tiistai 18. heinäkuuta 2017

Johannes luvut 16-21


Johannes luvut 16-21

 

(Lopussa ovat kääntäjän sanat tähän käännökseen.)

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä


16 luku

 

Nämä minä olen puhunut teidän kanssanne, ettette kompastuisi.

Sillä he poistavat teidät heidän kokouspaikoistaan, ja tulee hetki, että jokainen, joka tappaa teitä, luulee tuovansa lahjaa Jumalan lähelle.

Ja nämä he tekevät teille, koska he eivät tunne minun isääni, eivätkä minua.

Nämä minä olen puhunut teidän kanssanne, että kun se heidän aikansa tulee, te muistaisitte, että minä olen nämä sanonut teille. Mutta enkö minä ole tätä alusta asti sanonut, ollessani teidän kanssanne?

Mutta nyt minä menen hänen luokseen, joka minut lähetti, eikä kukaan teistä kysele minulta, ”minne sinä menet?”

Sillä minä olen sanonut nämä, ja murhe on tullut ja se täytti teidän sydämenne!

Vaan minä todella sanon teille, että teille on tarpeellista, että minä menen, sillä jos minä en mene, ei se puolustaja tule teidän luoksenne. Mutta jos minä menen, hänet lähetetään teidän luoksenne.

Ja kun hän tulee, hän nuhtelee maailmaa siitä synnistä, ja siitä puhtaudesta, ja siitä tuomiosta.

Synnistä, sillä he eivät uskoneet minuun.

10 Mutta puhtaudesta, sillä minä menen isäni luokse, ettekä te enää näe minua.

11 Mutta tuomiosta, sillä tämän maailman ruhtinas tuomittiin.

12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, vaan te ette nyt pysty ymmärtämään.

13 Mutta kun se totuuden henki tulee, hän on johdattava teitä kaikessa totuudessaan, sillä ei hän tule puhumaan oman sielunsa ajatuksista, vaan kaikki, jota hän kuulee, hän tulee puhumaan, ja sen tulevan hän tekee teille tunnetuksi.

14 Ja hän on minua kirkastava, koska hän tulee ottamaan minun omastani, ja on sen ilmoittava teille.

15 Kaikki, mitä on minun isälläni, on minun. Tämän tähden minä olen sanonut teille, että hän tulee ottamaan minun omastani, ja on sen ilmoittava teille.

16 Vähän, ettekä te tule näkemään minua, ja taas vähän, ja tulette näkemään minut, sillä minä menen isän luokse.

17 Ja hänen oppilaansa sanoivat toinen toisilleen, ”mitä tämä on, jota sanoit meille, että vähän, ettekä näe minua ja taas vähän, ja tulette minut näkemään, ja että minä menen minun isäni luokse?”

18 Ja he sanoivat, ”mitä se tämä vähän on, jonka hän sanoi – me emme tiedä, mistä hän puhuu.”

19 Mutta Jeshua tunsi, että he kaipasivat kysyä häneltä, ja hän sanoi heille, ”te kaipaatte tätä keskenänne, että minä olen sanonut teille, että vähän, ettekä näe minua, ja taas vähän, ja tulette minut näkemään.”

20 Amen, amen, minä sanon teille, että te saatte itkeä ja valittaa, ja maailma on iloitseva, ja teillä on oleva murhe, vaan se teidän heikkoutenne on tuleva iloksi.

21 Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, että se hänen synnyttämisensä päivä on koittanut. Mutta kun poika on syntynyt, ei hän muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihmispoika on synnytetty maailmaan.

22 Myös teille on nyt murhe, mutta te vielä näette, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ole ottava pois teiltä sitä teidän iloanne.

23 Ja siinä päivässä te ette kysy minulta mitään. Amen, amen, minä sanon teille, että kaikki, mitä silloin pyydätte minun isältäni, hän on teille antava, minun nimessäni.

24 Tähän saakka te ette ole mitään kysyneet minun nimessäni. Kysykää, ja te tulette saamaan, että teidän ilonne tulisi täytetyksi.

25 Minä olen puhunut nämä vertausten kautta teidän kanssanne, mutta tulee hetki, jolloin en puhu teidän kanssanne vertausten kautta, vaan avoimesti ilmoitan teille minun isästäni.

26 Siinä päivässä te pyydätte minun nimeni kautta, enkä minä sano teille, että minä olen esirukoileva isää teidän tähtenne;

27 Sillä hän, isä, armahtaa teitä, sillä te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että minä olen Jumalan luota lähtenyt.

28 Minä olen lähtenyt isäni luota, ja minä tulin maailmaan, ja taas minä jätän maailman, ja minä menen isän luokse.

29 Hänen oppilaansa sanoivat hänelle, ”katso, nyt sinä puhut avoimesti, etkä sano tätä vertauksen kautta.”

30 Nyt me tunnemme, että sinä tiedät kaiken, etkä sinä tarvitse ketään sinulta kysymään. Tämän kautta me uskomme, että sinä olet Jumalasta lähtenyt.

