Matteus luvut 12-17
Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.
12 luku
1 Siihen aikaa Jeshua oli sapattina
kävelemässä viljapellolla, ja hänen oppilaillaan oli nälkä, ja he alkoivat
poimia tähkiä ja syödä niitä.
2 Mutta kun fariseukset näkivät heidät,
he sanoivat hänelle, ”katso, sinun oppilaasi tekevät sellaista, mitä ei ole
luvallista tehdä sapattina”.
3 Mutta hän sanoi heille, ”ettekö
ole lukeneet, mitä David teki, hänelle tuli nälkä, ja niille, jotka olivat
hänen kanssaan?”
4 Kuinka hän
meni sisään Jumalan huoneeseen, ja söi Herran, Jumalan pöydän leipää, eikä
hänelle ja niille, jotka hänen kanssaan olivat, ollut luvallista siitä syödä,
vaan yksin ainoastaan papeille.
5 Tai ettekö
ole lukeneet laista, että papit temppelissä saastuttavat sapattia, ja ovat
silti ilman rikosta?
6 Mutta minä
sanon teille, että tässä on suurempi kuin temppeli.
7 Mutta jos
olisitte tienneet, mitä tämä on, ”armoa minä tahdon, enkä uhria”, ette olisi
tuominneet näitä, jotka eivät ole rikkoneet.
8 Sillä
ihmisen poika on sapatin herra.
9 Ja Jeshua lähti sieltä, ja tuli heidän
kokouspaikkaansa.
10 Ja hänet vietiin yhden miehen luokse,
jonka käsi oli kuivettunut, ja he kysyivät häneltä ja sanoivat, että ”onko
sapattina luvallista parantaa?” – kuin häntä kiusatakseen.
11 Mutta hän sanoi heille, ”kuka
teidän keskellänne on se mies, jolla on yksi lammas, ja jos se putoaa kuoppaan
sapatin päivänä, hän ei tartu siihen ja nosta sitä ylös?”
12 Mutta
kuinka paljon suurempi onkaan ihminen, kuin lammas! Sen tähden sapattina on
luvallista tehdä sitä, mikä on kaunista.
13 Sitten hän sanoi tuolle
miehelle, ”ojenna kätesi”, ja hän ojensi kätensä, ja se palautui sellaiseksi, kuin oli
toinenkin.
14 Ja fariseukset lähtivät ja pitivät
neuvottelua häntä vastaan, että kuinka saisivat hänet tapetuksi.
15 Mutta Jeshua tiesi sen, ja poistui
sieltä, ja hänen perässään meni paljon väkijoukkoa, ja hän paransi heidät
kaikki.
16 Ja hän varoitti heitä, etteivät
paljastaisi häntä.
17 Että täyttyisi se, mitä on sanottu
profeetta Ishaia’n kautta, joka sanoo;
18 Katso, minun palvelijani, josta minä
iloitsen; rakkaani, josta minun sieluni riemuitsee. Minä laitan henkeni hänen
päälleen, ja hän on julistava tuomion kansakunnille.
19 Ei hän riitele eikä huuda, eikä hänen
ääntään kuulla kauppapaikoilla.
20 Murtunutta ruokoa hän ei särje, ja
välkkyvää lamppua hän ei sammuta, kunnes hän on tuonut tuomion niille, joille
hänellä on suosio.
21 Ja hänen nimensä kautta kansakunnat
toivovat.
22 Silloin tuotiin hänelle yksi
riivattu, mykkä ja sokea, ja hän paransi hänet, kuten ”mykät ja sokeat, puhuvat
ja näkevät”.
23 Ja kaikki väkijoukko oli ihmeissään,
ja he sanoivat, että ”eikö tämä ole se Davidin poika?”
24 Mutta kun fariseukset kuulivat, he
sanoivat, tämä ei aja riivaajia pois kuin Baal - Zebub’n, demonien pään kautta.
(Zohar
mainitsee useaan otteeseen, että demonien ”pää” on Ashmodii, joka myös opetti
Salomolle ”Salomon Testamentti” - nimellä tuntemamme teoksen. Arameassa on
kaksi eri sanaa demoneille, shaida ja diiva. En tiedä, mitä eroa niillä on,
eikä sillä varmaan ole merkitystäkään. Interlineaarisessa käytän diivasta
demonia ja shaida, riivaaja.)
25 Mutta Jeshua tiesi heidän
suunnitelmansa, ja sanoi heille, ”kaikki
kuninkuus, joka jakautuu omaa sieluaan vastaan, tuhoutuu, ja jokainen talo ja
kaupunki, joka jakautuu omaa sieluaan vastaan, ei pysy pystyssä”.
26 Ja jos
satana ajaa pois satanan, hän on jakautunut omaa sieluaan vastaan. Kuinka hänen
kuningaskuntansa sitten pysyy pystyssä?
27 Jos
minä ajan demoneja pois Baal - Zebub’n kautta, kenen kautta teidän lapsenne ajavat
niitä pois? Tämän tähden he tulevat olemaan teidän
tuomarinne.
28 Ja jos minä
ajan demonit pois Jumalan hengen kautta, on Jumalan kuningaskunta tullut
lähelle.
29 Tai kuinka
kukaan pystyy menemään sisään jonkun voimallisen taloon, ja ryöstää hänen tavaroitaan?
Mutta jos hän ensin sitoo sen voimallisen, ja sitten hän ryöstää hänen talonsa.
30 Kuka ei ole
minun kanssani, hän on minua vastaan, ja kuka ei minun kanssani kokoa, hän
hajottamalla hajottaa.
