”

12 Ja he nimittivät Bar-Nabaa ”jumalien herra”, ja Paulos ”Hermes”, koska hän aloitti sillä sanalla.

13 Ja se jumalien herran pappi joka oli kaupungin ulkopuolella, toi härkiä ja kruunuja sen paikan pihan portille, jossa he asuivat, ja tahtoi uhrata heille.

14 Mutta Bar-Naba ja Paulos sen kuullessaan repivät viittansa ja hyppäsivät ylös, ja menivät sen joukon luota pois, ja huusivat,

15 Ja sanoivat, ”miehet, mitä te teette? Mekin olemme ihmisiä, meillä on tunteet niin kuin teilläkin, meillä, jotka evankelioimme teitä pois näistä turhuuksista kääntymään sen elävän Jumalan luokse, joka teki taivaat ja maan ja meren, ja kaiken, mitä niissä on”.

16 Hän, joka menneissä sukupolvissa jätti kaikki kansakunnat menemään omien sielujensa tietä.

17 Jättämättä omaa sieluaan todistuksia vaille, tehden heille taivaista hyvyyttä, ja laskien heille sateen, ja hedelmät lisääntyivät ajallaan, ja täyttäen ravinnolla ja ilolla heidän sydämensä.

18 Ja kun he olivat sanoneet nämä, he estellen kielsivät sitä kansaa, ettei kukaan uhraisi heille.

19 Mutta sinne tuli juutalaisia Ikonion’sta ja Antiokiasta ja he kiihottivat sitä kansaa heitä vastaan, ja he kivittivät Paulos’n ja raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle, koska luulivat, että hän kuoli.

20 Mutta ne oppilaat kokoontuivat hänen luokseen ja hän nousi sisään kaupunkiin, ja seuraavana päivänä hän meni sieltä pois Bar-Naba’n kanssa, ja he tulivat Derben kaupunkiin.

21 Ja kun he evankelioivat niitä kaupunkilaisia, he tekivät monia oppilaiksi, ja he palasivat, tulivat Lystran kaupunkiin, ja Ikonion’iin ja Antiokiaan.

22 Vahvistaen oppilaiden sieluja, ja he pyysivät heitä jatkamaan siinä uskollisuudessa, ja he sanoivat heille, että ”monen ahdistuksen kautta täytyy mennä sisälle Jumalan kuningaskuntaan”.

23 Ja he nostivat kaikkiin seurakuntiin vanhimmat, paastoten heidän kanssaan, ja rukoillen, ja he, jota häneen uskoivat, olivat meidän Herrallemme omistautuneita.

24 Ja kun he kiertelivät Pisidia’n alueella, he tulivat Pamfyliaan.

25 Ja kun he puhuivat sen Herran sanan Pergen kaupungissa, he laskeutuivat Italiaan

26 Ja sieltä he matkustivat meren kautta, ja tulivat Antiokiaan, koska sieltä he olivat omistautuneet sille Herran siunausten työlle, jonka he saattoivat loppuun.

27 Ja kun koko seurakunta kokoontui, he kertoivat kaiken, mitä Jumala teki heidän kanssaan, ja että Hän avasi sen uskollisuuden portin muille kansakunnille.

28 Ja he olivat siellä kauan aikaa niiden oppilaiden luona.

 

Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/apt.pdf

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/