31 Jeshua sanoi heille, ”uskokaa!”

32 Sillä katso, se hetki tuli, ja on nyt tullut, että teidät hajotetaan, jokainen paikkoihinsa, ja te jätätte minut yksin, enkä minä ole ollut yksin, sillä isä, hän on minun kanssani.

33 Nämä minä olen sanonut teille, että teillä olisi minun kauttani rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, vaan sisäistäkää se, että minä olen ostanut maailman.

 

 17 luku

 

1 Jeshua puhui nämä, ja kohotti silmänsä taivaisiin ja sanoi, ”minun isäni, se hetki on tullut. Kirkasta poikasi, että poikasi kirkastaisi sinut.”

Samoin sinä olet antanut hänelle käskyvallan yli kaiken lihan, että jokainen, jonka sinä hänelle annat, saisi sen iankaikkisen elämän.

Mutta nämä ovat sitä iankaikkista elämää, että he tuntisivat sinut, että sinä, sinä olet se totuuden Jumala, sinä yksin, ja sinä olet se, joka lähetit Jeshuan, Messiaan.

Minä olen kirkastanut sinut maassa; ne teot, jotka hän on minulle antanut tehtäväksi, minä olen täyttänyt.

Ja nyt, kirkasta sinä minut, minun isäni, sinun luonasi, sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun luonasi, ennen kuin maailma tuli olemaan.

Minä tein tunnetuksi sinun nimesi ihmisten lapsille, näille, jotka minulle ovat annetut maailmasta. He olivat sinun, ja heidät on annettu minulle, ja he pitävät sinun sanasi.

Nyt, minä olen tuntenut, että kaikki, jotka sinä olet minulla antanut, ovat sinun luotasi.

Sillä ne sanat, jotka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, ja nämä ovat ottaneet ne vastaan, ja tuntevat todellakin, että minä olen sinun luotasi lähtenyt, ja uskovat, että sinä lähetit minut.

Ja minä esirukoilen heidän edestään. En minä maailman edestä esirukoile, vaan heidän edestään, jotka sinä olet minulle antanut – jotka ovat sinun omasi.

10 Ja kaikki, joka on minun, se on sinun, ja joka on sinun, se on minun, ja minä kirkastun niiden kautta.

11 Minä en siis ole maailmassa, ja nämä ovat maailmassa, ja minä tulen sinun luoksesi. Pyhä isä, varjele heidät sinun nimessäsi, siinä, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yksi, samoin kuin mekin.

12 Kun minä olin heidän kanssaan maailmassa, minä varjelin heitä sinun nimessäsi, niitä, jotka sinä olit minulle antanut, minä varjelin; eikä kukaan heistä kadonnut, paitsi se Abaddon’n poika, että se kirjoitus täyttyisi.

13 Mutta nyt minä tulen sinun luoksesi, ja nämä minä puhuin maailmassa, että minun iloni olisi täytetty heissä.

14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma inhoaa heitä, sillä he eivät ole maailmasta, samoin kuin en minäkään ollut maailmasta.

15 En minä esirukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahalta.

16 Sillä he eivät ole maailmasta, samoin kuin en minäkään ollut maailmasta.

17 Isä, pyhitä heidät sinun totuudessasi, sillä se sinun oma sanasi, se on se totuus.

18 Samoin kuin sinä lähetit minut maailmaan, myös minä lähetin heidät maailmaan.

19 Ja heidän puolestaan minä pyhitän minun sieluni, että myös nämä olisivat pyhitetyt siinä totuudessa.

20 En minä yksin näiden puolesta esirukoile, vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat minuun heidän sanansa kautta.

21 Että he kaikki olisivat yksi, samoin kuin sinä, minun isäni, olet minussa ja minä sinussa, että myös nämä meidän kauttamme olisivat yksi, että maailma uskoisi, että sinä lähetit minut.

22 Ja se kirkkaus, jonka sinä olet minulle antanut, minä olen antanut heille, että he olisivat yksi, samoin kuin mekin olemme yksi.

23 Minä heissä, ja sinä minussa, että he olisivat täydelliset, yhtä varten, ja että maailma tuntisi, että sinä lähetit minut, ja että sinä olet heitä rakastanut, samoin kuin myös olet minua rakastanut.

24 Isä, nämä, jotka sinä olet antanut minulle, minä tahdon, että missä minä olen, myös nämä olisivat minun kanssani, että he olisivat näkemässä sitä minun kirkkauttani, jonka sinä olet minulle antanut, sillä sinä olet rakastanut minua ennen maailman perustamista.