31 Tämän
tähden minä sanon teille, että kaikki synnit ja pilkat annetaan ihmislapsille
anteeksi, mutta joka pilkkaa sitä henkeä, sellaisille ihmislapsille ei anneta
anteeksi.
32 Ja
jokaiselle, joka sanoo sanaa ihmisen poikaa vastaan, annetaan kaikki anteeksi,
mutta joka puhuu pyhyyden henkeä vastaan, hänelle ei anneta anteeksi tässä
maailmassa, eikä siinä maailmassa, jota valmistetaan.
33 Tehkää
hyvän puun hyvää hedelmää, tai tehkää pahan puun pahaa hedelmää. Sillä
hedelmästään puu tunnetaan.
34 Te
käärmeiden jälkeläiset, kuinka te pystyisitte hyvää puhumaan, te, jotka olette
pahoja? Sillä sydämen täyteydestä suu puhuu.
35 Hyvä mies
tuo hyvyyden aarrevarastosta hyvyyttä, ja paha mies tuo pahuuden
aarrevarastosta pahuutta.
36 Sillä minä
sanon teille, että jokaisesta turhasta sanomastaan sanasta, ihmislapset antavat
vastauksensa tuomion päivänä.
37 Sillä
sanoistasi sinut vanhurskautetaan, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.
(Tässä ei ole
tavallista ”tuomita” - verbiä. Sama sana on samassa muodossa Room.7:13, jossa
kreikan vastine tälle sanalle on ”tehdään syntiseksi”, mikä sopii täydellisesti
tähän.)
38 Silloin vastasi eräitä ihmisiä
kirjanoppineista ja fariseuksista, ja he sanoivat hänelle, ”opettaja, me
tahdomme, että näemme sinulta merkin”.
(Merkki on
määräisessä muodossa, tässä tarkoitettiin jotain tiettyä Messiaan merkkiä, ei
mitä tahansa merkkiä.)
39 Mutta hän vastasi ja sanoi
heille, ”paha ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkiä, ja sitä
merkkiä ei sille anneta – vaan profeetta Joonan merkki”.
40 Sillä niin
kuin Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, näin on ihmisen poika
oleva maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä.
41 Niniveläiset
miehet nousevat tuomiolle tämän sukupolven kanssa, ja tuomitsevat sen, sillä he
tekivät parannuksen Joonan julistuksen kautta, ja katso, tässä on suurempi kuin
Joona.
42 Etelän
kuningatar nousee tuomiolle tämän sukupolven kanssa, ja tuomitsee sen, sillä
hän tuli maan äärestä, että kuulisi Shlimonin viisautta, ja katso, täällä on
hän, joka on suurempi kuin Shlimon.
43 Mutta aina,
kun epäpuhdas henki lähtee pois ihmisestä, se vaeltelee vedettömissä paikoissa,
ja etsii lepoa, eikä sitä löydä.
44 Silloin se
sanoo, ”minä palaan talooni, josta minä lähdin pois”, ja se menee, ja löytää
sen tyhjänä ja siivottuna ja koristeltuna.
45 Silloin tuo
menee, kanssaan seitsemän muuta henkeä, jotka ovat siitä pahempia, ja he
astuvat sisään ja oleskelevat siinä, ja sen miehen loppu on oleva pahempi kuin
hänen alkunsa. Näin on tapahtuva tälle pahuuden sukupolvelle.
46 Mutta kun hän oli puhumassa
väkijoukolle, tulivat hänen äitinsä ja veljensä, seisoivat ulkona ja yrittivät
päästä puhumaan hänen kanssaan.
47 Mutta eräs mies sanoi hänelle,
”katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja yrittävät päästä puhumaan
kanssasi”.
48 Mutta hän vastasi ja sanoi sille,
joka hänelle puhui, ”kuka on minun äitini ja ketkä ovat minun
veljeni?”
49 Ja hän ojensi kätensä oppilaidensa
puoleen ja sanoi, ”katso, minun äitini, ja katso, minun
veljeni!”
50 Sillä
jokainen, joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa, on minun veljeni ja
sisareni, ja äitini.
13 luku
1 Mutta sinä päivänä Jeshua lähti siitä
talosta, ja istui meren rannalle.
2 Ja hänen luokseen oli kokoontuneena
paljon kansaa, niin että hän asettui istumaan veneeseen, ja kaikki se
väkijoukko seisoi meren rannalla.
3 Ja hän puhui paljon heidän kanssaan
vertausten kautta, ja hän sanoi, ”katso,
kylväjä lähti kylvämään”.
4 Ja kun hän
kylvi, jotkut putosivat tien sivuun, ja lintu tuli ja söi ne.
5 Ja toiset
putosivat kallion päälle, missä ei ollut paljoa maaperää, ja ne versoivat
hetken, koska siinä maassa ei ollut syvyyttä.
6 Mutta kun
aurinko nousi kuumentamaan, ja koska sillä ei ollut sitä juurta, se kuihtui.
7 Ja toiset
putosivat orjantappuroiden sekaan, ja ne orjantappurat nousivat ja
tukahduttivat ne.
8 Ja
toiset putosivat hyvään maahan, ja ne tuottivat hedelmää; osa sata ja osa
kuusikymmentä, ja osa kolmekymmentä.
9 Kenellä on
kuulevat korvat, kuulkoon!
10 Ja hänen oppilaansa tulivat paikalle,
ja he sanoivat hänelle, ”miksi olet puhumassa heidän kanssaan vertausten
kautta?”
11 Mutta hän vastasi ja sanoi
heille, ”teidän on annettu tuntea taivasten kuningaskunnan
salaisuudet, mutta heille ei ole annettu”.
12 Sillä
kenellä on, hänelle annetaan lisää, ja hänelle vielä lisätään.