25 Puhdas isäni, maailma ei sinua tunne, mutta minä tunnen sinut, ja nämä tuntevat, että sinä lähetit minut.

26 Ja minä olen tehnyt heille tunnetuksi sinun nimesi, ja minä tunnen, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, on oleva heissä, ja minä olen heissä.

 

18 luku

 

1 Jeshua sanoi nämä, ja nousi oppilaidensa kanssa sen Kidrounin pyhän paikan toiselle puolelle. Siellä oli paikka, se puutarha, johon hän meni, ja hänen oppilaansa.

2 Mutta myös Jehuda, se pettäjä, tunsi sen paikan, koska monet kerrat he olivat kokoontuneet siellä Jeshuan oppilaiden kanssa.

3 Sen tähden hän, Jehuda, johdatti joukkoa, ja johdatti vartijat papiston johtajien ja fariseusten luota sinne, soihtujen ja lamppujen ja aseiden kanssa.

4 Mutta Jeshua, joka tiesi kaiken, mitä hänelle oli tullut, poistui ja sanoi heille, ”ketä etsitte?”

5 He sanoivat hänelle, ”Jeshuaa, Natsar’laista”. Hän sanoi heille, ”minä, minä olen.” Mutta myös Jehuda, se pettäjä, oli seisomassa heidän kanssaan.

6 Ja kun Jeshua sanoi heille, että ”minä, minä”, he menivät taaksepäin ja kaatuivat maahan.

7 Taas Jeshua kysyi heiltä, ”ketä te etsitte?” Mutta nämä sanoivat, ”Jeshuaa, Natsar’laista”.

8 Jeshua sanoi heille, ”minä olen sanonut teille, että ’minä, minä’, ja jos te minua etsitte, päästäkää nämä menemään.”

9 Että täyttyisi se sana, joka sanoo, ettei niistä, jotka on minulle annettu, kadonnut edes yksikään.

10 Mutta Shimeon Keefa’lla oli miekka, ja hän veti sen ja löi ylipapin palvelijaa, ja leikkasi hänen oikean korvansa. Mutta sen palvelijan nimi oli Malka.

11 Ja Jeshua sanoi Keefa’lle, ”laita miekka tuppeensa! Se malja, jonka minun isäni minulle antoi, enkö sitä joisi?”

12 Silloin joukko ja sotapäällikkö ja juutalaisten vartijat ottivat kiinni Jeshuan ja kahlitsivat hänet.

13 Ja he veivät hänet Hannan’n luokse, koska hän oli Kaifa’n setä, hänen, joka oli se sen vuoden ylipappi.

14 Mutta se Kaifa oli juuri hän, joka antoi juutalaisille sen ohjeen, että on parempi yhden miehen kuolla kansan puolesta.

15 Mutta Shimeonn Keefa ja yksi toinen oppilaista, tulivat Jeshuan perässä sinne, mutta se oppilas tunsi ylipapin, ja meni Jeshuan kanssa sisään sinne pihalle.

16 Mutta Shimeon seisoi ulkopuolella, portin luona, ja se toinen oppilas, joka tunsi ylipapin, lähti ja sanoi portinvartijalle, ja Shimeon pääsi sisään.

17 Mutta portinvartijan palvelijatar sanoi Shimeon’lle, ”mitä, sinäkin olit tämän oppilaita!” Mies sanoi hänelle, ”en!”

18 Ja palvelijat ja vartijat olivat asettuneet tulen lähelle, että lämmittelisivät, koska oli kylmä, mutta myös Shimeon oli seisomassa heidän kanssaan, ja hän lämmitteli.

19 Mutta ylipappi kysyi Jeshualta hänen oppilaistaan ja hänen opetuksestaan.

20 Ja Jeshua sanoi hänelle, ”minä olen avoimesti puhunut kansan kanssa, ja koko ajan opettanut kokouspaikassa ja temppelissä, missä kaikki juutalaiset kokoontuivat, enkä ole puhunut mitään salassa.”

21 Mitä sinä minulta kysyt? Kysy näiltä, jotka kuulivat, mitä minä olen puhunut heidän kanssaan. Katso, nämä tuntevat joka asian, mitä minä olen sanonut.

22 Ja kun hän sanoi nämä, yksi vartijoista, joka oli siellä seisomassa, löi Jeshuaa poskelle ja sanoi hänelle, ”niinkö sinä annat vastauksen ylipapille?”

23 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”jos olen pahasti sanonut, todista se pahuus, mutta jos se oli kaunista, miksi minua löit?”

24 Mutta Hannan lähetti Jeshuan kahlittuna ylipappi Kaifa’n luokse.

25 Ja Shimeon Keefa oli seisomassa, ja lämmitteli, ja hänelle sanottiin, ”mitä, olitko sinäkin yksi hänen oppilaistaan?” Ja hän kielsi ja sanoi, ”en ollut!”

26 Yksi ylipapin palvelijoista sanoi hänelle, hänen sukulaisensa, jolta Shimeon leikkasi korvan; ”enkö minä nähnyt sinut hänen kanssaan siellä puutarhassa?”

27 Ja taas Shimeon kielsi, ja sillä hetkellä se kukko kutsui.

28 Mutta he veivät Jeshuan Kaifa’n luota Pretorion’lle, ja oli pääsiäinen, ja nämä eivät menneet sisään Pretorion’iin, etteivät saastuisi ennen pääsiäisaterian syömistä.

29 Mutta Pilatus lähti ulos heidän luokseen, ja sanoi heille, ”mikä syytös teillä on tätä miestä vastaan?”

30 He vastasivat ja sanoivat hänelle, ”jos hän ei olisi pahaa tehnyt, emme olisi häntä sinulle luovuttamassakaan!”

31 Pilatus sanoi heille, ”ottakaa te hänet ja tuomitkaa sen teidän kirjoitetun sananne mukaan.” Juutalaiset sanoivat hänelle, ”meidän ei ole luvallista tappaa ketään.”

32 Että täyttyisi se sana, jonka Jeshua sanoi, kun teki tunnetuksi, millaisella kuolemalla hän tulee kuolemaan.

33 Mutta Pilatus meni sisään Pretorion’lle ja kutsui Jeshuan ja sanoi hänelle, ”sinä olet hän, juutalaisten kuningas!?”

34 Jeshua sanoi hänelle, ”oletko sanonut tämän omasta sielustasi, vai sanoivatko toiset sinulle sen minusta?”

35 Pilatus sanoi hänelle, ”olenko minä juutalainen? Sen sinun kansasi lapset ja papiston johtajat ovat luovuttaneet sinut minulle. Mitä olet tehnyt?”

36 Jeshua sanoi hänelle, ”minun kuningaskuntani ei ole tästä maailmasta. Jos tämä minun kuningaskuntani olisi ollut maailmasta, minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi luovutettu juutalaisille. Mutta nyt, se minun kuningaskuntani ei ole täältä.”

37 Pilatus sanoi hänelle, ”sinä olet siis kuningas?!” Jeshua sanoi hänelle, ”sinä olet sanonut, että minä olen kuningas. Tätä varten minä synnyin, ja tätä varten minä tulin maailmaan, että todistan totuudesta, ja jokainen joka on siitä totuudesta, kuulee minun ääneni.”

38 Pilatus sanoi hänelle, ”mikä on se totuus?” Ja tämän sanottuaan hän poistui taas juutalaisten luokse ja sanoi heille, ”minä en löydä hänessä yhtäkään virhettä.”

39 Mutta teille on tapana vapauttaa yksi pääsiäisenä. Sen tähden, tahdotteko te, että vapautan teille tämän juutalaisten kuninkaan?

40 Ja he kaikki huusivat ja sanoivat, ”ei tätä, vaan Bar-Abba!” Mutta tämä Bar-Abba oli rosvo.

 

19 luku

 

1 Silloin Pilatus ruoski Jeshuan.

2 Ja sotamiehet kietoivat orjantappurasta kruunun, ja laittoivat sen hänen päähänsä, ja pukivat hänet punaiseen viittaan.

3 Ja sanoivat ”shalom sinulle, juutalaisten kuningas!” Ja löivät häntä poskille.

4 Ja Pilatus lähti taas ulos ja sanoi heille, ”katso, minä lähetin hänet teille ulkopuolelle, että te tietäisitte, etten minä löytänyt hänestä yhtäkään virhettä.”

5 Ja Jeshua poistui ulos, yllään orjantappurakruunu ja se punainen viitta, ja Pilatus sanoi heille, ”katso, mies!”

6 Mutta kun papiston johtajat ja vartijat näkivät hänet, he huusivat ja sanoivat, ”hirteen! hirteen hänet!” Pilatus sanoi heille, ”johdattakaa te ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löytänyt hänestä virhettä!”

7 Juutalaiset sanoivat hänelle, ”meille on kirjoitettu sana, ja sen meidän kirjoitetun sanamme mukaan hän on syyllinen kuolemaan, sillä hän teki oman sielunsa Jumalan pojaksi.”

8 Mutta kun Pilatus kuuli tämän sanan, hän kunnioitti runsaammin.

9 Ja hän meni taas sisään Pretorion’lle, ja sanoi Jeshualle, ”mistä sinä olet?” Mutta Jeshua ei antanut hänelle vastausta.

10 Pilatus sanoi hänelle, ”etkö sinä puhu kanssani? Etkö sinä tiedä, että minulla on lupa vapauttaa sinut, ja minulla on lupa ristiinnaulita sinut?”