13 Ja jolla ei
ole, häneltä otetaan. Tämän tähden minä puhun heidän kanssaan vertausten
kautta, että ne, jotka näkevät, eivät näe, ja kuulevat, eivätkä kuule, eivätkä
ymmärrä.
(Jakeen alku
kuuluu osassa tekstejä edellisen jakeen loppuun. Critical ja Bauscher menevät
tämän mukaan, Codex Khabouris on tietenkin vain sanoja peräkkäin, ilman mitään
jaenumeroita.)
14 Ja heissä
täyttyy se Ishaia’n profetia, joka sanoo, että ”kuulemalla kuulette, ettekä
ymmärrä, ja näkemällä näette, ettekä käsitä”.
15 Sillä
paadutettu on tämän kansan sydän, ja korviensa kautta he vaikeasti kuulevat, ja
silmänsä he ovat sulkeneet, etteivät silmiensä kautta näkisi, ja korviensa
kautta kuulisi, ja sydämissään ymmärtäisi ja kääntyisi, ja minä heidät
parantaisi.
16 Mutta hänen
siunauksensa teille; teidän silmänne näkevät, ja teidän korvanne kuulevat.
17 Sillä
amen, minä sanon teille, että monet profeetat ja vanhurskaat ovat ikävöineet,
että näkisivät, mitä te näette, eivätkä nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette,
eivätkä he kuulleet.
18 Mutta te,
kuunnelkaa se vertaus siitä siemenestä;
19 Jokainen,
joka kuulee kuningaskunnan sanaa, eikä ymmärrä sitä itsessään, paha tulee ja
sieppaa pois sen sanan, joka oli kylvetty hänen sydämessään. Tämä on se, joka
on tien viereen kylvetty.
20 Mutta se,
joka kallion päälle kylvettiin, on sellainen, joka kuulee sanaa ja ottaa sen
hetkessä vastaan iloiten.
21 Mutta
hänessä ei ole juuria, vaan hän on hetkellinen, ja kun on joku ahdistus, tai
vainoja, sanan tähden, se hajoaa heti pois.
22 Mutta se,
joka on orjatappuran keskelle kylvetty, on sellainen, joka kuulee sanaa, ja
tämän maailman huolet ja hyvinvoinnin petollisuus tukahduttavat hänessä sen
sanan, niin ettei hän tee hedelmää.
23 Mutta, se,
joka on kylvetty hyvän maan päälle, on hän, joka kuulee minun sanani, ja ymmärtää,
ja tuottaa hedelmää, ja tekee, osa sata ja osa kuusikymmentä, ja osa
kolmekymmentä.
24 Toisen vertauksen
hän toi vertauksena heille, ja sanoi, ”taivasten
kuningaskunta on sellaisen miehen kaltainen, joka kylvi peltoonsa hyvää
siementä”.
25 Ja kun
ihmiset nukkuivat, hänen vastustajansa tuli ja kylvi lustetta vehnän keskelle,
ja lähti pois.
26 Mutta kun
ruoho kasvoi ja teki hedelmää, silloin nousivat esiin myös lusteet.
27 Ja sen
talon herran palvelijat lähestyivät ja sanoivat hänelle, ”herramme, katso, etkö
sinä kylvänyt hyvää siementä peltoosi? Mistä sen lusteet ovat tulleet?”
28 Mutta hän
sanoi heille, ”se mies, vastustaja, on tämän tehnyt”. Hänen palvelijansa
sanoivat hänelle, ”tahdotko sinä, että menemme ja keräämme ne sieltä?”
29 Mutta hän
sanoi heille, että ”ettekö te silloin, kun keräätte lustetta, vedä pois myös
vehnää niiden kanssa?”
30 Antakaa
molempien kasvaa yhdessä sadonkorjuuseen saakka, ja sadonkorjuun aikaan minä
sanon niittäjille, ”valitkaa ensin lusteet, ja sitokaa heidät nippuihin,
poltettaviksi, mutta vehnä – kootkaa heidät minun aittaani”.
31 Toisen vertauksen hän toi vertauksena
heille, ja sanoi, ”taivasten kuningaskunta on sinapinsiemenen
jyvän kaltainen, jonka mies on laittanut kylvämäänsä peltoon”.
32 Ja on
niistä kaikista siemenistä vähäisin, mutta kasvaneena on kaikkia kasveja
suurempi, ja siitä kasvaa puu, niin että taivasten linnut tulevat, asettuvat
sen oksille.
33 Toisen
vertauksen hän sanoi heille, ”taivasten kuningaskunta on hiivan
kaltainen, jonka vaimo otti, kätki kolmeen mitalliseen taikinaa, kunnes se
kaikki oli paisunut”.
34 Kaikki nämä Jeshua puhui väkijoukolle
vertausten kautta, eikä hän puhunut heille ilman vertausta.
35 Että täyttyisi se, mikä on sanottu
sen profeetan kautta, joka sanoo, ”minä avaan suuni vertauksissa, ja julistan
salatut, jotka ovat olleet ennen maailman perustamista”.
36 Silloin Jeshua jätti ne väkijoukot,
ja hän tuli taloon, ja hänen oppilaansa tulivat hänen luokseen ja sanoivat
hänelle, ”selitä meille se vertaus lusteista ja pellosta”.
37 Mutta
hän vastasi ja sanoi heille, ”hän, joka
kylvi sen hyvän siemenen, on ihmisen poika”.
38 Ja pelto on
maailma, mutta hyvä siemen ovat kuningaskunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan
lapsia.
39 Mutta se
vastustaja, joka ne kylvi, on satana, mutta se sadonkorjuu on maailman loppu,
mutta ne niittäjät ovat enkelit.