11 Jeshua sanoi hänelle, ”sinulla ei ole minua vastaan yhtäkään käskyvaltaa, ellei sinulle olisi ylhäältä annettu. Tämän tähden hänen, joka luovutti minut sinulle, syntinsä on suurempi kuin sinun.”

12 Ja tämän tähden Pilatus tahtoi vapauttaa hänet. Mutta juutalaiset huusivat, että ”jos sinä tämän vapautat, et ole keisarin ystävä, sillä jokainen, joka tekee sielunsa kuninkaaksi, hän on keisarin vihollinen!”

13 Mutta kun Pilatus kuuli tämän sanan, Jeshua vietiin ulkopuolelle, ja hän istui tuomioistuimen ylle siinä paikassa, joka on kutsuttu ”Keefa’n Retsiftha”, mutta hebreaksi sitä sanottiin ”Gafiftha”.

(Retsifta mainitaan muissakin sen ajan arameankielisissä kirjoituksissa.)

14 Ja oli pääsiäisen aatto, ja siellä oli noin kuudes hetki, ja hän sanoi juutalaisille, ”katso, teidän kuninkaanne!”

15 Mutta nämä huusivat, ”pois hänet, pois hänet! Hirteen hänet, hirteen hänet!” Pilatus sanoi heille, ”teidän kuninkaanneko ristiinnaulitaan?” Papiston johtajat sanoivat, ”meillä ei ole kuningasta, paitsi keisari.”

16 Silloin hän luovutti hänet heille, että he ristiinnaulitsisivat hänet, ja he johdattivat Jeshuaa ja veivät hänet ulos.

17 Kantaen ristiään hän meni paikalle, joka on kutsuttu ”Karkaftha”, mutta hebreaksi sanottiin ”Gagoltha”.

18 Siellä hänet ristiinnaulittiin, ja toiset kaksi hänen kanssaan, yksi sivulle ja yksi sivulle, ja Jeshua keskellä.

19 Ja Pilatus kirjoitti myös taulun, ja laittoi sen hänen ristinsä päälle, mutta tämä kirjoitus oli näin; ”Jeshua Natsaria, juutalaisten kuningas”.

20 Ja monet juutalaisista lukivat tämän kyltin, koska se paikka, jossa Jeshua oli ristiinnaulittu, oli lähellä kaupunkia, ja se kirjoitus oli hebreaksi ja jaavaniksi ja roomaksi.

21 Ja papiston johtajat sanoivat Pilatukselle, ”olisitko kirjoittamatta, että hän on juutalaisten kuningas, vaan että hän sanoi, että ’minä olen juutalaisten kuningas’?”

22 Pilatus sanoi, ”minkä kirjoitin, sen kirjoitin!”

23 Mutta kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeshuan, he ottivat hänen vaatteensa ja laittoivat ne neljään osaan, yksi sotamiestä kohti, mutta se hänen pukunsa oli saumaton, ylhäältä kokonaan neulottu.

24 Ja he sanoivat toinen toiselleen, ”älkäämme repikö sitä, vaan arpokaamme siitä, kenen osa se on oleva.” Ja täyttyi se kirjoitus, joka sanoo, että ”he jakoivat minun pukuni keskenään, ja heittivät arpaa minun vaatteistani”. Nämä asiat ne sotamiehet tekivät!

25 Mutta Jeshuan ristin luona oli seisomassa hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar, ja Mirjam, se Kleofa’n, ja Mirjam Magdalitha.

26 Mutta Jeshua näki äitinsä ja sen oppilaan, jota hän rakasti, joka seisoi, ja sanoi äidilleen, ”vaimo, katso, sinun poikasi!”

27 Ja hän sanoi sille oppilaalle, ”katso, sinun äitisi!” Ja siitä hetkestä oppilas oli hänen poikansa, hänen luonaan.

28 Näiden jälkeen Jeshua tiesi, että kaikki oli loppuun saatettu, ja että se kirjoitus täyttyisi, hän sanoi, ”minulla on jano.”

29 Ja astia oli laitettu, joka oli täynnä etikkaa. Mutta nämä täyttivät sienen etikasta ja laittoivat isopin päälle, ja toivat sen hänen suunsa lähelle.

30 Mutta kun hän otti etikkaa, Jeshua sanoi, ”katso, täytetty!” ja hän taivutti päänsä ja luovutti henkensä.

31 Mutta koska oli ilta, juutalaiset sanoivat, ”älköön ruumiit yöpykö näillä heidän risteillään, koska sapatti on alkamassa.” Sillä se päivä oli suuri sapatin päivä, ja he pyysivät Pilatukselta, he murtaisivat heidän säärensä, niiden, jotka olivat risteillä, ja hän ottaisi heidät alas.