40 Sen tähden,
niin kuin nuo lusteet, jotka kootaan ja tulessa poltetaan – näin on oleva tämän
maailman lopussa.
41 Ihmisen
poika on lähettävä enkelinsä, ja he valitsevat hänen kuningaskunnastaan kaikki
kompastuskivet ja vääryyden tekijät.
42 Ja heidät
heitetään tulen olemukseen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
43 Silloin
vanhurskaat loistavat niin kuin aurinko heidän isänsä kuningaskunnassa. Jolla
on kuulevat korvat, kuulkoon!
44 Vielä
taivasten kuningaskunta on aarteen kaltainen, joka on kätketty peltoon, se,
jonka mies löysi, ja kätki sen, ja ilostaan meni, myi kaiken, mitä hänellä oli,
ja osti sen pellon.
45 Vielä
taivasten kuningaskunta on kauppiaan kaltainen, joka oli etsimässä kalliita
helmiä.
46 Mutta kun
hän löysi sen yhden arvokkaan helmen, hän meni luottavaisesti, myi kaiken, mitä
hänellä oli, ja osti sen.
47 Vielä
taivasten kuningaskunta on verkon kaltainen, joka heitettiin mereen, ja siihen
kerääntyi kaikkia lajeja.
48 Ja kun se
oli täynnä, se tuotiin meren rannalle, ja he istuivat ja valitsivat hyvät
astioihin, ja pahat heitettiin ulkopuolelle.
49 Näin on
oleva maailman lopussa. Enkelit lähtevät, ja erottelevat pahat vanhurskaiden
keskuudesta.
50 Ja
heidät heitetään tulen olemukseen – siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
51 Jeshua sanoi heille, ”oletteko
ymmärtäneet nämä kaikki?” He sanoivat hänelle, ”kyllä,
meidän herramme”.
52 Hän sanoi heille, ”tämän
tähden on jokainen kirjanoppinut, jolle on opetettu taivasten kuningaskunnasta,
miehen kaltainen, talon herran, joka tuo aarrevarastostaan uutta ja vanhaa”.
53 Ja tapahtui, että kun Jeshua lopetti
nämä vertaukset, poistui hän siitä paikasta.
54 Ja hän tuli
omaan kaupunkiinsa, ja opetti heille heidän kokouspaikoissaan, että he
ihmettelisivät ja sanoisivat, ”mistä hänelle on tullut tämä viisaus ja
voimateot?”
55 Eikö tämä ole sen rakennusmiehen
poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Mirjam, ja veljensä Jakob ja Jose, ja
Shimeon ja Jehuda?
56 Ja kaikki hänen sisarensa – katso, he
ovat meidän luonamme, sen tähden, mistä henelle on tullut kaikki nämä?
57 Ja he olivat loukkaantuneet häneen.
Mutta Jeshua sanoi heille, ”ei ole
profeetta halveksittu, paitsi omassa kaupungissaan ja omassa kodissaan”.
58 Eikä hän tehnyt siellä monia
voimallisia tekoja, heidän epäuskonsa tähden.
14 luku
1 Mutta siihen aikaan neljännesruhtinas
Herodes kuuli Jeshuan maineesta.
2 Ja hän sanoi palvelijoilleen, ”tämä on
Johannan, kastaja, hän on noussut kuolleista. Tämän tähden nämä voimateot
tapahtuvat hänen kauttaan”.
3 Sillä hän, Herodes, oli ottanut kiinni
Johannanin, ja sitonut hänet ja heittänyt hänet vankihuoneeseen, veljensä
Filippoksen vaimon, Herodian tähden.
4 Sillä Johannan oli sanonut hänelle,
että ”ei ole luvallista, että hän olisi vaimosi”.
5 Ja tahtoi tappaa hänet, ja hän pelkäsi
kansaa, joka piti häntä kuin profeettana.
6 Mutta kun oli Herodeksen syntymäpäivä,
tanssi Herodian tytär vieraiden edessä, ja se miellytti häntä, Herodesta.
7 Tämän tähden hän valalla vannoi
antavansa hänelle mitä tahansa, mitä hän pyytää.
8 Mutta koska hänen äitinsä oli häntä
ohjannut, hän sanoi, ”anna minulle tänne lautasella Johannan kastajan pää”.
9 Ja se murehdutti kuningasta, mutta sen
valan ja vieraiden tähden, hän käski, että se annetaan hänelle.
10 Ja hän lähetti katkaisemaan
Johannan’n pään vankilaan.
11 Ja hänen päänsä
tuotiin lautasella, ja annettiin sille tytölle, ja hän vei sen äidilleen.
12 Ja hänen oppilaansa tulivat, ottivat
hänen ruumiinsa, hautasivat ja kertoivat Jeshualle.
13 Mutta kun Jeshua kuuli sen, hän lähti
sieltä veneellä erämaan maakuntaan, yksinäisyyteen, ja kun väkijoukot kuulivat
sen, menivät he kaupungeista maata pitkin hänen perässään.
14 Ja Jeshua tullessaan alas, näki sen
suuren väkijoukon, ja hän armahti heitä ja paransi heidän sairaansa.
15 Mutta kun oli ilta, tulivat hänen
oppilaansa hänen luokseen, ja sanoivat hänelle, ”tämä paikka on erämaa, ja
aikaakin on kulunut. Lähetä tuo ihmisten väkijoukko, että menisivät kyliin ja
ostaisivat syötävää.”
16 Mutta
hän sanoi heille, ”ei heidän tarvitse mennä. Antakaa te
heille syötävää.”
17 Mutta he sanoivat hänelle, ”meillä ei
ole täällä mitään, ainoastaan viisi leipää ja kaksi kalaa.”
18 Jeshua sanoi heille, ”tuokaa
ne tänne, minulle.”
19 Ja hän käski väkijoukkoja lepäämään
maahan, ja hän otti nämä viisi leipää ja kaksi kalaa, ja katsoi taivaisiin, ja
siunasi ja mursi ja antoi ne oppilailleen, ja oppilaat asettivat ne
väkijoukoille.
20 Ja he kaikki
söivät ja tulivat ravituiksi, ja tähteiden jäännös koottiin kahteentoista
täyteen koriin.
21 Mutta näitä miehiä, jotka söivät, oli
viisi tuhatta, ilman naisia ja lapsia.
22 Ja heti hän vaati oppilaitaan
lähtemään veneellä, ja menemään hänen edellään toiselle puolelle, kunnes hän
olisi lähettänyt väkijoukot pois.
23 Ja kun hän oli lähettänyt väkijoukon
pois, hän nousi sille vuorelle, rukoilemaan yksinäisyydessä, ja kun oli pimeää,
hän oli siellä yksinäisyydessä.
24 Ja vene oli monen stadia - mitan
päässä maasta, kun se heittelehti suuresti aalloista, sillä tuuli oli
vastainen.
25 Mutta yön neljännellä vartiohetkellä
Jeshua tuli heidän luokseen, veden yllä kävelemällä.
26 Ja hänen oppilaansa näkivät hänen
kävelevän veden päällä, ja he vapisivat ja sanoivat, ”onko tämä näky valhetta?”
– ja he huusivat pelosta.
27 Mutta hän, Jeshua, puhui heidän
kanssaan sillä hetkellä, ja sanoi, ”ymmärtäkää,
että MINÄ OLEN. Älkää pelätkö!”
(Sanonta ”ota
sydämeesi”, sisäistä, ymmärrä, tulee lev (sydän) – sanasta. Minä olen, taas on
oma ainutlaatuinen sanontansa arameassa.)
28 Ja Keefa vastasi ja sanoi hänelle,
”Herrani, jos sinä olet hän, käske minua tulemaan luoksesi, veden päällä.”
29 Mutta Jeshua
sanoi hänelle, ”tule”, ja
Keefa lähti veneestä, ja käveli veden päällä, tullakseen Jeshuan luokse.
30 Ja kun hän näki, että tuuli oli kova,
hän pelkäsi ja alkoi uppoamaan. Ja hän korotti äänensä ja sanoi, ”minun
Herrani, pelasta minut!”
31 Ja sillä hetkellä meidän Herramme
ojensi kätensä, ja otti hänet, ja sanoi hänelle, ”sinä
vähäuskoinen, miksi epäröit?”
(Bar satha, on
sanonta, jonka voisi kääntää ”silmänräpäys”. ”Hetken poikanen”, sanatarkasti.)
32 Ja kun he nousivat veneeseen, tuuli
lakkasi.
33 Ja he, jotka olivat veneessä,
kumarsivat häntä ja sanoivat, ”todellakin, sinä olet Jumalan poika!”
34 Ja he
matkustivat, ja tulivat Gennasarin maalle.
35 Ja sen paikan ihmiset tunnistivat
hänet, ja lähettivät sanaa kaikkiin ympäröiviin kyliin, ja hänelle tuotiin
kaikki nämä, jotka oli tehty todella sairaiksi.
36 Ja he pyysivät häntä, että saisivat
edes koskettaa, vain hänen vaatteensa reunaa, ja nämä, jotka koskettivat,
paranivat.
(Kanaf on
vaatteen reuna. Se voi olla paljon muutakin, Jastrow s.651 antaa sanalle myös
merkityksiä siipi, sulka, ja symboli uskosta Jumalaan. Sanaa käytetään esim.
Targumissa Malakian kirjan lopulla, ”parantuminen siipien alla” – näin aramea
yhdistää tapahtuman vanhoihin profetioihin. Alkuseurakunnan aikainen lukija
osasi ajatella tällä tavalla, koska profeettoja vielä luettiin paljon.)
15 luku
1 Silloin tuli Jeshuan luokse
fariseuksia, ja kirjanoppineita, jotka olivat Jerusalemista, ja sanoivat;
2 Miksi sinun
oppilaasi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä vastaan, eivätkä pese käsiään,
kun syövät leipää?
3 Jeshua vastasi, ja sanoi heille, ”miksi
myös te rikotte Jumalan käskyä vastaan, omien perinnäissääntöjenne tähden?”
4 Sillä
Jumala sanoi, ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ja ”joka vastustaa isäänsä ja
äitiään, kuolemalla kuolkoon.”
(Matscha on
vastustaa, ”olla kovaotsainen”, ei sen enempää eikä vähempää. Otsa,
ensisijaisesti.)
5 Mutta te sanotte;
jokainen, joka sanoo isälle tai äidille, ”minun lahjastani en minä mitään
hyödy”, eikä hänen tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiään.
6 Ja te
teette tyhjäksi Jumalan sanan, teidän perinnäissääntönne tähden.
7 Te
puolueelliset, kauniisti on Jesaja profetoinut teitä vastaan, ja hän sanoi;
8 Tämä kansa
kunnioittaa minua huultensa kautta, mutta heidän sydämensä ovat todella kaukana
minusta.
9 Ja turhaan
he ylistävät minua, kun opettavat ihmislasten käskyjen opetuksia.
10 Ja hän kutsui sitä väkijoukkoa ja
sanoi heille, ”kuulkaa ja ymmärtäkää,”
11 Ei
sellainen, joka menee suusta sisään, saastuta ihmislasta, vaan sellainen, joka
lähtee suusta ulos – tämä saastuttaa ihmisen.