32 Ja sotamiehet tulivat, ja mursivat sääret ensimmäiseltä, ja siltä toiselta, joka oli ristiinnaulittu hänen kanssaan.

33 Ja tullessaan Jeshuan luokse he näkivät, että hän on jo kuollut, eivätkä murtaneet hänen sääriään.

34 Vaan yksi sotamiehistä löi häntä keihäällä hänen kylkeensä, ja heti lähti ulos veri ja vesi.

35 Ja joka sen näki, todistaa, ja se hänen todistuksensa on totuus, ja hän tunsi sen totuuden, ja hän sanoi, että tekin uskoisitte.

36 Sillä nämä tapahtuivat, että täyttyisi se kirjoitus, joka sanoo, että ”älköön häneltä luuta rikottako”.

37 Ja taas se toinen kirjoitus, joka sanoo, että ”he katsovat häneen, jonka he lävistivät”.

38 Näiden jälkeen Josef, hän, joka oli Ramtha’sta, pyysi Pilatukselta – koska hän oli Jeshuan oppilas, ja oli salaa, juutalaisten pelosta – että hän saisi ottaa Jeshuan ruumiin, ja Pilatus salli, ja hän tuli, ja otti Jeshuan ruumiin.

39 Ja tuli myös Nikodemus, hän, joka oli tullut aikaisemmin Jeshuan luokse yöllä, ja hän toi kanssaan yrttejä, mirhan ja aloen, noin sata litraa.

(Litrat on litrain, siis yksikkömuoto litra arameassakin. Tästäkö suomalainenkin sana on lähtöisin?)

40 Ja hän otti Jeshuan ruumiin ja kääri sen kankaaseen ja voiteeseen, kuten juutalaisilla oli tapana haudata.

41 Mutta siinä Jeshuan ristin paikassa oli se puutarha, ja siinä puutarhassa oli uusi hautahuone, johon ei ollut vielä ketään laitettu.

42 Ja hän laittoi Jeshuan sinne, koska se sapatti oli alkamassa, ja koska se hauta oli lähellä.

 

20 luku

 

1 Mutta viikon ensimmäisenä tuli Mirjam Magdalitha, aamulla, kun oli pimeää, sille hautahuoneelle, ja hän näki, että se kivi oli otettu pois haudalta.

2 Ja hän tuli juosten Shimeon Keefa’n luokse, ja sen toisen oppilaan luokse, jota Jeshua rakasti, ja sanoi heille, että ”meidän Herramme on otettu pois siitä hautahuoneesta, enkä minä tiedä, minne hänet on laitettu!”

3 Ja Shimeon lähti, ja se toinen oppilas, ja he tulivat sille hautahuoneelle.

4 Ja he kaksi juoksivat kuin yhtenä, mutta hän, se oppilas, juoksi Shimeonin edellä ja tuli ensimmäisenä sille hautahuoneelle.

5 Ja katsoessaan hän näki ne kankaat asetettuina, mutta sinne sisälle hän ei mennyt.

6 Mutta Shimeon tuli hänen perässään ja meni sisään sinne hautahuoneeseen, ja hän näki ne kankaat asetettuina.

7 Ja se käärinliina, jolla hänen päänsä oli ollut kiedottu, ei ollut kankaiden kanssa, vaan ne olivat käärittyinä ja sivuun asetettuina yhdessä paikassa.

8 Silloin meni sisään myös se oppilas, joka tuli ensin hautahuoneelle, ja hän näki, ja hän uskoi.

9 Sillä he eivät vielä olleet tunteneet kirjoituksista, että hän oli tuleva nousemaan kuolemasta.

10 Ja nämä oppilaat menivät vielä omille paikoilleen.

11 Mutta Mirjam oli seisomassa sen haudan luona ja itkemässä, ja katseli itkien sitä hautaa.

12 Ja hän näki kaksi enkeliä valkoisissa, jotka istuivat, yksi tyynyllä ja yksi jalkopäässä, missä Jeshuan ruumis oli ollut laitettuna.

13 Ja he sanoivat hänelle, ”vaimo, mitä sinä itket?” Hän sanoi heille, että ”minun Herrani on otettu pois, enkä minä tiedä, mihin hänet on laitettu.”

14 Hän sanoi tämän, ja käänsi kasvonsa taakseen, ja näki Jeshuan, joka seisoi – eikä hän tuntenut, että hän oli Jeshua!

15 Jeshua sanoi hänelle, ”vaimo, mitä sinä itket ja ketä etsit?” Mutta hän luuli, että hän oli puutarhuri, ja sanoi hänelle, ”herrani, jos sinä olet ottanut hänet pois, sano minulle, mihin hänet on laitettu; minä menen ottamaan hänet pois.”

16 Jeshua sanoi hänelle, ”Mirjam!” Ja hän käänsi kasvonsa ja sanoi hänelle hebreaksi ”rabbuli!”, joka on sanottu, ”opettaja!”