12 Silloin hänen
oppilaansa lähestyivät, ja sanoivat, ”tiedätkö, että ne fariseukset, jotka
kuulivat tämän sanan, suuttuivat?”
13 Mutta hän vastasi ja sanoi
heille; jokainen sellainen istutus, joka ei ole minun isäni,
joka on taivaissa, istuttama, tuhotaan.
14 Muutenkin,
he ovat sokeita sokeiden oppaita. Mutta jos sokea johdattaa sokeaa, he molemmat
putoavat kuoppaan.
15 Ja Shimeon Keefa vastasi, ja sanoi
hänelle, ”Herrani, selitä meille tämä vertaus.”
16 Mutta hän sanoi heille; ettekö
te vieläkään ymmärrä?
17 Ettekö te
tiedä, että se, mikä menee suusta sisään, menee vatsaan, ja sieltä ulosteen
kautta heitetään pois?
18 Mutta se,
mikä suusta lähtee ulos, lähtee sydämestä, ja se on sitä, mikä saastuttaa
ihmislasta.
19 Sillä
sieltä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset; aviorikokset, murhat, haureudet,
varkaudet, valheelliset todistukset, jumalanpilkka.
20 Nämä ovat
sellaisia, jotka saastuttavat ihmislapsen. Mutta jos mies syö, pesemättä
käsiään, se ei saastuta.
21 Ja Jeshua lähti sieltä, ja tuli
Tyyron ja Siidonin seudulle.
22 Ja katso, kanaanilainen vaimo niiltä
seuduilta tuli, huutaen ja sanoen, ”Herrani, Davidin poika, armahda minua!
Tyttäreni on pahasti riivaajan kiusaamana!”
23 Mutta hän ei vastannut sanallakaan.
Ja hänen oppilaansa tulivat, ja pyysivät häneltä ja sanoivat, ”vapauta hänet,
joka huutaa meidän perässämme.”
24 Mutta hän vastasi ja sanoi; ei
minua ole lähetetty heitä varten, vaan niiden lampaiden luokse, jotka ovat
eksyneet Israelin huoneesta.
25 Mutta hän tuli kumartaen häntä, ja
sanoi, ”Herrani, auta minua!”
26 Hän sanoi hänelle; ei
ole kaunista, ottaa lasten leipiä, ja heittää niitä koirille.
27 Mutta
hän sanoi; niin, Herrani, myös koirat syövät niistä palasista, jotka putoavat
heidän isäntiensä pöydästä, ja he saavat elää.
28 Silloin Jeshua sanoi hänelle; oi
vaimo, suuri on sinun uskosi! Niin tapahtukoon sinulle! – ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.
29 Ja Jeshua lähti sieltä, ja tuli
Galilean meren rannalle, ja nousi sille vuorelle, ja istuutui sinne.
30 Ja hänen luokseen tuli suuri
väkijoukko, joiden mukana oli ontuvia ja sokeita, ja puhekyvyttömiä ja rampoja,
ja monia muita, ja heidät asetettiin Jeshuan jalkojen luokse – ja hän paransi
heidät.
31 Niin
että se väkijoukko hämmästyi nähdessään nämä mykät, jotka puhuivat, ja rammat,
jotka olivat parantuneet, ja ontuvat, jotka kävelivät, ja sokeat, jotka
näkivät, ja he ylistivät Israelin Jumalaa.
32 Mutta hän, Jeshua, kutsui oppilaansa
ja sanoi; minä säälin tätä väkijoukkoa, sillä katso,
kolme päivää he ovat viipyneet minun kanssani, eikä ole, mitä he söisivät. Minä
en tahdo lähettää heitä pois, kun he paastoavat, etteivät he uupuisi matkalla.
33 Hänen oppilaansa sanoivat hänelle;
mistä me saamme leipää erämaassa, että kaikki tämä väkijoukko tulisi ravituksi?
34 Jeshua sanoi heille, ”kuinka
monta leipää teillä on?” He sanoivat hänelle, ”seitsemän,
ja pari pikkukalaa.”
35 Ja hän käski väkijoukkoa, että
asettuisivat maahan aterioimaan.
36 Ja hän otti nämä seitsemän leipää, ja
ne kalat, ja ylisti ja mursi ne, ja antoi oppilailleen, ja oppilaat antoivat ne
sille väkijoukolle.
(Shevach on
ylistämisen lisäksi ”lisätä, moninkertaistaa”, joten arameassa on tässäkin
pieni sanaleikki, kumpi tahansa käännösvaihtoehto on oikein, ja se on ollut
Matteuksen ajatuskin.)
37 Ja he kaikki söivät ja tulivat
ravituiksi, ja tähteiden jäännös kerättiin – seitsemän täyttä korillista!
38 Mutta niitä, jotka söivät, oli neljä
tuhatta miestä, lukuun ottamatta naisia ja lapsia.
39 Ja
kun hän oli lähettänyt sen väkijoukon pois, hän nousi veneeseen, ja tuli Magdon
seudulle.
16 luku
1 Ja fariseukset ja saddukeukset
lähestyivät häntä kiusaten, ja pyysivät häntä näyttämään heille merkin
taivaista.
2 Mutta hän vastasi ja sanoi
heille; kun on ilta, te sanotte, että on hyvä sää, sillä
taivaat punertavat.
3 Ja aamulla
te sanotte, ”tänään on myrsky, sillä taivaat punertavat synkästi”. Te
puolueelliset, taivasten muotoja te tiedätte, te, jotka niitä seuraatte. Tämän
ajan merkkejä te ette tiedä, että ymmärtäisitte.