17 Jeshua sanoi hänelle, ”älä lähesty minua, sillä minä en ole vielä noussut minun isäni luokse. Mutta mene minun veljieni luokse, ja sano heille; minä nousen minun isäni luokse, ja teidän isänne, ja minun Jumalani ja teidän Jumalanne.”

18 Silloin tuli Mirjam Magdalitha, ja antoi toivoa niille oppilaille, että ”minä näin meidän Herramme”, ja että nämä hän sanoi.

19 Mutta kun oli ilta, sen viikon ensimmäisen päivän, ja ovet olivat suljettuina siellä, missä oppilaat olivat, juutalaisten pelon tähden, tuli Jeshua, seisoi heidän keskellään ja sanoi heille, ”rauha teidän kanssanne!”

20 Tämän hän sanoi, ja osoitti heille hänen kätensä ja kylkensä, ja oppilaat iloitsivat, että näkivät meidän Herramme.

21 Mutta Jeshua sanoi heille taas, ”rauha teidän kanssanne! Samoin kuin minun isäni lähetti minut, minä myös lähetän teidät.”

22 Ja kun hän sanoi nämä, hän henkäisi heihin ja sanoi heille, ”ottakaa vastaan se pyhyyden henki!”

23 Jos te vapautatte jonkun synnit, ne vapautetaan hänelle, ja jos pidätätte jonkun, ne pidätetään.

24 Mutta Thoma, yksi hänen oppilaistaan, jota sanottiin kaksoseksi, ei ollut siellä heidän kanssaan, kun Jeshua tuli.

25 Ja ne oppilaat sanoivat hänelle, ”me näimme meidän Herramme!” Mutta hän sanoi heille, ”ellen näe hänen käsissään naulojen paikat, ja laita sormiani niihin, ja ojenna kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”

26 Ja kahdeksan päivän jälkeen, oppilaat olivat taas sisällä, ja Thoma heidän kanssaan, ja Jeshua tuli, ovien ollessa suljettuina, seisoi heidän keskellään ja sanoi heille ”rauha teidän kanssanne!”

27 Ja hän sanoi Thoma’lle, ”tuo sormesi tänne ja katso käsiäni, ja tuo kätesi ja kosketa kylkeeni, äläkä ole uskoton, vaan uskollinen!”

28 Thoma vastasi ja sanoi hänelle, ”minun Herrani, ja minun Jumalani!”

29 Jeshua sanoi hänelle, ”nyt sinä uskoit, kun näit minut. Siunattuja ovat ne, jotka eivät näe minua, ja uskovat!”

30 Mutta Jeshua teki monia muitakin merkkejä oppilaidensa edessä, niitä, joita ei ole kirjoitettu tässä kirjoituksessa.

31 Mutta nämäkin ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeshua on hän, se Messias, Jumalan poika, ja kun te uskotte, teille tulisi hänen nimensä kautta se iankaikkinen elämä.

 

21 luku

 

1 Näiden jälkeen Jeshua taas ilmoitti sielunsa oppilailleen Tiberiaan meren päällä, mutta se oli näin;

2 He olivat siellä kuin yhtenä; Shimeon Keefa ja Thoma, jota sanottiin kaksoseksi, ja Nathanael, hän, joka oli Galilean Katna’sta, ja Zebadi’n pojat ja toiset kaksi hänen oppilaistaan.

3 Shimeon Keefa sanoi heille, ”minä menen saamaan kalaa.” He sanoivat hänelle, ”mekin tulemme sinun kanssasi.” Ja he lähtivät ja nousivat veneeseen, eivätkä saaneet sinä yönä mitään.

4 Mutta kun oli aamu, Jeshua seisoi meren laidalla, eivätkä oppilaat tunteneet, että hän oli Jeshua.

5 Ja Jeshua sanoi heille, ”lapset, onko teillä siellä mitään syötävää?” He sanoivat hänelle, ”ei...”

6 Hän sanoi heille, ”heittäkää verkkonne veneen laidan oikealle puolelle, ja te löydätte!” Ja he heittivät, eivätkä pystyneet vetämään sitä verkkoa niiden saamiensa kalojen paljouden tähden

7 Ja se oppilas, joka oli rakas Jeshualle, sanoi Keefa’lle, ”tämä on meidän Herramme.” Mutta Shimeon sen kuullessaan, että ”meidän Herramme”, hän otti vaatteensa, vyötti lantionsa, koska oli alasti, ja heittäytyi veteen, tullakseen Jeshuan luokse.

8 Mutta toiset veneessä olleet oppilaat eivät tulleet, sillä he olivat kovin kaukana maasta, noin kaksisataa kyynärää, ja he olivat vetämässä sitä kalaverkkoa.