4 ”Paha
ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkiä, eikä sille anneta muuta merkkiä, kuin
profeetta Joonan merkki!” Ja hän jätti heidät ja lähti pois.
(Matt.19:3 -
12, Mark.10:2-12 ja targum Malakia 2:16 kertovat meille selkeästi sen ajan
ajattelutavasta, johon Jeesus erityisesti puuttui; vaimon sai jättää mistä
syystä tahansa, kunhan lakisääteinen erokirja tuli tehdyksi (5Moos.24). En
tiedä, miksi nimi Joona kirjoitetaan tässä kohdassa ”Joonan”.)
5 Ja kun hänen oppilaansa tulivat
toiselle puolelle, he olivat unohtaneet ottaa leipää mukaansa.
6 Mutta hän sanoi heille; katsokaa,
varokaa fariseusten ja saddukeusten hiivaa.
7 Mutta he miettivät keskenään ja
sanoivat, ”eihän niitä leipiä otettu mukaan?”
8 Mutta Jeshua
tiesi sen, ja sanoi heille, ”mitä te vähäuskoiset ajattelette
keskenänne? Että ette ottaneet leipää mukaanne?”
9 Ettekö ole
vieläkään ymmärtäneet? Ettekö te muista niitä viittä leipää, viidelle
tuhannelle, ja kuinka monta korillista te kokositte?
10 Ettekä
sitä, kun heille, neljälle tuhannelle, seitsemän leipää, ja kuinka monta
korillista te kokositte?
(Näissä
jakeissa (9 - 10) on eri sanat koreista. Kyseessä voi olla toisessa
laatikoitakin, tai korien kokoero.)
11 Kuinka te
ette ymmärrä, etten minä siitä leivästä teille sanonut, vaan että varoisitte
fariseusten ja saddukeusten hiivaa?
12 Silloin he ymmärsivät, ettei hän
sanonut, että heidän pitäisi varoa leivän hiivaa, vaan fariseusten ja
saddukeusten opetuksia.
13 Mutta
kun Jeshua tuli Filippoksen Kesarean alueelle, hän kysyi oppilailtaan, ja
sanoi, ”mitä ihmiset minusta sanovat, että olenko minä se
Ihmisen Poika?”
14 Mutta he sanoivat, että jotkut
sanovat ”Johannan kastaja”, mutta toiset ”Elia” ja toiset ”Jeremia”, tai yksi
profeetoista.
15 Hän sanoi heille, ”mutta
kenen te sanotte minun olevan?”
16 Shimeon Keefa vastasi, ja sanoi,
”sinä olet se Messias, elävän Jumalan poika.”
17 Jeshua vastasi
ja sanoi hänelle, ”autuas Shimeon, Joonan poika, sillä liha
tai veri ei sitä sinulle paljastanut, vaan minun isäni, joka on taivaissa.”
18 Minä myös
sanon sinulle, että sinä olet Keefa, ja tämän kallion päälle minä rakennan
seurakuntani, eivätkä tuonelan portit ole ottava sitä omistukseensa.
(Keefa
tarkoittaa kallio. Viimeinen sana chasan, חסנ Jes.35:3, ”vahvistakaa
kädet”, sama sana käytössä. Chasan on ”vahvistaa” tai ”ottaa valtaansa”.)
19 Minä annan
sinulle taivasten kuningaskunnan lukot, ja kaikki, mitä te sidotte maassa, on
oleva sidottu taivaissa, ja mitä te vapautatte maassa, on oleva vapautettu
taivaissa.
(Kelida on sekä
avain, että lukko. Ensisijaisesti kalad on ”lukita”. Halusin kuitenkin tuoda
mahdollisen vaihtoehdon tähän näkyviin. Mutta eihän lukko toimi ilman avainta,
joten avainkin käy tähän.)
20 Silloin hän käski oppilaitaan,
etteivät sanoisi kenellekään, että hän on se Messias.
21 Ja
siitä lähtien Jeshua alkoi kertomaan oppilailleen, että oli valmistettu, että
hän olisi menevä Jerusalemiin, ja kärsivä paljon vanhimpien ja pappien
johtajien, ja kirjanoppineiden taholta, ja tulevan tapetuksi, ja että
kolmantena päivänä hän on nouseva ylös.
(Ylipappi
olisi kohen gadol. Tässä puhutaan muista ”suurista papeista”.)
22 Ja Keefa otti hänet sivuun, ja alkoi
nuhtelemaan häntä ja sanoi, ”Herrani, älköön tällaista sinulle tapahtuko!”
23Mutta hän sanoi Keefalle, vasten
kasvoja, ”mene taakseni, syyttäjä! Sinä olet
loukkaukseksi minulle - et sinä ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan
ihmislasten.”
24 Sitten Jeshua sanoi oppilailleen,
että ”joka tahtoo tulla minun perässäni, kieltäköön oman
sielunsa, ja kantakoon oman ristinsä, ja tulkoon perässäni.”
(Zekaf on
ensisijaisesti hirsipuu. Midrash kertoo Iisakin kantaneen ristiä matkalla
uhrattavaksi. Ristin kantaminen edusti juutalaisille itsensä asettamista
uhriksi.)
25 Sillä joka
tahtoo levon, on menettävä sielunsa, ja joka menettää sielunsa minun tähteni,
on sen löytävä.
26 Sillä mitä
ihminen hyötyy siitä, jos saa omakseen koko maailman, ja kadottaa sielunsa? Tai
mitä ihminen voi antaa oman sielunsa lunnaaksi?
(Sana lunnaista
on sama kuin ensihedelmän lahjasta, tai esikoisen lunastamisesta käytetty.)
27 Sillä
tulevaisuudessa Ihmisen Poika on tuleva isänsä kirkkaudessa, pyhien enkeliensä
kanssa, ja silloin hän on maksava jokaiselle ihmiselle hänen tekojensa mukaan.
(Athid, עתיד,
on ”säädetty, valmiina, tulevaisuus” – tulevaisuus sopii parhaiten tähän
kohtaan.)
28 Amen, minä sanon teille, että tässä seisoo ihmisiä, jotka eivät ole maistava kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan, joka tulee kuningaskunnassaan
17 luku
1 Ja kuuden päivän jälkeen Jeshua otti
mukaansa Keefan ja Jakobin, ja hänen veljensä Johannanin, ja vei heidät hänen
kanssaan korkealle vuorelle.
2 Ja Jeshua muuttui heidän edessään, ja
hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi
niin kuin valkeus.
3 Ja heille ilmestyivät Moshe ja Elia,
jotka puhuivat hänen kanssaan.
4 Mutta Keefa vastasi ja sanoi
Jeshualle, ”Herrani, tässä on hyvä olla, ja jos sinä tahdot, me teemme tähän
kolme majaa, yksi sinulle ja yksi Moshelle, ja yksi Elialle.”
5 Ja vielä, kun hän oli puhumassa,
katso, kirkas pilvi peitti heidät, ja siitä pilvestä lähti ääni, joka sanoi,
”tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt. Häntä kuulkaa!”
6 Ja kun ne oppilaat kuulivat sen, he
putosivat kasvoilleen ja olivat hyvin peloissaan.
7 Ja Jeshua tuli heidän lähelleen, ja
kosketti heitä, ja sanoi, ”nouskaa, älkää olko peloissanne.”
8 Ja he kohottivat katseensa, eivätkä
nähneet ketään – vain Jeshuan yksinään.
9 Ja kun he laskeutuivat alas siltä
vuorelta, Jeshua käski heitä ja sanoi heille, ”älkää
kertoko tätä näkyä kenenkään ihmisen edessä, ennen kuin Ihmisen Poika on
noussut kuolemasta.”
10 Ja hänen oppilaansa kysyivät häneltä
ja sanoivat hänelle, ”miksi siis kirjanoppineet sanovat, että Elian täytyy
tulla edellä?”
11 Jeshua vastasi ja sanoi, ”Elia
tulee edellä, että kaikki tulisi täydelliseksi”.
12 Mutta minä
sanon teille, että katso, Elia on tullut, eivätkä he tunteneet häntä, ja
tekivät hänelle kaiken, mitä he tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika on tuleva
kärsimään heidän kauttaan.
13
Silloin he ymmärsivät, että hän kertoi heille Johannan kastajasta.
14 Ja kun he tulivat erään väkijoukon
luokse, häntä lähestyi mies, joka polvistui polvilleen.
15 Ja sanoi hänelle, ”Herrani, armahda
minua! Pojallani on mielisairaus, ja se on tullut pahaksi, sillä monia kertoja
hän on pudonnut tuleen ja monia kertoja veteen.”
(Mielisairas,
bar agra, ks. 4:24.)
16 Ja minä toin hänet sinun
oppilaillesi, eivätkä he pystyneet parantamaan häntä.
17 Jeshua vastasi ja sanoi, ”voi
sinä epäuskoinen ja kiero sukupolvi! Kuinka kauan minun on oltava kanssanne, ja
kuinka kauan minun täytyy teitä kestää? Tuokaa hänet tänne minulle.”
18 Ja Jeshua nuhteli sitä, ja riivaaja
lähti hänestä, ja poika oli siitä hetkestä terve.
19 Sitten oppilaat tulivat Jeshuan
lähelle, yksinäisyydessä, ja sanoivat hänelle, ”miksi me emme pystyneet parantamaan
häntä?”
20 Jeshua sanoi heille, ”teidän
epäuskonne tähden. Sillä amen, minä sanon teille, että jos teissä olisi uskoa
sinapinsiemenen jyvän verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle, että ’liiku
tästä’, ja se liikkuu, eikä mikään olisi teille vaikeaa.
21 Mutta
tämä laji ei lähde muuten kuin paaston ja rukouksen kautta.
22 Mutta kun he matkustivat Galilean
kautta, Jeshua sanoi heille, ”on
tapahtuva, että Ihmisen Poika tulee ihmislapsen käsien kautta petetyksi.”
23 ”Ja he
tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän on nouseva.” Ja he tulivat hyvin murheellisiksi.
24 Ja kun he tulivat Kaper - Nahumiin,
tulivat nämä, jotka keräävät kahdesti kaksi rahakolikkoa, ja heidän johtajansa
sanoi Keefa’lle, ”eikö teidän rabbinne anna niitä kahta kolikkoa?”
25 Hän sanoi
heille, ”kyllä.”. Ja kun he tulivat Keefan talon eteen, Jeshua sanoi
hänelle, ”miltä näyttää, Shimeon? Keneltä maan
kuninkaat ottavat veroja, ja johtajat rahaa? Lapsiltaan vai vierailta?"
26 Shimeon sanoi hänelle, ”vierailta.”
Jeshua sanoi hänelle, ”Siispä lapset ovat vapaita lapsia.”
27 Mutta
ettemme loukkaa heitä; mene merelle ja heitä onki, ja se ensimmäinen kala, joka
nousee – avaa sen suu, ja löydät kolikon. Ota se, ja anna minun puolestani ja
omasta puolestasi.
Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/matthew.pdf
Uuden
Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38 https://ut-vertailut.blogspot.com/
Huomaa, kuinka Hebraic Roots Bible käyttää isoja kirjaimia Matt. 13:37 "And answering, He said to them, The One sowing the good seed is the Son of Man."
VastaaPoista