9 Mutta noustessaan maalle he näkivät hiilet asetettuna, ja kalat asetettuna niiden päälle, ja sen leivän.

10 Ja Jeshua sanoi heille, ”tuokaa niistä kaloista, joita nyt saitte.”

11 Ja Shimeon Keefa nousi, ja he vetivät sen verkon maalle, sen ollessa

täynnä valtavia kaloja, sata ja viisikymmentäkolme, ja kaikesta tästä painosta se verkko ei repeillyt.

12 Ja Jeshua sanoi heille, ”tulkaa, aterioikaa!” Mutta kukaan oppilaista ei uskaltanut kysyä häneltä, että kuka hän on, sillä he tunsivat, että hän on se meidän Herramme.

13 Mutta Jeshua lähestyi, ja otti leivän ja kalat, ja antoi heille.

14 Tämä oli kolmas kerta, kun Jeshua näyttäytyi oppilailleen noustuaan kuolleista.

15 Mutta heidän aterioidessaan Jeshua sanoi Shimeon Keefa’lle, ”Shimeon, Bar-Jona, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?” Hän sanoi hänelle, ”niin, minun Herrani, sinä tiedät, että minä rakastan sinua.” Hän sanoi hänelle, ”ruoki minun karitsoitani.”

16 Taas hän sanoi hänelle, toisen kerran, ”Shimeon, Bar-Jona, rakastatko sinä minua?” Hän sanoi hänelle, ”niin, minun Herrani, sinä tiedät, että minä rakastan sinua.” Jeshua sanoi hänelle, ”ruoki minun karitsoitani.”

17 Hän sanoi hänelle kolmannen kerran, ”Shimeon, Bar-Jona, rakastatko sinä minua?” Ja Keefa’lle tuli suru, että hän sanoi hänelle kolmannen kerran, että ’rakastatko sinä minua’, ja hän sanoi hänelle, ”minun Herrani, sinä olet joka asiassa viisas, sinä tiedät, että minä rakastan sinua!” Jeshua sanoi hänelle, ”ruoki minun lampaitani.”

18 Amen, amen, minä sanon sinulle, että kun olit lapsi, sinä itse sidoit kupeesi ja vaelsit, minne tahdoit, mutta kun sinä vanhenet, tulet ojentamaan kätesi ja toinen on sitova sinun kupeesi, ja saattaa sinut sinne, minne sinä et tahdo.”

19 Mutta tämän hän sanoi, että millaisella kuolemalla hän olisi tuleva kirkastamaan Jumalaa. Ja nämä sanottuaan hän sanoi hänelle, ”tule perässäni!”

20 Ja Shimeon Keefa käänsi kasvonsa, ja näki sen oppilaan, joka oli Jeshualle rakas, joka tuli hänen perässään, hän, joka oli langennut sillä aterialla Jeshuan rinnan päälle ja sanoi, ”minun Herrani, kuka on sinut pettävä?”

21 Tämän nähdessään Keefa sanoi Jeshualle, ”minun Herrani, entäs tämä?”

22 Jeshua sanoi hänelle, ”jos minä tahdon, että tämä pysyisi, kunnes minä tulen, mitä se sinulle on? Tule sinä minun perässäni.

23 Ja tämä aloitti sen sanan veljien keskellä, että se oppilas ei kuole, mutta Jeshua ei ollut sanonut, ettei hän kuole, vaan sanoi, että ’jos minä tahdon, että tämä pysyisi, kunnes minä tulen, mitä se sinulle on’.

24 Tämä oppilas todistaa näistä kaikista, ja ne ovat myös kirjoitettu, ja me tiedämme, että se hänen todistuksensa on totuus.

25 Mutta on myös monia muita merkkejä, joita Jeshua teki, että jos ne kohta kohdalta olisivat kirjoitetut, ei edes maailman kirjoituksissa – minä luulen – olisi tarpeeksi tilaa kirjoittaa niitä.

 

Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/johannan.pdf

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/


Johanneksen evankeliumi, kääntäjän alkusanat

Johanneksen äidinkielinen versio. Tämäkään ei voi olla kreikasta käännetty, eikä kreikka tästä, se on helppo todistaa kääntämällä kymmenkunta peräkkäistä jaetta, mistä kohdasta tahansa, kreikasta arameaksi ja vertaamalla käännöksen lopputulosta tähän.

 Kirjan nimi on seemiläisissä kielissä vain Jochannan, ’Herra on armollinen’. Sama kuin ’Ananias’ eli ’Chananjah’, jossa sanat on vain toisin päin; armollinen Herra.

Suomennettu loppuvuodesta 2014 – maaliskuu 2015. Kielelliset korjaukset ja tarkistus 20.-22.9.2015 //T.Levänen, Beth-Shean, Israel.

http://www.apokryfikirjat.com/johannan.pdf







1 kommentti: